Siirry sisältöön
Vaalipäivä 18.4.2027 · jäljellä 146 pv 20 h 33 min · Ennakkoäänestys 7.–13.4.2027

Etusivu · Valmistellut asiat · MmVM 20/2026 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle saaristolaiksi

MmVM 20/2026 vp · Valiokunnan mietintö

Tiedot

TunnusMmVM 20/2026 vp
TyyppiValiokunnan mietintö
KuvausValiokunnan mietintö eli sen kannanotto asiasta, jonka eduskunta on lähettänyt sille valmisteltavaksi.
Päivämäärä18.11.2026
KieliSuomi
AlkuperäinenPDF eduskunnan arkistosta ↗

Aiheet

saaristotsaaristopolitiikkasaaristolaisetpalvelutkunnathyvinvointialueetelinkeinopolitiikkasaaristoliikennevarautuminen

Henkilöt ja roolit

NimiRooliAsema
Elina Auri mainittu johtava asiantuntija
Noora Herranen mainittu hallitussihteeri
Jaakko Laamanen mainittu ylitarkastaja
Väinö Pitkänen mainittu ylitarkastaja
Tuovi Päiviö mainittu osastopäällikkö
Mikael Nordström mainittu asiointijohtaja
Olli Riikonen mainittu erityisasiantuntija
Malla Rannikko-Laine mainittu edunvalvontajohtaja
Suvi Louhelainen mainittu toiminnanjohtaja
Ritva Elomaa mainittu —
Anne Kalmari mainittu —
Markku Eestilä mainittu —
Tiina Elo mainittu —
Veronika Honkasalo mainittu —
Janne Jukkola mainittu —
Teemu Kinnari mainittu —
Milla Lahdenperä mainittu —
Helena Marttila mainittu —
Anders Norrback mainittu —
Piritta Rantanen mainittu —
Jenna Simula mainittu —
Eerikki Viljanen mainittu —
Peter Östman mainittu —
Tuire Taina mainittu valiokuntaneuvos

Valiokunnat

Finlands öar rf - Suomen saaret ryHyvinvointialueyhtiö Hyvil OyLiikenne- ja viestintävirastoLounais-Suomen elinvoimakeskusMaa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ryMaa- ja metsätalousvaliokuntaMetsähallitusPohjois-Karjalan maakuntaliittoPohjois-Pohjanmaan liittoProAgria Keskusten Liitto rySuomen Kalankasvattajaliitto rySuomen KuntaliittoSuomen Kylät rySuomen Tieyhdistys rySvenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rfTaipalsaaren Saaristoasiain toimikuntaVarsinais-Suomen liittoVäylävirastoliikenne- ja viestintäministeriömaa- ja metsätalousministeriömaa- ja metsätalousvaliokuntaoikeusministeriötyö- ja elinkeinoministeriövaltiovarainministeriöympäristöministeriö

Teksti

Näytä koko teksti (30 543 merkkiä)
Valiokunnan mietintö
MmVM
20
2026 vp
HE 166/2026 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle saaristolaiksi
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle saaristolaiksi (
HE 166/2026 vp
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut:
johtava asiantuntija
Elina
Auri
maa- ja metsätalousministeriö
hallitussihteeri
Noora
Herranen
maa- ja metsätalousministeriö
ylitarkastaja
Jaakko
Laamanen
liikenne- ja viestintäministeriö
ylitarkastaja
Väinö
Pitkänen
liikenne- ja viestintäministeriö
osastopäällikkö
Tuovi
Päiviö
Lounais-Suomen elinvoimakeskus
asiointijohtaja
Mikael
Nordström
Metsähallitus
erityisasiantuntija
Olli
Riikonen
Suomen Kuntaliitto
edunvalvontajohtaja
Malla
Rannikko-Laine
Varsinais-Suomen liitto
toiminnanjohtaja
Suvi
Louhelainen
Suomen Kylät ry
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon:
valtiovarainministeriö
työ- ja elinkeinoministeriö
ympäristöministeriö
Liikenne- ja viestintävirasto
Väylävirasto
Pohjois-Karjalan maakuntaliitto
Pohjois-Pohjanmaan liitto
Taipalsaaren Saaristoasiain toimikunta
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf
ProAgria Keskusten Liitto ry
Suomen Kalankasvattajaliitto ry
Finlands öar rf - Suomen saaret ry
Suomen Tieyhdistys ry
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy
Valiokunta on saanut ilmoituksen, ei lausuttavaa:
oikeusministeriö
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi saaristolaki. Voimassa oleva laki saariston kehityksen edistämisestä kumottaisiin. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus saaristolain päivittämisestä.
