Siirry sisältöön
Vaalipäivä 18.4.2027 · jäljellä 146 pv 20 h 24 min · Ennakkoäänestys 7.–13.4.2027

Etusivu · Valmistellut asiat · StVM 19/2026 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain ja toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta

StVM 19/2026 vp · Valiokunnan mietintö

Tiedot

TunnusStVM 19/2026 vp
TyyppiValiokunnan mietintö
KuvausValiokunnan mietintö eli sen kannanotto asiasta, jonka eduskunta on lähettänyt sille valmisteltavaksi.
Päivämäärä18.11.2026
KieliSuomi
AlkuperäinenPDF eduskunnan arkistosta ↗

Aiheet

sairausvakuutustoimeentulotukiikääntyneetvalinnanvapauspalkkiotfysioterapialääkärit

Henkilöt ja roolit

NimiRooliAsema
Aki Lindén allekirjoittaja —
Kim Berg allekirjoittaja —
Ville Merinen allekirjoittaja —
Aino-Kaisa Pekonen allekirjoittaja —
Hanna-Leena Mattila allekirjoittaja —
Eva Ojala mainittu hallitusneuvos
Severi Saarela mainittu erityisasiantuntija
Emmi Vettenranta mainittu erityisasiantuntija
Päivi Topo mainittu vanhusasiavaltuutettu
Johanna Vuorinen mainittu juristi
Visa Pitkänen mainittu vanhempi ekonomisti
Timo Sinervo mainittu tutkimusprofessori
Tuula Kock mainittu asiantuntijalääkäri
Emma Kajander mainittu terveyspalvelujohtaja
Julia Lumijärvi mainittu juristi
Ismo Partanen mainittu toiminnanjohtaja
Minttu Ojanen mainittu erityisasiantuntija
Jarmo Mäkelä mainittu erityisasiantuntija
Jukka Mattila mainittu politiikkatoimialan johtaja
Marja Ahava mainittu yleislääketieteen erikoislääkäri
Mia Laiho mainittu —
Kim Berg mainittu —
Maaret Castrén mainittu —
Aki Lindén mainittu —
Hanna-Leena Mattila mainittu —
Ville Merinen mainittu —
Aino-Kaisa Pekonen mainittu —
Minna Reijonen mainittu —
Anne Rintamäki mainittu —
Päivi Räsänen mainittu —
Pia Sillanpää mainittu —
Oskari Valtola mainittu —
Henrik Wickström mainittu —
Mari Kaunistola mainittu —
Sanna Pekkarinen mainittu valiokuntaneuvos

Valiokunnat

Akava ryAsiakas- ja potilasturvallisuuskeskusDokport Suomi OyElinkeinoelämän keskusliitto ryEtelä-Karjalan hyvinvointialueHUS-yhtymäHelsingin kaupunkiHyvinvointiala Hali ryHyvinvointialueyhtiö Hyvil OyItä-Uudenmaan hyvinvointialueKansaneläkelaitosKeski-Pohjanmaan hyvinvointialueKeski-Suomen hyvinvointialueKilpailu- ja kuluttajavirastoKuluttajaliitto ryKunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KTLääkäripalveluyritykset ryMehiläinen OyPirkanmaan hyvinvointialuePäijät-Hämeen hyvinvointialueSOSTE Suomen sosiaali ja terveys rySTTK rySatakunnan hyvinvointialueSosiaali- ja terveysvaliokuntaSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK rySuomen Fysioterapeutit rySuomen Lähilääkärit OySuomen Lääkäriliitto rySuomen Yrittäjät rySuomen yleislääkärit GPF ryTehy ryTerveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)Valtakunnallinen kansanterveystyön johtajaverkostososiaali- ja terveysministeriösosiaali- ja terveysvaliokuntavanhusasiavaltuutetun toimisto

Teksti

Näytä koko teksti (34 564 merkkiä)
Valiokunnan mietintö
StVM
19
2026 vp
HE 186/2026 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain ja toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain ja toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta (
HE 186/2026 vp
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut:
hallitusneuvos
Eva
Ojala
sosiaali- ja terveysministeriö
erityisasiantuntija
Severi
Saarela
sosiaali- ja terveysministeriö
erityisasiantuntija
Emmi
Vettenranta
sosiaali- ja terveysministeriö
vanhusasiavaltuutettu
Päivi
Topo
vanhusasiavaltuutetun toimisto
juristi
Johanna
Vuorinen
Kansaneläkelaitos
vanhempi ekonomisti
Visa
Pitkänen
Kilpailu- ja kuluttajavirasto
tutkimusprofessori
Timo
Sinervo
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
asiantuntijalääkäri
Tuula
Kock
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy
terveyspalvelujohtaja
Emma
Kajander
Hyvinvointiala Hali ry
juristi
Julia
Lumijärvi
Kuluttajaliitto ry
toiminnanjohtaja
Ismo
Partanen
Lääkäripalveluyritykset ry
erityisasiantuntija
Minttu
Ojanen
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
erityisasiantuntija
Jarmo
Mäkelä
Suomen Fysioterapeutit ry
politiikkatoimialan johtaja
Jukka
Mattila
Suomen Lääkäriliitto ry
yleislääketieteen erikoislääkäri
Marja
Ahava
Suomen yleislääkärit GPF ry
Valiokunta on saanut kirjalliset lausunnot:
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus
Etelä-Karjalan hyvinvointialue
Helsingin kaupunki
HUS-yhtymä
Keski-Suomen hyvinvointialue
Pirkanmaan hyvinvointialue
Satakunnan hyvinvointialue
Dokport Suomi Oy
Mehiläinen Oy
Suomen Lähilääkärit Oy
Elinkeinoelämän keskusliitto ry
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
STTK ry
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Suomen Yrittäjät ry
Tehy ry
Valtakunnallinen kansanterveystyön johtajaverkosto
Valiokunta on saanut ilmoitukset, ei lausuttavaa:
Itä-Uudenmaan hyvinvointialue
Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue
Päijät-Hämeen hyvinvointialue
Akava ry
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annettua lakia ja toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöstä. Esityksen tavoitteena on kehittää 65 vuotta täyttäneiden vakuutettujen hoito- ja tutkimuskorvauksilla toteutettua valinnanvapauskokeilua.
Esityksen mukaan 65 vuotta täyttäneiden hoito- ja tutkimuskorvauksiin lisättäisiin oikeus korvaukseen fysioterapiasta. Lisäksi ehdotetaan, että 65 vuotta täyttäneiden hoito- ja tutkimuskorvauksia maksettaisiin yleislääkärin vastaanottokäynneistä enintään kuusi kertaa kalenterivuodessa. Samalla ehdotetaan, että kokeilun voimassaoloa pidennettäisiin yhdellä vuodella, eli 31.12.2028 saakka.
Toimeentulotuesta annetun lain väliaikaista poikkeusta sairausvakuutuslain 3 a luvun mukaisten lääkärinpalkkioiden ja tutkimusten omavastuuosuuksien huomioimisesta perustoimeentulotuessa muina perusmenoina 65 vuotta täyttäneillä jatkettaisiin vuodella edelleen 28.2.2029 saakka.
Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Laki sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain muuttamisesta olisi voimassa 31.12.2028 saakka ja laki toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta 28.2.2029 saakka.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annettua lakia (
528/2025
529/2025
Esityksessä ehdotetaan, että kokeiluun lisätään oikeus korvaukseen fysioterapiasta enintään neljää kertaa kalenterivuodessa. Fysioterapeutin tekemän tutkimuksen ja antaman hoidon korvattavaksi lisäämisellä tavoitellaan iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitämistä ja edistämistä sekä tuetaan turvallista ja itsenäistä kotona asumista.
Lisäksi ehdotetaan, että kokeilussa maksetaan korvauksia yleislääkärin vastaanottokäynneistä enintään kuusi kertaa kalenterivuodessa. Tällä hetkellä kokeilussa voi saada korvauksen lääkärikäynnistä enintään kolme kertaa kalenterivuodessa. Kokeilun voimassaoloa ehdotetaan myös pidennettäväksi yhdellä vuodella, eli 31.12.2028 saakka. Kokeilun voimassa olon jatkamisen vuoksi ehdotetaan myös jatkettavaksi toimeentulotukilain väliaikaista säännöstä, jonka perusteella kokeiluun kuuluvien palvelujen omavastuuosuudet voidaan ottaa huomioon perustoimeentulotuessa muina perusmenoina.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusterveydenhuollon palvelujen saatavuuden ja hoidon jatkuvuuden parantamisesta tärkeinä ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina. Valiokunta on aikaisemmin Kela-korvauskokeilua koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössään (
StVM 10/2025 vp
Kokeilun laajentaminen
Kela-korvauskokeilu tuli voimaan 1.5.2025. Kokeilussa 65 vuotta täyttäneet voivat käydä kolme kertaa kalenterivuoden aikana yksityislääkärin vastaanotolla julkisen terveydenhuollon asiakasmaksun suuruisella omavastuuosuudella. Lisäksi osasta lääkärin vastaanotolla määrätyistä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista korvataan 50 prosenttia vahvistetusta enimmäishinnasta. Kansaneläkelaitos vahvistaa luettelon korvattavista laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista sekä enimmäishinnat ja korvaustaksat vastaanottokäynneille sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksille. Korvausten maksamisen edellytyksenä on, että yksityisen terveydenhuollon palveluntuottaja on tehnyt Kansaneläkelaitoksen kanssa sopimuksen esitykseen sisältyvien palveluiden tuottamisesta. Kokeiluun kuuluvien lääkärikäyntien ja tutkimusten omavastuuosuudet otetaan huomioon muina perusmenoina perustoimeentulotuessa.
