Siirry sisältöön
Vaalipäivä 18.4.2027 · jäljellä 146 pv 17 h 38 min · Ennakkoäänestys 7.–13.4.2027

Etusivu · Valmistellut asiat · PTK 114/2026 vp

Keskiviikko 18.11.2026 klo 14.00—22.02

PTK 114/2026 vp · Pöytäkirja

Tiedot

TunnusPTK 114/2026 vp
TyyppiPöytäkirja
KuvausTäysistunnon virallinen pöytäkirja: mitä istunnossa on käsitelty ja päätetty.
Päivämäärä18.11.2026
KieliSuomi
AlkuperäinenPDF eduskunnan arkistosta ↗

Henkilöt ja roolit

NimiRooliAsema
Anna-Kaisa Ikonen esittelijä Kunta- ja alueministeri
Wille Rydman esittelijä Sosiaali- ja terveysministeri
Anna-Kaisa Ikonen esittelijä Kunta- ja alueministeri
Petteri Orpo esittelijä Pääministeri
Riikka Purra esittelijä Valtiovarainministeri
Anna-Kaisa Ikonen esittelijä Kunta- ja alueministeri
Anna-Kaisa Ikonen esittelijä Kunta- ja alueministeri
Antti Kaikkonen mainittu —
Mia Laiho mainittu —
Arja Juvonen mainittu —
Kim Berg mainittu —
Hilkka Kemppi mainittu —
Alviina Alametsä mainittu —
Aino-Kaisa Pekonen mainittu —
Otto Andersson mainittu —
Päivi Räsänen mainittu —
Harry Harkimo mainittu —
Antti Kaikkonen mainittu —
Mia Laiho mainittu —
Arja Juvonen mainittu —
Kim Berg mainittu —
Hilkka Kemppi mainittu —
Aino-Kaisa Pekonen mainittu —
Otto Andersson mainittu —
Päivi Räsänen mainittu —
Hanna-Leena Mattila mainittu —
Aki Lindén mainittu —
Jouni Ovaska mainittu —
Laura Meriluoto mainittu —
Lotta Hamari mainittu —
Ben Zyskowicz mainittu —
Markus Lohi mainittu —
Pia Sillanpää mainittu —
Johanna Ojala-Niemelä mainittu —
Susanne Päivärinta mainittu —
Eeva Kalli mainittu —
Anne Rintamäki mainittu —
Timo Suhonen mainittu —
Arto Satonen mainittu —
Hannu Hoskonen mainittu —
Timo Furuholm mainittu —
Hanna Räsänen mainittu —
Janne Jukkola mainittu —
Mika Riipi mainittu —
Minna Reijonen mainittu —
Anne Kalmari mainittu —
Paula Werning mainittu —
Timo Mehtälä mainittu —
Tuomas Kettunen mainittu —
Markku Eestilä mainittu —
Kaisa Garedew mainittu —
Mikko Polvinen mainittu —
Pia Viitanen mainittu —
Aki Lindén mainittu —
Lauri Lyly mainittu —
Markku Siponen mainittu —
Juha Hänninen mainittu —
Jaana Strandman mainittu —
Hilkka Kemppi mainittu —
Hanna-Leena Mattila mainittu —
Mia Laiho mainittu —
Markus Lohi mainittu —
Ben Zyskowicz mainittu —
Lotta Hamari mainittu —
Pia Sillanpää mainittu —
Arja Juvonen mainittu —
Mika Lintilä mainittu —
Eeva Kalli mainittu —
Anne Rintamäki mainittu —
Lauri Lyly mainittu —
Timo Mehtälä mainittu —
Aki Lindén mainittu —
Olga Oinas-Panuma mainittu —
Juha Hänninen mainittu —
Mikko Polvinen mainittu —
Pertti Hemmilä mainittu —
Antti Kurvinen mainittu —
Krista Mikkonen mainittu —
Laura Meriluoto mainittu —
Anne Rintamäki mainittu —
Juha Viitala mainittu —
Eeva Kalli mainittu —
Teemu Keskisarja mainittu —
Timo Suhonen mainittu —
Markus Lohi mainittu —
Juha Hänninen mainittu —
Lauri Lyly mainittu —
Petri Honkonen mainittu —
Sara Seppänen mainittu —
Petri Honkonen mainittu —
Jouni Ovaska mainittu —
Sara Seppänen mainittu —
Hanna-Leena Mattila mainittu —
Johanna Ojala-Niemelä mainittu —
Aki Lindén mainittu —
Vesa Kallio mainittu —
Mikko Polvinen mainittu —
Saku Nikkanen mainittu —
Mika Riipi mainittu —
Hanna Räsänen mainittu —
Markku Eestilä mainittu —
Oskari Valtola mainittu —
Markus Lohi mainittu —
Vesa Kallio mainittu —
Mikko Polvinen mainittu —
Markku Eestilä mainittu —
Oskari Valtola mainittu —
Pertti Hemmilä mainittu —
Markus Lohi mainittu —
Antti Kurvinen mainittu —
Timo Suhonen mainittu —
Lauri Lyly mainittu —
Hannu Hoskonen mainittu —
Johanna Ojala-Niemelä mainittu —
Aki Lindén mainittu —
Eeva Kalli mainittu —
Kaisa Garedew mainittu —
Mikko Polvinen mainittu —
Markus Lohi mainittu —
Mika Riipi mainittu —
Pertti Hemmilä mainittu —
Timo Mehtälä mainittu —
Lauri Lyly mainittu —
Juha Hänninen mainittu —
Aki Lindén mainittu —
Kaisa Garedew mainittu —
Mikko Polvinen mainittu —
Antti Kurvinen mainittu —
Pertti Hemmilä mainittu —
Tuomas Kettunen mainittu —
Timo Mehtälä mainittu —
Markku Siponen mainittu —
Kaisa Garedew mainittu —
Mikko Polvinen mainittu —
Tuomas Kettunen mainittu —
Markus Lohi mainittu —
Timo Mehtälä mainittu —
Markku Siponen mainittu —
Kaisa Garedew mainittu —
Lauri Lyly mainittu —
Mikko Polvinen mainittu —
Tuomas Kettunen mainittu —
Markku Siponen mainittu —
Mikko Polvinen mainittu —
Markku Siponen mainittu —
Tuomas Kettunen mainittu —

Valiokunnat

Täysistunto

Teksti

Näytä koko teksti (405 408 merkkiä)
Pöytäkirja
PTK
114
2026 vp
Täysistunto
Keskiviikko 18.11.2026 klo 14.00—22.02
Täysistunto alkoi klo 14.00. Täysistunto päättyi klo 22.02.
Puhetta johtivat puhemies Jussi Halla-aho (14.00—16.02), ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko (16.02—17.46 ja 19.46—22.02) ja toinen varapuhemies Tarja Filatov (17.46—19.46).
1
Nimenhuuto
Nimenhuutoraportti
Liite 1A
Toimitettiin nimenhuuto.
2
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan täydennysvaali
Vaali
VAA 62/2026 vp
Vaaleja
Eduskunta valitsi sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäseneksi edustaja Teemu Keskisarjan.
3
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi metsityksen määräaikaisesta tukemisesta annetun lain muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 178/2026 vp
Valiokunnan mietintö
MmVM 19/2026 vp
Ensimmäinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Ensimmäiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
3.
Yleiskeskustelussa edustaja Hannu Hoskonen on edustaja Eerikki Viljasen kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hyväksytään vastalauseen mukaisena.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
6 §
Mietintö ”jaa”, Hannu Hoskosen ehdotus ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 165, ei 23; poissa 11
(äänestys 1).
Eduskunta hyväksyi hallituksen esitykseen HE 178/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen sisällön mietinnön mukaisena. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely päättyi.
4
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 148/2026 vp
Valiokunnan mietintö
HaVM 31/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
4.
Ensin päätetään valiokunnan ehdotuksesta, että lakiehdotus julistetaan kiireelliseksi, mihin vaaditaan viiden kuudesosan enemmistö. Jos valiokunnan ehdotus hyväksytään, päätetään lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Hyväksymiseen vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö. Jos lakiehdotusta ei julisteta kiireelliseksi, päätetään sen hyväksymisestä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin tai hylkäämisestä.
Keskustelu asiasta päättyi 17.11.2026 pidetyssä täysistunnossa. Keskustelussa edustaja Aino-Kaisa Pekonen on edustaja Alviina Alametsän kannattamana ehdottanut, että lakiehdotusta ei julisteta kiireelliseksi. Lisäksi keskustelussa edustaja Aino-Kaisa Pekonen on edustaja Alviina Alametsän kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hylätään.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Puhemies Jussi Halla-aho
Ensin päätetään valiokunnan ehdotuksesta, että lakiehdotus julistetaan kiireelliseksi, mihin vaaditaan viiden kuudesosan enemmistö. Jos valiokunnan ehdotus hyväksytään, päätetään lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Hyväksymiseen vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö. Jos lakiehdotusta ei julisteta kiireelliseksi, päätetään äänten enemmistöllä sen hyväksymisestä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin tai hylkäämisestä.
Lakiehdotuksen julistaminen kiireelliseksi ”jaa”, ja joka ei kannata kiireelliseksi julistamista, äänestää ”ei”. Jos vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on jaa-ääniä, on ehdotus lakiehdotuksen julistamisesta kiireelliseksi hyväksytty. — Pyydän äänestämään ”jaa” tai ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 170, ei 19; poissa 10
(äänestys 2).
Eduskunta julisti ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, hallituksen esitykseen HE 148/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen kiireelliseksi.
Puhemies Jussi Halla-aho
Lakiehdotuksen hyväksyminen ”jaa”, hylkääminen ”ei”. Hyväksymiseen vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö. — Pyydän äänestämään ”jaa” tai ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 170, ei 19; poissa 10
(äänestys 3).
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, hallituksen esitykseen HE 148/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi.
5
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi arpajaislain 14 §:n väliaikaisesta muuttamisesta ja rahapelilain 28 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 225/2026 vp
Valiokunnan mietintö
HaVM 29/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
5.
Keskustelussa edustaja Aino-Kaisa Pekonen on edustaja Laura Meriluodon kannattamana ehdottanut, että lakiehdotukset hylätään.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Lakiehdotusten hyväksyminen ”jaa”, hylkääminen ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 179, ei 10; poissa 10
(äänestys 4).
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt, hallituksen esitykseen HE 225/2026 vp sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotuksen. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi.
6
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rakentamislain muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 83/2026 vp
Valiokunnan mietintö
YmVM 12/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
6.
Keskustelussa edustaja Marko Asell on edustaja Aino-Kaisa Pekosen kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hylätään.
Keskustelussa edustaja Marko Asell on edustaja Aino-Kaisa Pekosen kannattamana tehnyt vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Lakiehdotuksen hyväksyminen ”jaa”, hylkääminen ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 108, ei 80; poissa 11
(äänestys 5).
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, hallituksen esitykseen HE 83/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi.
Puhemies Jussi Halla-aho
Lopuksi on päätettävä keskustelussa tehdystä lausumaehdotuksesta.
Mietintö ”jaa”, Marko Asellin ehdotus ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 108, ei 80; poissa 11
(äänestys 6).
Eduskunta hyväksyi mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen. Asian käsittely päättyi.
7
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesilain muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 84/2026 vp
Valiokunnan mietintö
YmVM 13/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
7.
Keskustelussa edustaja Laura Meriluoto on edustaja Krista Mikkosen kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hylätään.
Keskustelussa edustaja Laura Meriluoto on edustaja Krista Mikkosen kannattamana tehnyt vastalauseen mukaiset kolme lausumaehdotusta.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Lakiehdotuksen hyväksyminen ”jaa”, hylkääminen ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 57; poissa 11
(äänestys 7).
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, hallituksen esitykseen HE 84/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi.
Puhemies Jussi Halla-aho
Lopuksi on päätettävä keskustelussa tehdyistä lausumaehdotuksista.
Mietintö ”jaa”, Laura Meriluodon ehdotus 1 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 57; poissa 11
(äänestys 8).
Mietintö ”jaa”, Laura Meriluodon ehdotus 2 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 57; poissa 11
(äänestys 9).
Mietintö ”jaa”, Laura Meriluodon ehdotus 3 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 130, ei 57; poissa 12
(äänestys 10).
Asian käsittely päättyi.
8
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi siviilipalveluslain muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi
Hallituksen esitys
HE 196/2026 vp
Valiokunnan mietintö
TyVM 12/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
8.
Keskustelussa edustaja Tiina Elo on edustaja Aino-Kaisa Pekosen kannattamana tehnyt vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt, hallituksen esitykseen HE 196/2026 vp sisältyvät 1.—3. lakiehdotuksen. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi.
Puhemies Jussi Halla-aho
Lopuksi on päätettävä keskustelussa tehdystä lausumaehdotuksesta.
Mietintö ”jaa”, Tiina Elon ehdotus ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 169, ei 18; poissa 12
(äänestys 11).
Eduskunta hyväksyi mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen. Asian käsittely päättyi.
9
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion eläkerahastosta annetun lain 6 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 231/2026 vp
Valiokunnan mietintö
VaVM 26/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
9.
Keskustelussa edustaja Aino-Kaisa Pekonen on edustaja Lauri Lylyn kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hylätään.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Lakiehdotuksen hyväksyminen ”jaa”, hylkääminen ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 57; poissa 11
(äänestys 12).
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, hallituksen esitykseen HE 231/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi.
10
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vuoden 2027 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta sekä eräiksi muiksi verolaeiksi
Hallituksen esitys
HE 174/2026 vp
Lakialoite
LA 10, 32, 33/2024 vp
Valiokunnan mietintö
VaVM 28/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
10.
Keskustelussa edustaja Lauri Lyly on edustaja Anna-Kristiina Mikkosen kannattamana tehnyt vastalauseen 1 mukaisen lausumaehdotuksen. Lisäksi keskustelussa edustaja Krista Mikkonen on edustaja Tiina Elon kannattamana tehnyt vastalauseen 2 mukaiset kolme lausumaehdotusta. Lisäksi keskustelussa edustaja Aino-Kaisa Pekonen on edustaja Laura Meriluodon kannattamana tehnyt vastalauseen 3 mukaiset kuusi lausumaehdotusta.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt, hallituksen esitykseen HE 174/2026 vp sisältyvät 1.—9. lakiehdotuksen. Eduskunta pysyi ensimmäisessä käsittelyssä tekemässään päätöksessä lakialoitteisiin LA 10, 32 ja 33/2024 vp sisältyvien lakiehdotusten hylkäämisestä. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi.
Puhemies Jussi Halla-aho
Lopuksi on päätettävä keskustelussa tehdyistä lausumaehdotuksista.
Mietintö ”jaa”, Lauri Lylyn ehdotus ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 56; poissa 12
(äänestys 13).
Puhemies Jussi Halla-aho
Edustaja Krista Mikkosen lausumaehdotus 1 ja edustaja Aino-Kaisa Pekosen lausumaehdotus 2 koskevat samaa asiaa, joten niistä on äänestettävä toisiaan vastaan ja sitten voittaneesta mietintöä vastaan.
Äänestysjärjestys hyväksyttiin.
1) Krista Mikkosen ehdotus 1 ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 2 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 177, ei 10; poissa 12
(äänestys 14).
2) Mietintö ”jaa”, Krista Mikkosen ehdotus 1 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 56; poissa 12
(äänestys 15).
Puhemies Jussi Halla-aho
Edustaja Krista Mikkosen lausumaehdotus 2 ja edustaja Aino-Kaisa Pekosen lausumaehdotus 3 koskevat samaa asiaa, joten niistä on äänestettävä toisiaan vastaan ja sitten voittaneesta mietintöä vastaan.
Äänestysjärjestys hyväksyttiin.
1) Krista Mikkosen ehdotus 2 ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 3 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 177, ei 10; poissa 12
(äänestys 16).
2) Mietintö ”jaa”, Krista Mikkosen ehdotus 2 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 169, ei 18; poissa 12
(äänestys 17).
Mietintö ”jaa”, Krista Mikkosen ehdotus 3 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 56; poissa 12
(äänestys 18).
Mietintö ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 1 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 176, ei 10; poissa 13
(äänestys 19).
Mietintö ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 4 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 168, ei 17; poissa 14
(äänestys 20).
Mietintö ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 5 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 55; poissa 13
(äänestys 21).
Mietintö ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 6 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 54; poissa 14
(äänestys 22).
Asian käsittely päättyi.
11
Välikysymys terveys- ja vanhuspalvelujen vaarantumisesta ja hyvinvointialueiden kestämättömästä tilanteesta
Välikysymys
VK 7/2026 vp
Ainoa käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Ainoaan käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
11.
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen ja edustaja Antti Kaikkosen puheenvuoron jälkeen välikysymyskeskustelu käydään etukäteen varattujen puheenvuorojen osalta nopeatahtisena. Aluksi pidetään yksi ryhmäpuheenvuorokierros, jossa puheenvuorojen pituus on enintään viisi minuuttia. Muut ennakolta varatut puheenvuorot käytetään ryhmäpuheenvuorojärjestyksessä, ja niiden pituus on enintään viisi minuuttia. Puhemiesneuvosto suosittaa, että nopeatahtisen keskusteluosuuden jälkeenkin pidettävät puheenvuorot kestävät enintään viisi minuuttia. Lisäksi voin myöntää harkitsemassani järjestyksessä vastauspuheenvuoroja. — Ministeri Ikonen, olkaa hyvä, kymmenen minuuttia.
Keskustelu
14.24
Kunta- ja alueministeri
Anna-Kaisa
Ikonen
Arvoisa puhemies! Jokaisen suomalaisen on saatava hoitoa ja hoivaa silloin, kun hän sitä tarvitsee, asuinpaikasta riippumatta niin, että myös kielelliset oikeudet toteutuvat. Tästä tässä salissa ei ole erimielisyyttä.
Kun hallitus aloitti keväällä 2023, hyvinvointialueet olivat toimineet muutaman kuukauden. Soteuudistuksen oli luvattu parantavan sotepalveluiden vaivat. Alussa menot kasvoivat hallitsemattomasti, jonot pitenivät ja osaajista oli pulaa joka puolella Suomea. Rahoitus oli ensimmäiselle vuodelle alibudjetoitu, ja alueiden tilinpäätökset jäivät noin puolitoista miljardia euroa pakkaselle.
Näitä valuvikoja hallitus ja hyvinvointialueet lähtivät määrätietoisesti korjaamaan. Emme lähteneet repimään koko uudistusta auki, vaan annoimme edellisen hallituksen mallille mahdollisuuden ja alueille aikaa päästä jaloilleen. Työrauhaa myöskin välikysymyksen tehneen keskustan riveistä on lukuisia kertoja vaadittu.
Entä missä olemme nyt? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi marraskuun alussa vuotuisen asiantuntija-arvionsa. Sen mukaan hyvinvointialueet ovat vakauttaneet talouttaan, hillinneet kustannusten kasvua ja parantaneet monien palveluiden saatavuutta. Puolentoista miljardin euron alijäämä vuonna 2023 kääntyi viime vuonna noin 725 miljoonan euron ylijäämäksi.
Sama näkyy potilaille. THL:n tilastojen perusteella elokuussa 23 kiireettömään erikoissairaanhoitoon oli odottanut puoli vuotta yli 30 000 ihmistä. Syyskuun 2026 lopussa jonottaneita oli enää noin 7 200, alle neljäsosa aiemmasta. Jo noin puolellatoista miljoonalla suomalaisella on nimetty omalääkäri. [Sari Sarkomaa: Todella hienoa!] Henkilöstöpula on helpottanut, ja kalliin vuokratyövoiman käyttö on painunut alle puoleen vuodesta 2023.
Ikäihmisten pääsyä lääkärin vastaanotolle on parantanut Kelan 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilu, jota on käyttänyt jo lähes 130 000 henkilöä. Suomeen on säädetty myös terapiatakuu lapsille ja nuorille.
Kaiken kaikkiaan palvelut toimivat nyt yhdenvertaisemmin kuin kuntapohjaisessa järjestelmässä. Alueilla on purettu jonoja, otettu käyttöön uusia teknologioita ja uskallettu tehdä asioita toisin kuin ennen. Tämä on ennen kaikkea alueiden henkilöstön ja päättäjien väsymättömän työn ansiota, mistä heille kiitos.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä väitetään, että hallitus on leikannut sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusta. Väite ei pidä paikkaansa. [Vasemmalta: Pitää!] Hyvinvointialueiden rahoitus on ensi vuonna noin 27,5 miljardia euroa, mikä on 4,5 miljardia euroa enemmän kuin hallituksen aloittaessa. [Välihuutoja — Ben Zyskowicz: Kuinka paljon?] — 4,5 miljardia euroa.
Rahoituksen kasvun vastineeksi olemme edellyttäneet alueilta, että kukin alue tekee parhaansa saadakseen oman taloutensa tasapainoon. Vain siten palvelut voidaan turvata myös kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Välikysymyksessä kysytään, aikooko hallitus myöntää lisäaikaa alijäämien kattamiseen alueille, jotka eivät ole arviointimenettelyssä. Tämä on ilmeisesti keskustalle uutinen, mutta hallitus on jo tehnyt tämän hyvinvointialuelain muutoksen. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Se käsiteltiin tässä salissa viime keväänä. Sen nojalla valtiovarainministeriö voi alueen hakemuksesta jatkaa alijäämien kattamisen määräaikaa vuoden 2027, 2028 tai 2029 loppuun. [Vasemmalta: Jäikö taas jotain?]
Osa alueista on jo kattanut tai saa pian katettua alijäämänsä, osa on hakenut tätä lykkäystä ja toiset saavat aikaa jopa 2030-luvulle arviointimenettelyjen kautta. [Anne Kalmari: Niin ne parhaat saa!] Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla alijäämät katetaan arviointiryhmän ehdotuksen ja alueen oman päätöksen mukaan vuoden 2030 loppuun mennessä. [Antti Kurvinen: Palvelut lopetetaan!] Alueet ovat siis saaneet alijäämien kattamiseen aikaa tarpeensa mukaan. On asiallista, että jokaisen alueen tilanne arvioidaan erikseen, sillä osa alueista on kyennyt ripeämpään uudistamiseen kuin muut.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä kysytään, aikooko hallitus keskeyttää arviointimenettelyt. Ei aio.
Arviointimenettely käynnistetään, koska alueen talouden tai toiminnan tai palveluiden tilanne on kriittinen. Menettelyn tarkoitus on turvata alueen asukkaiden perustuslain mukaiset palvelut. Menettely perustuu täysin edellisen kauden soteuudistuksen lainsäädäntöön. [Timo Heinonen: Ai Saarikko sen keksi?] Kun palvelut rahoittaa valtio, valtion on voitava tarttua alueiden ongelmiin. Viime kaudella keskusta ymmärsi tämän periaatteen. [Timo Heinonen: Ja keksi sen!]
Julkisuudessa maalataan mielikuvia, että hallituksen edustajat istuisivat arviointiryhmissä saksien kanssa. Se ei pidä paikkaansa. Keskustan itse säätämän lain mukaan arviointimenettelyt käynnistetään ja toteutetaan virkavastuulla. Laki ei tunne menettelyn keskeyttämistä hallituksen tahdosta tai poliittisin päätöksin. [Suna Kymäläisen välihuuto] Virkavastuulla toimiva ryhmä ei voi ehdottaa toimia, jotka vaarantaisivat asukkaiden perusoikeuksien mukaiset palvelut. Arviointiryhmässä istuu valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön edustajat sekä alueen oma edustaja ja yhdessä sovittu riippumaton puheenjohtaja. Kaikilla alueilla arviointiryhmien ehdotukset on annettu yksimielisesti.
Hallituskauden aikana menettelystä on suoriutunut jo kolme aluetta: Lappi, Keski-Suomi ja Itä-Uusimaa. Kaikki kolme jatkavat itsenäisinä, ja kehitys alueilla näyttää nyt selvästi paremmalta kuin ennen menettelyä. Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Etelä-Pohjanmaan arviointiryhmät puolestaan aloittivat työnsä nyt syksyllä, ja niiden on määrä saada työnsä valmiiksi ensi kesään mennessä. Näille arviointiryhmille tulee nyt antaa työrauha.
Arvoisa puhemies! Sitten rahoitusmalliin. Edellisen hallituksen säätämä malli otettiin käyttöön noin kolme vuotta sitten. Me annoimme sille mahdollisuuden, mutta uskon, että kaikki tässä salissa ovat samaa mieltä siitä, että se ei kerta kaikkiaan toimi.
Pahimpia vikoja olemme korjanneet matkan varrella kolmella lakipaketilla. Diagnoosimallia on päivitetty vähemmän eriarvoistavaan suuntaan. Rahoituksen ja jälkikäteistarkistuksen vuosittaista heiluntaa on hillitty. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen painoarvoa on kasvatettu, kuten kaikki puolueet ovat itse asiassa toivoneet. Rahoitukseen on tullut väliaikaiseksi tarkoitettu perälauta, jotta yhdenkään alueen rahoitus ei pienene. Virheellisten diagnoositietojen korjaaminen jälkikäteen tehdään vihdoin mahdolliseksi ensi vuoden alusta.
Nyt kun olemme saaneet ensimmäisten vuosien kokemukset mallista, on tullut kaikille selväksi, että se vaatii isompaa remonttia. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Käytännössä on rakennettava täysin uusi rahoitusmalli. Myös eduskunta on edellyttänyt kokonaisuudistusta vuoteen 2030 mennessä.
Olen pyytänyt maamme johtavia asiantuntijoita laatimaan esityksiä siitä, miten rahoitusmallia tulisi korjata, jotta seuraava rahoitusmalli voi perustua tutkittuun tietoon. Asiantuntijoiden esitykset valmistuvat tulevina viikkoina. Asiantuntijaselvitykset viedään parlamentaariseen ryhmään, joka on taas eilen jatkanut rahoitusmallin käsittelyä. Tätä työtä jatkamme jouluun asti, tavoitteena löytää mahdollisimman laaja yhteisymmärrys rahoitusmallin uudistamiseksi. Näin kaikki puolueet voivat yhdessä vaikuttaa siihen, miten mallia kehitetään ensi kaudella.
THL:n tuore työpaperi antaa nyt perusteet irrottautua diagnoosimallista. Se muistuttaa myös, että mikään yksittäinen malli ei ratkaise kaikkia ongelmia tai vastaa kaikkiin toiveisiin. Rahoitusmallin uudistaminen ei muuta sitä tosiasiaa, että jokaisella hyvinvointialueella pitää jatkaa toiminnan ja palveluiden uudistamista.
Viisas oppii muiden virheistä. Siksi tämä hallitus ei hötkyile epäonnistuneesta rahoitusmallista toiseen huonoon. Seuraavan rahoitusmallin pitää olla kestävä ja toimiva. Tämä on keskeistä myös alueiden itsehallinnon kannalta. Lyhytnäköinen poukkoilu ei olisi reilua kenellekään, ei alueillekaan. Keskustalla on kiireestä päätellen jo kaikki tieto ja vastaukset valmiina. Ne saa mielellään tuoda parlamentaariseen työryhmään myös meidän muiden ja virkakunnan tutustuttaviksi.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä kysytään, katsooko hallitus onnistuneensa. Asiantuntija-arvioiden pohjalta sanoisin, että suunta on kääntynyt, mutta työtä on jatkettava.
Viimeisten vuosien aikana alueiden talous on vakautunut. STM on arvioinut, että hyvinvointialueiden kyky järjestää lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut on kokonaisuutena säilynyt ja monilta osin vahvistunut.
Alueet suoriutuvat järjestämisvastuustaan kokonaisuutena verrattain hyvin. THL:n viimeisimmässä valtakunnallisessa asiantuntija-arviossa kuitenkin todetaan, että erot alueiden välillä ovat kasvaneet. THL:n mukaan vaikeinta on alueilla, joilla väestö vähenee ja ikääntyy, kustannukset ovat korkeat ja palvelurakenteen uudistaminen on kesken. Hallitus ajattelee, että tällaisessa tilanteessa palvelut turvataan parhaiten tekemällä myös tarvittavat päätökset, myös vaikeat sellaiset, mahdollisimman nopeasti.
Arvoisa puhemies! Väkisin ajattelen, miksi hakea vastakkainasettelua välikysymyksellä, kun olemme perustaneet parlamentaarisen ryhmän ratkomaan juuri näitä asioita yhdessä yli hallituskausien ja yli hallitus—oppositiorajojen. Olemme saaneet koottua kattavan aineiston. Eilen aloitimme keskustelut väliraportista ja sen laadinnasta, ja tälle viikolle on sovittuna johtopäätöksiä pohjustavia keskusteluja ryhmien kanssa. Aika yhteisille linjauksille on pian alkamassa.
Kiitän kaikkia ryhmiä tähänastisesta erittäin rakentavasta yhteistyöstä parlamentaarisessa ryhmässä. Toivottavasti se jatkuu myös tulevina viikkoina. Suomalaiset ansaitsevat rehellisen keskustelun siitä, miten hoito ja hoiva turvataan tulevaisuuden Suomessa. — Kiitoksia.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia, ministeri. — Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, edustaja Kaikkonen, olkaa hyvä, 10 minuuttia.
14.34
Antti
Kaikkonen
kesk
Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Ikosta vastauksesta, vaikka kyllä se kuulosti aika lailla erilaiselta kuin se arki, mitä tuolla hyvinvointialueilla eletään ja mitä ihmisiltä kuulee. [Vasemmalta: Nimenomaan, näin on!] Kun ihminen sairastuu, hän miettii, mistä saisi apua. Pääseekö lääkäriin? Saako ikäihminen hoivaa ja hoitoa silloin, kun sitä tarvitaan? Saako lapsi tai nuori apua mielenterveyden ongelmiin ennen kuin tilanne pahenee? Kun omainen soittaa terveyskeskukseen ikääntyneen äitinsä puolesta, hän ei kysy, minkälainen hallintomalli alueella on tai mikä on valtion ohjaus. Hän kysyy, kuka auttaa ja milloin. [Sari Sarkomaa: Totta kai!] Juuri tästä välikysymyksessämme on kysymys. Sosiaali- ja terveyspalvelut eivät nimittäin ole hallintoa hallinnon vuoksi. Ne ovat ihmisten arkea, turvallisuutta ja luottamusta siihen, ettei kukaan jää yksin silloin, kun elämässä tulee vaikeampi paikka. [Juho Eerola: Tämän kun olisi tiennyt, kun tätä järjestelmää luotiin!] Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mutta ei tämä oikeus saa jäädä vain paperille. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Sen pitää toteutua myös käytännössä, asuinpaikasta ja elämäntilanteesta riippumatta.
Arvoisa puhemies! Hallitus kysyy, tarjoaako keskusta ratkaisuja. Kyllä tarjoaa, ja ennen kaikkea tarjoamme niitä nyt, emme vasta seuraavalla vaalikaudella. [Juho Eerolan välihuuto] Olemme esittäneet käynnissä olevien arviointimenettelyjen keskeyttämistä siihen asti, että rahoitusjärjestelmän ongelmat korjataan. Olemme esittäneet hyvinvointialueille lisäaikaa alijäämien kattamiseen, jotta niitä ei pakoteta tekemään hätäisiä ratkaisuja, joiden seurauksia joudutaan kantamaan vuosia. [Ben Zyskowiczin välihuuto]
Useammalla paikkakunnalla uhkaa terveyskeskus sulkeutua. Ikäihmisille tai lapsiperheille, joilla ei ole autoa, kyse ei ole vain siitä, että palvelupiste siirtyy ehkä muutaman kymmenen kilometrin päähän. Kyse voi olla siitä, ettei enää pääse lääkäriin omin neuvoin, omin voimin, tai siitä, että omainen joutuu ottamaan vapaata töistä kuljettaakseen läheisensä hoitoon, ja julkinen liikennekin kulkee valitettavan huonosti suuressa osassa maata. Tällaisia seurauksia päätöksillä on, [Ben Zyskowiczin välihuuto] epävarmuutta, huolta, valtavaa turvattomuutta.
Esittämämme toimet eivät yksin ratkaise kaikkia sotejärjestelmän ongelmia. Ne ovat ensiapua tilanteeseen, jossa ihmisten palvelut ovat monella hyvinvointialueella vaarassa. [Ben Zyskowicz: Tilanteeseen, jonka te olette aiheuttaneet!]
Arvoisa puhemies! Hallitus on käyttänyt suuren osan tästä vaalikaudesta selittämällä, miksi ongelmat eivät ole sen vastuulla. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Kun rahoitus ei riitä, syy löytyy edellisestä hallituksesta. [Ben Zyskowicz: No sehän on totta!] Kun palveluja karsitaan, [Hälinää — Puhemies koputtaa] syy löytyy uudistuksen tekijöistä. Kun hyvinvointialueella on vaikeuksia, syy löytyy aluepäättäjistä. Vai mitä, edustaja Zyskowicz? [Ben Zyskowiczin välihuuto] Teidän syynne tämä ei ole, näinhän te sanotte. Teillä ei ole vastuuta. Mutta ihmiselle ei ole merkitystä lopulta sillä, kenen syytä ongelma on. Hänelle on merkitystä sillä, korjataanko se, ja ennen kaikkea sillä on merkitystä, saako palveluita. [Mikko Savola: Tämähän se on ydinkysymys!] Valta ja vastuu nimittäin kulkevat yhdessä. Tämä hallitus on ollut vallassa kohta kolme ja puoli vuotta. Se ei voi enää esiintyä sivustakatsojana tai pakoilla vastuuta.
Keskusta ei koskaan väittänyt, että näin suuri uudistus valmistuisi kerralla täydelliseksi tai virheettömäksi, ei tietenkään. Sanoimme jo uudistusta tehtäessä, että järjestelmää pitää seurata, arvioida ja korjata kokemusten perusteella. [Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri näin!] Juuri niin vastuullinen uudistaminen toimii. Mutta kun korjausten aika tuli, hallitus ei tarttunut ongelmiin riittävällä tavalla. Hyvinvointialueiden varoituksia vähäteltiin, asiantuntijoiden esityksiin ei tartuttu ja rahoitusjärjestelmän uudistaminen haudattiin parlamentaariseen työryhmään ja hamaan tulevaisuuteen, hitaaseen prosessiin. Keskusta on esittänyt korjauksia vuodesta 2023 lähtien. Myöskin koko oppositio on kiinnittänyt asiaan huomiota. Olemme tehneet niitä korjausesityksiä eduskunnassa, valiokunnissa, aiemmissa välikysymyksissä ja yksityiskohtaisessa korjausohjelmassamme. [Johanna Ojala-Niemelän välihuuto] Kyse ei siis ole siitä, etteikö vaihtoehtoja olisi. [Ben Zyskowiczin välihuuto]
Arvoisa puhemies! Sitten on kuultu sekin väite, [Puhemies koputtaa] että hallitus on jo toteuttanut ne korjaukset, joita keskusta vaatii. No eihän se näin ole. Mutta mitä hallitus on tosiasiassa tehnyt? Onko hallitus korjannut rahoituslain rakenteelliset ongelmat? Ei. Onko hallitus korjannut alueiden erilaisia palvelutarpeita koskevat puutteet? Ei. Onko hallitus poistanut alueiden välistä eriytymistä? Ei. Sen sijaan hallitus on ennen kaikkea kiristänyt hyvinvointialueiden taloudellista ohjausta. [Timo Heinonen: Lisännyt rahoitusta!]
Hallituksen puolustus kuuluu, että hyvinvointialueiden rahoitusta on lisätty miljardeilla euroilla. Tämä on se puolustus, ja tämän tulemme kuulemaan tänään monissa hallituspuolueiden puheenvuoroissa. [Ben Zyskowicz: Niin, kun se on totta!] Mutta tässä on ongelman ydin: pelkkä rahan lisääminen ei riitä, jos raha ei kohdennu oikein. [Ben Zyskowicz: No miksi vaaditte lisää?] Suomi on suuri ja alueet ovat erilaisia. Yhdellä alueella väestö ikääntyy nopeasti. Toisella sairastavuus on suurta. Kolmannella ihmiset asuvat pitkien etäisyyksien päässä toisistaan. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Joillakin alueilla kaikki nämä haasteet ovat yhtä aikaa läsnä.
Ajatellaan, arvoisa puhemies, kahta hyvinvointialuetta. Toisella ihmiset asuvat tiiviisti kaupungeissa ja palvelut voidaan järjestää lyhyiden välimatkojen päähän. Toisella välimatkat ovat pitkiä, väestö ikääntyy ja palvelujen järjestäminen vaatii enemmän liikkuvia palveluja ja henkilöstön matkustamista. Rahoitusjärjestelmän pitää tunnistaa ihmisten todelliset tarpeet ja alueiden erilaiset olosuhteet. [Timo Heinonen: Tuliko tämä keskustalle yllätyksenä?]
Myös THL on varoittanut hyvinvointialueiden taloudellisen eriytymisen kasvusta ja todennut, että rahoitusmallia on edelleen tarpeen uudistaa. Palvelujen saatavuudessa ja riittävyydessä on huomattavia alueellisia eroja. Tämä on vakava viesti. Hyvinvointialueuudistuksen yksi keskeinen tavoite oli vähentää ihmisten välisiä ja alueellisia eroja palveluissa. Vaarana on nyt, että kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan.
Arvoisa puhemies! Jo kuusi hyvinvointialuetta on joutunut valtiovarainministeriön ankaraan arviointimenettelyyn. VM:n arvion mukaan määrä voi nousta yhteentoista alueeseen. Yli puolet alueista voi siis joutua samaan tilanteeseen. Kuinka monta aluetta pitää ajautua vaikeuksiin ennen kuin myönnetään, ettei kyse ole vain yksittäisten alueiden ongelmista vaan myös rahoitusjärjestelmän rakenteellisista ongelmista?
Tämän arviointimenettelyn tarkoituksena sanotaan olevan palvelujen turvaaminen. No, sehän kuulostaa kauniilta. Mutta mitä ihminen näkee? Hän näkee terveysaseman ovessa ilmoituksen palvelujen päättymisestä. Hän kuulee, että lähin päivystys siirtyy kauemmas. Hän yrittää saada yhteyden kotihoitoon, joka on jo valmiiksi kiireinen. Miten palveluja turvataan sulkemalla niitä ja viemällä niitä kauemmas ihmisistä? Palvelun lakkautus ei ole mitään palvelun kehittämistä. Se on palvelun lakkautusta. Tiedän, arvoisa puhemies, että kaikkia palveluja ei voida eikä ole järkevää järjestää joka kylässä, mutta jokaisella ihmisellä pitää olla tosiasiallinen mahdollisuus saada tarvitsemaansa apua. Palvelujen keskittäminen ei saa tarkoittaa sitä, että ihminen jää niiden ulkopuolelle — tai onko hänellä varaa maksaa asiakasmaksuja, joita hallitus on rajusti korottanut?
Erityisen huolestuttava tilanne on silloin, kun kyse on ikäihmisistä, paljon palveluja tarvitsevista ihmisistä, lapsista tai perheistä. Jos ikääntynyt ihminen ei saa ajoissa kotihoitoa, hänen toimintakykynsä voi heikentyä nopeasti. Jos nuori ei saa apua mielenterveyden ongelmiin ajoissa, pienestä huolesta voi kasvaa suuri kriisi. Jos perhe joutuu odottamaan apua kuukausia, ongelmat eivät odota mukana, vaan ne voivat pahentua. Siksi palvelujen saatavuutta ei voi arvioida vain talouden tasapainon kautta. Pitää nähdä myös se, mitä tapahtuu ihmisille. Siksi keskusta vaatii rahoitusjärjestelmän korjaamista, alueiden erilaisuuden parempaa huomioimista, alijäämien kattamisajan pidentämistä ja hyvinvointialueiden päätösvallan vahvistamista. Tarvitsemme myös parempaa tuottavuutta ja ennen kaikkea oikea-aikaista hoitoa. Ihmisen kannalta on aina parempi, että sairaus havaitaan ajoissa kuin että häntä hoidetaan vasta tilanteen kriisiydyttyä.
Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun pitäisi palauttaa meidät yhteen peruskysymykseen: millaisen Suomen haluamme rakentaa? [Ben Zyskowiczin välihuuto] Keskustan mielestä yhteiskunnan pitää olla sellainen, jossa ihminen saa apua ajoissa; jossa ikäihminen voi luottaa siihen, ettei hän jää yksin; jossa lapsi ja nuori saa tukea ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi; jossa vakavasti sairastunut pääsee hoitoon asuinpaikastaan riippumatta. Emme saa rakentaa Suomea, jossa ihmisen pitää olla riittävän hyväkuntoinen, varakas tai läheistensä auttama saadakseen apua. Emme myöskään saa unohtaa soteammattilaisia. He tekevät joka päivä arvokasta työtä usein kovassa paineessa. He tarvitsevat työrauhan, riittävät toimintaedellytykset ja mahdollisuuden käyttää osaamistaan ihmisten hyväksi. [Ben Zyskowicz: Totta!]
Nämä alueiden ongelmat eivät ratkea syyllisiä etsimällä. Ne ratkeavat yhteistyöllä, korjaamalla toimimattomia rakenteita [Juho Eerolan välihuuto] ja tekemällä päätöksiä ajoissa. Kysymys ei ole enää siitä, tiedetäänkö ongelmat. THL tietää, hyvinvointialueet tietävät, suomalaiset tietävät, ja hallituskin kyllä tietää. Kysymys on siis siitä, milloin ryhdytään korjaamaan niitä tosissaan, ja tähän me nyt peräämme vauhtia. [Johanna Ojala-Niemelän välihuuto]
Arvoisa puhemies! Suomalaisilla on oikeus luottaa siihen, että apua saa silloin, kun sitä tarvitsee. Kun ikäihminen tarvitsee apua kotona, hänen ei pidä joutua pelkäämään pärjäämisensä puolesta. Tämä on hyvinvointiyhteiskunnan lupaus. Hoito ei saa riippua postinumerosta, ja siitä lupauksesta meidän on pidettävä kiinni. Nyt tarvitaan tekoja, [Puhemies koputtaa] ei uusia selityksiä eikä päätöksen siirtoja eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Suomalaisilla on oikeus toimiviin palveluihin, yhdenvertaiseen kohteluun ja hallitukseen, joka kantaa vastuunsa. Näillä perusteilla teen seuraavan ehdotuksen: "Eduskunta toteaa hallituksen laiminlyöneen vastuunsa hyvinvointialueiden toimintaedellytysten turvaamisessa, [Ben Zyskowicz: Puhutteko edellisestä hallituksesta?] jättäneen tunnistetut rahoitusjärjestelmän ongelmat korjaamatta sekä vaarantaneen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden [Ben Zyskowiczin välihuuto] eri puolilla Suomea. Eduskunta katsoo, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Sitten siirrymme ryhmäpuheenvuoroihin. Edustaja Laiho, olkaa hyvä.
14.46
Mia
Laiho
kok
(ryhmäpuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Moni meistä tuntee seuraavan tarinan: Kotona asuu iäkäs ihminen, joka on koko elämänsä pärjännyt itse. Nyt pärjääminen on vaikeaa, ja apua tarvitaan kipeästi. Odotus voi venyä. Kotihoidosta käydään, mutta aina eri hoitaja. Vanhus ei enää tiedä, kuka tulee ja milloin. Hoiva siirtyy hiljaa omaisille. Tytär ajaa töiden jälkeen kaupan kautta ja lapsenlapsi soittaa joka ilta tarkistaakseen, että kaikki on kunnossa. Kaikki ovat väsyneitä. Suomalaiset ansaitsevat parempaa. Siksi palveluita on lähdetty uudistamaan, ja kokoomus haluaa, että palveluita edelleen uudistetaan.
Kun Orpon hallitus aloitti, hyvinvointialueet olivat sinnitelleet muutaman kuukauden Marinin hallituksen mallilla. Sitä oli räätälöimässä mitä suurimmassa määrin juuri keskusta, joka nyt kritisoi soterahoitusmallia. [Antti Kurvisen välihuuto] Olemme korjanneet tämän kauden aikana edellisen hallituksen rakentamaa mallia kolmella rahoituslain muutoksella, ja rahoitus on kasvanut yli neljällä miljardilla eurolla. Hyvinvointialueiden talous on kääntynyt myös ylijäämäiseksi. Tämän saavuttamiseksi on alueilla tehty paljon töitä. Onkin hieman erikoista, että tämän välikysymyksen mukaan hallitus olisi vain kiristänyt ja jättänyt mallin korjaamatta. Tämä ei pidä paikkaansa.
Arvoisa puhemies! Kun keskustan linjaa kuuntelee tarkemmin, siitä löytyy ristiriita jos toinenkin. [Antti Kurvisen välihuuto] Keskusta ei ole valmis esimerkiksi vähentämään alueiden määrää. Keskusta suhtautuu penseästi arviointimenettelyihin, vaikka ne perustuvat heidän itse säätämäänsä lakiin. Samalla keskusta vaatii rahoitusmallin uudistamista heti, vaikka yhteinen parlamentaarinen työ on juuri nyt käynnistynyt. [Hilkka Kempin välihuuto] Siksi kysynkin kahta asiaa. Ensiksi: miten alueiden eriytyminen estetään, jos rakenne pysyy ennallaan ja rahasta riidellään edelleen? Toiseksi: miksi yhteinen uudistustyö ei kelpaa? Teidät on kutsuttu mukaan parlamentaariseen työryhmään, jossa uudistusta viedään eteenpäin juuri nyt. Nyt on vaikuttamisen paikka, myös keskustalla.
Arvoisa puhemies! Kokoomus sanoo suoraan, mitä se haluaa ensi kaudella. [Keskeltä: Tarvitaan tekoja eikä työryhmiä] Meille seiniä ja hallintoa tärkeämpää on palveluiden laatu ja saatavuus. Potilas ei kysy rahoituskertoimesta eikä potilas kysy aluejaosta. Hän kysyy, pääseekö hän lääkärille, saako hän tutun hoitajan ja kohdataanko hänet ihmisenä ja saako hän riittävästi aikaa. Puolustamme ihmistä, emme puolusta järjestelmää.
Pitää olla rohkeutta puuttua siihen, mikä ei toimi. Resurssit ovat rajalliset, ja jokainen euro on käytettävä vaikuttavaan hoitoon ja hoivaan, siis käytännön työhön. Nyt rahaa kuluu hallintoon ja byrokratiaan, koska alueita on liikaa. Siksi kokoomus haluaa myös vahvempia hyvinvointialueita. Olemme alusta asti linjanneet, että alueita on liikaa ja niiden määrää täytyy vähentää. Kahdesta heikosta ei tule yhtä vahvaa, mutta ilman vahvempaa pohjaa mikään uudistus ei kanna. Se on kantamme jo nyt, ennen vaaleja.
Iso mahdollisuus on myös teknologia. Parhaat mahdollisuudet menojen kasvun hillitsemiseen ovat tekoälyssä ja tiedon paremmassa hyödyntämisessä. Kun tekoäly hoitaa paperityön, hoitaja ehtii olla enemmän potilaan luona, eihän kukaan hakeutunut tälle alalle täyttääkseen lomakkeita. Parempi tuottavuus näkyy parempina hoitotuloksina suomalaisten elämässä. [Hilkka Kemppi: Tehkää töitä sen eteen!]
Haluamme myös vahvistaa suomalaisten luottamusta sosiaali- ja terveyspalveluihin. Omatiimimalli tuo jatkuvuutta ja turvaa. Yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilun ansiosta seniorit pääsevät lääkäriin kuin ennen vanhaan. Lasten ja nuorten terapiatakuu tuo avun ajoissa. [Vasemmalta: Eikä tuo!] Hyvän työn ohjelma ja lääkärikoulutuksen pysyvä lisäys vahvistavat sitä, että osaajia riittää myös tulevina vuosina.
Arvoisa puhemies! Keskustan toiveissa rakenteet halutaan säilyttää ja ongelmat ratkaistaan lykkäämällä vaikeita päätöksiä. Suomalaiset onneksi tietävät, että kaikkea ei kannata uskoa.
Kokoomuksen viesti on yksinkertainen. Rakennetaan Suomeen vahvemmat hyvinvointialueet laadusta tinkimättä, otetaan teknologiaa käyttöön ja pidetään huoli siitä, että ihminen saa apua ajoissa tutulta hoitajalta tai lääkäriltä. Se on kokoomuksen tapa tehdä sotea. Siinä ihminen tulee aina ennen rakenteita.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Juvonen, olkaa hyvä.
14.51
Arja
Juvonen
ps
(ryhmäpuheenvuoro)
Arvoisa herra puhemies! Hoitajana ja omaishoitoa paljon tehneenä pidän — ja me perussuomalaiset pidämme — ehdottoman tärkeänä, että sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut toimivat Suomessa. Myös ikääntyneiden palvelut on turvattava. Suomalaisten on saatava palveluja. [Veronika Honkasalon välihuuto]
Soteuudistusta tehtäessä vuonna 2021 kaikki halusivat turvata sotepalvelut ja hillitä kustannusten kasvua. Mutta sillä, miten uudistus toteutettiin, oli suuri merkitys. Juuri siitä me perussuomalaiset varoitimme jo vuonna 2021. [Anne Kalmarin välihuuto] Kun soteuudistusta käsiteltiin eduskunnassa, perussuomalaiset nostivat sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esiin useita samoja ongelmia, joista keskusta nyt välikysymyksessään puhuu. Me varoitimme, ettei rahoitusmalli vastaa alueiden todellisia kustannuksia ja palvelutarpeita. Varoitimme valtavista muutoskustannuksista, erityisesti tietojärjestelmiin liittyen, sekä investointien rahoitukseen liittyvistä ongelmista. Varoitimme lähipalvelujen vaarantumisesta ja esitimme, että lakiin kirjattaisiin lähipalvelutakuu. Miksi ette meitä kuunnelleet? [Anne Kalmarin välihuuto] Esitimme myös, että selvitettäisiin vanhuspalveluiden säilyttämistä kuntien vastuulla, jotta ikäihmisten palvelut eivät etääntyisi ihmisistä ja paikallisesta päätöksenteosta. Nämä ovat kaikki kirjattuina perussuomalaisten vastalauseeseen kesäkuussa 2021. [Anne Kalmari: Kuka on vallassa?]
Kun Marinin hallitus runttasi soteuudistuksen läpi eduskunnasta, sosiaali- ja terveysvaliokuntaa johti keskustan Markus Lohi. Myös valtiovarainministerin salkku oli keskustalla. Järjestelmä, jonka rakenteellisia ongelmia keskusta nyt arvostelee, on siis merkittävältä osin heidän luomuksensa. Hallinto rakennettiin tarpeettoman raskaaksi, alueita perustettiin erityisesti keskustan ajama määrä, muut puolueet saivat kasvukeskuksia suosivan rahoitusmallin, ja tietojärjestelmiä jäi satojen miljoonien muutosrahoituksesta huolimatta käyttöön satoja. Toisin sanoen piikki jätettiin auki. Valittu malli ei alun alkaenkaan vastannut tarkoitustaan.
Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista on myös se, mitä keskusta on aiemmin lausunut uudistuksesta. Keskustan Antti Kurvinen tviittasi lokakuussa 2020 seuraavasti: ”Keskustan eduskuntaryhmä hyväksyi soteuudistuksen linjaukset. Täydellistä ei olekaan, mutta keskustan tavoitteet täyttyvät erittäin hyvin. Tämä on suomalainen sote, jossa keskiössä ovat tasa-arvoiset palvelut koko maassa ja julkisen talouden säästöt pitkällä tähtäimellä.” [Antti Kurvisen välihuuto] Myös keskustan Petri Honkonen kommentoi asiaa: ”Suomalaiset terveydenhuollon asiakkaat ja taloushuolien kanssa painivat kunnat kiittävät: toteutuskelpoinen ja tasapainoinen malli useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen”. [Jari Ronkainen: Ai niinkö sanoi Honkonen?] Vastaavasti syksyllä 2023 Uudenmaan Keskustan aluevaltuutettujen julkilausumassa todetaan: ”Rahoitusongelmien syyt eivät ole uudessa lainsäädännössä.” Ongelmien kuvattiin liittyvän muun muassa ikärakenteeseen, työvoimapulaan, huoltosuhteeseen, korko- ja kustannustason nousuun sekä koronapandemian aikana syntyneeseen hoitovelkaan, ja kannanoton mukaan ongelmat olivat syntyneet pitkällä aikavälillä. [Keskeltä: Oletteko korjanneet ne?] Hyvä keskusta, allekirjoitatteko edelleen aiemmat lausuntonne? Miten nämä sopivat yhteen välikysymyksenne väitteen kanssa, jonka mukaan hyvinvointialueiden vaikeuksien taustalla ovat ennen kaikkea nykyisen hallituksen politiikka ja rahoitusjärjestelmän rakenteelliset puutteet?
Arvoisa puhemies! Keskusta on ollut mukana luomassa järjestelmää, ja keskustalla on merkittävä asema hyvinvointialueiden päätöksenteossa. [Antti Kurvisen välihuuto] Alueilla on mahdollisuus tehdä omia ratkaisujaan palvelujen järjestämisestä, taloudesta ja rakenteista. Silti keskustan välikysymys kohdistaa vastuun yksinomaan hallitukseen.
Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole sivuuttanut hyvinvointialueiden taloudellisia vaikeuksia. Rahoitus on kasvanut kuluvalla kaudella yli neljällä miljardilla eurolla. Hallitus on myös kuunnellut alueita ja muuttanut alijäämien kattamista koskevaa sääntelyä. Tietyin edellytyksin hyvinvointialue voi saada lisäaikaa alijäämänsä kattamiseen jopa vuoteen 2029 saakka. Tämä on konkreettista joustoa. Suomen talous pitää silti pelastaa samalla, kun palveluista pidetään kiinni. Arviointimenettelyllä on oma tarkoituksensa: se on keino puuttua tilanteeseen, jossa hyvinvointialueen talous ja edellytykset järjestää lakisääteiset palvelut ovat vaarantuneet. Menettelyjen yleinen keskeyttäminen ei ratkaise näiden alueiden ongelmia. Se päinvastoin pitkittää niitä. Taloudesta huolehtiminen ei ole hoivan vastakohta. Se on edellytys sille, että palvelut voidaan järjestää myös tulevaisuudessa.
Hyvät keskustalaiset, keskustelu hyvinvointialueiden tulevaisuudesta on tarpeellinen. Suomalaisten palvelut on turvattava. Jos kuitenkin ratkaisujen hakemisen sijasta haluatte etsiä syyllisiä, niin silloin on syytä muistaa myös, kuka tämän järjestelmän rakensi, millaisia varoituksia silloin esitettiin ja miten niihin suhtauduttiin.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Berg, olkaa hyvä.
14.57
Kim
Berg
sd
(ryhmäpuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Marinin hallituskaudella toteutettiin historiallinen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Jo tuolloin oli selvää, että palveluiden kehittämistä on jatkettava myös uudistuksen jälkeen. Edeltävä hallitus rakensi soteuudistuksella tärkeän kirjahyllyn rungon. Tarkoituksena oli alusta alkaen täydentää sitä vaiheittain uuden järjestelmän vakiintuessa.
Mutta mitä on tehnyt nykyinen hallitus? Hallituksesta on syytetty sotepalveluiden ongelmista milloin Marinin hallitusta, milloin hyvinvointialueiden määrää ja milloin alueiden päättäjiä, vaikka hyvinvointialueiden aloitusvuoden poikkeuksellinen inflaatio ja sitä kautta korkeiksi nousseet kustannukset ovat todellinen syy hyvinvointialueiden näin vaikeaan tilanteeseen.
On selvää, että hyvinvointialueiden toimintaa ohjaavaa rahoituslakia on uudistettava. Olemme samaa mieltä keskustan kanssa, että nykyisen rahoitusmallin ongelmat on korjattava, rahoituksen ennakoitavuutta vahvistettava ja ihmisten erilaiset palvelutarpeet huomioitava nykyistä paremmin. Samalla on ehkäistävä hyvinvointialueiden taloudellista ja palveluiden saatavuuteen liittyvää eriytymistä. Lisäksi haluamme, että rahoitusmallissa huomioidaan ennaltaehkäisyä nykyistä paremmin ja kuntien ja hyvinvointialueiden välistä vastuuta ennaltaehkäisystä selkeytetään. Tällä hetkellä arviointimenettelyssä olevien hyvinvointialueiden kanssa toimitaan valitettavasti päinvastoin.
Sen sijaan, että hallitus olisi vahvistanut kirjahyllyn rakenteita rahoituslakia riittävästi korjaamalla ja täydentänyt sen sisältöä, se on naula kerrallaan heikentänyt koko rakennelmaa. Hyvinvointialueilta on leikattu rajusti ilman riittävää kokonaisarviota leikkausten vaikutuksista ihmisten palveluihin.
Arvoisa puhemies! Hallitus on eriarvoistanut ihmisten mahdollisuuksia päästä terveydenhuoltoon. Yksityisiä terveyspalveluja on tuettu voimakkaasti, ja Kela-korvausjärjestelmää on muutettu kerta toisensa jälkeen. Monelle tavalliselle suomalaiselle kyyti on sen sijaan ollut kylmää. Hoito maksaa entistä enemmän, mutta hoitoonpääsy on entistä vaikeampaa. Kiireetöntä perusterveydenhuollon vastaanottoaikaa voi pahimmillaan joutua odottamaan jopa kolme kuukautta, vaikka aiemmin tavoitteena oli päästä hoitoon kahdessa viikossa. Rajujen asiakasmaksukorotusten seurauksena moni joutuu miettimään, onko varaa hoitaa itseään, ostaa lääkkeitä vai hankkia ruokaa. Myös lasten ja nuorten tarvitsemia hoitoja saatetaan lykätä perheiden maksukyvyn vuoksi.
Myös vanhustenhoidon kehityssuunta on huolestuttava. Periaatteella ”kamerat sisään, hoitajat ulos” toteutettavat leikkaukset eivät paranna hoidon laatua eivätkä helpota henkilöstön työkuormaa. Teknologia voi ehdottomasti tukea hoitotyötä, mutta se ei korvaa ihmistä eikä ammattitaitoista hoitoa.
Arvoisa puhemies! Suomalaiset haluavat toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä mahdollisuuden päästä hoitoon silloin, kun sitä tarvitsevat. Tämä ei ole kohtuuton vaatimus vaan tavoite, joka voidaan saavuttaa myös säästöpaineiden keskellä. SDP haluaa pitää kiinni kahden viikon hoitotakuusta, kohtuullistaa asiakasmaksuja ja poistaa lasten terveydenhuollon viimeisetkin asiakasmaksut. Jokaisella ikäihmisellä on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja vanhustenhoidon työntekijöillä oikeus kohtuulliseen työkuormaan.
Arvoisa puhemies! Julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin turvaudutaan elämän vaikeimmilla hetkillä. Silloin kun keskellä yötä rinnasta puristaa ja hengittäminen on vaikeaa, ensihoito saapuu auttamaan. Silloin kun rinnasta löytynyt patti osoittautuu syöväksi, tarvitaan julkista terveydenhuoltoa, joka huolehtii siitä, että jokainen saa tarvitsemansa tutkimukset ja hoidon. Juuri siksi julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista on pidettävä kiinni. Niiden on oltava turvaverkko, johon jokainen suomalainen voi luottaa silloin, kun huoli ja hätä ovat suurimmillaan.
Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Hallitus on näyttönsä antanut. Sen politiikan seurauksena palveluiden rahoitusta on kiristetty, ihmisten maksuja korotettu ja hoitoonpääsyn edellytyksiä heikennetty. Siksi eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Kemppi, olkaa hyvä.
15.02
Hilkka
Kemppi
kesk
(ryhmäpuheenvuoro)
Arvoisa herra puhemies! Keskustalle on kaikki kaikessa, että ihmisten ja alueiden välinen yhdenvertaisuus toteutuu palveluissa. Nyt maassa mennään väärään suuntaan. Orpon hallitukselta on selkärangatonta syyttää hyvinvointialueiden päätöksentekijöitä ja laittaa heidät ajamaan lähi- ja vanhuspalveluja alas ajamista, ja samalla he pesevät kätensä vastuusta. Missä on hallituksen ryhti ja johtajuus? [Jani Mäkelän välihuuto] Arvoisat edustajat, missä on hallituksen ryhti ja johtajuus? Arvoisa hallitus, missä on ryhti, missä on johtajuus?
Mutta mitä tapahtui? Soteuudistusta yritettiin yhdessä pari vuosikymmentä. Viime vaalikaudella itse uudistus vihdoin tehtiin ja samalla kehitystyön toivottiin jatkuvan. Mutta mitä teki hallitus? Kehitys pysähtyi! Siis kokoomuksen ja perussuomalaisten vahtivuorolla kehitys pysähtyi. Teillä on ollut vastuu neljä vuotta pitää huolta lähipalveluista — kehitys pysähtyi. Hallitusohjelman mukaan suurimmat menosäästöt on kohdistettu sosiaali- ja terveyspalveluihin ja toiseksi suurimmat sosiaaliturvaan, ja se kyllä näkyy. Eilen parlamentaarisessa ryhmässä lisäksi kuulimme, että tämän hallituksen tavoitteiden rahoituslain uudistukselle on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2030 — siis aika pitkät neljä vuotta odotellessa.
Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikan jälki on rumaa. Lasten neuvolapalveluja on vähennetty yhdellätoista hyvinvointialueella, koska rahat ovat loppu. Vammaisten ihmisten palveluista on siirretty pois ihmisiä kahdellatoista hyvinvointialueella, koska rahat ovat loppu. [Jari Ronkaisen välihuuto] Lähes kaksituhatta ikäihmistä odottaa hoivakotipaikkaa. Kahdeksansataa heistä on odottanut jo yli kolme kuukautta. Heidän kohdallaan rikotaan jo lakia. Samalla vuodeosastoja, terveyskeskuksia ja muita arjen palveluja lopetetaan ja hyvinvointialueilla irtisanotaan tuhansia ammattilaisia — tuhansia hyviä ammattilaisia. Ihmisiä lähetetään uusiin hoivakoteihin, pahimmassa tarinassa jopa yli kahdensadan kilometrin päähän. Miettikää omaisten arkea sen jälkeen. Edistääkö se hyvinvointia? Hoitajille ja muille ammattilaisille nykypolitiikka tarjoaa kylmää kyytiä. Viime vuonna sairauspoissaolot maksoivat hyvinvointialueille kuusisataa miljoonaa euroa. Säästöt sulavat, kun ammattilaiset pistetään Helsingin määräyksillä aivan liian tiukille.
Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikalle on onneksi vaihtoehtoja. Lähipalvelut voidaan ja pitää pelastaa. Nyt tarvitaan ihmisten arjen todellisuuden tunnustamista ja hallitukselta tekoja selittelyjen sijaan. Keskusta vaatii hyvinvointialueiden arviointimenettelyt jäihin. Annetaan alueille lisää aikaa saada taloutensa kuntoon — eikä vain osalle alueista, vaan kaikille alueille, jotta pystytään tekemään kunnollisia päätöksiä. Uudistetaan rahoitus ja korjataan sen puutteet. Näin parannetaan kestävästi työoloja ja palveluita, tuodaan rauhaa työn tekemiseen. Kehitystä pitää jatkaa keskustan linjalla: vahvistetaan perusterveydenhuoltoa, toteutetaan omalääkäri jokaiselle, ei vain osalle suomalaisista, lisätään perhehoitoa vanhustenhoidossa. [Oikealta: Jätetään tyhjä paperi!] Tekoäly ei ihmisiä hoida, mutta sen avulla voidaan vähentää paperisotaa ja vapauttaa hoitajat hoitamaan. Tekoäly on hyvä kumppani.
Viime vuonna Kela maksoi matkakorvauksia yli 360 miljoonaa euroa. Palveluverkon harventaminen kasvattaa laskua entisestään, eikä tälle ole tehty mitään. Äkkiväärä säästäminen käy hyvinvointialueille kalliiksi. Kuljetukset pitää siirtää hyvinvointialueiden budjettiin, jotta maalaisjärki palaa rahankäyttöön. Maan johdon on aika panostaa työntekijöiden työoloihin jatkuvien yt-neuvottelujen sijaan. Hyvinvoivat työntekijät voivat hoitaa ihmisiä paremmin, taloudellisemmin ja turvallisemmin. Se on meidän kaikkien etu.
Arvoisa puhemies! Seisoin tällä korokkeella tismalleen samassa tehtävässä kolme vuotta sitten ja varoitin hallituksen leikkausten seurauksista lähipalveluille. [Pia Sillanpää: Ja kuka varoitti teitä soteuudistuksesta, joka oli täysi susi?] Valitettavasti kaikki karmeus on toteutunut ja lisää on tulossa, jos hallitus ei ota itseään niskasta kiinni [Puhemies koputtaa] ja ala tekemään muutoksia. Silti hallitus väittää asioiden menevän parempaan suuntaan. Sairaiden, ikäihmisten, hoitajien ja lääkärien todellisuus ei sovi hallituksen maailmankuvaan. Lähipalveluja tarvitsevat suomalaiset ansaitsevat hallituksen, joka kantaa vastuunsa ja turvaa palvelut. Siksi kannatan edustaja Kaikkosen epäluottamusehdotusta. Menon on muututtava. Orpon hallitus joutaa mennä. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!]