Esityksen tavoitteena on edistää saariston elinvoimaa ja vastata muuttuneeseen toimintaympäristöön saaristossa ja yhteiskunnassa. Ehdotetussa laissa säädettäisiin kuntien ja hyvinvointialueiden velvollisuudesta huolehtia siitä, että saariston vakituisilla asukkailla on käytettävissään palvelut saariston erityisolot huomioon ottaen, sekä valtion velvollisuudesta edistää digitaalisten palveluiden saatavuutta saaristossa. Laissa ehdotetaan säädettäväksi myös saariston elinvoiman kehityksen ja erityispiirteiden huomioon ottamisesta saaristoa koskevassa päätöksenteossa. Laissa ehdotetaan säädettäväksi, että saariston erityisolosuhteet on otettava huomioon tuen tarvetta lisäävänä tekijänä muun lainsäädännön tukitoimien suunnittelussa ja kohdennuksessa.
Laissa ehdotetaan säädettäväksi valtion velvollisuudesta huolehtia yhteysalusliikenteen järjestämisestä niin, että ulko- ja välisaaristossa olisi käytettävissä vakituisen asumisen kannalta välttämättömät palvelut. Palveluiden olisi oltava joustavat sekä maksuttomat tai hinnaltaan kohtuulliset. Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella voitaisiin säätää yhteysalusliikenteen maksuista. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi yhteysalusliikenteen varautumisvelvollisuudesta.
Lisäksi laissa ehdotetaan säädettäväksi, että saaristoa ja siihen kuuluvia vesialueita koskevissa alueidenkäyttölain mukaisissa kaavoissa ja muissa suunnitelmissa on otettava huomioon saaristolaissa säädetyt tavoitteet. Laissa ehdotetaan säädettäväksi myös avustuksesta saariston luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön hoitoon. Elinvoimakeskukset myöntäisivät avustuksen hakemuksesta valtion talousarvion rajoissa valtionavustuslain mukaisena valtionavustuksena.
Laissa ehdotetaan säädettäväksi lisäksi valtioneuvoston velvollisuudesta saattaa eduskunta ajan tasalle antamalla eduskunnalle saariston tilanne- ja kehityskuva. Lisäksi laissa ehdotetaan säädettäväksi parlamentaarisesta saaristoasian neuvottelukunnasta, jonka valtioneuvosto asettaisi. Maa- ja metsätalousministeriö vastaisi tilanne- ja kehityskuvan valmistelusta, ja saaristoasiain neuvottelukunta toimisi maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä. Laissa ehdotetaan säädettäväksi kuitenkin myös siitä, että saaristopolitiikan toteutus ja seuranta kuuluisivat toimialallaan kullekin ministeriölle.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan pääosin 2.1.2027. Varautumisvelvollisuutta koskeva säännös tulisi kuitenkin voimaan kuuden kuukauden kuluttua lain voimaantulosta, jotta palveluntarjoajilla olisi riittävästi aikaa noudattaa uutta velvollisuutta.
VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT
Saaristolain uudistus
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi saaristolaki. Uuden saaristolain voimaantulon myötä voimassa oleva yli 45 vuotta vanha laki saariston kehityksen edistämisestä ehdotetaan kumottavaksi. Uudella saaristolailla sääntely saatetaan vastaamaan kuntien, saariston ja saaristoisten alueiden muuttunutta toimintaympäristöä. Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaan saariston elinvoimaisuudesta huolehtiminen on edellytys omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiselle, ja hallitusohjelmaan sisältyy myös kirjaus saaristolain päivittämisestä. Esityksen tavoitteena on edistää saariston elinvoimaa ja vastata muuttuneeseen toimintaympäristöön saaristossa ja yhteiskunnassa. Uudella lailla vahvistetaan saaristoasioiden huomioon ottamista päätöksenteossa sekä turvataan saariston palveluita ja yhteyksiä. Esityksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti saariston vakituisiin asukkaisiin, mutta esityksessä otetaan huomioon myös kausiasukkaat, joiden merkitys saariston elinvoimaisuudelle on kasvanut viime vuosikymmenien aikana. Saaristolain kokonaisuus edistää lähtökohtaisesti saariston asukkaiden yhdenvertaisuutta mantereella asuvaan väestöön nähden. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitettävin vähäisin muutoksin.