Valiokunta toteaa, että kokeilussa korvattavien yleislääkärin vastaanottokäyntien nosto kolmesta kuuteen käyntikertaan voi lisätä hoidon jatkuvuutta. Kuusi käyntiä mahdollistaa paremmin saman terveysongelman hoitamisen saman lääkärin kanssa sekä pitkäaikaissairauksien seurannan. Esityksessä ei kuitenkaan osoiteta, että kokeilun käyntimäärien lisääminen johtaisi julkisen terveydenhuollon kuormituksen vähentämiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että seurannassa arvioidaan, lisääkö käyntimäärien enimmäismäärän nostaminen asiakkaan hoidon kannalta tarpeenmukaisen hoidon jatkuvuutta ja miten käyntimäärien enimmäismäärän nostaminen vaikuttaa asiakkaiden julkisen terveydenhuollon palvelujen käyttöön.
Valiokunta pitää perusteltuna, että kokeilu laajennetaan koskemaan myös fysioterapiaa. Fysioterapia voi tukea ikääntyneiden toimintakykyä, tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoa sekä kuntoutumista esimerkiksi sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Oikea-aikainen fysioterapia voi tukea kotona asumista ja ehkäistä raskaampien palvelujen tarvetta. Vaikuttava fysioterapia voi vähentää lääkärikäyntien, kuvantamisen ja lääkehoidon tarvetta sekä toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuvia myöhempiä kustannuksia. Fysioterapian suoravastaanottoja on korvattu sairausvakuutuksesta 1.5.2025 alkaen (
HE 195/2024 vp
StVM 6/2025 vp
Esityksessä arvioidaan, että nykyisistä yksityisen sektorin fysioterapiakäynneistä noin 90 000 siirtyisi kokeilun piiriin ja kokeilun myötä käynnit lisääntyisivät 140 000 uudella käynnillä. Näin ollen kokeilun piirissä korvattaisiin vuodessa arviolta 230 000 käyntiä. Kaikkiaan 65 vuotta täyttäneiden Kela-korvattujen fysioterapiakäyntien määräksi arvioidaan yhteensä noin 355 000.
Valiokunta pitää myönteisenä, että enimmäishintasääntelyä sovelletaan myös kokeiluun lisättäviin fysioterapiakäynteihin, jotta korvaukset eivät siirry fysioterapiakäynneistä perittäviin hintoihin. Sairausvakuutuslain 3 a luvun 5 §:n 4 momentin mukaan kokeilun enimmäishintojen on perustuttava tutkimus- tai hoitotoimenpiteen laatuun, sen vaatimaan työhön ja aiheuttamaan kustannukseen, korvattavan palvelun hoidolliseen arvoon ja korvauksiin käytettävissä oleviin varoihin. Kansaneläkelaitos vahvistaa kokeiluun kuuluvien fysioterapian enimmäishinnat ja korvaustaksat.
Esityksessä käytetty 70 euron enimmäishinta-arvio perustuu valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2025 korvattujen 65 vuotta täyttäneiden vakuutettujen fysioterapiakäyntien hintojen mediaaniin. Lisäksi arviossa on huomioitu toimistomaksujen korottava vaikutus. Fysioterapiassa alueellinen hintojen vaihtelu on kuitenkin saadun selvityksen perusteella suurta, ja palvelut ovat pääkaupunkiseudulla keskimäärin kalliimpia kuin muualla. Selvityksen mukaan harvaan asutuilla alueilla voi keskimäärin suurempi osuus palveluntuottajista liittyä kokeiluun verrattuna suurempiin asutuskeskuksiin, mutta koska suurissa asutuskeskuksissa palveluntuottajia on enemmän, kokeiluun liittyy todennäköisesti tarpeeksi palveluntuottajia myös korkeamman keskihinnan alueilta.
Esitykseen sisältyvässä asetusluonnoksessa fysioterapiakäynnin vähimmäiskestoksi on määritelty 45 minuuttia. Valiokunta korostaa, että asetuksella määritellään vain käynnin vähimmäiskesto eikä se rajaa keston ylärajaa. Kansaneläkelaitoksen on siten mahdollista asettaa eri mittaisille käynneille erillisiä korvaustaksoja.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että neljä vuosittaista fysioterapiakäyntiä voi monelle pitkäaikaissairaalle olla riittämätön toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Toisaalta tuotiin myös esille, että neljän fysioterapiakäyntiä ilman yhteyttä lääkärin toteaman sairauden hoitoon voi heikentää fysioterapian vaikuttavuutta ja siitä saatavaa terveyshyötyä.
Esityksen mukaan ehdotettu neljä fysioterapiakertaa perustuu 65 vuotta täyttäneiden keskimääräisiin käyntimääriin julkisessa terveydenhuollossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että kokeiluun kuuluvien käyntimäärien riittävyyttä seurataan, mutta painottaa, että monissa tilanteissa pitkäaikaisempaa ja moniammatillisempaa kuntoutusta tarvitsevien henkilöiden hoito voi olla tarkoituksenmukaisinta toteuttaa julkisessa terveydenhuollossa. Monille ikääntyneille fysioterapia on osa laajempaa moniammatillista hoito- ja kuntoutuskokonaisuutta, johon osallistuvat esimerkiksi lääkäri, fysioterapeutti, hoitohenkilöstö, toimintaterapeutti ja sosiaalipalvelut. Valiokunta korostaa myös fysioterapeutin vastuuta arvioida koulutuksensa perusteella, missä tilanteissa asiakas tulee ohjata hakeutumaan lääkärin vastaanotolle tai muiden terveydenhuollon palvelujen piiriin. Päällekkäisyyksien estämiseksi kokeilussa tulee varmistaa riittävä tiedonkulku, hoidon koordinointi ja palvelujen yhteensovittaminen hyvinvointialueiden ja yksityisen palveluntuottajien välillä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille kysymys siitä, onko asiakas kokeilussa kuluttajansuojalain suojaama kuluttaja. Valiokunta toteaan saaman selvityksen perusteella, että yksityisen terveydenhuollon käyttäjä on kuluttajan asemassa ja häntä suojaa kuluttajansuojalaki (
38/1978
569/2009
Taloudelliset vaikutukset
Sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvaukset ja siten myös Kela-korvauskokeilun korvaukset maksetaan sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksesta, joka rahoitetaan valtion varoista ja vakuutettujen sairaanhoitovakuutusmaksuilla. Valtion rahoitusosuus sairaanhoitovakuutuksen rahoituksesta on 51,4 prosenttia ja vakuutettujen osuus on 48,6 prosenttia.
Esityksen arvioidaan lisäävän sairaanhoitovakuutuksen menoja noin 11 miljoonaa euroa vuodessa vuosina 2027 ja 2028. Tästä 10 miljoonaa euroa aiheutuu fysioterapian korvausten lisäämisestä kokeiluun ja 1 miljoonaa euroa lääkärikäyntien enimmäismäärän korottamisesta. Lain voimassaolon pidentäminen yhdellä vuodella lisää korvausmenoja yhteensä 31 miljoonaa euroa. Valtion rahoitusosuus kasvaa vuonna 2027 noin 6 miljoonaa euroa ja vuonna 2028 noin 16 miljoonaa euroa. Lisäksi Kansaneläkelaitoksen toimintamenojen arvioidaan lisääntyvän 0,5 miljoonaa euroa vuosina 2027 ja 2028.
Vuonna 2025 kokeilussa maksettiin korvauksia yhteensä 4 miljoonaa euroa, vuonna 2026 korvauksia arvioidaan maksettavan 20 miljoonaa euroa, ja vuosina 2027 ja 2028 korvauksia arvioidaan maksettavan vuositasolla 31 miljoonaa euroa ottaen huomioon käsiteltävänä olevassa esityksessä ehdotettavat laajennukset. Kokeiluun arvioidaan siten kuluvan vuosina 2025—2028 yhteensä noin 86 miljoonaa euroa, josta valtionosuus on noin 44,2 miljoonaa euroa (51,4 %).
Kokeilun valtionosuus rahoitetaan osana pääministeri Orpon hallituksen investointiohjelmaa, joka rahoitetaan valtion omaisuuden myynnistä kertyvillä tuloilla. Investointimenot eivät lisää valtion velanottotarvetta hallituskauden aikana.
Kokeilun seuranta
Esityksen mukaan ehdotukset kokeilun laajentamisesta perustuvat kokeilua koskevasta tutkimuksesta tähän mennessä saatuihin tietoihin sekä asiakkailta ja palveluntuottajilta saatuihin palautteisiin. Valiokunta on Kela-korvauskokeilua käsitellessään korostanut kokeilun vaikutusten seurannan tärkeyttä (
StVM 10/2025 vp
Kokeilussa on maksettu korvauksia merkittävästi arvioitua vähemmän, minkä vuoksi kokeilun kustannukset ovat myös ennakoitua huomattavasti alhaisemmat. Alun perin kokeilun arvioitiin lisäävän sairaanhoitovakuutuksen menoja 28,8 miljoonaa euroa vuonna 2025 (
HE 36/2025 vp
Hallituksen esityksen 31.7.2026 saakka ulottuvien seurantatietojen perusteella kokeiluun kuuluvia korvauksia on maksettu noin kymmenelle prosentille 65 vuotta täyttäneistä ja ikäryhmään kuuluvien henkilöiden yksityisen terveydenhuollon lääkärikäynnit lähes kaksinkertaistuivat kokeilun alettua. Ikäryhmään kuuluvan väestön määrään suhteutettuna eniten korvauksia on maksettu Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella (18,7 % ikäryhmästä) ja vähiten Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella (2,8 %). Kokeiluun kuuluvien palvelujen käyttö on painottunut kaupunkiseuduille ja suurituloisimmille. Seurantatietojen mukaan suurituloisimpaan tuloviidennekseen kuuluvilla kokeilun mukaisia lääkärikäyntejä oli henkeä kohden 2,7 kertaa enemmän kuin pienituloisimmassa tuloviidenneksessä.
Esityksen mukaan kokeilun piiriin kuuluvia palveluja palveluita on tuotettu noin joka kolmannessa Suomen kunnassa ja kokeilussa asioineita henkilöitä on lähes jokaisessa kunnassa. Kokeilun myötä on myös perustettu joitakin kokeilun mukaisiin lääkärikäynteihin erikoistuneita yrityksiä. Kokeilun piiriin kuuluvia palveluita tarjoavat palveluntuottajat keskittyvät kuitenkin erityisesti suuriin kaupunkeihin ja tiheästi asutuille hyvinvointialueille.