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Alametsä, olkaa hyvä.
15.07
Alviina
Alametsä
vihr
(ryhmäpuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Tietääkö hallitus, [Hälinää — Puhemies koputtaa] millaista on olla itsetuhoinen nuori, joka ei pääse osastohoitoon? Tietääkö hallitus, millaista on olla sellainen isä, jonka lapsi menehtyy tämän takia? Tietääkö hallitus, millaista on synnyttää, kun joutuu supistusten keskellä matkustamaan yli sata kilometriä lähimpään sairaalaan esimerkiksi Meri-Lapissa, kun synnytykset lopetettiin Kemissä? Ja tietääkö hallitus, millaista on olla pienituloinen siivooja, joka joutuu perumaan tarvitsemansa leikkauksen, koska hänellä ei ole varaa maksaa sitä?
HUSin sairaaloista uutisoitiin, että potilaat peruvat leikkauksiaan, koska rahaa ei ole. Samoin uutisoitiin, että puoli miljoonaa soten ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksua päätyi vuonna 2024 ulosottoon, ja yli satatuhatta ihmistä on pudonnut köyhyysrajan alle leikkausten seurauksena. Perusterveydenhuollon hoitotakuu pidennettiin kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen, hammashoidossa kolmesta kuukaudesta kuuteen. Se on pitkä aika. Jaksaisivatko arvon ministerit odottaa niin kauan, jollei heillä olisi yksityisiä vakuutuksia tai työterveyshoitoa?
Hallitus on valinnut jättää tällaisen perinnön sosiaali- ja terveyspalveluihimme, eikä se ole taloudellisestikaan järkevää. Kun ihmiset eivät pääse ajoissa hoitoon, he voivat joutua lopulta esimerkiksi erittäin kalliiseen tehohoitoon. Kustannukset siis kasvavat. Hoitoonpääsyn vaikeuttaminen muka säästää rahaa, mutta seuraava hallitus ja ennen kaikkea kansalaiset maksavat laskun. Tavallinen ihminen maksaa kaikista kovimman hinnan, nimittäin omassa terveydessään. Ja kyllähän hän maksaa jo nyt, ja maksaa kalliisti, paljon maksaakin. Terveyskeskusmaksut nousevat viidenneksellä, poliklinikkakäynti maksaa ensi vuonna HUSissa 80 euroa ja leikkaus 264 euroa. Valtakunnallisesti laskutetaan uusi 257 euron toimenpidemaksu hoitopäivämaksun päälle. Nämähän ovat tavalliselle ihmiselle täysin törkeitä hintoja.
Myös perheiden varhainen apu ajetaan alas. Lapsiperheköyhyys lisääntyy. Ja päälle vielä maksuttomat perheneuvolat nykymuodossaan aiotaan lakkauttaa, vaikka palvelua käyttää vuosittain noin 50 000 asiakasta. Kun perhe ei saa apua ajoissa, lasku tulee myöhemmin moninkertaisesti kalliimpana esimerkiksi lastensuojelun kautta.
Arvoisa puhemies! Korjataan rahoitusmalli, joka nyt palkitsee diagnoosien kirjaamisesta eikä ihmisen pitämisestä ja pysymisestä terveenä. Tätä myös alan asiantuntijat ovat ehdottaneet. Rahoitusmallissa panostetaan nyt aivan liian vähän ennaltaehkäisyyn, ja tähän tarvitaan paremmat mittarit. Myös mielenterveyden osalta ennaltaehkäisy olisi taloudellisesti erittäin tuloksellista, tutkitusti.
Vihreät siirtäisivät myös yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksiin käytettyä rahoitusta hyvinvointialueille. Parantaisimme hoitoonpääsyä. Vihreät palauttaisivat 14 vuorokauden hoitotakuun, laskisivat asiakasmaksuja, turvaisivat neuvolat, perheneuvolat, ja laajentaisivat terapiatakuun koko väestölle. Emme vastusta palveluiden uudistamista, mutta vastustamme niiden heikentämistä. Ihmisten pitää saada hoitoa oikeaan aikaan, järkevän matkan päästä ja turvallisesti.
Nyt kannattaisi vahvistaa julkista terveydenhoitoa ja kohdentaa julkinen rahoitus mahdollisimman vaikuttavasti ja yhdenvertaisesti. Nyt on aika kuunnella sotealan asiantuntijoita, myös ‑työntekijöitä, ja ihmisiä, jotka palveluita käyttävät.
Arvoisa puhemies! Leikkaamalla hoitoonpääsystä ei säästetä. Se on vain laskun lähettämistä tuleville vuosille ja tuleville potilaille, suomalaisille ihmisille.
Edellä olevan perusteella esitän epäluottamusta suomalaisten peruspalveluita ja hyvinvointivaltiota romuttavalle hallitukselle.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Pekonen, olkaa hyvä.
15.13
Aino-Kaisa
Pekonen
vas
(ryhmäpuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! ”Satutin jalkani, mutta en käynyt ensiavussa, sillä kulut olisivat olleet pois vuokrasta tai ruoasta. Jalkani on edelleen kipeä. Epäilen, että se on murtunut. Minulla ei ole varaa käydä lääkärissä. Jos jotakin vakavampaa sattuisi ja minut vietäisiin tajuttomana sairaalaan, miten selviytyisin hoitokuluista?” Oikeistohallituksen sotepolitiikka on vienyt Suomea johdonmukaisesti kohti amerikkalaista mallia, jossa lompakon paksuus ratkaisee sen, saako hoitoa.
Ensi vuonna voimaan tulevat Rydmanin hinnat tarkoittavat lähes kaksinkertaisia terveydenhuollon asiakasmaksuja hallituskauden alkuun verrattuna. Ministeri Rydman on täällä todennut, että opposition pelottelusta kangistuneina jotkut valitettavasti jättävät hakeutumatta hoitoon. Mutta jopa hallituksen omassa esityksessä todetaan tutkimustietoon viitaten, että pelkästään ensi vuoden asiakasmaksukorotukset vähentävät terveyskeskuksien lääkärikäyntejä arviolta viidellä prosentilla. On täysin epärehellistä ja myös hallituksen politiikan uhreja halventavaa syyttää oppositiota siitä, että ihmisten rahat eivät hoitoon riitä, tai siitä, että meillä on nytkin ulosotossa yli puoli miljoonaa asiakasmaksua.
Arvoisa puhemies! Pelkästään viime vuonna hyvinvointialueet joutuivat irtisanomaan yli 1 300 hoitajaa ja muuta sote-ammattilaista. Ensi vuoden budjetissaan hallitus leikkaa soterahoitusta jälleen yli 200 miljoonalla eurolla. Saivartelu soterahoituksen nimellisellä kasvulla ei auta niitä vanhuksia, jotka jäävät avuttomina kotiinsa ilman hoivaa, kun rahoitus jää yhä rankemmin jälkeen palvelutarpeen kasvusta, eikä se auta niitä ihmisiä, jotka joutuvat nyt perumaan leikkauksia, kun asiakasmaksuihin ei ole varaa. Tämä raha on pois suomalaisten terveydestä, vanhuspalveluista, lastensuojelusta ja monista muista välttämättömistä palveluista, joita hallitus on kerta toisensa jälkeen päättänyt heikentää. Lähipalveluiden alasajo ja sairastamisen kulujen jatkuva kasvattaminen vievät monilta suomalaisilta tosiasiallisen oikeuden tarvitsemaansa hoitoon ja hoivaan.
Voittajia oikeistohallituksen politiikassa ovat olleet suuret terveysjätit, joita on palkittu avokätisesti noin puolen miljardin euron uusilla Kela-korvauksilla. Kauppalehden mukaan terveys- ja hoivasektorin yhtiöistä onkin muodostunut kaikkein kannattavimpien yritysten superluokka. Satojen yrityskauppojen myötä terveysmarkkinat ovat äärimmäisen keskittyneet ja 2000-luvulla Suomeen on syntynyt yli sata uutta sotemiljonääriä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan yksityisten sotemarkkinoiden keskittyminen käy kalliiksi veronmaksajille ja on jo johtanut hintojen nousuun. Kokoomuksen ja terveysjättien välillä käyvä pyöröovi on tunnettu ilmiö. Se näkyy hallituksen politiikassa, ja se tulee kalliiksi suomalaisille veronmaksajille. Kaiken huipuksi hallitus esittää nyt hyvinvointialueiden oman palvelutuotannon velvoitteen keventämistä, mikä uhkaa johtaa yhä kasvavaan riippuvuuteen terveysjäteistä ja sitä kautta jälleen kalliimpiin hintoihin.
Arvoisa puhemies! Oikeistohallituksen vastuuttomalle sotepolitiikalle on olemassa vaihtoehto. Terveysmarkkinoiden keskittymiseen on puututtava ja hyvinvointialueilta on edellytettävä riittävää omaa palvelutuotantoa. Voitontekoa ihmisten terveydellä ja hyvinvoinnilla tulee rajoittaa voimakkaasti. Verorahat on käytettävä julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden vahvistamiseen, ammattilaisten palkkaamiseen ja työolojen parantamiseen — ei suuryritysten kasvaviin voittoihin. Vasemmistoliiton mielestä jokaisella pitää olla oikeus päästä hoitoon ajoissa ja saada tarvitsemansa tuki silloin, kun elämä käy raskaaksi. Kiireettömään hoitoon omalle lääkärille on päästävä viikon sisällä maksutta. Jokainen ikäihminen ansaitsee ihmisarvoisen vanhuuden. Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain jos tähän maahan saadaan hallitus, joka palvelee tavallisia suomalaisia — eikä vain rikkaita ja suuryrityksiä.
Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan epäluottamuslauseen: ”Orpon hallitus on romuttanut julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita sekä nostanut sairastamisen kuluja tavalla, joka vaarantaa suomalaisten yhdenvertaisen oikeuden tarvitsemaansa hoitoon. Tästä syystä eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Ledamot Andersson, var så god.
15.18
Otto
Andersson
r
(ryhmäpuheenvuoro)
Arvoisa puhemies, ärade talman! Kun tänään puhumme hoidosta ja hoivasta, me puhumme perheestä, joka epätoivoisesti yrittää saada hoitoa syömishäiriöistä kärsivälle tyttärelleen tai nuoresta naisesta, joka pian synnyttää ensimmäisen lapsensa ja on huolissaan pitkästä matkasta synnytyssairaalaan, sekä nuoresta miehestä, jolla on itsetuhoisia ajatuksia ja jonka voimat eivät riitä pitämään puoliaan terveyskeskuksen luukulla, kun häntä kehotetaan menemään kotiin lepäämään. Tai omaishoitajasta, joka on koko yön ollut päivystyksessä puolisonsa rinnalla, ja iäkkäästä naisesta, jonka päivän ainoa ihmiskontakti on kotihoidon työntekijä, joka ei valitettavasti ehdi viipymään pitkään.
Nyt on siis kyse hyvinvointiyhteiskuntamme ytimestä. Nyt on kyse siitä perustavanlaatuisesta lupauksesta, että sinä ja minä voimme luottaa saavamme apua silloin, kun sitä tarvitsemme. Nyt aivan liian moni suomalainen epäilee tätä lupausta. Siksi suomalaisten luottamus julkiseen terveydenhuoltoon on palautettava, ja sen on oltava politiikan tärkeimpiä tavoitteita.
Mikään puolue tässä salissa ei ole syytön soten ongelmiin, emme myöskään me RKP:ssä. Välikysymyksen esittäjä, keskustapuolue, on nykyisen, epäonnistuneen rahoitusmallin pääarkkitehti. Nyt kun olemme nähneet, millaisia ongelmia tämä malli on aiheuttanut, on samalla selvää, että hallituksen olisi pitänyt sen korjaaminen aloittaa nopeammin. Tätä olemme esittäneet myös aikaisemmin.
Mutta sotea koskeva keskustelu on täällä lähinnä ollut sitä, että oppositio on syyttänyt istuvaa hallitusta ja istuva hallitus on syyttänyt edellistä hallitusta. [Hilkka Kemppi: Katsokaa ratkaisuehdotuksia!] Parantaako se suomalaisten arkea? Ei millään tavalla.  En usko, että suomalaiset kaipaavat syyttelyä, vaan ratkaisuja.
On hyvä, että meillä nyt on parlamentaarinen työryhmä, jossa kaikki puolueet ovat edustettuina. Sieltä tarvitaan tuloksia. Siitä meillä on yhteinen vastuu nyt, eikö vain.
Ärade talman! Vårdreformer har hittills utgått från förvaltningsstrukturer. Man har talat om starka primärkommuner, ansvarskommuner, landskap och välfärdsområden. Borde vi inte i stället tala om att vi borde införa en egenläkarmodell i hela Finland, att vi tar i bruk mobila hälsovårdstjänster så att vården kommer till människan, att vi skapar nationella kvalitetskriterier för hemvården och att vi utvecklar de mindre sjukhusen i stället för att avveckla dem, eller hur vi förbättrar närvårdarnas arbetshälsa, hur vi minskar byråkratin och utnyttjar artificiell intelligens så att sjukskötare och läkare kan ägna en större del av sin arbetstid åt mötet med patienten och att ingen som behöver vård avvisas vid hälsocentralens lucka.
Yksi asia on kuitenkin varma: hoidon ja hoivan ongelmia ei ratkaista keskittämällä lisää tai yhdistämällä hyvinvointialueita. Alueiden määrän vähentäminen ei nopeuta hoitoonpääsyä eikä tee kenenkään vanhuudesta turvallisempaa.
Ärade talman! Finansieringsmodellen är misslyckad. Den har lett till oskäliga resultat, till exempel att mängden diagnoser ökar i vissa välfärdsområden och därför får området mera pengar i sin kassa. Finansieringen är ett nollsummespel: Om ett välfärdsområde får mera pengar så förlorar ett annat. Det är ohållbart.
Tarvitsemme nykyistä läpinäkyvämmän, kannustavamman ja ennakoitavamman rahoitusmallin. Tiedämme, että mitä aiemmin ihminen saa apua ja tukea, sitä parempi on myös hoitotulos, ja ainut tapa oikeasti hillitä soten kustannuksia on, että suomalaiset voivat paremmin. Siksi rahoituksen tulisi palkita hyvästä, ennalta ehkäisevästä työstä.
Ärade talman! När vi är som sjukast, svagast eller blir äldre är det otroligt viktigt att vi själva förstår och blir förstådda på vårt modersmål. Det handlar om trygghet och om ett respektfullt bemötande. Tyvärr brister det fortfarande alltför ofta när det handlar om att få vård på svenska. Här krävs det förändring. I SFP vill vi att välfärdsområdena belönas om de i praktiken sköter den svenskspråkiga servicen bra — den finskspråkiga för den delen också. Vi bör också ta i bruk språkmatchning i hälsovården, alltså att trygga att kunder och vårdpersonal som talar samma språk också möts i en vårdsituation.
Arvoisa puhemies! Rahoituslain muuttaminen ei ole helppoa, mutta se on tehtävä. Samalla tiedämme, että uusi laki valmistuu vasta noin vuonna 2030. Monille alueille tämä on erittäin pitkä aika, ja olisi tärkeää löytää väliaikaisia ratkaisuja tilanteen helpottamiseksi. Mietin sitä, ja toivon, että voimme sitä yhdessä pohtia, voisiko tässä parlamentaarinen työryhmä esittää vaihtoehtoja tulevalle hallitukselle. Luottamus julkiseen terveydenhuoltoon voidaan palauttaa, mutta se vaatii tahtoa ja yhteistyökykyä meiltä kaikilta. — Kiitos, tack.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Päivi Räsänen, olkaa hyvä.
15.24
Päivi
Räsänen
kd
(ryhmäpuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Moni suomalainen kantaa huolta, pääseekö lääkärin vastaanotolle ja hoitoon, kun apua tarvitaan. Kristillisdemokraattien tavoite on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut on kaikille asuinpaikasta riippumatta.
Erikoissairaanhoito toimii Suomessa pääosin hyvin, mutta suurin haaste on perusterveydenhuollon toimivuus ja hoitoonpääsy. [Keskeltä: Just näin!] Jos apua ei saa ajoissa, ongelmat uhkaavat pahentua ja hoito siirtyy raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin. Siksi ennaltaehkäisyä ja perustason palveluja on edelleen vahvistettava. [Antti Kurvinen: Niitä heikennetään!] Näin voidaan sekä parantaa hoitotuloksia että hillitä kustannuksia, mikä on tärkeää esimerkiksi kansantautien, kuten diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien, torjunnassa ja varhaisessa toteamisessa.
Tärkeät peruspalvelut, kuten neuvolat, lääkärin vastaanotto tai vanhuspalvelut, on säilytettävä lähipalveluina. Sen sijaan harvemmin tarvittavia, erityisosaamista vaativia palveluja, vaikkapa vaativia leikkauksia, on perusteltua järjestää laajemmassa yhteistyössä, myös alueiden rajojen yli, sillä näin turvataan korkea osaaminen, hoidon laatu ja potilasturvallisuus. Samoin julkisen sektorin, yksityisten palveluntuottajien ja kolmannen sektorin yhteistyötä on vahvistettava, jotta palvelut voidaan tuottaa vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti alueen tarpeet huomioiden.
Väestön ikääntyminen on hyvinvointialueiden suurin haaste tulevina vuosina. Ennaltaehkäisevillä palveluilla, kuntoutuksella, kotihoidon vahvistamisella ja omaishoidon tukemisella voidaan tukea toimintakykyä ja vähentää raskaampien palveluiden tarvetta. Ja kun kotona asuminen ei enää ole mahdollista, on saatava laadukasta ympärivuorokautista hoivaa.
Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueiden rahoitus ja lainsäädäntökehikko perustuvat edellisen hallituksen, nykyisen opposition, soteuudistukseen. Kristillisdemokraatit varoittivat jo silloin, että osa alueista oli lähtökohtaisesti taloudellisesti vaikeassa asemassa. Varoitimme hallinnon paisumisesta ja siitä, että rahoitus ei kannusta sairauksien ja ongelmien varhaiseen torjumiseen. Nämä huolet ovat valitettavasti toteutuneet.
Alueille annettiin kuitenkin aluksi työrauha viedä käynnistetty uudistus läpi, yhdistää toimintoja, rakentaa taloutta kestävälle pohjalle ja luoda uusia toimintamalleja. Jatkuva rakenteiden repiminen ei olisi parantanut yhdenkään potilaan hoitoa. Korjaavia toimia on kuitenkin tehty. Hallitus on edistänyt omalääkärimallia, purkanut hoitojonoja, vahvistanut perusterveydenhuoltoa ja helpottanut ikääntyneiden pääsyä lääkärin vastaanotolle.
Edelleen korjauksia tarvitaan. Keskeisin uudistustarve liittyy keskustan ja vasemmistopuolueiden leipomaan rahoitusmalliin. Rahoituksen tulee jatkossa kannustaa terveyden edistämiseen, ei sairauksien kirjaamiseen. Nykyinen diagnoosipainotteinen rahoitus ei kannusta riittävästi ennaltaehkäisyyn vaan palkitsee pahimmillaan alueen väestön sairastavuudesta. Kristillisdemokraattien mielestä rahoituksen perusteet tulee korjata painottumaan väestörakenteeseen, ikään, sosioekonomisiin tekijöihin ja todellisiin tarpeisiin. Kansalaisen mahdollisuus päästä hoitoon ei saa riippua postinumerosta, minkä vuoksi rahoituksen on vastattava nykyistä paremmin alueiden todellista palvelutarvetta.
Jokaiselle tulee turvata omalääkäri ja omahoito tiimimallin mukaan. Näin voidaan välttää päällekkäisiä tutkimuksia, virheellisiä hoitopolkuja ja tarpeettomia lähetteitä. Yli 65-vuotiaiden pääsy lääkärin vastaanotolle tulee turvata julkisen ja yksityisen sektorin yhteisvoimin.
Potilastietojärjestelmien hajanaisuus on saatava kuriin. Korjauksista huolimatta hyvinvointialueet käyttävät edelleen turhaa rahaa erillisiin järjestelmiin, jotka eivät keskustele keskenään. Myös hallinnollisia kustannuksia on edelleen karsittava. Aluevaltuustojen piilopuoluetuista, ryhmärahoista, on luovuttava. Resurssit kuuluvat hoitotyöhön, eivät hallinnon paisuttamiseen.
Tarvitsemme valtakunnallisen palvelulupauksen. Kansalaisella tulee olla oikeus tietää, mitkä sosiaali- ja terveyspalvelut julkinen järjestelmä lupaa tarjota yhdenvertaisesti kaikkialla Suomessa.
Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueiden haasteet ovat todellisia, mutta ne ovat ratkaistavissa. Se edellyttää hyvää yhteistyötä, vastuullisia päätöksiä, pitkäjänteistä kehittämistä [Puhemies koputtaa] ja rohkeutta korjata rakenteita, jotka eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kristillisdemokraatit ovat valmiita tätä työtä jatkamaan.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Harkimo, olkaa hyvä.
15.29
Harry
Harkimo
liik
(ryhmäpuheenvuoro)
Kiitos, arvoisa puhemies, ärade talman! Tämä on siinä mielessä erikoinen keskustelu, että välikysymyksen olisi voinut tehdä mikä tahansa vanhoista puolueista ja mikä tahansa niistä olisi voinut olla siihen vastaamassa. [Eduskunnasta: Kyllä!] Paljon puhetta, lupauksia ja toiveita. Mutta se ei muutu miksikään, että sote on rikki, ja hoitoa ja hoivaa tarvitsevat suomalaiset kärsivät.
Missään muualla koko maailmassa ei ole tällaista mallia käytössä. Rahoituslaki on järjetön ja kaikki valuviat näkyvät. Ne pitää korjata.
Valtio antaa rahat soteen ja päättää kaikesta. Mutta eihän eduskunta päätä siitä, missä ihmiset asuvat ja syövät. Valta kuuluu äänestäjille, mutta heidän äänensä ei tässä mallissa kuulu mitenkään. Lopputulos on se, että ihmisten luottamus koko soteen on mennyt, eivätkä suomalaiset veronmaksajat saa tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa, kun he sitä tarvitsevat.
Arvoisa puhemies, ärade talman! Sotien jälkeen vuosina 1945—1955 syntyi miljoona suomalaista, ja he ovat jatkossa hoivan ja hoidon tarpeessa.
Hallitus hokee täällä jatkuvasti, että soteen laitetaan neljässä vuodessa neljä miljardia euroa lisää. [Arto Satonen: Pitää paikkansa!] Mutta se raha kuluu suoraan palkankorotuksiin, inflaatioon ja palvelutarpeen kasvuun, eli palvelu ei parane. [Anne Kalmari: Eikä riitäkään!] Ja suomalaisten palveluista tässä pitäisi olla kyse, eikä mistään päällekkäisistä hallintohimmeleistä.
Ja nyt hyvinvointialueet rahapulassaan käyvät yt-neuvotteluita ja irtisanovat hoitajia, samaan aikaan kun ihmiset jäävät ilman hoitoa ja hoivaa. On kohtuutonta, että syöpäpotilas joutuu liian pitkään odottamaan hoitojen aloittamista. On kohtuutonta, että muistisairas vanhus joutuu odottamaan kuukausitolkulla hoivapaikkaa.
Oma lukunsa on se, että jokainen hyvinvointialue rakentaa omia digitaalisia palveluitaan, jotka ovat täysin riippuvaisia ulkomaisista toimijoista. Liian monen alueen digitaalinen palvelu on puutteellista. Lisäksi alueiden palvelut eivät keskustele keskenään. Tuli todella kallis tilkkutäkki, kun yksi toimiva ja yhteinen palvelu olisi riittänyt.
Arvoisa puhemies, ärade talman! Liike Nytin sotemallissa erikoissairaanhoito keskitetään viiteen yliopistosairaalaan alueiden hoidettavaksi. Tästä olemme puhuneet alusta asti. Perusterveydenhuolto hoidetaan joko alueiden tai Kelan kautta omalääkärimallilla yrittäjäpohjalta. Yliopistosairaalat vastaavat alueellaan muusta sairaalaverkosta. Nykyinen hallintohimmeli puretaan. Valtion suora rahoitus kohdistetaan näille viidelle alueelle.
Sosiaalitoimi ja vanhustenhuolto hoidetaan sadassa aluekunnassa. Näissä kunnissa hoitoa ja hoivaa tarvitsevat ihmiset tunnetaan.
Kuntauudistuksessa Suomeen perustetaan noin sata aluekuntaa Tanskan mallin mukaan niin, että aluekunnassa on minimissään 20 000 asukasta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Aluekunnilla on verotusoikeus valmiina kuntamallin pohjalta.
Kansalaisten palveluiden pitäisi olla tärkeämpiä kuin puoluekavereiden hallintovirkojen.
Arvoisa puhemies, ärade talman! Jos sotessa ikääntyminen tuli yllätyksenä, ei lapsikato voi enää tulla yllätyksenä. Suomessa on vuonna 2040 satatuhatta koululaista vähemmän kuin nyt. Se vaikuttaa kaikkeen: päivähoitoon, peruskouluun, lukioihin, ammattikouluihin, yliopistoihin, puolustusvoimiin ja lopulta työvoiman määrään. Se ei voi tulla yllätyksenä ja siihen pitää alkaa valmistautua nyt.
Liike Nyt yhtyy keskustan epäluottamuslauseisiin. — Kiitos.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Tässä vaiheessa vastauspuheenvuorot: sosiaali- ja terveysministeri Rydman, kunta- ja alueministeri Ikonen ja pääministeri Orpo, kolme minuuttia kukin tässä vaiheessa ja tässä järjestyksessä. — Ministeri Rydman, olkaa hyvä.
15.34
Sosiaali- ja terveysministeri
Wille
Rydman
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin keskustelussa nousseesta rahoituskysymyksestä: On syytä edelleenkin muistuttaa kaikkia siitä, että tämän hallituskauden aikana [Paljonko palkat ja indeksit?] sotemenot ovat nousseet neljä ja puoli miljardia, neljä ja puoli tuhatta miljoonaa euroa. [Ben Zyskowicz: Vuositasolla!] On se aika merkittävä nousu, kun se nousee sieltä noin 23 miljardista eurosta vähän päälle 27 miljardiin euroon. [Hilkka Kemppi: Sairauspoissaolot kasvaa!] Eli se on kyllä prosentuaalisestikin melkoisen iso nousu. Samaan aikaan on tietysti totta, että väestö ikääntyy ja hoivatarve kasvaa ja käytetyt eurot pitää käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Totta kai silloin tarvitaan myöskin jonkinnäköistä jarrua ja tehostusta siihen.
Tähän osaltaan vastaa tietystikin se sisällöllinen kehittäminen, mitä soteen tällä hallituskaudella on tehty ja tehdään ennen kaikkea omalääkärimallin puitteissa. Se parantaa hoivan jatkuvuutta. Silloin vältytään sellaisilta tutkimuksilta, jotka olisivat olleet pääteltävissä jo aiemman sairaushistorian perusteella ja jotka siten mahdollistavat sen, että hoiva on oikea-aikaisempaa, diagnoosit saadaan varhaisemmassa vaiheessa ja siten pystytään leikkaamaan myöskin kustannuksia sieltä vaativammasta hoidosta. Mitä aiemmassa vaiheessa diagnoosit tehdään, sitä kepeämmillä hoidoilla päästään, sitä parempi on myöskin toipumisen ja paranemisen ennuste. Se, mikä on erityisen ilahduttavaa, on se, että tällä saralla on myöskin otettu niin voimakkaita askeleita eteenpäin. Jo yli puolelletoista miljoonalle suomalaiselle on onnistuttu nimeämään jonkinlainen omalääkäri-, omatiimi- tai omahoitajamallin mukainen vastuullinen terveydenhuollon ammattilainen. Tämä on erityisen vaikuttavaa sen vuoksi, että tähän ei edes ole laskettu työterveyshuoltoa mukaan.
Sitten puheenvuoroissa nousi esille perheiden tuki sosiaalihuollon puolella. Tässähän on kyse ennen kaikkea siis siitä, että annamme hyvinvointialueille mahdollisuudet järjestää nämä palvelut kullekin alueelle parhaiten sopivalla tavalla, jolloin ne palvelut ovat sitten myöskin perheille helpommin saavutettavissa, ja siellä ei ole ikään kuin väärissä jonoissa vääränlaista väkeä vaan saadaan myöskin sitten toteutettua paikallisesti asiat mahdollisimman fiksulla tavalla.
Asiakasmaksuista: Edelleenkin on niin, että kenenkään ei tässä maassa tarvitse valita ruoan, lääkkeiden tai hoivan välillä. Meillä on lukuisia erilaisia suojamekanismeja. Jos on sellainen tilanne, että taloudellinen tilanne ei mahdollista asiakasmaksujen suuruutta, niin niihin on mahdollisuus laajoilta osin hakea huojennusta tai sitten jopa kokonaan vapautusta, ja jos se ei onnistu, niin viime kädessä myöskin Kelan toimeentulotuen kautta on mahdollista hakea avustusta.
Sitten ulosottoihin joutuneista asiakasmaksuista: Juu, puoli miljoonaa ulosottoon päätyvää asiakasmaksua on todella paljon, mutta opposition olisi hyvä muistaa, että ei tässä 2020-luvun puolella ole tapahtunut mitään varsinaista muutosta. Itse asiassa kaikista kovimmat ennätykset ulosottoon joutuneiden asiakasmaksujen puolella tehtiin edellisen hallituskauden aikana, jolloin suurimmillaan huidelttiin jopa tuolla miltei 700 000:ssa vuosittain [Aino-Kaisa Pekosen välihuuto] ulosottoon joutuneissa asiakasmaksuissa. Tämä on valitettava ilmiö, [Puhemies koputtaa] mutta se ei ole muodostunut tämän hallituksen aikana.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Ministeri Ikonen, olkaa hyvä.
15.38
Kunta- ja alueministeri
Anna-Kaisa
Ikonen
Arvoisa puhemies! Kehityskö pysähtynyt? Kaiken viisauden alku on tosiasioitten tunnustaminen. Alueitten talous on käännetty plussalle, pitkät sairaalajonot ovat lyhentyneet, henkilöstöpula, joka alkukaudesta vaivasi, on helpottanut, ja alueitten rahoitus on kasvanut joka vuosi. Keskusta väitti, että hallitus olisi täällä syyttänyt tänään alueita. En ole kuullut sellaista puheenvuoroa. Päinvastoin toistan uudelleen alussa sanomani kiitokset, eli hyvästä kehityksestä kiitos kuuluu aivan erityisesti alueitten työntekijöille ja päättäjille. Hallitus on tehnyt oman osansa eli vaikeat päätökset ajoissa.
Haluan myöskin korostaa sitä, että on ollut todella olennaista tässä ihan heti alkuvaiheessa, kun kuntaperusteisesta mallista satojen kuntien tai useitten kuntayhtymien palvelut tuotiin uusiin organisaatioihin, käyttää se momentum uuden luomisessa ja uudistaa ja hakea ne parhaat käytännöt, niin ettei vain tuotu niitä vanhoja kuntakäytäntöjä uusiin organisaatioihin. Tätä työtä on tehty tässä näin. Kirjavista käytännöistä on siirrytty näihin uusiin alueisiin, ja tässä alueet ovat tehneet todella suuren ja merkittävän työn. Kun täällä puhutaan myöskin lähipalveluista tai muista alueellisen järjestämisen ratkaisuista, niin niistä keskusta ja kaikki meidän puolueet ovat siellä alueilla myöskin päättäjinä keskeisesti määrittämässä ratkaisuja. Ne kuuluvat alueellisen itsehallinnon piiriin. Hallitus ei tee päätöksiä näistä asioista.
Rahoitusmallia ei myöskään korjata välikysymyksellä, ja sen tietää varmasti myös keskusta, mutta haluan korostaa sitä, mitä myöskin alussa sanoin, että parlamentaarisessa ryhmässä me olemme istuneet lukuisissa kokouksissa ja kuulleet tähän mennessä asiantuntijoilta erittäin laajan pohjan, mikä mahdollistaa nyt tulevina viikkoina meille myöskin yhteisen päätöksenteon, ja kutsun meidät kaikki yhteiseen pöytään hakemaan siihen ratkaisuja. Olen keskustellut jokaisen eduskuntaryhmän kanssa, ja keskustelut jatkuvat tulevina viikkoina. Se kokonaisnäkemys, mikä itselleni on syntynyt näistä keskusteluista, on se, että emme me niin hirvittävän kaukana ole näissä ratkaisuissa. Olisi erittäin arvokasta, jos me löytäisimme myöskin tietyistä asioista yhteisiä linjoja kehittämisen pohjaksi. Teen kaikkeni, että me yhteisen linjan myöskin löytäisimme. On niitä asioita, joista olemme eri mieltä, ja niitä ei välttämättä tarvitse puristaa, mutta käytetään aikaa tulevina viikkoina tämän yhteisen kannan muodostamiseen.
Suomalaiset ansaitsevat rehellistä keskustelua, jossa päätä ei laiteta pensaaseen. Maailman epävakaakin tilanne, väestön ikääntyminen ja julkisen talouden tilanne edellyttävät meiltä kykyä ja rohkeutta uudistaa, ja jos me kykenemme yhdessä näitä ratkaisuja hakemaan ja löytämään, niin sillä on suuri arvo. Kun me katsomme tätä salia, niin kaikki puolueet ovat sitoutuneet hyvinvointialuejärjestelmän pohjalta tätä uudistustyötä tekemään, palveluitten turvaamiseen ja lähes kaikki myöskin velkajarruun. Siksi olen varma myöskin, että tätä uudistustyötä kyetään jatkamaan myöskin tulevilla kausilla, ja on tärkeää, että teemme parhaamme sen eteen. Me olemme sen suomalaisille velkaa heidän hyvien palveluiden kehittämiseksi. Toivon tänään hyvää keskustelua näistä ratkaisukeinoista. — Kiitoksia. [Ben Zyskowicz: Taitaa olla turha toivo! — Aki Lindén: Zyskowicz voisi näyttää mallia!]
Puhemies Jussi Halla-aho
Pääministeri Orpo, olkaa hyvä.
15.41
Pääministeri
Petteri
Orpo
Arvoisa puhemies! Käymme siis keskustelua keskustan itselleen tekemästä välikysymyksestä. [Keskustan ryhmästä: Hohhoijaa!] On kuitenkin hyvä muistaa se, mistä lähdettiin: Kun hallitus aloitti kesällä 23, niin tämä uusi hyvinvointimalli oli muutaman kuukauden, puolen vuoden ikäinen, ja olisi ensinnäkin ollut aivan vastuutonta lähteä sitä isoa ratkaisua muuttamaan, vaan lähdettiin kehittämään ja korjaamaan. Silloin alijäämät olivat puolitoista miljardia ensimmäisen vuoden kohdalla, jonot kasvoivat ja kalliit vuokralääkärit reissasivat ympäri maata paikkaamassa akuuttia henkilöstöpulaa, eli oli paljon ongelmia. No, mikä on kolmessa vuodessa muuttunut? Alueiden talous on kääntynyt plussalle, viime vuonna ylijäämää jo yli 700 miljoonaa euroa, yli puoli vuotta sairaanhoitoa odottaneita on enää kolmannes siitä, mitä heitä oli hallituksen aloittaessa, vuokratyövoimaan kuluu enää 300 miljoonaa sen 600 miljoonan sijaan, mitä oli alussa, jo puolellatoista miljoonalla suomalaisella on nimetty omalääkäri, ja alueiden rahoitus on yli neljä miljardia, 4 000 miljoonaa, korkeampi kuin silloin kun hallitus aloitti. [Johanna Ojala-Niemelä: Jälkikäteistarkistus!] No, eikä tämä ole vain hallituksen omaa kehua, vaan samaa kertovat THL:n ja sosiaali- ja terveysministeriön arviot. Ministeriön mukaan alueiden kyky järjestää palvelut on säilynyt ja monin paikoin vahvistunut. Eli suomalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ole kriisissä, kuten oppositio antaa ymmärtää. [Välihuutoja]
Mutta totta kai meillä on ongelmia ja haasteita. Alueiden erot ovat vielä liian suuria, ja perustasolla lääkäriin pääsyssä on parannettavaa. Tämä rahoitusmalli on vähän niin kuin talo, jonka perustukset valettiin kiireellä. Me ollaan nyt paikattu pahimmat vuodot kolmella lakipaketilla. Nyt tarvitaan kuitenkin vielä rahoitusmallin kokonaisremontti. Viisas rakentaja ei ala purkaa ennen kuin tietää, mikä talossa on vikana. Siksi hallitus on tilannut tutkimukset, ja ne viedään parlamentaariseen ryhmään, ja niiden perusteella kaikki puolueet pääsevät rakentamaan uutta rahoitusmallia.
Sitten vielä viimeiseksi: Välikysyjä keskusta vaatii lisäaikaa alueille talouden tasapainottamiseen — sitä on annettu. [Anne Kalmari: Ei kaikille!] Keskusta vaatii uutta rahoitusmallia — sitä tehdään parhaillaan maan parhaiden asiantuntijoiden johdolla. Kas, keskusta vaatii arviointimenettelyn keskeyttämistä — tätä keskeyttämistä keskustan itsensä säätämä laki ei edes tunne, [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho! — Välihuutoja] ja suosittelenkin keskustaa lämpimästi perehtymään tähän pakettiin.
Arvoisat edustajat! Meillä on ongelmia sosiaali- ja terveyspalveluissa, mutta kolmen ja puolen vuoden työ tuottaa tulosta, ja nämä menevät parempaan suuntaan — jonot ovat lyhentyneet, talous paranee — ja siellä, missä ongelmia on, niitä pitää yhdessä korjata.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia, pääministeri. — Edustajat voivat pyytää minuutin mittaisia vastauspuheenvuoroja painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan. — Edustaja Kaikkonen, olkaa hyvä.
15.44
Antti
Kaikkonen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Pääministeri, mukava, että heräsitte tähän keskusteluun. Kyllä tämä välikysymys on ihan teille tarkoitettu — me emme voi oppositiosta korjata niitä vikoja. Teillä olisi siihen valta ja vastuu olemassa, [Aino-Kaisa Pekonen: Nimenomaan, teillä on valta!] ja siihen me teitä patistelemme.
No sitten tämä parlamentaarinen yhteistyö. Siinä on toki järkensä, mutta kyllä siinäkin pitäisi vauhtia ja konkretiaa olla. Pidättekö te kohtuullisena sitä, jos tämä edustaja Kempin kertoma pitää paikkansa, että vuonna 2030 nämä korjaukset tulisivat voimaan? Onko se teidän mielestä kohtuullinen tai järkevä aikataulu? Meidän mielestä ei.
Mitä arviointimenettelyihin tulee, niin lain 123 §:n — pääministeri, 123 §:n — mukaan valtioneuvosto voi käynnistää arviointimenettelyn. Se on siis harkinnanvarainen, ja jos valtioneuvosto voi käynnistää, niin valtioneuvosto varmasti voi sen myös keskeyttää. Näin minä tätä lakia lukisin. Ei se ole mikään pakollinen, se perustuu harkintaan.
Vielä arviointimenettelyistä, arvoisa puhemies: Kun ministeri Ikonen sanoi, että niillä turvataan perustuslain mukaiset palvelut. No, jos näin on, niin miksi näillä arviointimenettelyalueilla lakkautetaan terveysasemia, vuodeosastoja, päivystyksiä, vanhuspalveluita? Ei se ole mitään palveluitten turvaamista. [Puhemies koputtaa] Se on palveluitten lakkauttamista.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Laiho, olkaa hyvä.
15.46
Mia
Laiho
kok
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Haluan tässä nyt tehdä selväksi sen, että lähipalvelut ja alueen taloudellinen kyvykkyys eivät ole keskenään ristiriidassa, koska lähipalvelut voidaan turvata, vaikka hyvinvointialueella menisi taloudellisesti huonomminkin. Kyse on siitä, millä tavalla se tehdään. Hyvinvointialueella poliittiset päättäjät tekevät ne ratkaisut. Jos ei siellä pystytä tekemään ratkaisuja, niin sitten arviointimenettelyssä tuodaan ulkopuolista arviota tilanteeseen. [Välihuuto vasemmalta] Lähipalveluita voidaan tehdä kevyemmin tai raskaammin, ja siitä on kyse. Pitää pystyä joustavasti muokkaamaan sitä toimintatapaa.
Ja haluan tässä nostaa vielä esille, että hallitus on omalääkärimalliin laittanut yli 40 miljoonaa, ja sillä nimenomaan satsataan hoidon jatkuvuuteen alueilla. Sitä ihmiset tarvitsevat, hoitoa ja palveluita. Ei heille ole sillä merkitystä, kuka sen järjestää ja mistä se tulee. Pääasia on, että saa oman lääkärin ja oman hoitajan ja saa palvelua.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Juvonen, olkaa hyvä.
15.47
Arja
Juvonen
ps
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa herra puhemies, kiitos! Silloin kun soteuudistusta tehtiin, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsiteltiin yli tuhat asiantuntijalausuntoa, ja siellä oli hyvin paljon kriittisiä kannanottoja muun muassa liittyen tähän rahoitukseen. Nykyisen hallituksen ei ollutkaan helppoa periä tätä soteuudistusta vanhalta hallitukselta. Ja kyllä täytyy sanoa, että kun te kysytte, onko hallitus onnistunut, niin kyllä minun mielestäni on onnistunut ja erittäin hyvin. Kun vastuuta annetaan, niin se vastuu myös kannetaan, ja tyhjiä papereita ei silloin jätetä. Ja kun tekee kaikkensa sen eteen, että suomalaisten palvelut toteutuvat, niin minun mielestäni se on reilusti, rehdisti ja erittäin hyvin tehty.
On erittäin hyvä asia, että hallitus on tuonut omalääkärimallin, omaishoidon alinta maksuluokkaa on korotettu, 65-vuotiaalla on lääkärille Kela-kokeilu, ja sille tulee jatkoa. Ehkä, ministeri, voisitte kertoa hieman siitä, mitä se tarkoittaa. Terapiatakuu on tullut, ja lapsilisiäkin on nostettu. Elikkä niillä vähillä taloudellisilla resursseilla, mitä on, on pidetty yhteiskunnasta ja suomalaisista hyvää huolta.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Berg, olkaa hyvä.
15.48
Kim
Berg
sd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Ministeri Ikonen kuvasi puheenvuorossaan hyvinvointialueiden talouden kääntyneen parempaan suuntaan ja rahoituksen kasvaneen, mikä pitää paikkansa. Mutta voiko hallitus todella kutsua tätä onnistumiseksi, jos taloutta tasapainotetaan parhaillaan palveluja karsimalla, henkilöstöä vähentämällä ja asiakasmaksuja korottamalla? Talouden tasapaino on tärkeää, mutta se ei voi olla itseisarvo. Hyvinvointialueiden perustuslain mukaisena tehtävänä ei ole tehdä ylijäämäisiä tilinpäätöksiä vaan turvata ihmisille oikea-aikaiset ja yhdenvertaiset palvelut. Siksi kysynkin: arvioiko hallitus onnistumistaan tilinpäätösten perusteella vai sen perusteella, saako ihminen tarvitsemansa hoidon silloin, kun hän sitä tarvitsee?
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Kemppi, olkaa hyvä.
15.49
Hilkka
Kemppi
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa herra puhemies! Yhdenvertaisuus on kaikki kaikessa, ja tässä hallituksen kehitys on pysähtynyt.
Keskusta haluaa omalääkärin kaikille. Te tunnutte olevan tyytyväisiä, kun neljäsosa suomalaisista saa sen. [Ben Zyskowicz: Teidän aikananne ei saanut kukaan!]
Keskusta haluaa palvelut kaikille. Te tunnutte olevan tyytyväisiä, kun 130 000 on valinnanvapauden piirissä. Entä nämä loput, 1,2 miljoonaa yli 65-vuotiasta? [Ben Zyskowicz: Teidän aikananne ei ollut kukaan!]
Keskusta haluaa kaikille hyvinvointialueille lisää aikaa taloutensa kattamiseen. Te tunnutte olevan tyytyväisiä, kun sen saavat vain ne alueet, jotka sopivat kokoomuksen kapeaan kuntakarttaan tulevaisuudessa.
Tämä peli ei vetele. Päijät-Hämeessä on liipaisimella kolme vuodeosastoa. Siinä jäisi vain yksi vuodeosasto keskuskaupunkiin. Arvoisa pääministeri, onko yksi vuodeosasto teidän mielestänne riittävästi 200 000 kansalaiselle? Tai Kanta-Häme: Sieltä ollaan keskittämässä hammashoitoa kolmelle paikkakunnalle. Lapsella menee koko päivä koulusta siihen, että hän käy hammashoidossa. Onko tämä kohtuullista?
Voisitteko harkita edes keskustan velkasaneerausmallia? [Ben Zyskowicz: Kuka nämä päättää, aluevaltuusto vai hallitus? — Hilkka Kempin välihuuto]
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Pekonen, olkaa hyvä.
15.50
Aino-Kaisa
Pekonen
vas
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Kun tässä kuunteli ministereiden vastauspuheenvuoroja ja ministeri Ikosen aloituspuheenvuoroa, niin näistä puheista voisi kuvitella, että mitään ongelmia ei ole vaan kaikki on aivan hyvin. Tosiasiassa te olette leikanneet vanhuksilta, vammaisilta ja lastensuojelusta, ja teillä on nyt valta. Teillä on valta päättää tämän maan asioista, ja teidän päätöksillänne hoitoonpääsy on vaikeutunut, hoitajia on irtisanottu ja sairastamisen hintaa on korotettu reilusti. Samaan aikaan suuryrityksiä ja rikkaita on avustettu suurikätisesti. [Välihuutoja oikealta] Ministeri Ikonen, kun tässä todella kuunteli tätä teidän puheenvuoroanne, niin en voi olla kysymättä: elättekö te lainkaan samanlaisessa todellisuudessa suomalaisten kanssa, kun se viesti sieltä kentältä on niin toisenlainen? [Ben Zyskowicz: Kysykää itseltänne, olitteko mukana luomassa tätä. Olitte!]
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Ledamot Andersson, varsågod.
15.51
Otto
Andersson
r
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies, ärade talman! On hyvä, että rahoituslaki tullaan uudistamaan, ja on erinomainen asia, että kaikki eduskuntapuolueet ovat siinä mukana. Tässä päiviteltiin sitä, miten laki voi olla valmis vasta 2030. No, varmaan se paras syy siihen on, että kun katsotaan, mihin lopputulokseen se nykyinen rahoitusmalli on johtanut, niin tämä uusi on syytä valmistella aika huolella, eikö vain? Se on todella vaativaa lainvalmistelutyötä. [Hilkka Kemppi: Se on kyllä tosi huolella, kahdeksan vuotta!]
Mutta sen sanottuani sanon myös sen, että kolme neljä vuotta on tosi pitkä aika niille hyvinvointialueille, jotka ovat tällä hetkellä vaikeuksissa. Ehkä ministeri Ikoselta olisin kysynyt: kannattaisiko meidän ehkä sen jälkeen, kun tämä meidän väliraportti on valmis, vielä keskustella siitä, olisiko meillä uudelle hallitukselle joitain pikatoimia, joita voitaisiin tehdä, jotta rauhoitettaisiin tilannetta, jotta hyvinvointialueet voisivat keskittyä esimerkiksi siihen, että omalääkärimalli tulee jokaiselle suomalaiselle? En usko, edustaja Kemppi, että kukaan ministeri täällä ei haluaisi sitä, että jokaisella suomalaisella on omalääkäri. [Puhemies koputtaa] Tässä vain todettiin, että asia on päässyt erittäin hyvin käyntiin sen jälkeen, kun hallitus aloitti sen.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Päivi Räsänen, olkaa hyvä.
15.53
Päivi
Räsänen
kd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Tulkitsen, että täällä salissa vallitsee kuitenkin yksimielisyys siitä, että soteuudistukseen on jäänyt valuvikoja, jotka on korjattava. Hyvinvointialueiden rahoitusta on korjattava, jotta se olisi kannustavampaa ja ennakoivampaa ja myös yhdenvertaisempaa.
Ajattelen, että kyllä nyt varsinkin vaalien ollessa jo niin lähellä tarvittaisiin sitä parlamentaarista hyvää yhteistyötä, ei keskinäistä syyttelyä ja riitelyä. Toivon todella, että tämä välikysymys ei enteile sitä, että keskusta tai muu oppositio haluaisi romuttaa sen hyvän parlamentaarisen tavoitteen ja yhteistyön, jota ministeri Ikosen johdolla hoidetaan.
Täällä on nostettu esiin monia ongelmia, joita meillä todellisesti on, mutta toisaalta yksipuolinen julkisten palveluiden moittiminen, niiden huonojen esimerkkien esiin nostaminen, on parasta mainosta yksityisille palveluille. Olisikin tärkeää tuoda esiin myös niitä onnistumisia. Ainakin itse olen saanut kansalaisilta paljon jopa ihmetystä siitä, miten hyvää, ammattimaista palvelua [Puhemies koputtaa] on saatu esimerkiksi sairaalassa, terveyskeskuksessa tai vanhuspalveluissa.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Kurvinen, poissa. — Edustaja Mattila, olkaa hyvä.
15.54
Hanna-Leena
Mattila
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa herra puhemies! Kyllä tosiasia on, että tämän hallituskauden aikana on kurjistettu sosiaali- ja terveyspalveluita. Hyvinvointialueille on asetettu kovat säästötoimet, mikä näkyy palveluverkon karsimisena. On lopetettu terveysasemia, vanhustenhoitopaikkoja, apteekkeja, yöpäivystyksiä. Tämän hallituskauden aikana on leikattu rankalla kädellä sosiaaliturvaa ja nostettu merkittävästi asiakasmaksuja. Siksi kysynkin arvoisalta pääministeriltä: kun ihmisten luottamus julkisiin terveyspalveluihin ja ylipäätänsä hyvinvointiyhteiskuntaan on heikentynyt tämän hallituskauden aikana, niin oletteko miettineet, minkä perinnön jätätte seuraavalle hallitukselle, [Arto Satonen: Oletteko te miettineet sitä?] paitsi 30 000 uutta köyhää lasta ja suurtyöttömyyden? [Ben Zyskowicz: Ensinnäkin tiedetään, minkä perinnön edellinen hallitus jätti meille!]
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Lindén, olkaa hyvä.
15.55
Aki
Lindén
sd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa herra puhemies! Tärkeintä on tietenkin hyvä hoito ja turvallinen vanhustenhoiva ja hyvä lastensuojelu, mutta tässä keskustelussa joudumme menemään aika teknisiinkin asioihin, niin kuin moni on huomannut, kun puhumme rahoituslaista ja sen yksityiskohdista. Tässä minuutin vastauspuheenvuorossa ei tietenkään voi sitä lähteä juurta jaksaen käymään läpi, mutta aikanaan tämän illan aikana, kun saan sen varsinaisen puheenvuoroni, aion esittää ratkaisun sekä vuosille 27, 28 että 29 — eli tämä väliaika, jonka edustaja Andersson otti esille — ja eilen käytin puheenvuoron juuri tästä asiasta siellä parlamentaarisessa ryhmässä, ja sitten tietysti, mitä vuonna 30 siellä uudessa rahoituslaissa pitää olla.
Sen haluaisin tässä yhteydessä sanoa, että välillä minusta tuntuu, että tietyt perusasiat, hyvät kollegat, olisi syytä tutkia ja opiskella. Kun tässä esimerkiksi sanottiin, että nykyinen rahoituslaki on joku tämmöinen kummallinen vasemmistolais-keskustalainen väännös, niin sehän on ihan sama kuin Sipilän hallituksen rahoituslaki. Kävin sen juuri tässä äsken läpi. [Puhemies koputtaa] Siellä on ne samat diagnoosit ja olosuhdetekijät, eli se on ihan sama. [Ben Zyskowiczin välihuuto]
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Ovaska, olkaa hyvä. [Ben Zyskowiczin välihuuto] — Edustaja Zyskowicz, odottakaa omaa puheenvuoroanne, kiitos.
15.56
Jouni
Ovaska
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa herra puhemies! Hallitus antaa ymmärtää, että kaikki asiat ovat nyt paremmin kuin ennen. Te ohjelmassanne lupasitte auttaa nuoria ja lapsia, mutta THL sanoo, että palvelutarve kasvaa palveluja nopeammin. Te lupasitte tukea ikäihmisten kotona asumista, mutta THL kertoo kotihoidon heikentyvän. Te lupasitte nopeamman hoitoonpääsyn, ja THL kertoo lääkärille pääsyn ongelmien jatkuvan. Ja kun te lupasitte siirtää painopistettä ennaltaehkäisyyn, THL toteaa, että se ei ole onnistunut.
Lisäksi te syytätte monesti tässä salissa alueita, tai te sanotte, että täällä päätetään rahoitus ja aluepäättäjät päättävät palveluverkosta, mutta te laitatte alueet selkä seinää vasten ajamaan palvelut alas ja lakkauttamaan palvelut, koska rahoitusta ei ole riittävästi. Näitä päätöksiä tehdään ilman vaikutusarviointia. Kuten te tiedätte, ministeri, Pirkanmaallakin on lopetettu vaikka mitä palveluita ilman kokonaisvaikutusarviointia hyvinkin nopeasti. Te voitte muuttaa nopeastikin rahoituslakia, [Puhemies koputtaa] mutta sitä terveysasemaa, joka on nopeasti suljettu, ei nopeasti enää avata.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Meriluoto, olkaa hyvä.
15.58
Laura
Meriluoto
vas
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Hallitus ei näytä ottavan tosissaan asiantuntijoiden tai opposition viestiä siitä, että hyvinvointialueiden perusterveydenhuoltoa pitäisi vahvistaa. Korotatte tällä kaudella terveyskeskusmaksuja yli 70 prosentilla, vaikka oman esityksennekin mukaan asiakasmaksujen taso vaikuttaa palveluiden käyttöön erityisesti perusterveydenhuollossa. Toisaalta olette pidentäneet perusterveydenhuollon hoitotakuuta kolmeen kuukauteen, jolloin ihmiset eivät välttämättä pääse ajoissa hoitoon, vaikka he sitä yrittäisivät. Samalla olette käyttäneet veronmaksajien rahaa helpottamaan varakkaiden ihmisten lääkärille pääsyä tämän valinnanvapauskokeilun kautta, mikä vaarantaa hoidon jatkuvuutta ja hajaannuttaa terveyspalveluita. Tässä kokonaisuudessa se 40 miljoonan euron omalääkärirahoitus ei valitettavasti vielä ratkaise kovinkaan paljon.
Kysyisinkin hallitukselta: eikö teidänkin mielestänne kannattaisi nyt oikeasti satsata sinne hyvinvointialueiden perusterveydenhuoltoon, ihan vaikka jo taloudellisistakin syistä?
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Hamari, olkaa hyvä.
15.59
Lotta
Hamari
sd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Ja hyvä hallitus, hyvää Lapsen oikeuksien viikkoa. Itse asiassa siksi tämän puheenvuoroni käytän: siihen, että puhun lasten palveluista, ja se linkittyy tähän keskusteluun varsin hyvin.
Olen saanut paljon yhteydenottoja esimerkiksi syntymästään vammaisten lasten vanhemmilta. He eivät enää saa jatkaa tiettyjä terapioita mitä heillä on, olen tehnyt siitä kirjallisen kysymyksen. Myös henkilökohtaisen avun tunteja vähennetään yhtäkkisesti ilman perusteluita — no, lapsiperheköyhyyden lisääntymisestä puhumattakaan. Tästä olen erittäin huolissani.
Samaan aikaan tietysti hallitus on leikannut järjestöiltä, heikentää lastensuojeluhenkilöstömitoitusta ja tavoittelee säästöjä sosiaalipalveluissa. Myös perheneuvolasta on tässä puhuttu, ja ministeri toki vastasi siihen, mutta minusta ne huolet pitää ottaa kuitenkin vakavasti. Jos lakisääteisyyttä heikennetään, niin aika usein, kun alueet ovat vakavissa paineissa rahoituksen kanssa, silloin sieltä myöskin leikataan niitä palveluita, jotka eivät ole lakisääteisiä. Minusta se pitää ottaa vakavasti. Me ei voida säästää lasten kustannuksella. [Puhemies koputtaa]
Joten haluaisin nyt kysyä, miten te vastaatte siitä, [Puhemies koputtaa] että ette vaaranna lasten oikeutta tarvitsemiinsa palveluihin?
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Edustaja Zyskowicz, olkaa hyvä.
16.00
Ben
Zyskowicz
kok
(vastauspuheenvuoro)
Kiitos, herra puhemies! Suora sitaatti välikysymyksestä: [Antti Kaikkonen: Miksi ette korjaa?] ”Nykyinen rahoitusmalli ei kykene riittävästi huomioimaan hyvinvointialueiden erilaisia olosuhteita, väestörakennetta, sairastuvuutta eikä pitkiä etäisyyksiä.” No, kukahan on luonut tällaisen nykyisen rahoitusmallin, joka on näin huono? [Välihuutoja keskeltä] Nyt te syytätte nykyhallitusta siitä, että se ei ole riittävän nopeasti eikä riittävän paljon korjannut teidän tekemäänne surkeaa systeemiä. No, kumpi on suurempi synti: luoda tämmöinen epäkelpo rahoitusjärjestelmä vai jättää korjaamatta sitä riittävän nopeasti ja riittävän paljon? [Antti Kaikkonen: Millä päästään eteenpäin! — Hilkka Kempin välihuuto]
Puhemies! No, sitten tässä keskustelussa on käynyt ilmi, että eivät ne aluevaltuustot pysty mitään tekemään, kun hallitus muka päättää kaikesta. Jos näin on, miksi meillä on nämä aluevaltuustot? Hyvä hallitus, oletteko valmiita, kuten minä olisin, lakkauttamaan nämä aluevaltuustot, lakkauttamaan aluevaltuustovaalit, [Puhemies koputtaa] lakkauttamaan nämä ryhmärahat ja kaiken tämän turhan? [Välihuutoja — Antti Kaikkonen: Ahaa, tämä onkin mielenkiintoinen kysymys!]
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Lohi.
16.01
Markus
Lohi
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Täällä on sanottu, että miten keskusta voi vaatia sosiaali- ja terveyspalvelurahoituslain korjaamista, kun se on itse ollut sitä säätämässä täällä viime vaalikaudella. [Arto Satonen: Kyllä, juuri näin!] Eikö se ole politiikassa suoraselkäisyyttä, että vaikka on itse ollut rakentamassa, niin on valmis tunnustamaan, että hei, siellä tuli virheitä, emme osanneet ennakoida kaikkia, [Välihuutoja] sitä, mihin se johtaa, ja nyt sitä pitää korjata? Minusta se ei ole politiikassa oikein suoraselkäistä, että kun huomaa, että palvelut eriarvoistuvat — jopa 14 000 asukkaan kunta joutuu lakkauttamaan lähipalvelut, kun sinne on hallituksen toimesta pantu arviointiryhmä — niin ei olla valmiita puuttumaan siihen.
Tämä koko soteuudistus on historian tuote, ja kun katson täällä, mikä oli kokoomuksen vaihtoehto, kun me sitä hyväksyttiin, niin se oli se, että kymmenen vuoden valmistelun jälkeen hylätään koko uudistus eikä tehdä mitään — tyhjä paperi. Mikä oli perussuomalaisten vaihtoehto? Meillä oli täällä satoja pykäliä, 50 lakiesitystä. Kolmeen pykälään he edellyttivät muutosta. Jos ne olisi tehty, te olisitte hyväksyneet sen. Eikö tämä ole meidän yhteinen sote? Kannattaa arvostelussa olla hieman armollisempi, kun itse ei ole kyennyt tekemään mitään. Ei kannata arvostella niitä, jotka kulkevat edessä ja saavat jotain aikaan. [Arja Juvonen: Kyllä saitte hyvän soten!]
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Sillanpää.
16.03
Pia
Sillanpää
ps
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Vuonna 2021 keskusta kätilöi ja demarit synnyttivät tämän nykyisen sotemallin. [Markus Lohen välihuuto] Se tehtiin melkoisella sokealla ideologialla ja innokkuudella kaikista varoituksista huolimatta, ja niitä oli paljon. Vuonna 2023 Orpon—Purran hallitus aloitti samalla, kun hyvinvointialueet olivat juuri aloittaneet toimintansa. Te vaaditte, että tälle mallille pitää antaa aikaa, [Eduskunnasta: Nimenomaan!] ja me alettiin heti kerätä sitä kaikkea tietoa siitä, mikä kaikki on pielessä.
No, viime keväänä te sitten vaaditte, että nyt täytyy perustaa parlamentaarinen työryhmä korjaamaan näitä soten ongelmia. [Hilkka Kemppi: Kolme vuotta sitten!] Jälleen teitä kuultiin ja työryhmä perustettiin, ja siitä lähtien ollaan kokoonnuttu. [Hilkka Kemppi: Kolme vuotta sitten vaadittiin!] Nyt te teette sitten välikysymyksen ja moititte tätä itse tekemäänne sotea ja väitätte, että meidän olisi pitänyt aloittaa tämä korjaaminen neljä vuotta sitten, päinvastoin kuin mitä te esititte silloin kolme vuotta sitten. Pitäisikö teidän siellä keskustassa nyt kuitenkin vaikka vetää ihan itse ne työhanskat käteen, osallistua tosissaan siihen parlamentaariseen työryhmään, missä yhdessä mietitään ja luodaan pohjaa sille, miten tämä sote korjataan? Se on tärkeintä suomalaisille, että me saadaan tämä korjattua ja hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille turvattua koko maassa.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Ojala-Niemelä.
16.04
Johanna
Ojala-Niemelä
sd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Tämä eriytymiskehitys on hirveän voimakasta. Kun Helsingissä menee terveyskeskukseen, ei tarvitse maksaa mitään, ja meillä taas tuolla pohjoisessa ovat kaikki maksut, poliklinikka- ja terveyskeskusmaksut, tapissa. Samalla hallitus imuroi sen rahan sieltä jo valtiolle, joten ei jää muuta keinoa kuin korottaa näitä maksuja.
Yksi, mikä tässä on ongelma, on tämä siirtymätasaus, ja toivoisin, että siitä päästäisiin eroon. Eli kunnat ilmoittivat käyttäneensä sote-palveluihin vähemmän rahaa kuin laskennallinen rahoitus olisi edellyttänyt, ja tästä johtuen hyvinvointialueiden rahoitusta vähennetään. Esimerkiksi Lapin hyvinvointialueella me ei koskaan päästä tähän alijäämään kiinni ja maksamaan sitä takaisin, koska me maksetaan kymmeniä miljoonia euroja vuodessa tätä siirtymätasausta. Ei ole oikein, jos historialliset erot jäävät pysyvästi tähän rahoituslakiin.
Sanoisin myös senkin, että tätä kasvavaa palvelutarvetta ja rahoituksen epäsuhtaa ei voida enää ratkaista loputtomasti henkilöstöä vähentämällä ja palveluverkkoa supistamalla. Se tie on nyt käyty loppuun.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Päivärinta.
16.06
Susanne
Päivärinta
kok
(vastauspuheenvuoro)
Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä on ehkä kummallisin välikysymys, mitä olen kuullut kyllä. Täytyy sanoa, että keskustan välikysymyshän on poliittisen muistinmenetyksen mestariteos. Tehän itse kyhäsitte tämän sote- ja rahoitusmallin, ja kun tuota välikysymystä lukee, te olette listanneet sinne 23 valuvikaa — 23. Näin surkean, susisurkean mallin te loitte, ja nyt te syytätte siitä hallitusta.
Arvoisa puhemies! Eihän se niin voi mennä, että ensin rakennetaan talo vinoon ja sitten syytetään hallitusta siitä, että seinät ovat vinossa. Ei suomalainen potilas eikä ikäihminen tarvitse tällaista teatteria. Suomalainen potilas ja ikäihminen tarvitsee hoivaa ja turvaa, ja juuri sen takiahan me korjaamme nyt tätä teidän susisurkeaa mallianne ja kehitämme tätä omalääkärimallia ja huolehdimme myös siitä, että nämä rahat käytetään mahdollisimman tehokkaasti ihmisiin, ihmisten kohtaamisiin, ei seiniin, ei hallintohimmeleihin.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Kalli.
16.07
Eeva
Kalli
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointialueilla eri puolilla Suomea valmistellaan parhaillaan budjetteja ensi vuodelle erittäin vaikeassa tilanteessa, tilanteessa, jossa Orpon hallitus vaatii kohtuuttomia säästöjä kohtuuttomassa aikataulussa. Hallituksen asettamat arviointiryhmät vaativat muun muassa, että palveluverkkoa karsitaan ja vanhuspalveluista leikataan, että lastensuojelusta ja perhetyöstä säästetään, että omaishoitajien palkkioita ja palveluita heikennetään, ja rouva puhemies, maan hallitus kutsuu tätä kaikkea kehittämiseksi ja mahdollisuudeksi uudistua ja toteaa asioiden menevän parempaan suuntaan. Keskusta on jyrkästi eri mieltä. Suunta on vaarallinen, ja se on käännettävä, ja siihen ei ole vuosia aikaa, vaan on toimittava välittömästi.