Saaristo, saaristokunnat ja saaristoiset hyvinvointialueet
Hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen mukaan saaristolain 3 §:ssä säädetään lain soveltamisalaa määrittävästä saariston käsitteestä ja 4 §:ssä saaristokunnista. Hallituksen esityksen mukaan saaristoa sekä saaristoista hyvinvointialuetta koskevat pykälät vastaavat pääosin valtiovarainministeriön hyvinvointialueiden rahoitusta koskevassa hankkeessa ehdotettuja pykäliä. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain ja saariston kehityksen edistämisestä annetun lain muuttamisesta (
HE 56/2026 vp
Lakiehdotuksessa esitetty 3 § vastaa pääosin heinäkuussa vahvistettua saariston määrittelyä ja täsmentää ja nykyaikaistaa saariston käsitettä voimassa olevaan lakiin verrattuna. Ehdotetut saaristoluokat ulkosaaristo, välisaaristo ja sisäsaaristo sekä saaristomaiset manneralueet noudattavat jatkossa Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaa objektiivista, maantieteelliseen tietoon perustuvaa saaristoluokitusta. Nämä ehdotetun 3 §:n mukaiset lain soveltamisalaan kuuluvat saaristoalueet kattavat noin 15 prosenttia Suomen pinta-alasta ja alueilla on noin 330 000 vakituista asukasta ja noin 615 000 kausiasukasta. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä uutta saaristoluokitusta on pidetty yleisesti kannatettavana ja sen on katsottu vähentävän luokitukseen liittynyttä tulkinnanvaraisuutta.
Hallituksen esityksen mukaan saaristoväestö on vähentynyt 19 prosenttia vuodesta 1980 ja saaristoalueiden väestön ikärakenne on vanhentunut. Eläkeikäisen väestön määrä on kasvanut kaikilla Suomen saaristoalueilla. Toisaalta saaristossa ei ole koskaan ollut yhtä paljon asukkaita, kun otetaan huomioon myös saariston kausiasukkaat. Laskentatavasta riippuen kausiasukkaita arvioidaan olevan Suomessa 2,4—2,9 miljoonaa, joista noin 600 000 on saaristoalueilla. Saaristoalueilla sijaitsevien kausiasuntojen määrä kasvoi vuosina 2005—2023 kaikkiaan 14 000 asunnolla eli kymmenen prosenttia. Vuonna 2023 saaristoalueilla oli noin 150 000 kausiasuntoa, mikä on 30 prosenttia koko maan kausiasunnoista. Näistä saaristoalueiden kausiasunnoista 22,5 prosenttia oli ympärivuotisesti asuttavia. Voimassa olevassa laissa ei oteta huomioon kausiasukkaita, mitä on yleisesti pidetty vakavana puutteena lain käytännön soveltamisen kannalta. Hallituksen esityksessä kausiasukkaiden huomioon ottamisesta ehdotetaan säädettäväksi saaristoista hyvinvointialuetta koskevassa 5 §:ssä ja yhteysalusliikenteen palveluita koskevassa 7 §:ssä. Saaristokuntaa koskeva säännös vastaa lakiehdotuksessa kuitenkin sisällöltään pääosin voimassa olevaa lakia.
Hallituksen esityksessä saaristokuntaa koskeva pykälä säilyy sisällöltään voimassa olevaa pykälää vastaavana. Säännöstä on tarkoitus uudistaa myöhemmin, kun kuntien valtionosuuksia koskevaa sääntelyä muutetaan. Tästä seuraa, että edellä kuvatun saariston käsitteen täsmennykset lain 3 §:ssä eivät vaikuta vielä saaristokuntien määrittämiseen. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että saaristokuntaa koskeva säännös on merkittävä, sillä se toimii pohjana kuntien peruspalveluiden valtionosuuksien laskennassa. Osa valtionosuuksien laskennallisista kustannuksista määräytyy kunnan saaristoisuuden perusteella. Useissa valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen. Tällä hetkellä saaristokuntia on kahdeksan ja asukkaita niissä yhteensä noin 34 000. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan näille kunnille kohdistuu laskennallisia valtionosuuksia saaristokunta-asemaan perustuen noin 16 miljoonaa euroa. Saaristo-osakuntia on nyt 40, niitä on 13 maakunnassa ja valtionosuutta saaristoisuusperustein näille kunnille kohdistuu noin 10 miljoonaa euroa.
Yhteysalusliikenne
Hallituksen esityksen mukaan myös uudessa saaristolaissa säädetään yhteysalusliikenteen järjestämisestä. Yhteysalusliikenne on osa saaristoliikennettä, johon kuuluvat myös maantielautat ja -lossit sekä yksityistielautat ja -lossit. Nämä kolme saaristoliikenteen muotoa sijoittuvat maantieteellisesti hieman eri alueille sekä palvelevat erilaisia tarpeita. Ulko- ja välisaaristossa yhteysalusliikenne on usein ainut kulkuyhteys, sillä lautta- ja lossiyhteydet eivät sovellu niin pitkille välimatkoille. Yhteysalusliikenne on valtion järjestämää liikennettä, ja se käsittää lähes kaikki Saaristomeren ja Suomenlahden vakituisesti asutut saaret, joihin ei ole tieyhteyttä. Yhteysalukset liikennöivät yhteensä noin 150 saareen ja vuonna 2023 matkustajia oli yhteensä noin 260 000. Rahtia ja raskaita kuljetuksia hoidetaan yhteysaluksilla niiden kantokyvyn ja lastitilan mukaan. Lounais-Suomen elinvoimakeskus on valtakunnallisesti yhteysalusliikenteestä järjestämisvastuussa oleva viranomainen, joka kilpailuttaa palveluntarjoajat sekä hoitaa maksatukset toimijoille.