Kokeilussa vuoden 2025 aikana 62 prosenttia kaksi kertaa käyneistä asiakkaista oli valinnut saman lääkärin, 83 prosenttia saman toimipisteen ja 91 prosenttia saman yrityksen. Esityksen mukaan kokeilussa on hoidettu osin erilaisia sairauksia kuin julkisen perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa. Kokeilun mukaisilla lääkärikäynneillä on hoidettu julkista terveydenhuoltoa useammin tuki- ja liikuntaelinsairauksia, hengityselinten sairauksia ja ihosairauksia. Sekä valinnanvapauskokeilun että julkisen avosairaanhoidon yleisin diagnoosi ikäryhmässä on ollut verenpainetauti ja myös rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, selkäsärky ja polvinivelrikko ovat yleisimpien diagnoosien joukossa molemmilla sektoreilla.
Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että alustavien tutkimustulosten perusteella on epävarmaa, missä määrin kokeilu tosiasiallisesti ohjaa ikääntyneiden palvelujen käyttöä pidemmällä aikavälillä ja miten kokeilusta saatuja tuloksia voidaan hyödyntää pysyvänä ratkaisuna palvelujärjestelmässä. Kokeilun lyhyen voimassa oloon perustuvien seurantatietojen perusteella ei voida vielä luotettavasti arvioida, vähentääkö kokeilu julkiseen perusterveydenhuoltoon kohdistuvaa kysyntää, parantaako se palvelujen saatavuutta ja jatkuvuutta tai siirtääkö se asiakkaita pysyvämmin yksityisen terveydenhuollon palveluihin. Valiokunta korostaa edelleen, että kokeilun seurannassa tulee arvioida käyntimäärien ja kustannusten lisäksi hoidon jatkuvuutta, asiakastyytyväisyyttä, alueellista saatavuutta, palvelujen käyttöä eri tuloryhmissä ja vaikutuksia hyvinvointialueiden perusterveydenhuollon kuormitukseen. Lisäksi tulee selvittää, miten kokeiluun kuuluvien palvelujen käyttö vaikuttaa hoitopolkuihin ja siirtymisiin yksityisen ja julkisen sektorin välillä sekä miten julkisen ja yksityisen sektorin välisiä hoitopolkuja ja yhteistyökäytäntöjä voitaisiin kehittää. Erikseen tulee myös arvioida kokeilun laajentamisen vaikutusta hoidon jatkuvuuteen sekä fysioterapian saatavuuteen, asiakkaiden toimintakykyyn, elämänlaatuun ja muiden terveydenhuollon palvelujen käyttöön sekä lääkehoitoon. Seurannassa tulee arvioida myös kokeiluun kuuluvien fysioterapiakäyntien käyttöä eri tuloluokissa ja alueilla sekä siitä saatavaa terveyshyötyä.
Kokeilun tunnettavuuden ja kokeilun piiriin kuuluvien palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden parantamiseksi valiokunta painottaa 65 vuotta täyttäneille sekä palveluntuottajille suunnatun kattavan ja selkeän tiedottamisen merkitystä. Asiakkaiden tulee tietää oikeudestaan käyttää kokeiluun piiriin kuuluvia palveluja ja keinoista löytää sopiva palvelun tuottaja sekä ymmärtää palvelujen käytöstä aiheutuneet kustannukset ja kokeilun rajoitukset.
Lopuksi
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että Kela-korvauksiin perustuva valinnanvapauskokeilu ja sen laajentaminen eivät ole täysin yhteen sovitettuja hyvinvointialueiden hoidon jatkuvuusmallien kehittämisen kanssa. Lisäksi on katsottu, että esityksen tavoitteet julkisen perusterveydenhuollon kuormituksen vähentämisestä, hoitoon pääsyn nopeuttamisesta ja hoidon jatkuvuuden turvaamisesta saavutettaisiin tehokkaammin ja vaikuttavimmin, jos kokeiluun varattu rahoitus kohdennettaisiin hyvinvointialueiden palvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseen sekä esimerkiksi omalääkärimallin ja palvelusetelijärjestelmän kehittämiseen.
Valiokunta korostaa, että perusterveydenhuollon vahvistaminen vaatii yli hallituskausien ulottuvaa pitkäjänteistä ja johdonmukaista näkemystä ja ohjausta. Valiokunta toistaa näkemyksensä (StVM 6/2025 vp,
StVL 6/2025 vp
StVM 10/2025 vp
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 186/2026 vp sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotuksen.
Helsingissä 18.11.2026
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
varapuheenjohtaja
Mia
Laiho
kok
jäsen
Kim
Berg
sd
jäsen
Maaret
Castrén
kok
jäsen
Aki
Lindén
sd
jäsen
Hanna-Leena
Mattila
kesk
jäsen
Ville
Merinen
sd
jäsen
Aino-Kaisa
Pekonen
vas
jäsen
Minna
Reijonen
ps
jäsen
Anne
Rintamäki
ps
jäsen
Päivi
Räsänen
kd (osittain)
jäsen
Pia
Sillanpää
ps
jäsen
Oskari
Valtola
kok (osittain)
jäsen
Henrik
Wickström
r
varajäsen
Mari
Kaunistola
kok
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Sanna
Pekkarinen
Vastalause 1
Perustelut
Hallituksen tavoite parantaa 65 vuotta täyttäneiden mahdollisuuksia päästä oikea-aikaisesti perusterveydenhuollon palveluihin on tärkeä ja kannatettava. Perusterveydenhuollon saatavuudessa on ongelmia, joihin tarvitaan vaikuttavia ratkaisuja. Hallituksen esitys yksityisiä terveyspalveluja tukevan Kela-korvauskokeilun laajentamisesta ei kuitenkaan vastaa tähän tarpeeseen.
Asiantuntijakuulemisten perusteella mallia ei voida pitää kustannusvaikuttavana eikä palvelujärjestelmän kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisena keinona parantaa hoitoon pääsyä. Esitystä ovat valiokunnassa kannattaneet lähinnä yksityisten toimijoiden edustajat, kun taas asiantuntijoiden suuri enemmistö ei puolla niin sanotun valinnanvapauskokeilun laajentamista ja jatkamista.
Mallia arvosteltiin laajasti jo sen alkuperäisessä muodossa (
StVM 10/2025 vp
Tästä huolimatta hallitus haluaa jatkaa ja laajentaa kokeilua, vaikka mallin perusratkaisu vie palvelujärjestelmää väärään suuntaan. Ehdotamme esityksen hylkäämistä.
Kokeilu ei ole vähentänyt julkisen terveydenhuollon kuormitusta
Yli 65-vuotiaiden Kela-korvauskokeilu tuli voimaan 1.9.2025. Tähänastinen tutkimustieto ei osoita sen saavuttaneen yhtä keskeisistä tavoitteistaan eli julkisen perusterveydenhuollon kuormituksen vähentämistä. Kokeilun käynnistyttyä 65 vuotta täyttäneiden yksityiset lääkärikäynnit ovat lisääntyneet merkittävästi, mutta julkisen perusterveydenhuollon kontaktit eivät ole vastaavasti vähentyneet. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alustavien tulosten mukaan kokeilu ei ole vähentänyt terveyspalvelujen kysyntää hyvinvointialueilla.
Yksityisen Kela-kokeilun ja julkisen perusterveydenhuollon asiakkaiden palvelutarpeet eroavat toisistaan. Kokeilussa ovat korostuneet yksittäiset akuutit vaivat, kuten hengitystieinfektiot, ihosairaudet sekä tuki- ja liikuntaelinvaivat. Julkisessa perusterveydenhuollossa painottuvat puolestaan pitkäaikaissairauksien seuranta sekä monisairaiden ja paljon palveluja tarvitsevien potilaiden hoito. Yksityisten lääkärikäyntien lisääntyminen ei siksi vähennä julkisten palvelujen tarvetta vastaavassa määrin. Yksityinen vastaanottokäynti voi päinvastoin käynnistää uuden palveluketjun julkisessa terveydenhuollossa. Esimerkiksi Lääkäriliiton mukaan kokeiluun kuuluvia yksityisiä yleislääkärikäyntejä on jossain määrin käytetty reittinä julkiseen perusterveydenhuoltoon tavalla, joka ohittaa julkisen järjestelmän hoidon tarpeen arvioinnin. Julkisten palvelujen käyttö näyttää myös lisääntyvän kokeiluun osallistuneilla yksityislääkärikäynnin jälkeen.
Hoidon tarpeen arvioinnin puuttuminen heikentää resurssien vaikuttavaa kohdentamista
Julkisessa perusterveydenhuollossa hoidon tarpeen arviointi ohjaa potilaan hänen palvelutarvettaan vastaavalle terveydenhuollon ammattilaiselle. Kela-kokeilussa lääkärin vastaanotolle voi hakeutua suoraan oman arvion perusteella. Tämä voi lisätä lääkäripalvelujen käyttöä tilanteissa, joissa olisi tarkoituksenmukaisempaa hoitaa terveysongelma muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolla. Samalla malli johtaa raskaampaan palvelurakenteeseen kuin julkisessa perusterveydenhuollossa, jossa merkittävä osa potilaista voidaan hoitaa sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien vastaanotoilla. Jos kokeilun synnyttämä lisäpalvelujen käyttö ei vähennä hyvinvointialueiden palvelujen käyttöä, kuten asiantuntija-arviot tähän mennessä osoittavat, seurauksena on päällekkäinen julkisesti rahoitettu palvelukanava. Kokonaiskustannukset kasvavat ilman näyttöä vastaavasta terveyshyödystä.
Kokeilu ei vahvista hoidon jatkuvuutta eikä palvelujen integraatiota
Kokeilu rakentaa rinnakkaista palvelukanavaa tilanteessa, jossa perusterveydenhuoltoa tulisi kehittää vahvistamalla hoidon jatkuvuutta, omalääkäri- ja omatiimimalleja sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiota.