Ratkaisu on olemassa. Hallitus voisi halutessaan asettaa nämä arviointimenettelyt jäihin odottamaan rahoitusjärjestelmän ongelmien korjaamista ja antaa riittävästi lisäaikaa alijäämien kattamiseen alueille ja pelastaa näin turvallisen arjen kannalta välttämättömät palvelut. Tämä ei edes vaatisi yhtään lisäeuroa, vaan päinvastoin auttaisi hillitsemään kustannusten kasvua tulevaisuudessa. Hallitus, jos palveluiden pelastaminen ei saa teitä toimimaan, [Puhemies koputtaa] eikö teitä kiinnosta edes kustannusten kasvun hillintä?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Rintamäki.
16.08
Anne
Rintamäki
ps
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyskeskustelussa on kuultu paljon huolta, mutta varsin vähän vastauksia siihen, miten hyvinvointialueiden ongelmat tosiasiallisesti ratkaistaan. Keskusta antaa ymmärtää, että palvelut pelastetaan lisäämällä rahaa, [Markus Lohi: Ei!] mutta suomalaiset ansaitsevat rehellisen keskustelun siitä, mistä rahat otetaan. Jos menot kasvavat jatkuvasti tuloja nopeammin, jossain vaiheessa lasku tulee maksettavaksi. Silloin ei vaarannu ainoastaan julkinen talous, vaan myös ne palvelut, joita täällä puolustetaan.
Nykyinen hallitus peri hyvinvointialueet tilanteessa, jossa alijäämät olivat valtavia ja kustannukset kasvoivat hallitsemattomasti. Nyt hallitus tekee sitä työtä, joka olisi pitänyt aloittaa jo heti alkuunsa: rakenteita uudistetaan, päällekkäisyyksiä puretaan ja veronmaksajien rahat kohdennetaan varsinaisiin palveluihin.
Keskustan puheenvuoroissa kuuluu huoli lähipalveluista. Huoli ei ole vielä ratkaisu. Ratkaisu on se, että hyvinvointialueiden talous saadaan kestävälle pohjalle, jotta palvelut voidaan turvata myös tulevina vuosina. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Suhonen.
16.09
Timo
Suhonen
sd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Kun hallitus tietää, että hyvinvointialueiden rahoitus ei vastaa todellista palvelutarvetta, henkilöstöä vähennetään, hoitoonpääsy vaikeutuu, päivystyksiä lakkautetaan ja erityisesti lasten, perheiden ja ikäihmisten palvelut ovat vaarassa, niin kuinka pitkälle hallitus aikoo antaa tämän tilanteen pahentua? Kuka kantaa poliittisen vastuun, kun ihminen ei enää saa tarvitsemaansa hoitoa ajoissa? On aivan liian helppoa vedota hyvinvointialueiden omaan vastuuseen, kun hallitus itse päättää niiden rahoituksesta ja lainsäädännön reunaehdoista. Kysynkin ministeriltä: aikooko hallitus turvata hyvinvointialueille niiden lakisääteisten tehtävien edellyttämän rahoituksen ja varmistaa, että esimerkiksi Savo-Karjalassa ihmiset pääsevät tarvitsemaansa hoitoon, vai hyväksyykö hallitus sen, että palvelut heikkenevät entisestään ja vastuu jätetään potilaiden, henkilöstön ja hyvinvointialueiden kannettavaksi? Suomalaiset eivät voi elää pelkästään hallituksen selityksillä, vaan he tarvitsevat hoitoa, eivät uusia säästölistoja.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Satonen.
16.11
Arto
Satonen
kok
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! On tietysti äärimmäisen tärkeää, että meidän terveyspalvelut koko maassa pelaavat ja pystytään nämä palvelut turvaamaan tässä vaikeassa taloudellisessa yhtälössä varsinkin kun näiden kustannukset ovat myöskin nousseet tosi rajusti. Luulen, että se on tämän salin yhteinen tahto. Mutta kyllä minunkin on pakko, hyvät keskustalaiset ystävät, todeta, että kyllä tässä nyt sitä saa, mitä tilaa. Tämä rahoituslaki jo aikoinaan oli epärealistinen, ja sitten kun tämä järjestelmä oli tällainen, että mentiin tähän maakuntapohjaiseen malliin, niin totta kai jos siellä sitten niitä säästöjä tehdään, kyllä ne palvelujen heikennykset maakunnan reuna-alueille silloin kohdistuvat. Tämä malli on jo sinällään sellainen, että se on johtanut väistämättä tähän tilanteeseen, ja tämä olisi kyllä pitänyt älytä jo silloin kun tätä pistettiin liikkeelle. Nykyinen hallitus on tehnyt sen, minkä on voinut tämän asian korjaamiseksi, mutta nyt maksetaan kyllä hintaa niistä vääristä ratkaisuista, joita aiemmin tehtiin.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Hoskonen.
16.12
Hannu
Hoskonen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Ojala-Niemelä kuvasi omassa puheenvuorossaan hyvin tätä rahoituksen jakautumisen epäoikeudenmukaisuutta. Siirtymätasaus kohtelee esimerkiksi Pohjois-Karjalaa, kotimaakuntaani, sillä tavalla, että vuodesta 23 vuoteen 29 Pohjois-Karjala menettää tämän laskennallisen, oikeudenmukaisen rahoituksen päälle 700 miljoonaa euroa, mitä leikataan meiltä palveluja pois. Jos saisimme sen laskennallisen mukaisen summan rahaa maakuntaan, mikä sotessa tehtiin, niin ei olisi mitään hätää. Toisena esimerkkinä, arvoisa rouva puhemies: vuonna 27 tänne pääkaupunkiseudulle tulee vieraskielisten takia 3,3 miljardia rahaa lisää — 3,3 miljardia rahaa tulee tälle porukalle. Juttuhan on niin, että röntgenkuva Ilomantsissa ja täällä Helsingissä jollekin vaikka Libyasta tulleelle maahanmuuttajalle on tasan yhtä kallis, täällä veikkaan vähän halvempi, tai samoin terveyskeskuskäynti on suurin piirtein saman hintainen. Nämä ovat aivan tuulesta temmattuja perusteita. Se on totta, että näissä on vaikeuksia, sen minä tiedän, mutta nämä ovat pelkkiä laskennallisia suureita, ja hyvällä matematiikalla varustettu henkilö tunnissa laskee niin, että oikein menee. Ei ole vaikeaa, ja tietokoneet on sitä varten keksitty.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Furuholm.
16.13
Timo
Furuholm
vas
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Luen otteen minun ja pääministerin yhteisen maakunnan hyvinvointialueen selvityksestä liittyen hallituksen toimien vaikutuksiin: ”Etenkin eläkkeensaajan asumistuen heikentäminen ja terveydenhuollon asiakasmaksujen nousu vaikuttavat iäkkäisiin pienituloisiin. Asiakasmaksujen nousu syö niukat tulot, mikä voi johtaa esimerkiksi lääkkeiden ostamatta jättämiseen ja terveydentilan heikkenemiseen. Etuusleikkaukset yhdessä palvelumaksujen nousun kanssa heikentävät perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista erityisesti iäkkäillä, paljon palveluita tarvitsevilla.” Arvoisa hallitus, minusta te vähättelette toimienne seurauksia, vai kuulostaako tämä Varsinais-Suomen vastaus siltä, että kaikki on kunnossa, ettei kukaan kärsi teidän toimistanne?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Räsänen, Hanna.
16.14
Hanna
Räsänen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Keskustalla on vaihtoehto. Olemme sanoneet, että tämä akuutti tilanne pitää hoitaa niin, että nämä arviointimenettelyt on keskeytettävä ja alijäämille on annettava enemmän kattamisaikaa. Tilanne on nimittäin todella paha siellä sotealueilla. Tulen itse Pohjois-Karjalasta, ja siellä ovat nytten vuodeosastot sekä Lieksassa että Ilomantsissa lakkautusuhan alla. Myös Pohjois-Savon puolella on tosi paha tilanne. Siellä taistellaan palveluista, ja siellä on myös arviointimenettelyn uhka päällä. Te olette laittaneet hyvinvointialueitten päättäjät aivan mahdottomaan tilanteeseen, hyvinvointialueitten työntekijät mahdottomaan tilanteeseen, puhumattakaan alueella asuvista ihmisistä, ketkä tarvitsevat näitä palveluita. Nyt ratkaisu tähän tilanteeseen olisi se, että kun tilanne on näin vaikea ja rahoitusmalli on rikki — niin kuin täällä on sanottu ja olemme myöntäneet — niin pitäisi panna niin sanotusti peli piip ja antaa aikaa nytten ja mennä sitten seuraavalla vaalikaudella kohti parempaa. Mutta tämän hallituksen on tehtävä nyt niitä päätöksiä tämän tilanteen parantamiseksi.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Jukkola.
16.15
Janne
Jukkola
kok
(vastauspuheenvuoro)
Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointialueiden rahoituksessa ei ole kyse vain siitä, kuinka paljon rahaa käytetään, vaan ennen kaikkea siitä, miten se tullaan käyttämään. Mikään määrä rahaa ei riitä, ellei sitä käytä viisaasti ja tehokkaasti. Vain siten turvataan sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille. Samalla on huolehdittava siitä, että ammattilaisilla on riittävät resurssit tehdä työnsä hyvin. Henkilöstön jaksaminen näkyy suoraan palveluiden laadussa. Meidän yhteinen tavoitteemme on oltava se, että hyvinvointialueiden rahoitus vastaa nykyistä paremmin palvelun tarvetta ja suomalaiset saavat tarvitsemansa hoidon asuinpaikastaan riippumatta.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Oinas-Panuma. Onko poissa? — Seuraavaksi sitten edustaja Riipi.
16.16
Mika
Riipi
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Näin tuoreena politiikkaan tulleena tämä keskustelu kyllä siis tosissaan ihmetyttää minua, siis tämä toisien syyttely. [Eduskunnasta: Niin meitäkin! — Perussuomalaisten ryhmästä: Todellakin, kyllä!] Jos minä mietin tätä vaikka jonkun vertauskuvan kautta, niin minä näen tämän niin, että tässähän edellinen hallitus teki auton ja nyt sillä autolla nykyinen hallitus on sen reilu kolme vuotta ajanut. Hyvin pian sen auton valmistumisen jälkeen valmistaja kuitenkin huomasi, että siinä on aika pahoja vikoja, ja on tässä matkan varrella esittänyt aika monta takaisinkutsua, mutta hallitus on päättänyt ajaa sillä, vaikka tietää, että se on aika hengenvaarallinen. Nyt minä haluaisinkin kysyä ministeriltä: Kumpi on vastuullisempi, se, joka esittää niitä takaisinkutsuja, vai se, joka jatkaa sitä ajoa, vaikka tietää, että vaaraa tulee?
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Reijonen.
16.17
Minna
Reijonen
ps
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Tuntuu pahalle, tuntuu hirvittävän pahalle. Soteuudistuksen piti auttaa ihmisiä, mutta toisin kävi. Ihminen, potilas, vanhus, sinä katsoja siellä ruudun takana, jouduit pelinappulaksi. Ongelmat olivat tiedossa jo alussa. Perussuomalaiset esittivät 23-kohtaisen muutosesityksen. Keskusta ei niitä hyväksynyt. [Hilkka Kempin välihuuto] Ei hyväksynyt. Meillä oli muun muassa esitys lähipalveluista, jotka oli tarkoitus taata, ja nythän kävikin niin, että ennen lähipalvelut takasi se vanhuksen oma kunta, mutta keskustalle se ei käynyt, ja nyt lähipalvelut on sitten siirretty hyvinvointialueille ja satoja kilometrejä voi olla matkaa omaisten luokse.
Pohjois-Savossa on kurja tilanne, mutta mihinkä raha menee? Siellä on ainakin seitsemänportainen johtajaporras, luottamuspalkkiot taisivat ainakin viisinkertaistua, annetaan piilopuoluetukea, hirveästi rahaa tulkkauspalveluihin. Miksi näitä ei ole korjattu? Ehkä keskustankin on nyt aika myöntää, [Anne Kalmarin välihuuto] että yksi asia oli semmoinen asia, mikä jysäytettiin tässä ihmisille. [Puhemies: Aika!] Ihmisille uskoteltiin, että tässä korjataan ihmisten palveluita, [Puhemies koputtaa] mutta ehkä tarkoitus olikin vain antaa kovapalkkaisia poliitikkohommia poliitikoille.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Kalmari.
16.19
Anne
Kalmari
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Täällä hallituspuolueet suhtautuvat joko ivallisesti tai uhriutumalla, että eihän hallituksen tarvitse tehdä mitään tai että ongelmia ei ole. [Pia Sillanpään välihuuto] Mutta tosiasia on se, että esimerkiksi meidän maakunnassa laitetaan kiinni palvelutaloja. Ihmiset joutuvat viimeisiä vuosiaan viettämään jopa satojen kilometrien päässä omaisistaan. Suljetaan terveyskeskuksia. Hoitajat eivät jaksa, kun jatkuvasti irtisanotaan. Siellä on täysi kaaos ollut päällä jo pitkään. Me olemme säästäneet eniten, mutta meidän pitäisi silti vielä säästää enemmän, että pääkaupunkiseutu voi saada lisää rahaa, jotta he voivat hoitaa entistä paremmat palvelut.
Keskusta haluaa, että rahoitusmalli korjataan mahdollisimman pian, ja niin haluavat perussuomalaiset maakunnassa, mutta tosiasiassa täällä he eivät laita tikkua ristiin sen asian eteen. [Perussuomalaisten ryhmästä: Höpö höpö!] He syyttelevät edellistä hallitusta ja sanovat, että tulevien pitää joskus jotakin tehdä. Ei näin.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Werning, ja sen jälkeen sitten ministeri Purra.
16.20
Paula
Werning
sd
(vastauspuheenvuoro)
Kiitos, rouva puhemies! Itse olen työskennellyt sairaanhoitajana yli 20 vuotta ja tiedän tasan tarkkaan, mitä tapahtuu, kun hoitajia on liian vähän ja hoitoonpääsy viivästyy. Se tarkoittaa sitä, että ne kustannukset siirtyvät päivystykseen, erikoissairaanhoitoon, ja lopulta sitten kustannukset ovat vain entistä suurempia.
Erityisesti olen huolissani ikääntyneistä, niin kuin meillä täällä kaikki. Hallitus on kiristänyt hoivan ja henkilöstömitoituksen suhdetta, korottanut asiakasmaksuja. Samaan aikaan moni eläkeläinen pohtii sitä, miten rahat riittävät lääkkeisiin, ruokaan ja lääkärissä käyntiin. Terveyskeskusmaksut ovat nousseet ja erikoissairaanhoidon kustannukset myös kasvaneet tuntuvasti, ja monelle pienituloiselle nämä ovat oikeasti ihan isoja summia siinä arjessa.
Arvoisa puhemies! Ihmisarvoisen vanhuuden ei pitäisi riippua siitä lompakon paksuudesta tai postinumerosta. Kysyn hallitukselta: minkä takia juuri sairaiden, ikääntyneiden ja pienituloisten ihmisten pitää maksaa hallituksen säästöpolitiikasta liian kova hinta?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Ja sitten ministeri Purra.
16.21
Valtiovarainministeri
Riikka
Purra
Arvoisa rouva puhemies! Tässä edellisissä puheenvuoroissa on hyvin kuvattu sitä lähtökohtaa, joka tällä hallituksella oli aloittaessaan. Muistan hyvin itsekin vaalikeskusteluista, kun silloisia oppositiopuolueita ja puheenjohtajia vannotettiin siihen, että sotemallille annetaan aikaa, ja siitä huolimatta, että silloisilla oppositiopuolueilla oli paljon kritisoitavaa mallissa, niin muun muassa keskustan suunnalta pidettiin tärkeänä, että mallia tai rahoituslakia ei mennä kopeloimaan hallituksessa, olipa siellä mitä puolueita tahansa, [Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri näin!] ja tämä lähtökohta on hyvä muistaa.
Siitä huolimatta, vaikka tälle on nyt annettu aikaa, hallitus on tehnyt sinne erilaisia uudistuksia ja korjaustoimia, joita ministeri Ikonen edellä esitteli. Menen itse näihin taloudellisiin puoliin, mitä sieltä, erityisesti keskustan suunnalta, on esitetty.
Täällä on heitelty tällaisia toimia, kuten lisäajan antaminen alijäämien kattamiseen, arviointimenettelyiden keskeyttäminen, siirtymätasauksen lakkauttaminen, jälkikäteistarkistukseen tulevat muutokset, ikään kuin ne olisivat vain toimia, jotka tehdään, ja sillä selvä. Nämähän kaikki maksavat. Toivon, että keskustan vaihtoehtobudjetissa löytyy näihin vaadittavat rahoitukset, mutta tässäkään ei ole vielä kaikki, vaan haluan kiinnittää huomion jo toiseen asiaan.
Olen moneen kertaan kuvannut täältä aitiosta ihan, mitä tulee kuntien rahoituksen korjaamiseen tai hyvinvointialueiden rahoituksen korjaamiseen, että mikäli me lähdemme siitä, että meillä ei merkittävästi lisää rahoitusta ole annettavana, kyse on siitä, miten eri kunnat suhtautuvat toisiinsa tai miten eri hyvinvointialueet suhtautuvat toisiinsa. Täällä on sekä sosiaalidemokraateista että keskustasta esimerkiksi esitetty, että siirtymätasauksista pitää luopua. Niin, oletteko te omassa ryhmässänne kaikki samaa mieltä tästä asiasta? Epäilen, koska se kohtelee eri alueita eri tavalla. Tässä salissa riippuu siitä, millä alueella menen kysymään edustajalta, oli se sitten aluevaltuutettu tai kansanedustaja, kannatatteko te siirtymätasauksista luopumista. [Hilkka Kempin välihuuto] Mikäli te kannatatte sitä kokonaan, hienoa. Vastaavasti jälkikäteistarkistuksen ongelmat. Kun niitä lähdetään korjaamaan, poliitikko, jolla ei ole käytössään rajattomia resursseja, joutuu miettimään, miten käytössä olevat rahat jaetaan näiden alueiden välille. Ja kyllä, minunkin mielestäni rahoitusmallissa, joka on teidän arkkitehtuuritoimistostanne tullut, on fundamentaaleja ongelmia siinä, miten se esimerkiksi suhtautuu 21 alueeseen, plus tässä tapauksessa vielä Helsinki kaupan päälle. Mutta sen korjaaminen on huomattavasti monimutkaisempaa kuin mitä te täällä annatte olettaa, ainakin siinä tapauksessa, että lisää rahaa ei ole jaettavissa. Mikäli sitä teidän mielestänne on, niin odotan näkeväni sen muutaman viikon päästä teidän vaihtoehtobudjetissanne, tai sitten teidän pitää olla huomattavasti rehellisempiä siitä, mitä te oikeasti tavoittelette.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia ministeri Purralle. — Jatketaan jonkin aikaa nyt debattia, ja sen jälkeen sitten vielä ministerille ja muillekin ministereille puheenvuoroja. — Seuraavaksi edustaja Mehtälä.
16.25
Timo
Mehtälä
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenpitäjä, edustaja Laiho, sanoi sen ääneen, mitä me odotimmekin: tavoitteena on alueiden määrän vähentäminen. Te siis ajatte alueet kriisiin tarkoituksella, [Pia Sillanpää: Tehän halusitte poistaa ne kokonaan!] jotta pääsette yhdistämään alueita. Tässä on selkeästi näin maamiehen silmin nähtävissä pukki kaalimaan vartijana. Miten te, ministeri Ikonen, vastaisitte oman puolueen edustaja Laihon vaatimukseen?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Kettunen.
16.26
Tuomas
Kettunen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Kunnioitettu rouva puhemies! Hieman minä nöyryyttä kaipaan tähän keskusteluun. Tässä on nytten pääministeripuolueen suunnalta todettu, että tämä nykyinen sotemalli on surkea systeemi, susisurkea malli. Jos tässä nyt syyttelyä jatketaan, niin minä ainakin opposition keskustalaisena kansanedustajana pyydän teiltä anteeksi. Pyydän anteeksi ja pahoittelen, että tämmöinen valuvikainen sotemalli tuli päätettyä viime vaalikaudella. Lopetetaan nyt sitten syyttely, kun on pyydetty anteeksi, ja ruvetaan etsimään ratkaisuja.
Rouva puhemies! Nyt pitää eduskunnan löytää ratkaisuja, että hyvinvointialueet pärjäävät tulevaisuudessa ja pystyvät turvaamaan ne perustuslailliset perusterveydenhuollon palvelut Suomen kansalaisille, asuivatpa he Helsingissä, Kuhmossa, Utsjoella, Kempeleessä, ympäri Suomen. Elikkä nyt, rouva puhemies, lopetetaan tämä syyttely ja ruvetaan etsimään ratkaisuja.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Eestilä.
16.27
Markku
Eestilä
kok
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä kiittää edustaja Kettusta, joka pyysi kaikilta anteeksi, ja edustaja Lohta, joka sanoi, että te teitte virheen. Minusta se virheen myöntäminen on hieno piirre, ja kiitos siitä. Lailla ei pitäisi asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan.
Arvoisa puhemies! Kyllä tässä rahoituslaissa nyt valitettavasti on niin käynyt. Sen 3 § määrittelee, miten se raha jaetaan — ei siis ole kyse rahamäärästä pelkästään, vaan siitä, miten se jaetaan — ja kun siellä on asukasmäärän prosenttiosuus 13 prosenttia, niin sitä ei pitäisi lainkaan olla, kun kaikki muutkin rahat jaetaan asukasmäärän perusteella. Se raha pitäisi siirtää tietenkin sairastavuuden mukaan, hoivan mukaan, ikärakenteen mukaan ja näiden parametrien mukaan. Silloin me päästään aivan eri lopputulokseen, ja täällä Suhonen nosti Savo-Karjalan esille. Jos näin meneteltäisiin, niin Pohjois-Savo, Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala saisivat joka vuosi 20 miljoonaa enemmän rahaa, ja ongelmia ei olisi. [Tuomas Kettunen: Juuri näin! — Aki Lindénin välihuuto]
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Garedew.
16.28
Kaisa
Garedew
ps
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Keskusta levittää taas välikysymyksessään vääriä tietoja siitä, että hallitus olisi leikannut hyvinvointialueiden rahoitusta. Tosiasiahan on se, että rahaa on lisätty alueille jo neljä miljardia tällä kaudella. Hyvinvointialueille annettava rahoitus on niin sanottua yleiskatteellista, eli alueet päättävät itsenäisesti, millä tavalla ne rahansa käyttävät
Katsotaanpa, kuka siellä alueilla päättää näistä rahoista: Keskusta on suurin puolue yhdeksällä alueella, SDP on vallassa kahdeksalla alueella, perussuomalaiset eivät valitettavasti tällä hetkellä yhdelläkään. Jokainen paikallinen leikkaus ja säästöpäätös on tehty alueita hallitsevien puolueiden toimesta, eli keskustan ja SDP:n, heidän itsensä luomaan rahoitusmaan perustuen. Näistä koituneet ongelmat ovat nyt siis meidän eli hallituksen vika. Arvon keskusta, logiikkanne on aivan käsittämätöntä.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Polvinen.
16.29
Mikko
Polvinen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! On sellainen sanonta, että jätä kuin kärmettä pyssyyn. Tuossa kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kuultiin, kuinka kokoomus haluaa vähentää hyvinvointialueita, ja perussuomalaiset ovat kompanneet sitä, että viisihän niitä pitäisi olla. Kun tänään Kainuun hyvinvointialue joutui valtiovarainministerin ohjaukseen alue- ja kuntaministeri Ikosen päätöksellä, niin alkaa tämä kokoomuksen agenda näkyä ja tuntua. Puolangalta lakkautettiin osasto, 15 paikkaa, ja säästörivi oli 1 miljoona 300 000, koska se oli sen koko osaston kokonaiskustannus. Tämä laskelma menee tällaisenaan läpi, koska halutaan — niin näkyy — lopettaa niitä palveluja vaikka tämän matematiikan tasolla. Minä hämmästelen, kuinka vähän tässä maassa arvostetaan laskentataitoa ja oppia siitä, mitä oikeasti tarkoittaa, kun jotain lakkautetaan. Ne potilaat täytyy hoitaa toisaalla, ne täytyy kuskata toisaalle, ja näitä välillisiä vaikutuksia ei ministeriötä kiinnosta ottamaan vastaan. Kysyn ministeri Ikoselta: miten te rupeatte tätä matematiikkaa harrastamaan siten, että se näyttää sen koko kuvan näistä lakkautetuista palveluista, koska niille käyttäjille se on aito vahinko, mikä siellä alueella tapahtuu?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Viitanen.
16.30
Pia
Viitanen
sd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän tämä hallitus on leikannut hyvinvointialueilta. Ensin romutettiin hoitotakuu ja sitä kautta vietiin rahat pois hyvinvointialueilta. Näillä asiakasmaksukorotuksilla on leikattu hyvinvointialueilta, ja hallitus on myös leikannut vanhustenhoivan kautta hyvinvointialueilta. Hallitus ensi töikseen heikensi hoitajamitoitusta ja veti rahat pois hyvinvointialueilta, ja nyt parhaillaan tässä eduskunnassa on yli 50 miljoonan leikkaus vanhustenhoivaan, jossa teknologian varjolla heikennetään vanhustenhoivaa 50 miljoonalla tilanteessa, jossa me tiedämme, että jo nyt alueilla kotihoidon resurssit ovat liian pienet ja ihmiset jonottavat liian kauan ympärivuorokautiseen hoivaan.
Kannattaa hallituksen tutustua ihan niihin konkreettisiin tilanteisiin hyvinvointialueilla, sen ihmisen tilanteeseen, ikäihmisen, joka tarvitsisi jo kuntonsa vuoksi vaikka ympärivuorokautista hoivaa, ja hänen läheistensä tilanteeseen. Jos sitä odotetaan kohtuuttoman pitkään, niin kyllä se silloin aikamoinen kriisitilanne näille ihmisille on. Tästä puhun, kun sanon, että hallitus leikkaa vanhustenhoivasta, ja minun mielestäni se on hyvin, hyvin väärin.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Lindén.
16.32
Aki
Lindén
sd
(vastauspuheenvuoro)
Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Yritän yhdessä minuutissa päästä siihen asian ytimeen, mikä se suurin vika siinä rahoituslaissa on, ja sama vika oli siis myös siinä Sipilän mallin rahoituslaissa. Ja se on se, että meillä uskottiin, että se kehitys, joka oli 40 vuotta ollut, että inflaatio pysyy alle viidessä prosentissa, tulee jatkumaan. Sinä vuonna, kun hyvinvointialueet aloittivat, inflaatio oli kahdeksan prosenttia ja tällä toimialalla kustannusten nousutaso oli yli kymmenen prosenttia — ja etukäteen oli annettu viisi prosenttia lisää rahaa. Siitä tuli se viiden prosentin suuruinen alijäämä, se aukko. Ja kun samaan aikaan oli säädetty hyvin tiukka aikaraja alijäämien tasapainottamiselle, ajauduttiin siihen yt-kierteeseen ja toimipisteiden lakkauttamiskierteeseen. Eli tämä rahoituslaki oli tehty ikään kuin niiden parametrien varaan, jotka olivat vallinneet aikaisemmin 40 vuotta. Sen takia tähän olisi pitänyt reagoida välittömästi loppuvuodesta 23 samalla tavalla kuin hallitus reagoi kuntatalouden mustana perjantaina 17. marraskuuta 23, kun hallitus päätti viikonlopun aikana antaa kunnille kolme vuotta lisäaikaa sopeutua siihen tilanteeseen. Sen sijaan hyvinvointialueiden osalta odotettiin kolme vuotta ennen kuin lähdettiin tekemään niitä välttämättömiä asioita, jotka sitten oli pakko tehdä.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Lyly.
16.33
Lauri
Lyly
sd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Tuosta on helppo jatkaa, minkä edustaja Lindén aloitti. Sotemenojen kasvu on kuntatalousajoista pienentynyt. Sen kaikki täällä varmaan tunnustavat, että siinä on tapahtunut kehitystä positiivisesti, mutta eriarvoistuminen alueiden välillä palveluissa ja taloudellisessa tilanteessa on aika suurta.
Sitten koko ajan unohdetaan se, että hyvinvointialueilla on periaatteessa vain puolet niistä tehtävistä, mitä ajatellaan. Meillä on hyvinvointialueilla vain menojen osalta päätösvalta, tulot tulevat valtion taholta, ja tämä tässä aina unohtuu.
Sitten jos katsotaan näitä sopeutustoimia, mitä hallitus on tässä tehnyt: jälkikäteistarkastuksen omavastuuta on kasvatettu, HYTE-kerrointa järjestelmän sisällä on muutettu, palvelutarpeessa on se kasvukulma tiukennettu 0,8:sta 0,6:een, diagnooseja on venytetty kahteen vuoteen. Olisikin hyvä tietää nyt, kun näitä toimenpiteitä on tehty, mitkä näkyvät palveluissa parantavina tekijöinä näistä muutoksista, mitä hallitus on tehnyt.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Siponen.
16.34
Markku
Siponen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Perustuslain mukaan todellakin kansalaisille täytyisi taata yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta tällä hetkellähän alueilla irtisanotaan henkilöstöä, mietitään, suljetaanko hoivakoteja vai terveysasemia vai päivystyksiä. Kun täällä tuotiin äsken esille, että kyllä nämä lähipalvelut voidaan turvata, vaikka alueet olisivat taloudellisissa ongelmissa, niin kannattaa mennä kysymään ihmisiltä, kansalaisilta eri puolilta Suomea, ja THL on vahvistanut nämä ongelmat. Taloudet eriytyvät, ja erityisesti niillä alueilla, joilla väestö ikääntyy ja palveluntarve kasvaa, rahoitus ei seuraa mukana. Tästä tulee se, että rahoituslakia on muutettava.
Sitten kun mennään näihin ratkaisuihin: Keskusta on siis esittänyt, että nämä arviointimenettelyt tulisi keskeyttää eikä uusia aloittaa, kunnes rahoituslaki on korjattu, ja annetaan alueille vähän lisäaikaa niitten talouden tasapainottamiseen. Ja tietysti tärkeintä on, että laitetaan tämä rahoituslain korjaus käyntiin.
Kyllä nämä, arvoisa rouva puhemies, kaikki ovat siellä hallituksen käsissä. Nämä ovat tehtävissä niillä lakimuutoksilla. Kysyn nyt vielä ministeri Ikoselta ja hallitukselta: tartutteko näihin keskustan ehdotuksiin, jotka takaavat alueille paremmin ne lähipalvelut myöskin tulevaisuudessa?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Hänninen.
16.36
Juha
Hänninen
kok
(vastauspuheenvuoro)
Kiitos, arvoisa puhemies! Suomen Keskusta, on kornia tämä teidän välikysymys. Teillä on siihen tietenkin oikeus. Teette kysymyksen omista virheistänne. Naureskelitte alkukaudesta, kuinka kokoomus on yrittänyt parikymmentä vuotta saada aikaan soteuudistuksen. Te saitte soteuudistuksen, jossa palvelut heikkenivät, jonot pitenivät ja kulut rajusti kasvoivat. Tämä oli nähtävissä jo neljä vuotta sitten, että tällä järjestämissuunnitelmalla, tällä rahoitussuunnitelmalla ja alueiden määrällä tämä ei tulisi missään tapauksessa onnistumaan. Nyt te teette välikysymystä meille omista virheistänne.
Te ette kuunnelleet silloin neljä vuotta sitten, ette silloinkaan. Te puhutte vain edelleenkin leikkauksista. Hyvin harvoin te puhutte kuitenkaan siitä 4,5 miljardista, mitä tähän on laitettu rahaa tällä kaudella, eli ei pelkästään leikata. Me korjaamme teidän virheenne, me kannamme vastuun. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Strandman.
16.37
Jaana
Strandman
ps
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Tämän keskustan varsin onnettoman ja ponnettoman välikysymyksen yhteydessä on syytä muistuttaa keskustan omasta vastuusta. Onneksi täällä salissa on kuitenkin jo pyydetty anteeksi. Keskusta oli itse rakentamassa tätä nykyistä jo valmiiksi rikkinäistä sote-mallia, josta heitä varoitettiin. Tälläkin hetkellä kahdeksalla hyvinvointialueella keskusta on sekä aluevaltuuston suurin ryhmä että aluehallituksen puheenjohtajapuolue. Eli päätösvaltaa ja vastuuta on ollut enemmän kuin tarpeeksi, ja palveluista alueilla päättävät juurikin keskustan aluevaltuutetut. Vuoden 2023 hallitusneuvotteluihin keskusta tepasteli tyhjän paperin kanssa. Nyt oppositiosta käsin riittää kuitenkin vaatimuksia ja arvostelua, varsinkin kun eduskuntavaalit ovat lähestymässä.
Arvoisa puhemies! Sote-palvelut tarvitsevat ratkaisuja, eivät poliittisten irtopisteiden keräämistä. Vastuu kuuluu myös niille, jotka ovat olleet valtaa käyttämässä. Pyydänkin keskustaa nöyrtymään ja asettumaan yhteiseen pöytään korjaamaan tämä rikkinäinen sote.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Kemppi.
16.38
Hilkka
Kemppi
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä siellä yhteisessä pöydässä ollaan oltu kahdeksan kokousta ja katsottu dioja. Todellisuudessa THL ja esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö ovat jo tuottaneet esimerkiksi 500 sivua tietoa siitä, mitä rahoitusmallissa pitäisi korjata. Toivoisin, että pääsisimme myös tekoihin asti.
Edustaja Sillanpää, kyllä te osaavana kätilönä tiedätte, että kun jotain syntyy, niin älä ihmeessä jätä sitä pöydälle makaamaan ja ajattele, että kaikki loppuu siihen. Niin on käynyt sotelle. Sote syntyi, ja, arvoisa hallitus, te jätitte sen pöydälle makaamaan.
Täällä valtiovarainministeri pohti sitä, kuinka paljon keskustan ehdotukset maksavat. Voisin kerrata: alijäämien kattamisen pidentäminen ei tarkoita valtion lisärahoitusta. Arviointimenettelyjen keskeyttäminen ja alijäämien kattamisajan pidentäminen eivät maksa. Nämä estäisivät hätiköidyt palveluleikkaukset, jotka tulevat erittäin kalliiksi. Niin kuin kuvasin, pelkästään Kela-korvausten matkarallin kustannukset ja nämä sairauspoissaolot yhdessä maksavat noin miljardi euroa suomalaisten veronmaksajien rahaa. Voisimmeko me tehdä paremmin ja järkevämmin?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Mattila.
16.40
Hanna-Leena
Mattila
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Voi tätä tekopyhyyden ja jälkiviisauden määrää, mitä kuullaan näitten kansanedustaja—aluevaltuutettujen suulla, varsinkin hallituspuolueitten puolelta. Näissä kannanotoissa äimistellään ja ihmetellään, kuinka keskustalaiset aluevaltuutetut lopettavat lähipalveluita ja ovat irtisanomassa hoitohenkilöstöä. Nämä samat perussuomalaiset ja kokoomuksen kansanedustajat eivät ole kuitenkaan tehneet mitään täällä eduskunnassa hyvinvointialueiden ahdingon helpottamiseksi. Hallituksen takana on hyvinvointialueita koskeva lainsäädäntövalta, ja hallituksen takana on myös hyvinvointialueitten rahat. Kysynkin näiltä kaksilla rattailla ajelevilta päättäjiltä: oletteko ylpeitä sekavasta toiminnastanne?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Ja sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Laiho.
16.41
Mia
Laiho
kok
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Täällä keskusta vaatii, että kaikki pitäisi nyt jäädyttää, ja samaan hengenvetoon vaatii lisätoimia — todella ristiriitaisia teidän puheet. [Hilkka Kempin välihuuto]
Tuodaanpa vähän faktoja pöytään. Ensinnäkin tämän hallituskauden aikana on soteen laitettu yli neljä miljardia euroa lisää rahaa, eli nyt on turha puhua soten leikkauksista. Todetaan myös, että vuonna 23 meillä oli melkein 23 000 ihmistä laittomassa hoitojonossa ja nyt syyskuussa heitä oli alle 8 000. [Aki Lindénin välihuuto] Perusterveydenhuollon käynneistä toteutuu kahdessa viikossa 87 prosenttia, ja tällä ajalla, kun Orpon hallitus on ollut pystyssä, yli 50 000 ihmistä vähemmän odottaa erikoissairaanhoitoa. Puhutaan faktoista.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Tässä vaiheessa myönnän ministeri Ikoselle kolme minuuttia, ja sitten debatti jatkuu, jos sitä toivotte.
16.42
Kunta- ja alueministeri
Anna-Kaisa
Ikonen
Arvoisa puhemies! Kysyttiin tilannekuvaa tästä hyvinvointialueitten kokonaisuudesta. Olen tässä kuvannutkin tätä, että suunta on koko maan tasolla ollut oikea ja vienyt palveluita, yhdenvertaisuutta, talouden hallintaa ja muuta eteenpäin, mutta sitten kun me katsomme sinne pinnan alle, niin kyllä siellä on haasteita. Senkin me olemme todenneet, että alueiden erot ovat liian suuria. Se on asia, johon me haemme ratkaisuja ja olemme aktiivisesti hakeneetkin tähän asti.
Toinen kysymys on se, että meillä on yksittäisissä palveluissa edelleenkin puutteita, kehittämisen varaa, ja niiden äärelle meidän on tärkeää pysähtyä. Tässä hallituksessa palveluihin on haettu näitä ratkaisuja. Kyllä me haluamme kaikille suomalaisille omalääkärin ja omatiimimallin, eli se on ollut tavoitteena. Nollasta on nyt päästy tähän mennessä jo puoleentoista miljoonaan, ja suunta on edelleen eteenpäin. Ollaan tuotu monenlaisia uusia ratkaisuja palveluitten turvaamiseen terapiatakuusta yli 65-vuotiaitten valinnanvapauskokeiluun. Toisaalta alueille on haettu muun muassa näitä liikkuvia palveluita, digitaalisia palveluita, tämmöisiä kokonaan uudentyyppisiä palveluratkaisuja. Se on tärkeätä, että me haetaan näitä.
Nimittäin kun me katsomme tätä uudistustyötä, niin tavoitteena tässä on se, että me saamme talouden ja toiminnan tai palvelut kulkemaan käsi kädessä, jotta me voimme turvata ne palvelut myöskin tulevaisuudessa. Tässä päivässä vielä jotenkin voidaan mennä kiikun kaakun, mutta kun me katsomme tätä kehitystä pitkälle tulevaisuuteen, niin meidän on kannettava huolta myöskin siitä.
Jos me katsomme sitten näitä arviointimenettelyyn päätyneitä alueita, niin tämä tavoite saadaan viime kädessä turvattua niillä alueilla, joilla tilanne on kriittinen, nimenomaan arviointimenettelyn kautta. Ja kun kysyttiin sitä, niin ei, ei ole poliittisen harkinnan paikka käynnistää tai päättää näitä, vaan se perustuu virkamenettelyyn, ja olemme sen käyneet valtiovarainministeriön juristien kanssa hyvin tarkkaan läpi.
No, sitten tähän rahoitusmalliin. Jos jotain on tässä aikaisemmista kokemuksista voitu oppia, niin se on se, että meidän pitää tehdä tämä rahoitusmallin kokonaisuudistus tutkittuun tietoon perustuen. Vuosi 2030, josta täällä kysyttiin, on eduskunnan asettama viimeinen ajankohta tämän uudistuksen toteuttamiselle. Se on myöskin se realistinen aikataulu, missä virkakunta arvioi, että tällainen uudistus olisi mahdollista tehdä. [Hilkka Kempin välihuuto] Mutta jos me katsomme sitä, että asettaisimme tavoitteen vaikka 1.1.29 voimaantulolle, niin se tarkoittaisi käytännössä, että meidän pitäisi tuoda laki reilun vuoden päästä tänne eduskuntaan. Eli siinä ei ole kovin suurta aikaa sitten virkavalmistelulle, tutkimustiedon kokoamiselle. Käytännössä pitäisi olla selkeät kirjaukset hallitusohjelmassa ja aika pieni ja rajattu uudistus. Mutta me käymme juuri siellä parlamentaarisessa ryhmässä tätä keskustelua, että minkä tasoisen ja miten suuren uudistuksen haluamme tehdä ja missä ajassa se on tarkoituksenmukaista tehdä.
Mutta tähän väliaikaan: Pidän kanssa tärkeänä, että me haemme ratkaisuja, ja tämän hetken ratkaisu on ollut se, että tähän väliajalle alueille on niiden aluekohtaisen tarpeen mukaan nyt myönnetty tätä lisäaikaa alijäämien kattamiseen. Näille arviointimenettelyssä oleville alueille on käytännössä tätä lisäaikaa annettu jopa 2030-luvulle asti, eli muilla se on vuoteen 27, 28, 29, mutta arviointimenettelyn kautta se voi olla vieläkin pidempi.
Vielä ehkä viimeisenä nostan tässä, kun kysyttiin, huolehditaanko perustuslain mukaisten riittävien palveluiden mukaisesta rahoituksesta: Kyllä kaikissa rahoitusmalliuudistuksissa meidän pitää arvioida, että jokaisella alueella on edellytykset huolehtia näistä palveluista, ja viime kädessä sitten alueen on mahdollista saada myöskin lisärahoitusta turvaamaan sitä. Yhdelle alueelle sitä on tällä kaudella myöskin myönnetty sitä. Siihen aloitteen tekijä voi olla sosiaali- ja terveysministeriö, jos he katsovat palveluiden vaarantuvan, tai sitten hakijana voi olla alue. — Kiitoksia.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Nyt jatketaan jonkin aikaa vielä debattikeskustelua, mutta tämä V-painike on nyt jo kiinni, elikkä enempää ei voi varata, koska täällä on aika paljon näitä pyyntöjä. Vielä vähintään sellainen puoli tuntia ollaan debatissa. — Ensimmäisen puheenvuoron käyttää edustaja Lohi.
16.46
Markus
Lohi
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Monesti poliitikkoja syytetään siitä, että heillä on liian vahva itsetunto, mutta kun tätä keskustelua nyt kuuntelee, niin tulee kyllä aivan toisenlainen käsitys. Nimittäin tämän rahoituslain peruspilarit, — kuten täällä edustaja Lindén totesi — luotiin Sipilän hallituskauden aikana, jolloin myös kokoomus ja perussuomalaiset olivat hallituksessa, ja sitten se vietiin maaliin suurin piirtein samanlaisena viime hallituskaudella, jossa olivat muut eduskuntapuolueet. Eli tätä ovat olleet kaikki yhdessä rakentamassa, mutta nyt täällä kuorossa syytellään rakennusmaalla, niin kuin valtiovarainministeri, että keskusta on ollut jotenkin pääarkkitehtina tässä. Jos pääarkkitehti sanoo, että tässä nyt on virheitä, mitä pitää korjata, niin kannattaisiko nykyisten rakentajien kuunnella pääarkkitehtiä? Minusta tässä nyt on kysymys lopulta siitä, että kannattaa katsoa mieluummin tuulilasista eteenpäin kuin peruutuspeilistä taaksepäin, eli ei katsoa, kuka tätä on tekemässä ollut tai mitä on tehty, vaan katsoa, mikä on tämän hetken tilanne.
Nyt Lapualla arviointimenettelyssä ollaan lopettamassa koko sotekeskus sieltä, siis 14 000 asukkaan kunnasta. Ministeri, jos tämä on teistä oikein, niin sitten on, mutta jos ei ole, puuttukaa siihen.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Ben Zyskowicz.
16.47
Ben
Zyskowicz
kok
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Sipilän hallituksen esittämä soteuudistus kaatui eduskunnan perustuslakivaliokunnassa muun muassa siihen, että se ei turvaa yhdenvertaisia palveluja kansalaisille eri puolilla Suomea. Tämä keskustan pääarkkitehtoima rahoitusuudistus ei kaatunut siihen, koska ilmeisesti perustuslakivaliokunnan mielestä se turvaa yhdenvertaiset palvelut kaikkialla maassa. Tämä ei ollut kritiikkiä keskustaa kohtaan, tämä oli kritiikkiä perustuslakivaliokunnan sotetulkintoja kohtaan.
Sitten täällä on sanottu, että tässä ei pidä syyttää ketään, koska se ei auta potilaita eikä asiakkaita. Sehän on totta, mutta mikä on tämän välikysymyksen todellinen tarkoitus? Todellinen tarkoitus on syyllistää nykyistä hallitusta soten ongelmista, [Markus Lohi: Ei!] sehän on aivan selvää. Lukekaa se välikysymysteksti vielä kerran. — Nämä olivat ne näkökohdat, jotka halusin esittää. Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Hamari.
16.49
Lotta
Hamari
sd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Minusta on ihan hyvä, että täällä keskustellaan soten tilanteesta. Ministeri Ikonen tässä omassa puheenvuorossaan sanoi, että olisi hyvä, että rahoitusmalli perustuu tutkittuun tietoon, ja sehän on erinomainen tavoite. En toki usko, ettei se 20 vuotta valmisteltu malli olisi perustunut, mutta tässä edustaja Lindén kuvasi aikaisemmin ne ongelmat, mitä siellä on ollut, muun muassa inflaatiosta johtuen, ja niihin olisi pitänyt tarttua aikaisemmin, ja sitä ei olla tehty.
No, parlamentaarinen ryhmä nyt kokoontuu, mikä on myöskin hyvä asia. Onko ministereiden mahdollista vähän avata, mitä sieltä nyt on odotettavissa? Tätä aikataulua on hiukan kritisoitu tässä, mutta onko tulossa esimerkiksi joitain kansansairauksien hoitoon tai hoidon laatuun liittyviä tavoitteita tai ennaltaehkäisyyn liittyviä tavoitteita alueille? Me haluamme kuitenkin parantaa sitä hoidon vaikuttavuutta, ja meillä olisi paljon keinoja siihen. Esimerkiksi hyvässä hoitotasapainossa oleva diabeteksen hoito maksaa arviolta noin 3 000 euroa vuodessa, kun taas huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes maksaa noin 10 000 euroa vuodessa. Eli tällaisiin asioihin meidän pitäisi enemmän kiinnittää huomiota ja parantaa sitä vaikuttavuutta ja myöskin kannustaa alueita ennaltaehkäisyyn paremmin.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Sillanpää.
16.50
Pia
Sillanpää
ps
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Te olette sieltä oppositiosta ja varsinkin keskustasta tänään täällä moittineet hallitusta siitä, että mitään ei ole tehty. Haluaisin muistuttaa teitä, että tätä rahoituslakia on tosiaan korjattu kolme kertaa ja muun muassa tässä teidän välikysymyksessänne esittämänne alijäämien kattamisaikaa on pidennetty. Haluaisinkin kysyä: olitteko te silloin keväällä, kun tämä laki säädettiin, hereillä vai unessa, kun se on jotenkin mennyt teiltä ohi?
Lisäksi olette moittineet tätä parlamentaarisen työryhmän aikatauluehdotusta siitä, että tämä korjattu sote saataisiin voimaan 2030 mennessä. Tämä ehdotushan on tosiaan siellä parlamentaarisessa työryhmässä tuotu virkamiehiltä, meidän maan parhaimmilta osaajilta. Olisiko tällä kertaa aiheellista kuulla, kun he sanovat, että tämä seuraava korjausuudistus pitäisi tehdä kuitenkin tutkittuun tietoon perustuen, tehdä se niin, ettei saada uutta huonoa sotea edellisen huonon soten tilalle? Ei kai meidän kannata uudestaan silmät kiinni lähteä ostamaan sikaa säkissä?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Juvonen.
16.51
Arja
Juvonen
ps
(vastauspuheenvuoro)
Kiitos, rouva puhemies! Edustaja Hoskonen nosti täällä esille vieraskielisten palvelut, ja haluankin muistuttaa, mitä siellä soteuudistuksen keskiössä tapahtui ja mitä tehtiin, kun täällä on kysytty, mitkä olivat perussuomalaisten esityksiä: perussuomalaiset ajoivat koko ajan sitä, että sotepalvelut rajataan tiukemmin vain Suomen kansalaisille ja laillisesti maassa oleskeleville. Se, missä Marinin hallitus laajensi paperittomien, laittomasti maassa oleskelevien terveyspalveluja, niin tämä hallitus, Orpon—Purran hallitus, perui tämän tällaisen. Eli meille on ollut tärkeää se, että resurssit ja rahat kohdennetaan oikein ja suomalaisille annetaan palveluja.
Toki myös hyvinvointialueilla perussuomalaiset ovat kovasti kritisoineet ryhmärahoja. Olemme tehneet montakin esitystä siitä, että ryhmärahat poistetaan, koska ne ovat suuria summia ja ne ovat pois sieltä ihmisten, asiakkaiden rahoista.
Kannan huolta omaishoitajista ja ikääntyneiden palveluista, ja toivoisin, että heidän eteensä tehdään pontevasti töitä myös koko tämä loppuhallituskausi. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Lintilä.
16.52
Mika
Lintilä
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Selvää on se, että tämä järjestelmä ei ole kunnossa. Eihän me kaikki muuten saataisi — varmasti kaikki tässä salissa saavat — sitä palautetta. On jonoja, hoito etääntyy ja niin edelleen. Ei tämä malli varmasti ole ideaalissa kunnossa, eikä se parane sillä, että me toisia syytellään täällä. Meillä on varmasti tulossa tarpeeksi haastetta meidän ikärakenteen muodossa, joka tulee entisestään nostamaan tämän sektorin tarvetta.
Tämä keskusteluhan on ollut hyvin paljon hallintokeskustelua. Minä luulen, että ihmiset, jotka ovat tätä seuranneet, ovat kysyneet välillä, miksei heidän asioistaan puhuta. Mehän ollaan puhuttu vähän niin kuin meidän asioista. Nyt kun on tämä parlamentaarinen työryhmä — joka on minun mielestäni asetettu liian myöhään, hallitus ei tule tekemään sen perusteella yhtään mitään — niin oikeastaan sen tavoitteena tulisi olla se, että he tekisivät työn, joka olisi seuraavan hallituksen, keitä siellä istuukaan, kirjausten pohja. Sitä kautta pystyttäisiin saamaan sitten lainsäädäntö aikaisemmin kuin silloin 2030 voimaan, koska tämä aika ei palvele kyllä ihmisten tarpeita.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Kalli.
16.54
Eeva
Kalli
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Alkuun pieni faktantarkastus menneisyydestä: kun tätä lakikokonaisuutta hyväksyttiin vuonna 2021, niin nykyisillä hallituspuolueilla ei ollut mitään vaihtoehtoista mallia rahoitukseen tai vaikkapa aluejakoon, vaan käytännössä siis kuitattiin tämä nykyinen malli, tai ei ainakaan tehty mitään omaa vaihtoehtoa.
Mutta kun siellä menneisyydessä ei enää tapahdu mitään ja kun me haluamme korjata tämän tilanteen, niin nyt pitäisi yhdessä keskittyä siihen, mitä voimme tehdä nyt ja tulevaisuudessa, jotta suomalaisten palvelut pelastetaan. Olemme kuvanneet täällä sitä todellisuutta, missä hyvinvointialueet ovat, ja annanpa vielä esimerkin vaikkapa Satakunnasta: valtiovarainministeriö on edellyttänyt, että vaikkapa omaishoidon palkkioita, jotka meillä ovat olleet korkeampia kuin valtakunnallisesti edellytetään, heikennetään tai että palveluihin tehdään heikennyksiä, jotta saadaan säästettyä ja alijäämät katettua kovalla aikataululla. Tämä ei meidän mielestämme, keskustan mielestä, ole säästämistä, vaan nimenomaan nämä ovat sen kaltaisia toimia, joilla voidaan kustannusten kasvua tulevaisuudessa hillitä. Eikö nyt todellakin kannattaisi katsoa tätä asiaa vähän uudella tavalla?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Rintamäki.
16.55
Anne
Rintamäki
ps
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Suomalaiset eivät kaipaa katteettomia lupauksia. He kaipaavat varmuutta siitä, että lääkäriin pääsee, vanhus saa hoitoa ja pelastuspalvelut toimivat myös huomenna. Tämän keskustelun todellinen jakolinja ei kulje hallituksen ja opposition välillä. Se kulkee vastuullisuuden ja vastuuttomuuden välillä. Hallitus on valmis tekemään vaikeita päätöksiä, jotta palvelut säilyvät. Oppositio näyttää olevan valmis tekemään helppoja lupauksia, vaikka niiden hintalappu jäisi tulevien sukupolvien maksettavaksi. Tässä keskustelussa kuitenkin jokainen puolustaa palveluita. Ero syntyy siitä, kuka on valmis turvaamaan ne myös tuleville sukupolville. Hallitus valitsee vastuun, vaikka se vaatii vaikeitakin päätöksiä. Oppositio voi toki luvata enemmän, mutta hallituksen tehtävänä on varmistaa, että lupaukset voidaan myös pitää. Suomalainen hyvinvointivaltio ei kaadu siihen, että uudistuksia tehdään. Se kaatuu siihen, jos niitä ei uskalleta tehdä. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Lyly.
16.56
Lauri
Lyly
sd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Meillä on tässä paljon puhuttu näistä järjestelmistä, mutta ennen kaikkea tässä asiakasmaksuihin on tullut aika iso korotus. Vuonna 23 terveyskeskusmaksu oli 20 euroa 90 senttiä, ja ensi vuonna se on 37 euroa 20 senttiä, eli 78 prosenttia on nousua. Poliklinikkamaksu oli 41 euroa 80 senttiä, ja nyt ensi vuonna 80 euroa 50 senttiä, eli 92 prosenttia korotusta. Eli kyllä asiakasmaksuissa on tehty valtavia korotuksia, ja pienituloiset kärsivät. Lääkäriin pääsy on hidastunut, kun THL:n arvion mukaan kahdessa viikossa pääsi enää 59 prosenttia, kun aikaisemmin oli 79 prosenttia, ja niin edelleen. Täällä on aika paljon tällaisia asioita, ja äsken kysyin, miten nämä hallituksen toimenpiteet ovat vaikuttaneet nimenomaan siihen, että asiakkaat pääsisivät hoitoon nopeasti ja sitä hoitoa saisi, ja noista leikkauksista tuolla aiemmin kysyin analyysia, miten ne ovat auttaneet näissä asioissa. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Mehtälä.
16.58
Timo
Mehtälä
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Täällä tuntuu unohtuvan monesti se, milloin mitäkin asiaa on päätetty. Hyvinvointialuelait päätettiin 23.6.2021. Mitkä vaikuttivat rahoituslakiin sillä hetkellä? Siihen vaikuttivat kuntien tilinpäätökset vuodelta 2021 ja talousarvio vuodelta 22. Ne olivat hyvinvointialueen budjetin perusteena. No niin, täällä edustaja Lindén toi hyvin esille jo, minkä takia tämä rahoituslaki ei ole vastannut sitten tilannetta, ja minä täydennän vielä jonkun verran: Elikkä ensinnäkin korona vaikutti budjettiin alentavasti, koska silloin ei käyty hoidossa ja hoitokustannukset olivat selkeästi alhaisemmat. Toiseksi koronakorvaukset maksettiin kunnille, jolloinka niiden sotemenot olivat selkeästi pienemmät kuin olisi kuulunut olla. Sitten tulivat sairaanhoitajien lakot, jolloin hoidot jäivät tekemättä, inflaatio, korkotason nousu, hoitajien palkkaratkaisu vielä lisäksi ja vielä ict-kulujen kasvu. Tässäpä meillä on paketti, jonka takia rahoituslaki ei toimi. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Lindén.
16.59
Aki
Lindén
sd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Tuosta on mukava jatkaa, ei sen takia, että siinä mainittiin minun nimeni, vaan sen takia, että valtiovarainvaliokunta kävi nämä asiat läpi ihan erillisenä kuulemisena, omana asiana, ja siellä eriteltiin juuri nämä syyt, jotka olivat aikaansaaneet sen, että hyvinvointialueiden rahoituksen katsottiin silloin vuonna 23 kasvaneen hieman yli kymmenellä prosentilla. Sitten tuli Kuntaliitto, ja heidän pääekonomistinsa ilmoitti, että kuntien menot muuten kasvoivat yhdeksällä prosentilla vuonna 23. Kukaan ei tuntunut hätkähtävän, vaikka se oli melkein sama prosentti. Muistan, kun Turun kaupungissa katsottiin tilinpäätöstä ja todettiin, että no, meillähän on sitä varten verotus ja se hoituu sillä. Tässä on tämä mielenkiintoinen ero, kun vertaamme kuntia ja hyvinvointialueita.
Tässä valtion budjettikirjassa — katsoin vielä, että sivuilla 330 ja 331, eli aukeamalla — on äärettömän tärkeä taulukko. Se kertoo siitä, kuinka paljon eri hyvinvointialueiden menot per asukas ovat kasvaneet nyt tämän kauden aikana. Toisessa ääripäässä siellä on 29,3 prosenttia ja toisessa 10,3, siis per asukas, jolloin siihen ei vaikuta se, onko alueelle tullut lisää asukkaita vai ei. Tämä kertoo tiivistettynä siitä, mikä on nyt näiden tarvetekijöiden ongelma. Uskon, että se korjataan, mutta apua — mitä teemme vuosina 27, 28 ja 29 eli ennen vuotta 30? Tämä on se suuri haaste.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Oinas-Panuma.
17.01
Olga
Oinas-Panuma
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Jotain noista perussuomalaisten matemaattisista taidoista kertoo kyllä se, että he jaksavat aina puhua tästä ryhmärahasta. Jos esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta, kotihyvinvointialueeltani, poistettaisiin sekä kaikki demokratiakulut että kaikki johtajat että kaikki ryhmärahat, saataisiin säästöä semmoinen noin 0,5 prosenttia. Siinä lähtivät siis kaikki johtajat, myös hyvinvointialuejohtaja, ja siinä lähti siis koko demokratia. Niin että kysymys kuuluu, mitä arvostaa. Itse arvostan sitä, että myös hyvinvointialueilla on mahdollisuus demokratiaan.
Täällä on myös tänä päivänä monta kertaa sanottu näihin keskustan esityksiin, että koska laki, niin ei voi. Aloin miettiä, tietäisikö joku tässä salissa jonkun, joka pystyisi sitä lakia muuttamaan. Onko ministeriaitiossa esimerkiksi joku, joka tietäisi, kuka voisi lakia muuttaa, ja olisiko sitä sitten mahdollista muuttaa jo mielellään ennen sitä vuotta 30? Itse aloittaisin siitä, että siirrettäisiin nämä Kela-taksit sinne hyvinvointialueitten kukkaroon, jolloin me nähtäisiin, onko oikeasti kannattavaa vaikkapa esimerkiksi labra lakkauttaa ja laittaa ihmiset sitten sinne tien päälle. Eli jos nyt ette muuta tee, niin voisitteko nämä Kela-kyydit siirtää hyvinvointialueitten alle? — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Hänninen.
17.02
Juha
Hänninen
kok
(vastauspuheenvuoro)
Kiitos, arvoisa puhemies! Otetaan vähän rakentavaa. On erittäin tärkeää tuoda esiin se, mitä hyvää hyvinvointialueilla on saatu aikaan: henkilöstöpula on helpottanut, hoitojonojen kasvu on pysähtynyt, ja alueilla on tehty rohkeita uudistuksia palveluiden kehittämiseksi.
On selvää, että tehdyt säästöt näkyvät myös kansalaisten arjessa. Julkisuudessa huomio kiinnittyy usein suuriin yt-neuvotteluihin ja hoitojonoihin, mutta säästöjä on haettu myös esimerkiksi kalliista vuokrakuluista ja kiinteistöistä. Eikä tämä hallitus ole jäänyt seuraamaan havaittuja ongelmia sivusta: Olemme edistäneet yrittäjä- ja omalääkärimallia, lasten ja nuorten terapiatakuuta, lastensuojelun uudistusta sekä hyvinvointialueiden valmiutta ja varautumista. Ikäihmisten hoivaa on tuettu yli 65-vuotiaiden valinnanvapausmallin avulla. Turvakoti löytyy jatkossa jokaiselta hyvinvointialueelta, ja lääketieteelliseen tutkimukseen on panostettu vahvasti. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Vielä yksi vastauspuheenvuoro, edustaja Polvinen, ja sitten mennään puhujalistaan.
17.03
Mikko
Polvinen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen suunnalta on tullut sanontoja, että hyvinvointialueen palvelujen karsiminen poistaa päällekkäisyyksiä, mutta totuus tuolla ihmisten arjessa on hyvin toinen. Oikeastaan Puolangan pessimistit tänä aamuna sometti asiasta siten, että Puolangalta on lyhyt matka kävellä kaikkien lakkautettujen palvelujen luokse, ja se kertoo ehkä enemmän totuutta siitä, missä asennossa nämä palvelut tällä hetkellä Suomessa ovat.
Arvoisa ministeri Rydman, minä kysyn teiltä: Kuinka tarkkaan te seuraatte niitä todellisia kuluja, mitä sosiaali- ja terveyspalveluista alueilla tulee, ja miten tarkkaan seuraatte näitä säästöjä, mitä arvioidaan olevan? Hyvinvointialueilta kerrotaan, että ministeriöt nimenomaisesti painostavat näihin säästöihin, ja laskelmissa ei tarvitse välttämättä olla kuljetuskustannuksia tai muita kustannuksia, mitä toisaalta syntyy näitten palvelujen tuottamisesta. Pidättekö te suomalaisten puolta siinä, että matematiikka on läsnä ja nämä laskelmat pitävät paikkansa, mitä säästöiksi muka oletetaan tulevan?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Nyt on debattikeskustelu käyty, ja mennään puhujalistalle. — Siellä on ensimmäisenä edustaja Hemmilä, olkaa hyvä.
17.04
Pertti
Hemmilä
kok
Kiitoksia, rouva puhemies! Olen kuunnellut tätä keskustan alulle panemaa välikysymyskeskustelua, ja täytyy sanoa, että hieman ihmetyttää, kuinka lyhyt voi poliittinen muisti olla. Keskusta syyttää nyt istuvaa Orpon hallitusta terveys- ja vanhuspalveluiden ongelmista. Tosiasia on kuitenkin se, että tämän nykyisen sotemallin teki Marinin hallitus, ja keskusta oli siinä keskeisenä osapuolena tätä järjestelmää luomassa. Kun me kokoomuksessa varoitimme silloin raskaasta hallinnosta, kustannusten noususta ja rahoitusmallin ongelmista, te vakuutitte, että maakuntamalli hoitaa kaiken. Keskusta ei siis ollut sivustakatsoja. Tosiasia on, että nyt oppositiossa olevat, lähes kaikki oppositiossa olevat puolueet, ovat itse räätälöineet sotemallin, joka oli jo syntyessään susi. Nyt, kun ne itse tekemänne virheet tulevat vastaan arjessa, te sanoudutte irti koko asiasta. Te vaaditte lisäaikaa alijäämien kattamiseen ja arviointimenettelyjen keskeyttämistä. Se on vähän sama kuin tekisi itse huonon työn ja vaatisi sen jälkeen tarkastajaa katsomaan muualle, kun ongelmat ilmenevät.
Arvoisa puhemies! Tämä sama tapa näkyi aivan hiljattain myös maatalouspuolella. Keskusta jätti aiemmin tänä syksynä välikysymyksen maatalouden ahdingosta ja valitti, kuinka huonosti tiloilla menee. Tuo välikysymys oli suorastaan absurdi, kun muistaa, että keskusta maa- ja metsätalousministerin johtamana oli itse viime kaudella hallituksessa luomassa tämän nykyisen EU:n maatalouspolitiikan ohjelmakauden kansalliset suuntaviivat: ensin tehdään itse linjaukset ja säännöt, ja heti oppositioon siirtymisen jälkeen tullaan saliin ihmettelemään, kuka tämän kaiken on saanut aikaan. Päätöksentekijöitten pitäisi pystyä seisomaan omien päätöstensä takana silloinkin, kun istutaan oppositiossa.
On hyvä muistaa, että hyvinvointialueiden rahoitus on kasvanut tällä vaalikaudella yli neljällä miljardilla eurolla. Rahaa ei siis ole viety pois, vaan alueille annetaan enemmän rahaa kuin ennen. Ongelma on siinä järjestelmässä, jonka te, hyvä oppositio, viime kaudella rakensitte. Menot kasvavat paljon nopeammin kuin mihin veronmaksajien rahat riittävät. Meidän on nyt vaalittava ja vaadittava alueita karsimaan päällekkäistä hallintoa ja uudistamaan toimintaansa. Hallitus on myös tullut hyvinvointialueita vastaan alijäämien kattamisajoissa. Vuoden 2025 lopulla hallitus esitti joustoja, joiden ansiosta talouttaan tasapainottavat alueet voivat saada lisäaikaa vuoteen 2027 tai jopa 2028 saakka. Tuloksiakin on syntynyt. Kolme hyvinvointialuetta nimittäin on päässyt arviointimenettelystä pois. Sairaaloiden hoitojonot painuvat alle puoleen Marinin hallituskauden tasosta. Myös henkilöstöpula on selvästi helpottanut.