Yhteysalusliikenteen palveluiden järjestämistä esitetään uudessa laissa täsmennettäväksi siten, että jatkossa reittien ja liikennöintialueiden suunnittelussa on otettava huomioon vakituisen asumisen lisäksi saariston kausiasutuksen ja elinkeinotoiminnan tarpeet. Saariston kausiasukkaat ovat merkittävä yhteysalusliikenteen käyttäjäryhmä, ja kausiasutuksen tarpeiden huomioon ottaminen on siten perusteltua. Elinkeinotoiminnan tarpeiden huomioon ottamisen osalta maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu erityisesti raskaan liikenteen kuljetusten järjestämistä. Lisäksi on pidetty keskeisenä, että lain säännökset elinkeinotoiminnan tarpeiden huomioon ottamisesta näkyvät konkreettisesti saaristoalueiden liikennereittien, aikataulujen, kuljetuskapasiteetin ja varautumisjärjestelyjen suunnittelussa.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että häiriöillä yhteysalusliikenteessä voi olla välittömiä vaikutuksia välttämättömien tavarakuljetusten toteutumiseen, elinkeinotoiminnan jatkuvuuteen sekä saariston asukkaiden mahdollisuuksiin hoitaa esimerkiksi työssäkäyntiin ja opiskeluun liittyviä liikkumistarpeita. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi velvoite yhteysalusliikenteen palveluntuottajien varautumisvelvollisuudesta, jonka mukaan yhteysalusliikenteen palveluntuottajien on varauduttava normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin sekä laadittava varautumissuunnitelmat. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä tätä varautumisvelvollisuutta koskevaa ehdotusta on pidetty kannatettavana. Valiokunta korostaa, että sääntely edistää myös hallitusohjelmassa asetettua tavoitetta saariston huoltovarmuuden turvaamisesta.
Kuten edellä on kuvattu, hoitavat maantielautat ja -lossit sekä yksityistielautat ja -lossit myös osan saaristoliikenteestä. Maantielauttojen ja -lossien toiminnasta säädetään liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa. Suomen maantieverkolla on yhteensä 40 lossi- ja lautta-aluspaikkaa, joista suurin osa sijaitsee Varsinais-Suomen saaristossa ja Itä-Suomen järvialueilla. Yksityistielautoista ja -losseista säädetään yksityistielaissa, ja ne palvelevat yksityisteiden tavoin ensisijaisesti yksityistä liikennetarvetta kiinteistöille. Hallituksen esityksen mukaan yksityistielauttoja on 20. Niistä viisi sijaitsee Varsinais-Suomen saaristossa ja loput sisävesialueilla. Lakiehdotuksessa yhteysalusliikenteen palveluja koskevaan pykälään esitettyä yksityistielakiin kohdistuvaa viittaussäännöstä on maa- ja metsätalousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella tarpeen vielä täsmentää. Säännöksen täsmentämistä koskevaa ehdotusta käsitellään tarkemmin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Digitaaliset palvelut
Digitalisaatio on yksi hallituksen esityksessä esiin nostetuista toimintaympäristön muutoksista, joka on edellyttänyt saaristolain sisällöllistä päivittämistä. Digitaalisten palveluiden saatavuus korostuu ilman kiinteää tieyhteyttä olevassa saaristossa. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) tavoitteena on varmistaa, että viestintäverkkoja ja viestintäpalveluja on kohtuullisin ehdoin jokaisen saatavilla koko maassa. Suomessa viestintäverkot ovat rakentuneet ensisijaisesti markkinaehtoisesti. Saaristossa viestintäverkkojen markkinaehtoinen rakentaminen on kuitenkin toteutunut huonosti. Vuonna 2024 5G-mobiililaajakaista oli saatavilla hieman yli puoleen saariston asuntokunnista, mutta sen saatavuus vaihteli suuresti saaristoalueiden välillä. Ulkosaaristossa 5G-mobiililaajakaista oli saatavilla vain noin 5 prosenttiin asuntokunnista. Palveluiden digitaalisen saatavuuden parantamiseksi hallituksen esityksessä ehdotetaan saaristolain 6 §:ssä säädettäväksi valtion velvollisuudesta edistää digitaalisten palveluiden saatavuutta saaristossa.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että toimivat tietoliikenneyhteydet ovat nykyisin välttämättömiä sekä asumiselle että yritystoiminnalle. Kuten maa- ja metsätalousministeriön valiokunnalle toimittamassa vastineessa todetaan, on palveluiden ja erityisesti julkisten palveluiden määrä saaristossa vähentynyt merkittävästi, mikä korostaa digitaalisten palveluiden saatavuuden merkitystä. Digitaalisia palveluita kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon saaristoalueiden väestörakenne ja erilaiset valmiudet käyttää digitaalisia palveluita. Digitaalisten palvelujen tosiasiallinen saavutettavuus edellyttää toimivien tietoliikenneyhteyksien lisäksi riittävää digiosaamista ja mahdollisuutta saada tukea palvelujen käyttöön. Saaristoalueiden väestörakenne huomioon ottaen digiopastuksen ja muun käyttäjätuen saatavuuteen ja resursointiin on tärkeää kiinnittää huomiota. Näin voidaan varmistaa, että digitaalisten palvelujen lisääntyminen vahvistaa palvelujen yhdenvertaista saavutettavuutta.