Saman lääkärin toistuvat vastaanotot voivat yksittäisen potilaan kohdalla tukea hoitosuhteen jatkuvuutta, mutta ne eivät vielä takaa hoidon jatkuvuutta koko palvelujärjestelmässä. Tämä korostuu monisairaiden ja paljon palveluja tarvitsevien ikääntyneiden kohdalla. Heidän hoitonsa edellyttää pitkäjänteistä seurantaa, moniammatillista yhteistyötä, toimivaa tiedonkulkua ja selkeää kokonaisvastuuta. Muun muassa Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus on kiinnittänyt huomiota siihen, että julkisten ja yksityisten palvelujen rinnakkainen käyttö voi pirstoa hoitoa ja aiheuttaa puutteita tiedonkulussa, hoitovastuissa ja koordinoinnissa. Se voi johtaa päällekkäisiin tai keskenään ristiriitaisiin hoitoihin ja lisätä esimerkiksi lääkitysturvallisuuden riskejä.
Julkisen terveydenhuollon vastuu ulottuu yksittäisiä vastaanottokäyntejä huomattavasti laajemmalle. Se vastaa väestön palvelujen järjestämisen lisäksi muun muassa päivystyksestä, koulutuksesta, viranomaisvelvoitteista sekä monisairaiden ja paljon palveluja tarvitsevien hoidosta. Julkisen rahoituksen käyttöä rinnakkaiseen palvelukanavaan on siksi arvioitava koko järjestelmän kantokyvyn, ei vain kokeilussa toteutuvien vastaanottokäyntien näkökulmasta. On erityisen ongelmallista, että samaan aikaan kun hyvinvointialueilta edellytetään merkittäviä sopeutuksia, julkista rahoitusta ohjataan rinnakkaiseen yksityiseen palvelumalliin, jonka kyvystä vähentää hyvinvointialueiden palvelutarvetta tai tuottaa kustannuksia vastaavaa terveyshyötyä ei ole näyttöä.
Kokeilu voi pikemminkin vahvistaa kuin kaventaa terveyseroja
Kokeilun käyttö on tähän mennessä painottunut väestöryhmiin, joilla on jo ennestään muita paremmat mahdollisuudet käyttää yksityisiä terveyspalveluja. Alustavien tulosten mukaan käyttäjät ovat olleet julkisen sektorin asiakkaita suurempituloisia, nuorempia, parempikuntoisia ja useammin kaupunkialueilla asuvia. THL:n mukaan noin puolet kokeiluun osallistuneista oli käyttänyt yksityisiä palveluja jo aikaisemmin.
Pienituloisille mallin ongelmaksi voivat muodostua kasautuvat maksut. Terveyskeskuksessa lääkärin vastaanottomaksu peritään vain kolmelta ensimmäiseltä käynniltä vuodessa, kun taas laajennetussa kokeilussa omavastuu maksetaan kaikista kuudesta yksityislääkärikäynnistä. Lisäksi yksityisessä terveydenhuollossa tehdyistä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista voi aiheutua merkittäviä lisäkustannuksia, vaikka vastaavat tutkimukset ovat julkisessa terveydenhuollossa asiakkaalle maksuttomia.
Kela-korvattavat palvelut eivät myöskään kuulu hyvinvointialueiden asiakasmaksujen maksukattoon. Julkisia ja Kela-korvattavia yksityisiä palveluja rinnakkain käyttävän henkilön vuotuinen kustannusrasitus voi näin kasvaa huomattavasti. Erityisen ongelmallista tämä on pienituloisille ja paljon palveluja tarvitseville ikääntyneille, joille kustannukset voivat muodostua tosiasialliseksi esteeksi tarvittavalle hoidolle. Taloudellinen kuormitus on myös potilasturvallisuuskysymys, jos sen vuoksi joudutaan tinkimään tarpeellisesta hoidosta tai lääkkeistä.
Julkisen tuen kohdentaminen kokeiluun ei siten näytä ensisijaisesti kaventavan terveyseroja tai parantavan heikoimmassa asemassa olevien hoitoon pääsyä. Sen sijaan julkista rahoitusta voi ohjautua myös sellaisiin yksityisiin palveluihin, joita olisi käytetty ilman korotettua Kela-korvaustakin. Esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto on arvostellut kokeilua kustannustehottomaksi verovarojen käytöksi ja tulonsiirroksi jo ennestään yksityisiä palveluja käyttäville.
Vanhusasiavaltuutettu on valiokunnan asiantuntijakuulemisessa korostanut, että ikääntyneiden aseman ja oikeuksien kannalta olennaista on päästä tarvittavaan hoitoon ilman aiheetonta viivästystä ja turvata hoidon jatkuvuus. Näiden tavoitteiden ensisijaisiksi keinoiksi valtuutettu on nostanut hoitotakuuajan lyhentämisen, omalääkäri- ja omatiimimallit sekä kohtuulliset asiakasmaksut.
Hallituksen toteuttamat hoitotakuun heikennykset ja asiakasmaksujen korotukset ovat ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Hallituksen arvovalintoja kuvaa myös se, että Kela-kokeilun jatkamiseen ja laajentamiseen tarvittava lisärahoitus on suurempi kuin hyvinvointialueiden omalääkärihankkeisiin osoitettu julkinen rahoitus.
Hallitus sivuuttaa mallin arvioinnin
Hallitus esittää kokeilun laajentamista ja jatkamista ennen Kelan ja THL:n arviointitutkimuksen valmistumista. Kattavaa tutkimusnäyttöä kokeilun vaikutuksista kustannuksiin, terveyshyötyihin, hoidon jatkuvuuteen, yhdenvertaisuuteen tai palvelujärjestelmän toimintaan ei siten vielä ole. Alustavat tiedot pikemminkin kyseenalaistavat vahvasti kokeilulle asetettujen keskeisten tavoitteiden toteutumisen.
Kokeilun ehtojen muuttaminen kesken arviointijakson vaikeuttaa lisäksi luotettavien johtopäätösten tekemistä. Kun sekä korvattavien käyntien määrää että palveluvalikoimaa muutetaan, on entistä vaikeampi erottaa alkuperäisen mallin vaikutuksia myöhempien muutosten vaikutuksista.
Laajentaminen ennen tutkimuksen valmistumista ei siis ainoastaan perustu puutteelliseen tietoon, vaan voi myös heikentää mahdollisuuksia saada luotettavaa tietoa kokeilun tuloksista. Menettely on vaikeasti sovitettavissa tietoon ja tutkimukseen perustuvan päätöksenteon periaatteisiin. Myös kokeilun jatkaminen 31.12.2028 saakka, pitkälle seuraavan hallituskauden puolelle, on ongelmallista, etenkin kun edes kaikki hallituspuolueet eivät omien ohjelmiensa perusteella ole sitoutuneet Kela-korvausten kehittämiseen jatkossa.
Fysioterapian saatavuutta tulee edistää osana vaikuttavaa hoitokokonaisuutta
Fysioterapeuttien osaamisen nykyistä laajempaa hyödyntämistä voidaan pitää perusteltuna. Ikääntyneiden toimintakyvyn vahvistamisella on suuri merkitys sekä elämänlaadulle että palvelutarpeelle. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on myös tuotu esiin julkisen perusterveydenhuollon fysioterapeuttien suoravastaanotoista saadut hyvät kokemukset. Tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat lisäksi olleet yleisiä syitä hakeutua Kela-kokeilun piiriin.
Fysioterapian järjestäminen irrallaan asiakkaan muusta hoidosta ja palvelutarpeesta voi kuitenkin lisätä palvelujen pirstoutumista. Palveluja tulee siksi kehittää tavalla, joka tukee tarkoituksenmukaista työnjakoa, hoidon jatkuvuutta ja asiakkaan kokonaishoitoa. Vanhusasiavaltuutetun mukaan fysioterapian saatavuutta olisi erityisen tärkeää vahvistaa julkisessa perusterveydenhuollossa, jossa hoidon kokonaisuutta voidaan paremmin yhteensovittaa ja seurata.
Lopuksi
Katsomme, ettei kokeilun laajentamiselle ja jatkamiselle ole riittäviä perusteita. Tähänastinen näyttö ei osoita sen vähentäneen julkisen perusterveydenhuollon kuormitusta, parantaneen palvelujen yhdenvertaista saatavuutta tai tuottaneen kustannuksia vastaavia terveyshyötyjä. Sen sijaan malliin liittyy riskejä verovarojen tehottomasta käytöstä, palvelujen pirstoutumisesta, hoidon jatkuvuuden ja koordinoinnin heikkenemisestä sekä sosioekonomisten ja alueellisten terveyserojen kasvusta.
Terveyspolitiikan onnistumisen mittarina ei tule pitää järjestettyjen vastaanottokäyntien määrää vaan sitä, paranevatko ihmisten terveys ja toimintakyky ja saavatko he tarvitsemansa hoidon oikeaan aikaan. Julkiset voimavarat tulee siksi kohdentaa tutkitusti vaikuttaviin ratkaisuihin, jotka parantavat hoitoon pääsyä, vahvistavat hoidon jatkuvuutta ja rakentavat eheämpiä palvelukokonaisuuksia.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että lakiehdotukset hylätään.
Helsingissä 18.112026
Aki
Lindén
sd
Kim
Berg
sd
Ville
Merinen
sd
Aino-Kaisa
Pekonen
vas
Vastalause 2
Perustelut
Keskusta ei kannata hallituksen esitystä yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilun jatkamisesta ja laajentamisesta esitetyssä muodossa. Ikääntyneiden hoitoon pääsyn parantaminen, toimintakyvyn tukeminen ja palveluiden saatavuuden vahvistaminen ovat erittäin tärkeitä tavoitteita. Hallituksen esittämä yksityisiin lääkäripalveluihin perustuva Kela-korvausmalli ei kuitenkaan ratkaise suomalaisen perusterveydenhuollon keskeisiä ongelmia. Päinvastoin se uhkaa lisätä terveydenhuollon kokonaiskustannuksia, kasvattaa eriarvoisuutta ja vaikeuttaa hoidon jatkuvuutta.