Keskustan ehdotus eli laskun siirtäminen eteenpäin ja velanotto ei pelasta yhtäkään terveyskeskusta tai vanhusten hoivapaikkaa. Se vain siirtää vaikeat päätökset tuleville vuosille ja tekee niistä entistä ikävämpiä. Arviointimenettely ei ole rangaistus hyvinvointialueelle. Sen tarkoituksena on löytää keinot, joilla alueen talous saadaan kestävälle pohjalle ja lakisääteiset palvelut turvattua. Ei ongelmia ratkaista sillä, että niiden käsittely keskeytetään.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Suomalaiset tarvitsevat toimivat lähipalvelut, eivät hallinnon suojelua eivätkä varsinkaan selittelyä. Orpon hallitus tekee nyt sitä välttämätöntä korjaustyötä, jolla tämä järjestelmä saadaan kestävämmälle pohjalle. Hallitus nauttii luottamustani. [Aki Lindén pyytää vastauspuheenvuoroa]
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Kurvinen. [Aki Lindénin välihuuto]
17.10
Antti
Kurvinen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä on tavallaan helppo jatkaa tuosta, mitä edustaja Hemmilä totesi. Joudun kyllä olemaan eri mieltä tästä, millaisia nämä arviointimenettelyt ovat, ovatko ne jotenkin alueen apuna. Ihmettelen kyllä kovasti, mitenkä myöskin ministerit ovat näitä kuvanneet. Varsinkin kunta- ja alueministeri ovat kuvanneet, että nämä ovat tämmöisiä palvelujen pelastajia. Kyllä meillä ainakin, kun on arviointimenettely käynnistynyt Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella, kysymys on lähinnä perustason sosiaali- ja terveyspalvelujen, ihmistä lähellä olevien matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalvelujen alas ajamisesta, lähipalvelujen alas ajamisesta. Se on se ratkaisumalli, mitä tämän hallituksen, Orpon hallituksen, asettaman arviointikomission ehdotus on.
Tämä ei ole vain Antti Kurvisen mielipide tai pelkästään eteläpohjalaisten mielipide, vaan tänään aamulla Helsingin yliopiston erittäin asiantunteva terveydenhuollon asiantuntija professori Kristiina Patja totesi, että kyllä jonkinlainen raja on ylitetty, kun yli 10 000 asukkaan kunnista ruvetaan sulkemaan sote-asemia kokonaan pois. Esimerkiksi meillä 14 000 asukkaan Lapuan kaupungista, yli 12 000 asukkaan Ilmajoen kunnasta ollaan sulkemassa kaikki sote-asemapalvelut.
Tämän sote-uudistuksen — mitä kaikki tässä salissa olevat puolueet ovat ajaneet, ihan kaikki ovat olleet sitä mieltä, että vanha järjestelmä olisi ollut vielä paljon, paljon vaikeampi, tämä tuli itse asiassa myös hallituspuolueitten puheenvuoroissa esille — tavoitteenahan on ollut se, että me saataisiin parannettua nimenomaan sitä perustasoa, ihmistä lähellä olevaa tasoa: matalan kynnyksen apu perheille, neuvolat, ikäihmisten asumispalvelut, parempi lääkäriin pääsy. Nyt se malli, millä hallitus tätä ajaa erityisesti näitten arviointimenettelyitten kautta, on se, että nimenomaan keskitetään palveluita ja viedään niitä ihmisiltä kauemmaksi.
Keskustan vaatimus on täysin selvä: keskeyttäkää nämä arviointimenettelyt siksi aikaa, kunnes tätä rahoituslakia ollaan saatu oikaistua. Me ymmärrämme sen, että varmasti tarvitaan isompi rahoituksen reformi, mutta jos tässä odotellaan neljä vuotta — niin kuin nyt ilmeisesti suunnitellaan, että neljä vuotta odotetaan ennen kuin rahoitusta muutetaan — niin me todella saadaan kyllä keskitettyä Suomessa sote-palvelut. Sitä keskusta ei hyväksy, vaan meidän tavoitteemme on se, että ensi kevään jälkeen kun hallitus vaihtuu, silloin viimeistään seuraava hallitus auttaa alueita ja tekee tästä rahoituksen jakamisesta oikeudenmukaisempaa. Miksi siitä pitää tehdä oikeudenmukaisempaa? Koska eivät hyvinvointialueet pysty omia tehtäviään hoitamaan, jos valtio jakaa rahaa epäoikeudenmukaisesti.
Minä en ymmärrä tätä keskustelua, mikä tulee hallituspuolueitten riveistä, että hyvinvointialueillahan ne päätökset tehdään ja siellä on vika valtuutetuissa ja varmaan niissä virkahenkilöissäkin siellä ja työntekijöissä. Minä sanon, että aluevaltuutetut kaikista puolueista, niin perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja kaikki väliltä, tekevät, minkä voivat, mutta nämä valtion asettamat raamit ovat aivan mahdottomat tässä kohtaa. Minusta on todella törkeää ruveta syyllistämään hyvinvointialueita tässä tilanteessa.
Arvoisa rouva puhemies! Kohta neljä vuotta on ollut aikaa Orpon hallituksella parantaa systeemiä. Mitään ei ole koko tänä aikana tapahtunut. Oikeastihan alijäämien kattamiseen on annettu pikkuisen lisää aikaa aina matkan varrella, mutta todella olisi odotettava, että ilman perusoikeuksien vaarantumista, ilman peruspalvelujen vaarantumista, alueet saisivat kattaa ne alijäämät, mitkä syntyivät siinä lähdön päälle, aika isoja alijäämiä varsinkin tietyille alueille. Siihen pitäisi nyt antaa niin paljon aikaa, että ennen kuin rahoitus on oikeudenmukaisella tasolla, ei ruveta ajamaan lähipalveluita alas ja liittämään näitä hyvinvointialueita yhteen.
Arvoisa puhemies! Keskusta on esittänyt runsaasti korjausehdotuksia: omalääkäri-, omatiimimallin käyttöönottoa, Kela-taksien siirtämistä hyvinvointialueille, niin että koko kokonaisuus on niiden käsissä. Olemme esittäneet jopa tällaista velkasaneeraus-, akordimenettelyä joillekin hyvinvointialueille, että ei tarvitse tehdä jättimäisiä ylijäämiä niitten vanhojen alijäämien kattamiseksi ja sen vuoksi leikata palveluita.
Puhemies! Valitettavasti nämä keskustan mallit eivät ole kelvanneet, keskustan parannusehdotukset eivät ole kelvanneet, ja hallitus on ollut lähes neljä vuotta, yli 3,5 vuotta, täysin piittaamaton ja passiivinen hyvinvointialueitten auttamisessa. Siksi, puhemies, olemme sitä mieltä, että hallitus saa mennä ja hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Seuraavaksi edustaja Mikkonen, Krista.
17.15
Krista
Mikkonen
vihr
Arvoisa puhemies! Heti alkuun kannatan edustaja Alametsän esittämää epäluottamuslausetta.
Kun puhumme hyvinvointialueista, niin puhumme siitä, saako nuori apua mielenterveysongelmiin, pääseekö lääkärille, saako vanhus kotiapua, kauanko pitää odottaa leikkaukseen pääsyä, löytyykö koti asunnottomalle ja millaista tukea lapsiperhe voi saada arjen kuormaan. Vihreiden mielestä jokaisella on oltava oikeus saada tarvitsemansa palvelut asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Hyvinvointialueiden rahoitus- ja palvelurakenteet on korjattava niin, että jokainen saa tarvitsemansa hoidon ja tuen ajoissa. THL:n tuore arvio alueiden eriytymisestä on vakava varoitus. Jos palvelutarve kasvaa mutta taloudelliset mahdollisuudet vastata siihen heikkenevät, vaarana on entistä eriarvoisempi sote.
Yhdenvertaisuus ei tarkoita vain alueellista yhdenvertaisuutta. On huolehdittava myös siitä, ettei ihmisen taloudellinen asema, toimintakyky, kieli tai muu henkilökohtainen ominaisuus estä palvelujen saamista. Hallituksen asiakasmaksujen korotukset ja sosiaaliturvaleikkaukset vaikeuttavat erityisesti pienituloisten arkea. Ei riitä, että terveysasema on olemassa, jos ihmisellä ei ole varaa hakeutua hoitoon. Vihreät peruisivat terveydenhuollon asiakasmaksun korotuksia, turvaisivat myös sosiaalipalvelujen saatavuuden ja varmistaisivat, ettei kukaan jää ilman tarvitsemaansa hoitoa maksukykynsä vuoksi.
Sotemenojen kasvua on hillittävä, mutta se on tapahduttava uudistamalla toimintaa eikä vain vähentämällä rahoitusta. Hyvinvointialueiden on pystyttävä tuottamaan laadukkaampia ja vaikuttavampia palveluja nykyistä kustannustehokkaammin. Kestävät sotesäästöt syntyvät vaikuttavuudesta, päällekkäisen työn vähentämisestä, hoidon jatkuvuudesta, vaikuttavista hankinnoista, vähähyötyisten tutkimusten ja hoitojen karsimisesta sekä sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäisystä. Ennaltaehkäisyyn panostaminen on avainkysymys sekä ihmisten hyvinvoinnin että julkisen talouden kannalta. Kaikki ehkäisevät toimet eivät tuota välittömiä budjettisäästöjä, mutta vaikuttavilla toimilla voidaan vähentää sairastavuutta ja raskaampien palvelujen tarvetta.
Arvoisa puhemies! Hoitoon on päästävä ajoissa. Sotejärjestelmän ensimmäinen ovi on laitettava kuntoon. Hallitus on tehnyt juuri päinvastoin. Se heikensi hoitoonpääsyä pidentämällä 23 vuotta täyttäneiden perusterveydenhuollon hoitotakuun 14 vuorokaudesta kolmeen kuukauteen. Tämä on hidastanut perusterveydenhuoltoon pääsyä. Vihreät palauttaisivat kiireettömän perusterveydenhuollon hoitotakuun kaikille. Peruspalvelujen pitää toimia niin, että ihminen saa apua ennen kuin oireet ja ongelmat pahenevat.
Hoidon jatkuvuus on nostettava keskeiseksi tavoitteeksi. Hoitoketjujen pirstaleisuus, päällekkäiset tutkimukset ja asiakkaiden pomputtelu kuluttavat sekä ihmisten voimavaroja että yhteiskunnan resursseja. Hoidon painopistettä on siirrettävä raskaista palveluista peruspalveluihin, ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen. Tämä edellyttää myös palvelujen ja henkilöstön riittävää resursointia.
Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelujen puutteet ovat erityisen vakavia. Myös THL ja STM:n arviot ovat nostaneet esiin näiden palvelujen järjestämiseen liittyvät riskit. Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa tarvitaan toimiva kokonaisuus neuvolasta ja opiskeluhuollosta perheneuvontaan, mielenterveyspalveluihin ja lastensuojeluun. Siksi vihreät turvaisivat neuvolat, perheneuvolat ja lapsiperheiden varhaisen tuen sekä laajentaisi terapiatakuun koskemaan ensin kaikkia alle 29-vuotiaita ja myöhemmin koko väestöä.
Arvoisa puhemies! Nykyinen rahoitusmalli ei huomioi riittävän hyvin alueiden erilaisia olosuhteita ja palvelutarpeita. Alueiden rahoitus ei saa riippua kohtuuttomasti diagnoosien kirjaamiskäytännöistä, eikä järjestelmä saa synnyttää vääristyneitä kannusteita. Vihreät uudistaisivat rahoitusmallin siten, että se huomioi nykyistä paremmin väestön ikä- ja sosioekonomisen rakenteen, todellisen palvelutarpeen sekä sosiaalipalvelujen tarpeen. Sairastavuustietoja ei pidä poistaa ilman näyttöä korvaavan mallin toimivuudesta. Rahoitusjärjestelmän on kannustettava oikea-aikaiseen, vaikuttavaan hoitoon ja hyvinvoinnin edistämiseen.
Vihreät vastustavat palveluiden heikentämistä, eivät palvelujärjestelmän uudistamista. Palveluverkkoa on tarkasteltava hoidon laadun, turvallisuuden, vaikuttavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta. Erityisosaamista ja suuria potilasmääriä edellyttävä hoito voi hyötyä keskittämisestä, kun taas monet perustason palvelut on turvattava lähellä ihmistä. Palvelujen todellinen saavutettavuus on tärkeämpää kuin toimipisteiden lukumäärä. Terveysasema ei auta, jos siellä ei ole palveluita. Ihmisen pitää saada tarvitsemansa hoito turvallisesti, oikeaan aikaan ja kohtuullisen matkan päästä.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Meriluoto, olkaa hyvä.
17.21
Laura
Meriluoto
vas
Arvoisa puhemies! Jokaiselle tässä salissa lienee selvää, että näin ei voi jatkua. Suomalaisille elintärkeiden sosiaali- ja terveyspalveluiden ahdinkoon on puututtava kaikin keinoin. Hallitus ei kuitenkaan näin näytä tekevän. Sen lisäksi, ettette ole riittävästi puuttuneet jo hallituskautenne alusta asti tiedossa olleisiin ongelmiin, te olette myös syventäneet niitä leikkauspolitiikallanne.
Valitettava tosiasia on, että suomalainen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on sakannut jo pitkään. Marinin hallitus oli lopulta se hallitus, joka kykeni toteuttamaan kipeästi kaivatun uudistuksen, jonka pohjalle meidän on mahdollista rakentaa paremmin toimivat palvelut. Oli kuitenkin alusta asti selvää, että tämä vaatii työtä, aikaa ja resursseja, eikä kai kukaan olettanut, että yhdellä kertaa tulisi valmista.
Jo hallituskauden alussa nähtiin, että hyvinvointialueiden alijäämät tulevat olemaan suuria. Tämä johtui siitä, että kunnilta hyvinvointialueille siirtyviä kuluja ei osattu ennakoida riittävän hyvin, minkä lisäksi hyvinvointialueiden kulut kasvoivat arvioitua nopeammin, johtuen etenkin inflaatiosta mutta myös esimerkiksi tarpeellisista palkkaratkaisuista ja kalliista ostopalveluista. Indeksin mukaiset korotukset eivät ole pysyneet kulujen kasvun perässä. Nyt liian kireä alijäämien kattamisvelvoite on ajanut hyvinvointialueita leikkauslimboon, jolle ei näy loppua. Esimerkiksi omalla hyvinvointialueellani talous on saatu tasapainoon, mutta siitä huolimatta päätöksentekomme yhä vain keskittyy uusien säästökohteiden etsimiseen arviointimenettelyn uhatessa.
Ratkaisujen sijaan te hallituksessa olette heikentäneet suomalaisten palveluita lukuisilla leikkauksilla, joiden seuraukset näkyvät kansalaisten arjessa jo nyt. Yöpäivystyksiä on lakkautettu, lastensuojelun palveluista leikattu, vanhuspalveluiden henkilöstöä vähennetty, perusterveydenhuollon hoitotakuuta pidennetty, asiakasmaksuja korotettu ja niin edelleen. Ensi vuodeksi suunnittelette vielä uusia leikkauksia sosiaalihuoltoon kohdistaen niitä muun muassa lastensuojeluun ja perheiden palveluihin. Jatkatte myös asiakasmaksujen korottamista, vaikka jo nyt ihmiset jättävät hakeutumatta lääkäriin liian suurten maksujen takia.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on esittänyt lukuisia toimia tilanteen parantamiseksi. Meidän mielestämme omalle lääkärille pitäisi päästä maksutta viikon sisällä. Ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitusta pitäisi vahvistaa ja kotihoidon resursseja lisätä. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuutta pitäisi lisätä koko maassa, ja voitontavoittelu lastensuojelun sijaishuollossa pitäisi kieltää. Kela-korvauksista tulisi asteittain luopua, ja rahat tulisi ohjata hyvinvointialueitten palveluihin. Hyvinvointialueiden rahoitusmalli on saatava vastaamaan todellista palvelutarvetta ja sen kasvua. Tässä joitakin esimerkkejä meidän ehdotuksistamme.
Hallituksen olisi kuitenkin pitänyt ryhtyä toimiin jo kautensa alussa hyvinvointialueiden palveluiden vahvistamiseksi. Vaikuttaa siltä, että nyt kyllä olette viimein heränneet etsimään ratkaisuja muun muassa parlamentaarisen työryhmän avulla ja joustamalla alijäämien kattamisaikatauluissa. Nämä liian myöhään tulleet vaillinaiset toimet eivät kuitenkaan riitä turvaamaan suomalaisten palveluita, ja siksi kannatan edustaja Pekosen tekemää epäluottamusehdotusta.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Fagerström poissa. — Edustaja Rintamäki.
17.25
Anne
Rintamäki
ps
Arvoisa puhemies, hyvät ministerit! Keskustan välikysymys rakentuu ajatukselle, että hyvinvointialueiden ongelmat olisivat tämän hallituksen aiheuttamia. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Totuus on, että hyvinvointialueet aloittivat toimintansa valmiiksi alijäämien, kasvavan hoitovelan ja nopeasti ikääntyvän väestön paineessa. Samat puolueet, jotka nyt vaativat lisää rahaa, olivat rakentamassa järjestelmää ilman uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten sen kustannukset pidetään hallinnassa.
Arvoisa puhemies! Suomalaisia ei tällä hetkellä huolestuta ensisijaisesti se, mitä hallintorakenteessa tapahtuu. Heitä huolestuttaa se, pääseekö lääkäriin, saako vanhus hoitopaikan ja tuleeko ambulanssi ajoissa paikalle. Juuri siksi hallituksen tehtävä on laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Perussuomalaisille se tarkoittaa sitä, että rahat suunnataan hoitajiin, lääkäreihin, vanhuspalveluihin ja pelastustoimeen, ei hallinnon paisuttamiseen, konsulttiselvityksiin tai uusiin byrokratian kerroksiin. Jokainen euro, joka kuluu järjestelmän pyörittämiseen, on pois varsinaisista palveluista. Kansalaiset ovat kyllästyneet siihen, että palvelujen heikentymistä perustellaan aina rahapulalla, mutta samalla kukaan ei uskalla puuttua rakenteisiin, jotka syövät resursseja. Hallitus uskaltaa.
Arvoisa puhemies! Keskusta puhuu paljon lähipalveluista, se on ymmärrettävää, mutta uskottava vaihtoehto ei synny pelkästä huolesta tai vaatimuksesta käyttää enemmän rahaa. Jokaisen lisäeuron kohdalla on myös kerrottava, mistä se otetaan. Lisää velkaa ei ole ratkaisu, se on laskun siirtämistä nuoremmille sukupolville. Meidän velvollisuutemme on varmistaa, että myös tulevaisuudessa Suomessa on varaa julkiseen terveydenhuoltoon, vanhustenhoitoon ja pelastuspalveluihin. Se onnistuu vain, jos palvelut ja talous pidetään yhtä aikaa kunnossa.
Arvoisa puhemies! Ikäihmiset, työssäkäyvät suomalaiset ja lapsiperheet eivät tarvitse tänään lisää poliittista näytelmää. He tarvitsevat toimivia palveluita. Hallitus tekee vaikeita päätöksiä, koska vaihtoehtona olisi silmien sulkeminen todellisuudelta. Se olisi helppoa mutta vastuutonta politiikkaa. Siksi tämä hallitus ei tyydy jakamaan katteettomia lupauksia. Me teemme ne ratkaisut, joilla suomalainen terveydenhuolto, vanhuspalvelut ja hyvinvointialueet saadaan kestävälle pohjalle. Vastuullinen politiikka ei ole sitä, että luvataan kaikkea kaikille. Vastuullinen politiikka on sitä, että turvataan palvelut myös silloin, kun lasku lopulta tulee maksettavaksi. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Viitala.
17.28
Juha
Viitala
sd
Arvoisa rouva puhemies! Ihminen ei voi valita, sairastuuko ja milloin kenties sairastuu. Hallituksen päätösten seurauksena sairastaminen maksaa entistä enemmän. Tämä näkyy aivan liian monen ihmisen arjessa. Hallitus pidensi yli 23-vuotiaiden kiireettömän perusterveydenhuollon hoitotakuun kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. On selvää, että pitkä hoitoonpääsyn odottaminen ei ole hyväksi ihmiselle, joka tarvitsee hoitoa. Vaiva voi pahentua, työkyky heiketä, ja lopulta tarvitaan raskaampaa ja kalliimpaa hoitoa. Hoitotakuun heikentämisellä tavoitellut säästöt voivat kostautua myöhemmin monin verroin. Myös sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksuja on korotettu. Moni joutuu jo muutenkin laskemaan tarkkaan, mihin rahat riittävät, ja sairaus ei saa johtaa siihen, että ihminen joutuu valitsemaan lääkärissäkäynnin, lääkkeiden ja ruokakaupan välillä. Kun maksut nostavat kynnystä hakeutua ajoissa hoitoon, niin kyse ei ole vain toimeentulosta vaan myös inhimillisyydestä ja kansanterveydestä.
Arvoisa puhemies! Kotimaakunnassani Satakunnassa nähdään tämä hyvin konkreettisesti, millaisiin vaikeuksiin hyvinvointialueet ovat todella joutuneet. Viimeisimpien rahoitusarvioiden mukaan Satakunnan valtionrahoitus ei kasva ensi vuonna lainkaan ja vuonna 28 kasvu olisi vain 0,1 prosenttia. Samaan aikaan palkkakustannusten arvioidaan nousevan vuosittain noin 3—4 prosenttia, puhumattakaan muista kustannuksista. Myös väestö ikääntyy Satakunnassa kiihtyvällä vauhdilla, eli palveluntarve kasvaa senkin myötä, mutta rahoitus ei kasva. Satakunnan hyvinvointialueella on 75 miljoonan euron sopeuttamistarve vuosille 2007—2009. Alueella ovat käynnissä yhteistoimintaneuvottelut. Julkisten tietojen mukaan noin 400 tehtävää voi vähentyä. Nämä ovat vasta arvioita, mutta ne kertovat, kuinka kova paine palvelujen järjestämiseen ja työntekijöiden arkeen kohdistuu. Edelliset yt-menettelyt käytiin vasta viime keväänä. Tässä tilanteessa on erityisen tärkeää huolehtia myös henkilöstön jaksamisesta. Palvelut eivät parane sillä, että jäljelle jäävät työntekijät joutuvat jatkuvasti venymään yhä enemmän.
Vanhustenhoidossa hallitus on laskenut ympärivuorokautisen hoivan vähimmäishenkilömitoituksen 0,6:een. Eduskunnassa on lisäksi käsiteltävänä esitys teknologian hyödyntämisestä hoivassa ja henkilömitoituksen laskennassa. Teknologiaa kannattaa ja pitää hyödyntää, kun se lisää turvallisuutta ja vapauttaa hoitajien aikaa, mutta pitää myös muistaa, että kamera ei pidä vanhusta kädestä kiinni eikä laite korvaa ihmisen läsnäoloa.
Oikea-aikainen hoito ja ennaltaehkäisevät palvelut ovat myös järkevää taloudenpitoa. Kun ihmiset saavat apua ajoissa, voidaan ehkäistä raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarvetta. SDP:kin tarjoaa omia vaihtoehtoja, esimerkkinä kahden viikon hoitotakuun palauttaminen, kohtuullisemmat asiakasmaksut, lasten terveydenhuollon maksuttomuus ja vanhuspalvelun vahvistaminen. Hoidon jatkuvuutta voidaan parantaa omalääkäri- ja omahoitajamallilla, ja hyvinvointialueille on annettava ennakoitava rahoitus ja riittävä työrauha tehdä järkeviä, palveluja parantavia päätöksiä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua mitataan myös sillä, saako ihminen tarvitsemansa avun ajoissa ja voiko hän luottaa saavansa vanhetessaan inhimillistä hoivaa.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Bergin tekemää epäluottamuslause-ehdotusta. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Kalli.
17.32
Eeva
Kalli
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveyspalveluiden pelastamiseksi on olemassa ratkaisuja, jos vain tahtoa on, vieläpä ratkaisuja, jotka eivät vaadi yhtään lisäeuroa tässä ja nyt, mutta voivat auttaa hillitsemään kasvavia kustannuksia tulevaisuudessa. Siksi keskusta on tehnyt tämän välikysymyksen, jossa vaadimme näitä ratkaisuja toimeenpantavaksi välittömästi.
Ensinnäkin hyvinvointialueiden lyhytnäköisiä leikkauksia edellyttävät arviointimenettelyt on pantava jäihin, kunnes rahoitusmalli on uudistettu paremmin tarvetta vastaavaksi.
Toiseksi aiempien vuosien kertyneiden alijäämien kattamiselle on annettava lisää aikaa, jotta välttämättömät arjen turvan palvelut voidaan turvata, eikä ihmisten maksutaakka nouse liialliseksi.
Nämä linjaukset ovat toteutettavissa nopeasti, jos tahtoa on, mutta ainoa taho tässä maassa, joka nämä linjaukset voi tehdä, on maan hallitus. Nämä linjaukset eivät siis ole opposition tehtävissä, eivät aluepäättäjien tehtävissä, saati alueiden työntekijöiden käsissä. Vastuu on Orpon hallituksella, jonka käsissä suomalaisten palvelut nyt ovat. Hallitus, avatkaa silmänne hyvinvointialueiden tilanteelle. Uudistamiselta ja kehittämiseltä putoaa pohja pois, jos pakkotahtiset säästöt rapauttavat ihmisten uskoa sotepalveluihin.
Olette itsekin tunnustaneet rahoitusmallin muutosten tarpeen. Teot ovat kuitenkin jääneet uupumaan. Keskustan lisäksi tähän on kiinnittänyt huomiota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Nykyinen järjestelmä ei tuota riittävää vakautta eikä ennakoitavuutta alueiden toiminnalle. Tämän lisäksi nähtävissä on, että hyvinvointialueet eriytyvät entistä voimakkaammin sekä palvelutarpeiden että taloudellisten toimintaedellytysten osalta.
Keskustalle tämä ei käy. Ihmisiä ei saa eriarvoistaa kotiseutunsa perusteella. Politiikan tehtävä onkin toimia, kun ongelmia havaitaan. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on kyse ihmisten terveydestä ja arjen turvasta: synnytyssairaaloista, neuvoloista, kouluterveydenhuollosta, omasta terveysasemasta omalla lääkärillä ja hoitajalla, hammaslääkäristä, lastensuojelusta, mielenterveydestä, erikoissairaanhoidosta, päivystyksistä, ensiavusta, palo- ja pelastustoiminnasta. Kyseessä ovat myös arvokkaat vanhuuden palvelut: kotiin saatava apu, päivätoiminta, omaishoitajien ja hoidettavien intervallijaksot, ympärivuorokautinen hoiva. Ne keskusta muuten haluaa säilyttää lähipalveluina koko maassa.
Sen sijaan, että Orpon hallitus olisi hakenut ratkaisuja näiden palveluiden oikeudenmukaisemmaksi rahoittamiseksi, hallitus on tällä kaudella leikannut palveluista ja korottanut rajusti asiakasmaksuja. Laskua maksavat apua tarvitsevat ihmiset, jatkuviin muutosneuvotteluihin uuvutettu henkilöstö, irtisanotut soteammattilaiset ja myös alan yritykset.
Tilanne on kohtuuton. Hyvinvointialueilta vaaditaan valtion toimesta toimia, jotka uhkaavat ihmisten tarvitsemia palveluita. Eikä kyse ole vain euroista, vaan siitä, saako ikäihminen tarvitsemansa hoidon ja hoivan, saako perhe ajoissa apua, saako lapsi tukea vaikeassa tilanteessa.
Arvoisa puhemies! Esimerkki kotiseudultani, Satakunnan tilanne nimittäin osoittaa päätöksenteon kohtuuttomuuden. Alueemme kustannuskehitys on ollut maan hillityintä, mutta silti valtio myönsi Satakunnalle vain kaksi vuotta lisäaikaa alijäämien kattamiseen. Tarve olisi selvästi pidemmälle jaksolle, jotta palvelut voitaisiin turvata. Hallitus ja valtiovarainministeriö siis pakottavat Satakunnan jatkamaan rajuja säästöjä kohtuuttomalla aikataululla, vieläpä tilanteessa, jossa esimerkiksi vanhuspalvelut, perhetyö ja lastensuojelu tarvitsisivat pikemminkin lisää resursseja. Pahoin pelkään, että tämän seurauksena riski syrjäytymiseen, yksinäisyyteen ja sairauksien pahenemiseen kasvaa. Ei tässä ole järkeä eikä varsinkaan inhimillisyyttä.
Kuten jo totesin, ratkaisu olisi yksinkertainen. Hyvinvointialueille pitäisi välittömästi myöntää lisäaikaa aiempien vuosien alijäämien kattamiseen. Lisäajan antaminen ei edes maksaisi valtiolle euroakaan, vaan päinvastoin se antaisi hyvinvointialueille työrauhan turvata palvelut ja panostaa siihen, mikä pitkällä aikavälillä myös säästää rahaa: toimiviin peruspalveluihin, ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen. On viisaampaa auttaa ihmisiä ajoissa kuin korjata ongelmia vasta niiden kärjistyttyä.
Nyt tarvitaan lisää aikaa alueille, lisää turvaa ihmisille. Siitä tässä välikysymyksessä on kyse.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Hopsu poissa, edustaja Jukkola poissa. — Edustaja Keskisarja.
17.38
Teemu
Keskisarja
ps
Arvoisa puhemies! Olen kansanedustelijana sekä kokematon että vanhuudenhöperö. En ymmärrä välikysymyksenne avainsanaa. Mikä himputin hyvinvointialue?
Enpäs ole ymmärtämättömyydessäni yksin. Vuonna 2020 kielenhuollon viranomainen Kotus moitti, että hyvinvointialue on epäselvä, markkinointihenkinen ja tehtäviä huonosti kuvaava nimi. Ei sovi julkishallintoon, ei täytä hyvän virkakielen ja hallintolain kriteerejä, sanoivat pätevimmät kieli-ihmiset. Harhaanjohtava. ”Hyvinvointi”-sana liittyy pikemmin yksityiseen kylpylään tai kauneushoitolaan. Tulipalon sammutus tai sydänleikkaus tuskin taipuu hyvinvointipalveluksi.
Kielellisen murskatuomion mukaan hyvinvointialue viittasi lähinnä hallinnon tavoitteisiin. Vastoin kielitajua ja tervettä järkeä poliitikot loivat sairaan nimihirviön. ”Nomen est omen” — ’nimi on enne’. Hallinnolliset tavoitteet totisesti toteutuivat. 21 hyvinvointialuetta pestasi lukemattomia yli-, ali- ja keskipäällikköjä. Hallinnointiin ilmaantui 1 400 aluevaltuutettua ja saman verran varavaltuutettuja. Päälle ryöppysi ryhmäraha. Soteuudistus johti byrokratian riemuvoittoon. Hyvinvointialueissa kävi toteen äärikepulaisen kähmijän litimärkä uni, neste samaa kuin vanhuksen vaihtamattomissa lakanoissa.
Arvoisa puhemies! Korjatkaamme edes nimi. Mikä hyvinvointialuetta edelsi? Sairaanhoitopiiri. Se nimensä mukaisesti hoiti sairaita ihmisiä. Ehdotan hyvinvointialueiden lakkautusta ja paluuta sairaanhoitopiireihin. [Hannu Hoskonen pyytää vastauspuheenvuoroa]
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Seuraavaksi edustaja Suhonen.
17.41
Timo
Suhonen
sd
Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on tällä kaudella syyttänyt asiasta kuin asiasta edellistä hallitusta. Poikkeusta ei tee sosiaali- ja terveyspalveluiden heikkeneminen, vaikkakin nykyhallituksen toimesta. Pohdin sitä, että onhan tämä valitettavasti loogista, että edellisellä kaudella oppositiossa olleet puolueet, jotka vastustivat soteuudistusta, ajavat nyt tätä mallia seinään. Todella valitettavaa tässä on se, että tässä sosiaali- ja terveyspalveluiden seinään ajossa kärsivät suomalaiset, hoitoa tarvitsevat tavalliset kansalaiset. Hyvinvointialueiden rahoitus ei vastaa palvelutarvetta. Rahoitus ei kohdennu riittävästi väestön todellisen palvelutarpeen mukaan.
Tilanne kiristyy edelleen vuodesta 2027, kun rahoituksessa huomioidaan vain 60 prosenttia palvelutarpeen kasvusta, vaikka väestön ikääntyminen kasvattaa palvelujen tarvetta. Rahoitusvaje uhkaa palveluita, ja seurauksena ovat uudet henkilöstövähennykset, lisäsopeutukset sekä lakisääteisten palvelujen saatavuuden heikkeneminen. Myös lasten ja nuorten kasvavat palvelutarpeet jäävät hallituksen toimien vuoksi retuperälle.
Hallituksen säästöoletukset ovat epärealistisia. Hallitus romutti hoitotakuun. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin on tehty hallituskaudella isoja korotuksia. Hallituksen sosiaalipalveluihin esittämien säästöjen toteutuminen ilman palveluheikennyksiä ei ole uskottavaa. Taustalla oleva tutkimusnäyttö on puutteellista, eikä hallinnollisen sääntelyn keventäminen itsessään vähennä asiakkaiden todellisesta palvelutarpeesta syntyviä kustannuksia. Säästöt ovat muuttumassa, kuten esimerkiksi Savo-Karjalassa on käymässä, henkilöstö- ja palveluleikkauksiksi. Tosiasia on henkilöstön väheneminen sekä palvelujen laadun, saatavuuden ja oikea-aikaisuuden heikkeneminen.
Lapset ja perheet ovat erityisessä vaarassa. Lastensuojelun mitoituksen heikentäminen, sääntelyn keventäminen ja palvelujen siirtäminen sosiaalihuoltolain piiriin voivat heikentää varhaista tukea ja kasvattaa myöhemmin raskaampien palvelujen tarvetta. Eniten tukea tarvitsevat voivat pudota palveluista. Erityinen riski liittyy kuntouttavan työtoiminnan, sosiaalisen kuntoutuksen sekä vammaisten henkilöiden työ- ja työllistymistä tukevien palvelujen korvaamiseen uudella palvelulla. Sotealan työntekijät ovat koko 2020-luvun aikana venyneet jaksamisensa rajoilla, ensin koronakriisin vuoksi ja nyt hyvinvointialueiden säästöpaineiden seurauksena. Toimintoja on keskitetty ja yksiköitä lakkautettu.
Arvoisa rouva puhemies! Saan viestejä päivittäin Pohjois-Savosta ja kotikaupungistani Varkaudesta siitä pelosta, ja valitettavasti myös konkretiasta, mikä liittyy sosiaali- ja terveyspalveluiden saantiin alueella. Yhteydessä ovat niin ikäihmiset, koska hoitoon ei pääse, ja lapsiperheet, koska lapsen hoidon toteutuminen vakavasti sairaan hoidon saannissa on riskinsä, koska Varkaudesta on lakkautettu hallituksen päätöksellä ympärivuorokautinen päivystys. Päivystystilanne on muuttumassa vielä huonommaksi, koska hyvinvointialue on heikentämässä päiväajan päivystystä taloudellisen tilanteen vuoksi. Voisi todeta, että tilanne on suorastaan absurdi: hoitoa ei saa, ambulanssit eivät riitä, ja Kela- ja hyvinvointialueiden taksikyydit pahimmillaan eivät toimi. Tilanne on siis uskomattoman huono, mikä on käsittämätöntä tässä hyvinvointiyhteiskunnassa nimeltä Suomi.
Arvoisa rouva puhemies! Hallitus ei saa luottamusta tässäkään asiassa.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Lohi.
17.45
Markus
Lohi
kesk
Arvoisa puhemies! Täällä jopa joissakin ryhmäpuheenvuoroissa allekirjoittanut mainittiin nimeltä soten pääarkkitehtina [Antti Kurvinen: Se on kunniamaininta!] ja syytettiin sitä epäonnistuneeksi. Nyt on siis puolustuksen puheenvuoron aika.
Arvoisa puhemies! Eikä tässä kovin heikoilla puolustus olekaan. Nimittäin useimmat asiantuntijat toteavat, että se oli viisas päätös, että lähdettiin uudistamaan sosiaali- ja terveyspalveluita. Sitä oli yritetty yli kymmenen vuotta porukalla Suomessa, mutta lopulta lupasin, kun tulin silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajaksi, että se käsijarru, joka oli siellä pöydällä, siirretään viereiseen huoneeseen ja uudistuksessa lähdetään etenemään. Me tiesimme, että eihän se ole tietenkään täydellinen, mutta parashan on hyvän pahin vihollinen. Jos yritetään täydellistä, ei sitä tule koskaan. Joskus pitää uskaltaa ottaa se askel tietoisesti, että korjataan sitten porukalla, kun huomataan käytännössä, mitä pitää korjata. Nyt on tehty välikysymys, jossa on todettu, että me tiedämme, että tässä on korjattavaa. Rahoitus on eriarvoistamassa hyvinvointialueita, johtamassa järjettömiin lähipalveluiden alasajoihin. Perustason yksiköitä ollaan kohtuuisoissakin kunnissa sulkemassa tietyillä hyvinvointialueilla. Se ei ollut uudistuksen tarkoitus, vaan se oli itse asiassa juuri päinvastoin. Uudistuksen tarkoitus oli se, että siirretään painopistettä perustasolle, lähipalveluihin, ja silloin kun painopistettä johonkin siirretään, niin jostakinhan se siirtyy sitten vähän pienemmäksi.
Arvoisa puhemies! Siellä valiokunnassa oli täälläkin paikalla oleva valiokunnan nykyinenkin jäsen ja muun muassa perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron käyttänyt edustaja Juvonen silloin. Me kuunneltiin niitä asiantuntijoita siellä valiokunnassa, noin 150:tä eri tahoa. Kun kysyin useimmilta tahoilta, jotka kritisoivat jotain pientä yksityiskohtaa siitä uudistuksesta, että jos tämä ei muutu, niin kannattaako tämä uudistus jättää tekemättä, niin varmaan ne, jotka olivat silloin läsnä, muistavat, että kaikki asiantuntijat sanoivat, että ei, nyt pitää toteuttaa tämä uudistus ja korjataan sitten.
Entä sitten se vaihtoehto? Täällä ovat eri tahot ja puolueet moittineet tätä — ja keskusta sanonut, että me oltiin kerrankin se puolue, joka sai jotain aikaan eli vei sen maaliin — ja he ovat pesseet täällä käsiään siitä, että no he eivät ainakaan olleet tätä tekemässä. No, useimmat elementit siellä ovat juuri samanlaisia kuin olivat Sipilän hallituksessa, jossa olivat kokoomus ja perussuomalaisetkin mukana. Tämähän oli tämmöinen tuote, joka pikkuhiljaa kehittyi, kun saimme perustuslakivaliokunnan lausuntoja erilaisiin versioihin, eikä oikein kukaan ollut osaton sen rakentamisesta. Me kaikki tunnistimme ne keskeiset ajurit, joidenka takia sitä uudistusta lähdettiin tekemään, ja todettiin, että nämä 200 kuntapohjaista järjestäjää ovat aivan liian pieniä vastaamaan hartioillaan rahoituksesta ja palveluiden tuottamisesta ja tarvitaan laajemmat hartiat, ja sitten tuli 21 aluetta.
No, sitten on sanottu, että niitä on ihan liian paljon, niin kuin täällä ministeri sanoi, että pitäisi olla pienempi määrä. Sanon muuten tähän väliin sen, että ei perussuomalaisten vastalauseessa esitetty pienempää määrää. [Aki Lindén: Just näin!] Siellä oli kolme pykälämuutosta, ja yksi niistä oli se, että esimerkiksi Kemin ja Savonlinnan yhteispäivystyksille pitää jättää rajaton aika, että ne saavat pitää niitä niin pitkään kuin haluavat — ja ensimmäiseksi työkseen perussuomalainen ministeri lakkautti lailla sen yhteispäivystyksen sieltä. Heillä oli kolme pykälämuutosta satoihin pykäliin. Yhteenlaskettuna vain pariin lakiesitykseen he esittivät muutoksia näillä kolmella pykälällä, ja 48 lakia he hyväksyivät semmoisenaan. [Eeva Kalli: Aikamoista!] Eiköhän se kerro siitä, että tämä oli aika lailla yhteinen projekti. Eväät oli syöty vähän kaikilta, ja oli pakko katsoa eteenpäin — pakko oli katsoa eteenpäin.
Mutta me valiokunnassa tunnistimme, että tässä on paljon tarkkailtavaa, paljon korjattavaa, ja me esitimme muistaakseni 15:tä, vai oliko peräti 16, lausumaa, jotka eduskunta sitten hyväksyi: näitä asioita pitää seurata ja niihin kiinnittää huomiota. Nyt olemme tässä tilanteessa, ja haluan todeta niin kuin aikoinaan totesi se bussikuski, joka jäi eläkkeelle, kun häntä kysyttiin, miten on mahdollista, että on ajanut bussia 40 vuotta eikä yhtään kolaria: hän sanoi, että hän on katsonut aina tuulilasista eteenpäin eikä peruutuspeilistä taaksepäin. Nyt on aika katsoa porukalla eteenpäin, korjata niitä virheitä, joita me tunnistamme, joita on tapahtunut.
Se suurin ongelma, arvoisa puhemies, tässä on se, [Puhemies koputtaa] että vaikka hyvinvointialueet yhteenlaskettuna nyt pärjäävät tilastollisesti aika hyvin, tuottivat viime vuonna ylijäämää, niin toisilla on erittäin syvä ahdinko ja toiset tekevät erittäin hyvää tulosta. Niitten, jotka tekevät hyvää tulosta, rahoitus on nyt kasvamassa tulevaisuudessa — kuten täällä edustaja Eestilä erinomaisessa puheenvuorossaan muuten totesi siihen suuntaan — ja sitten niitten, jotka ovat ahdingossa, rahoitus on pienenemässä. [Karoliina Partanen: Niitä johtaa kepu!] — Ei se, että rahoitus on pienenemässä, johdu siitä, että niitä alueita johtaa kepu, jos se pienenee valtakunnallisen lain perusteella. [Välihuutoja keskustan ryhmästä] Minusta se on ministeriltä muuten vastuun pakoilua, jos hän sanoo, että koska sillä alueella johtaa kepu, niin me panemme teidät suurempaan ahdinkoon. Ei tämä ole vastuun kantamista. Kantakaa, ministeri, vastuu.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Todettakoon, että olemme siinä vaiheessa, että puhemiesneuvosto on suositellut viiden minuutin puheenvuoroja. — Edustaja Hänninen.
17.51
Juha
Hänninen
kok
Arvoisa puhemies! Tässä keskustan välikysymyksessä jo tuttuun tapaan maalataan kuvaa hyvinvointialueista, joiden ongelmat johtuisivat yksinomaan tämän hallituksen toimista. Todellisuus on kuitenkin toinen. On totta, että hyvinvointialueilla on suuria haasteita ja alueiden erot kasvavat. Tämä kehitys ei kuitenkaan ole uusi, vaan se oli nähtävissä jo silloin, kun te keskustassa olitte päättämässä tästä nykyisestä rahoitusjärjestämissuunnitelmasta ja aluejaosta. [Hanna-Leena Mattila: Voi tuota jälkiviisauden määrää!] — Sitä on. Jo neljä vuotta sitten oli täysin tiedossa, että tämä uudistus ei tule onnistumaan. Te ette kuunnelleet.
On myös oleellista muistaa, että hyvinvointialueiden rahoitus on kasvanut tämän hallituskauden aikana yli neljällä miljardilla eurolla ja alueet ovat onnistuneet vakauttamaan talouttaan — siitä te ette juurikaan puhu. Siksi pahin mahdollinen kehitys ei ole päässyt toteutumaan. Nämä tosiseikat on syytä pitää mielessä, ennen kuin aletaan etsimään syyllisiä muista.
Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää tuoda esiin se, mitä hyvää hyvinvointialueilla on saatu aikaan. Henkilöstöpula on helpottunut, hoitojonojen kasvu on pysähtynyt, ja alueilla on tehty rohkeita uudistuksia palveluiden kehittämiseksi.
On selvää, että tehdyt säästöt näkyvät myös kansalaisten arjessa. Julkisuudessa huomio kiinnittyy usein suuriin yt-neuvotteluihin ja hoitojonoihin, mutta säästöjä on haettu myös esimerkiksi kalliista vuokrakuluista ja kiinteistöistä.
Eikä tämä hallituskaan ole jäänyt seuraamaan havaittuja ongelmia sivusta. Olemme edistäneet yrittäjä- ja omalääkärimallia, lasten ja nuorten terapiatakuuta, lastensuojelun uudistusta sekä hyvinvointialueiden valmiutta ja varautumista. Ikäihmisten hoivaa on tuettu yli 65-vuotiaiden valinnanvapausmallin avulla. Turvakoti löytyy jatkossa jokaiselta hyvinvointialueelta, ja lääketieteelliseen tutkimukseen on vahvasti panostettu. Kaikki nämä ovat toimia suomalaisten terveyden ja hyvinvointialueiden onnistumisen puolesta. Siksi ihmettelen, miksi nämä teiltä oppositiosta tuntuvat jatkuvasti unohtuvan.
Arvoisa puhemies! Nykyinen hyvinvointialuemalli ei ole täydellinen, mutta se ei tarkoita, ettei ongelmiin puututtaisi. Työtä tehdään parhaillaan pitkäjänteisesti ja tutkimustietoon perustuen. Esimerkiksi Oulun vaalipiirissä meille tietysti on tärkeää, että palvelut säilyvät saavutettavina myös pitkien etäisyyksien alueilla.
Pelkkä lisärahan jakaminen ei kuitenkaan ratkaise ongelmien juurisyitä. Palveluita on uudistettava, digitalisaatiota hyödynnettävä ja ammattilaisten aikaa vapautettava ihmisten kohtaamiseen. Siksi olemme edistäneet tekoälyn hyödyntämistä hoidon tarpeen arvioinnissa sekä normien purkamista. Siten ammattilaiset voivat käyttää enemmän aikaa potilaisiin ja vähemmän byrokratiaan. Tämä työ ei näy ihmisten arjessa sormia napsauttamalla, mutta tulee näkymään.
Huoli hoitoonpääsystä on ymmärrettävä. Silti me emme vastaa siihen syyllisiä etsimällä vaan ratkaisuja, uudistuksia ja konkreettisia tekoja hakemalla. Rohkeita päätöksiä tarvitaan jatkossakin. Suomalaiset ansaitsevat toimivat palvelut, mutta sen mahdollistaa vain sellainen julkinen talous, joka kestää vahvana myös tuleville sukupolville. Siksi me teemme töitä joka ainoa päivä. — Kiitos, arvoisa puhemies.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Hiltunen poissa, edustaja Hoskonen poissa. Edustaja Garedew poissa. — Edustaja Lyly.
17.57
Lauri
Lyly
sd
Arvoisa rouva puhemies! Tässä puhutaan ihmisten kannalta erittäin isosta asiasta. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat niitä ydinpalveluja, mitä hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa, ja paras vakuutus siitä, mitä me yhdessä voidaan tehdä ja tarjota ihmisille elämän käännekohdissa.
Sotemenoista on puhuttu paljon täällä, ja tuossa aiemmin jo viittasin siihen, että tässä on onnistuttu sillä tavalla, että silloin kunta-aikana sotemenojen kasvuluvut olivat suurin piirtein viiden ja kymmenen prosentin välillä ja nyt tämä kasvu on hidastunut kunta-ajoista selvästi. Siinä mielessä tämä soten rakenne on tehnyt tehtävänsä, että sillä on saatu aikaiseksi tätä yhdessä tekemistä ja vähän isommilla hartioilla tekemistä, ja se on vaikuttanut siihen. Mutta se on myös tuonut ongelmia hoitoonpääsyssä, ja eriarvoistuminen niin alueellisesti kuin taloudellisesti palveluissa on selvä asia, ja siitä meidän pitää kantaa huolta.
Nämä työkalut ovat tietenkin tulopuolella täällä valtion päässä, ja sitten siellä tekemisen puolella ne ovat siellä hyvinvointialueilla. Tavallaan se työkalu julkisessa hallinnossa yleensä on, että siellä on tulopuoli ja menopuoli, mutta hyvinvointialueilla käytännössä se työkalu on se menopuolen hoitaminen ja katsominen, miten niillä rahoilla, mitä valtiolta tulee, voidaan se palvelu tarjota tasaisesti. Tämä on tärkeää huomata, että sen tulopuolen osalta työkalut ovat täällä päässä, ja sen takia tämä rahoitusmalli on erittäin tärkeä, että se toteutuisi oikeudenmukaisesti.
Hallitus on täällä moneen kertaan sanonut, että on tehty kolme kokonaisratkaisua tässä lainsäädännössä. Niitä on tehty se kolme pakettia, ja voi tietenkin kysyä, kuinka iso vaikutusarvio niillä on tässä ollut, kun jälkikäteistarkistusta on leikattu, HYTE-kerroin on tehty rahoituksen sisällä prosentista puoleentoista ja palveluntarvearviota on leikattu. Se oli ensin yksi prosentti, ja sitten sen mallin mukaisesti putosi 0,8:aan siitä kasvusta se taloudellinen puoli, eli se rahoitus kasvaisi leikattuna, ja nyt se on 0,6. Se tarkoittaa, että palvelutarpeesta vain 60 prosenttia korvataan, ja se on aika iso asia. Se varmasti vaikuttaa sillä tavalla, että isommilla alueilla se pystytään mittakaavaedun kautta toteuttamaan paremmin mutta pienemmillä alueilla, missä esimerkiksi kiinteillä kustannuksilla on isompi merkitys, voi olla vaikeampi toteuttaa tältä osin se tuottavuuden vaatimus, joka siinä taustalla on.
Hyviä asioita tässä on tehty hallituksen taholta, esimerkiksi diagnoosien vaikutusta on pidennetty kahteen vuoteen, kun se oli vuosi aikaisemmin. Mutta sitten taas hallitus teki aika hitaasti tämän alijäämänkattamisasian, ja se vasta nyt alkaa vaikuttamaan. Saatiin lainsäädäntö siitä aikaiseksi, mitä vaadittiin oppositiosta jo aiemmin. Sitten kun katsotaan, kuinka moni näistä toimenpiteistä, mitä hallitus on tehnyt, on tänä päivänä käytännössä niin, että se olisi vaikuttanut hyvinvointialueitten toimintaan ja tilanteeseen palvelujen osalta, niin se on kysymys, jota kannattaisi tässä käydä läpi erittäin paljon.
Sitten kun katsotaan tätä neljää ja puolta miljardia euroa, niin se summa olisi suurempi ilman näitä leikkauksia, mitä aikaisemmin on tehty hoitoonpääsyssä ja mitoituksissa. Se olisi noin miljardi euroa suurempi. Hyvinvointialueindeksi, noin kolme prosenttia vuosi, ja palvelutarve ovat olleet sen rahoituksen kasvun pääsyynä, ja se on siinä rahoituslaissa ollut. Niin että hallitus ei siihen asiaan ole erityisen paljon tehnyt, mutta on leikannut sitä nousukulmaa kyllä. Ja sitten jälkikäteistarkistus on ollut iso osa tässä.
Sitten talouden osalta tässä ollaan nollasummapelissä: jos joku saa, niin joltain toiselta se on pois. Tämä on semmoinen kiikkulauta, joka meitä rajoittaa tämän toiminnan osalta. — Arvoisa rouva puhemies! Aika loppuu, käytän seuraavan. Kiitos.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Honkonen.
18.02
Petri
Honkonen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Tulostin tässä muutamia asiakirjoja tätä puhettani varten. Ensimmäinen asiakirja on Keski-Suomen hyvinvointialueen arviointiryhmän asettaminen. Keski-Suomen hyvinvointialue tällä asettamispäätöksellä laitettiin arviointimenettelyyn. Tämän on allekirjoittanut kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen, joka nyt valitettavasti ei enää ehtinyt olemaan täällä paikalla.
Sitten minulla on tässä toinen asiakirja, joka on tämän Keski-Suomen hyvinvointialueen arviointiryhmän loppuraportti. Tämä sisältää ison tukun kaikennäköisiä toimenpide-ehdotuksia. Nyt kun täällä olemme koko iltapäivän kuulleet siitä, että mikään ei ole hallituksen omalla vastuulla, ei edes sen seurauksena, että nimenomaan ne lainsäädäntömuutokset, mitä Orpon hallitus on tehnyt tällä vaalikaudella, ovat tiukentaneet tätä arviointimenettelyä ja hyvinvointialueiden taloudellista ohjausta. Vaikka täällä on väitetty, että mikään ei ole Orpon hallituksen syytä, niin tämän ministeri Ikosen asettaman arviointiryhmän päätelmät ovat kyllä karua luettavaa. Siitä voimme päätellä myöskin sen, mitä on tapahtunut lähipalveluille Keski-Suomessa ja mitä on tapahtunut monilla muilla hyvinvointialueilla.
Keski-Suomen hyvinvointialueen arviointiryhmän ensimmäisenä toimenpide-ehdotuksena näistä, jotka arviointiryhmä on tänne listannut, täällä lukee seuraavaa: ”Hyvinvointialue hyväksyy ja pikaisesti toimeenpanee palveluverkkoa koskevan vaiheen 2 suunnitelman niin, että sillä saavutetaan vähintään arvioidut noin 18,6 miljoonan euron taloudelliset vaikutukset, ja lisäksi päättää edelleen jatkaa palveluverkkoon liittyvien, hyvinvointialueen taloutta kohentavien toimenpiteiden valmistelua.” Tämä koko loppuraportti siis ohjaa Keski-Suomen hyvinvointialuetta siihen, että lähipalveluita — hoivakoteja, terveyskeskuksia, neuvoloita ynnä muita — on suljettava, ja näin on tapahtunut. Näin toden totta on tapahtunut. Lähipalveluita on suljettu ministeri Anna-Kaisa Ikosen asettaman arviointiryhmän voimakkaan painostuksen ja ohjauksen seurauksena. Tämä on tilanne. Kuulostaa hiukan erilaiselta kuin ne tarinat, mitä esimerkiksi edustaja Laiho ja muut ovat täältä puhujapöntöstä tänään meille esittäneet.
Mitä sitten tulee tähän tilanteeseen — puhun nyt vain Keski-Suomen hyvinvointialueesta, kun siitä parhaiten tiedän: Meillä on tällä hetkellä 127 ihmistä odottamassa hoivakotipaikkaa. Siis meillä on 127 sellaista ihmistä, jotka täyttävät ne hoitoisuuskriteerit, jotka edellyttävät, että tälle ihmiselle pitää myöntää paikka tehostettuun hoivaan — siis 127 ihmistä, joilla todennäköisesti on muistisairaus. He eivät pärjää enää kotona. He ovat nyt ilman sitä hoivaa, jonka perustuslain säännökset sosiaalisista perusoikeuksista heille takaavat. Tämä liittyy nimenomaan siihen, mitä tässä arviointimenettelyssä, tässä valtiovarainministeriöstä hyvinvointialueeseen kohdistetussa ohjauksessa on vaadittu. On vaadittu vähentämään näitä paikkoja, on vaadittu säästämään, on vaadittu tehostamaan ihmisten viimesijaisten perustuslain turvaamien oikeuksien kustannuksella. Tämä ei ole mikään naurun asia. Tässä ei todellakaan ole kyse siitä, että meillä on liikaa hyvinvointialueita. Hallintoa varmasti on liikaa, ja sitä on karsittu monilla eri hyvinvointialueilla. Se on aivan oikein. Tuen sitä vahvasti. Mutta tämä on tilanne: meillä on siellä 127 ihmistä, jotka eivät pärjää ilman vahvaa tukea ja apua ja jotka ovat ilman sitä.
Täällä sanotaan, että kaikki on mennyt hyvään suuntaan ja että tämä alueiden talouden ja rahoitusjärjestelmän vioista johtuva rahoituksen eriytyminen ei ole ongelma. Ihmettelen sitä, kun on kuunnellut kokoomuksen ja perussuomalaisten puheenvuoroja, että tällä vaalikaudella hallituksen piirissä on pystytty valmistelemaan yli 20, varmaan jo enemmänkin, maahanmuuttoa koskevaa lakiesitystä. Työmarkkinauudistuksia on pystytty tekemään historiallisen paljon, ja monenlaisia muita uudistuksia ja lakivalmisteluita on hallituksen piirissä tehty. Mutta jostakin syystä nyt sitten tähän ei olla pystytty, kun se on kaikkien muiden vika. Edellinen hallitus olisi voinut myös todeta, että tämä sote, jonka edellinen hallitus sai, oli Holkerin hallituksen vika, se oli Vennolan hallituksen vika ja ties kenenkä, sen, joka sääti aikanaan sairaalalain, ja sen, joka sääti kansanterveyslain. Mutta näin ei tehty, vaan tartuttiin toimeen. Mutta tämä hallitus ei ole tarttunut toimeen eikä ole korjannut näitä hyvinvointialueen rahoitusmallissa olevia ongelmia, koska se ei välitä siitä ja koska se ei pidä sitä poliittisesti tärkeänä. Sen johdosta nyt Keski-Suomen hyvinvointialueella noin moni ihminen odottaa hoivakotipaikkaa ja monella muulla hyvinvointialueella todella moni ihminen on jäänyt ilman sitä terveydenhoitoa, ilman sitä sairaanhoitoa, ilman sitä sosiaalipalvelua, joka heille kuuluisi. Kaikki tämä vain sen takia, että näitä rahoitusmallin ongelmia ei ole suostuttu korjaamaan, koska muut asiat ovat olleet hallitukselle tärkeämpiä.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Seppänen.
18.08
Sara
Seppänen
ps
Arvoisa rouva puhemies! Keskusta oli valtiovarainministeripuolueena rakentamassa hyvinvointialueiden rahoituslakeja. Vaikka ette uskoneet perussuomalaisia, niin olisitte uskoneet edes niitä asiantuntijoita ja lausuntoja, jotka nostivat esille suunnitelmanne rahoitusmallin ongelmat. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri esitti aivan suoraan huolensa siitä, että rahoitusmalli perustui puutteelliseen kuvaan alueiden todellisista kustannuksista eikä huomioinut alueellisia kustannuseroja. Samanlaisia huolia esitti myös Kuntaliitto, mutta aivan turhaan. Tänään keskusta esiintyy jälleen ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana, vaikka se oli uudistuksen toinen pääarkkitehti. Hyvinvointialuelait hyväksyttiin keskustan vetämällä mallilla ja tuella. Silloin uudistusta hehkutettiin historialliseksi saavutukseksi ja keskustan tavoitteiden mukaiseksi. Tänään sitä voi jo ihan käytännössä todetusti kutsua lähinnä historiallisen huonoksi saavutukseksi, ja keskusta näyttää rahoitusmallin uudelleenrakentamista vaatiessaan olevan tästä täysin samaa mieltä.
Siksi onkin hyvin erikoista kuulla keskustan vaativan nyt ratkaisuja ongelmiin, jotka ovat pitkälti seurausta sen omista päätöksistä. Tämä hallitus ei ole saanut täydellistä järjestelmää käyttöönsä, vaan päinvastoin se peri keskeneräisen ja rakenteellisesti ongelmallisen uudistuksen, jota vastaan pääarkkitehti keskustakin kääntyi jo melkein heti hallitusvastuun vaihduttua. On helppo arvostella järjestelmää, kun sen ongelmat ovat tulleet näkyviksi. Vaikeampaa on kantaa vastuu siitä, että oli itse rakentamassa kyseistä järjestelmää. Välikysymyksessä onkin vahva annos linjattomuutta ja poliittista muistinmenetystä.
Hyvinvointialueiden rahoitus on noussut hallituskauden aikana noin neljä miljardia euroa. Alijäämien kattamisaikatauluihin on annettu joustoja. Rahoitusmalliin on tehty useita korjauksia, ja laajempaa uudistusta valmistellaan parlamentaarisesti. Toisin sanoen juuri niitä ongelmia korjataan, jotka jätettiin ratkaisematta alkuperäisessä soteuudistuksessa.
Keskusta vaatii nyt arviointimenettelyjen keskeyttämistä ja uusien käynnistämisen lopettamista, mutta mitä sillä saavutettaisiin? Ei yhtään uutta lääkäriä, ei yhtään uutta hoitajaa, ei yhtään lyhyempää hoitojonoa. Arviointimenettelyn tarkoitus on turvata palvelut silloin kun alueen talous tai päätöksenteko ei enää riitä. Sen keskeyttäminen ei poistaisi ongelmia, vaan siirtäisi niitä tulevaisuuteen. Järjestelmää on korjattava tosiasioiden pohjalta, mutta jos etsitään syyllisiä siihen, miksi soteuudistus lähti liikkeelle valuvikaisella rahoitusmallilla ja epärealistisilla oletuksilla, silloin katse kääntyy väistämättä myös keskustaan. Se vastuu teidän tulee kantaa.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Honkonen, vastauspuheenvuoro.
18.12
Petri
Honkonen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että tässä edeltävä puhuja kyllä käytti totuutta niin säästeliäästi, että sitä on kyllä paljon mahdollista käyttää vielä seuraavissa puheenvuoroissa. Ensinnäkin mitä tulee tähän rahoitusmalliin, niin kaikki edelliset hallitukset, mukaan lukien se hallitus, jossa perussuomalaiset olivat mukana, joka yritti rakentaa tätä uudistusta... Siinä mallissa oli samoilla periaatteilla rakennettu rahoitusjärjestelmä mukana, ja silloinkin perussuomalaiset yhtyivät siihen, eikä kukaan esittänyt siihen silloin kritiikkiä. [Johanna Ojala-Niemelä: Ohoh!] Tämäkin tuntuu nyt kovasti unohtuvan, ja tämähän koskee toki myös sitten kokoomusta.
Mitä sitten tulee näihin rahoituspohjassa ilmenneisiin aukkoihin, jotka ovat nyt sitten johtaneet tähän hyvinvointialueiden eriarvoistumiseen ja siihen, että ihmiset ovat ilman hoitoa, mistä edustaja Seppänenkään ei selvästi täällä ollenkaan välitä, huomattiin vasta kun tämä hyvinvointialuejärjestelmä oli luotu ja vasta kun hyvinvointialueet olivat aloittaneet, ja THL, joka oli tämän rahoitusmallin keskeinen arkkitehti, myönsi tämän oikeastaan vasta muutama viikko sitten tänä vuonna, kun sekin rupesi ajamaan näitä muutoksia. Toivotaan, että täällä nyt pysyttäisiin tosiasioissa. [Vasemmalta: Juuri näin!]
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Ovaska, vastauspuheenvuoro.
18.13
Jouni
Ovaska
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Mietin vain, edustaja Seppänen, joka Lapista tulee, että ettekö te kuitenkin ole tässä salissa tukenut näitä sairaalalain muutoksia, joilla on ajettu esimerkiksi synnytyksiä tuolla pohjoisessa pois. Teettekö te täällä eri politiikkaa kuin tuolla maakunnissa? Me haluamme, että samanlainen politiikka olisi sekä valtakunnallisesti että maakunnissa, jotta rahoitus voitaisiin ohjata täältä ja sitten olisi riittävästi aikaa tuolla alueilla tehdä niitä päätöksiä, koska juuri nyt tämän nykyisen lainsäädännön pohjalta siellä ajetaan palveluita alas, lakkautetaan terveysasemia, heikennetään sotepalveluita, sen takia, koska se aikataulu on liian tiukka. [Petri Honkonen: Tämä on sitä palveluiden turvaamista!]
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Seppänen, vastauspuheenvuoro, ja sen jälkeen mennään puhujalistaan.
18.14
Sara
Seppänen
ps
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Lapin hyvinvointialuetta johtaa keskusta ylivoimaisesti valtuustossa edustettuna, kuten oli jo edellisellä, hyvinvointialueen perustamiskaudella. Mitä tulee näihin yksittäisiin sairaala- ja synnytysratkaisuihin, niin tehän olette olleet luomassa juuri niitä järjestelmiä, keskittämisasetusta, päivystysasetusta ja kaikkia näitä, keskustan johdolla. Tämä on jotenkin hämmentävää, että te vaaditte aikaa hyvinvointialueille sille lainsäädännölle ja sille rahoitusmallille, jonka te olette tehneet, ja sitten samalla samaan hengenvetoon te tehtailette tästä sotemallista näitä välikysymyksiä ja vaaditte muutoksia, niin että täällä ei oikeastaan muusta tunnu ehdittävän keskustella kuin teidän välikysymyksistä tästä teidän omasta sotemallista. Tämä on hyvin hyvin hämmentävää. Vaaditaan aikaa, ja sitten kun niitä muutoksia ollaan tehty ja joustoja ollaan annettu näihin arviointimenettelyaikatauluihin ja muihin, niin ne sivuutetaan. Tämä on se faktapohja.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Kiuru poissa. Edustaja Mattila.
18.15
Hanna-Leena
Mattila
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Julkiset terveyspalvelut ovat maakuntien ihmisille elintärkeitä. Välimatkat voivat olla pitkiä, väestö ikääntyy, ja kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä hakemaan hoitoa kymmenien tai jopa satojen kilometrien päästä. Siksi lähipalvelut, pienet sairaalat ja toimiva ensihoito eivät ole mitään ylimääräistä. Ne ovat ihmisten turvallisuuden perusta.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset lupasivat ennen vaaleja puolustaa maakuntien ihmisiä, pieniä sairaaloita ja lähipalveluita. He antoivat ymmärtää olevansa tavallisen suomalaisen puolella. Mutta mitä on tapahtunut hallituksessa? Perussuomalaiset ovat hyväksyneet Orpon hallituksen säästöpolitiikan, jonka seurauksena hyvinvointialueet ovat joutuneet karsimaan palveluverkkoaan. He eivät ole halunneet aidosti helpottaa hyvinvointialueiden vaikeaa taloudellista tilannetta eivätkä ole puolustaneet maaseudun ihmisten palveluita silloin, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Tämä on petetty lupaus maakuntien ihmisille.