Elinkeinotoiminnan tukeminen
Uuden saaristolain 10 §:ssä esitetään säädettäväksi saariston elinkeinotoiminnan edistämisestä. Hallituksen esityksessä todetaan, että saariston elinkeinot vaihtelevat merkittävästi ja toimeentulo saaristossa vaatii usein monialaista yrittäjyyttä. Saariston perinteiset elinkeinot maa-, metsä- ja kalatalous ovat vähentyneet huomattavasti, mutta niiden lasku on kuitenkin hidastunut 2000-luvun alun jälkeen. Erityisesti matkailu- ja palvelualojen työpaikat ovat lisääntyneet viime vuosina saaristossa. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu, että maatalous on edelleen olennainen osa saariston paikallista elinkeinorakennetta, sillä se luo työpaikkoja, tuottaa ruokaa, ylläpitää avoimia kulttuurimaisemia ja pitää saaristoa elävänä ympäri vuoden. Kalankasvatus on puolestaan yksi saariston perinteisistä elinkeinoista, jonka merkitys on myös kasvamassa tulevaisuudessa. Alkutuotannossa toimivat yritykset luovat lisäksi kysyntää kuljetuksille, palveluille ja muulle yritystoiminnalle, mikä vahvistaa myös muiden saaristossa toimivien yritysten toimintaedellytyksiä. On tärkeää, että saaristo-olosuhteet katsotaan tekijäksi, joka lisää elinkeinotoiminnan tukitarvetta. Saariston pienillä yrityksillä on usein korkeammat kustannukset, rajoitettu saavutettavuus ja riippuvuus toimivista kuljetuksista.
Saariston luonto ja kulttuuriympäristö
Saaristolain 12 §:ssä esitetään säädettäväksi avustuksesta saariston luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön hoitoon. Avustusta koskeva sääntely säilyy käytännössä ennallaan, ja tukiviranomaisena toimii elinvoimakeskus. Saariston luonto, maisemat, perinteiset kulttuuriympäristöt ja rakennuskanta ovat keskeinen osa saariston identiteettiä, vetovoimaa ja elinvoimaa. Näiden arvojen säilyttäminen edellyttää usein aktiivista hoitoa ja pitkäjänteistä rahoitusta. Alueidenkäytön huolellisessa suunnittelussa voidaan yhteensovittaa ympäristön ja elinkeinojen tarpeet. Saariston saavutettavuuden parantaminen, matkailun kehittäminen ja kävijämäärien kasvu voivat vahvistaa saariston elinvoimaa, mutta samalla lisätä käyttöpaineita herkissä luontokohteissa. Vaikutukset voivat näkyä esimerkiksi maaston kulumisena, lajistoon kohdistuvana häiriönä sekä palvelurakenteiden ja käytön ohjauksen kasvavana tarpeena. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että yhteysalusliikenteen suunnittelussa kuullaan myös valtion maa- ja vesiomaisuuden hoidon kannalta merkittäviä julkisia hallintotehtäviä hoitavaa Metsähallitusta silloin, kun suunnitelluilla ratkaisuilla on olennainen vaikutus Metsähallituksen hallinnassa oleviin kohteisiin.
Saariston tilanne- ja kehityskuva
Saaristolain 13 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston velvollisuudesta antaa eduskunnalle saariston tilanne- ja kehityskuva. Hallituksen esityksen mukaan tilanne- ja kehityskuva annetaan eduskunnalle esimerkiksi kertomuksena tai selontekona vähintään kerran vaalikaudessa. Tilanne- ja kehityskuva antaa säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ajantasaisen kuvan saariston tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä, ja se voi olla esimerkiksi joka toinen kerta sisällöltään suppeampi. Valtioneuvoston velvoite saattaa tilanne- ja kehityskuva eduskunnan käsiteltäväksi vahvistaa saaristopolitiikan vaikuttavuutta ja lisää sen näkyvyyttä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että säännöllinen, tilastolliseen ja laadulliseen tietoon perustuva seuranta antaa myös perustan saaristopolitiikan vaikutusten arvioinnille. Saaristovaikutusten arviointi, saaristolautakunnat ja paikalliset saaristo-ohjelmat tarjoavat konkreettisia välineitä saariston elinvoiman kehityksen ja erityispiirteiden huomioon ottamiseksi saaristoa koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.
VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
Saaristolaki
7 §. Yhteysalusliikenteen palvelut.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yhteysalusliikenteen palveluista. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi informatiiviset viittaukset liikennejärjestelmästä ja maanteistä annettuun lakiin sekä yksityistielakiin. Saamansa selvityksen perusteella maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa yksityistielakiin kohdistuvaa viittausta täsmennettäväksi siten, että viittauksessa mainitaan sekä yksityistielautat että -lossit. Näin viittaus kattaa sekä lautat että lossit vastaavasti kuin viittaus liikennejärjestelmästä ja maanteistä annettuun lakiin.
11 §. Alueiden käytön suunnittelu.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi saaristolain mukaisten tavoitteiden huomioon ottamisesta saaristoa ja siihen kuuluvia vesialueita koskevissa alueidenkäyttölain mukaisissa kaavoissa ja muissa vastaavissa suunnitelmissa. Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi alueidenkäyttölaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (
HE 70/2026 vp
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Maa- ja metsätalousvaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 166/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen.
(Valiokunnan muutosehdotukset)
Valiokunnan muutosehdotukset
Saaristolaki
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Lain tavoite
Tämän lain tavoitteena on luoda edellytykset saariston elinvoiman vahvistamiselle ja saaristossa asumiselle sekä kulttuuriperinnön ja luontoarvojen vaalimiselle.
2 §
Saaristopolitiikan toteutus ja seuranta
Saaristopolitiikan toteutus ja seuranta kuuluvat kullekin ministeriölle sen toimialalla.
3 §
Saaristo
Tätä lakia sovelletaan meri- ja järvialueilla sijaitsevaan saaristoon. Saaristo jaetaan seuraaviin luokkiin:
1) ulkosaaristo, joka sijaitsee kauimpana mantereesta;
2) välisaaristo, joka sijaitsee sisäsaariston ja ulkosaariston välillä;
3) sisäsaaristo, joka sijaitsee lähimpänä mannerta.
Mitä tässä laissa säädetään saaristosta, sovelletaan myös saaristomaisiin manneralueisiin, jotka sijaitsevat vesistöjen läheisyydessä ja jotka ovat voimakkaasti vesistöjen rikkomia.
Saariston jakamisessa luokkiin käytetään apuna Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaa saaristoluokitusta.
4 §
Saaristokunta
Saaristokunniksi voidaan määrittää ne kunnat, joissa saaristo-olot ovat olennaisena esteenä kunnan kehitykselle. Erityisestä syystä saaristokuntaa koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös muun kunnan saaristo-osaan.
Saaristokuntia määritettäessä sekä päätettäessä saaristokuntaa koskevien säännösten soveltamisesta muun kunnan saaristo-osaan perusteena on pidettävä saariston vakituisten asukkaiden määrää ja sen osuutta kunnan väestöstä sekä liikenneoloja ja peruspalvelujen saannin vaikeutta.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa luettelo saaristokunniksi määritettävistä kunnista sekä niistä muiden kuntien saaristo-osista, joihin sovelletaan saaristokuntaa koskevia säännöksiä.
5 §
Saaristoinen hyvinvointialue
Hyvinvointialue, jonka alueella sijaitsee saaristoa, voidaan määrittää saaristoiseksi hyvinvointialueeksi.
Saaristoiset hyvinvointialueet määritetään saaristoisuuspisteytyksen perusteella. Pisteytyksessä otetaan huomioon saariston vakituiset asukkaat ja kausiasukkaat, heidän osuutensa koko hyvinvointialueen väestöstä sekä saariston pinta-ala kyseisellä hyvinvointialueella. Kaupunkiseutujen keskustaajamia ei oteta pisteytyksessä huomioon.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä saaristoisen hyvinvointialueen saaristoisuuspisteytyksestä sekä luettelo saaristoisista hyvinvointialueista. Saaristoisuuspisteytyksen ja luettelon ajantasaisuus tarkistetaan viiden vuoden välein.
6 §
Palvelut saaristossa
Kuntien ja hyvinvointialueiden on huolehdittava siitä, että saariston vakituisilla asukkailla on käytettävissään palvelut saariston erityisolot huomioon ottaen. Valtion on edistettävä digitaalisten palveluiden saatavuutta saaristossa.
7 §
Yhteysalusliikenteen palvelut
Valtion on huolehdittava valtion talousarviossa osoitettujen varojen rajoissa siitä, että ulko- ja välisaaristossa on käytettävissä vakituisen asumisen kannalta välttämättömät yhteysalusliikenteen palvelut, sekä siitä, että nämä palvelut ovat joustavat ja maksuttomat tai hinnaltaan kohtuulliset.