Kokeilun tähänastiset kokemukset eivät anna riittäviä perusteita sen jatkamiselle ja laajentamiselle. Kokeilun hyödyntäminen on painottunut erityisesti henkilöihin, jotka ovat jo ennestään käyttäneet yksityisiä lääkäripalveluja. Hyödyt ovat kohdentuneet muita useammin parempituloisille ja kaupunkialueilla asuville ikääntyneille. Pienituloiset ja harvaan asutuilla alueilla asuvat eivät ole päässeet palveluista yhdenvertaisesti hyötymään. Julkisin varoin tuetun järjestelmän tulee palvella ensisijaisesti niitä, jotka tarvitsevat apua eniten, ei niitä, joilla on jo valmiiksi parhaat mahdollisuudet käyttää yksityisiä palveluja.
Myös kokeilun vaikutukset julkisen terveydenhuollon kuormitukseen ovat jääneet epäselviksi. Yksityisten lääkäripalvelujen käytön lisääntymisen ei ole osoitettu vähentäneen julkisten palvelujen tarvetta. On olemassa riski, että samat ihmiset käyttävät rinnakkain sekä yksityisiä että julkisia palveluja. Tällöin julkinen rahoitus lisää kokonaismenoja ilman osoitettua vastaavaa terveyshyötyä.
Keskusta on erityisen huolissaan siitä, että kokeilu voi pahentaa julkisen terveydenhuollon henkilöstöpulaa. Hyvinvointialueiden on kyettävä turvaamaan lääkäripalvelut kaikille asukkaille asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Jos julkisen sektorin henkilöstöä siirtyy yksityisten palvelujen piiriin, seurauksena voi olla julkisten palvelujen saatavuuden heikkeneminen ja entistä suurempi tarve kalliisiin ostopalveluihin.
Hoidon jatkuvuus on ikääntyneiden terveydenhuollossa erityisen tärkeää. Monilla ikäihmisillä on useita pitkäaikaissairauksia, joiden hoito edellyttää säännöllistä seurantaa, kokonaisuuden hallintaa ja eri palvelujen yhteensovittamista. Yksittäiset lääkärikäynnit eri palveluntuottajilla eivät takaa tällaista kokonaisuutta. Myöskään fysioterapian lisääminen neljään käyntiin vuodessa ei yksin ratkaise pitkäjänteisen kuntoutuksen tarvetta. Fysioterapian tulee olla osa potilaan kokonaishoitoa ja kytkeytyä tarvittaessa muuhun terveydenhuoltoon ja kuntoutukseen.
Kokeilun kustannusvaikuttavuudesta ja todellisista terveyshyödyistä ei ole vielä riittävää tutkimusnäyttöä. Ennen julkisten varojen käytön laajentamista on pystyttävä osoittamaan, että uudistuksella saavutetaan parempia hoitotuloksia ja että se on kustannuksiltaan perusteltu. Myös asiakkaiden omavastuut, maksukattojen ulkopuolelle jäävät kustannukset ja pienituloisten tosiasialliset mahdollisuudet käyttää palveluja on otettava vakavasti.
Keskustan mielestä ikääntyneiden hoitoon pääsyä tulee parantaa ensisijaisesti vahvistamalla julkista perusterveydenhuoltoa. Omalääkäri- ja omatiimimallien kehittämistä on jatkettava niin, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus pitkäaikaiseen ja luottamukselliseen hoitosuhteeseen. Samalla on turvattava hyvinvointialueiden rahoitus ja henkilöstön riittävyys sekä kehitettävä fysioterapiaa, kuntoutusta ja ennaltaehkäiseviä palveluja. Myös vanhusneuvolatoiminnalla voidaan edistää ikääntyneiden terveyttä, toimintakykyä ja ongelmien varhaista tunnistamista.
Keskusta korostaa, ettei ikääntyneiden valinnanvapautta tai yksityisten palvelujen täydentävää roolia tule sulkea pois. Palvelujen kehittämisen lähtökohtana on kuitenkin oltava yhdenvertaisuus, hoidon jatkuvuus ja vaikuttava julkisten varojen käyttö. Yksityisten palvelujen tulee täydentää toimivaa julkista terveydenhuoltoa, ei korvata sen vahvistamista.
Hallituksen esityksen jatkamista ja laajentamista ei voida perustella ilman riittävää näyttöä sen vaikutuksista palvelujen yhdenvertaisuuteen, hoidon jatkuvuuteen ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin. Keskustan mielestä julkiset voimavarat on suunnattava ensisijaisesti sellaisiin ratkaisuihin, joilla voidaan turvata laadukkaat ja saavutettavat terveyspalvelut kaikille ikääntyneille.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että lakiehdotukset hylätään.
Helsingissä 19.11.2026
Hanna-Leena
Mattila
kesk
Valiokunnan mietintö
StVM
19
2026 vp
HE 186/2026 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain ja toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain ja toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta (
HE 186/2026 vp
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut:
hallitusneuvos
Eva
Ojala
sosiaali- ja terveysministeriö
erityisasiantuntija
Severi
Saarela
sosiaali- ja terveysministeriö
erityisasiantuntija
Emmi
Vettenranta
sosiaali- ja terveysministeriö
vanhusasiavaltuutettu
Päivi
Topo
vanhusasiavaltuutetun toimisto
juristi
Johanna
Vuorinen
Kansaneläkelaitos
vanhempi ekonomisti
Visa
Pitkänen
Kilpailu- ja kuluttajavirasto
tutkimusprofessori
Timo
Sinervo
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
asiantuntijalääkäri
Tuula
Kock
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy
terveyspalvelujohtaja
Emma
Kajander
Hyvinvointiala Hali ry
juristi
Julia
Lumijärvi
Kuluttajaliitto ry
toiminnanjohtaja
Ismo
Partanen
Lääkäripalveluyritykset ry
erityisasiantuntija
Minttu
Ojanen
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
erityisasiantuntija
Jarmo
Mäkelä
Suomen Fysioterapeutit ry
politiikkatoimialan johtaja
Jukka
Mattila
Suomen Lääkäriliitto ry
yleislääketieteen erikoislääkäri
Marja
Ahava
Suomen yleislääkärit GPF ry
Valiokunta on saanut kirjalliset lausunnot:
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus
Etelä-Karjalan hyvinvointialue
Helsingin kaupunki
HUS-yhtymä
Keski-Suomen hyvinvointialue
Pirkanmaan hyvinvointialue
Satakunnan hyvinvointialue
Dokport Suomi Oy
Mehiläinen Oy
Suomen Lähilääkärit Oy
Elinkeinoelämän keskusliitto ry
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
STTK ry
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
Suomen Yrittäjät ry
Tehy ry
Valtakunnallinen kansanterveystyön johtajaverkosto
Valiokunta on saanut ilmoitukset, ei lausuttavaa:
Itä-Uudenmaan hyvinvointialue
Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue
Päijät-Hämeen hyvinvointialue
Akava ry
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annettua lakia ja toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöstä. Esityksen tavoitteena on kehittää 65 vuotta täyttäneiden vakuutettujen hoito- ja tutkimuskorvauksilla toteutettua valinnanvapauskokeilua.
Esityksen mukaan 65 vuotta täyttäneiden hoito- ja tutkimuskorvauksiin lisättäisiin oikeus korvaukseen fysioterapiasta. Lisäksi ehdotetaan, että 65 vuotta täyttäneiden hoito- ja tutkimuskorvauksia maksettaisiin yleislääkärin vastaanottokäynneistä enintään kuusi kertaa kalenterivuodessa. Samalla ehdotetaan, että kokeilun voimassaoloa pidennettäisiin yhdellä vuodella, eli 31.12.2028 saakka.
Toimeentulotuesta annetun lain väliaikaista poikkeusta sairausvakuutuslain 3 a luvun mukaisten lääkärinpalkkioiden ja tutkimusten omavastuuosuuksien huomioimisesta perustoimeentulotuessa muina perusmenoina 65 vuotta täyttäneillä jatkettaisiin vuodella edelleen 28.2.2029 saakka.
Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Laki sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain muuttamisesta olisi voimassa 31.12.2028 saakka ja laki toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta 28.2.2029 saakka.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta annettua lakia (
528/2025
529/2025
Esityksessä ehdotetaan, että kokeiluun lisätään oikeus korvaukseen fysioterapiasta enintään neljää kertaa kalenterivuodessa. Fysioterapeutin tekemän tutkimuksen ja antaman hoidon korvattavaksi lisäämisellä tavoitellaan iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitämistä ja edistämistä sekä tuetaan turvallista ja itsenäistä kotona asumista.
Lisäksi ehdotetaan, että kokeilussa maksetaan korvauksia yleislääkärin vastaanottokäynneistä enintään kuusi kertaa kalenterivuodessa. Tällä hetkellä kokeilussa voi saada korvauksen lääkärikäynnistä enintään kolme kertaa kalenterivuodessa. Kokeilun voimassaoloa ehdotetaan myös pidennettäväksi yhdellä vuodella, eli 31.12.2028 saakka. Kokeilun voimassa olon jatkamisen vuoksi ehdotetaan myös jatkettavaksi toimeentulotukilain väliaikaista säännöstä, jonka perusteella kokeiluun kuuluvien palvelujen omavastuuosuudet voidaan ottaa huomioon perustoimeentulotuessa muina perusmenoina.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusterveydenhuollon palvelujen saatavuuden ja hoidon jatkuvuuden parantamisesta tärkeinä ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina. Valiokunta on aikaisemmin Kela-korvauskokeilua koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössään (
StVM 10/2025 vp
Kokeilun laajentaminen
Kela-korvauskokeilu tuli voimaan 1.5.2025. Kokeilussa 65 vuotta täyttäneet voivat käydä kolme kertaa kalenterivuoden aikana yksityislääkärin vastaanotolla julkisen terveydenhuollon asiakasmaksun suuruisella omavastuuosuudella. Lisäksi osasta lääkärin vastaanotolla määrätyistä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista korvataan 50 prosenttia vahvistetusta enimmäishinnasta. Kansaneläkelaitos vahvistaa luettelon korvattavista laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista sekä enimmäishinnat ja korvaustaksat vastaanottokäynneille sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksille. Korvausten maksamisen edellytyksenä on, että yksityisen terveydenhuollon palveluntuottaja on tehnyt Kansaneläkelaitoksen kanssa sopimuksen esitykseen sisältyvien palveluiden tuottamisesta. Kokeiluun kuuluvien lääkärikäyntien ja tutkimusten omavastuuosuudet otetaan huomioon muina perusmenoina perustoimeentulotuessa.