Erityisen moitittavaa on perussuomalaisten toiminta pienten sairaaloitten alasajossa. Sairaalaverkkolaki osoitti, että hallituspuolueiden puheilla ja teoilla on suuri ero. Oulaskankaan sairaalan yöpäivystyksen lakkauttaminen on tästä konkreettinen esimerkki. Pohde olisi ollut valmis järjestämään yöpäivystyksen, mutta hallitus päätti viedä hyvinvointialueilta mahdollisuuden siihen. Samalla herää vakava kysymys alueellisesta oikeudenmukaisuudesta: Miksi Kouvolassa voidaan järjestää perusterveydenhuollon yöpäivystystä mutta Oulaskankaalla ei? Miksi hallituspuolueiden poliittinen tahto ratkaisee sen, missä ihmiset voivat saada päivystyspalveluita? Oulaskankaan vaikutusalueella asuu yli 100 000 ihmistä. Heille tämä ei ole mikään hallinnollinen tai poliittinen kiistakysymys. Kyse on siitä, kuinka kauas pitää lähteä, kun sairastuu ja tarvitsee kiireellistä hoitoa.
Arvoisa puhemies! Myös ensihoidon osalta hallituksen päätökset herättävät suurta huolta. Perussuomalaiset ovat hyväksyneet ambulanssikuljetuksia ja ensihoidon palveluita koskevan esityksen, jonka seurauksena Pohteen alueelta vähenee kolme ensihoidon yksikköä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa pidempiä välimatkoja ja kasvavaa epävarmuutta siitä, kuinka nopeasti apu ehtii paikalle hätätilanteessa. Ihmisten turvallisuudentunne on heikentynyt, hoitoonpääsy on vaikeutunut ja asiakasmaksuja on korotettu. Kaikki tämä on tapahtunut perussuomalaisten hyväksynnällä.
Arvoisa puhemies! Hallituksen edustajat puhuvat mielellään hyvinvointialueiden talouden kohentumisesta. Kuntaministerikin on tuonut esiin, että taloudellinen tilanne on parantunut, mutta olisi rehellistä kertoa myös, millä hinnalla taloutta on saatu tasapainotettua. Säästöjä on tehty sulkemalla palvelupisteitä, vähentämällä vuodeosastoja, keskittämällä toimintoja ja karsimalla henkilöstöä. Talouden tunnusluvut voivat näyttää paremmilta, mutta ihmisten palvelut ovat samalla heikentyneet. Ei voi olla niin, että hyvinvointialueiden talous laitetaan kuntoon ihmisten palveluiden kustannuksella. Tässä hallituksen politiikassa näkyy kokoomuksen vahva kädenjälki. Palveluita keskitetään suuriin yksiköihin, ja maakuntien ihmisten pitkät välimatkat jäävät liian vähälle huomiolle, aivan kuin maaseudulla asuvien ihmisten palvelutarpeet olisivat vähemmän tärkeitä kuin kasvukeskuksissa asuvien.
Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmässä on vakavia ongelmia. Rahoituksen pitäisi vastata todellista palvelutarvetta. Sen pitäisi huomioida väestön ikääntyminen, sairastavuus ja pitkät välimatkat. Keskusta on vaatinut koko vaalikauden ajan rahoituslain korjaamista oikeudenmukaisempaan suuntaan. Myös pääministeri Orpo on myöntänyt, että nykyinen rahoitusmalli on viallinen. Mutta missä ovat korjaukset? Miksi hallitus ei ole tarttunut ongelmaan, vaikka aikaa olisi ollut? Hyvinvointialueita on vaadittu tekemään valtavia säästöjä, vaikka niiden rahoitusmallin puutteet ovat olleet tiedossa. Alueet ovat joutuneet tekemään vaikeita päätöksiä tilanteessa, jossa niiden taloudelliset toimintaedellytykset eivät vastaa palvelutarvetta. Tämä ei ole oikeudenmukaista eikä kestävää. Keskustan mielestä rahoituslakia on korjattava niin, että alueiden erilaiset olosuhteet ja todellinen palvelutarve otetaan nykyistä paremmin huomioon. Hyvinvointialueille on annettava riittävät taloudelliset edellytykset lakisääteisten palveluiden järjestämiseen.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten toiminnassa on myös erityinen ristiriita: Eduskunnassa he hyväksyvät säästöpäätökset ja sairaalaverkon karsimisen. Aluevaltuustoissa he saattavat samaan aikaan vastustaa oman alueensa palveluiden supistamista, mutta vastuuta ei voi siirtää muille. Jos perussuomalaiset todella haluavat puolustaa lähipalveluita, heidän pitäisi tehdä se siellä, missä rahoituksesta ja lainsäädännöstä päätetään, tässä salissa ja täällä hallituksessa. Alue- ja kuntavaaleissa perussuomalaiset saivat kansalaisilta selvän viestin vaalitappion muodossa. Ihmiset arvioivat politiikkaa ennen kaikkea tekojen perusteella. Eivät euron bensapuheet tai muut suuret iskulauseet auta silloin, kun oma terveysasema suljetaan, päivystys siirtyy kauemmas tai ambulanssia joutuu odottamaan entistä pidempään. Arjen asioissa ratkaisevat teot.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Ojala-Niemelä.
18.21
Johanna
Ojala-Niemelä
sd
Arvoisa rouva puhemies! Tulen yhdeltä niistä hyvinvointialueista, jotka ovat käyneet tämän arviointimenettelyn läpi. Lapin hyvinvointialue kävi läpi hevoskuurin, ja päättäjät asetettiin saneeraajan asemaan ja sijaiskärsijäksi maan hallituksen toimien sijaan. Oma kokemukseni valtuuston puheenjohtajana oli, että siinä toimi ikään kuin miinanpolkijana, kun tämä menettely oli uusi, vaikka toki kuntapuolelta kopioitu tänne hyvinvointialueille. Se oli meillä käytössä tässä maassa ensimmäistä kertaa.
Tämä ei ole se sama sotemalli, jonka keskusta kätilöi ja jonka SDP synnytti, kuten joku kokoomuslainen täällä totesi. Tässä uudistuksessa valtiovarainministeriö on ottanut johtajuuden, ja kyllä valitettavaa on, että sosiaali- ja terveysministerit, niin Juuso kuin Rydman, ovat jääneet tässä lehdelle soittelemaan.
Tätä uudistusta ajetaan eurot edellä polkien jalkoihin perustuslain takaamat ihmisten tarvitsemat sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämä oli Suomen suurin hallinnollinen uudistus, ja oli selvää, ettei se tule kerralla valmiiksi. Eduskunta lausui, että rahoitusmallin toimivuutta on seurattava ja tarvittaessa korjattava. Mitä sitten tapahtui? Vaikka jo vaalikauden alussa havaittiin ongelmia, on hallitus istunut kolme vuotta käsiensä päällä. Hallitus on syyttänyt edellistä hallitusta, ja perussuomalaiset eivät ole kyenneet tarttumaan kuin ryhmärahoihin, jotka ovat promillen luokkaa koko meressä. Meilläkin ne on jo poistettu aikoja sitten.
Nämä korjaukset, mitä rahoituslakiin on tällä vaalikaudella tehty, ovat täysin kosmeettisia ja riittämättömiä. Osa alueilla tehtävistä sopeuttamisista on tullut tässä talossa säädetyistä laeista, kuten sairaalaverkkolaista, ja osa arviointimenettelyn seurauksena. Osalla nämä asiat ovat somasti sekaisin. Sopeutuksia on kohdistettu muun muassa henkilöstöön, palveluverkkoon, toimitiloihin, ostopalveluihin, hallintoon ja toimintaprosesseihin. Vuodeosastosta on Lapissa karsittu puolet siitä lukien, kun hyvinvointialueet perustettiin, ja erityisen kipeää ovat tehneet päätökset supistaa erikoissairaanhoitoa Länsi-Pohjan sairaalassa.
SDP on eri yhteyksissä puolustanut vahvasti Länsi-Pohjan sairaalan palveluja. Synnytykset olisivat loppuneet jo 10 vuotta sitten, jos SDP:n ministerien, Huovinen ja Kiuru, myötävaikutuksella poikkeuslupia ei olisi saatu uusittua.
Marinin hallitus turvasi vuonna 23 lainsäädännöllä Lapin hyvinvointialueelle mahdollisuuden ylläpitää kahta ympärivuorokautista yhteispäivystystä ja hakea niiden ylläpidosta aiheutuviin lisäkustannuksiin erilliskorvausta. Orpon—Purran hallitus kumosi ensi töinään tämän lain.
SDP:ssä äänestettiin, itseni mukaan lukien, Juuson terveydenhuoltolakia vastaan, minkä seurauksena monierikoisalainen päivystys lakkautettiin ja tehohoidon järjestämistä rajoitettiin Länsi-Pohjassa. Raskas kirurgia siirrettiin Kemistä Rovaniemelle, ja maakunnan ykkössairaalan aseman sai Lapin keskussairaala, jonka toiminta on kaikissa oloissa turvattavaa.
Mikä sitten on opposition edustajan rooli tällaisessa arviointimenettelyssä ja esimerkiksi näiden Länskän palveluiden leikkaamisessa? Kesäkuussa 25 Lapin hyvinvointialue joutui arviointimenettelyyn vakavan taloudellisen alijäämän vuoksi. Alijäämää oli kertynyt 200 miljoonaa euroa. Menettely oli määräaikainen ja päättyi nyt tänä kesänä, kesäkuussa 26. Arviointimenettelystä on tarkoin laissa säädetty. Arviointiryhmä laatii toimenpideohjelman palveluiden turvaamiseksi ja talouden tasapainottamiseksi. Menettelyn aikana valtuuston toimivaltaa on rajusti kavennettu. Lain nojalla ei saa tehdä päätöksiä, jotka heikentävät entisestään hyvinvointialueen asemaa taloudellisesti tai jotka ovat arviointiryhmän toimenpide-ehdotusten vastaisia. Lainoppineena olen antanut lupauksen, että noudatan aina Suomen lakia. Koin jo tätä ammattitaustaanikin vasten, että käteni ovat asiassa lain sitomat. Arviointimenettelyn myötä Lapha säilytti itsenäisyyden, sai jatkoaikaa alijäämien kattamiseen vuoden 31 loppuun asti ja lainanottovaltuutta erinäisiin investointeihin Lapin hyvinvointialueella.
Lopuksi totean, että kasvavaa palvelutarvetta ja rahoituksen epäsuhtaa ei voida ratkaista loputtomasti henkilöstöä vähentämällä ja palveluverkkoa supistamalla. Ensi vaalikaudella tarvitaan rahoituslain uudistaminen, jotta myös valtakunnan pohjoisimman hyvinvointialueen toimintaedellytykset voidaan turvata. Tämän hallituksen kurjistamispolitiikka on nyt nähty. Toivottavasti ihmiset valitsevat ensi vaaleissa toisin.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Siponen poissa. — Edustaja Lindén.
18.26
Aki
Lindén
sd
Arvoisa rouva puhemies! Sanoin tuon debattikeskustelun aikana, että tulen sitten varsinaisessa puheenvuorossa esittämään ratkaisuja ja näkemyksiä siitä, miten olisi nyt viisasta tässä menetellä. Tämän pitkän keskustelun aikana on tullut kuitenkin nyt niin paljon kommentoinnin tarvetta, että tämän puheenvuoron käytän kyllä ihan kommentointiin, ja sitten vielä otan toisen puheenvuoron, missä otan enemmän näitä ratkaisuja.
Miksi tämmöinen kommentoinnin tarve tulee, johtuu siitä, että olemme itse asiassa aika vaativien asioiden kanssa tekemisissä. Ymmärrän aika hyvin sen, että esimerkiksi jos pääministerille laitetaan lista käteen, että noihin asioihin kannattaa puuttua, niin ei pääministeri tietenkään ole niitten kaikkia taustoja selvittänyt. Siinä hänen luettelossaan, jonka myös sitten ministeri Ikonen esitti ikään kuin positiivisina menestystekijöinä, oli montakin asiaa, joista jokaista voisi kommentoida, mutta otan nyt yhden aivan esimerkkinä. Sen myöhemmin täällä edustaja Hemmiläkin totesi.
Hemmilä sanoi esimerkiksi, että jonot olivat pitkät Marinin hallituksen aikana ja nykyinen hallitus on niitä lyhentänyt, ja hän viittasi erikoissairaanhoidon jonoihin. On olemassa tähän ihan selvä vastaus, joka ei ole mikään Aki Lindénin mielipide, vaan jos menee THL:n sivuille, siellä on nämä hoitoonpääsytilastot, ja siellä on sellainen taulukko, jonka nimi on Aikasarja. Se alkaa 1. joulukuuta 2007, ja siinä on aivan tarkkaan näytetty, millaiset ovat erikoissairaanhoidon hoitoonpääsyjonot peräti sieltä asti. Se on hyvin kuvaava, ja ihan yritän suullisesti nyt todeta, että voidaan sanoa, että vuosina 2010—2019, koko sen vuosikymmenen ajan, jonot olivat aika lyhyet, ja siinä laittomassa jonossa, joka on se yli kuusi kuukautta, jonottavien potilaiden osuus oli alle 5 prosenttia.
Sitten siihen paljon mainittuun Marinin hallituksen aikaan. Se edusti ehkä näiden jonojen pituudessa sellaista keskitasoa vuosina 2020—2023. Se nousi kyllä tasaisesti niin, että se 5 prosenttia nousi 10 prosenttiin, jopa 11 prosenttiin, mutta sitten tullaan tähän mielenkiintoiseen, mitä tapahtui nykyisen hallituksen aikana. Ja nyt itse asiassa totean, että en edes arvostele tässä asiassa hallitusta, eikä myöskään hallitus ole ollut se, joka on ratkaissut tätä asiaa. Nämä ovat itse asiassa sellaisia asioita, jotka tapahtuvat tuolla sairaalamaailmassa aika lailla riippumatta siitä, millainen hallitus meillä kullakin hetkellä on. Koskaan ne jonot eivät olleet olleet niin korkeat kuin ne olivat tämän hallituksen kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Ne olivat lukutasolla 16—18 prosenttia. Mutta sitten tapahtui dramaattinen muutos: viime vuodenvaihteesta kevääseen jonot lyhenivät todellakin dramaattisesti. Tekikö hallitus jotain? Ei, mutta Lupa- ja valvontavirasto, aikaisempi Valvira, laittoi 20 miljoonan euron uhkasakon päälle hyvinvointialueille, että sairaalajonot pitää saada lyhyiksi, ja se näkyi dramaattisesti siellä.
Eli tietenkin on totta, että tämän hallituksen aikana jonot lyhenivät. Yhtä totta on se, että tämän hallituksen aikana kolmen vuoden ajan ennen tätä jonot olivat pidemmät kuin ne olivat olleet koskaan aikaisemmin, mutta tämä on aika lailla ollut muista tekijöistä johtuvaa, sekä tämä lyhentyminen että muut.
No, sitten vielä muutama sana tästä jatkuvasti, kymmeniä kertoja täällä toistetusta, että hallitus on lisännyt neljällä miljardilla eurolla hyvinvointialueiden rahoitusta. Sehän perustuu ihan tähän rahoituslakiin, siihen paljon arvosteltuun rahoituslakiin, jossa nyt on todettu siellä tarvetekijöissä puutteita. Siellä on ennen kaikkea tämä jälkikäteistarkistus. Katsoin, mitä tässä on tapahtunut, niin ensimmäisenä toimintavuonna hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä oli 1,3 miljardia, toisena vuonna se oli 1,2 miljardia, eli rahoitus oli kroonisesti pienempää kuin hyvinvointialueiden toimintakulut. No, sen lain mukaan vuonna 2025 hyvinvointialueille annettiin sitten jälkikäteistarkastuksena vuoden 2023 alijäämä. Toki se ei mennyt kullekin alueelle sen alueen oman alijäämän suhteessa, ja tämä onkin mielenkiintoinen asia, joka on osaltaan tätä eriävyyttä lisännyt. Eli sitten vuonna 2025 olikin yhteenlasketusti 725 miljoonaa euroa plussalla ja tänä vuonna ennusteen mukaan tulee olemaan 600 miljoonaa euroa plussalla. Mutta kun nämä plussat yhteensä ovat pienemmät kuin ne miinukset yhteensä, niin se on se pääsyy siihen, että vuonna 2026 hyvinvointialueet eivät ole vielä pystyneet tasapainottamaan tätä kokonaisuutta. Se jatkoaika olisi pitänyt antaa ja ilmoittaa hyvinvointialueille heti, kun tämä ollaan näkemässä, viimeistään vuonna 2024, niin tältä irtisanomisaallolta ja aivan tolkuttomuuksiin menneeltä toimipisteiden lakkauttamiselta olisi varmasti ainakin osin säästytty.
Tässä nyt muutama kommentti, mutta ratkaisuja tulee sitten seuraavassa puheenvuorossa. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Kallio.
18.32
Vesa
Kallio
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Oli pari muuta velvollisuutta tuossa hoidettavana, niin ei ole ollut mahdollisuutta ilahduttaa itseään tällä täällä jo useamman tunnin kestäneellä keskustelulla. Mutta pari näkökulmaa, joista toista ehkä ei ole täällä nostettu esille.
Ensimmäinen on näihin vanhuspalveluihin liittyen. Sattuu olemaan lähipiirissä henkilöitä, jotka ovat palvelutalossa, ja ihan semmoinen... Nytkään en hae välttämättä syyllistä, vaan sitä, miten tämä ylipäätään pystyttäisiin ratkaisemaan. Aika monessa palvelutalossa on se tilanne, että voi mennä viikkoja tai kuukausia, että näitä asukkaita ei lääkäri käy katsomassa lainkaan. Kaikki päätökset tapahtuvat ilman, että lääkärit näkevät potilasta, eikä niitä lääkäreitä myöskään tahdo saada oikein kiinni. Se aiheuttaa tietysti sille asukkaalle, vanhukselle, mutta myös läheisille monenlaista ongelmaa ja vähintään mielipahaa, saati sitten, että siinä on terveys yleensä niinä viimeisinä elinvuosina aika huonossa jamassa.
No, toinen asia on sitten se, mikä näkyy näiden seurauksena. On tietysti tämä keskustelu siitä, että on tätä normiohjausta, elikkä kiista siitä, onko hyvinvointialueiden rahoitus kunnossa. No, se ei ole, kaikki tietävät sen. Ei ole helppo ratkaisu varmaan millekään hallituskokoonpanolle. Ja toinen on se, että tällä normiohjauksella on pakotettu hyvinvointialueita tekemään tietynlaisia päätöksiä.
Mutta sitten itse esimerkiksi tulen semmoisesta maakunnasta, jossa on ollut aiemmin kaksi sairaanhoitopiiriä, ja nyt tämän hyvinvointialueen sisällä kaikkien näiden päätösten seurauksena myös kaikki ihan tämmöiset... Siellä alkaa jo lähestyä aggressiivista se syyttely siellä alueella, että mikä on kenenkäkin syytä, kun pitäisi energiaa käyttää siihen, miten haetaan ratkaisuja, miten löydetään keinot, että me päästään eteenpäin. Tämä aiheuttaa todella isoja ongelmia ihan ihmisten välisissä suhteissa.
Tietysti kun nyt välikysymyskeskustelu on, niin minultakin varmaan toivotaan oman puolueenkin osalta, että nyt otetaan hyvin jyrkkä kanta tähän, mutta kyllä tässä vaiheessa iltaa kuitenkin ehkä olisi toiveena, että me kaikki löydettäisiin joitakin ratkaisuja, millä löydettäisiin semmoinen järjellinen tie ja näkymä eteenpäin ja vielä niin, että se ei olisi aina yksi budjettikausi ja yksi vuosi, vaan vähän pidemmälle. Todettaisiin se, että me pystyttäisiin olemaan yhtä mieltä siitä nykytilanteesta, pystyttäisiin löytämään ne keinot, millä mennään eteenpäin. Sitten annettaisiin työrauha, mitä on tietysti toivottu kovasti siellä hyvinvointialueilla, ja sitten katsottaisiin, mitä on sen seurauksena tapahtunut, ja jätettäisiin ristiinnaulitseminen aina joka välissä sitten pois. — Kiitos, ei muuta.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Kokko poissa. — Edustaja Polvinen.
18.35
Mikko
Polvinen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen tavoitteena oli vahva ja välittävä Suomi, joka pärjää maailman myrskyissä. Suomen tuli olla yhteiskunta, jossa perusasiat ovat kunnossa, ihmisillä on oikeus ja vapaus tavoitella omannäköistään hyvää elämää. Siinä vahvassa ja välittävässä Suomessa piti pystyä turvaamaan kaikenikäisille palvelut varhaiskasvatuksesta koulutukseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja hoivaan tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta — korostan: asuinpaikastakin riippumatta. Hienot olivat visiot keväällä 2023. Voisin ajatella, että nämä yleistason ajatukset voisivat useatkin allekirjoittaa — toiveet ja tavoitteet korkealla, ei vaikerrusta toisten sotesta, vaan asiat reilusti kuntoon, ikään kuin enää tekemistä vaille valmiina. Luuliko hallitus itsestään liikoja vai loppuivatko halu ja kyvyt kesken hallitustaipaleen? Tänään keskustellaan jälleen siis sosiaali- ja terveyspalveluista, siitä, kuinka hallitus kylmästi suhtautuu hyvinvointialueiden ja kansalaistemme hätään näiden osalta.
Soteuudistus oli suuri ja tarpeellinen, ja se tuli tehdä. Jos joku sattui olemaan kuntapolitiikassa tätä aiemmin, niin se vuosittainen ylimääräinen sotelasku oli aivan tunnoton ja osui kuntalaisten kukkarolle suoraan veroäyriin. Uudistus on tuonut siis hyviäkin asioita tullessaan, mutta rahoituslaki on osoittautunut epäonnistuneeksi ja korjausta vaativaksi. Hyvinvointialueiden epätasaisesti ja epäreilusti jakautuva rahoitus on ajanut alueet ja alueiden päättäjät puun ja kuoren väliin. Kansalaiset, asiakkaat ja potilaat se on ajanut kestämättömään tilanteeseen. Hallitus tietää tämän, on tiennyt jo pitkään, mutta ei korjaa asiaa. Hyvinvointialueilla on hallituspuolueiden valtuutettuja, ja viesti on uskoakseni tullut teille hallitukseenkin sieltä arkea lähempää.
Arvoisa puhemies! Tilanne on johtanut siihen, että sosiaali- ja terveyspalveluita keskitetään ennennäkemättömällä tavalla. Lähipalveluja, kuten terveysasemia, vuodeosastoja ja perusterveydenhuollon yöpäivystyksiä, suljetaan. Valojen sammuttelua, henkilöstön irtisanomisia ja palveluiden lakkauttamista perustellaan säästöpaineella, mutta tässäpä tullaan todella erikoiseen tilanteeseen. Ympäri maata kiirii esimerkkejä siitä, kuinka säästölaskelmissa tavanomaisella ja yksinkertaisella talousmatematiikalla ei olekaan mitään merkitystä.
Pari elävän elämän esimerkkiä omasta vaalipiiristäni:
Pessimistipitäjänä tunnettu Puolanka on onnistunut pienuudestaan huolimatta järjestämään terveyspalvelunsa tähän saakka esimerkillisesti ja kustannustehokkaasti. Potilaat ovat saaneet tarvitsemansa hoidon läheltä, henkilöstöä on ollut riittävästi, ja kaikki olivat tyytyväisiä, kunnes Kainuun hyvinvointialue päätti viime kesänä lakkauttaa kunnasta hyvin toimineen vuodeosaston. Lakkautuspäätöstä perusteltiin lähes 1,3 miljoonan euron säästöllä, mutta ilmeni, ettei oikeita ja asianmukaisia laskelmia taidakaan päätöksen tueksi olla. Mitenkä menee sellainen matematiikka, että otetaan henkilöstökulut ja lisätään tilavuokra ja se olisi lakkautuksesta syntyvä säästö? Miettikää. Minne hävisivät esimerkiksi potilaat, hoidon tarve ja kuljetuskustannukset? Arvoisat sosiaali- ja terveys- ja kunta- ja alueministeri, kysynkin teiltä: Kumman ministeriönne — vai kummankin? — laskukone on rikki? Eikö teitä oikeasti kiinnosta kuljetuskustannukset ja ne kustannukset, mitä syntyy siitä hoidosta, jonne nämä ihmiset vaihtoehtoisesti kuljetetaan?
Toinen esimerkki vaalipiiristäni löytyy Oulaskankaalta, jonka sairaalan hyvin toimiva, tarpeellinen ja kustannustehokas perusterveydenhuollon yöpäivystys suljettiin lopulta hallituksen päätöksellä. Asiasta äänestettiin täällä salissa. [Juha Hänninen: Näin se taisi olla!] Taas puhuttiin säästöistä, mutta jopa ministeritason laskelmat olivat samaa tasoa: ei kuljetuskustannuksia, ei riittävää palveluiden tarpeen arviointia. Näin vain matematiikasta ja muista faktoista piittaamatta suljettiin yöpäivystys yli 120 000 asukkaan alueelta. Tuo äänestys ja päätös romahdutti oman luottamukseni tähän hallitukseen ja sen päätöksiin, eikä se luottamus ole sittemmin palannut.
Mihin nämä lakkautukset sitten perustuvat, jos ei tutkittuun tietoon ja matematiikkaan? Ne perustuvat ideologiaan, joka leikkaa läpi hallituspolitiikan ja ministeriöiden, keskittämisen ideologiaan, joka eriarvoistaa maamme asukkaat ja alueet. Alussa lukemani teksti hallitusohjelmasta kertoi siis vain hallituksen sanahelinästä, eikä siinä ollut katetta nimeksikään. Kaikkien aikojen keskittäjähallitus on niin vauhdilla sammuttelemassa maaseutualueiden valoja, etteivät siinä himossa matematiikat ja muutkaan tieteet kiinnosta. Ministeriölle kuulemma kelpaa, kunhan on heidän tavoitteensa mukaisia rivejä lapulla. Oikeilla euroilla ei ole väliä, kunhan mahdollisimman monta palveluasemaa sammuttaa valonsa. Vain se lasketaan. Se on ainoa, mikä merkitsee. Näin ei saa jatkua.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Nikkanen.
18.40
Saku
Nikkanen
sd
Arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointialueiden kriisiä kuvataan usein talousongelmana. Minusta se on hieman liian kapea tapa katsoa tätä tilannetta. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, mitä julkisen vallan vastuu Suomessa tarkoittaa. Suomalainen hyvinvointivaltio perustuu lupaukseen, että ihminen saa hoitoa, hoivaa ja turvaa silloin kun hän niitä tarvitsee. Tämän lupauksen pitää koskea jokaista, riippumatta iästä, tuloista, terveydentilasta tai asuinpaikasta. Nyt tuo lupaus on murenemassa. Kun terveyskeskus suljetaan, kotihoidon käyntejä lyhennetään tai mielenterveyspalveluihin ei pääse, kyse ei ole vain hallinnollisesta sopeuttamisesta. Kyse on siitä, että sairauden, vanhuuden tai vaikean elämäntilanteen kustannukset siirretään yhä enemmän ihmisten ja perheiden kannettavaksi.
Minä pidän erityisen vakavana sitä, että hallitus myöntää itse rahoitusmallin olevan viallinen mutta vaatii silti hyvinvointialueita toimimaan aivan kuin mallissa ei olisi mitään korjattavaa. Alueita arvioidaan, ohjataan ja painostetaan sellaisten taloudellisten ehtojen perusteella, joiden puutteet hallitus itsekin tunnustaa. Tässä on perustavanlaatuinen ristiriita. Valtio päättää rahoituksesta, lainsäädännöstä ja talouden reunaehdoista. Hyvinvointialueet joutuvat kuitenkin kantamaan poliittisen vastuun terveysaseman sulkemisesta, hoivapaikkojen vähentämisestä ja henkilöstön supistamisesta. Valta jää hallitukselle, mutta vastuu seurauksista työnnetään alueille. Se ei ole reilua alueille, mutta ennen kaikkea se ei ole reilua ihmisille.
Ikääntyvä ihminen ei voi siirtää hoivan tarvettaan parempaan suhdanteeseen, mielenterveysongelmista kärsivä nuori ei voi odottaa vuosia rahoitusmallin korjaamista, hoitamatta jäänyt sairaus ei säästä yhteiskunnan varoja, vaan siirtää kustannukset myöhemmäksi ja tekee niistä usein suurempia. Minusta vastuullinen talouspolitiikka ei tarkoita sitä, että säästetään sieltä, missä ihminen on heikoimmillaan. Vastuullisuutta on estää ongelmien vaikeutuminen, vahvistaa perustason palveluita ja huolehtia siitä, että apua saa ajoissa.
Arvoisa puhemies! Suomea ei saa jakaa alueisiin, joilla palvelut vielä toimivat, ja alueisiin, joilla ihmisten on vain tultava toimeen vähemmällä. Perusoikeus ei voi olla riippuvainen postinumerosta eikä hyvinvointialueen lähtökohtaisesta taloudellisesta asemasta. Siksi hallituksen on keskeytettävä palveluita vaarantava taloudellinen painostus, annettava hyvinvointialueille realistinen aika alijäämien kattamiseen ja käynnistettävä rahoituslain kokonaisuudistus. Kun hallitus kerran myöntää mallin olevan viallinen, sillä on myös velvollisuus korjata se. Minä en hyväksy sitä, että järjestelmän viat maksatetaan sairailla, vanhuksilla, vammaisilla, lapsilla tai sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä. Hallituksen tehtävä ei ole selittää kriisiä. Sen tehtävä on ratkaista se.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Riipi.
18.44
Mika
Riipi
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä on tänään keskusteltu paljon siitä, että arviointimenettelyjen kautta me turvaamme tässä maassa ne palvelut, niin ajattelin, että ehkä vähän kokemusasiantuntijan roolista nyt muutaman sanan sanon, miten se arviointimenettely menee. Lapissahan me olimme ensimmäisten joukossa kahden muun alueen kanssa, jotka tämän jyrän alle joutuivat, ja kyllä se turvaaminen on siinä prosessissa hyvin kaukana. Ehkä se päällimmäinen asia, mikä sieltä minulle jäi mieleen, oli se, että kun arviointiryhmä kertoi nämä omat vaatimuksensa, mitä palveluja pitää sulkea ja pitää lakkauttaa, niin ministeriön virkamiehet täällä arviointiryhmässä useaan otteeseen totesivat meille valtuutetuille, että heidän pitää arvioida meidän päätöksenteon luotettavuutta, eli luottavatko virkamiehet valtuutettujen päätöksentekoon. Siis kuvitelkaa: vaaleilla valitun henkilön pitää ikään kuin anoa virkamieheltä luottamusta. Eihän se Suomessa näin voi mennä. Hyvin voimakkaan painostuksen alla lopulta — voi sanoa, että itsenäisyyden menettämisellä uhkailtiin useampaan otteeseen — aluevaltuusto sitten käytännössä taipui sulkemaan niitä vuodeosastoja. Siellä meni Ylitornio, siellä meni Tervola, siellä meni Keminmaa, siellä meni Posio ja Länsi-Pohjan sairaala. Vanhuspalveluita jouduttiin heikentämään niin, että meillä pyörien päällä kuljetaan vuodeosastoille satojen kilometrien päähän omaisista. Tämä on sitä todellisuutta, mitä sieltä arviointimenettelystä tuli.
Nyt kun miettii tätä keskustelua tänään, niin olen koittanut vähän pohtia sitä sillä korvalla, minkälaisia puheenvuoroja täällä on pidetty, ja jotenkin aistin, että usean puheenvuoron ikään kuin poliittinen taustaideologia lähtee siitä, että tämä on hyvä näin — tämä on hyvä näin, että niitä palveluja keskitetään. Ja kun on kuunnellut tiettyjä puheenvuoroja, niin on sanottu ihan ääneen, että kyllä niitä alueita saa olla paljon vähemmänkin. Onpa taidettu käyttää puheenvuoro, jossa on jopa todettu, että eihän niitä valtuustoja edes tarvita eli se sote voitaisiin ihan hyvin vaikka valtiollistaa. No, me tuolla periferiassa, siis tuolla kaukana, tiedämme, että mitä kauemmas se päätöksenteko menee, sitä vähemmän on painoarvoa niiden reuna-alueiden ihmisillä. Se on näkynyt Lapissa reuna-alueiden palveluiden heikentymisenä, ja se on näkynyt Suomessa reuna-alueiden palveluiden heikentymisenä. Minusta tuntuu, nyt kun tätä keskustelua tässä käydään ja selkeä viesti on siitä, että mitään ei olla nyt korjaamassa vaan mennään sinne seuraaviin vaaleihin, että tämä on myöskin nyt tiettyjen puolueiden tavoite.
Tämä ei minulle henkilökohtaisesti niin kuin istu. En pysty ajattelemaan niin, että ne ihmiset siellä reuna-alueilla ovat eriarvoisessa asemassa, jopa heitteillä, verrattuna siihen, mitä palvelut ovat sitten keskuskaupungeissa. Keskusta on ihan tosissaan, niin kuin tuossa sanoin, myöntänyt sen, että sinne jäi niitä valuvikoja, ja yrittänyt esittää takaisinkutsua tälle rikkinäiselle autolle. Mutta näyttää siltä, että sitä takaisinkutsua ei nyt sitten vain noudateta vaan halutaan jatkaa eteenpäin ja viedä tämä nyt niin pitkälle kuin tällä hallituskaudella ehditään. Seuraavalle hallitukselle jää valtavan iso kysymys, jatketaanko tällä tiellä, että valtiollistetaan sote ja annetaan niitten reuna-alojen kuihtua, vai pyritäänkö me nyt viemään tätä hyvinvointialuemallia aidosti eteenpäin, korjataan ne rahoitusjärjestelmän viat ja ehkä pohditaan laajemminkin, miten paikallista päätösvaltaa voitaisiin parantaa. Minä toivon, että vaalien jälkeen oltaisiin menossa tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Kiljunen poissa, edustaja Mehtälä poissa. Edustaja Räsänen, Hanna.
18.49
Hanna
Räsänen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Minä henkilökohtaisesti en ole koskaan uskonut suuruuden ekonomian toimimiseen, en kunnissa, en hyvinvointialueilla. Itse asiassa, kun lähdin aikoinaan mukaan politiikkaan, lähdin sinne silloin oikeastaan kokoomuksen ansiosta, koska silloinen Kataisen hallitus suunnitteli jättikuntahanketta, missä oltaisiin yhdistetty omassakin maakunnassani kotikuntani ja monta muuta kuntaa yhteen Suur-Joensuuhun.
Pohjois-Karjalassa me olemme aina uskoneet siihen, että mitä lähempänä päätöksenteko on, sitä lähempänä säilyvät myös palvelut. Itse asiassa, jos lähdetään miettimään sitä Siun soten historiaa — Siun sotehan itse asiassa täyttää ensi vuonna jo kymmenen vuotta — Siun sote lähti liikkeelle silloin aikoinaan, jo yli kymmenen vuotta sitten, siitä, kun me uskoimme Pohjois-Karjalassa, että jos me itse pystymme siellä maakunnan alueella päättämään kuntalaisten palveluista, niin kuntalaisten palvelut säilyvät silloin lähempänä ja me voimme taata sen, että emme suuralueeseen joudu mukaan, niin kuin on puhuttu viidestä hyvinvointialueesta tai sitten näistä jättikunnista.
Nyt sitten kuitenkin elämme taas aikaa, jolloinka on kokoomusjohtoinen hallitus, ja kyllähän se siltä näyttää, kun nyt kuulostelee kaikkia niitä työryhmiä, jotka tähtäävät sinne seuraavalle vaalikaudelle, että puhutaan taas erilaisista porkkanoista kuntaliitoksiin, suurkuntahankkeista. Ja nytten tänäänkin täällä salissa on käytetty jo puheenvuoroja, että hyvinvointialueita tulisi olla jopa niinkin vähän kuin vain viisi kappaletta. Itse uskon vahvasti, että jos arviointimenettelyt johtavat siihen, että lähdettäisiin menemään hyvinvointialueitten yhdistämiseen, niin lopputulemahan olisi se, että työntekijät eivät todennäköisesti siirtyisi niitten työtehtävien perässä eri puolille maakuntaa tai naapurimaakunnan puolelle, vaan kyllä siinä sitten niin kävisi, että niille palveluille ei olisi tekijöitä ja ihmiset joutuisivat kulkemaan paljon pitempiä välimatkoja ja erikoisosaaminen häviäisi yhä kauemmaksi. Itse asiassa lopputulema tulisi olemaan sellainen, että ihmisten palvelut heikentyisivät ja tulisi kahden tuloluokan väkeä. Eli olisivat nämä, joilla on työterveyshuolto, ja sitten olisivat ne, jotka käyttävät julkisia palveluita. Niinpä vetoankin vahvasti maan hallitukseen, että lähdetään korjaamaan tätä olemassa olevaa mallia. Olemme täälläkin salissa keskustelleet siitä, että tunnistamme sen, että se rahoitusmalli on rikki. Esimerkiksi Siun sote olisi pärjännyt varsin hyvin, jos me olisimme saaneet pitää sen rahoituksen, mikä meille kuului, mutta meiltä lähdettiin leikkaamaan hurjia rahasummia. Vuonna 26 oli 55 miljoonaa euroa heikompi rahoitus, mitä olisi pitänyt olla, ja vuosien 27 ja 29 välisenä aikana se oli 118 miljoonaa heikompi. Kyllähän matemaattisesti laskettuna ymmärtää sen, että jos rahoitusta on liian vähän ja palvelun tarvetta on, niin nämä kaksi aikajanaa ja rahajana eivät kohtaa, joten tarvitsemme lisää aikaa, tarvitsemme sen, että hyvinvointialueitten arviointimenettelyt keskeytetään eikä uusia aloiteta, korjataan rahoitusmalli ja tehdään yhdessä tästä parempi.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Eestilä.
18.52
Markku
Eestilä
kok
Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa ministeri! Luen tässä tilannekatsauksen omasta hyvinvointialueestani Pohjois-Savosta, koska luulen, että tällä kertomuksella on joitakin yhtymäkohtia joihinkin muihinkin hyvinvointialueisiin: Pohjois-Savon kunnanjohtajat vaativat julkisessa ulostulossaan viime viikolla parempaa yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa. Erityisesti kritiikki kohdistui siihen, että kunnat eivät tiedä, mitä hyvinvointialue milloinkin valmistelee. Jos kunnat eivät tiedä, niin miten palvelun käyttäjät voivat tietää? Pidän todella erikoisena sitä, että Suomessa jonkun tahon pitää erikseen vaatia, että lakia noudatetaan. Hyvinvointialuelain 34 §:n mukaan hyvinvointialueen tulee antaa riittävästi tietoja hyvinvointialueen järjestämistä palveluista, taloudesta, hyvinvointialueen hallinnossa valmistelussa olevista asioista ja niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä päätöksistä ja päätösten vaikutuksista. Saman pykälän viimeinen lause toteaa yksiselitteisesti, että hyvinvointialueen on tiedotettava siitä, millä tavoin päätösten valmisteluun voi osallistua ja vaikuttaa. Saman lain 29 §:n mukaan hyvinvointialueen asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. Aluevaltuuston on lain mukaan pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja menetelmistä.
Arvoisa puhemies! Jo lakia säädettäessä tiedostettiin järjestelmän demokraattiset puutteet. Hyvinvointialueen vaalijärjestelmän arveltiin väistämättä johtavan siihen, että pienet kunnat eivät saa edustusta valtuustoon ja tiukoissa äänestystilanteissa periferia ja sen tarpeet häviävät väestötihentymien edustajille ja erikoissairaanhoidon tarpeille. Juuri näiden ongelmien ehkäisemiseksi lakiin kirjoitettiin vahva yhteistyövelvoite hyvinvointialueen ja kuntien sekä palvelun käyttäjien välillä. Yhteistyövelvoite koskee myös asioiden valmistelua. Se oli lainsäätäjän tahto, joka näkyy, siis myös pykälissä.
Kansalaisilla on muitakin oikeuksia, jotka eivät ole riippuvaisia hyvinvointialueen taloudellisesta tilanteesta. Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös ilmaisee paitsi vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Tähän sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Toisin sanoen lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan.
Arvoisa puhemies! Perustuslain takaamia yksilön oikeuksia tulkitaan aina ajassa ja yhteiskunnan kulloisessakin toimintaympäristössä. Taksiuudistus, syrjäisten apteekkien toimintaedellytysten heikentäminen, vuodeosastojen ja hoivakotien lakkauttamiset tai päivystysmuutokset eivät sinänsä ole perustuslain vastaisia, mutta on mahdollista, että yksilön kannalta muuttunut toimintakokonaisuus aiheuttaa perusturvaan ja perusoikeuksiin liittyviä ongelmia. Selvyyden vuoksi on todettava, että perustuslain tulkinta ei kuulu kansanedustajille.
Parhaillaan eri ministeriöiden virkamiehet arvioivat monen hyvinvointialueen taloutta ja kykyä selvitä palvelujen tasa-arvoisesta tuottamisesta. Heiltä voisi kysyä, ovatko ongelmat sittenkin valtion itsensä lainsäädännöllä aiheuttamia. He varmaan asiantuntijoina vastaavat kysymykseen, ja tässä salissahan on jo pääministeriä myöten todettu, että rahoituslaki on erittäin ongelmallinen tai vähintään ongelmallinen. [Johanna Ojala-Niemelä: Voisiko tehdä jotakin?] Sitä ei ole kukaan täällä vielä hyvänä pitänyt.
Jo rahoituslain 3 §:ää säädettäessä tiedettiin, että ikäihmisvoittoiset, väkeään menettävät hyvinvointialueet tulevat olemaan häviäviä. Asukasmäärän perustelematon lähes 13 prosentin lisäys pykälän rahanjakotaulukkoon on vuositasolla merkinnyt niin Pohjois-Savolle, Pohjois-Karjalalle kuin Etelä-Savolle noin 20 miljoonan menetystä verrattuna siihen, että rahoitus olisi perustunut todelliseen sairastavuuteen ja hoivan tarpeeseen. — Olen kyllä samaa mieltä kuin edustaja Keskisarja puheessaan, että oikea nimi olisi sairaanhoitopiiri eikä hyvinvointialue. Eli siinä mielessä edustaja Keskisarja kiinnitti huomion aivan oikeaan kohteeseen. — Eli tässä lähestytään sellaista kysymystä, onko rahoituslaki sittenkin mielivaltaisesti säädetty. Mitä tulee, arvoisa puhemies, siihen, että kun täällä on helppo sanoa, että avataan rahoituslaki ja korjataan sitä, niin minä kysyn täällä salissa, onko täällä joku hyvinvointialueen kansanedustaja, joka meinaa myös seuraavissa vaaleissa olla täällä eduskunnassa ja joka avokätisesti myöntää, että minun hyvinvointialueeltani voi tätä rahaa ottaa. Ei semmoista kansanedustajaa ole olemassakaan. Sen takia on äärimmäisen vaikea lähteä korjaamaan tätä rahoituslakia. Epäilen itse, että ainut, mikä pakko tähän tulee vastaan, ovat nämä ihmisten perusoikeudet. Niitä joku lähtee tutkimaan tarkemmin. Se ei ole tietenkään kansanedustaja, mutta näin ei voi jatkaa. Puheet siitä, että tämä korjataan joskus 2030-luvulla, näyttävät minusta ihmisten perusoikeuksien näkökulmasta mahdottomilta. [Hannu Hoskosen välihuuto]
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Kettunen, poissa. — Edustaja Valtola.
18.58
Oskari
Valtola
kok
Arvoisa rouva puhemies! Tässä on hyvä jatkaa edellisen, erinomaisen puheenvuoron jälkeen. — Sosiaali- ja terveyspalveluistamme käydään jatkuvasti keskustelua, jossa korostuvat ongelmat, puutteet, epäonnistumiset. Ongelmista toki pitää puhua, ja niihin pitää puuttua, mutta samalla meidän, varsinkin tässä talossa, pitäisi muistaa, että suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on monella tavalla mainettaan parempi tällä hetkellä. THL:n tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta terveyspalveluiden käyttäjästä arvioi viimeisimmän käyntinsä myönteiseksi. Asiakastyytyväisyys on säilynyt korkealla tasolla myös soteuudistuksen jälkeen. Samaan aikaan luottamus järjestelmän toimivuuteen on heikentynyt merkittävästi. Valtioneuvoston arvioinnissa nostetaan esiin, että tähän saattaa vaikuttaa myös julkinen keskustelu, yllättäen.
Arvoisa puhemies! Meillä poliitikoilla on vastuu siitä, millaista kuvaa suomalaisesta terveydenhuollosta rakennamme. Jatkuva järjestelmän mustamaalaaminen ei paranna yhtään palvelua, mutta se voi heikentää kansalaisten luottamusta. Kritiikin pitää olla rakentavaa ja tosiasioihin perustuvaa. Sosiaali- ja terveydenhuoltomme on paljon mainettaan parempaa.
Haluan kuitenkin nostaa esiin myös toisen, mielestäni aivan liian vähälle huomiolle jäävän näkökulman. Ihmisten hyvinvointi ei synny vain sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tutkimukset osoittavat, että yksinäisyys, sosiaalisten suhteiden puute ja osattomuus ovat merkittäviä pahoinvoinnin taustatekijöitä. Yksinäisyys on yhteydessä myös lisääntyneeseen terveyspalveluiden käyttöön. Meidän pitäisi puhua paljon enemmän siitä, miten rakennamme yhteiskuntaa, jossa ihmiset voivat hyvin jo ennen kuin tarvitsevat sotepalveluita, ja eivät näin tarvitsisi niitä juuri ollenkaan. Hyvät elintavat, päihteettömyys, riittävä liikunta ja uni, terveellinen ruokavalio sekä läheiset ihmissuhteet ovat terveyden ja hyvinvoinnin perusta. Tarvitsemme yhteisöllisyyttä, harrastuksia, järjestötoimintaa ja mahdollisuuksia osallistua. Näissä nimenomaan kunnilla ja järjestöillä on suuri vastuu, jota hyvinvointialue voi tukea.
Arvoisa rouva puhemies! Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta ei ratkaista pelkästään lisäämällä sote-palveluiden rahoitusta. Meidän on vahvistettava ihmisten omaa hyvinvointia, ehkäistävä sairauksia ja yksinäisyyttä sekä pidettävä huolta siitä, että laadukkaisiin palveluihin voi luottaa myös tulevaisuudessa.
Täällä salissa monessa puheenvuorossa on todella puhuttu tästä hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmästä ja sen ongelmista, ja niitä hallitus on korjannut liikkumavaransa sisällä. Rahoituspakettia on uudistettu tähän mennessä kolmasti, [Johanna Ojala-Niemelän välihuuto] ja isoimmat uudistukset ovat kariutuneet siihen, kuten edeltävä edustaja tuossa toi hyvin esille, että tästä salista löytyy valitettavan vähän kansanedustajia, jotka haluavat, että heidän hyvinvointialueiltaan siirretään rahaa toisille alueille.
Lisäaikaa alijäämien kattamiselle on annettu eri muodoissa, ja näitten arviointimenettelyjen seurauksena muun muassa Keski-Suomen hyvinvointialue on saanut edelleen lisäaikaa massiivisen alijäämänsä kattamiseen.
Keskustan puheenvuoroissa, muun muassa edustaja Räsäsen puheenvuorossa, tuli esille pelko siitä, että jos hyvinvointialueita yhdistetään, niin työvoiman liikkumattomuus olisi iso este siihen, että työvoima ei siirry sitten keskittämisen edessä eteenpäin. Jos tämä on pelko, niin ihmettelen, miksi keskusta on ollut ylipäätänsä luomassa tämmöistä järjestelmää, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut keskitetään isommille harteille. Kaikki tiesivät jo tätä lainsäädäntöä tehdessään, että tämä tulee johtamaan palveluiden keskittämiseen, muuten rahoituksen riittävyyttä ei saada varmistettua.
Kysyisin keskustalta myös siitä, kun olette tämän hallituskauden aikana vaihtoehtobudjeteissanne olleet lisäämässä hyvinvointialueille 166 miljoonaa euroa lisää rahaa, siis semmoista rahaa, missä ei ole mitään vastiketta: tälläkö tämä massiivinen rahoitusongelma olisi ratkaistu? — Kiitoksia. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Lohi, vastauspuheenvuoro.
19.04
Markus
Lohi
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Tuossa taisi olla suora kysymys keskustalle: ratkaistaisiinko rahoituksen ongelmat 160 miljoonalla eurolla. Ei tietenkään, ja itse asiassa sitä ei ratkaista rahalla. Nyt me nähdään, niin kuin täällä on ministerin suusta kuultu, että hyvinvointialueet yhteenlaskettuna ovat tuottaneet viime vuonna ylijäämää. Tietenkin tässä on myös semmoinen ilmiö, että kun tulee jälkikäteistarkistus rahoitukseen, niin tässä tulee aina kaksi lihavaa vuotta ja kaksi laihaa vuotta. Mutta kyllä se on totta, että tämä ratkaistaan sillä, että me uskaltaisimme — aivan niin kuin Eestilä täällä totesi — mennä tämän, voi sanoa, mukavuusalueen ulkopuolelle ja katsomaan valtakunnan tasolla, että jakaantuuhan tämä rahoitus nyt kriteereillä oikeudenmukaisesti, eikä niin, että katsomme nyt vain omaa aluetta. Ja sitten sen lisäksi pitää uskaltaa tehdä palveluiden sisältöön uudistuksia, määritellä myös sitä, mikä on julkinen palvelulupaus. Siihen me nyt olemme tässä välikysymyksessä keskittyneet, nimenomaan tähän oikeudenmukaiseen rahoitukseen, ei siihen, että kaadetaan lisää rahaa. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Kallio, vastauspuheenvuoro. — Sen jälkeen edustajat Polvinen ja Eestilä, ja mikäli Valtola haluaa, niin hän saa vastauspuheenvuoron. Sitten mennään puhujalistaan.
19.05
Vesa
Kallio
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lohi vastasikin hyvin tähän rahoitusasiaan.
Tästä keskittämisestä oli mielenkiintoinen kommentti kollegalta, ollaan samalta hyvinvointialueelta. On tietysti varmaan eri asia se, onko 21 aluetta, onko viisi aluetta vai onko yksi alue. Tämä tämmöinen samallahtelainen — edustaja Sammallahden jopa yhdestä alueesta puhuminen — on se toinen ääripää. Se on aivan eri asia tietysti, niin kuin me kaikki ymmärretään, keskitetäänkö jonkun maakunnan sisällä, kuinka paljon siellä on niitä palveluja, vai onko se sitten valtavan paljon isompi alue, jossa myös päätöksenteko on paljon kauempana. Nämä on hyvä erottaa toisistaan. Toinen, mikä tähän liittyy, on tämä perussuomalainen palvelujen purkaminen. Sehän kuuluu erityisesti tämmöisiin oikeistopopulistisiin puolueisiin, että he — no, viha on ehkä vahva sana, mutta voin käyttää sitäkin — näkevät, että rakenteissa on ne ongelmat, ja kun puretaan rakenteita, niin sitten kaikilla on jotenkin paljon helpompaa ja parempaa, eli se on se syyllinen siellä. Tämä on aika kuolettava yhdistelmä, tämmöinen vahva keskittäminen ja sitten tämmöinen populistinen rakenteiden purkaminen, joka purkaa myös hyvinvointivaltiota. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Polvinen.
19.06
Mikko
Polvinen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Valtolaa jos vapaasti lainaa, niin sanoitte, että ilman keskittämistä ei näitä säästöjä saavuteta, mutta tässä kohtaa maakuntien suunnasta tulee toisenlaista ääntä, koska se voi olla niin, että jos keskitetään, niin silloin niitä säästöjä ei juurikaan saavuteta. Minulla oli omassa puheenvuorossa se pointti jo aikaisemmin, että näitä kuljetuskustannuksia ei huomioida eikä niitä vaihtoehtoisia kuluja siellä toisessa paikassa, minne heidät kuljetetaan — ei huomioida niitä kustannuksia. Voi hyvinkin käydä niin, että niitä säästöjä ei todellakaan saavuteta keskittämällä vaan ne kulut lisääntyvät. Tämä toki pätee politiikassa muutoinkin, mutta nyt tässä sotekysymyksessä varsinkin.
Tätä Puolangan esimerkkiä olen tuonut tässä esille, että lakkauttaminen ei todellakaan säästä sitä 1,3:a miljoonaa. Kuluja tulee väittääkseni enemmän kuin 1,3 miljoonaa, kun ne ihmiset roudataan toiseen paikkaan ja tehdään ne samat toimenpiteet toisaalla. Tässä on varmasti tämä ero meidän politiikan ajattelunkin välillä, että ilman keskittämistä säästöjä ei saavuteta ja minun mielestäni ilman hajauttamista säästöjä ei välttämättä saavuteta.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Eestilä.
19.07
Markku
Eestilä
kok
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Tämä rahoituslaki on sillä tavalla ongelmallinen, kuten äsken tuossa puheessani totesin, että tämä asukasmäärä vastaa aika isoa euromäärää sitten itse asiassa valtion rahoituksessa ja se alkaa liikkua niin suurissa suhteissa, että kun me otetaan huomioon jälkikäteistarkastelu, mihin edustaja Lindén täällä viittasi, niin siellä rupeavat miljardit liikkumaan, ja kun se jaetaan saman virheellisen rahoituslain jakoavaimen mukaan, niin siinä loppujen lopuksi parhaina vuosina lähes viisi miljardia jaettiin asukasmäärän mukaan ja sitten tämän jälkikäteistarkistukseen liittyvän saman jakoavaimen mukaan, ja se virhe kertaantui. Siitä nämä virheet alkavat tulla täällä, eikä tämä ole enää niin kuin puoluepoliittinen kysymys. [Aki Lindén: Ei olekaan!] Tämä alkaa puhtaasti olla jo ihmisten perusturvaan ja perusoikeuksiin liittyvä kysymys. Minä en lähde niitä enää analysoimaan, mutta sanoisin näin, että puheet siitä, että tämä korjataan joskus 2030-luvulla, ovat minusta mahdottomia, riippumatta siitä, mikä puolue on vallassa tai mikä on se hallituskoalitio.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Valtola.
19.09
Oskari
Valtola
kok
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa rouva puhemies! Tässä eduskuntakauden aikana kävimme tutustumassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan kanssa Viron sairaalajärjestelmiin ja siihen, miten siellä jaetaan rahoitus. Siellä oli juuri aloittanut uusi johtaja, joka oli tullut teknologiateollisuudesta johtamaan heidän sotejärjestelmäänsä. Virossa oli aikaisemmin ollut järjestelmä, jossa sairaaloiden rahat jaettiin pitkissä, kuuden kuukauden neuvotteluissa, ja uuden johtajan myötä järjestettiin yksi kokous, missä kaikki olivat paikalla ja rahat olivat näkyvissä jokaiselle sairaalalle jaettaviksi. Se onnistui päivässä, koska jokainen näki, miten siellä rahat joudutaan liikuttamaan niin, että se järjestelmä säilyisi toimintakykyisenä. Nyt me olemme tämmöisen lain vankina, johon nämä isot muutokset, mitä meillä Suomessa nyt tapahtuu muun muassa väestön liikkeiden myötä, vaikuttavat suuresti, ja sitten kun siellä ovat vielä mukana nämä epätarkkuudet diagnooseissa ja muussa, niin olemme aika mahdottomassa tilanteessa.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Sillanpää, varsinainen puheenvuoro — poissa. Edustaja Hemmilä.
19.10
Pertti
Hemmilä
kok
Arvoisa rouva puhemies! Olisi ollut kovin arvokasta, jos tänään täällä keskustelussa olisi ollut mukana edustaja Krista Kiuru. Hän on ollut kuitenkin erittäin merkittävässä roolissa tämän soten valmistelussa ja myöskin oli esittelevä ministeri, [Johanna Ojala-Niemelä: Ei päättänyt rahoituslaista!] kun tämä viime kaudella eduskuntaan on tuotu. [Johanna Ojala-Niemelä: Hemmilällä on virheelliset tiedot, ei ollut Kiuru rahoituslaista päättämässä!]
Nyt kuitenkin keskustan välikysymys on tuottanut todella monta puheenvuoroa tässä salissa, ja voisi niitten puheenvuorojen perusteella kuvitella, että tämä nykyinen malli putkahti tyhjästä tämän hallituksen pöydälle. Totuus on kuitenkin aivan toinen. Nyt käsissämme oleva hallintohimmeliksikin nimitetty malli ja paisuvat alijäämät ja hallitsemattomasti karkaavat kustannukset ovat suoraa seurausta viime vaalikaudella keskustan junailemasta ja vasemmistohallituksen voimalla läpi runnomasta 21 hyvinvointialueen soteuudistuksesta. [Välihuutoja]
Tänään haluan nostaa esiin yhden tämän uudistuksen kalleimmista, joka on tässäkin keskustelussa tullut esille, valuvioista: sotealan palkkaharmonisoinnin. Tämä palkkaharmonisointi ei tuottanut meidän terveydenhoitoomme yhtään työntekijää lisää, ei yhtään ainutta lääkäriä, ei yhtään hoitajaa, ei yhtään hoivapaikkaa lisää. Kun soteuudistusta Sanna Marinin vasemmistohallituksen toimesta runnottiin läpi kiireellä ja asiantuntijoiden varoituksista ollenkaan piittaamatta, ei kyse ollut siitä, etteikö riskejä olisi tiedetty. Päinvastoin, varoituskellot soivat tuolloin täysillä usealta suunnalta.
Ensinnäkin, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT varoitti jo keväällä 2021 suoraan, että palkkojen yhteensovittaminen korkeimpaan tasoon vaarantaa koko soteuudistuksen rahoituspohjan. KT totesi lausunnoissaan suoraan, että kustannukset tulevat ylittämään merkittävästi hallituksen esityksessä tuolloin arvioidun tason, ja KT arvioi vuosikustannusten nousevan vähintään 680 miljoonalla eurolla. KT:n viesti oli kristallinkirkas: alueet eivät saa joutua tilanteeseen, jossa ne joutuvat leikkaamaan väestön jo niukoista lakisääteisistä palveluista kompensoidakseen harmonisaatiosta aiheutuneet lisäkustannukset.
Toiseksi, myös valtiovarainministeriön virkamiehet nostivat esiin vakavia huolia valmistelun aikana. Ministeriön arvioissa todettiin, että hallituksen esitykseen kirjatut kustannusarviot sisältävät valtavasti epävarmuustekijöitä ja palkkaharmonisoinnin hintahaarukka venyy satoja miljoonia ennakoidusta ylöspäin. Soteuudistuksen valmisteluvaiheessa nimittäin keskusta ja muu silloisten hallituspuolueiden rintama sulki silmänsä ja korvansa ja päätti luottaa toiveajatteluun.
Kolmanneksi, Hyvinvointiala HALI varoitti painokkaasti niin sanotusta palkkakilpailun kierteestä. Asiantuntijat huomauttivat, että kun yhden hyvinvointialueen sisällä palkat nostetaan korkeimman mukaan, alkaa välittömästi seuraava vaihe eli hyvinvointialueiden välinen palkkakilpailu. HALI varoitti jo vuonna 2022, että tästä syntyy uusi palkkatasoa nostava prosessi, jonka loppulasku lankeaa suoraan valtiolle eli veronmaksajille.
Arvoisa puhemies! Juuri näin on nyt käynyt. Keskusta ja vasemmistohallitus — en lausunut siis yhteen sitä — eivät kuunnelleet työnantajia, eivät ministeriön asiantuntijoita eivätkä kokoomuksen varoituksia, vaan kieltäytyivät säätämästä tarvittavaa erillislainsäädäntöä kustannusten hillitsemiseksi. Nyt syksyllä karu todellisuus on lyönyt vasten kasvoja. Tuoreet selvitykset ja uutiset osoittavat, että soten palkkaharmonisointi on käynyt veronmaksajille suoraan sanoen järkyttävän kalliiksi. Valtiolle tästä yksittäisestä mekanismista on langennut jopa miljardin euron, ja yli miljardin euron, lisälasku. Paikallishallinnossa palkat ovat kohonneet peräti neljä prosenttia yksityistä sektoria nopeammin. Mutta pysähdytäänpäs hetkeksi miettimään, mitä tämä tarkoittaa. Yksityinen sektori eli suomalaiset yritykset, vientiteollisuus, kaikki yrittäjät ovat se moottori, joka tuottaa tähän maahan verotulot, joilla julkiset palvelut rahoitetaan. [Puhemies koputtaa] Kun julkisen sektorin palkkakustannukset karkaavat täysin omaan tahtiinsa ilman minkäänlaista yhteyttä tuottavuuden kasvuun, me syömme tulevaisuutemme eväät.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Lohi, vastauspuheenvuoro.
19.17
Markus
Lohi
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Huomaa, että edellä edustaja Hemmilä ei ollut viime kaudella täällä eduskunnassa ja että katsoitte hieman etäämmältä sitä uudistuksen syntyä, nimittäin niin kaukana siitä todellisuudesta, mitä täällä edettiin, teidän puheenne äsken oli. Ja jos te kovin huolissanne olitte tuosta palkkaharmonisoinnista, niin haluan muistuttaa, että kokoomuksen ajama hyvinvointialueiden supistaminen vielä pienempään määrään alueita käynnistäisi uuden palkkaharmonisaation, joka on laskettu aika kalliiksi. Eli jos sitä pelkää, niin ei kyllä kannata ainakaan alueiden määrää vähentää.
Mitä tulee sitten kustannusten nousuun vuonna 23, niin valtiovarainvaliokunta selvitti omana asianaan pari vuotta sitten erittäin perusteellisesti, mistä johtui tämä kustannusten ja palkkatason nousu. Se palkkaharmonisaatio oli osa sitä, mutta ei ollenkaan selittävä tekijä. Kannattaa tutustua, edustaja Hemmilä, tuohon selvitykseen, [Pertti Hemmilä: Kyllä olen tutustunut!] ja jos olette tutustunut, niin kannattaa myös lukea se ajatuksen kanssa, [Puhemies koputtaa] koska se poikkeaa erittäin paljon teidän puheestanne. Totuuden kanssa ei kannata olla taloudellinen. [Perttilä Hemmilä: No no, älkääs nyt!]
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Kurvinen, varsinainen puheenvuoro.
19.18
Antti
Kurvinen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! En hirveästi pysty tässä puheenvuorossani hallitukselle kiitosta antamaan, mutta aloitetaan nyt kuitenkin kiitoksilla. Arvostan sitä, että ministerit ovat täällä vielä välikysymyskeskustelun pidemmilläkin tunneilla paikalla hyvin. Äsken oli kaksikin ministeriä, ja ministeri Ikonen on nyt täällä. Tykkään siitä. Tämä on parlamentarismia, että hallitus on myös kuulemassa, mistä heitä haastetaan.
Arvoisa puhemies! Täällä on varsinkin täältä salista hallituspuolueitten edustajilta, kokoomuslaisilta ja perussuomalaisilta, kuultu todella tiukkoja puheita, syytetty keskustaa kaikista niistä ongelmista, mitä hyvinvointialueilla on. Nyt, rouva puhemies, joudun vain palauttamaan mieliin sen tilanteen 2021, kun tämä lainsäädäntö hyväksyttiin. Ensinnäkään ikinä ei kukaan keskustalainen, en minä, silloinen sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Markus Lohi tai kukaan muukaan sanonut, että tämä on täydellinen malli ja tällä mennään maailman hamaan asti, vaan todettiin, että tämä on pohja, jota lähdetään kehittämään. No, sitten kun asiasta äänestettiin eduskunnassa, niin kysyttiin kokoomuslaisilta ja perussuomalaisilta, onko teillä oma malli tähän soteuudistukseen, koska myös kokoomuslaiset ja perussuomalaiset halusivat tämän uudistuksen. Kaikki halusivat tämän uudistuksen, ja tilanne olisi vielä vaikeampi, jos oltaisiin siinä vanhassa systeemissä. Mutta kun kysyttiin, voitaisiinko äänestää teidän malleistanne vastakkain hallituksen mallin kanssa, niin vastaus oli sekä kokoomuslaisilta että perussuomalaisilta ”meillä ei ole mallia”.
Puhemies! Minä kysyn nyt tässä: onko teillä vieläkään mitään mallia? Kun olen kuunnellut sekä tämän päivän ministereitten puheita että edustajien puheita, niin tuntuu siltä, että vieläkään hallituspuolueilla, kokoomuksella ja perussuomalaisilla, ei ole mallia, miten tämä korjattaisiin. Jos on tällainen tilanne, niin silloin en hirveästi katsoisi peruutuspeiliin ja vinoilisi näillä vanhoilla asioilla.