Yhteysalusliikenteen palveluilla
Yhteysalusliikenteen palvelut järjestetään reiteittäin tai liikennöintialueittain. Liikennöintialueiden ja reittien on koostuttava useasta saaresta. Reittien sekä liikennöintialueiden suunnittelussa on otettava huomioon vakituisen asumisen, saariston kausiasutuksen ja elinkeinotoiminnan tarpeet.
Lounais-Suomen elinvoimakeskus määrittelee yhteysalusliikenteen reitit ja liikennöintialueet sekä niiden palvelutason. Asianomaisia kuntia ja hyvinvointialueita sekä saaristoasiain neuvottelukuntaa on kuultava reittejä, liikennöintialueita ja palvelutasoa suunniteltaessa. Lisäksi Lounais-Suomen elinvoimakeskuksen on tarvittaessa kuultava muita tahoja, joita suunnittelu olennaisesti koskee.
Maantielautoista ja -losseista säädetään liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa (503/2005) ja
yksityistielautoista ja -losseista
Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella voidaan säätää yhteysalusliikenteen maksuista.
8 §
Yhteysalusliikenteen palveluntuottajan varautumisvelvollisuus
Yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on varauduttava normaaliolojen häiriötilanteisiin ja valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitettuihin poikkeusoloihin sekä huolehdittava siitä, että sen toiminta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi niiden aikana. Varautumisvelvollisuus koskee yhteysalusliikenteen palveluita.
Yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on arvioitava toimintansa jatkuvuutta vaarantavat riskit ja laadittava niiden perusteella valmiussuunnitelma. Valmiussuunnitelman laatimisessa on otettava huomioon saariston erityispiirteet.
Yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on toimitettava valmiussuunnitelma Lounais-Suomen elinvoimakeskukselle. Lisäksi yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä toimitettava valmiussuunnitelma Liikenne- ja viestintävirastolle.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisesta. Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä valmiussuunnitelman sisällöstä ja laatimisesta.
9 §
Saariston elinvoiman kehityksen ja erityispiirteiden huomioon ottaminen
Saariston elinvoiman kehitys ja erityispiirteet on otettava huomioon saaristoa koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Saariston elinvoiman kehitys ja erityispiirteet voidaan ottaa huomioon:
1) laatimalla valmisteltavan päätöksen saaristovaikutusten arviointi;
2) kuulemalla saaristoasiain neuvottelukuntaa;
3) perustamalla kunnan tai hyvinvointialueen saaristolautakunta tai nimeämällä muu elin vastaamaan saaristoasioista ja kuulemalla sitä päätöksenteossa;
4) seuraamalla saaristoasioiden hoitoa;
5) laatimalla paikallinen tai alueellinen saaristo-ohjelma; tai
6) muulla kuin 1–5 kohdassa tarkoitetulla tarkoituksenmukaisella tavalla.
10 §
Saariston elinkeinotoiminnan edistäminen
Saariston elinkeinotoiminnan edistämiseksi on muun lainsäädännön mukaisten saaristoon kohdistuvien tukitoimien suunnittelussa ja kohdennuksessa katsottava saariston erityisolosuhteet tuen tarvetta lisääväksi tekijäksi.
11 §
Alueiden käytön suunnittelu
Saaristoa ja siihen kuuluvia vesialueita koskevissa alueidenkäyttölain
(132/1999)
12 §
Avustus saariston luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön hoitoon
Saaristoluonnon ja -maiseman hoitoon ja vaalimiseen voidaan myöntää avustusta toimenpiteisiin, jotka kohdistuvat saaristokuntaan tai muun kunnan saaristo-osaan. Avustusta voidaan myöntää saaristokunnalle tai muun kunnan saaristo-osalle, kuntalain (410/2015) 3 §:ssä tarkoitetulle tällaisen kunnan jäsenelle taikka yhdistykselle tai säätiölle, jolla on toimintaa tällaisessa kunnassa. Avustusta voidaan myöntää myös saariston perinteisen kulttuuriympäristön rakennusten ja rakennelmien hoitoon ja vaalimiseen.
Elinvoimakeskukset myöntävät avustuksen hakemuksesta valtion talousarvion rajoissa valtionavustuslain (688/2001) mukaisena valtionavustuksena. Elinvoimakeskukset toimittavat ympäristöministeriölle yhteenvedot hakemuksista. Ympäristöministeriö vastaa alueellisten avustuskiintiöiden valmistelusta ja niiden jakamisesta elinvoimakeskuksille kuultuaan saaristoasiain neuvottelukuntaa.