Valiokunta toteaa, että kokeilussa korvattavien yleislääkärin vastaanottokäyntien nosto kolmesta kuuteen käyntikertaan voi lisätä hoidon jatkuvuutta. Kuusi käyntiä mahdollistaa paremmin saman terveysongelman hoitamisen saman lääkärin kanssa sekä pitkäaikaissairauksien seurannan. Esityksessä ei kuitenkaan osoiteta, että kokeilun käyntimäärien lisääminen johtaisi julkisen terveydenhuollon kuormituksen vähentämiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että seurannassa arvioidaan, lisääkö käyntimäärien enimmäismäärän nostaminen asiakkaan hoidon kannalta tarpeenmukaisen hoidon jatkuvuutta ja miten käyntimäärien enimmäismäärän nostaminen vaikuttaa asiakkaiden julkisen terveydenhuollon palvelujen käyttöön.
Valiokunta pitää perusteltuna, että kokeilu laajennetaan koskemaan myös fysioterapiaa. Fysioterapia voi tukea ikääntyneiden toimintakykyä, tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoa sekä kuntoutumista esimerkiksi sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Oikea-aikainen fysioterapia voi tukea kotona asumista ja ehkäistä raskaampien palvelujen tarvetta. Vaikuttava fysioterapia voi vähentää lääkärikäyntien, kuvantamisen ja lääkehoidon tarvetta sekä toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuvia myöhempiä kustannuksia. Fysioterapian suoravastaanottoja on korvattu sairausvakuutuksesta 1.5.2025 alkaen (
HE 195/2024 vp
StVM 6/2025 vp
Esityksessä arvioidaan, että nykyisistä yksityisen sektorin fysioterapiakäynneistä noin 90 000 siirtyisi kokeilun piiriin ja kokeilun myötä käynnit lisääntyisivät 140 000 uudella käynnillä. Näin ollen kokeilun piirissä korvattaisiin vuodessa arviolta 230 000 käyntiä. Kaikkiaan 65 vuotta täyttäneiden Kela-korvattujen fysioterapiakäyntien määräksi arvioidaan yhteensä noin 355 000.
Valiokunta pitää myönteisenä, että enimmäishintasääntelyä sovelletaan myös kokeiluun lisättäviin fysioterapiakäynteihin, jotta korvaukset eivät siirry fysioterapiakäynneistä perittäviin hintoihin. Sairausvakuutuslain 3 a luvun 5 §:n 4 momentin mukaan kokeilun enimmäishintojen on perustuttava tutkimus- tai hoitotoimenpiteen laatuun, sen vaatimaan työhön ja aiheuttamaan kustannukseen, korvattavan palvelun hoidolliseen arvoon ja korvauksiin käytettävissä oleviin varoihin. Kansaneläkelaitos vahvistaa kokeiluun kuuluvien fysioterapian enimmäishinnat ja korvaustaksat.
Esityksessä käytetty 70 euron enimmäishinta-arvio perustuu valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2025 korvattujen 65 vuotta täyttäneiden vakuutettujen fysioterapiakäyntien hintojen mediaaniin. Lisäksi arviossa on huomioitu toimistomaksujen korottava vaikutus. Fysioterapiassa alueellinen hintojen vaihtelu on kuitenkin saadun selvityksen perusteella suurta, ja palvelut ovat pääkaupunkiseudulla keskimäärin kalliimpia kuin muualla. Selvityksen mukaan harvaan asutuilla alueilla voi keskimäärin suurempi osuus palveluntuottajista liittyä kokeiluun verrattuna suurempiin asutuskeskuksiin, mutta koska suurissa asutuskeskuksissa palveluntuottajia on enemmän, kokeiluun liittyy todennäköisesti tarpeeksi palveluntuottajia myös korkeamman keskihinnan alueilta.
Esitykseen sisältyvässä asetusluonnoksessa fysioterapiakäynnin vähimmäiskestoksi on määritelty 45 minuuttia. Valiokunta korostaa, että asetuksella määritellään vain käynnin vähimmäiskesto eikä se rajaa keston ylärajaa. Kansaneläkelaitoksen on siten mahdollista asettaa eri mittaisille käynneille erillisiä korvaustaksoja.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että neljä vuosittaista fysioterapiakäyntiä voi monelle pitkäaikaissairaalle olla riittämätön toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Toisaalta tuotiin myös esille, että neljän fysioterapiakäyntiä ilman yhteyttä lääkärin toteaman sairauden hoitoon voi heikentää fysioterapian vaikuttavuutta ja siitä saatavaa terveyshyötyä.
Esityksen mukaan ehdotettu neljä fysioterapiakertaa perustuu 65 vuotta täyttäneiden keskimääräisiin käyntimääriin julkisessa terveydenhuollossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että kokeiluun kuuluvien käyntimäärien riittävyyttä seurataan, mutta painottaa, että monissa tilanteissa pitkäaikaisempaa ja moniammatillisempaa kuntoutusta tarvitsevien henkilöiden hoito voi olla tarkoituksenmukaisinta toteuttaa julkisessa terveydenhuollossa. Monille ikääntyneille fysioterapia on osa laajempaa moniammatillista hoito- ja kuntoutuskokonaisuutta, johon osallistuvat esimerkiksi lääkäri, fysioterapeutti, hoitohenkilöstö, toimintaterapeutti ja sosiaalipalvelut. Valiokunta korostaa myös fysioterapeutin vastuuta arvioida koulutuksensa perusteella, missä tilanteissa asiakas tulee ohjata hakeutumaan lääkärin vastaanotolle tai muiden terveydenhuollon palvelujen piiriin. Päällekkäisyyksien estämiseksi kokeilussa tulee varmistaa riittävä tiedonkulku, hoidon koordinointi ja palvelujen yhteensovittaminen hyvinvointialueiden ja yksityisen palveluntuottajien välillä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille kysymys siitä, onko asiakas kokeilussa kuluttajansuojalain suojaama kuluttaja. Valiokunta toteaan saaman selvityksen perusteella, että yksityisen terveydenhuollon käyttäjä on kuluttajan asemassa ja häntä suojaa kuluttajansuojalaki (
38/1978
569/2009
Taloudelliset vaikutukset
Sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvaukset ja siten myös Kela-korvauskokeilun korvaukset maksetaan sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksesta, joka rahoitetaan valtion varoista ja vakuutettujen sairaanhoitovakuutusmaksuilla. Valtion rahoitusosuus sairaanhoitovakuutuksen rahoituksesta on 51,4 prosenttia ja vakuutettujen osuus on 48,6 prosenttia.
Esityksen arvioidaan lisäävän sairaanhoitovakuutuksen menoja noin 11 miljoonaa euroa vuodessa vuosina 2027 ja 2028. Tästä 10 miljoonaa euroa aiheutuu fysioterapian korvausten lisäämisestä kokeiluun ja 1 miljoonaa euroa lääkärikäyntien enimmäismäärän korottamisesta. Lain voimassaolon pidentäminen yhdellä vuodella lisää korvausmenoja yhteensä 31 miljoonaa euroa. Valtion rahoitusosuus kasvaa vuonna 2027 noin 6 miljoonaa euroa ja vuonna 2028 noin 16 miljoonaa euroa. Lisäksi Kansaneläkelaitoksen toimintamenojen arvioidaan lisääntyvän 0,5 miljoonaa euroa vuosina 2027 ja 2028.
Vuonna 2025 kokeilussa maksettiin korvauksia yhteensä 4 miljoonaa euroa, vuonna 2026 korvauksia arvioidaan maksettavan 20 miljoonaa euroa, ja vuosina 2027 ja 2028 korvauksia arvioidaan maksettavan vuositasolla 31 miljoonaa euroa ottaen huomioon käsiteltävänä olevassa esityksessä ehdotettavat laajennukset. Kokeiluun arvioidaan siten kuluvan vuosina 2025—2028 yhteensä noin 86 miljoonaa euroa, josta valtionosuus on noin 44,2 miljoonaa euroa (51,4 %).
Kokeilun valtionosuus rahoitetaan osana pääministeri Orpon hallituksen investointiohjelmaa, joka rahoitetaan valtion omaisuuden myynnistä kertyvillä tuloilla. Investointimenot eivät lisää valtion velanottotarvetta hallituskauden aikana.
Kokeilun seuranta
Esityksen mukaan ehdotukset kokeilun laajentamisesta perustuvat kokeilua koskevasta tutkimuksesta tähän mennessä saatuihin tietoihin sekä asiakkailta ja palveluntuottajilta saatuihin palautteisiin. Valiokunta on Kela-korvauskokeilua käsitellessään korostanut kokeilun vaikutusten seurannan tärkeyttä (
StVM 10/2025 vp
Kokeilussa on maksettu korvauksia merkittävästi arvioitua vähemmän, minkä vuoksi kokeilun kustannukset ovat myös ennakoitua huomattavasti alhaisemmat. Alun perin kokeilun arvioitiin lisäävän sairaanhoitovakuutuksen menoja 28,8 miljoonaa euroa vuonna 2025 (
HE 36/2025 vp
Hallituksen esityksen 31.7.2026 saakka ulottuvien seurantatietojen perusteella kokeiluun kuuluvia korvauksia on maksettu noin kymmenelle prosentille 65 vuotta täyttäneistä ja ikäryhmään kuuluvien henkilöiden yksityisen terveydenhuollon lääkärikäynnit lähes kaksinkertaistuivat kokeilun alettua. Ikäryhmään kuuluvan väestön määrään suhteutettuna eniten korvauksia on maksettu Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella (18,7 % ikäryhmästä) ja vähiten Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella (2,8 %). Kokeiluun kuuluvien palvelujen käyttö on painottunut kaupunkiseuduille ja suurituloisimmille. Seurantatietojen mukaan suurituloisimpaan tuloviidennekseen kuuluvilla kokeilun mukaisia lääkärikäyntejä oli henkeä kohden 2,7 kertaa enemmän kuin pienituloisimmassa tuloviidenneksessä.