Puhemies! On myös paikallaan, kun keskustelu on polveilevaa ja värikästä — niin kuin kuuluukin — palauttaa keskustan vaatimukset esille. Mitä me vaadimme?
Kohta A, kohta alfa: Kaikkien hyvinvointialueiden arviointimenettelyt on keskeytettävä määräajaksi. Tämä koskisi sekä käynnissä olevia että mahdollisesti käynnistettäviä menettelyjä.
Vaatimus B, Bertta: Rahoituslain kokonaisuudistuksen virkavalmistelu aloitetaan heti ja toteutetaan vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen. Uudistuksessa tarkasteltaisiin alueiden palvelutarpeita, rahoituksen ennakoitavuutta ja alueellisia eroja — ei niin, että vasta 2030-luvulla korjataan rahoitusta.
Sitten Celsius, C-kohta: Lisäaika alijäämien kattamiseen myönnetään välittömästi myös arviointimenettelyn ulkopuolisille alueille, koska halutaan välttää tilanne, jossa viallisen ja korjausta kaikkien, koko eduskunnan mielestä odottavan lain noudattaminen edellyttää hätäisiä ja pysyviä sotepalveluverkon muutoksia, mitä on nyt tapahtumassa pitkin Suomea.
Arvoisa puhemies! Kun oppositio arvostelee, niin on paikallaan, että vaaditaan oppositiolta omaa vaihtoehtoa. Siksi kertaan tiiviisti seitsemän meidän vaihtoehtoa tämän tilanteen auttamiseen, joista yhtäkään hallitus ei ole tämän kauden aikana toteuttanut, vaikka olemme näitä toistelleet:
1) Alijäämien kattamisajan pidennys vuoden 2030 loppuun saakka.
2) Hyvinvointialueiden velkasaneeraus. Eli jos hyvinvointialue saa taloutensa tasapainoon arviointimenettelyssä, voidaan aiemmilta vuosilta kertyneet alijäämät antaa osittain anteeksi. Näin kannustettaisiin kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia alueita talouden tervehdyttämiseen.
3) Matkakulut eli niin sanotut Kela-taksit on siirrettävä hyvinvointialueille, jotta hyvinvointialueet voivat vertailla veronmaksajien kokonaisedun kannalta, kannattaako pitää lähipalveluita vai siirtää porukkaa pyörien päälle. Nyt tulee, puhemies, tapahtumaan niin, että lähipalveluita lakkautetaan, koska se ei näy hyvinvointialueiden budjetissa, kun porukka ajelee Kelan maksamilla takseilla sitten edestakaisin, ja samasta veronmaksajien pussistahan se menee.
4) Hyvinvointialueiden rahoituksen vakauttaminen ja ennakoitavuuden parantaminen.
5) Kannustaisimme hyvinvointialueita tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen.
6) Parantaisimme tuottavuutta, koska pitää tehdä säästöjä ja pitää parantaa tekemistä myös terveydenhuollossa ja myös sosiaalipalveluissa. Niin sanottu hukkajahti pitää saada ehdottomasti käyntiin. Tällaista tarpeetonta medikalisaatiota ja hoitoja, jotka eivät vaikuta ja paranna ihmisen toimintakykyä ja terveyttä, ei kannata tietenkään toteuttaa.
Ja kohta 7) Hallituksen pitää johtaa soteuudistusta. Johtaminen ei ole sitä, että täällä syytellään hyvinvointialueiden valtuutettuja ja viranhaltijoita ja työntekijöitä ja pestään omia käsiään.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Hänninen poissa. — Edustaja Suhonen.
19.23
Timo
Suhonen
sd
Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Aiemmin hallituksen esityksen mukaisesti päätettyjen ympärivuorokautisten päivystysten lakkauttamisten yhteydessä Varkaudesta ja Iisalmesta eduskunnan päätöksellä hyväksyttiin seuraava lausuma: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa Iisalmen ja Varkauden yöpäivystyksen lakkauttamisen vaikutuksia sekä KYSin päivystyksen ruuhkautumista ja ryhtyy tarvittaessa toimiin Pohjois-Savon hyvinvointialueen yöaikaisen päivystyksen turvaamiseksi alueellisesti kattavasti ja potilasturvallisuus varmistaen.” Arvoisa ministeri, onko teillä tietoa ympärivuorokautisten päivystysten lakkauttamisen seuraamuksista Iisalmessa ja Varkaudessa, ja jos on, mihin toimiin aiotte ryhtyä? Koska, arvoisa rouva puhemies, tiedossa on se, että KYS elikkä Kuopion yliopistollinen sairaala tekee valtavia investointeja ja lisärakennuksia ja rakentamista, koska ilmeisesti kaikki eivät nyt mahdukaan sinne hoitoa saamaan. Monelta asiantuntijalta saadun tiedon mukaan työntekijät ovat uupuneita ja kaikki hoidettavat eivät tule hoidettaviksi, koska nyt sitten päivystyksien lakkauttamisten takia näitä hoidettavia ohjautuu sinne Kuopioon. Oletteko te selvittäneet tätä asiaa tämän lausuman mukaisesti? Jos olette, niin haluan kuulla, mikä on johtopäätös. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Lyly.
19.25
Lauri
Lyly
sd
Arvoisa rouva puhemies! Tässä aina unohtuu se, että meillä kuitenkin tämä rahoituslaki ja siihen liittyvät kokonaisuudet jakavat tätä rahaa erittäin voimakkaasti hyvinvointialueitten kesken. Välillä tässä keskustelussa jää se kokonaisuus huomiotta. Esimerkiksi rahoitusta kohdennetaan enemmän sellaisille alueille, joilla asukkaiden palvelutarve muun muassa väestörakenteesta ja sairastavuudesta johtuen on suurempi. Esimerkiksi Etelä-Savossa palvelutarve on 60 prosenttia korkeampi kuin Länsi-Uudellamaalla, ja korkein asukaskohtainen rahoitus on Etelä-Savossa, 6 120 euroa per asukas, ja matalin Länsi-Uudellamaalla, 4 053 euroa per asukas. Kuitenkin tämä iso kuva tuolla taustalla ohjaa näitä rahoja sen palvelutarpeen mukaisesti, ja se, kuinka paljon tätä pitää viilata ja kuinka niitä jälkikäteistarkistuksia tehdään, on niitä isoja kysymyksiä, ja niihin kysymyksiin meidän varmaan pitää täällä yrittää löytää ratkaisuja.
No, jos katsotaan, miten hyvinvointialueet toimivat, niin nettokustannusten kasvussa on ollut aika isoja alueellisia eroja ja sen vaihteluväli on aika iso. Ehkä kaikkein tärkeimpinä väestökehitys ja palvelutarpeen muutokset aiheuttavat alueille paljon erilaisia kustannuspaineita. Sen ennakointi tässä mallissa on aika hankalaa, ja voi sanoa, että siinä asiassa pitäisi ehkä löytää ratkaisuja. Palvelurakenne, palvelujen käyttö ja tuotantotavat selittävät osaltaan kustannuskehityksiä. Eli tällaisia näkökohtia on siellä taustalla, ja tässä on varmasti niitä keskeisiä asioita, jotka tekevät näitä eroja.
No, mitä pitäisi sitten tehdä tämän rahoitusmallin vaikutuksille eriytymiskehityksessä, niin siellä kärjessä on se, että tämä rahoituksen asukasperusteinen osa hyödyttää kasvukeskuksia. Siellä on selvästi sellaiset näkökohdat, jotka tekevät tästä sinne suosivan. Nuoremman ja terveemmän väestön muuttoliike kasvukeskuksiin vaikuttaa siihen rakenteeseen niillä alueilla, missä on tämä tilanne, esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa. Siirtymätasaus on kyllä sellainen asia, joka nyt liukuu tuonne vuoteen 29 asti jonkin verran. Se, onko jatko sen osalta viisasta pitää siinä stabiilissa tilassa tulevaisuudessa, vai pitäisikö se siirtymätasaus sitten liu’uttaa pois kokonaisuudessaan, on varmasti semmoinen asia, jota pitää miettiä. Olosuhdetekijät ovat oma kokonaisuutensa.
Sitten tämä palvelutarpeen kasvun huomioiminen, mistä puhuin edellisessä puheenvuorossa: Sen leikkaaminen 80 prosentista 60 prosenttiin on mielestäni aika outo kuvio. Just niillä alueilla, joilla sitä palvelutarvetta on paljon ja sitä tuottavuutta yritetään hakea todella kovasti, jos kasvun tarve on kymmenen euroa ja kuusi korvataan, niin pitää ottaa sitten se 40 prosenttia tuottavuutta, ja se tulee olemaan tosi kova, millä tavoilla se tehdään.
Sitten nämä jälkikäteistarkistukset ovat sellainen osio, joka muuttaa aika paljon, ja ne ovat olleet todella isoja, vuonna 2025 oli todella iso luku. Kun hyvinvointialueiden rahoitus laitetaan osatekijöihin sen kasvun osalta, niin indeksit selittävät suurimman osan. Hyvinvointialueindeksikorotus selittää suurimman osan, ja sitten palvelutarpeen muutos on siinä toinen, eli nämä ovat niitä tosi isoja kokonaisuuksia, joihin tuossa jo viittasin. Sitten tämä jälkikäteistarkistus, joka oli vuonna 25 vuoden 23 mukaisesti, tekee siitä osan. No, nyt kun on puhuttu noin miljardiluokan vuositason kasvusta, kun katsotaan näitä neljää vuotta, niin tästä eteenpäin tulevana vuonna kasvu on vain 360 miljoonaa, eli kyllä tässä taso on pudonnut alas, ja se kasvu on vain 1,3 prosenttia tästä eteenpäin. — Arvoisa puhemies! Tässä on monia kysymyksiä, joten taidan vielä yhden puheenvuoron käyttää. Kiitos.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Hoskonen.
19.30
Hannu
Hoskonen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva välikysymysasia on Suomen kannalta äärimmäisen tärkeä. Kysymys on vain siitä, saadaanko kaikkialla Suomessa terveyspalveluja silloin, kun niitä tarvitaan, olemmeko ihmiset tässä maassa eri alueilla tasa-arvoisia ja olemmeko myös inhimillisiä. Ihmisten avuttomaan tilaan jättäminen ja alueiden eriarvoiseen asemaan laittaminen on varmasti tässä maassa laitonta.
Soteuudistushan tehtiin, arvoisa rouva puhemies, nimenomaan sitä varten, että varmistetaan kaikkialle Suomeen, kaikille alueille, tasapuoliset sosiaali- ja terveyspalvelut kohtuullisella kustannusrasituksella. Tämä oli se lähtökohta, jonka me kaikki varmasti hyväksyimme. Tiesimme joka ainoa kansanedustaja, kun tätä soteuudistusta pitkään väännettiin, että uuteen aikaan on päästävä, koska kuntien kantokyky asian hoitamiseksi oli äärimmäisen eriarvoista. Se eriarvoisuus johtui tietenkin siitä, että se elinkeinopolitiikka maaseutukuntiin oli lähes lopetettu, ja sitten kunnat kärsivät siitä ankarasti, kun verotulot lähtivät.
Sitten soterahoituslain ongelmat ja siihen liittyvät epäoikeudenmukaisuudet me kaikki tiedämme. Kukaan kansanedustaja ei voi vedota tietämättömyyteen ja sanoa, oliko oppositiossa tai hallituksessa. Kaikki me sen tunnistimme ja tiesimme sen olemassaolon. Otetaan esimerkiksi Pohjois-Karjala. Jos tarvevakioituna laskelman mukainen rahasummaus olisi saatu Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelle Siun sotelle, kaikki palvelut toimisivat suhtkoht hyvin, isoja ongelmia ei olisi, mutta meille tehtiin se siirtymätasaus, joka vei noin 60—70 miljoonaa vuodessa, mikä tarkoitti vuosina 23—29 yhteensä lähes 700 miljoonan euron leikkausta. Näistä maakunnista kerätyistä rahoista ja säästöistä suuri osa tuli tänne etelään, muun muassa tämän kuuluisan vieraskielisyyden perusteella annettiin isoja potteja tännepäin. En ketään moiti, mutta oikeudenmukaisuuden nimissä, minun mielestäni tasapuolisuuden nimissä, pitää olla niin, että kaikilla hyvinvointialueilla tarjotaan tämä asianmukainen hoito, ehdottomasti.
Edustaja Eestilä äsken omassa puheenvuorossaan erinomaisesti analysoi sitä tilannetta, mikä Suomessa nyt on. Kiitoksia edustaja Eestilälle erinomaisesta puheenvuorosta, siinä oli paljon viisauden sanoja.
Kun katsotaan esimerkiksi ensi vuotta 27, niin Helsinki-Vantaan alueelle tulee 148 miljoonaa euroa lisärahoitusta ja muu Suomi, muut 20 hyvinvointialuetta, joutuu tyytymään 192 miljoonaan, tasaisen laskennan mukaan 19,2 miljoonaa per hyvinvointialue. Kun katsotaan hyvinvointialueen toimintaa tällä hetkellä, niin järjestelmä on luotu hyvin. Siellä on toki ongelmia. Hallinto ei ole sillä tasolla kuin olla pitäisi. Byrokratiaa on liikaa, mutta parempaan päin varmasti jokaisella alueella tehdään töitä.
Pohjois-Karjalan kohtalo, kotimaakuntani kohtalo, sopisi minkä tahansa muun hyvinvointialueen kohtaloksi. Pitkät välimatkat varsinkin meillä Pohjois-Karjalassa ovat ensimmäinen este. Esimerkiksi nyt hyvinvointialue esittää Lieksan ja Ilomantsin terveyskeskussairaaloiden lakkauttamista. Mitä se tarkoittaa? Meillä on vanhusväestöä molemmissa kunnissa todella paljon, ja jos ne paikat lakkautetaan, minne ne vanhukset laitetaan? Mitään varavaihtoehtoa ei ole. Minulle soitti tänä päivänä muuan lääkäri Pohjois-Karjalan sairaalasta sieltä Tikkamäeltä. Keskustelimme pitkän puhelun. Hän sanoi, että heidän kirurginen tilanteensa on niin vakava, että kaikki kirurginen toiminta loppuu lähiaikoina, koska jos nämä hoitopaikat puretaan — terveyskeskussairaalat elikkä Lieksa ja Ilomantsi lisää — niin sillä hetkellä noin 30 ihmistä odotti leikkausta, ja sitten kun on leikattu, niin nehän pitää sitten siirtää kotikuntiin odottamaan toipumista ja kuntoutumaan. Kaksi paikkaa on vapaana Pohjois-Karjalassa, ja käytännössä homma pysähtyy, ellei hoitopaikkoja ole. Jokaisessa kunnassa on kymmeniä ellei satoja ihmisiä, jotka odottavat pääsyä pitkäaikaiseen hoitoon, kun kunto on jo mennyt ja ikä on korkea. Kaikki me tiedämme, mikä on Suomen ikärakenne ja mikä se käyrä on. Paljon on vanhoja ihmisiä, ja joka ainoan ihmisen hoito on meille kunnianarvoisa tehtävä. Jokainen ansaitsee kunniallisen vanhuuden, ja ihmisiä ei heitellä ympäri maakuntaa. Tapasin viime kesänä Ilomantsissa henkilön, joka kahvipöydässä, vanha herrasmies, itki, kun vaimo oli siirretty 150 kilometrin päähän hänestä. Jo kolme kuukautta oli mennyt, kun viimeksi olivat tavanneet, eikä pysty tapaamaan häntä, kun ei jaksaisi niin pitkää matkaa ajaa. Lääkärit lähtevät pois, kun terveyskeskussairaalat loppuvat, ja Tikkamäen sairaala ruuhkautuu ja jatkohoitopaikkoja ei ole. Vanhustenhoito käytännössä menee erittäin huonoon tilanteeseen, kun ei ole lääkäreitä. Jos me tätä leikkiä jatkamme, sen jälkeen voimme sanoa sivistysyhteiskunnalle näkemiin.
Rahasta tässä ei ole kysymys. Kysymys on siitä ihmisarvon kunnioittamisesta, tasapuolisuudesta ja siitä, haluammeko me tätä maata hoitaa kokonaan vai hoidammeko me tiettyä aluetta. Tämä on Suomen kansanedustajien sydämenasia. Tämä meidän pitää hoitaa.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Ojala-Niemelä.
19.36
Johanna
Ojala-Niemelä
sd
Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutamia havaintoja tästä rahoituslaista.
Tämän rahoitusmallin tietopohjassa on heikkouksia, eli näistä diagnoositiedoista alueet ovat kirjanneet ja toimittaneet diagnoositietoja vaihtelevan tasoisesti, ja kun tämä kokonaisraha on kiinteä, niin tämä rahoitus on nollasummapeliä. Eli kun yksi alue parantaa näitä kirjaamisia, niin sen rahoitus kasvaa ja muiden vastaavasti pienenee. Tästä on seurauksena se, että tämä rahoitus heiluu ja sen ennakointi vaikeutuu. Eli tämä on kyllä se, mikä tarvitsisi kipeästi korjausta nyt sitten jatkossa.
No sitten palaan tähän siirtymätasaukseen. Nyt näyttää siltä, että Pohjois-Karjalalle ja Lapille tämä siirtymätasaus on jäämässä pysyväksi, ja eihän tämä ole mikään siirtymätasaus, jos se jää näin pysyväksi. Eli tämä siirtymätasaus tulisi poistaa pysyvästi hyvinvointialueitten rahoituslaista. Hyvinvointialueiden rahoitusperuste tulee perustaa täysimääräisesti todelliseen palvelutarpeeseen sekä lakisääteisten tehtävien järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Nämä siirtymätasauksesta jo aiheutuneet rakenteelliset alijäämät otetaan huomioon rahoitusjärjestelmää uudistettaessa. Minä perustelen tätä niin, että tämä siirtymätasaus ylläpitää lähtötilanteesta periytyviä rahoituseroja. Siirtymätasaus perustuu hyvinvointialueuudistuksen lähtötilanteeseen ja kuntien ennen uudistusta ilmoittamiin kustannuksiin. Riippumattoman selvityksen mukaan uudistusta edeltävissä kuntien kustannustiedoissa on ollut puutteita ja alueiden välisiä eroja tietojen muodostumisesta. Tämän seurauksena järjestelmä ylläpitää osin vääristyneisiin lähtötietoihin perustuvia kustannuseroja eikä kohdenna rahoitusta täysimääräisesti nykyisen palvelutarpeen perusteella.
Toiseksi siirtymätasaus aiheuttaa merkittävän ja pysyvän rahoitusvajeen. Siirtymätasaus on aiheuttanut useille hyvinvointialueille mittavan rahoitusvajeen, ja Lapin hyvinvointialueen rahoitusta siirtymätasaus leikkasi vuosina 23—24 lähes 108 miljoonaa euroa, mikä on yli 60 prosenttia kertyneistä alijäämistä. Ilman tätä siirtymätasausta Lapin hyvinvointialueen alijäämät olisivat olleet merkittävästi nykyistä pienemmät ja talouden kehitys huomattavasti tasapainoisempi.
Kolmanneksi siirtymätasaus kohdistuu erityisen epäedullisesti alueisiin, joiden kustannustasoa nostavat rakenteelliset tekijät. Siirtymätasaus leikkaa erityisesti niiden hyvinvointialueiden rahoitusta, joiden palvelujen järjestämiskustannukset ovat pysyvien olosuhdetekijöiden vuoksi muuta maata korkeammat. Lapissa kustannuksia lisäävät harva asutus, pitkät etäisyydet, matkailun aiheuttama palvelukuormitus, huoltovarmuuden turvaaminen, geopoliittinen sijainti sekä saamenkielisten palveluiden järjestämiseen ja kehittämiseen liittyvät alueelliset ja kansalliset vastuut. Kyseessä ovat tekijät, joihin hyvinvointialue ei voi omilla päätöksillään merkittävästi vaikuttaa.
Neljänneksi rahoitusvaje vaarantaa palveluiden saatavuuden ja yhdenvertaisuuden. Edellä edustaja Eestilä käytti minusta hyvän puheenvuoron tultaessa näihin perustuslaillisiin oikeuksiin. Tämä vääristyneen rahoitusmallin aiheuttama jatkuva rahoitusvaje pakottaa hyvinvointialueita säästötoimiin, jotka heikentävät palvelujen saatavuutta ja alueellista yhdenvertaisuutta. Jos hyvinvointialue ei saa palvelutarvetta vastaavaa rahoitusta, vaarantuu mahdollisuus turvata kansalaisille yhdenvertaiset sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut. Nykyinen rahoitusmalli heikentää edellytyksiä toteuttaa perustuslain 19 §:ssä turvattua oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä vaarantaa perustuslain 6 §:n mukaisen alueellisen yhdenvertaisuuden toteuttamista.
Sitten lopuksi otan vielä esille sotehenkilöstön irtisanomisen. Sotealan henkilöstöä on irtisanottu jo lähes 10 000 henkilöä tässä maassa, pääasiassa naisvaltaiselta alalta. Irtisanomisia pidän lyhytnäköisenä toimintana, koska esimerkiksi Laphassa eläköitymiskehitys on niin voimakas. Jos eläköitymisennusteissa huomioidaan kaikki eläketyypit, eläköityy ennusteen mukaan vuosina 24—28 20 prosenttia Lapin hyvinvointialueen henkilöstöstä, mikä tarkoittaa reilua 1 700:aa työntekijää. Pelkästään vanhuuseläkkeelle arvioidaan jäävän 1 243 työntekijää vuosien 24—28 aikana. Kun nyt päästetään tästä henkilöstöstä irti, niin onko osaajia löydettävissä hetken kuluttua, kun niille on taas tarvetta?
Sitten täytyy kyllä muistella sitä, kuinka ministeri Marttinen keskeytti kesälomansa ja kiiruhti Lappeenrantaan Kaukaan tehtaalle, kun 220 henkilöä irtisanottiin miesvaltaiselta alalta. Kun tällä vaalikaudella on irtisanottu lähes 10 000 sotealan ammattilaista, niin pitää kysyä, missä ministeri Marttinen tai muut ovat.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
Edustaja Lindén.
19.42
Aki
Lindén
sd
Arvoisa rouva puhemies! Minun täytyy aluksi ihan itsellenikin ja meille läsnäolijoille tässä vielä kerran perustella sitä, miksi me puhumme täällä aika teknisestikin ja hallinnollisesti näistä soterahoitusasioista, miksi me emme puhu pelkästään hoitoonpääsystä ja näistä muista, jotka ovat kuitenkin ydinasioita minunkin mielestäni. Omasta mielestäni Suomessa pitää päästä nopeammin hoitoon ja ikääntyvien hoiva pitää saada paremmalle tasolle ja esimerkiksi asiakasmaksuja pitää saada alaspäin. Nämä ovat niitä poliittisia kysymyksiä, joita ihmiset kohtaavat siellä arjessa. Mutta me olemme täällä kuitenkin lainsäätäjiä, ja silloin meillä on velvollisuus järjestää niin, että ne lait ja niihin liittyvät liitteet — tässä itse asiassa on kysymys sellaisistakin asioista kuin rahoituslain liitteet — ovat niin kunnossa, että niiden puutteesta ei sitten johdu siellä ihmisten arjessa se, että palvelut huononevat ja toimipisteitä suljetaan ja muuta tällaista tapahtuu.
Tässä on moni teistä käyttänyt puheenvuoroja, missä on menty tiettyihin yksityiskohtiin. Äsken esimerkiksi edustajakollega Ojala-Niemelä puhui tästä siirtymätasauksesta. Meillä on jälkikäteistarkistus, josta olen itse puhunut. Sitten siellä on niin sanottu suora asukaslukutekijä, josta on Eestilä puhunut omalla tavallaan täällä. On yliopistosairaalalisä. Sitten on olosuhdetekijät, joita on viisi erilaista. Ja sitten suurin asia on se tarvetekijä, joka jakaantuu kolmeen — terveydenhuollon tarve, ikääntyvien tarve, sosiaalihuollon tarve — ja niiden sisällä ovat sitten ne kriteerit, mitenkä se raha näissä jakaantuu. Mutta en käy näitä nyt enempää läpi.
Tässä edustaja Lyly kiinnitti huomiota siihen, että meillä tällä nykymallilla esimerkiksi Etelä-Savo saa sen 6 000 euroa asukasta kohti mutta Länsi-Uusimaa noin 4 000 euroa asukasta kohti, ja tämä ero tulee juuri näistä tarvetekijöistä: erilainen ikärakenne, erilaiset sairastavuudet muut. Mutta mitäkö tälle nyt oikeasti pitäisi tehdä? Sitä lupailin tuossa jo muutama tunti sitten. Nyt ministeri Ikonen on ollut täällä kiitettävästi paikalla. Eilen meillä siellä parlamentaarisessa soteryhmässä kävi ilmi todellakin se, että aikataulullisesti on niin, että vasta vuosi 2030 olisi sellainen vuosi, jolloin meillä voisi olla käytössä täällä kokonaan uusi malli. Itse jatkaisin sanomalla, että silloinkin, jos meillä on uusi malli, se tulee joidenkin alueiden kohdalla muuttamaan rahoitusta kenties niin merkittävästi, että me oikeasti tarvitsemme siirtymäajan siihenkin. Se ei voi tulla heti vuonna 30 voimaan, jos se esimerkiksi jollekin alueelle antaa 300 euroa per asukas vähemmän ja toiselle 300 euroa per asukas lisää, vaan siihenkin tarvitaan sitten siirtymäaika.
Nyt suurin huoleni kohdistuu vuosiin 27, 28 ja 29. Olen nyt tietysti sillä tavalla realisti, että tiedän, että kun ensi vuoden budjetti on täällä jo ihan kalkkiviivoilla, niin ei siinä nyt tule, vaikka esitämmekin täällä muutosesityksiä, kuitenkaan tapahtumaan mitään olennaista. Mutta se suurin haaste nyt on se, että meillä ei oikeasti voi tapahtua seuraavien kolmenkaan vuoden aikana vielä niin, että jonkun alueen asukaskohtainen rahoitus kasvaa vaikkapa neljä prosenttia ja jonkun ei kasva ollenkaan, koska meillä ei todellisessa elämässä alueiden väestöissä ole näin suuria eroja. Nyt kun meillä kuitenkin oli esimerkiksi mahdollisuus säätää täällä viime keväänä käsitellyssä laissa se perälautamalli, niin kyllä meillä pitää olla mahdollisuus säätää vaikka vuosille 28—29 edelleen väliaikaisia ratkaisuja, vaikka niin, että ne olisivat eräänlaisia välivuosia ennen sitä vuotta 30, ja silloin esimerkiksi kaikki alueet tietyllä tavalla saisivat samansuuruisen asukaskohtaisen korotuksen. Totta kai sitten, kun joku alue kasvaa väkiluvultaan, se pitää ottaa huomioon. Ja siihenkin ehdottaisin tämmöistä 50 prosentin sääntöä, niin että sen vaikutus vaimenisi eli sen välitön vaikutus olisi vähän hitaampi. Samoin jälkikäteistarkastukseen ehdotan tämmöistä 50 prosentin sääntöä, kun se tällä hetkellä liian jyrkästi lisää joidenkin rahoitusta ja liian jyrkästi rankaisee joitakin.
Ja sitten tarvitaan tietysti kriisipaketti, sen lisäksi, että nyt on arviointimenettelyssä tietyt alueet. Olisi esimerkiksi jollakin tavalla valtion kanssa sovittuna tämmöinen järkevä sale and lease back ‑malli, missä vaikkapa peruspääoma, sairaalan tontti ja tilat, voidaan vaikka kymmeneksi vuodeksi myydä valtiolle ja sitten sovitaan samalla, että ne ostetaan takaisin, ja sitten siinä on esimerkiksi matala korko tai jotain muuta. Eli saadaan kerralla se pahin kriisi vältettyä, ja sitten se vastaa tietyllä tavalla kymmenen vuoden lisälainaa tai muuta. Mutta me tarvitsemme tämmöisen seuraavan kolmen vuoden ajan kriisinratkaisun, ennen kuin meillä on kokonaan uusi malli käytössä. — Kiitoksia.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Kalli.
19.47
Eeva
Kalli
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Hyvinvointialueet todella ovat vaikeassa tilanteessa ja ovat olleet vaikeassa tilanteessa toimintansa käynnistymisestä alkaen. Syyt siihen ovat moninaiset, eikä kukaan meistä voinut arvata, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu sen jälkeen, kun tämä iso lakikokonaisuus vuonna 21 hyväksyttiin. Täällä tässä keskustelussa on jo aiemmin käyty läpi niitä asioita, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että kustannusten kasvu oli paljon ennakoitua nopeampaa ensimmäisinä vuosina, ja se on nimenomaan merkittävä syy niihin alkuvuosien kertyneisiin alijäämiin.
Edustaja Hemmilä täällä mainitsi palkkaharmonisaation, ja itsekin kyllä jäin miettimään, miksi ihmeessä kokoomus ajattelee, että ratkaisu olisi alueiden yhdistäminen. Itse kyllä pidän sitä varsin laiskana keinona suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden pelastamiseen. Se ei toisi ratkaisuja niihin ongelmiin, joiden edessä me tällä hetkellä olemme.
Sen sijaan ratkaisuja kyllä löytyy, jos tahtoa on. Kun pohdimme hyvinvointialueiden alkuaskelia ja vuotta 23, kun toiminta käynnistyi ja Orpon hallitus niin ikään aloitti tehtävässään, niin akuutein tarve silloin olisi ollut — kun nähtiin, mitä toimintaympäristössä oli tapahtunut — tehdä välittömästi päätös pidentää alijäämien kattamiseen annettua aikaa. Silloin olisi estetty ne pakkotahtiset ja hyvin lyhytnäköiset päätökset, jotka ovat eri puolilla Suomea johtaneet vaikkapa palveluverkon rajuun karsimiseen mutta myös moniin muihin asioihin, jotka valitettavasti eivät hillitse kustannusten kasvua tulevaisuudessa vaan toimivat päinvastoin: monenlaisia palveluiden heikennyksiä, vaikkapa omaispalveluiden palkkiotasoon liittyen mutta myös vaikkapa perustason palveluiden saatavuuteen, paitsi palveluverkkoon liittyen myös muutoin palveluiden tarjontaan liittyen. Ja kaikki me tiedämme, että jos hoitoonpääsyä heikennetään, niin se ei kyllä kustannuksia säästä, pikemminkin päinvastoin.
Eli on varsin valitettavaa ja murheellista, että hallitus viivytteli näiden ensimmäisten alijäämien pidentämispäätösten kanssa lähes kolme vuotta. Jos päätös olisi tehty aiemmin, niin monelta lyhytnäköiseltä ja huonolta päätökseltä olisi vältytty. Täällä on jo mainittu vaikkapa irtisanomiset ja lomautukset. Monella alueella on käyty jo erittäin monet muutosneuvottelukierrokset, ja voitte vain kuvitella, miten uuvuttavaa ja vaikeaa henkilöstölle on toimia sellaisessa tilanteessa, kun vasta on yksistä muutosneuvotteluista selvitty ja melkein saman tien ilmoitetaan jo seuraavien käynnistymisestä. Siinä on vaikea suunnitella todellista uudistamista ja kehittämistä, jota kyllä siellä kaikilla alueilla tarvittaisiin, ja tarvittaisiin kipeästi.
Matkan varrella on vahvistunut, että myös rahoitusmallissa ja sen kriteereissä on ongelmia. Siitäkin on tänään käytetty ansiokkaita puheenvuoroja, ja olen ymmärtänyt, että tästä olemme kaikki kutakuinkin samaa mieltä. Varmasti on niin, että siitä, minkälaiset niiden kriteerien pitäisi olla, voi olla erilaisia näkemyksiä, mutta sitä ei voi olla hämmästelemättä, että kun kaikki kerran olemme sitä mieltä, että rahoitusmallia pitäisi uudistaa, niin miksi tässäkään ei ole päästy pidemmälle. Tätä valmistelua olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin, perustaa vaikkapa se parlamentaarinen työryhmäkin jo aiemmin, jolloin olisimme tässä vaiheessa jo käsittelemässä sitä uutta lainsäädäntöä ja uudistamassa sitä rahoitusmallia.
Arvoisa puhemies! Aika käy vähiin, joten ehkä nostan tässä nyt lopuksi esiin sen, että kun kaikki tiedämme ja tunnistamme ja tunnustamme sen, että rahoitus kohdentuu tällä hetkellä ongelmallisin perustein, ei vastaa tarvetta ja ajaa alueita ja ennen kaikkea ihmisiä eriarvoiseen asemaan, niin eikö nyt tässä tilanteessa järkevintä ja oikeus ja kohtuus olisi se, että nämä arviointimenettelyt laitettaisiin jäihin, kunnes nämä ongelmat on ratkaistu, ja viimeistään tässä vaiheessa nyt annettaisiin kaikille alueille riittävästi lisäaikaa alijäämien kattamiseen, jotta uudet vahingolliset päätökset estettäisiin siihen asti, kunnes lakeja on korjattu.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Garedew.
19.53
Kaisa
Garedew
ps
Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueiden rahoituslaki on keskustan luoma täysin epäonnistunut kyhäelmä, susi jo syntyessään, johon on tällä kaudella jouduttu tekemään jo useita korjauksia. Ehdottoman välttämätön suurempi uudistus on myös työn alla. Se kannattaa nyt tehdä huolellisesti ja kerralla oikein, eikä toimia kuten keskusta, joka puski varoituksista piittaamatta ongelmallisen mallin väkisin maaliin ihan vain voidakseen ottaa kunnian siitä, että uudistus on nyt tehty. No, onneksi keskusta sentään myöntää tässä välikysymyksessään, ettei viime kaudella sen läpi runnoma rahoitusmalli kykene huomioimaan riittävästi hyvinvointialueiden erilaisia olosuhteita, väestörakennetta, sairastavuutta tai pitkiä etäisyyksiä.
On lähtökohtaisesti ollut käsittämätön päätös jakaa rahaa alueille sen perusteella, kuinka sairailta ne saavat väestönsä tilastollisesti näyttämään. Sen seurauksena alueilla on panostettu tietojärjestelmiin ja tilastokikkailuun sen sijaan, että painopiste olisi hyvinvoinnin ja terveyden lisäämisessä. THL on nostanut esiin merkittäviä virheitä diagnoosien määriä kuvaavissa rekisterisysteemeissä. Esimerkiksi jos verenpainetautia sairastavalle on kertynyt lääkärikäyntejä flunssien takia, ne näkyvät tilastoissa myös verenpainetautikäynteinä. Lisäksi joitakin tavanomaisia ja parantuvia luunmurtumia luokitellaan pysyviksi diagnooseiksi. Ei siis ihme, että niiden rekistereiden mukaan, joiden perusteella jaetaan rahaa, tilastoidut diagnoosien määrät ovat moninkertaistuneet, vaikka todellisuudessa sairaiden määrä ei ole tietenkään lisääntynyt niin paljoa.
Arvoisa puhemies! THL otti lokakuussa kantaa sen puolesta, että diagnoositietojen painoarvoa rahoitusmallissa voitaisiin vähentää. Tästä olen täysin samaa mieltä, ja toivon, että muutkin ovat täällä salissa. Jos uudistuksen tavoite oli kustannusten hillintä ja hyvinvointierojen keventäminen ja väestön hyvinvointi, niin terveydenhoitoa ei olisi kannattanut alkaa palkita sairauksien lisäämisestä. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Polvinen.
19.56
Mikko
Polvinen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Hienoa, ministeri, että olette paikalla. Ajattelin, että kiinnittäisitte huomiota tällaiseen seikkaan tuolta Kainuusta kuin Puolangan osaston lakkauttaminen. Minä sanon tämän sen takia, koska olen selvittelemässä, kuka uskoo ja ketä ja kuka ohjaa ja ketä. Ensimmäisenä päivänä kesäkuuta 2026 aluehallitus Kainuussa käsitteli 137 §:n oikaisuvaatimusta, jossa kerrottiin, että 1 275 517 euroa ei olisi se säästö, mitä aluehallitus on kertonut, että se säästäisi. Tämä luku tulee siis bruttorivistä sieltä Puolangan yksikön kuluista, elikkä kun se otetaan pois, niin se tarkoittaa käytännössä, että niitä kuluja ei tulisi ollenkaan. Eli kuljetuskustannuksia näitten potilaitten osalta esimerkiksi Kajaaniin tai Suomussalmelle ei olisi ollenkaan, tai sitä, että niitä potilaita hoidetaan siellä toisaalla, ei olisi ollenkaan. Tämä on virkavastuulla tehty, ja myös oikaisuvaatimuksen vastaukseen on virkavastuulla perusteltu, että tämä säästösumma on tämä kerrottu summa.
Olen kuullut sellaistakin sanottavan, että kun laki ei pakota paremmin laskemaan, niin näin voidaan laskea. Mutta toisaalta olen kuullut sitä, että ministeriöt painostavat, että tällaisia laskelmia tuotaisiin pöytään, etteivät hyvinvointialueet ja Kainuun hyvinvointialue joutuisi sitten arviointimenettelyyn. Minua kiinnostaa lopulta tietää, kuka ohjaa ja ketä. Onko totta, että ministeriö painostaa tekemään tällaisia rivisäästöjä, mitkä eivät ole todellisia, vai tekevätkö hyvinvointialueet tämän itsenäisesti ja vielä oikaisuvaatimuksesta huolimatta pitävät voimassa tällaisen luvun, mistä jokainen tietää, että se ei pidä paikkaansa? Minua kiinnostaa tämä matematiikka tämän ympärillä, koska toisaalta, jos ne hyvinvointialueet, jotka eivät osaa kikkailla näillä numeroilla ministeriön keskittämisvaatimusten mukaan, joutuvat kaikesta yrittämisestä huolimatta sitten arviointimenettelyyn ja holhouksen alle ja taas sitten keskitetään. Siis minä kyselen näitä ihan niin kuin autoalan perustutkintopohjalla, koska tämän näkee otsallakin, että näitä vaikutuksia ihmisten jokapäiväisen arjen osalta ei pitäisi missään nimessä näin laskea ja ministeriöiden hieman laajemmin pitäisi osata arvioida kuin pelkillä bruttokustannuksilla, jos se näin on.
Minä hämmästelen, mitä tässä maassa siis ihan oikeasti tapahtuu. On dataa, on tekoälymalleja, on simulointeja ja kokemusta — itsellänikin on teollisuuden parista paljon monimutkaisempia simulaatioita syy- ja seuraussuhteista kuin bruttorivit, ja tätä maata tavallaan johdetaan tällaisilla bruttokustannusriveillä. Siksikin tämä keskustan esittämä välikysymys on hyvinkin perusteltu, koska Suomen soten kokonaisjohtaminen on minusta puutteellista ja se ei perustu tosiasioihin ja välttelee tosiasiallisten laskelmien käyttöä ja näyttöä. Siksi tämän hallituksen aika näyttää osaamisensa sotepalvelujen turvaamisessa on mennyt jo ohi. On selvää, että keskustan vaatimukset on laitettava välittömästi toimeen.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Lohi.
20.00
Markus
Lohi
kesk
Arvoisa puhemies! Kun tuossa aikaisemmassa puheenvuorossa totesin, että on syytä katsoa eteenpäin eikä niinkään taaksepäin, niin haluan jakaa muutaman ajatuksen siitä, mikä on nyt tilannekuva ja keskeinen ongelma ja mitä nyt pitäisi tehdä. Peilaan myös siihen, että meillä kaikilla on edessä tulevalla vaalikaudella myös aivan poikkeuksellinen 8—11 miljardin sopeutus julkiseen talouteen. Se muuten tarkoittaa sitä, että ne, jotka lupaavat ratkaista tämän soterahoituksen ongelmat kaatamalla lisää rahaa sinne pienemmällä tai isommalla sangolla, taitavat olla väärässä. Ja kun ministeri tuossa omassa puheenvuorossaan, vastauksessaan välikysymykseen, totesi, että hyvinvointialueet viime vuonna tekivät yhteenlaskettuna ylijäämää, niin sehän tarkoittaa sitä, että tässä rahoituksessa ei kokonaisuutena ole ongelmaa, vaan ongelma on siinä, miten tämä kokonaisrahoitus jakaantuu nyt sitten alueiden kesken.
Täällä on edustaja Eestilä, joka on jo poistunut, käyttänyt hyviä puheenvuoroja siitä, että onpa se muuten hankalaa täällä lähteä tätä tekemään, kun jokainen mielellään puolustaa sitä omaa aluetta niin että meiltä ei ainakaan rahoitusta saa viedä, vaikka teemme ylijäämää. Näinhän se on, ja siellä, missä on väki ja voima, helposti sitten päätöksenteko painottuu. Sen takia tarvittaisiin nyt viisautta päättäjille nousta omien alueiden yläpuolelle katsomaan valtakunnan tasolla tätä järjestelmää ja aidosti kantamaan huolta siitä, että meillä on syntynyt itse asiassa tästä lainsäädännöstä riippumattomista syistä ja uudistuksesta riippumattomista syistä tilanne, että meillä pompsahtivat yhtäkkiä kustannukset yhtenä vuonna 12—13 prosenttia, mikä ei liittynyt uudistukseen, vaan se liittyi pitkälle siihen, että meillä tehtiin aivan poikkeuksellinen palkkaratkaisu ja sitten meillä oli poikkeuksellinen inflaatiopiikki siinä. Sinne jäi sellaiset alijäämät joillekin alueille, että on täysin kohtuutonta edellyttää, että ne tässä rahoituskehyksessä kattaisivat ne. Osa alueista taitaapa olla muuten siinä tilanteessa, etteivät he kykene niitä kattamaan oikein millään.
Sen takia tähän tarvittaisiin avointa mieltä katsoa, olisiko joillekin alueille syytä tehdä sentyyppinen velkajärjestely, josta edustaja Kurvinenkin täällä totesi, että ei kaadeta sinänsä lisää rahaa sinne, vaan todetaan, että kun me nyt menettelyn avulla saamme teiltä nokan pinnalle, niin kun teillä on täällä tämmöinen reppu kuljetettavaa vanhaa alijäämää mukana vanhoilta vuosilta, tehdään joku velkasaneeraus niin, että ei teidän tarvitse tehdä nyt plussaa nopeasti niin valtavasti, että te joutuisitte ajamaan lähipalvelut alas. Minkä takia näin kannattaa tehdä? Sen takia, että koko uudistuksen päätarkoitus oli siirtää painopistettä erikoistasolta perustasolle. Nyt näyttää olevan valitettavasti liikaa se suuntaus. Alueella jos toisella tasapainotusta tehdään niin, että lähipalveluista karsitaanja erikoissairaanhoito saakin olla rauhassa. Tämä ei ole järkevä suuntaus meidän yhteisesti, siis koko vuosikymmeneltä, aseteltuihin tavoitteisiin nähden. Sen takia me ollaan nostettu esille se, että jos tämä kokonaisrahoitusjärjestelmän uudistaminen venyy vuoteen 2030, niin nyt pitäisi tehdä joitakin ratkaisuja, joilla estetään tämä. Nimittäin jos ne lähipalvelut viedään, niin niitä on hankala palauttaa sinne. Sitten on vielä se osaoptimointi, jota tapahtuu sen takia, että Kela maksaa kuljetukset, niin että ei tarvitse niitä laskea siihen mukaan. Sekin on täällä mukana.
No, mitä sitten pitäisi laajemmin tehdä? Nyt meillä on sinänsä uudistettu hallinto ja meillä on olemassa nyt hyvinvointialueet, jotka ovat hyvä alusta. Siellä on päästy tilanteeseen, että se toimii sinänsä, mutta se, mikä meillä on vielä isossa kuvassa yhdessä tekemättä, on se, että meidän pitäisi uudistaa nyt palvelut, se, mitä tehdään ja miten tehdään. Tämä julkisen talouden katastrofaalinen tila edellyttää myös sitä, että me uudelleen määrittelemme tulevalla vaalikaudella myös julkisen palvelulupauksen. Kun me määrittelemme, mitä me lupaamme kansalaisille, ja pidämme siitä kiinni, me tulemme samalla tehneeksi sen, mikä ei kuulu julkiselle ja mikä kuuluu julkiselle. Silloin me palautamme luottamusta ihmisille, koska me kykenemme tuottamaan hyvin sen, mitä me lupaamme. Voisi puhua pitkäänkin tästä, mitä nyt kannattaisi tehdä ja mikä tässä meillä on yhdessä edessä. Sen takia toivon, että tämä välikysymys ennemmin kuin aiheuttaa taaksepäin katsomista voisi meissä kaikissa herättää ajatuksen, pitäisikö meidän nyt porukalla pelastaa nämä muutamat alueet ja välttää katastrofaaliset ratkaisut sieltä ja katsoa sen jälkeen sitten rauhassa tämä kokonaisjuttu. Mutta jos tahtoa on, löytyy tie myös ratkaisulle siihen, että nämä muutamat alueet pelastetaan ja ollaan kaikki siinä mukana tekemässä sitä, ei vastakkainasettelun kautta vaan palveluiden turvaamisen kautta.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Kallio, poissa. — Edustaja Riipi.
20.06
Mika
Riipi
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Tässä on käyty mielestäni kuitenkin ihan hyvääkin keskustelua tilanteesta.
Tästä tuli yhdessä puheenvuorossa esimerkkejä tuolta muualta, mainittiin muun muassa esimerkiksi Viro, miten siellä ketterästi tehdään asioita. Pitää muistaa kuitenkin se, että Viron pinta-ala on alle puolet pelkästään Lapin pinta-alasta, eli tämän maan eri olosuhteet ovat tavattoman erilaiset eri puolilla. Kun tässä on käyty keskustelua siitä, miksi niitä alueita nyt on niin paljon ja niitä on liikaa, niitä pitää vähentää: en ollut mukana silloin viime hallituskaudella tätä valmisteltaessa, mutta kyllä olen ymmärtänyt niin, että silloinen hallitus halusi tällä määrällä ikään kuin varmistaa, että ne ovat inhimillisen kokoisia, että se alueellisuus ihan aidosti toteutuisi tämän kokoisessa maassa ja myös ne olosuhteet pystyttäisiin siellä huomioimaan.
Toinen asia, mistä ei ole hirveästi puhuttu, on kyllä myöskin se, että samaan aikaan varmaan mietittiin myös sitä, että kun tehdään tällainen kolmas vaaleilla valittu taso tähän maahan, niin sitä mahdollisuutta pystytään tulevaisuudessa hyödyntämään myöskin muun hallinnon tehostamisessa, muun muassa sellaisissa tehtävissä, joita halutaan kuntarakenteen yläpuolelle. Tästä ei nyt minusta keskustella oikeastaan ollenkaan. Keskustellaan vain sotesta ja tästä rahoitusmallista eikä siitä visiosta, mikä meillä on hallinnon kehittämiseen sinne pidemmälle. Keskusta on esittänyt avauksena lähimallin, jossa voitaisiin lähteä pilotoimaan muun muassa ajattelua, jossa tätä olemassa olevaa kansanvaltaista rakennetta hyödynnettäisiin myös muun hallinnon järjestämisessä. Kyllä haluaisin kuulla, mitä mieltä ministeri tämäntyyppisestä ajattelusta on muun muassa pilotoinnin näkökulmasta.
No, sitten vielä ehkä tähän loppuun on sanottava, että kyllä olen tosi huolissani siitä, että jos meillä nyt puhutaan rahoituslain uudistamisen tasosta, joka tapahtuu vasta 2030, niin puhutaan siis yli kolmen vuoden aikajänteestä, ja maailmalla on kuitenkin rakennettu Hooverin pato tai Eiffel-torni tai Empire State Building alle kolmessa vuodessa. Eihän tämä rahoitusjärjestelmän uudistaminen voi olla näin vaikeaa.
Kannan kyllä huolta samalla tavalla kuin edustaja Eestilä, joka ehti jo poistua, siis siinä hyvässä puheenvuorossa, että me ollaan perusoikeuksien äärellä. Siksi ikään kuin tällainen teknokraattinen lähestymistapa ei tässä ole nyt paikallaan, vaan pitäisi olla laajempaa näkökulmaa.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Hemmilä.
20.09
Pertti
Hemmilä
kok
Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lohen kanssa, joka nyt pääsi poistumaan valitettavasti salista, käytiin debattia palkkaharmonisaatiosta, siitä mallista, mutta onneksi täällä paikalla on vielä keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, edustaja Kurvinen. Kysyn nyt teiltä, että mitä ihmettä te oikein suunnittelitte silloin, kun toteutitte tämän soteuudistuksen, ja tähän liititte palkkaharmonisoinnin. Olen kuullut eräiden lääkäreidenkin ihmettelevän silloin muutama vuosi takaperin, että mikä ihmeen palkkaharmonisaatio tämä nyt oli, kun hekin saivat tonnin lisää palkkaa. Siis tonni lisää kuukaudessa lääkäreille, ja kyllä he vähän ihmeissään olivat, mutta ottivat tietysti mielihyvin sen vastaan.
Ja vielä, puhemies: Kuten Oulun yliopiston kauppatieteiden professori Elias Oikarinenkin on juuri hiljattain todennut, palkkaharmonisoinnilla on ollut karu kääntöpuoli. Hyvinvointialueiden on nyt haettava säästöjä irtisanomisilla kompensoidakseen palkkaharmonisoinnista aiheutuneita kustannuksia. Kävi siis juuri niin kuin KT eli Kuntatyönantajat vuonna 2021 varoitti: palvelut ja henkilöstömäärät joutuvat joustamaan, kun rahaa palaa menoautomaatteihin. Palkkaharmonisointi ei ole siis tuonut yhtään uutta lääkäriaikaa terveyskeskukseen, se ei ole lyhentänyt hoitojonoja yhdelläkään päivällä, eikä se ole tuonut yhtään uutta hoitajaa ikäihmisten hoivakoteihin. Sen sijaan se on imenyt miljardin euron edestä rahaa suoraan hyvinvointialueiden hoito- ja hoivapalveluista. Mitä tekee keskusta tässä tilanteessa? Te haluatte, että luottokorttia vingutetaan edelleen ilman mitään vastuuta siitä, kuka laskun lopulta maksaa. Yrittäjänä ja pitkän linjan päättäjänä tiedän, ettei taloutta voi hoitaa niin, että menojen annetaan kasvaa hallitsemattomasti ja ratkaisuksi tarjotaan aina vain lisää velkaa ja valtion piikin avaamista. Jos yritys toimisi näin, edessä olisi vääjäämättä konkurssi. Valtiontaloudessa tämä tarkoittaa sitä, että velkaannumme kiihtyvää vauhtia, korkomenot syövät nyt jo budjetista leijonaosan ja lopulta vaarannamme koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan.
Lopuksi, rouva puhemies: On täysin kohtuutonta, että viime hallituskaudella tehtyjen rakenteellisten virheiden ja asiantuntijalausuntojen sivuuttamisen lasku yritetään nyt sälyttää tämän hallituksen ja ennen kaikkea tietenkin suomalaisten veronmaksajien harteille. Hallitus tekee nyt välttämättömiä ja vastuullisia toimia, jotta suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto pelastetaan ja sen rahoitus turvataan myös tuleville sukupolville. Keskustan välikysymys sen sijaan ei tarjoa yhtään kestävää ratkaisua vaan pelkästään paluuta vanhaan vastuuttomaan rahanjakoon.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Mehtälä. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä] — Kannattaa ottaa tuolta puheenvuoroja. [Eduskunnasta: Vasemmalla alhaalla on P-painike.] — Sitten Mehtälä, olkaa hyvä.
20.13
Timo
Mehtälä
kesk
Arvoisa puhemies! Kolme vuotta on kulunut, eikä hallitus ole tehnyt elettäkään lähipalvelujen turvaamiseksi — siis lähipalvelujen turvaamiseksi. Voimme todeta tässä tilanteessa nyt, että tällä hetkellä kukaan ei johda sotekokonaisuutta. Vetoan siinä siihen, että meillä on vastaamassa täällä käytännössä kolme ministeriä sote-asioista, oikeastaan neljäkin ministeriä on osittain tekemisissä soteasioitten kanssa. Päinvastoin olemme joutuneet todistamaan käsittämätöntä keskittämistä, kun hallitus päätti mahtikäskyllä lopettaa myös yöpäivystyksiä useampia kappaleita, kuusi kappaletta, ympäri Suomen vastoin hyvinvointialueitten omaa tahtoa. Lisäksi olemme tässä tänä iltana saaneet kuulla soteuudistuksesta — siitä huolimatta, että sitä tehtiin siis 15 vuotta ja että jokainen puolue, joka tällä hetkellä eduskunnassa on, on ollut sitä tekemässä, ja ainoastaan Liike Nyt on tästä ulkona — että tämä on keskustan luoma sote, keskusta on ollut pääarkkitehti ja niin edelleen. Tietysti minä otan tämän kunniana, että olemme muuten yllättävän pystyviä kavereita me keskustalaiset, kun meitä on 23 kappaletta eduskunnassa ja tuntuu, että me ollaan arkkitehtejä vähän joka asiassa. Mutta otetaan tämä kunnia nyt vastaan.
Yöpäivystykset ovat arjen turva, kaikki kaikessa terveydenhuollon lähipalveluissa, ja sen olen saanut itse kokea erityisesti lastenlasten osalta nyt viime aikoina. Sen tietää jokainen lapsiperhe ja ikääntyvä ihminen, miten merkittävässä roolissa se on. Samaan aikaan hyvinvointialueilla on tilanne entisestään pahentunut, niin kuin me juuri varoitimme silloin hallituskauden alussa. No, mitä hallituksen olisi pitänyt sitten tehdä tai mitä olisi pitänyt tehdä jo tässä vaiheessa? Olisi pitänyt korjata tämän rahoituslain viat, enkä nyt käy niitä läpi, kävin ne tuossa debatissa. On ihan selvät perusteet. Sen jälkeen kun rahoituslaista, jota olivat myös kokoomus ja perussuomalaiset hyväksymässä — sehän tehtiin Sipilän kaudella — päätettiin, tuli merkittäviä muutoksia näihin perusteisiin. Elikkä silloin, kun päätös on tehty, ei ole voinut vaikuttaa niihin asioihin, mitä tuli. Luettelin kuusi eri kappaletta tässä aikojen saatossa sen jälkeen. Antakaa lisäaikaa alijäämien kattamiseen vuoteen 2030 saakka, ja sitten keskeytetään nuo arviointimenettelyt, joiden takia lähipalvelut suljetaan, koska on pakko jollakin tavalla supistaa toimintoja.
On oikeastaan melko uskomatonta, että rahoituslain valuvikoja ei ole korjattu näiden vuosien aikana, koska ne ongelmat olivat nähtävissä jo heti silloin, kun hyvinvointialueet aloittivat. Jos yrityksessä suhtautuisin tähän tapaan käsissä oleviin ongelmiin, niin ei tarvitsisi kauan muuten yhteisöveroa maksella. Nyt monilla ikääntyvillä muuttotappioalueilla rahoitus ei kasva ollenkaan, vaikka kustannukset kasvavat useita prosentteja vuositasolla. Samaan aikaan etelän alueitten rahoitus nousee valtavasti. Jokainen näkee, että on valtavan epäoikeudenmukaista Suomen sisällä hyvinvointialueitten rahoituksen toimiminen. Kun tähän yhdistää vielä sen, että hallitus ei ole suostunut antamaan hyvinvointialueille lisäaikaa alijäämien kattamiseen ennen kuin vasta tänä vuonna, ja todella tiukoin ehdoin, niin mieleeni nousee välttämättä kysymys, onko tässä ollut koko ajan tarkoituksena ajaa hyvinvointialueet tieten tahtoen kriisiin ja onko tässä myös ollut tarkoituksena päätyä tilanteeseen, jossa alueita yhdistetään. Siltä nyt kovasti näyttää. Kärsijän paikalle joutuvat ne sadattuhannet ihmiset, jotka ovat riippuvaisia maakunnan lähipalvelusta.
Arvoisa puhemies! Viimeksi THL on varoittanut, että alueet eriytyvät nopeasti ja palvelujen tasa-arvoisuus vaarantuu. Miksi tämä ei herätä mitään vastakaikua hallituksessa? Miten palveluja turvataan sulkemalla niitä ja viemällä niitä kauemmaksi ihmisistä? Palvelujen lakkautus ei ole mitään palvelujen kehittämistä, se on palvelun lakkautusta. Vaikeuksiin tässä joutuvat ennen kaikkea maakuntien ihmiset.
Loppuun kysyn: mihin tarvitaan sellaista hallitusta, joka syyttää ongelmista edeltäjiään ja jättää ratkaisujen tekemisen seuraavan hallituksen vastuulle? Täällä on myös kuultu, että lakia ei voi korjata. Siksi kysyn: tietääkö joku sellaisen paikan, missä tämän lain voisi korjata, jos ei sitä täällä eduskunnassa voi korjata? — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Lyly.
20.18
Lauri
Lyly
sd
Arvoisa puhemies! Minun ei pitänyt tähän työmarkkina-asiaan puuttua, mutta ajattelin tässä todeta tästä palkkaharmonisoinnista sen, että myöskin kunta-aikana saman työnantajan palveluksessa olevilla pitää olla samanarvoisesta työstä työn vaativuuden kautta sama peruspalkka kaikilla. Nyt kun tämä alue on kasvanut suuremmaksi, niin sama sääntö pätee, ja siellä harmonisoidaan palkka tietyllä aikataululla siihen, että saman vaativuustason työstä, samasta työstä maksetaan sitten samalla tavalla. Tämä on se peruslähtökohta, miksi tämä palkkaharmonisointi on tehty, ja sitten tämä palkkaohjelma on siellä mukana, jolla sitä osittain myös tehdään. Eli viiden vuoden aikana siellä on tämmöinen ohjelma olemassa, ja ne molemmat asiat ovat siinä samassa yhteydessä.
Arvoisa puhemies! Halusin vain tässä todeta, että edustaja Lindén hyvin kuvasi sitä, mitä keinoja voitaisiin käyttää tässä tilanteen korjaamiseksi — tilannehan on vakava kaiken kaikkiaan — niin että me saadaan samanarvoiset ja yhdenvertaiset palvelut koko Suomessa. Se on se ydinkysymys. Näitä ehdotuksia, mitä Lindén esitti, kannattaa miettiä.
Lisäisin niihin vielä sellaisia näkökohtia, mitä voisimme tehdä yhteistoiminta-alueella enemmän, kun katsotaan yhteistoiminta-alueen sisällä olevaa yhteistyötä: mitä erikoissairaanhoidon osalta siellä voidaan tehdä, mitä yksikkötyökustannusten vertailun osalta, työnjaon osalta ja niin poispäin. Me puhutaan paljon alueitten rajoista, mutta minä näkisin, että tätä yhteistyötä ja sopimista, siellä joitain asioita, yhteistoiminta-alueen sisällä varmasti pystytään tekemään, ja se voisi olla semmoinen yksi työkalu näitten lisäksi.
Sitten tietenkin pitäisi miettiä sitä, että meillä on lisätyötä tulossa myöskin hyvinvointialueille helposti siitä, kun nämä STEA-rahoitukset leikkaantuvat. Sieltä tulee palvelutarvetta hyvinvointialueille, ja tavallaan sitten pitäisi laskea sitä, että kun nämä STEA-leikkaukset tulevat, nämä järjestöleikkaukset, joissa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka putoavat turvaverkkojen ulkopuolelle, niin mitä se tarkoittaa käytännössä, kun ne tulevat hyvinvointialueille eli mitä voitaisiin tehdä sen ennaltaehkäisemiseksi ja miten tavallaan estetään sitä kysymystä.
Arvoisa puhemies! Tässä on kuitenkin tosi isosta sopeutuksesta tai vertailusta kysymys. Minä nopeasti katsoin tuossa, että Keski-Suomessa nyt tällä hetkellä alijäämä näiltä neljältä vuodelta 23—26 tulee olemaan noin 1 100 euroa ja Keski-Suomelle tuleva rahoitus on 4 800 euroa per henkilö, niin siitä näkee sen mittaluokan, kuinka paljon siellä on sitä alijäämää ja kuinka sitä voidaan tehdä. Itä-Uusimaa on samalla tavalla: se on siellä yli 1 000 euroa ja 4 500 euroa on se, joka vuositasolla tulee olemaan. Ja esimerkiksi Helsinki on tehnyt ylijäämää ja rahoitus on noin 4 600 euroa per asukas ja 459 euroa on plussan puolella tämä tilanne. Eli tässä näkyy se haarukka, kuinka iso se on ja kuinka pienet ne mahdollisuudet ovat sitä korjata kovin nopeasti, ja se minun mielestäni tuossa henkilötason vertailussa näkyy.
Arvoisa rouva puhemies! Vielä asiakasmaksujen osalta: Kun ne ovat nousseet noin 70—90 prosenttia, niin se on myöskin tarkoittanut sitä, että kuntien, hyvinvointialueitten palveluita rahoitetaan entistä enempi asiakasmaksuilla. Se on ollut noin kuusi prosenttiyksikköä aikaisemmin, ja se nousee varmaan tuonne kahdeksan prosenttiyksikön luokkaan. Siitä tulee varsin merkittävä osuus. Tämäkin on vielä sen takia huolestuttava piirre, että nyt ne pienituloiset ihmiset joutuvat maksamaan enemmän tästä.
Arvoisa puhemies! Meidän pitää käyttää täällä kaikki parlamentaarinen työ sillä tavalla hyväksi, että se tekisi rohkeita ehdotuksia nyt, kun sen saa, koska seuraavalle hallitukselle sieltä voidaan hyvin myöskin yhteistuumin löytää ratkaisuja, jotka voitaisiin nopeasti laittaa sitten toimeen, jos ei tämä hallitus ehdi niitä tehdä. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Hänninen.
20.24
Juha
Hänninen
kok
Kiitos, arvoisa puhemies! Täällä puhutaan erinäköisistä toimintamalleista ja ongelmien ratkaisemisesta, ja sehän tuli tähän ihan mielenkiintoiseen hetkeen. Muistan semmoisen yhden tilaisuuden, jossa puhuttiin vahvasti monituottajuudesta — monituottajuudesta. Onko kukaan koskaan kuullut semmoisesta, jossa julkinen puoli, yksityinen sektori ja kolmas sektori yhdessä tekevät asioita? Me tiedetään kuitenkin, että sen julkisen puolen paisuttamisen takia me ollaan näin huonossa taloudellisessa tilanteessa. Eli meidän pitäisi onnistua jakamaan tätä asiaa vahvemmin. Me kaikki tiedetään, että se kolmas sektori tuottaa vaikuttavia ja edullisia palveluita. Samoiten tätä yksityistä sektoria on paljon, eli sitä voidaan kilpailuttaa, ei aina ottaa sillä maksimihinnalla vaan niin, että on sama laatu ja sitten kilpailu käyntiin. Hetken kuluttua kerron vielä semmoisesta mallista kuin yrittäjämalli, se voi olla yksi osa tätä meidän yksityistä toimijaa.
Keskustapuolueelta tuli tuossa alueiden yhdistämisestä. En tiedä, oliko se heidän tavoitteensa, mutta minä käyttäisin mieluummin sanaa yhteistyö, eli hyvinvointialueet voisivat ja voivat tehdä vahvemmin yhteistyötä. [Antti Kurvisen välihuuto] Joku kysyikin, mikä kokoomuksen linja on. [Antti Kurvisen välihuuto] — Minä voin sen kertoa, jos edustaja Kurvinen hetken malttaa kuunnella. — Meidän linja on sellainen, että siellä, missä on ihmisiä, on myös palveluja, eli tämä on se vahva ajatus. [Pertti Hemmilä: Se on kokoomuksen linja!]
Minä avaan pikkuisen tätä meidän... Minulta kysyttiin edellisen puheen jälkeen, mikä on sellainen yrittäjämalli, jonka mainitsin varsinaisessa puheenvuorossani sieltä pöntöstä. Kerron lyhyesti: Luulin, että yrittäjämalli on varmasti monelle tuttu, mutta ehkä se ei olekaan, eli erehdyin — toisen kerran elämässäni. Yksi suuri haaste ja ongelma on, että meidän hyvinvointialueilla on soteinfran vajaakäyttöä. Soteinfran vajaakäyttöä hyödynnettäisiin yritys- ja yksityistoiminnalla. Vajaakäytössä olevaa soteinfraa vuokrataan sairaalan oman henkilöstön käyttöön. He käynnistävät omaa liiketoimintaansa vuokraamissaan tiloissa itse maksaville asiakkaille. Sairaalan henkilöstö tekee yksityisen toimintansa virka-ajan ulkopuolella omien pienten yhtiöidensä lukuun. — Minä toivon, että Lindén kuuntelee huolella, koska minä tiedän, että hän ymmärtää tästä hyvinkin paljon, varmaan muutkin. — Sairaalasta ostetaan tarvittavat tutkimuspalvelut. Samalla tuo malli helpottaa ihmisten hoitoon ja tutkimukseen pääsyä.
Meillä on käsillä kaksi isoa haastetta, jotka pahentavat sotepalvelujen riittävyyttä: on toimintojen leikkaukset, ja samaan aikaan palvelujen tarve lisääntyy nopeasti. Leikkaukset aiheuttavat soteinfran — tilojen, välineiden, tutkimuslaitteiden — vajaakäyttöä, ja näkyvissä on henkilöstön vajaus. Tämä toimintamalli hidastaa ja estää sairaalainfran vajaakäyttöä. Tämä voitaisiin pilotoida esimerkiksi pohjoisessa, Oulaskankaalla. Se on tärkeää myös kokonaisuuden kannalta. Hoidon painopiste pitää saada ennaltaehkäisevään työhön ja perushoitoon. Tunnistan, että näistähän sitä leikataan sitten ensimmäisenä, kun pitää jostakin säästää, mutta painopisteen pitää olla ennaltaehkäisyssä ja perushoidossa. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Lindén.
20.27
Aki
Lindén
sd
Arvoisa rouva puhemies! Tämä on nyt enempi semmoinen kommentointikierros, ja ihan lyhyitä kommentteja muutamista esillä olleista asioista.
Tämä yrittäjämalli on kovinkin tuttu. Olen ollut perustamassakin muun muassa HUSin sisällä toimivaa yritystä, mutta tähän asti on ollut melkoisia esteitä lainsäädännössä tällaisille malleille. Ihan konkreettinen esimerkki: Otan sen tuolta saaristosta, Nauvosta, missä aikanaan terveyskeskushammaslääkäri ei saanut tehdä kunnan laskuun ylitöitä, koska sehän oli maksanut kunnalle lisää. Hän ajatteli, että jos hän sitten vuokraa ne tilat ja tekee illalla yksityisvastaanottoa, niin se ei ollut sen takia mahdollista, että meillä Kela on eri rahoittaja ja valtio tai kunnat ovat eri rahoittajia. Niissä tiloissa, jotka ovat kunnan rahalla rakennettuja, ei voinut tehdä sitä yksityistyötä illalla. Näitä asioita on paljon Suomessa pohdittu, ja varmaan tiettyjä mahdollisuuksia on.
No, toinen asia, palkkaharmonisaatio: Siihen edustaja Lylykin tässä jo puuttui. Sanoisin nyt näin, että minulle on uutinen, jos kokoomuksen kanta on se, että saman työnantajan palveluksessa olevat, samaa työtä tekevät eivät saisi samaa palkkaa, mutta toki itse myönnän, että tässä palkkaharmonisaatiossa on oltu liian kaavamaisia, koska ei olla otettu huomioon tehtävien moninaisuutta, sitä, että vaikka titteli on sama, terveyskeskuslääkäri vaikkapa, niin tehtävät voivat olla kovin monenlaiset, ja sen takia kaikkia ei pitäisikään panna ihan samaan palkkaan. Tämmöisiä asioita. [Pertti Hemmilä: Juuri niistä on kysymys!]
No, sitten siihen pääasiaan: Kun edustaja Garedew nyt puhuukin jälkeeni, niin silloin kun viimeksi puhuitte tässä, kiinnitin huomiota siihen, että minusta ihan osuvan värikkäästi kuvasitte niitä pahimpia epäkohtia, mitä tällaiseen diagnoosiperusteisuuteen voi liittyä, mutta jos nyt vähän yleisemmin katsomme sitä asiaa, niin kaikkialla maailmassa ja myös Suomessa kaikkina aikoina terveydenhuollon rahoituksen yksi kriteeri on ollut sairastavuus. Sitä on mitattu välillä ennenaikaisella kuolemalla, työkyvyttömyydellä, Kelan ilmaislääkeoikeuksiin oikeutettujen henkilöiden lukumäärällä taikka monilla muilla mittareilla, mutta se asia, mistä me tässä salissa taidamme olla kaikki eniten yksimielisiä, on se, että tämä nyt käytössä ollut malli, jossa on yli 200 eri diagnoosimittaria, jotka sitten vieläpä eivät yhteismitallisesti eri alueiden tietojärjestelmien kautta välity oikealla tavalla sinne THL:ään ja sieltä edelleen valtiovarainministeriölle, osoittautui tässä viimeksi nyt tämän päättyvän vuoden aikana niin suureksi epäkohdaksi, että siitä täytyy päästä eroon. Meidän täytyy käyttää harvempia diagnooseja siellä tai suurempia diagnoosiryhmiä tai mitata sairastavuutta sitten joillain muilla mittareilla.
Ihan viimeksi totean — tässä olikin ministeri mukana tietenkin, luonnollisesti, puheenjohtajana siellä parlamentaarisessa työryhmässä — kun ryhdyin hieman muistelemaan, että aikanaan Helsingin kaupunki käytti, siis itse asiassa kauan sitten, tällaista mittaristoa jakaakseen suuren kaupungin terveydenhuoltorahan silloisille suurpiireille, joita Helsingissä oli muistaakseni seitsemän. Keskiseen suurpiiriin kuuluivat Kallio ja Sörnäinen, ja sitten oli Lauttasaari ja muita. Minä löysinkin sitten vanhoista dokumenteistani tämän hyvin mielenkiintoisen tilaston, ja mainitsen sen vielä tässä: Eli Helsinki käytti siis terveydenhuollon rahan jakamiseen yhden kaupungin sisällä tämmöistä mittaria, jossa painoarvot menevät seuraavasti, siis loppusumma on yhteensä 100: Väestön koulutustaso, siis eri alueilla verrattuna, painoarvo 12. Yksinhuoltajien osuus, painoarvo 10. Yksinasuvien osuus, painoarvo 5. Työttömien osuus, painoarvo 12. Toimeentulotukea saavien osuus, painoarvo 13. Työkyvyttömät alle 55-vuotiaat, painoarvo 15. Ilmaislääkeoikeutetut, painoarvo 8. Sitten sairaaloiden poistoilmoituksista saatavat diagnoositiedot, painoarvo 15, ja alle 64-vuotiaana kuolleisuus, painoarvo 10. Tämä on hyvin voimakkaasti sosiaali- ja lääketieteellinen: mittaristoissa painottuivat huono-osaisuus ja pitkäaikaissairaudet. Tällä rahalla jaettiin kahdelle samansuuruiselle väestölle niin, että toinen sai kaksi kertaa enemmän rahaa, ja kun täällä edustaja Lyly kertoi sen, että meillä tietty alue saa nyt 6 000 euroa ja tietty 4 000 euroa, niin se on puolitoistakertainen. Meillä on yhden kaupungin sisällä jaettu vielä jyrkemmin näitä rahoja, koska nämä todella vaikuttavat suoraan siihen tarpeeseen. Nyt meidän täytyy yhdessä uudistaa se rahoituksen mittaristo niin, että se parhaalla mahdollisella tavalla vastaa sitä tarvetta.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Garedew.
20.33
Kaisa
Garedew
ps
Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, hyvinvointialueille kyhätty surkea rahoitusmalli on aiheuttanut toisille alueille hurjan määrän näitä diagnoosimerkintöjä siihen rekisteriin, jonka perusteella alueille jaetaan rahoitusta, ei siis yhdenvertaisesti samalla systeemillä. Se on tosiaan tämä suurin ongelma, erilaiset tietojärjestelmät näillä alueilla. Mutta se ei kuitenkaan ole ainoa ongelma — tilastot heittävät joillain alueilla myös vastakkaiseen suuntaan. Etelä-Karjalan hyvinvointialue on hiljattain julkaissut raportin, jonka mukaan THL:n ja Kelan rekisterit poikkeavat niin paljon toisistaan, että rahoituksen perusteena käytettävän rekisterin mukaan alue olisi Suomen toiseksi kallein ja joutunut arviointimenettelyyn, kun taas todellisiin tarpeisiin perustuvan rekisterin mukaan alue olisi yksi edullisimmista.
Keski-Suomessa on vastaava tilanne. Puutteellisten diagnoositietojen keräilyn vuoksi alueen rahoitus on jäänyt kymmeniä miljoonia todellista tarvetta pienemmäksi, ja nyt Keski-Suomen alue onkin vienyt asian hallinto-oikeuteen. Kun rahoitusmallia nyt ollaan uudistamassa, on aivan keskeisintä korjata nämä tietojärjestelmistä ja rekisteritavoista johtuvat epäoikeudenmukaisuudet sekä vähentää tätä rahoituksen ja diagnoosien keskinäisriippuvaisuutta.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kyllä varoittivat rahoitusmallin ja hyvinvointialueuudistuksen seurauksista jo viime kaudella. Silloin näitä varoituksia ei kuunneltu. Sen jälkeen keskusta jättäytyi vapaaehtoisesti oppositioon jättämällä tyhjän paperin hallitustunnusteluissa. Sitten hallitusneuvottelujen aikaan vaadittiin työrauhaa juuri näille alkaneille alueille, että annettaisiin työrauha eikä tehtäisi näitä suuria muutoksia vielä. No, se sitten kuunneltiin ja luvattiin antaa työrauha. Mutta nyt kuitenkin keskusta vaatii kovaan ääneen tekemään taas muutoksia, jotka se itse jätti silloin tietoisesti tekemättä, kun keskusta jätti tämän alkuperäisen lain.
Uskon, että kansa kyllä näkee tämän sumutuksen läpi. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Polvinen.
20.36
Mikko
Polvinen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Tässä välikysymyksessä keskustellaan myös vanhuspalvelujen vaarantumisesta, ja siteeraan tässä eläkejärjestöltä Kuhmosta saamaani sähköpostia nyt lokakuulta:
”Pieni eläke ja kasvavat terveydenhuollon laskut — kuka puolustaa ikäihmistä? Pienellä eläkkeellä elävän ihmisen arki on usein jatkuvaa laskemista: riittävätkö rahat ruokaan, sähköön, lääkkeisiin ja asumiseen. Kun terveydenhuollon laskut kasaantuvat, tilanne voi muuttua kohtuuttomaksi. Miettikääpä: Kuhmossa keskimääräinen eläke oli viime vuonna 1 749 euroa, naisilla 1 633 ja miehillä 1 870 euroa. Tästä kun vähennetään vielä verot, ei käteen jää paljoakaan elämiseen. Ei näillä summilla makseta kohoavia kustannuksia. Eläkkeellä oleva ihminen on tehnyt vuosikymmenten ajan työtä ja rakentanut tätä yhteiskuntaa. Nyt kun hän tarvitsee terveydenhuollon palveluja, hänellä pitäisi olla oikeus saada hoitoa ilman pelkoa siitä, miten laskuista selviää. Terveydenhuollon asiakasmaksut, lääkekulut ja muut välttämättömät menot voivat viedä pienestä eläkkeestä kohtuuttoman suuren osan. Kukaan ei saisi joutua valitsemaan lääkkeiden ja ruuan välillä tai jättämään lääkäriin menemättä rahanpuutteen vuoksi.
Tässä on muutamia faktoja: Hallitus korotti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja kymmenen prosenttia 2024, 45 prosenttia vuonna 2025 ja vielä kaksi prosenttia keväällä 2026. Lääkärillä käynti terveyskeskuksissa maksaa 36,20 euroa ensi vuonna, ja erikoissairaanhoitoon tulee uusia maksuja 1. maaliskuuta 2027 alkaen. Lääkkeiden omavastuu on 71,92 euroa ja lääkekatto eli vuosiomavastuu 650 euroa 56 senttiä, jotka voivat täyttyä jo tammikuussa — siis tammikuussa — jolloin eläkkeestä ei jää juuri mitään elämiseen. Harvalla pienellä eläkkeellä olevalla on puskuria lisääntyviin menoihin. Pienituloisten ikäihmisten ahdinkoon on puututtava.”
Tällaista viestiä tulee kentältä, ja minä ymmärrän hyvin tämän ahdingon, mikä ihmisillä tässä on. Kyllä hallituksen olisi pitänyt pystyä ymmärtämään ikäihmisten palveluja ja varsinkin näitten kohonneitten kustannusten, näitten kohonneitten palvelumaksujen, vaikutus pieneen eläkkeeseen. Minä hämmästelen, ajatteliko kukaan, eikö tästä tule aika lopullisen hankalaa tammikuussa, kun eläkeläisellä menevät nämä lääkekatot jo tammikuussa täyteen ja pitäisi vielä loppukuu jollain elää. Onko ministerillä vastausta näille kuhmolaisille viestinlähettäjille, mistä he rahansa ottavat, kun tammikuussa tulee lääkekatto täyteen?
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Kurvinen.
20.39
Antti
Kurvinen
kesk
Ollaan varmaan, arvoisa puhemies, sellaisilla hetkillä, että ollaan ”koottuja huomioita tai erinäisiä merkintöjä päivän keskustelusta” -tyyppisissä osioissa. Ehkä tämä lienee tällainen kommenttipuheenvuoro, kun debatti ei enää aukene, edustaja Hemmilän ja edustaja Garedewin puheenvuoroihin, jotka täällä ovat olleet mielenkiintoisia asioita.
Lähden nyt edustaja Garedewin, voisiko sanoa, hyvin tunteellisistakin puheenvuoroista liikkeelle. Paljon on syytöksiä — kirjallisuudessa puhutaan kaikkitietävästä kertojasta, joka näkee ennakolta, miten kaikki tapahtuu. Se ehkä sopii näihin kommentteihin. Mutta se jäi kyllä puuttumaan, arvoisa edustaja Garedew, mikä on se perussuomalaisten vaihtoehto. Miten te järjestäisitte suomalaisten kriittiset peruspalvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut? Montako aluetta? Mikä on julkisen ja yksityisen rooli? Miten rahoitetaan, miten se rahoitus määräytyy? Yhtään tällaista puheenvuoroa ei ole tullut edustaja Garedewilta eikä keneltäkään muultakaan persulta tässä salissa, ei, vain keskustan syyttelyä, samat väsyneet tyhjä paperi -puheet. Te olette nyt vahdanneet sitä meidän tyhjää paperiamme tässä neljä vuotta. Olisiko kannattanut jotakin tehdä ihmisten arjen eteen eikä toljottaa sitä tyhjää paperia, jonka ilmeisesti joku — edustaja Bergbom, vai onko se ollut puhemies Halla-aho vai kuka se on ollut — on ottanut teille esille?
Sitten edustaja Hemmilälle haluan kommentoida tästä palkkaharmonisaatiosta. Toki täällä tuli jo sosiaalidemokraattien ryhmästä vastauksia. Elikkä työtuomioistuin on linjannut ainakin vuonna 2018, että jos yhdistellään näitä erilaisia organisaatioita, niin silloin kohtuullisessa ajassa täytyy saattaa palkat samalle tasolle samantyyppisissä tehtävissä. No, tällainen on tietysti äärimmäisen vaikea tehtävä, kun kyse on tuhansista tai kymmenistätuhansista työntekijöistä ja viranhaltijoista. Ja varmaan siellä on virheitä tapahtunutkin, mutta tämä on toimintatapa, joka Suomen työelämässä tapahtuu, kuntaliitoksesta hyvin tuttu. Voin sanoa näin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja kuntaliitoskunnassa päättäjänä toistakymmentä vuotta olleena, että tämä on tuttua myös kuntaliitostilanteesta. Kun organisaatioita yhdistellään, niin joudutaan tekemään tämä harmonisointi jossakin kohtaa, ja kyllähän se... Voin sanoa edustaja Hemmilälle, että kun en ole kaikkitietävä kertoja, toisin kuin ehkä jotkut puhujat täällä, niin en suoraan sanottuna tiedä, miksi aina korjataan palkat ylöspäin, mutta tämä käytäntö Suomen työelämässä vain näyttää olevan, että kun se harmonisaatio tapahtuu, palkat sitten korjataan aina ylöspäin tai tarkistetaan, harmonisoidaan ylöspäin.
Tästä haluan päästä nyt, arvoisa edustaja Hemmilä ja hyvät kokoomuslaiset, tähän teidän lempiasiaanne elikkä tähän alueitten yhdistämiseen. Teidän ryhmäpuhujanne, edustaja Laiho, paalutti tuolta korokkeelta, että alueita pitää ruveta yhdistelemään. Siis meillä on nyt jo tuhansien tai kymmenientuhansien ihmisten organisaatioita, omakin hyvinvointialueeni Etelä-Pohjanmaa, jolla on miljardin budjetti. Nyt nämä pitäisi yhdistää vielä isommiksi niin, että suurin piirtein viidestä keskuksesta päätettäisiin jokainen vuodeosasto, vanhusten asumisyksikkö, neuvola. Käyttäisin, arvoisa puhemies, tästä kokoomuksen keskittämisajattelusta ”sotekolhoosi”-termiä. Semmoisia valtavia kolhooseja pitäisi saada aikaiseksi. Mitä läheisyysperiaatetta se on, mitä asukkaitten kuulemista se on, mitä ihmisen kokoista päätöksentekoa se on? Todella byrokraattisia, virkavaltaisia, hirmujättiläisiä rakennettaisiin. Kerron nyt edustaja Hemmilälle ja kaikille kokoomuksessa, että Suomessa on tutkijoiden mukaan Pohjoismaiden toiseksi vähiten järjestäjiä sotessa. Vain Islannissa on vähemmän järjestäjiä, eli meillä on nyt jo todella vähän. Me vähennettiin 200:sta vain 21:een. Sanon, puhemies, lopuksi: jos kokoomuksen toimimalla tavalla aletaan yhdistelemään näitä alueita, nämä palkkaharmonisaatiot toteutuvat taas uudelleen, ja sieltä tulee lisää tarpeettomia kuluja pois hoidosta.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Hemmilä.
20.43
Pertti
Hemmilä
kok
Hyvä rouva puhemies! Vastaan edustaja Kurviselle, kun hän syytti, että kokoomus on ryhmäpuheenvuorossa ollut yhdistämässä alueita viideksi alueeksi, vai mitä se nyt oli, mutta ei se nyt ihan näin kuitenkaan mene. [Antti Kurvinen: Mikä on kokoomuksen linja?] Itse edustan tällaista näkökulmaa: Muistutan siitä, mitä edustaja Hänninen ansiokkaassa puheenvuorossaan nosti esille, tämän monituottajamallin. Siis sehän on erinomaista, ja minusta siihen pitäisi pyrkiä enemmän. Valitettavasti vaan nyt tässä hiljattain jostain taholta on kolmannen sektorin tekemää työtä vähän aliarvostettu, ja se on hyvin harmillista.
Mutta vielä, arvoisa puhemies: Tänään tässä salissa on keskusteltu sosiaali- ja terveydenhuollon tilasta, rahoituksesta ja tulevaisuudesta. Keskustelu on sillä tavalla ollut tärkeää — ja aika monessa kohtaa on ollut ansiokastakin keskustelua — että kyse on suomalaisten itse asiassa tärkeimmistä peruspalveluista mutta toisaalta myös veronmaksajien rahoista ja niiden käytöstä. Haluan kuitenkin vielä nostaa esiin yhden keskeisen ongelman, joka hämärtää päätöksentekoa ja vastuunkantoa tässä järjestelmässämme. Kyse on kaksois- ja kolmoisrooleista. Jos edustaja Kurvinenkin malttaa nyt kuunnella, [Antti Kurvinen: Tarkkana kuin porkkana!] niin todellakin meillä istuu — en tiedä edustaja Kurvisen tilannetta tässä asiassa — tässä salissa suuri joukko kansanedustajia, jotka päättävät valtion budjetista, hyvinvointialueiden rahoituslaista ja kuntien valtionosuuksista, ja samaan aikaan samat edustajat istuvat hyvinvointialueiden valtuustoissa ja hallituksissakin vaatimassa valtiolta lisää rahaa. Ja vielä kolmanneksi moni istuu myös kuntien päättävissä elimissä vahtimassa oman kotikuntansa etua ja terveysasemia suhteessa hyvinvointialueeseen. [Aki Lindénin välihuuto]
Arvoisa puhemies! Tämä ei ole tervettä vallankäyttöä. Kun sama henkilö istuu usealla eri tuolilla, hämärtyy se, kenen etua hän milloinkin ajaa. Onko hän valtakunnan tason lainsäätäjä, joka katsoo koko Suomen ja julkisen talouden kestävyyttä, vai onko hän oman hyvinvointialueensa tai kotikuntansa edunvalvoja? Se on vähän sama kuin laittaisi pukin kaalimaan vartijaksi. Tällainen roolien sekoittuminen johtaa väistämättä jääviyksiin, osaoptimointiin ja siihen, että vaikeita mutta välttämättömiä rakenneuudistuksia jarrutetaan paikallispoliittisista syistä. Vastuu katoaa, kun päätöksentekijä voi aina osoittaa sormella joko eduskuntaa, hyvinvointialuetta tai kuntaa riippuen siitä, missä kokouksessa hän sattuu sinä päivänä istumaan. Eikä ole kyse vain vallasta vaan tietenkin useimmiten myös rahasta. Monilla hyvinvointialueilla maksetaan luottamushenkilöille huomattavan suuria kokouspalkkioita ja vuosipalkkioita. On veronmaksajien aliarvioimista, että kansanedustajan varsin hyvän palkan päälle kerätään merkittäviä lisätuloja järjestelmästä, jonka rahoituksesta itse eduskunnassa päätetään. Se syö suorastaan kansalaisten luottamusta poliittiseen päätöksentekoon.
Arvoisa puhemies! Kansanedustajan tehtävä on kokoaikainen ja vaativa luottamustehtävä. Soteuudistuksen ja julkisen talouden tervehdyttämisen keskellä meiltä vaaditaan selkänojaa ja selkeää vastuunjakoa, ei roolien päällekkäisyyttä. Päätöksenteon on oltava läpinäkyvää, ja jokaisen päättäjän roolin on oltava kansalaisille selkeä. Onkin koko suomalaisen demokratian ja uskottavan päätöksentekojärjestelmän näkökulmasta etu, että jokainen meistä keskittyisi hoitamaan yhden tehtävän kunnolla. Olen itse pyrkinyt noudattamaan sitä ohjetta, että yksi mies voi jättää vain yhdet jäljet.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Kettunen.
20.48
Tuomas
Kettunen
kesk
Kunnioitettu rouva puhemies! Kiitoksia edustaja Hemmilälle puheenvuorosta. Täytyy vain todeta se, että kun sanoitte, että ei pidä paikkaansa, että kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa paalutettiin sitä, että alueita tulee yhdistää, niin näinhän siinä eduskuntaryhmän puheessa paalutettiin, ja se voidaan... [Pertti Hemmilä: No minä hoidan, ettei näin tule tapahtumaan!] — Kiitoksia, edustaja Hemmilä, minä arvostan teitä ja teidän ajatuksianne laajemminkin. Kiitoksia siitä.
Edustaja Garedewille täytyy todeta, kun totesitte, että Suomen Keskusta meni vapaaehtoisesti oppositioon, että ei menty. Kansa äänesti meidät oppositioon. Täytyy muistuttaa meitä keskustalaisiakin vielä, mikä oli se vaalitulos silloin kolme ja puoli vuotta sitten: se oli 11,3 prosenttia. Eli kansa meidät äänesti sinne oppositioon. [Pertti Hemmilä: Kuinka monta paikkaa lähti?] — Siinä lähti useampikin paikka. Nytten on kansanedustajia 23 ja viime vaalikaudella oli 31 tai 32 — se pitää tarkistaa.
Mutta, edustaja Hemmilä, minä käytän tämän puheenvuoroni siteeratakseni kuhmolaisia, niin kuin edustaja Polvinen tuolla, ja haluan jatkaa näitten eläkeläisten kannanotoilla. He ovat kirjoittaneet jo tämän vuoden alkupuolella tämmöisellä otsikolla kuin ”Vanhusten pakkosiirrot Kainuun hyvinvointialueella”. — Ministeri Ikonen, kiitoksia, että kuuntelette vielä tätä tärkeää välikysymyskeskustelua. — Luenpa nyt myös tämän kannanoton:
”Hyvinvointialueemme” — elikkä se Kainuun hyvinvointialue — ”on maantieteellisesti laaja, lähes puolet entisestä Uudenmaan läänistä” — elikkä puhutaan laajasta alueesta hyvinvointialueena. ”Siitä huolimatta ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja on vähennetty, vuodeosastoja on poistettu, myös Kuhmossa. Vaikka väestö ikääntyy, palveluntarve kasvaa jatkuvasti, ja etenkin vuodeosastojen puute vaikeuttaa kaikkien kuntalaisten terveydenhoitoa. Sairastunut kuhmolainen vanhus voidaan sijoittaa esimerkiksi Puolangalle tai Suomussalmelle.” No, tänä päivänä ei enää edes Puolangalle voida kuhmolaista vanhusta sijoittaa, koska sieltä lakkautettiin vuodeosasto 1,3 miljoonan euron säästöllä. ”Ajomatka henkilöautolla kestää pitkään. Ilman omaa autoa julkisilla kulkuyhteyksillä omaisen on käytännössä mahdotonta päästä tapaamaan läheistään. Tämä heikentää sekä vanhuksen että omaisten hyvinvointia. Myös saattohoitopaikkoja on Kuhmossa riittämättömästi. Tällainen toiminta tuntuu kylmältä ja eriarvoistavalta.”
”Vanhusten siirtelyä kotikunnan ulkopuolelle ei seurata systemaattisesti, eikä pakkosiirroista ole avointa tilastointia. Hyvinvointialue” — siis Kainuun hyvinvointialue — ”seuraa tarkasti esimerkiksi jonotusaikoja eri palveluihin, mutta milloin aletaan seurata sitä, kuinka usein ympärivuorokautista hoivaa tarvitseva vanhus tai vuodehoitoa tarvitseva sijoitetaan pois omasta kotikunnastaan?”
”Tätä soteuudistusta perusteltiin vuosien ajan leveämmillä hartioilla.” [Pertti Hemmilä: Just!] — Kyllä. ”Tällä viestittiin, että hallinnon keskittäminen hyvinvointialueille mahdollistaa voimavarojen aiempaa järkevämmän ja tehokkaamman käytön. No kuinkas sitten kävikään? Päätöksenteko on siirtynyt kauemmas sieltä Kuhmosta, kauemmas niistä ihmisistä, joita päätökset koskevat. Missä on päätöksenteossa ihminen, joka on päätöksen kohteena? Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on puuttunut vanhusten laitoshoivan sijoituskäytäntöön. Tämä kertoo siitä, että ongelma ei ole yksittäinen vaan laajempi ja rakenteellinen. Toivomme, että kuhmolaiset ja kainuulaiset saavat tasa-arvoiset, yhdenvertaiset, inhimilliset ja ihmisarvoiset palvelut Kainuun hyvinvointialueella ja myös mahdollisuuden kuolla omassa kotikunnassaan läheisten ympäröimänä aina, kun se on mahdollista.”
Näin on Eläkeliitto tämän vuoden kevätpuolella ottanut kantaa tähän Kainuun hyvinvointialueen tilanteeseen. Kyllähän tämän alkuperäisen soteuudistuksen tavoite oli rakentaa järjestelmä, jossa päätöksenteko on demokraattisesti alueellista: Palvelut turvataan koko maassa. Vastuu ei keskity vain suurimpiin kaupunkeihin. Maakunnilla on todellinen mahdollisuus kehittää palveluitaan omista lähtökohdistaan, ja tämä alueellinen yhdenvertaisuus säilyy.
Kyllä meitä kainuulaisia tänä päivänä sitten muistutettiin, kun valtiovarainministeriö käynnistää Kainuun hyvinvointialueen ennakollisen talouden ohjauksen menettelyn — ennakollisen talouden ohjauksen menettelyn — josta, ministeri Ikonen, te olette antanut päätöksen tänään keskiviikkona. Eikö ajatuksen pitänyt olla juurikin päinvastainen, että alueet saavat tehdä päätöksiä ja viedä asioita eteenpäin? Jos tämmöisiä ennakollisia talouden ohjauksia aletaan järjestelemään, niin kysynpähän vain, että kun meillä Kainuun hyvinvointialueellakin on tehty paljon hyvää työtä, niin mihin tämä ennakollisen talouden ohjaus perustuu.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Mehtälä.
20.54
Timo
Mehtälä
kesk
Arvoisa puhemies! Politiikassa, johon tulin ensimmäistä kertaa, kun tulin tänne eduskuntaan, minua ärsyttää kaikkein useimmiten semmoinen asia, jos asioiden suhteen ei olla rehellisiä.
Nykyisen sotemallin aikana kustannukset ovat nousseet, neljän vuoden aikana, yhteensä 7,7 prosenttia. Aiemmin kuntapohjaisen soten aikana kustannukset nousivat vuodessa keskimäärin kunnissa 5—6 prosenttia — siis vuodessa. Se tarkoittaisi samassa ajassa yli 20 prosentin korotusta. Uusi hyvinvointialuemalli on siis säästänyt valtavasti julkista rahaa, ja esimerkiksi Pohteen alueella on purettu samaan aikaan tuhansien ihmisten laiton hoitojono.
Mutta tosiasia on, että suhteessa bruttokansantuotteeseen me käytämme huomattavasti vähemmän rahaa soteen kuin muut Pohjoismaat — siis huomattavasti vähemmän rahaa soteen kuin muut Pohjoismaat — ja toiseksi vähiten on toimijoita. Tätä rahoituksen nousua hallitus on leikannut enemmän kuin rahoituslakiin sisältyvä leikkuri muutenkin tekisi, ja muun muassa siksi monilla alueilla tehdään juuri nyt pakotettuna täysin kestämättömiä leikkauksia arjen palveluihin.
Arvoisa ministeri, nyt hyvinvointialueilla pitäisi olla mahdollisuus kehittää lähipalveluita, mutta te hallituksessa ette anna tähän mahdollisuutta. Päinvastoin paniikki päällä tehdään harkitsemattomia päätöksiä. Kysyn nyt uudestaan ministeri Ikoselta, joka kiitettävästi on kuunnellut ja kirjannut ylös näitä keskusteluja: kun hallitus ei pysty näitä puutteita korjaamaan eikä täällä eduskunnassa niistä pystytä päättämään, niin kuka tämän työn meille tekisi? — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Siponen.
20.57
Markku
Siponen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Hemmilä tuossa matkalla kehui, että hyvä, kun tulet tälle puolelle. Ajattelin, että hyvä tulla tälle puolelle, koska juuri muita täällä salin oikealla reunalla ei tällä hetkellä olekaan. Varmasti kyllä tulen sieltä ministerin luotakin vielä tänään puhumaan. Kiitoksia ministerille, kun olette edelleen täällä paikalla. Tärkeä aihe, ja hienoa, että olette täällä illalla vielä keskustelua kuuntelemassa. [Pertti Hemmilä: Kokoomus on vastuunkantaja!] — Anteeksi? [Pertti Hemmilä: Kokoomus on vastuunkantaja!]
Miksi keskusta teki tämän välikysymyksen kokoomukselle, vastuunkantajalle, joka tässä tilanteessa kantaa vastuuta ja jolta odotetaan myöskin päätöksiä ja ratkaisuja hyvinvointialueen tilanteeseen? Tilanne on juuri näin: valta ja vastuu hyvinvointialueitten tilanteesta on tällä hetkellä siellä kokoomuksen johtamassa ministeriössä, ja juuri sen takia keskusta jätti tämän välikysymyksen, koska meillä on huoli alueiden tilanteesta tällä hetkellä.
Sen haluan vielä sanoa tuohon aikaisempaan keskusteluun näiden alueitten määrästä, että eihän se keskustallekaan ole mikään itsetarkoitus tai kiveen hakattu, että meillä täytyy tämä nykyinen määrä hyvinvointialueita olla maailman tappiin asti, mutta tässä tilanteessa, kun hyvinvointialueet ovat vasta aloittaneet muutama vuosi sitten toimintansa, emme näe järkevänä emmekä näe varsinkaan, että se säästäisi valtion rahoja, että lähdettäisiin nyt saman tien hyvinvointialueita yhdistämään. Itse olin yhden hyvinvointialueen hallituksessa, kun alueet aloittivat toimintansa, ja kyllä väittäisin, että jos siinä tilanteessa, kun laitettiin paljon, kymmeniä toimijoita yhteen ja budjetti nousi yli miljardin, työntekijöitten määrä yli kymmenentuhatta, olisi lähdetty laittamaan vielä isompi alue, vaikkapa koko Itä-Suomi, yhteen, niin en näe, että sillä olisi säästetty tai olisi pystytty lähipalveluja paremmin turvaamaan. Jos nyt taas lähdettäisiin alueita yhdistämään, niin väittäisin, että kustannuksia vain tulisi tässä kohtaa huomattavasti enemmän. Mutta se siitä alueitten määrästä. Kokoomuksen linja on kyllä tullut siinä tänään harvinaisen selväksi.
No, tähän välikysymykseen lähdettiin sen takia, koska tämä rahoitusmalli on todettu ongelmalliseksi, mutta hallitus ei ole lähtenyt sitä riittävästi korjaamaan. Hyvä, että kyselytunnilla tässä aiemmin jo myöskin pääministeri Orpo myönsi nämä ongelmat, mutta harmi on se, että sitä ei ole lähdetty sitten tarmokkaasti korjaamaan.
Toinen asia, miksi välikysymys jätettiin: Syynä on se, että sotepalvelut, hyvinvointialueitten palvelut, ihmisille tärkeät lähipalvelut, vanhustenhoito ja sosiaalityö eriytyvät eri puolilla Suomea. Tämä ei ole mikään keskustan mielipide, vaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tehnyt täysin saman havainnon siitä, että alueet, ihmisten palveluitten saavutettavuus ja myöskin sitten rahoituksen taso suhteessa siihen palvelun tarpeeseen eriytyvät. Tässä tullaan siihen tärkeään perustuslain kirjaukseen, että ihmisten tulee olla tasa-arvoisia, yhdenvertaisia eri puolilla Suomea.
Sitten on tietenkin tämä rahoituslaki ja myöskin siihen liittyen tämä alijäämien kattaminen hyvinvointialueille, siihen liittyvät arviointimenettelyt. Tässä tilanteessa alueet ja alueitten päättäjät laitetaan selkä seinää vasten. Muutamat ovat käyneet tämän arviointimenettelyn läpi, ja vaikka täällä on kovasti vakuuteltu, että nämä arviointimenettelyt turvaavat ne alueitten lähipalvelut, niin kyllä se palaute on täsmälleen päinvastaista, mitä tällä hetkellä tulee päättäjiltä niillä alueilla, jotka ovat joutuneet arviointimenettelyyn tai jotka ovat sinne mahdollisesti joutumassa. Keskusta nimenomaan vaatii, että nyt täytyy laittaa nämä jäihin siksi aikaa eikä pidä laittaa myöskään uusia alueita arviointimenettelyyn, kunnes saadaan nämä kaikkien tunnustamat rahoituslain ongelmat korjattua.
No, keskusta on jo aiemmin näitten vaatimusten ohella, mitä nyt toimme tähän välikysymykseen, julkaissut oman hyvinvointialueitten ja sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvän korjaussarjan ja jaotellut siellä niitä välittömästi tehtäviä korjauksia ja sitten pidemmällä aikavälillä tehtäviä korjauksia.
Nostan vielä yhden asian tähän puheenvuoron loppuun. Kaikilla alueilla tämä alijäämien kattamisajan pidentäminenkään ei välttämättä tule riittämään. Siinä kohtaa voisi olla myöskin järkevää ottaa harkintaan tämä keskustan ehdottama hyvinvointialueitten velkasaneeraus, jolla sitten pystytään sitä taloutta tasapainottamaan ja myöskin palvelut turvaamaan. — Mutta jatkan, arvoisa puhemies, seuraavassa puheenvuorossa.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Selvä. — Seuraavaksi edustaja Garedew.
21.03
Kaisa
Garedew
ps
Arvoisa puhemies! Diagnoosikikkailuun kannustavan ja vieraskielisyyslisiä jakelevan hyvinvointialueiden rahoitusmallin tilalle on saatava todelliset palvelutarpeet tunnistava ja alueita tasapuolisesti kohteleva rahoitusmalli. Nykyinen malli ei kannusta väkirikkaimpia eli etelän alueita tehostamaan toimintaansa yhtä paljon kuin muita alueita, koska ne saavat lisärahaa pelkän väkiluvun perusteella. Tämä on siis täysin naurettava rahanjakoperuste. Jos keskusta olisi nyt ihan oikeasti maakuntien ja lähipalveluiden säilyttämisen puolestapuhuja, se ei olisi hyväksynyt rahoitusmallia, joka käytännössä pakottaa palveluiden heikentämiseen sieltä, missä väestö ei kasva. Nykymallissa rahoitus ei myöskään vastaa todellista palvelutarvetta, kuten ollaan täällä jo puhuttu, mikä on aiheuttanut monien alueiden vaikeat talousongelmat ja vaarantanut jopa perustuslain vaatimat palvelut. Siksi uudessa mallissa tulisi painottaa demografisia tekijöitä enemmän kuin sairastavuuslukuja. Alueen väestön ikää, sukupuolta ja vastaavia tietoja ei pysty liioittelemaan samalla tavalla, kun diagnoosien määrät kerätään eri tavalla näitten tietojärjestelmien kautta.
Asukasmäärää ja vieraskielisten määrää ei ole tarpeen huomioida millään tavalla. Niillä ei tulisi olla mitään tekemistä tämän asian kanssa. Pikemminkin on puututtava vielä tehokkaammin siihen, että hyvinvointialueilla kuluu valtavasti rahaa esimerkiksi tulkkaukseen. Vuonna 2024 hyvinvointialueet käyttivät tulkkaus- ja käännöspalveluihin yli 35 miljoonaa. Tämä ei voi todellakaan jatkua näin suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Tällä hetkellä ilmaisen tulkkauspalvelun saamisella ei ole yhtään mitään rajoja. Esimerkiksi Tanskassa tulkkausta saa vain ensimmäiset kolme vuotta maahantulon jälkeen, ja jos siihen mennessä ei ole opetellut kieltä riittävän hyvin, joutuu maksamaan tulkkinsa itse. Minä itse ehdotan, että yksi vuosi ilmaista tulkkausta pitäisi riittää. Sen jälkeen on pärjättävä tekoälytulkkauksella tai kustannettava nämä kulut itse. Rahoitusmallin uudistuksen lisäksi on siis jatkettava myös maahanmuuttajien vastuuttamista kielen opiskeluun ja oman kortensa kekoon kantamiseen tässä talouden vaikeassa tilanteessa.
Arvoisa puhemies! Sotepalveluiden rahoituksen tulee kannustaa hyvinvoinnin lisäämiseen, ei diagnoosien lisäämiseen. Vaikuttavimpia ratkaisuja tulee tietenkin tukea ja hyväksi havaitut käytännöt saatava valtakunnalliseen käyttöön.
Kiitos ministeri Ikoselle tästä parlamentaarisesta työryhmästä, joka tekee tärkeää työtä keskustan ja SDP:n epäonnistuneen soteuudistuksen pelastamiseksi, hyvinvointivaltion palveluiden turvaamiseksi tulevaisuudessa, jotta tästä selvitään eteenpäin. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Polvinen.
21.06
Mikko
Polvinen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Garedewille: Muistellaan hieman reilu kolme vuotta sitten, lähes 3,5 vuotta sitten; Säätytalolla sotepöytä, hallitusohjelma ja hallitusohjelmalinjaukset ja sen mukaiset toimenpiteet. Eivät muuttuneet nämä rahoituslain kriteerit. Aivan täydet vapaudet hallitusneuvotteluissa muuttaa kriteerejä sellaiseksi kuin parhaakseen katsoo. Hallitusneuvottelujen tuloksena kokoomus ja perussuomalaiset olisivat voineet tehdä tämän: muuttaa nämä kriteerit ja laittaa asian jalalle. Tässä on nyt mennyt 3,5 vuotta, ja nämä haasteet ovat olleet tiedossa, ja niitä itsestäänselvyyksinä täällä tänään toistellaan. Eikä sen jälkeenkään ole tapahtunut muutosta tämän asian kanssa siten, että nämä edustaja Garedewin aikaisemmin kertomat epäkohdat olisi tullut korjattua. Tässä lainsäädäntömonopolia käsittelevässä eduskunnassa näitä lakeja säädetään. Tänään on säädetty nopeassakin järjestyksessä, otettu käsittelyyn muun muassa rajalaki. Kyllä nämä asiat voi järjestellä, jos tahtoa on. Siinä mielessä peräpeiliin katsominen liian kauas voi näyttää jo vähän vääristyneeltä, jos lähempänä peräpeilissä on tällaiset mahdollisuudet, missä näitä olisi voinut itse korjata.
Edustaja Hemmilälle sanon tuosta roolien sekoittumisesta, ja näin leikkisästi, jos sanoisin, että kun oli tuo neloisrooli silloin, kun eduskuntaan tulin valituksi. Jätin toki heti niitä tehtäviä pois, kun oli alueen, kunnan ja maakunnan tehtävät, ja kyllä siinä huomaa sen, että siinä väsyvät kyllä päättäjät. Tällä hetkelläkin, kun katson kollegoita tuolla kuntapäätöksen puolella, niin he ovat niin monessa tehtävässä, että ei ihme, jos välillä näistä laskelmista ei käydä läpi ihan jokaista riviä, mitkä sitten todella vaikuttavat ihmisten arkeen ja ratkaisuihin. Siinä mielessä tämä rakenteen yhdentäminen maakunnan sisällä, esimerkiksi Kainuussa, kun on sama maakunta ja hyvinvointialue, työssäkäyntialue ja paljon muuta, ammattikorkeakoulut ja ammattikoulut. Meillä on hyvin synerginen maakunta, ja ei kyllä haittaisi, vaikka päätöksentekoa kevennettäisiin ja yhdistettäisiin ja tuotaisiin demokratiaa peliin esimerkiksi maakunnallisella pormestarimallilla, koska nyt tuntuu siltä, että virkamiehet vievät, koska päättäjän aika kuluu niin monissa eri tehtävissä, että ei oikein välttämättä ehdi kaikkeen perehtyä. Ehkä semmoinen pieni huomio vielä siitä, kun itse olen Kajaanissa kaupunginvaltuutettuna, että valtuuston kokouksiakaan ei voida maanantaisin pitää, silloin kun on maakuntapäivä eduskunnassa, koska on niin kiireiset muut päivät siellä päättäjillä. Kansanedustaja ei pääse siis täten osallistumaan. Meidän perustuslaillisia oikeuksiamme ainakin tässä olen perännyt, että mikä se rytmittää tänä päivänä, jos ei eduskunta rytmitä suomalaista politiikan tekorytmiä, mutta siellä vasemmisto on päättänyt johtaa tätä asiaa näin, ja siltä se myös siellä näyttää ja tuntuu.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitos. — Seuraavaksi edustaja Kettunen.
21.09
Tuomas
Kettunen
kesk
Kunnioitettu rouva puhemies! Tosiaan tuossa äskeisessä puheenvuorossani toin esille sen, että nytten Kainuun hyvinvointialueelle on käynnistetty valtiovarainministeriön toimesta ennakollinen talouden ohjauksen menettely — ennakollinen talouden ohjaus, lyhenne ETO. Tämä on tämmöinen neuvottelumenettely. ”Tavoitteena on ehkäistä hyvinvointialueen talouden tilan vaarantumista. Neuvottelumenettelyssä muodostetaan tilannekuva alueen taloudesta ja toiminnasta. Prosessi on tarkoitettu tukemaan hyvinvointialueen omaa päätöksentekoa.” Kysynkin: eikö ministeri Ikonen luota Kainuun hyvinvointialueen talouden hoitamiseen? ”Kainuun hyvinvointialuetta koskevassa ohjausmenettelyssä keskeisenä tavoitteena on selvittää kertyneiden alijäämien kattamiseen liittyvät edellytykset ja aikataulu. Kainuun hyvinvointialue on hakenut lisäaikaa alijäämien kattamiseksi vuoden 2029 loppuun.” Rouva ministeri, Kainuun hyvinvointialue on hakenut alijäämien kattamiseksi lisäaikaa vuoden 2029 loppuun. Näin on myös tehnyt muistaakseni Pohjois-Savon hyvinvointialue. Pohjois-Savon hyvinvointialueen lisäksi myös Keski-Uudenmaan hyvinvointialue on hakenut tätä lisäaikaa, mutta näitä päätöksiä ei ole vielä tullut. Kysynkin rouva ministeriltä: kun näiden alijäämien kattamiseksi on haettu lisävuosia sinne vuoden 2029 loppuun asti ja kun puhutaan Kainuun hyvinvointialueesta, niin vuoden 2026 tilinpäätösennusteen mukaisesti Kainuun hyvinvointialueella on tilikauden päättyessä kattamatonta alijäämää jäljellä noin 17 miljoonaa euroa, niin katsotteko, että meidän Kainuun hyvinvointialue ei saa katettua näitä 17:ää miljoonaa euroa vuonna 2027, 2028 ja 2029 elikkä kolmen vuoden aikana?
Siellä Kainuun hyvinvointialueella on tehty tiukkojakin päätöksiä. Mutta johtuuko tämä siitä eli onko Kainuun hyvinvointialue joutunut tähän ennakolliseen talouden ohjaukseen sen vuoksi, kun Kainuun hyvinvointialue ei laittanut Sotkamon arviointi- ja kuntoutusyksikköä Sotkamossa kiinni? Sen yksikön vuosikustannus hyvinvointialueelle on 1,6 miljoonaa euroa. Kyllä me ihmettelemme siellä Kainuussa, kun Puolangan vuodeosastopaikat laitettiin kiinni. Siellä Puolangalla on aivan uusi terveysasema. Sieltä on 100 kilometriä Kainuun maakuntakeskukseen elikkä Kajaaniin ja 70 kilometriä lähimpään sotepisteeseen, -keskukseen Suomussalmelle, ja kuitenkin tämä Puolangan vuodeosaston lakkauttaminen oli 1,3 miljoonaa euroa. Eikö mikään riitä, kun Kainuussa etsitään säästötoimenpiteitä? Kuitenkin kainuulaiset ovat katsoneet hyväksi, että kun on pitkät välimatkat, rouva puhemies, niin niitä vuodeosastojen arviointi- ja kuntoutusyksikköpaikkoja pitää olla ympäri maakunnan. Senkö vuoksi Kainuun hyvinvointialue on joutunut tämmöiseen ennakolliseen talouden ohjaukseen? [Mikko Polvinen pyytää vastauspuheenvuoroa]
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Sitten mennään taas listalle. Meillä on kahteen asti varattu aikoja. Minäkin olen varannut aikaa kahteen asti täällä talossa, niin että ottakaa sinne vain noita puheenvuoroja. Se on aina parempi, että saa kolme minuuttia kuin yhden. Se on enemmän. — Olkaa hyvä, edustaja Lohi.
21.13
Markus
Lohi
kesk
Arvoisa puhemies! Haluan aloittaa tämän puheenvuoroni kiitoksilla ja onnitteluilla. Ensin haluan kiittää ministeriä. Te olette erittäin kärsivällisesti, pitkään täällä seurannut tätä keskustelua ja varmasti myös osannut lukea politiikan retoriikan läpi sen vakavan viestin, joka täällä on tullut, ja aidon huolen, joka on tullut, ja se huoli on varmasti myös yhteinen koskien sitä, että ihmisten palvelut kaikkialla Suomessa turvataan. Kiitos siitä, että täällä välikysymyskeskustelussa olette näinkin illalla vielä paikalla. Sitten voisin onnitella edustaja Garedew’ta. Teillä on paljon lahjoja. Osaatte hyvin taitavasti toisia puolueita arvostella, vaikka se tuntuukin meistä välillä kohtuuttomalta.
Haluaisin sitten erään asian nostaa tässä vielä esille, nimittäin sen, että kun täällä on nostettu esiin nämä rahoituslainsäädännön ongelmat, niin siellähän on olemassa tämä sairastavuus — joka, edustaja Garedew, ei ole mikään keskustan kyhäämä malli, vaikka niin ehkä uskottekin, mutta ne, jotka täällä pitempään ovat olleet, tietävät, että tätä on yhdessä rakennettu. Tämä on itse asiassa THL:n ja tutkijoiden rakentama malli. Näin tietävät ne, jotka ovat perehtyneet asioihin eivätkä vain pintapuolisesti kommentoi. Sitten on olemassa olosuhdetekijät. Siellä olosuhdetekijöissä on yksi, joka on täällä noussut esille mutta jota meidän kannattaisi ehkä porukalla vakavasti miettiä. Nimittäin vieraskielisyyden perusteella hyvinvointialueille jaetaan rahoitusta pikkusen enemmän kuin harva-asutuksen ja saaristolaisuuden perusteella — tänä vuonna, jos oikein muistan, 528 tai 529 miljoonaa, siis pelkästään sen takia, kuinka paljon on merkitty väestörekisteriin asukkaita, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. No, ovatko ne henkilöt sellaisia, että se vaikuttaa siihen hyvinvointialueen palvelutarpeen kasvuun? Varmasti joillakin on ehkä tulkkaustarpeita, mutta moni heistä on työperäisiä maahanmuuttajia, perusterveitä, keski-ikäisiä, joilla ei ole minkäänlaista palvelutarvetta. Sitten meillä on tapauksia, jotka on vanhempien äidinkielen perusteella syntymässä merkitty vieraskielisiksi mutta ovat käyneet suomalaisen varhaiskasvatuksen, peruskoulun, kenties toisen asteen ja korkeakoulutuksenkin ja puhuvat aivan täyttä, sujuvaa suomen kieltä. Ei se, että heidät on merkitty väestörekisteriin, lisää yhtään heidän palvelutarvettaan.
Tämä on niin iso erä, ja se niin paljon ohjaa rahoitusta, että tätä kannattaisi yhdessä perata, onko se oikeasti enää perusteltu. Mitä tulee tulkkaustarpeisiin, niin niissä jos jossakin kykenemme varmasti ottamaan tekoälyä käyttöön ja parantamaan tuottavuutta, ja sitä kautta se myös vähentää tämän erän perustetta. Tämä voisi olla semmoinen, että jo pelkästään tämän poistaminen ja jakaminen muilla kriteereillä ja sitten se asukasperusteisuus, joka on täällä tullut Eestilän puheenvuorossa ja muutamassa muussa hyvin esille, saattaisivat jo nopeasti ratkaista tavallaan tämän akuutin ongelman oikeaan suuntaan. En sano sitä, mutta siitä kannattaisi tehdä ehkä koelaskelmia.
Sitten sanon omana mielipiteenäni vain tämän: Kun mietitään nyt näitä pitkän tähtäimen rahoitusmuutoksia, niin meillähän kuntapuolella sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus perustui pitkälle demografiaan ja olosuhdetekijöihin, eli väestön ikärakenne korreloi, kun on riittävän iso väestöpohja, aika hyvin sitä palvelutarvetta, ja sivussa kannattaisi — minun on helppo nyt, kun en ole siinä parlamentaarisessa ryhmässä kuin varajäsen, täältä sivusta sitten härkkiä sitä aihetta, mutta sanon tämän ihan vakavasti — laskea ja mallintaa, että entäpä jos siirryttäisiin sentyyppiseen malliin — demografia ja olosuhdetekijät, niiden on molempien välttämätöntä olla siellä. Nimittäin tämähän olisi erittäin kannustava. Saisit sen ikäihmisen iän perusteella, kun palvelutarve kasvaa, rahoitusta, mutta jos kykenet pitämään hänestä huolta niin, että hän pärjää kotona eikä tarvitse raskaampia palveluita, se olisi erittäin kannustavaa. Se myös kannustaisi hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen erittäin voimakkaasti. Sen takia ajattelisin, että porukalla kannattaisi miettiä, että otetaanpa rinnalle ja katsotaan, mihin se johtaisi.
Tämmöisiä viestejä ja kiitoksia haluan antaa näin illan päätteeksi.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Mehtälä.
21.19
Timo
Mehtälä
kesk
Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi kiitos edustaja Lohelle hyvin avaavasta puheenvuorosta. Mutta kun täällä on paikalla vielä sellaisia, joilla tuntuu hyvinvointialueiden rahoituksen perusteet olevan edelleen vähän hukassa, niin haluan tuoda esille koko tämän alkuvaiheen.
Elikkä siitä on nyt kolme vuotta. kun eduskunnassa oli käsittelyssä tämän hallituskauden ensimmäinen välikysymys, ja sen teki keskusta, ja sen aiheena olivat sotepalvelut ja niiden vaarantuminen. Jos lyhyesti palaamme tilanteeseen, joka silloin oli käsillä: Hyvinvointialueet olivat vasta aloittaneet toimintansa. Heti alkuun oli käynyt selväksi, että niille myönnetty rahoitus ei ole riittävä. Matkassa oli paljon epäonnea. Lukuisten eri syiden vuoksi arvio tarvittavasta rahamäärästä oli mennyt pieleen. Siksi alueet tekivät aluksi todella raskasta tappiota. On muistettava, mikä oli vuoden 2023 hyvinvointialueitten talousraamin perusta — siis mikä oli vuoden 2023 hyvinvointialueitten talousraamin perusta. Se oli kuntien vuoden 2021 tilinpäätös ja vuoden 2022 talousarvio. Siis kun rahoituslaista päätettiin, sen jälkeen tapahtui merkittäviä, valtavia muutoksia rahoituksen tarpeisiin. Täällä on vielä paikalla edustaja Lohi, joka oli silloin sotevaliokunnan puheenjohtaja. 23.6.2021 hyvinvointialueitten laista päätettiin täällä eduskunnassa. Mitä tapahtui tämän jälkeen? Ensinnä tuli korona, joka vaikutti tähän budjettiin alentavasti sen takia, että ihmiset eivät ensinkään voineet käydä hoidossa, jopa estettiin hoitoon tuleminen, peruttiin kaikkia leikkauksia ja monia sellaisia, jotka eivät olleet ihan välttämättömiä. Sitten kunnille maksettiin koronakorvaukset, jolloinka sotemenot kuntien osalta painuivat alas. Tilinpäätökset eivät kertoneet sitä todellisuutta, mitkä olivat kuntien sairaanhoitomenot todellisuudessa vuonna 2022. Sitten kunnat alibudjetoivat sairaanhoidon sen seurauksena. Sitten tulivat sairaanhoitajien lakot. Taas hoidot siirtyivät tai jäivät kokonaan tekemättä. Sodan seurauksena tuli raju inflaatio, josta täällä on hyvin jo kuultukin puhetta, ja korkotason nousu. Sitten tuli hoitajien palkkaratkaisu, joka nosti kustannuksia muistaakseni heti 4,1 prosenttia. No, sitten olivat ict-muutoskustannukset, kun hyvinvointialueet aloittivat toimintansa. Tähän tulivat vielä lisänä palvelutarpeen kasvu ja kertoimet, uudet tehtävät, mitkä annettiin hyvinvointialueille, ja myös lisävelvoitteet, mitä niiden mukana tuli. Jos jotain hyvää tästä pitää kertoa, niin tällä hetkellä sotemenot tiedetään eurolleen, mutta ennen kuin sote oli kuntapohjainen, kukaan ei tiennyt tarkkaan, mitkä olivat sotemenot.
Arvoisa puhemies! Samaan aikaan kun kesällä 23 nykyinen hallitus aloitti toimintansa, se kirjasi ohjelmaansa 1,4 miljardin euron verran leikkauksia hyvinvointialueitten rahoitukseen, siis sen leikkurin päälle, joka oli jo rahoituslain perusteella pyrkinyt hillitsemään kustannusten nousua. Syksyllä 2023 kävi selväksi, että hallitus ei lukuisista pyynnöistä huolimatta suostunut myöntämään hyvinvointialueille lisäaikaa alijäämien kattamiseen, vaikka jo tuolloin oli täysin selvää, että sitä tultaisiin tarvitsemaan. Tuolloin oli myös selvää, että rahoituslaki ei toimi. Tuon mallin oli valmistellut aikanaan Sipilän hallitus THL:n arvioiden pohjalta, eli hyvinvointilakia ovat olleet valmistelemassa kaikki puolueet, jotka eduskunnassa tällä hetkellä ovat, paitsi Liike Nyt. Rahoituslain sisältö päätettiin Sipilän kaudella, jolloin myös kokoomus ja perussuomalaiset olivat hallituksessa. Mallin ongelmaksi ilmeni nopeasti se, että se kohtelee alueita erittäin epätasa-arvoisesti. Väkirikkaat ja kasvavat alueet saavat paljon lisää rahaa, iäkkäät ja väkimäärältään supistuvat alueet eivät saa alkuunkaan riittävästi. Siksi me teimme välikysymyksen syksyllä 2023. Lopputulos oli, että hallitus syytti edellistä hallitusta eikä alkanut noudattaa ehdotuksiamme. Tämän tulos on nyt tässä tänä päivänä nähtävissä. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Siponen.
21.25
Markku
Siponen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Käydään tärkeää välikysymyskeskustelua tärkeästä aiheesta. Haluan tuoda yhden viestin, palautteen tähän välikysymyskeskusteluun. Lupasin sen täällä lukea, ja lainaus alkaa näin: ”Vanhusten hoiva on räjähtämässä käsiin. Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialueella yli sata vanhusta on jonottanut ympärivuorokautista hoitopaikkaa yli 90 vuorokautta. Kun vihdoin saa paikan, moni päätyy suoraan saattohoitoon. Onko tämä inhimillistä ja arvokasta vanhustenhoitoa? Tilanne tulee vuosi vuodelta vain pahenemaan vanhusten määrän kasvaessa. Näistäkin syistä alijäämän kattamiseen pitää antaa enemmän aikaa.” Tämä viesti oli Keski-Suomesta Kyyjärveltä. Tämä viesti alleviivaa myöskin tämän välikysymyksen tärkeyttä. Näitä viestejä me edustajat varmasti olemme aiemminkin tämänkin syksyn aikana saaneet siitä, miten ongelmia on palvelujen tuottamisessa, palvelujen tarjoamisessa, ja vanhustenhoito on tästä yksi ikävä esimerkki.
Arvoisa rouva puhemies! Ajattelin, kun tässä edustaja Garedew on menossa seuraavaksi pitämään puheenvuoroa ja hän on kovasti tätä nykyistä sotemallia tässä kritisoinut, ja kun tänään täällä salissa on kuultu — itse en eduskunnassa viime kaudella ollut — että kun tämä nykyinen malli täällä valiokunnassa käytiin läpi, niin sieltä perussuomalaisista tuli kolme pientä pykälämuutosta siihen malliin, eli käytännössä te hyväksyitte, kuittasitte viime kaudella tämän nykyisen ratkaisun. Ja kun nyt aika kovaa sitten kritisoitte, niin olisi mielenkiintoista nyt Garedewilta kuulla seuraavassa puheenvuorossa, mikä oli silloin tai mikä on nyt se perussuomalaisten malli näitten sotepalveluitten järjestämiseen. Tätä uudistusta kuitenkin parikymmentä vuotta perussuomalaisetkin omalla vuorollaan yrittivät saada aikaan, mutta vain viime kaudella tämä sitten vihdoin myöhässä saatiin. Varmasti olisi oikeudenmukaista kaikille kuulla, mikä on se teidän mallinne järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut tässä maassa.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Garedew.
21.27
Kaisa
Garedew
ps
Arvoisa puhemies! Yksi keskustan yhdessä SDP:n kanssa luoman hyvinvointialueiden rahoitusmallin älyttömimmistä kriteereistä on vieraskielisyys: mitä enemmän alueella on maahanmuuttajia, sitä enemmän alueelle kilahtaa rahaa. Perusteluna on se, että vieraskieliset tarvitsevat kalliita tulkkaus-, sosiaali- ja kotoutumispalveluita. Ketkähän muuten sitä bisnestä oikein pyörittävät ja käärivät näistä nämä voitot?
Vuonna 2024 Vantaan—Keravan hyvinvointialue sai vieraskielisyyden perusteella 62 miljoonaa euroa lisärahaa, [Pertti Hemmilä: Ei ole totta!] eikä tällä vieraskielisyydellä ole mitään tekemistä palvelutarpeen kanssa. Tämä on täysin vihervasemmistolaista agendaa ja maahanmuuttajien laittamista omien kansalaisten tarpeiden edelle — miten on, suomalaiset vanhukset, sairaat ja lapset — kun tällähän ei ole oikeasti perusteita nostaa näitä kustannuksia.
Suomen valtion ensisijainen tehtävä on huolehtia suomalaisista. Nyt olisikin korkea aika muuttaa sosiaaliturva kansalaisuusperusteiseksi ja jatkaa tällä kaudella aloitettua työtä sen eteen, että nämä tulijat saadaan opettelemaan suomen kieli, integroitumaan ja työllistymään, ja rikolliset tulijat on karkotettava. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Lyly.
21.29
Lauri
Lyly
sd
Arvoisa rouva puhemies! Kiitän keskustapuoluetta, että on tehnyt tämän välikysymyksen. Täällä on päästy tänään keskustelemaan hyvin tärkeästä asiasta, ja täytyy muistaa, että tämä 20 vuoden saaga, mikä tässä hyvinvointialueitten tai sosiaali- ja terveyspalveluiden ympärillä on, ei varmaan pääty tähän iltaan, vaan se jatkuu tästä eteenkinpäin. Se tarkoittaa, että meidän pitää koko ajan kehittää sitä, ja pitää muistaa, että se pääidea on ollut saada ympäri Suomea yhdenvertaiset palvelut ja hoitoonpääsy ihmisille. Tämä pitää pitää mielessä tässä, kun olemme tätä tehneet.
Kiitos myös ministeri Ikoselle tästä läsnäolosta täällä. Arvostan sitä, että kuuntelette tätä keskustelua loppuun asti. Se on hyvä asia.
Paljon meillä on vielä tehtävää. Kun katsotaan tätä kokonaisuutta, niin meidän pitää miettiä sitä, miten rakennamme tästä sellaista mallia, jotta edistetään ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Tavallaan näitä mittareita pitäisi olla enempi siihen suuntaan. Se puolitoista prosenttia on nyt yksi mittari siellä, jolla vähän sitä tuodaan, mutta meidän pitäisi ajatella sitä lopputulosta. Meidän pitäisi saada niitä kehitettyä tällä meidän järjestelmällämme.
Sitten toinen asia, mikä tähän vielä pitää kytkeä, on tämä kuntien ja hyvinvointialueitten keskinäinen työ, koska meillä on samat asiakkaat, jos näin voisi sanoa. Sen takia tämä työnjako kuntien ja hyvinvointialueitten välillä olisi erittäin tärkeää. Erityisesti nyt puhun työllisyyspalveluista ja kuntouttavasta työtoiminnasta ja tämäntyyppisistä asioista ja siellä terveyden ylläpitämisestä ja työkyvyn arvioinnista. Meillä on tosi paljon näitä kohteita, joita joudumme tässä miettimään. Siinä mielessä on hyvä, että näissä kaikissa keskusteluissa, joita näin avoimesti isossa salissa käydään, niitä nostetaan esiin. Toivoisin enempi semmoista rakentavaa lähestymistä, koska ongelmat ovat yhteisiä ja meidän pitää ne ratkaista. Kukin vuorollaan istuu siellä ratkaisijan paikalla, ja siihen pitää mennä sillä asenteella.
Arvoisa puhemies! Toivon rohkeita linjauksia siitä parlamentaarisesta työstä niin kunta- kuin hyvinvointialueittenkin osalta ja niitä evästyksiä, joilla tehdään seuraavaa hallitusohjelmaa, että saamme sieltä sitten sellaista linjausta, johon tämä koko sali on sitoutunut. Silloin sillä saadaan sitä kantavuutta yli vaalikausien, ja se on tärkeä asia. — Kiitoksia, ja hyvää illanjatkoa muille. [Tuomas Kettunen: Kiitos samoin!]
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
No niin, kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Polvinen.
21.32
Mikko
Polvinen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Ikonen, teillä on nyt näytön paikka Kainuun suhteen. Tuossa edustaja Kettunen aikaisemmin kysyi, luotatteko te Kainuuseen tai Kainuun hyvinvointialueeseen. Minä voin sanoa näin, että en välttämättä ihan kaikilta osin. Nyt se tulee ratkaisemaan, onko ne laskelmat Puolangan osalta, Puolangan laskelmien kohdalta, tehty tavallaan hyvinvointialueen itsensä virkavastuulla ja onko myöskin hallitus virkavastuulla hyväksynyt ne luvut, vai onko siinä ollut ministeriön ohjausta. Jos siinä ei ole ollut ministeriön ohjausta, niin minä toivotan teidät tervetulleiksi todellakin tekemään selvitystä alueen tavasta laskea näitä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen kuluja ja näitten säästöjen kuluja. Oikeastaan näytön paikka on siinä minun mielestäni, että nyt kun tulette Kainuuseen, niin käytäisiin oikeasti läpi ne rivit, mitä ne välillisesti ja välittömästi tarkoittavat, että ne säästöt tulisivat kohdistettua oikein. Tähän yhteistyöhön minä olisin kovin halukas itsekin.
Kainuun hyvinvointialueella on esimerkiksi sellainen erikoisuus, että meillä on semmoinen puheenjohtajien kollegio. Vasemmistolainen valtuuston puheenjohtaja vetää tällaista kollegiota, ja siellä on hurja määrä päättäjiä ja viranhaltijoita kokoontumassa tällaiseen ikään kuin varjotoimintaan, joka hallintosäännössä on kapea mutta jonka toiminta kuulostaa olevan kovin laajaa. En ole varma, maksetaanko siitä vielä kokouspalkkiota sille koko porukalle. Jos ne ryhmärahat jotain ovat, niin kyllä siellä vielä voi olla aika isoja kuluja muuallakin. Tämä on hyvä tarkistaa, ja myöskin se, kuka siellä kollegiossa käyttää ja millaista valtaa, koska ne pöytäkirjat eivät ole olleet julkisia hyvinvointialueilla niin, että olisi julkaistu ihmisten tietoon, mitä siellä päätetään ja mitkä ovat ihmisten roolit ja mikä on se syy, minkä takia ne kokoontuvat. Sen ainakin tiedän, että niissä kokouksissa on käsitelty jopa yksittäisten valtuutettujen puheenvuorojakin. Minkälainen sitten tämä demokratiakuvakaan siellä on?