Esityksen mukaan kokeilun piiriin kuuluvia palveluja palveluita on tuotettu noin joka kolmannessa Suomen kunnassa ja kokeilussa asioineita henkilöitä on lähes jokaisessa kunnassa. Kokeilun myötä on myös perustettu joitakin kokeilun mukaisiin lääkärikäynteihin erikoistuneita yrityksiä. Kokeilun piiriin kuuluvia palveluita tarjoavat palveluntuottajat keskittyvät kuitenkin erityisesti suuriin kaupunkeihin ja tiheästi asutuille hyvinvointialueille.
Kokeilussa vuoden 2025 aikana 62 prosenttia kaksi kertaa käyneistä asiakkaista oli valinnut saman lääkärin, 83 prosenttia saman toimipisteen ja 91 prosenttia saman yrityksen. Esityksen mukaan kokeilussa on hoidettu osin erilaisia sairauksia kuin julkisen perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa. Kokeilun mukaisilla lääkärikäynneillä on hoidettu julkista terveydenhuoltoa useammin tuki- ja liikuntaelinsairauksia, hengityselinten sairauksia ja ihosairauksia. Sekä valinnanvapauskokeilun että julkisen avosairaanhoidon yleisin diagnoosi ikäryhmässä on ollut verenpainetauti ja myös rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, selkäsärky ja polvinivelrikko ovat yleisimpien diagnoosien joukossa molemmilla sektoreilla.
Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että alustavien tutkimustulosten perusteella on epävarmaa, missä määrin kokeilu tosiasiallisesti ohjaa ikääntyneiden palvelujen käyttöä pidemmällä aikavälillä ja miten kokeilusta saatuja tuloksia voidaan hyödyntää pysyvänä ratkaisuna palvelujärjestelmässä. Kokeilun lyhyen voimassa oloon perustuvien seurantatietojen perusteella ei voida vielä luotettavasti arvioida, vähentääkö kokeilu julkiseen perusterveydenhuoltoon kohdistuvaa kysyntää, parantaako se palvelujen saatavuutta ja jatkuvuutta tai siirtääkö se asiakkaita pysyvämmin yksityisen terveydenhuollon palveluihin. Valiokunta korostaa edelleen, että kokeilun seurannassa tulee arvioida käyntimäärien ja kustannusten lisäksi hoidon jatkuvuutta, asiakastyytyväisyyttä, alueellista saatavuutta, palvelujen käyttöä eri tuloryhmissä ja vaikutuksia hyvinvointialueiden perusterveydenhuollon kuormitukseen. Lisäksi tulee selvittää, miten kokeiluun kuuluvien palvelujen käyttö vaikuttaa hoitopolkuihin ja siirtymisiin yksityisen ja julkisen sektorin välillä sekä miten julkisen ja yksityisen sektorin välisiä hoitopolkuja ja yhteistyökäytäntöjä voitaisiin kehittää. Erikseen tulee myös arvioida kokeilun laajentamisen vaikutusta hoidon jatkuvuuteen sekä fysioterapian saatavuuteen, asiakkaiden toimintakykyyn, elämänlaatuun ja muiden terveydenhuollon palvelujen käyttöön sekä lääkehoitoon. Seurannassa tulee arvioida myös kokeiluun kuuluvien fysioterapiakäyntien käyttöä eri tuloluokissa ja alueilla sekä siitä saatavaa terveyshyötyä.
Kokeilun tunnettavuuden ja kokeilun piiriin kuuluvien palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden parantamiseksi valiokunta painottaa 65 vuotta täyttäneille sekä palveluntuottajille suunnatun kattavan ja selkeän tiedottamisen merkitystä. Asiakkaiden tulee tietää oikeudestaan käyttää kokeiluun piiriin kuuluvia palveluja ja keinoista löytää sopiva palvelun tuottaja sekä ymmärtää palvelujen käytöstä aiheutuneet kustannukset ja kokeilun rajoitukset.
Lopuksi
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että Kela-korvauksiin perustuva valinnanvapauskokeilu ja sen laajentaminen eivät ole täysin yhteen sovitettuja hyvinvointialueiden hoidon jatkuvuusmallien kehittämisen kanssa. Lisäksi on katsottu, että esityksen tavoitteet julkisen perusterveydenhuollon kuormituksen vähentämisestä, hoitoon pääsyn nopeuttamisesta ja hoidon jatkuvuuden turvaamisesta saavutettaisiin tehokkaammin ja vaikuttavimmin, jos kokeiluun varattu rahoitus kohdennettaisiin hyvinvointialueiden palvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseen sekä esimerkiksi omalääkärimallin ja palvelusetelijärjestelmän kehittämiseen.
Valiokunta korostaa, että perusterveydenhuollon vahvistaminen vaatii yli hallituskausien ulottuvaa pitkäjänteistä ja johdonmukaista näkemystä ja ohjausta. Valiokunta toistaa näkemyksensä (StVM 6/2025 vp,
StVL 6/2025 vp
StVM 10/2025 vp
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 186/2026 vp sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotuksen.
Helsingissä 18.11.2026
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
varapuheenjohtaja
Mia
Laiho
kok
jäsen
Kim
Berg
sd
jäsen
Maaret
Castrén
kok
jäsen
Aki
Lindén
sd
jäsen
Hanna-Leena
Mattila
kesk
jäsen
Ville
Merinen
sd
jäsen
Aino-Kaisa
Pekonen
vas
jäsen
Minna
Reijonen
ps
jäsen
Anne
Rintamäki
ps
jäsen
Päivi
Räsänen
kd (osittain)
jäsen
Pia
Sillanpää
ps
jäsen
Oskari
Valtola
kok (osittain)
jäsen
Henrik
Wickström
r
varajäsen
Mari
Kaunistola
kok
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Sanna
Pekkarinen
Vastalause 1
Perustelut
Hallituksen tavoite parantaa 65 vuotta täyttäneiden mahdollisuuksia päästä oikea-aikaisesti perusterveydenhuollon palveluihin on tärkeä ja kannatettava. Perusterveydenhuollon saatavuudessa on ongelmia, joihin tarvitaan vaikuttavia ratkaisuja. Hallituksen esitys yksityisiä terveyspalveluja tukevan Kela-korvauskokeilun laajentamisesta ei kuitenkaan vastaa tähän tarpeeseen.
Asiantuntijakuulemisten perusteella mallia ei voida pitää kustannusvaikuttavana eikä palvelujärjestelmän kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisena keinona parantaa hoitoon pääsyä. Esitystä ovat valiokunnassa kannattaneet lähinnä yksityisten toimijoiden edustajat, kun taas asiantuntijoiden suuri enemmistö ei puolla niin sanotun valinnanvapauskokeilun laajentamista ja jatkamista.
Mallia arvosteltiin laajasti jo sen alkuperäisessä muodossa (
StVM 10/2025 vp
Tästä huolimatta hallitus haluaa jatkaa ja laajentaa kokeilua, vaikka mallin perusratkaisu vie palvelujärjestelmää väärään suuntaan. Ehdotamme esityksen hylkäämistä.
Kokeilu ei ole vähentänyt julkisen terveydenhuollon kuormitusta
Yli 65-vuotiaiden Kela-korvauskokeilu tuli voimaan 1.9.2025. Tähänastinen tutkimustieto ei osoita sen saavuttaneen yhtä keskeisistä tavoitteistaan eli julkisen perusterveydenhuollon kuormituksen vähentämistä. Kokeilun käynnistyttyä 65 vuotta täyttäneiden yksityiset lääkärikäynnit ovat lisääntyneet merkittävästi, mutta julkisen perusterveydenhuollon kontaktit eivät ole vastaavasti vähentyneet. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alustavien tulosten mukaan kokeilu ei ole vähentänyt terveyspalvelujen kysyntää hyvinvointialueilla.
Yksityisen Kela-kokeilun ja julkisen perusterveydenhuollon asiakkaiden palvelutarpeet eroavat toisistaan. Kokeilussa ovat korostuneet yksittäiset akuutit vaivat, kuten hengitystieinfektiot, ihosairaudet sekä tuki- ja liikuntaelinvaivat. Julkisessa perusterveydenhuollossa painottuvat puolestaan pitkäaikaissairauksien seuranta sekä monisairaiden ja paljon palveluja tarvitsevien potilaiden hoito. Yksityisten lääkärikäyntien lisääntyminen ei siksi vähennä julkisten palvelujen tarvetta vastaavassa määrin. Yksityinen vastaanottokäynti voi päinvastoin käynnistää uuden palveluketjun julkisessa terveydenhuollossa. Esimerkiksi Lääkäriliiton mukaan kokeiluun kuuluvia yksityisiä yleislääkärikäyntejä on jossain määrin käytetty reittinä julkiseen perusterveydenhuoltoon tavalla, joka ohittaa julkisen järjestelmän hoidon tarpeen arvioinnin. Julkisten palvelujen käyttö näyttää myös lisääntyvän kokeiluun osallistuneilla yksityislääkärikäynnin jälkeen.
Hoidon tarpeen arvioinnin puuttuminen heikentää resurssien vaikuttavaa kohdentamista
Julkisessa perusterveydenhuollossa hoidon tarpeen arviointi ohjaa potilaan hänen palvelutarvettaan vastaavalle terveydenhuollon ammattilaiselle. Kela-kokeilussa lääkärin vastaanotolle voi hakeutua suoraan oman arvion perusteella. Tämä voi lisätä lääkäripalvelujen käyttöä tilanteissa, joissa olisi tarkoituksenmukaisempaa hoitaa terveysongelma muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolla. Samalla malli johtaa raskaampaan palvelurakenteeseen kuin julkisessa perusterveydenhuollossa, jossa merkittävä osa potilaista voidaan hoitaa sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien vastaanotoilla. Jos kokeilun synnyttämä lisäpalvelujen käyttö ei vähennä hyvinvointialueiden palvelujen käyttöä, kuten asiantuntija-arviot tähän mennessä osoittavat, seurauksena on päällekkäinen julkisesti rahoitettu palvelukanava. Kokonaiskustannukset kasvavat ilman näyttöä vastaavasta terveyshyödystä.