Siinä mielessä on oikeastaan hyvä, että ministeri pääsisi tarkastelemaan näitä Kainuun tapauksia lähempää, koska minun mielestäni kainuulaiset on oikeutettu läpinäkyvään demokratiaan ja myöskin siihen, että nämä laskelmat ovat hyvin esillä, se, milloin päätöksiä tehdään ja miten niitä perustellaan. Toivon maakunnan mediankin kiinnostuvan välillä näistä oikeista asioista, mitkä siellä matemaattisesti taustalla näihin asioihin vaikuttavat. Ei ole ollut kovin paljon juttuja siitä, miten nämä asiat oikeasti ja aidosti ovat siellä alueella menneet. Mutta se jää nähtäväksi nyt sitten, kuinka tämä asian laita on ollut, millaista ohjausta on tullut aikaisemmin ja millaista ohjausta myöhemminkin. Joka tapauksessa olen toiveikas siitä, että tällä järjestelyllä voidaan saada jotain enemmän aikaiseksi kuin Kainuun hyvinvointialue on yksin saanut.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
No niin, kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Kettunen, reippaasti. [Tuomas Kettunen: En tiedä kyllä enää reippaasta!]
21.35
Tuomas
Kettunen
kesk
Kunnioitettu rouva puhemies! Kyllä, pahoittelen, ministeri Ikonen, että vielä tulin tänne pönttöön pitämään puheenvuoroa. [Pertti Hemmilä: No hyvä!] — Ja edustaja Hemmilällekin pahoittelen, että tämä ilta on mennyt jo näinkin pitkälle.
Halusin vielä käyttää puheenvuoron, kun edustaja Polvisen kanssa... [Pertti Hemmilä: Lyhyt!] — No, en pysty vielä lupaamaan, että tämä lyhyt on. Katsotaan, miten pitkälle tämä nyt etenee. Viisi minuuttia kuitenkin tässä pöntössä on mahdollisuus pitää puheenvuoroa. — Edustaja Polvisen kanssa olemme, edustaja Hemmilä, Kainuun kansaa täällä puolustamassa, ja me olemme saaneet sieltä valtakirjan puolustaa Kainuun katajaista kansaa. Sen vuoksi, kun sotepalvelut ovat meille tärkeitä niin kuin muillekin suomalaisille muissa maakunnissa ja täällä Helsingissä, on hyvä käyttää näitä puheenvuoroja. [Pertti Hemmilä: No tämä selittää! Kun olette samasta vaalipiiristä, niin kilpailette!] — Emme kilpaile, vaan viemme kainuulaisten etua täällä eduskunnassa. Kainuu on minun mielestäni yksi tärkeä maakunta muitten maakuntien kanssa, kun yritämme saada tämän Suomen talouden kuntoon. Kun ajatellaan Kainuuta, niin meillä siellä merkittäviä ovat vahvat taloudenalat: maatalous, metsätalous, kaivannaistalous, vienti, teollisuus... [Pertti Hemmilä: Metsäkoneteollisuus!] — ja metsäkoneteollisuus on siellä Vieremällä Pohjois-Savon suunnalla, mistä edustaja Siponen tulee.
Itse asiassa te, edustaja Hemmilä, annoitte minulle oivaltamisen tunteen, koska juurikin näin: kun puhumme elinkeinoelämästä, elinvoiman kehittämisestä, olipa kyse Kainuun maakunnasta ja niistä kahdeksasta kunnasta siellä Kainuussa tai oli kyse Pohjois-Savosta tai oli kyse Uudestamaasta tai Varsinais-Suomesta [Pertti Hemmilä: Varsinais-Suomesta!] — Varsinais-Suomesta — oli kyse Lapista tai Pohjois-Pohjanmaasta, niin siellä ne kunnat tekevät töitä sen elinvoiman kehittämiseksi ja sen eteen, että yritykset menestyisivät ja että ennen kaikkea niitä vientivetoisia yrityksiä saataisiin entistä enemmän tähän maahan. Kun ne kunnat tekevät vahvaa elinkeinopolitiikkaa, niin sitten samaan aikaan on semmoinen tietynlainen jarrumies näissä maakunnissa: se on tällä hetkellä ollut tämä hyvinvointialue, joka joutuu valtion painostuksesta sitten tekemään kovia toimenpiteitä tuolla maakunnissa, ja se sitten vaikuttaa negatiivisesti näitten alueitten kehittämiseen, koska kyse on näistä peruspalveluista ja turvallisuudentunteesta.
Mutta tosiaan, edustaja Hemmilä, haluan vielä tuoda puheenvuorossani esille, että kun edustaja Polvinen pyysi ministeri Ikosta tulemaan Kainuuseen ja käymään siellä Puolangalla, niin suosittelen tarttumaan tähän edustaja Polvisen pyyntöön ja kutsuun ja jopa haasteeseen, koska Puolankahan on pessimistikunta ja eivät he siellä teitä odota, jotenka voisitte yllättää heidät aika positiivisesti, jos kävisitte siellä Puolangalla. [Pertti Hemmilä: Muistaakseni pääministerin kesäasunto on siellä!] — Voi näinkin olla.
Mitä tulee näihin puolankalaisiin, niin he ovat ottaneet yhteyttä meihin kansanedustajiin, edustaja Polviseen ja allekirjoittaneeseen. Tässä viimeisin, tai ei tämä viimeisin ole vaan yksi yhteydenotto tämmöisillä saatesanoilla: ”Kainuun hyvinvointialueen kiireellä valmistellut säästötoimenpiteet uhkaavat vakavasti perusterveydenhuoltoa. Palveluiden keskittäminen ja pitkät matkat niiden luokse tekevät arjesta kohtuuttoman hankalaa. Terveydestään huolehtiminen ei saa tarkoittaa päivän mittaisia matkoja keskussairaalaan.” Elikkä sieltä Puolangalta on sata kilometriä sinne Kainuun keskussairaalaan Kajaaniin. ”Lähellä oleva perusterveydenhuolto on jokaisen kainuulaisen oikeus. Emme puhu vain Puolangan puolesta vaan koko Kainuun puolesta. Leikkauksia perustellaan talousluvuilla, jotka eivät kerro kokonaisuutta. Kun palveluita siirretään toisen katon alle, niin kokonaiskustannukset eivät häviä. Ne siirtyvät myös ihmisille arjen matkakuluina, lisääntyvänä ajankäyttönä, hoitoonpääsyn viiveenä ja pahenevina sairauksina. Tämä ei ole säästöä vaan kustannusten ulkoistamista kainuulaisille. Erityisen huolestuttavaa on lyhytnäköinen vuodeosastojen ja muiden palveluiden alasajo uusista ja tehokkaista, toimivista tiloista.” Elikkä siellä Puolangalla on aivan uudet perusterveydenhuollon tilat. ”Samalla ne palvelut siirretään keskittäen kuormittuneisiin yksiköihin. Miten hoito järjestetään tulevaisuudessa, kun tarve väestön ikääntyessä kasvaa? Jo nyt on selkeä tarve lyhytaikaiselle hoidolle terveysaseman yhteydessä ja ihmisarvoiselle saattohoidolle myös pienissä kunnissa. Puolangalla palvelut ovat toimineet hyvin sekä asiakkaan että järjestäjän näkökulmasta. Meillä on sitoutunut ja joustava henkilöstö, jonka monialainen työote on tuottanut tulosta. Nyt on nurinkurista vähentää hoitotyötä tekeviä ammattilaisia ja samalla lisätä esihenkilöportaita.”
Rouva puhemies! Tämä oli puolankalaisten kirjelmä, josta ennätin lukea vasta puolet, mutta haluan muistuttaa, että tämmöisessä todellisuudessa tuolla maakunnissa eletään pitkien välimatkojen päässä, kun näitä perusterveydenhuollon palveluita on laitettu kiinni. Tämän sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen perusajatushan, lähtökohta, oli se, että sinne perusterveydenhuoltoon satsataan.
Ja edustaja Hemmilälle... [Puhemies koputtaa] — Anteeksi, rouva puhemies. Otan seuraavan puheenvuoron, ja kerron edustaja Hemmilälle vielä tästä elinkeinopolitiikasta.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
No niin, kahteen asti on aikaa. Ministerille sitten annan puheenvuoron tuossa loppuvaiheessa vähän ennen kahta. — Seuraavaksi edustaja Siponen.
21.41
Markku
Siponen
kesk
Arvoisa rouva puhemies, arvoisa ministeri! Käyn tässä vielä läpi taustaa tähän välikysymykseen ja siihen, miksi siihen päädyttiin. Täällähän on tuotu esille, että keskusta tekee tällä politiikkaa tai keskusta tekee välikysymyksen itselleen. Täytyy kyllä sanoa siitä, että se oli kyllä pääministeriltä hieman, no, ylimielinen lausunto puheenvuoron alussa, [Pertti Hemmilä: Rehellinen lausunto!] koska monilla kansalaisilla, on huolta sosiaali- ja terveyspalvelujen tilanteesta, ja kun se täällä nostetaan välikysymykseksi, joka opposition oikeus on, niin pääministeri sitten kertoo ensimmäisenä, että keskusta tekee välikysymyksen itselleen oppositiopuolueena. Minun mielestäni se on hieman mautonta pääministeriltä vastauksena opposition välikysymykseen. No, mutta se siitä.
Mutta se, minkä takia tähän päädyttiin: Keskustan ohella Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ollut huolissaan, että Suomi jakautuu terveyspalveluitten osalta kahtia. Käyn vähän läpi näitä väitteitä, mitä Orpon—Purran hallitus hallitusohjelmassaan lupasi, esitti tavoitteenaan, ja mitä nyt sitten on tapahtunut.
Yksi lupaus oli, että Suomessa on yhdenvertaiset palvelut, ja nyt THL varoittaa Suomen jakautumisesta eli päinvastaisesta kehityksestä. THL:n arvion mukaan hyvinvointialueiden taloudelliset toimintaedellytykset eriytyvät voimakkaasti ja niillä väestöä menettävillä alueilla palvelujen turvaaminen vaikeutuu. Ja THL varoittaa myös, että Suomi eriytyy yhä voimakkaammin ja palveluitten saatavuus riippuu yhä enemmän asuinpaikasta.
No, seuraava lupaus hallitukselta: Hallitus lupasi auttaa lapsia ja nuoria. THL sanoo palvelutarpeen kasvavan palveluja nopeammin, eli lasten ja nuorten ja perheiden palvelutarve kasvaa perustason palvelujen vahvistumista nopeammin. Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat edelleen riittämättömiä ja pirstaleisia. Toistuvat lastensuojeluilmoitukset lisääntyvät, ja pienten lasten asiakkuudet kasvavat. Vaativaa psykiatrista hoitoa tarvitsevien nuorten palveluketjussa on edelleen puutteita.
No, hallitus lupasi tukea ikäihmisten kotona asumista. THL taas kertoo kotihoidon heikentyvän. Eli THL:n arvion mukaan kotihoidon kattavuus jatkaa laskuaan, kotihoidon ja sitä tukevien palvelujen riittämättömyys vaikeuttaa hoivan järjestämistä, ja kotihoidon suunnitellut palvelutunnit toteutuvat täysimääräisesti vain noin puolella yksiköistä. Yhä useampi yli 75-vuotias ei saa iäkkäiden sosiaalipalveluja. Avunsaanti riippuu osittain asuinpaikasta.
Hallitus lupasi nopeamman hoitoonpääsyn. THL kertoo lääkärille pääsyn ongelmien edelleen jatkuvan. Arvion mukaan perusterveydenhuollossa lääkäripalvelujen saatavuudessa on edelleen merkittäviä alueellisia eroja, ja hoidon jatkuvuus on edelleen heikkoa. Alle 23-vuotiaiden hoitotakuun toteutuminen peittää alleen lääkäripalvelujen heikon saatavuuden, ja päivystyskäynnit ovat lisääntyneet.
No sitten hallitus lupasi siirtää painopistettä ennaltaehkäisyyn. THL sanoo, ettei se ole onnistunut. THL:n arvion mukaan ennaltaehkäisevän toiminnan tavoitteiden ja resurssien välillä on epäsuhta. Toiminta ei vastaa kasvavia palvelutarpeita. Kustannukset painottuvat edelleen korjaaviin palveluihin, ja ennaltaehkäisevän työn vaikutukset eivät näy vielä palvelujärjestelmässä.
Sen jälkeen hallitus lupasi vahvistaa henkilöstöä. THL kertoo uupumuksesta ja epävarmuudesta. Täällä on viitattu monilla alueilla näihin henkilöstöjen irtisanomisiin, joita muun muassa on tässä säästöjen pakkoraossa selkä seinää vasten haettu, ja siihen on reagoinut myöskin henkilöstö. Epävarmuus työpaikoista on lisääntynyt. Lääkäreistä, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä on edelleen puutetta, ja eläköityminen uhkaa pahentua tulevina vuosina.
Arvoisa rouva puhemies! Nämä vertailut eivät siis olleet keskustan arvioita hallituksen onnistumisesta, vaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen näkemyksiä näistä hallituksen tavoitteista. Tämä alleviivaa myöskin tämän välikysymyksen tarpeellisuutta siitä, että olemme huolissamme terveydenhuoltopalvelujen ja vanhustenhoitopalveluiden eriytymisestä ja saatavuudesta eri puolilla Suomea.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Polvinen.
21.47
Mikko
Polvinen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Yle uutisoi vastikään WSP Finlandin elinvoimavertailusta. Siellä oli Suomen kunnat laitettu elinvoimajärjestykseen, ja huomasin, hyvin arvatenkin, että siellä kärkipäässä olevat kunnat olivat sellaisia, joissa kaikissa on hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut. Siellä ei ollut tunnusomaisesti niitä kuntia, joista palveluja on karsittu.
Tässä soteuudistuksessa elinvoimapalvelut jäivät kunnille ja sote tuli näin valtion ohjaukseen. Minun mielestäni se viesti, mikä hyvinvointialueilta on tullut, on se, että meille ei kuulu elinvoimapalvelujen kehittäminen alueella, että nämä sotepäätökset voidaan tehdä ilman sitä näkökulmaa. Minusta se on petollista toimintaa kuntia kohtaan ja yleensä tätä työnjakoa kohtaan, koska ei kunnilla ole mahdollisuutta kehittää omaa elinvoimaansa määräänsä enempää, jos sosiaali- ja terveyspalvelut viedään alueelta. Kun lapsiperhe miettii, minne he muuttavat, minne he perustuvat perheen ja mistä hankkivat kodin, niin he haluavat myös palveluille jatkuvuutta ja tunnetta siitä, että sitä palvelua, mitä tarvitaan, on tulevaisuudessa pitkälle, vuosikymmeniksi eteenpäin. Mutta tällä hetkellä nämä äkilliset palvelujen leikkaukset sieltäkin, missä palvelua tarjotaan, aiheuttavat sinne kuntaan epävarman investointiympäristön perustaa perhettä, rakentaa taloa, laittaa rahaa kiinni arkeen, ottaa velkaa ja tehdä arki sille alueelle, mistä hyvinvointialueet voivat mahdollisesti leikata. Ja nämä yllätykset ovat tulleet sellaisiinkin kuntiin, joissa niitä ei olisi odotettu, vaikka nyt Oulaskankaan alueella, 120 000 ihmistä. Tässä salissa hallitus äänestää ne palvelut alas: yöpäivystys, perusterveydenhuolto.
Kuka uskaltaa investoida kauas näistä kasvukeskuksista, minne hallitus on keskittänyt palvelujaan? Minä pidän sitä rohkeana, ja minä arvostan sitä, kun sentään perheet uskaltavat puolustaa omaa synnyinseutuaan ja elää siellä tai muuttaa väljään asutulle seudulle, maakuntiin, tällaisen rallin jälkeen, mitä tämä hyvinvointialueuudistus on ollut. Siksi toivon ministeriltä kommentteja siihen, minkä takia ministeriöt ohjauksessaan unohtavat hyvinvointialueilla tämän elinkeino- ja elinvoimanäkökulman, koska näitten palvelujen merkitys elinvoimalle ja varsinkin niitten tulevaisuudelle elinvoiman kannalta on erittäin tärkeä.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Otetaan nämä kaksi puheenvuoroa tässä vaiheessa, Siponen ja Kettunen, ja sen jälkeen ministerillä on puheenvuorovaihe. — Edustaja Siponen, olkaa hyvä.
21.49
Markku
Siponen
kesk
Arvoisa rouva puhemies! Asia, josta tänä iltana en ole vielä puhunut, ovat nämä asiakasmaksujen korotukset. Tuodaan se nyt tässä vielä selväksi, että keskusta ei kannata näitä asiakasmaksukorotuksia, mitkä nyt on viety viimeisimpänä läpi. Käytännössähän näissä toimitaan niin, että nostetaan näitten asiakasmaksujen kattoja tai maksimimääriä, vähennetään sen verran sitten rahoitusta hyvinvointialueilta, ja tässä tilanteessa — kun on kuvattu, missä tilanteessa hyvinvointialueiden taloustilanne on — suurimmalla osalla alueistahan ei käytännössä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin laittaa ne korotukset maksimaalisesti käytäntöön.
No, mitä nämä korotukset tällä hetkellä käytännössä tarkoittavat? Luen tästä yhden esimerkin. Kun hallitus aloitti vaalikauden alussa työnsä, leikkauksesta ja kolmen päivän sairaalahoidosta sen jälkeen koitui potilaalle enintään 125 euron lasku. Tällä vaalikaudella on korotettu jo aiemmin merkittävästi asiakasmaksuja, joten nyt se pieni leikkaus ja sen jälkeinen hoito maksaisi kaksinkertaisesti, 215 euroa. No, hallituksen esittämä 264 euron ja 10 sentin leikkaus- ja toimenpidemaksu tulee uutena maksuna, ja hoitopäivämaksu nousee 73 euroon ja 40 senttiin. Eli jatkossa potilaan postilaatikkoon tipahtaa tämmöisen yllättävän sairastumisen ja pienoperaation vuoksi vaalikauden alkuun nähden lähes nelinkertainen, siis nelinkertainen, 484 euron ja 30 sentin lasku — eli lähes 500 euron korotus. Se on tietysti iso korotus kenelle tahansa, mutta jos mietitään vaikkapa jotakin perhettä, jolla on tulot tiukilla, niin onhan se selvä, että tämä alkaa olla semmoinen summa, joka jo itsessään voi sotkea sen talouden.
Kyllähän kun nämä asiakasmaksut huomioidaan ja verrataan niitä moniin Pohjoismaihin, niin Suomessa ne alkavat olla todellakin jo korkealla tasolla. Kyllä keskustan mielestä näissä on tullut nyt raja vastaan. Nämä ovat olleet vähän tämmöinen lypsylehmä tällä kaudella, että jatkuvasti korotetaan ja korotetaan, ja nyt on kyllä tullut siinä selkeästi rajat vastaan.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Kettunen.
21.52
Tuomas
Kettunen
kesk
Kunnioitettu rouva puhemies! Tänä päivänä tämän välikysymyksen osalta on käyty keskustelua siitä, mitkä ovat ne ongelmanratkaisutekijät. Me olemme esittäneet nyt niin, että alijäämien kattamisvuosia tulee antaa hyvinvointialueille sinne vuoteen 2029 asti, myös Kainuun hyvinvointialueelle. Kainuun hyvinvointialue on sitä itse pyytänyt. Sitten myös keskusta on esittänyt tätä, että arviointimenettelyt keskeytetään.
No, kun tänään tuli sinne Kainuun hyvinvointialueelle, vähän yli 70 000 asukkaan hyvinvointialueelle, päätös siitä, että ennakollinen talouden ohjaus, tämmöinen neuvottelumenettely, aloitetaan, niin Kainuun hyvinvointialueen johtaja Sami Mäenpää kertoi, että tämä ennakollisen talouden ohjauksen käynnistyminen oli jollain tavalla odotettavissa. Kainuu oli osa kolmen hyvinvointialueen joukkoa, joille valtiovarainministeriö ei ollut vielä myöntänyt lisäaikaa alijäämien kattamiseen. Pohjois-Savon ja Keski-Uudenmaan hyvinvointialueet eivät ole myöskään saaneet päätöstä tästä lisäajasta, kuten ei ole myöskään saanut Kainuun hyvinvointialue. Kysynkin: mitä tässä nyt pantataan niin että nämä hyvinvointialueet eivät voi saada sitä lisäaikaa näitten alijäämien kattamiseen? No kun meillä sitä kattamatonta alijäämää vielä se noin 17 miljoonaa euroa on siellä Kainuun hyvinvointialueella ja on selvä tavoitteellisuus, kuinka ne saisivat vuoteen 2029 mennessä tämän 17 miljoonaa euroa katettua, niin miksi ei voi antaa mahdollisuutta hyvinvointialueille tehdä tätä?
Ja edustaja Lindén aikaisemmin tämän keskustelun aikana toi esille, että hän on huolissaan, edustaja Hemmilä, siitä, miten nämä hyvinvointialueet selviävät sen vuoden 2027, 2028 ja 2029, jos mitään ei tehdä, jos ei anneta niitä alijäämien kattamisvuosia, jos ei näitä arviointimenettelyjä keskeytetä, kun parlamentaarinen työryhmä on valmistelemassa vasta vuodelle 2030 rahoituslainsäädäntöön korjauksia, jotka pitäisi tehdä kyllä vähän nopeammin. [Pertti Hemmilä: Pitäisikö hallituksen pyytää edustaja Lindéniä tekemään?] — Edustaja Lindén on kuulemma siellä parlamentaarisessa työryhmässä, ja ministeri Ikonen sitä työryhmää johtaa. [Pertti Hemmilä: Okei!] — Toivoisin, että siellä parlamentaarisessa työryhmässä — olen saanut tietooni, että kuulemma kahdeksan kokousta on pidetty, niin että voisi vaikka pitää vähän useammankin kokouksen, että ei tarvitse odottaa sinne vuoteen 2030 — tämä parlamentaarinen työryhmä tekisi vielä nopeamman työn, että saataisiin vielä aikaisemmin ratkaisua tähän rahoituslainsäädäntöön.
Rouva puhemies! Minä päätän tähän, ja kiitän ministeriä, että olette kuunnellut tätä keskustelua. Kuuntelemme nyt ministerin vastaukset. [Pertti Hemmilä: Olipa kunnioitettavaa!]
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
No niin, kiitoksia. — Sitten ministerille se 3 minuuttia, minkä hän toivoikin. — Olkaapa hyvä.
21.55
Kunta- ja alueministeri
Anna-Kaisa
Ikonen
Arvoisa puhemies! Kiitoksia päivän keskustelusta. Tämä on ollut hyvin rikasta keskustelua ja tuonut paljon ajatuksia ja varmasti näitä vähän eriäviäkin näkökulmia. Kiitos myös kotimaan matkailukutsuista, täytyy näitä pitää mielessä.
Ajattelen, että tämän päivän sellainen asia, mikä yhdistää tätä salia, on se, että me haluamme kaikki turvata ihmisten sotepalvelut eri puolilla Suomea. Se on varmasti semmoinen yhteinen asia. Paljon tätä keskustelua on värittänyt keskustelu rahoituksesta, ja minä ajattelin, että poimin muutamia kysymyksiä, mitä siihen liittyy.
Oikeastaan yksi kokonaisuus liittyi siihen, että on kysytty, onko hallitus tehnyt jotain rahoituksen osalta ja mitä on tehty. Tällä kaudella on tosiaan tehty kolme eri lainsäädäntöuudistusta tähän rahoitusmalliin ja lisäksi on tehty tällainen diagnoosiselvitys, jolla on haettu niitä ihan täsmäratkaisuja siihen diagnoosimallin kehittämiseen. Hyvinvointialueitten rahoitustilannetta on autettu myöskin sillä, että ollaan käsitelty näitä lainanottovaltuuksia lukuisa määrä, on käsitelty lisärahoitushakemuksia, on käynnistetty näitä ennakoivan ohjauksen menettelyjä, mitä täällä nousi esiin. Ne ovat vähän kevyempiä ohjauksen menettelyjä, joilla on tarkoitus tukea aluetta. Kolme arviointimenettelyä on jo käyty läpi, ja kolme on nyt käynnissä. Niidenkin tarkoitus on viime kädessä turvata ihmisten palveluita. Ollaan myöskin annettu lisäaikaa, oikeastaan tätä alijäämän kattamiskauden jatkoa. On muutamia alueita, jotka eivät sitä tarvitse, joilla ei ole alijäämää ollutkaan, jotka ovat saaneet sen katettua tai jotka ovat nyt saamassa sen katettua. Mutta käytännössä kyllä muille eri menettelyin näitä ollaan tarjoamassa vuoden 27, 28 tai 29 loppuun, tai sitten arviointimenettelyn kautta se on mahdollista myöskin aina sinne 30-luvulle asti. Kyllä näitä päätöksiä on tulossa, ja niitä viimeisiäkin käsitellään tässä näin ja käydään läpi. Velkasaneerausta toki emme ole tekemässä, sellaista meidän lainsäädäntö ei tunne. Itse asiassa eiväthän nämä alijäämät siinäkään katoaisi, vaan ne tulisivat sitten valtion katettaviksi, ja siinä meillä ei tässä velkajarrutilanteessa varmasti ole oikein ratkaisumallia.
Lisäksi me olemme käynnistäneet näitä tutkimuksia, jotka luovat nyt pohjan tälle rahoitusmallin kokonaisuudistukselle. Niin kuin täällä on puhuttu tänään, siinä on kyse kuitenkin ihmisten perusoikeuksista ja perustuslain mukaisista hyvin keskeisistä palveluista, niin että on myöskin kriittistä, että tämä rahoitusmalli tunnistaa sen palvelutarpeen riittävän hyvin ja vastaa niihin tarpeisiin. Sen tähden tämä päätös pitää myöskin valmistella tietoon perustuen, ja nämä tutkimukset tulevat siinä luomaan pohjaa tälle työlle. Mutta se on käynnissä ja etenee.
Sitten vielä täällä oli kysymyksiä tästä parlamentaarisesta työstä, niin että jos siitä vielä ihan loppuun:
Tavoite on nimenomaan löytää yhteisiä linjoja koko salin tasolla niin että keitä ikinä onkaan Säätytalolla neuvottelemassa hallitusohjelmaa, täältä saisi siihen niitä eväitä ja yhteisiä suuntaviivoja. Ihan hyvältä tällä hetkellä se henki ainakin näyttää. Tällä hetkellä virkakunta kirjoittaa tällaista raporttipohjaa esitysten ja evästävien keskusteluiden pohjalta, ja tulemme sitä käsittelemään seuraavissa kahdessa kokouksessa. Olen itse myöskin käynyt kaikkien ryhmien kanssa keskustelut ja olen jokaisesta kokouksesta kirjoittanut ne itselleni ylös ja olen siltä pohjalta laatinut tällaista johtopäätösluvun luonnosta, jota nyt tällä ja seuraavalla viikolla on tarkoitus käydä jokaisen ryhmän kanssa erikseen läpi, ja tulemme niistä sitten vielä yhteistä neuvottelua käymään. Tosiaan kahdessa seuraavassa kokouksessa tulemme tätä loppuraporttia käsittelemään, ja tarvittava määrä neuvotteluja on siinä ympärillä myöskin poliittisilla ryhmillä. Todellakin tuntuu, että meillä on myöskin yhteistä suuntaa löydettävissä.
Ehkä semmoinen kritiikki, mikä meillä kaikilla on ollut diagnoosimallia ja sen toimivuutta kohtaan: tämä THL:n tutkimus, joka valmistui edellisviikolla, vapautti myöskin siihen, että tätä tarveperustaa, mitä perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, ei välttämättä tarvitse sitoa niin tiiviisti tähän diagnoosimalliin. Se voi mahdollistaa meille ennakoivamman mallin, sen, että siirtyisimme enemmän tällaiseen demografisia, sosioekonomisia tekijöitä painottavaan malliin, sairastavuutta on varmasti jollain tavalla matkassa. Mutta näitä me käymme siellä ryhmässä nyt läpi ja arvioimme myöskin täällä esillä olleita olosuhdetekijöitä, asukaspohjaa, siirtymätasauksia, jälkikäteistarkistusta. Kaikki nämä, mitä täällä on käsitelty, ovat meillä siellä pöydällä, ja ratkaisuja tässä haemme niin, että saisimme tähän väliraporttiin vuoden lopulla myöskin sisällytettyä suuntaviivoja. Nimenomaan rahoitusmalli on sellainen tärkeä. Sen ohella toki sitten täällä kysyttiin YTA-alueitten yhteistyön tiivistämisestä. Se on asia, joka meillä on myöskin ollut pöydällä. Täällä kysyttiin kuntien hyvinvointialueitten yhdyspinnoista. Siinä meillä on myöskin kaksi parlamentaarista ryhmää työssä, niin että meillä tulee olemaan myöskin yhteisiä kokouksia, joissa sovitamme näitä asioita yhteen.
Tällä ehkä haluan viestiä sitä, että vaikka tänään täällä on ollut esillä erilaisia näkökulmia, niin meillä on myöskin parlamentaarinen työ käynnissä. Siellä on ollut varsin hyvä henki, ja uskon ja teen parhaani, että me sieltä myöskin sitten yhteisiä suuntaviivoja tässä tärkeässä asiassa löydämme.
Kiitos vielä keskustelusta.
Keskustelu päättyi ja asian käsittely keskeytettiin.
12
Hallituksen esitys eduskunnalle kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä tutkimuksen, opiskelun, työharjoittelun ja vapaaehtoistoiminnan perusteella annetun lain muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 161/2026 vp
Toimenpidealoite
TPA 15/2023 vp
Valiokunnan mietintö
HaVM 32/2026 vp
Mietinnön pöydällepano
Mietintö pantiin pöydälle 19.11.2026 pidettävään täysistuntoon.
13
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tuloverolain 93 §:n väliaikaisesta muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 304/2026 vp
Valiokunnan mietintö
VaVM 29/2026 vp
Mietinnön pöydällepano
Mietintö pantiin pöydälle 19.11.2026 pidettävään täysistuntoon.
14
Hallituksen esitys eduskunnalle verolainsäädännön yritysjärjestelysäännösten ja eräiden muiden lakien muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 211/2026 vp
Valiokunnan mietintö
VaVM 30/2026 vp
Mietinnön pöydällepano
Mietintö pantiin pöydälle 19.11.2026 pidettävään täysistuntoon.
15
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024–2030 annetun lain 2 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 229/2026 vp
Valiokunnan mietintö
VaVM 31/2026 vp
Mietinnön pöydällepano
Mietintö pantiin pöydälle 19.11.2026 pidettävään täysistuntoon.
16
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tuloverolain 10 ja 20 a §:n muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi
Hallituksen esitys
HE 209/2026 vp
Valiokunnan mietintö
VaVM 32/2026 vp
Mietinnön pöydällepano
Mietintö pantiin pöydälle 19.11.2026 pidettävään täysistuntoon.
17
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sähköisestä lääkemääräyksestä annetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 102 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 97/2026 vp
Valiokunnan mietintö
StVM 18/2026 vp
Mietinnön pöydällepano
Mietintö pantiin pöydälle 19.11.2026 pidettävään täysistuntoon.
18
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sotilastiedustelusta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi
Hallituksen esitys
HE 104/2026 vp
Valiokunnan mietintö
PuVM 6/2026 vp
Mietinnön pöydällepano
Mietintö pantiin pöydälle 19.11.2026 pidettävään täysistuntoon.
19
Seuraava täysistunto
Eduskunnan seuraava täysistunto on torstaina 19.11.2026 klo 16.00.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Tämä täysistunto on päättynyt. Kaikille oikein hyvää yötä. Kiitos päivän keskusteluista. Näkemiin!
Täysistunto lopetettiin klo 22.02.
Pöytäkirjan vakuudeksi:
Pöytäkirja
PTK
114
2026 vp
Täysistunto
Keskiviikko 18.11.2026 klo 14.00—22.02
Täysistunto alkoi klo 14.00. Täysistunto päättyi klo 22.02.
Puhetta johtivat puhemies Jussi Halla-aho (14.00—16.02), ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko (16.02—17.46 ja 19.46—22.02) ja toinen varapuhemies Tarja Filatov (17.46—19.46).
1
Nimenhuuto
Nimenhuutoraportti
Liite 1A
Toimitettiin nimenhuuto.
2
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan täydennysvaali
Vaali
VAA 62/2026 vp
Vaaleja
Eduskunta valitsi sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäseneksi edustaja Teemu Keskisarjan.
3
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi metsityksen määräaikaisesta tukemisesta annetun lain muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 178/2026 vp
Valiokunnan mietintö
MmVM 19/2026 vp
Ensimmäinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Ensimmäiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
3.
Yleiskeskustelussa edustaja Hannu Hoskonen on edustaja Eerikki Viljasen kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hyväksytään vastalauseen mukaisena.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
6 §
Mietintö ”jaa”, Hannu Hoskosen ehdotus ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 165, ei 23; poissa 11
(äänestys 1).
Eduskunta hyväksyi hallituksen esitykseen HE 178/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen sisällön mietinnön mukaisena. Lakiehdotuksen ensimmäinen käsittely päättyi.
4
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 148/2026 vp
Valiokunnan mietintö
HaVM 31/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
4.
Ensin päätetään valiokunnan ehdotuksesta, että lakiehdotus julistetaan kiireelliseksi, mihin vaaditaan viiden kuudesosan enemmistö. Jos valiokunnan ehdotus hyväksytään, päätetään lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Hyväksymiseen vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö. Jos lakiehdotusta ei julisteta kiireelliseksi, päätetään sen hyväksymisestä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin tai hylkäämisestä.
Keskustelu asiasta päättyi 17.11.2026 pidetyssä täysistunnossa. Keskustelussa edustaja Aino-Kaisa Pekonen on edustaja Alviina Alametsän kannattamana ehdottanut, että lakiehdotusta ei julisteta kiireelliseksi. Lisäksi keskustelussa edustaja Aino-Kaisa Pekonen on edustaja Alviina Alametsän kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hylätään.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Puhemies Jussi Halla-aho
Ensin päätetään valiokunnan ehdotuksesta, että lakiehdotus julistetaan kiireelliseksi, mihin vaaditaan viiden kuudesosan enemmistö. Jos valiokunnan ehdotus hyväksytään, päätetään lakiehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Hyväksymiseen vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö. Jos lakiehdotusta ei julisteta kiireelliseksi, päätetään äänten enemmistöllä sen hyväksymisestä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin tai hylkäämisestä.
Lakiehdotuksen julistaminen kiireelliseksi ”jaa”, ja joka ei kannata kiireelliseksi julistamista, äänestää ”ei”. Jos vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on jaa-ääniä, on ehdotus lakiehdotuksen julistamisesta kiireelliseksi hyväksytty. — Pyydän äänestämään ”jaa” tai ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 170, ei 19; poissa 10
(äänestys 2).
Eduskunta julisti ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, hallituksen esitykseen HE 148/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen kiireelliseksi.
Puhemies Jussi Halla-aho
Lakiehdotuksen hyväksyminen ”jaa”, hylkääminen ”ei”. Hyväksymiseen vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö. — Pyydän äänestämään ”jaa” tai ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 170, ei 19; poissa 10
(äänestys 3).
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, hallituksen esitykseen HE 148/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi.
5
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi arpajaislain 14 §:n väliaikaisesta muuttamisesta ja rahapelilain 28 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 225/2026 vp
Valiokunnan mietintö
HaVM 29/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
5.
Keskustelussa edustaja Aino-Kaisa Pekonen on edustaja Laura Meriluodon kannattamana ehdottanut, että lakiehdotukset hylätään.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Lakiehdotusten hyväksyminen ”jaa”, hylkääminen ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 179, ei 10; poissa 10
(äänestys 4).
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt, hallituksen esitykseen HE 225/2026 vp sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotuksen. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi.
6
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rakentamislain muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 83/2026 vp
Valiokunnan mietintö
YmVM 12/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
6.
Keskustelussa edustaja Marko Asell on edustaja Aino-Kaisa Pekosen kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hylätään.
Keskustelussa edustaja Marko Asell on edustaja Aino-Kaisa Pekosen kannattamana tehnyt vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Lakiehdotuksen hyväksyminen ”jaa”, hylkääminen ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 108, ei 80; poissa 11
(äänestys 5).
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, hallituksen esitykseen HE 83/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi.
Puhemies Jussi Halla-aho
Lopuksi on päätettävä keskustelussa tehdystä lausumaehdotuksesta.
Mietintö ”jaa”, Marko Asellin ehdotus ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 108, ei 80; poissa 11
(äänestys 6).
Eduskunta hyväksyi mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen. Asian käsittely päättyi.
7
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesilain muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 84/2026 vp
Valiokunnan mietintö
YmVM 13/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
7.
Keskustelussa edustaja Laura Meriluoto on edustaja Krista Mikkosen kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hylätään.
Keskustelussa edustaja Laura Meriluoto on edustaja Krista Mikkosen kannattamana tehnyt vastalauseen mukaiset kolme lausumaehdotusta.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Lakiehdotuksen hyväksyminen ”jaa”, hylkääminen ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 57; poissa 11
(äänestys 7).
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, hallituksen esitykseen HE 84/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi.
Puhemies Jussi Halla-aho
Lopuksi on päätettävä keskustelussa tehdyistä lausumaehdotuksista.
Mietintö ”jaa”, Laura Meriluodon ehdotus 1 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 57; poissa 11
(äänestys 8).
Mietintö ”jaa”, Laura Meriluodon ehdotus 2 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 57; poissa 11
(äänestys 9).
Mietintö ”jaa”, Laura Meriluodon ehdotus 3 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 130, ei 57; poissa 12
(äänestys 10).
Asian käsittely päättyi.
8
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi siviilipalveluslain muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi
Hallituksen esitys
HE 196/2026 vp
Valiokunnan mietintö
TyVM 12/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
8.
Keskustelussa edustaja Tiina Elo on edustaja Aino-Kaisa Pekosen kannattamana tehnyt vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt, hallituksen esitykseen HE 196/2026 vp sisältyvät 1.—3. lakiehdotuksen. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi.
Puhemies Jussi Halla-aho
Lopuksi on päätettävä keskustelussa tehdystä lausumaehdotuksesta.
Mietintö ”jaa”, Tiina Elon ehdotus ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 169, ei 18; poissa 12
(äänestys 11).
Eduskunta hyväksyi mietintöön sisältyvän lausumaehdotuksen. Asian käsittely päättyi.
9
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion eläkerahastosta annetun lain 6 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitys
HE 231/2026 vp
Valiokunnan mietintö
VaVM 26/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
9.
Keskustelussa edustaja Aino-Kaisa Pekonen on edustaja Lauri Lylyn kannattamana ehdottanut, että lakiehdotus hylätään.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Lakiehdotuksen hyväksyminen ”jaa”, hylkääminen ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 57; poissa 11
(äänestys 12).
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyn, hallituksen esitykseen HE 231/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. Lakiehdotuksen toinen käsittely päättyi. Asian käsittely päättyi.
10
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vuoden 2027 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta sekä eräiksi muiksi verolaeiksi
Hallituksen esitys
HE 174/2026 vp
Lakialoite
LA 10, 32, 33/2024 vp
Valiokunnan mietintö
VaVM 28/2026 vp
Toinen käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Toiseen käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
10.
Keskustelussa edustaja Lauri Lyly on edustaja Anna-Kristiina Mikkosen kannattamana tehnyt vastalauseen 1 mukaisen lausumaehdotuksen. Lisäksi keskustelussa edustaja Krista Mikkonen on edustaja Tiina Elon kannattamana tehnyt vastalauseen 2 mukaiset kolme lausumaehdotusta. Lisäksi keskustelussa edustaja Aino-Kaisa Pekonen on edustaja Laura Meriluodon kannattamana tehnyt vastalauseen 3 mukaiset kuusi lausumaehdotusta.
Tulkki esitti selonteon ruotsiksi.
Selonteko hyväksyttiin.
Eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään päätetyt, hallituksen esitykseen HE 174/2026 vp sisältyvät 1.—9. lakiehdotuksen. Eduskunta pysyi ensimmäisessä käsittelyssä tekemässään päätöksessä lakialoitteisiin LA 10, 32 ja 33/2024 vp sisältyvien lakiehdotusten hylkäämisestä. Lakiehdotusten toinen käsittely päättyi.
Puhemies Jussi Halla-aho
Lopuksi on päätettävä keskustelussa tehdyistä lausumaehdotuksista.
Mietintö ”jaa”, Lauri Lylyn ehdotus ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 56; poissa 12
(äänestys 13).
Puhemies Jussi Halla-aho
Edustaja Krista Mikkosen lausumaehdotus 1 ja edustaja Aino-Kaisa Pekosen lausumaehdotus 2 koskevat samaa asiaa, joten niistä on äänestettävä toisiaan vastaan ja sitten voittaneesta mietintöä vastaan.
Äänestysjärjestys hyväksyttiin.
1) Krista Mikkosen ehdotus 1 ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 2 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 177, ei 10; poissa 12
(äänestys 14).
2) Mietintö ”jaa”, Krista Mikkosen ehdotus 1 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 56; poissa 12
(äänestys 15).
Puhemies Jussi Halla-aho
Edustaja Krista Mikkosen lausumaehdotus 2 ja edustaja Aino-Kaisa Pekosen lausumaehdotus 3 koskevat samaa asiaa, joten niistä on äänestettävä toisiaan vastaan ja sitten voittaneesta mietintöä vastaan.
Äänestysjärjestys hyväksyttiin.
1) Krista Mikkosen ehdotus 2 ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 3 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 177, ei 10; poissa 12
(äänestys 16).
2) Mietintö ”jaa”, Krista Mikkosen ehdotus 2 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 169, ei 18; poissa 12
(äänestys 17).
Mietintö ”jaa”, Krista Mikkosen ehdotus 3 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 56; poissa 12
(äänestys 18).
Mietintö ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 1 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 176, ei 10; poissa 13
(äänestys 19).
Mietintö ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 4 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 168, ei 17; poissa 14
(äänestys 20).
Mietintö ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 5 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 55; poissa 13
(äänestys 21).
Mietintö ”jaa”, Aino-Kaisa Pekosen ehdotus 6 ”ei”.
Äänestyksen tulos: jaa 131, ei 54; poissa 14
(äänestys 22).
Asian käsittely päättyi.
11
Välikysymys terveys- ja vanhuspalvelujen vaarantumisesta ja hyvinvointialueiden kestämättömästä tilanteesta
Välikysymys
VK 7/2026 vp
Ainoa käsittely
Puhemies Jussi Halla-aho
Ainoaan käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen
11.
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen ja edustaja Antti Kaikkosen puheenvuoron jälkeen välikysymyskeskustelu käydään etukäteen varattujen puheenvuorojen osalta nopeatahtisena. Aluksi pidetään yksi ryhmäpuheenvuorokierros, jossa puheenvuorojen pituus on enintään viisi minuuttia. Muut ennakolta varatut puheenvuorot käytetään ryhmäpuheenvuorojärjestyksessä, ja niiden pituus on enintään viisi minuuttia. Puhemiesneuvosto suosittaa, että nopeatahtisen keskusteluosuuden jälkeenkin pidettävät puheenvuorot kestävät enintään viisi minuuttia. Lisäksi voin myöntää harkitsemassani järjestyksessä vastauspuheenvuoroja. — Ministeri Ikonen, olkaa hyvä, kymmenen minuuttia.
Keskustelu
14.24
Kunta- ja alueministeri
Anna-Kaisa
Ikonen
Arvoisa puhemies! Jokaisen suomalaisen on saatava hoitoa ja hoivaa silloin, kun hän sitä tarvitsee, asuinpaikasta riippumatta niin, että myös kielelliset oikeudet toteutuvat. Tästä tässä salissa ei ole erimielisyyttä.
Kun hallitus aloitti keväällä 2023, hyvinvointialueet olivat toimineet muutaman kuukauden. Soteuudistuksen oli luvattu parantavan sotepalveluiden vaivat. Alussa menot kasvoivat hallitsemattomasti, jonot pitenivät ja osaajista oli pulaa joka puolella Suomea. Rahoitus oli ensimmäiselle vuodelle alibudjetoitu, ja alueiden tilinpäätökset jäivät noin puolitoista miljardia euroa pakkaselle.
Näitä valuvikoja hallitus ja hyvinvointialueet lähtivät määrätietoisesti korjaamaan. Emme lähteneet repimään koko uudistusta auki, vaan annoimme edellisen hallituksen mallille mahdollisuuden ja alueille aikaa päästä jaloilleen. Työrauhaa myöskin välikysymyksen tehneen keskustan riveistä on lukuisia kertoja vaadittu.
Entä missä olemme nyt? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi marraskuun alussa vuotuisen asiantuntija-arvionsa. Sen mukaan hyvinvointialueet ovat vakauttaneet talouttaan, hillinneet kustannusten kasvua ja parantaneet monien palveluiden saatavuutta. Puolentoista miljardin euron alijäämä vuonna 2023 kääntyi viime vuonna noin 725 miljoonan euron ylijäämäksi.
Sama näkyy potilaille. THL:n tilastojen perusteella elokuussa 23 kiireettömään erikoissairaanhoitoon oli odottanut puoli vuotta yli 30 000 ihmistä. Syyskuun 2026 lopussa jonottaneita oli enää noin 7 200, alle neljäsosa aiemmasta. Jo noin puolellatoista miljoonalla suomalaisella on nimetty omalääkäri. [Sari Sarkomaa: Todella hienoa!] Henkilöstöpula on helpottanut, ja kalliin vuokratyövoiman käyttö on painunut alle puoleen vuodesta 2023.
Ikäihmisten pääsyä lääkärin vastaanotolle on parantanut Kelan 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilu, jota on käyttänyt jo lähes 130 000 henkilöä. Suomeen on säädetty myös terapiatakuu lapsille ja nuorille.
Kaiken kaikkiaan palvelut toimivat nyt yhdenvertaisemmin kuin kuntapohjaisessa järjestelmässä. Alueilla on purettu jonoja, otettu käyttöön uusia teknologioita ja uskallettu tehdä asioita toisin kuin ennen. Tämä on ennen kaikkea alueiden henkilöstön ja päättäjien väsymättömän työn ansiota, mistä heille kiitos.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä väitetään, että hallitus on leikannut sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusta. Väite ei pidä paikkaansa. [Vasemmalta: Pitää!] Hyvinvointialueiden rahoitus on ensi vuonna noin 27,5 miljardia euroa, mikä on 4,5 miljardia euroa enemmän kuin hallituksen aloittaessa. [Välihuutoja — Ben Zyskowicz: Kuinka paljon?] — 4,5 miljardia euroa.
Rahoituksen kasvun vastineeksi olemme edellyttäneet alueilta, että kukin alue tekee parhaansa saadakseen oman taloutensa tasapainoon. Vain siten palvelut voidaan turvata myös kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Välikysymyksessä kysytään, aikooko hallitus myöntää lisäaikaa alijäämien kattamiseen alueille, jotka eivät ole arviointimenettelyssä. Tämä on ilmeisesti keskustalle uutinen, mutta hallitus on jo tehnyt tämän hyvinvointialuelain muutoksen. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Se käsiteltiin tässä salissa viime keväänä. Sen nojalla valtiovarainministeriö voi alueen hakemuksesta jatkaa alijäämien kattamisen määräaikaa vuoden 2027, 2028 tai 2029 loppuun. [Vasemmalta: Jäikö taas jotain?]
Osa alueista on jo kattanut tai saa pian katettua alijäämänsä, osa on hakenut tätä lykkäystä ja toiset saavat aikaa jopa 2030-luvulle arviointimenettelyjen kautta. [Anne Kalmari: Niin ne parhaat saa!] Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla alijäämät katetaan arviointiryhmän ehdotuksen ja alueen oman päätöksen mukaan vuoden 2030 loppuun mennessä. [Antti Kurvinen: Palvelut lopetetaan!] Alueet ovat siis saaneet alijäämien kattamiseen aikaa tarpeensa mukaan. On asiallista, että jokaisen alueen tilanne arvioidaan erikseen, sillä osa alueista on kyennyt ripeämpään uudistamiseen kuin muut.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä kysytään, aikooko hallitus keskeyttää arviointimenettelyt. Ei aio.
Arviointimenettely käynnistetään, koska alueen talouden tai toiminnan tai palveluiden tilanne on kriittinen. Menettelyn tarkoitus on turvata alueen asukkaiden perustuslain mukaiset palvelut. Menettely perustuu täysin edellisen kauden soteuudistuksen lainsäädäntöön. [Timo Heinonen: Ai Saarikko sen keksi?] Kun palvelut rahoittaa valtio, valtion on voitava tarttua alueiden ongelmiin. Viime kaudella keskusta ymmärsi tämän periaatteen. [Timo Heinonen: Ja keksi sen!]
Julkisuudessa maalataan mielikuvia, että hallituksen edustajat istuisivat arviointiryhmissä saksien kanssa. Se ei pidä paikkaansa. Keskustan itse säätämän lain mukaan arviointimenettelyt käynnistetään ja toteutetaan virkavastuulla. Laki ei tunne menettelyn keskeyttämistä hallituksen tahdosta tai poliittisin päätöksin. [Suna Kymäläisen välihuuto] Virkavastuulla toimiva ryhmä ei voi ehdottaa toimia, jotka vaarantaisivat asukkaiden perusoikeuksien mukaiset palvelut. Arviointiryhmässä istuu valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön edustajat sekä alueen oma edustaja ja yhdessä sovittu riippumaton puheenjohtaja. Kaikilla alueilla arviointiryhmien ehdotukset on annettu yksimielisesti.
Hallituskauden aikana menettelystä on suoriutunut jo kolme aluetta: Lappi, Keski-Suomi ja Itä-Uusimaa. Kaikki kolme jatkavat itsenäisinä, ja kehitys alueilla näyttää nyt selvästi paremmalta kuin ennen menettelyä. Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Etelä-Pohjanmaan arviointiryhmät puolestaan aloittivat työnsä nyt syksyllä, ja niiden on määrä saada työnsä valmiiksi ensi kesään mennessä. Näille arviointiryhmille tulee nyt antaa työrauha.
Arvoisa puhemies! Sitten rahoitusmalliin. Edellisen hallituksen säätämä malli otettiin käyttöön noin kolme vuotta sitten. Me annoimme sille mahdollisuuden, mutta uskon, että kaikki tässä salissa ovat samaa mieltä siitä, että se ei kerta kaikkiaan toimi.
Pahimpia vikoja olemme korjanneet matkan varrella kolmella lakipaketilla. Diagnoosimallia on päivitetty vähemmän eriarvoistavaan suuntaan. Rahoituksen ja jälkikäteistarkistuksen vuosittaista heiluntaa on hillitty. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen painoarvoa on kasvatettu, kuten kaikki puolueet ovat itse asiassa toivoneet. Rahoitukseen on tullut väliaikaiseksi tarkoitettu perälauta, jotta yhdenkään alueen rahoitus ei pienene. Virheellisten diagnoositietojen korjaaminen jälkikäteen tehdään vihdoin mahdolliseksi ensi vuoden alusta.
Nyt kun olemme saaneet ensimmäisten vuosien kokemukset mallista, on tullut kaikille selväksi, että se vaatii isompaa remonttia. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Käytännössä on rakennettava täysin uusi rahoitusmalli. Myös eduskunta on edellyttänyt kokonaisuudistusta vuoteen 2030 mennessä.
Olen pyytänyt maamme johtavia asiantuntijoita laatimaan esityksiä siitä, miten rahoitusmallia tulisi korjata, jotta seuraava rahoitusmalli voi perustua tutkittuun tietoon. Asiantuntijoiden esitykset valmistuvat tulevina viikkoina. Asiantuntijaselvitykset viedään parlamentaariseen ryhmään, joka on taas eilen jatkanut rahoitusmallin käsittelyä. Tätä työtä jatkamme jouluun asti, tavoitteena löytää mahdollisimman laaja yhteisymmärrys rahoitusmallin uudistamiseksi. Näin kaikki puolueet voivat yhdessä vaikuttaa siihen, miten mallia kehitetään ensi kaudella.
THL:n tuore työpaperi antaa nyt perusteet irrottautua diagnoosimallista. Se muistuttaa myös, että mikään yksittäinen malli ei ratkaise kaikkia ongelmia tai vastaa kaikkiin toiveisiin. Rahoitusmallin uudistaminen ei muuta sitä tosiasiaa, että jokaisella hyvinvointialueella pitää jatkaa toiminnan ja palveluiden uudistamista.
Viisas oppii muiden virheistä. Siksi tämä hallitus ei hötkyile epäonnistuneesta rahoitusmallista toiseen huonoon. Seuraavan rahoitusmallin pitää olla kestävä ja toimiva. Tämä on keskeistä myös alueiden itsehallinnon kannalta. Lyhytnäköinen poukkoilu ei olisi reilua kenellekään, ei alueillekaan. Keskustalla on kiireestä päätellen jo kaikki tieto ja vastaukset valmiina. Ne saa mielellään tuoda parlamentaariseen työryhmään myös meidän muiden ja virkakunnan tutustuttaviksi.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä kysytään, katsooko hallitus onnistuneensa. Asiantuntija-arvioiden pohjalta sanoisin, että suunta on kääntynyt, mutta työtä on jatkettava.
Viimeisten vuosien aikana alueiden talous on vakautunut. STM on arvioinut, että hyvinvointialueiden kyky järjestää lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut on kokonaisuutena säilynyt ja monilta osin vahvistunut.
Alueet suoriutuvat järjestämisvastuustaan kokonaisuutena verrattain hyvin. THL:n viimeisimmässä valtakunnallisessa asiantuntija-arviossa kuitenkin todetaan, että erot alueiden välillä ovat kasvaneet. THL:n mukaan vaikeinta on alueilla, joilla väestö vähenee ja ikääntyy, kustannukset ovat korkeat ja palvelurakenteen uudistaminen on kesken. Hallitus ajattelee, että tällaisessa tilanteessa palvelut turvataan parhaiten tekemällä myös tarvittavat päätökset, myös vaikeat sellaiset, mahdollisimman nopeasti.
Arvoisa puhemies! Väkisin ajattelen, miksi hakea vastakkainasettelua välikysymyksellä, kun olemme perustaneet parlamentaarisen ryhmän ratkomaan juuri näitä asioita yhdessä yli hallituskausien ja yli hallitus—oppositiorajojen. Olemme saaneet koottua kattavan aineiston. Eilen aloitimme keskustelut väliraportista ja sen laadinnasta, ja tälle viikolle on sovittuna johtopäätöksiä pohjustavia keskusteluja ryhmien kanssa. Aika yhteisille linjauksille on pian alkamassa.
Kiitän kaikkia ryhmiä tähänastisesta erittäin rakentavasta yhteistyöstä parlamentaarisessa ryhmässä. Toivottavasti se jatkuu myös tulevina viikkoina. Suomalaiset ansaitsevat rehellisen keskustelun siitä, miten hoito ja hoiva turvataan tulevaisuuden Suomessa. — Kiitoksia.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia, ministeri. — Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, edustaja Kaikkonen, olkaa hyvä, 10 minuuttia.
14.34
Antti
Kaikkonen
kesk
Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Ikosta vastauksesta, vaikka kyllä se kuulosti aika lailla erilaiselta kuin se arki, mitä tuolla hyvinvointialueilla eletään ja mitä ihmisiltä kuulee. [Vasemmalta: Nimenomaan, näin on!] Kun ihminen sairastuu, hän miettii, mistä saisi apua. Pääseekö lääkäriin? Saako ikäihminen hoivaa ja hoitoa silloin, kun sitä tarvitaan? Saako lapsi tai nuori apua mielenterveyden ongelmiin ennen kuin tilanne pahenee? Kun omainen soittaa terveyskeskukseen ikääntyneen äitinsä puolesta, hän ei kysy, minkälainen hallintomalli alueella on tai mikä on valtion ohjaus. Hän kysyy, kuka auttaa ja milloin. [Sari Sarkomaa: Totta kai!] Juuri tästä välikysymyksessämme on kysymys. Sosiaali- ja terveyspalvelut eivät nimittäin ole hallintoa hallinnon vuoksi. Ne ovat ihmisten arkea, turvallisuutta ja luottamusta siihen, ettei kukaan jää yksin silloin, kun elämässä tulee vaikeampi paikka. [Juho Eerola: Tämän kun olisi tiennyt, kun tätä järjestelmää luotiin!] Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mutta ei tämä oikeus saa jäädä vain paperille. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Sen pitää toteutua myös käytännössä, asuinpaikasta ja elämäntilanteesta riippumatta.
Arvoisa puhemies! Hallitus kysyy, tarjoaako keskusta ratkaisuja. Kyllä tarjoaa, ja ennen kaikkea tarjoamme niitä nyt, emme vasta seuraavalla vaalikaudella. [Juho Eerolan välihuuto] Olemme esittäneet käynnissä olevien arviointimenettelyjen keskeyttämistä siihen asti, että rahoitusjärjestelmän ongelmat korjataan. Olemme esittäneet hyvinvointialueille lisäaikaa alijäämien kattamiseen, jotta niitä ei pakoteta tekemään hätäisiä ratkaisuja, joiden seurauksia joudutaan kantamaan vuosia. [Ben Zyskowiczin välihuuto]
Useammalla paikkakunnalla uhkaa terveyskeskus sulkeutua. Ikäihmisille tai lapsiperheille, joilla ei ole autoa, kyse ei ole vain siitä, että palvelupiste siirtyy ehkä muutaman kymmenen kilometrin päähän. Kyse voi olla siitä, ettei enää pääse lääkäriin omin neuvoin, omin voimin, tai siitä, että omainen joutuu ottamaan vapaata töistä kuljettaakseen läheisensä hoitoon, ja julkinen liikennekin kulkee valitettavan huonosti suuressa osassa maata. Tällaisia seurauksia päätöksillä on, [Ben Zyskowiczin välihuuto] epävarmuutta, huolta, valtavaa turvattomuutta.
Esittämämme toimet eivät yksin ratkaise kaikkia sotejärjestelmän ongelmia. Ne ovat ensiapua tilanteeseen, jossa ihmisten palvelut ovat monella hyvinvointialueella vaarassa. [Ben Zyskowicz: Tilanteeseen, jonka te olette aiheuttaneet!]
Arvoisa puhemies! Hallitus on käyttänyt suuren osan tästä vaalikaudesta selittämällä, miksi ongelmat eivät ole sen vastuulla. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Kun rahoitus ei riitä, syy löytyy edellisestä hallituksesta. [Ben Zyskowicz: No sehän on totta!] Kun palveluja karsitaan, [Hälinää — Puhemies koputtaa] syy löytyy uudistuksen tekijöistä. Kun hyvinvointialueella on vaikeuksia, syy löytyy aluepäättäjistä. Vai mitä, edustaja Zyskowicz? [Ben Zyskowiczin välihuuto] Teidän syynne tämä ei ole, näinhän te sanotte. Teillä ei ole vastuuta. Mutta ihmiselle ei ole merkitystä lopulta sillä, kenen syytä ongelma on. Hänelle on merkitystä sillä, korjataanko se, ja ennen kaikkea sillä on merkitystä, saako palveluita. [Mikko Savola: Tämähän se on ydinkysymys!] Valta ja vastuu nimittäin kulkevat yhdessä. Tämä hallitus on ollut vallassa kohta kolme ja puoli vuotta. Se ei voi enää esiintyä sivustakatsojana tai pakoilla vastuuta.
Keskusta ei koskaan väittänyt, että näin suuri uudistus valmistuisi kerralla täydelliseksi tai virheettömäksi, ei tietenkään. Sanoimme jo uudistusta tehtäessä, että järjestelmää pitää seurata, arvioida ja korjata kokemusten perusteella. [Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri näin!] Juuri niin vastuullinen uudistaminen toimii. Mutta kun korjausten aika tuli, hallitus ei tarttunut ongelmiin riittävällä tavalla. Hyvinvointialueiden varoituksia vähäteltiin, asiantuntijoiden esityksiin ei tartuttu ja rahoitusjärjestelmän uudistaminen haudattiin parlamentaariseen työryhmään ja hamaan tulevaisuuteen, hitaaseen prosessiin. Keskusta on esittänyt korjauksia vuodesta 2023 lähtien. Myöskin koko oppositio on kiinnittänyt asiaan huomiota. Olemme tehneet niitä korjausesityksiä eduskunnassa, valiokunnissa, aiemmissa välikysymyksissä ja yksityiskohtaisessa korjausohjelmassamme. [Johanna Ojala-Niemelän välihuuto] Kyse ei siis ole siitä, etteikö vaihtoehtoja olisi. [Ben Zyskowiczin välihuuto]
Arvoisa puhemies! Sitten on kuultu sekin väite, [Puhemies koputtaa] että hallitus on jo toteuttanut ne korjaukset, joita keskusta vaatii. No eihän se näin ole. Mutta mitä hallitus on tosiasiassa tehnyt? Onko hallitus korjannut rahoituslain rakenteelliset ongelmat? Ei. Onko hallitus korjannut alueiden erilaisia palvelutarpeita koskevat puutteet? Ei. Onko hallitus poistanut alueiden välistä eriytymistä? Ei. Sen sijaan hallitus on ennen kaikkea kiristänyt hyvinvointialueiden taloudellista ohjausta. [Timo Heinonen: Lisännyt rahoitusta!]
Hallituksen puolustus kuuluu, että hyvinvointialueiden rahoitusta on lisätty miljardeilla euroilla. Tämä on se puolustus, ja tämän tulemme kuulemaan tänään monissa hallituspuolueiden puheenvuoroissa. [Ben Zyskowicz: Niin, kun se on totta!] Mutta tässä on ongelman ydin: pelkkä rahan lisääminen ei riitä, jos raha ei kohdennu oikein. [Ben Zyskowicz: No miksi vaaditte lisää?] Suomi on suuri ja alueet ovat erilaisia. Yhdellä alueella väestö ikääntyy nopeasti. Toisella sairastavuus on suurta. Kolmannella ihmiset asuvat pitkien etäisyyksien päässä toisistaan. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Joillakin alueilla kaikki nämä haasteet ovat yhtä aikaa läsnä.
Ajatellaan, arvoisa puhemies, kahta hyvinvointialuetta. Toisella ihmiset asuvat tiiviisti kaupungeissa ja palvelut voidaan järjestää lyhyiden välimatkojen päähän. Toisella välimatkat ovat pitkiä, väestö ikääntyy ja palvelujen järjestäminen vaatii enemmän liikkuvia palveluja ja henkilöstön matkustamista. Rahoitusjärjestelmän pitää tunnistaa ihmisten todelliset tarpeet ja alueiden erilaiset olosuhteet. [Timo Heinonen: Tuliko tämä keskustalle yllätyksenä?]
Myös THL on varoittanut hyvinvointialueiden taloudellisen eriytymisen kasvusta ja todennut, että rahoitusmallia on edelleen tarpeen uudistaa. Palvelujen saatavuudessa ja riittävyydessä on huomattavia alueellisia eroja. Tämä on vakava viesti. Hyvinvointialueuudistuksen yksi keskeinen tavoite oli vähentää ihmisten välisiä ja alueellisia eroja palveluissa. Vaarana on nyt, että kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan.
Arvoisa puhemies! Jo kuusi hyvinvointialuetta on joutunut valtiovarainministeriön ankaraan arviointimenettelyyn. VM:n arvion mukaan määrä voi nousta yhteentoista alueeseen. Yli puolet alueista voi siis joutua samaan tilanteeseen. Kuinka monta aluetta pitää ajautua vaikeuksiin ennen kuin myönnetään, ettei kyse ole vain yksittäisten alueiden ongelmista vaan myös rahoitusjärjestelmän rakenteellisista ongelmista?
Tämän arviointimenettelyn tarkoituksena sanotaan olevan palvelujen turvaaminen. No, sehän kuulostaa kauniilta. Mutta mitä ihminen näkee? Hän näkee terveysaseman ovessa ilmoituksen palvelujen päättymisestä. Hän kuulee, että lähin päivystys siirtyy kauemmas. Hän yrittää saada yhteyden kotihoitoon, joka on jo valmiiksi kiireinen. Miten palveluja turvataan sulkemalla niitä ja viemällä niitä kauemmas ihmisistä? Palvelun lakkautus ei ole mitään palvelun kehittämistä. Se on palvelun lakkautusta. Tiedän, arvoisa puhemies, että kaikkia palveluja ei voida eikä ole järkevää järjestää joka kylässä, mutta jokaisella ihmisellä pitää olla tosiasiallinen mahdollisuus saada tarvitse…

Rinnakkaisversiot

Sama asiakirja on arkistossa useassa muodossa (käsittelytiedot, itse asiakirja, kieliversiot).

  • Pöytäkirja (suomeksi) · PDF ↗
  • Täysistunnon etusivu (suomeksi) · avaa