Kokeilu ei vahvista hoidon jatkuvuutta eikä palvelujen integraatiota
Kokeilu rakentaa rinnakkaista palvelukanavaa tilanteessa, jossa perusterveydenhuoltoa tulisi kehittää vahvistamalla hoidon jatkuvuutta, omalääkäri- ja omatiimimalleja sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiota.
Saman lääkärin toistuvat vastaanotot voivat yksittäisen potilaan kohdalla tukea hoitosuhteen jatkuvuutta, mutta ne eivät vielä takaa hoidon jatkuvuutta koko palvelujärjestelmässä. Tämä korostuu monisairaiden ja paljon palveluja tarvitsevien ikääntyneiden kohdalla. Heidän hoitonsa edellyttää pitkäjänteistä seurantaa, moniammatillista yhteistyötä, toimivaa tiedonkulkua ja selkeää kokonaisvastuuta. Muun muassa Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus on kiinnittänyt huomiota siihen, että julkisten ja yksityisten palvelujen rinnakkainen käyttö voi pirstoa hoitoa ja aiheuttaa puutteita tiedonkulussa, hoitovastuissa ja koordinoinnissa. Se voi johtaa päällekkäisiin tai keskenään ristiriitaisiin hoitoihin ja lisätä esimerkiksi lääkitysturvallisuuden riskejä.
Julkisen terveydenhuollon vastuu ulottuu yksittäisiä vastaanottokäyntejä huomattavasti laajemmalle. Se vastaa väestön palvelujen järjestämisen lisäksi muun muassa päivystyksestä, koulutuksesta, viranomaisvelvoitteista sekä monisairaiden ja paljon palveluja tarvitsevien hoidosta. Julkisen rahoituksen käyttöä rinnakkaiseen palvelukanavaan on siksi arvioitava koko järjestelmän kantokyvyn, ei vain kokeilussa toteutuvien vastaanottokäyntien näkökulmasta. On erityisen ongelmallista, että samaan aikaan kun hyvinvointialueilta edellytetään merkittäviä sopeutuksia, julkista rahoitusta ohjataan rinnakkaiseen yksityiseen palvelumalliin, jonka kyvystä vähentää hyvinvointialueiden palvelutarvetta tai tuottaa kustannuksia vastaavaa terveyshyötyä ei ole näyttöä.
Kokeilu voi pikemminkin vahvistaa kuin kaventaa terveyseroja
Kokeilun käyttö on tähän mennessä painottunut väestöryhmiin, joilla on jo ennestään muita paremmat mahdollisuudet käyttää yksityisiä terveyspalveluja. Alustavien tulosten mukaan käyttäjät ovat olleet julkisen sektorin asiakkaita suurempituloisia, nuorempia, parempikuntoisia ja useammin kaupunkialueilla asuvia. THL:n mukaan noin puolet kokeiluun osallistuneista oli käyttänyt yksityisiä palveluja jo aikaisemmin.
Pienituloisille mallin ongelmaksi voivat muodostua kasautuvat maksut. Terveyskeskuksessa lääkärin vastaanottomaksu peritään vain kolmelta ensimmäiseltä käynniltä vuodessa, kun taas laajennetussa kokeilussa omavastuu maksetaan kaikista kuudesta yksityislääkärikäynnistä. Lisäksi yksityisessä terveydenhuollossa tehdyistä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista voi aiheutua merkittäviä lisäkustannuksia, vaikka vastaavat tutkimukset ovat julkisessa terveydenhuollossa asiakkaalle maksuttomia.
Kela-korvattavat palvelut eivät myöskään kuulu hyvinvointialueiden asiakasmaksujen maksukattoon. Julkisia ja Kela-korvattavia yksityisiä palveluja rinnakkain käyttävän henkilön vuotuinen kustannusrasitus voi näin kasvaa huomattavasti. Erityisen ongelmallista tämä on pienituloisille ja paljon palveluja tarvitseville ikääntyneille, joille kustannukset voivat muodostua tosiasialliseksi esteeksi tarvittavalle hoidolle. Taloudellinen kuormitus on myös potilasturvallisuuskysymys, jos sen vuoksi joudutaan tinkimään tarpeellisesta hoidosta tai lääkkeistä.
Julkisen tuen kohdentaminen kokeiluun ei siten näytä ensisijaisesti kaventavan terveyseroja tai parantavan heikoimmassa asemassa olevien hoitoon pääsyä. Sen sijaan julkista rahoitusta voi ohjautua myös sellaisiin yksityisiin palveluihin, joita olisi käytetty ilman korotettua Kela-korvaustakin. Esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto on arvostellut kokeilua kustannustehottomaksi verovarojen käytöksi ja tulonsiirroksi jo ennestään yksityisiä palveluja käyttäville.
Vanhusasiavaltuutettu on valiokunnan asiantuntijakuulemisessa korostanut, että ikääntyneiden aseman ja oikeuksien kannalta olennaista on päästä tarvittavaan hoitoon ilman aiheetonta viivästystä ja turvata hoidon jatkuvuus. Näiden tavoitteiden ensisijaisiksi keinoiksi valtuutettu on nostanut hoitotakuuajan lyhentämisen, omalääkäri- ja omatiimimallit sekä kohtuulliset asiakasmaksut.
Hallituksen toteuttamat hoitotakuun heikennykset ja asiakasmaksujen korotukset ovat ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. Hallituksen arvovalintoja kuvaa myös se, että Kela-kokeilun jatkamiseen ja laajentamiseen tarvittava lisärahoitus on suurempi kuin hyvinvointialueiden omalääkärihankkeisiin osoitettu julkinen rahoitus.
Hallitus sivuuttaa mallin arvioinnin
Hallitus esittää kokeilun laajentamista ja jatkamista ennen Kelan ja THL:n arviointitutkimuksen valmistumista. Kattavaa tutkimusnäyttöä kokeilun vaikutuksista kustannuksiin, terveyshyötyihin, hoidon jatkuvuuteen, yhdenvertaisuuteen tai palvelujärjestelmän toimintaan ei siten vielä ole. Alustavat tiedot pikemminkin kyseenalaistavat vahvasti kokeilulle asetettujen keskeisten tavoitteiden toteutumisen.
Kokeilun ehtojen muuttaminen kesken arviointijakson vaikeuttaa lisäksi luotettavien johtopäätösten tekemistä. Kun sekä korvattavien käyntien määrää että palveluvalikoimaa muutetaan, on entistä vaikeampi erottaa alkuperäisen mallin vaikutuksia myöhempien muutosten vaikutuksista.
Laajentaminen ennen tutkimuksen valmistumista ei siis ainoastaan perustu puutteelliseen tietoon, vaan voi myös heikentää mahdollisuuksia saada luotettavaa tietoa kokeilun tuloksista. Menettely on vaikeasti sovitettavissa tietoon ja tutkimukseen perustuvan päätöksenteon periaatteisiin. Myös kokeilun jatkaminen 31.12.2028 saakka, pitkälle seuraavan hallituskauden puolelle, on ongelmallista, etenkin kun edes kaikki hallituspuolueet eivät omien ohjelmiensa perusteella ole sitoutuneet Kela-korvausten kehittämiseen jatkossa.
Fysioterapian saatavuutta tulee edistää osana vaikuttavaa hoitokokonaisuutta
Fysioterapeuttien osaamisen nykyistä laajempaa hyödyntämistä voidaan pitää perusteltuna. Ikääntyneiden toimintakyvyn vahvistamisella on suuri merkitys sekä elämänlaadulle että palvelutarpeelle. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on myös tuotu esiin julkisen perusterveydenhuollon fysioterapeuttien suoravastaanotoista saadut hyvät kokemukset. Tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat lisäksi olleet yleisiä syitä hakeutua Kela-kokeilun piiriin.
Fysioterapian järjestäminen irrallaan asiakkaan muusta hoidosta ja palvelutarpeesta voi kuitenkin lisätä palvelujen pirstoutumista. Palveluja tulee siksi kehittää tavalla, joka tukee tarkoituksenmukaista työnjakoa, hoidon jatkuvuutta ja asiakkaan kokonaishoitoa. Vanhusasiavaltuutetun mukaan fysioterapian saatavuutta olisi erityisen tärkeää vahvistaa julkisessa perusterveydenhuollossa, jossa hoidon kokonaisuutta voidaan paremmin yhteensovittaa ja seurata.
Lopuksi
Katsomme, ettei kokeilun laajentamiselle ja jatkamiselle ole riittäviä perusteita. Tähänastinen näyttö ei osoita sen vähentäneen julkisen perusterveydenhuollon kuormitusta, parantaneen palvelujen yhdenvertaista saatavuutta tai tuottaneen kustannuksia vastaavia terveyshyötyjä. Sen sijaan malliin liittyy riskejä verovarojen tehottomasta käytöstä, palvelujen pirstoutumisesta, hoidon jatkuvuuden ja koordinoinnin heikkenemisestä sekä sosioekonomisten ja alueellisten terveyserojen kasvusta.
Terveyspolitiikan onnistumisen mittarina ei tule pitää järjestettyjen vastaanottokäyntien määrää vaan sitä, paranevatko ihmisten terveys ja toimintakyky ja saavatko he tarvitsemansa hoidon oikeaan aikaan. Julkiset voimavarat tulee siksi kohdentaa tutkitusti vaikuttaviin ratkaisuihin, jotka parantavat hoitoon pääsyä, vahvistavat hoidon jatkuvuutta ja rakentavat eheämpiä palvelukokonaisuuksia.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että lakiehdotukset …