Jos avustusta myönnetään taloudelliseen toimintaan, avustukseen sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annettua komission asetusta (EU) 2023/2831, jäljempänä
de minimis -asetus
Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa avustuksen maksamista ja takaisinperintää koskevat valtionavustuslain 12, 19, 21 ja 22 §:ssä säädetyt tehtävät. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa elinvoimakeskuksen ohella myös mainitun lain 15 §:ssä säädettyjä valvontatehtäviä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtionavustuksen hakemisesta, myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä.
13 §
Saariston tilanne- ja kehityskuva
Valtioneuvoston on säännöllisesti saatettava eduskunta ajan tasalle saaristoa koskevien politiikkatoimien edistämisestä ja niissä tapahtuneista keskeisimmistä muutoksista sekä arvioitava toimien vaikutuksia antamalla eduskunnalle saariston tilanne- ja kehityskuva. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa saariston tilanne- ja kehityskuvan valmistelusta.
Tilanne- ja kehityskuvan valmistelua varten on kerättävä tilastoaineistoa saariston elinvoimaan ja sen kehitykseen keskeisesti vaikuttavista tekijöistä. Tilastoaineiston lisäksi valmistelussa on hyödynnettävä laadullista aineistoa.
14 §
Saaristoasiain neuvottelukunta
Valtioneuvosto asettaa parlamentaarisen saaristoasiain neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on seurata ja arvioida lain tavoitteiden toteutumista sekä edistää saariston erityispiirteiden huomioon ottamista päätöksenteossa. Neuvottelukunnan tarkoituksena on vahvistaa saariston elinvoimaa. Neuvottelukunta toimii maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä.
Neuvottelukunta asetetaan eduskuntaryhmien esitysten perusteella siten, että eri saaristoalueiden edustus otetaan huomioon kokoonpanossa. Neuvottelukunta voidaan asettaa enintään kuuden vuoden määräajaksi kerrallaan. Neuvottelukunnan toimintaa tukevat pääsihteeri ja sihteeristö.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä neuvottelukunnan asettamisesta, kokoonpanosta, tehtävistä, pääsihteeristä ja sihteeristöstä sekä neuvottelukunnan toimintatavoista.
15 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan  päivänä  kuuta 20 . Sen 8 § tulee kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä heinäkuuta 2027.
Tällä lailla kumotaan saariston kehityksen edistämisestä annettu laki (494/1981).
Kumotun lain nojalla saaristoisista hyvinvointialueista annettu valtioneuvoston asetus (842/2026) ja saaristokunnista ja muiden kuntien saaristo-osista, joihin sovelletaan saaristokuntaa koskevia säännöksiä, annettu valtioneuvoston asetus (1089/2016) jäävät voimaan.
Helsingissä 18.11.2026
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Ritva
Elomaa
ps
varapuheenjohtaja
Anne
Kalmari
kesk (osittain)
jäsen
Markku
Eestilä
kok
jäsen
Tiina
Elo
vihr
jäsen
Veronika
Honkasalo
vas (osittain)
jäsen
Janne
Jukkola
kok
jäsen
Teemu
Kinnari
kok (osittain)
jäsen
Milla
Lahdenperä
kok
jäsen
Helena
Marttila
sd
jäsen
Anders
Norrback
r
jäsen
Piritta
Rantanen
sd
jäsen
Jenna
Simula
ps (osittain)
jäsen
Eerikki
Viljanen
kesk
jäsen
Peter
Östman
kd
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Tuire
Taina
Valiokunnan mietintö
MmVM
20
2026 vp
HE 166/2026 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle saaristolaiksi
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle saaristolaiksi (
HE 166/2026 vp
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut:
johtava asiantuntija
Elina
Auri
maa- ja metsätalousministeriö
hallitussihteeri
Noora
Herranen
maa- ja metsätalousministeriö
ylitarkastaja
Jaakko
Laamanen
liikenne- ja viestintäministeriö
ylitarkastaja
Väinö
Pitkänen
liikenne- ja viestintäministeriö
osastopäällikkö
Tuovi
Päiviö
Lounais-Suomen elinvoimakeskus
asiointijohtaja
Mikael
Nordström
Metsähallitus
erityisasiantuntija
Olli
Riikonen
Suomen Kuntaliitto
edunvalvontajohtaja
Malla
Rannikko-Laine
Varsinais-Suomen liitto
toiminnanjohtaja
Suvi
Louhelainen
Suomen Kylät ry
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon:
valtiovarainministeriö
työ- ja elinkeinoministeriö
ympäristöministeriö
Liikenne- ja viestintävirasto
Väylävirasto
Pohjois-Karjalan maakuntaliitto
Pohjois-Pohjanmaan liitto
Taipalsaaren Saaristoasiain toimikunta
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf
ProAgria Keskusten Liitto ry
Suomen Kalankasvattajaliitto ry
Finlands öar rf - Suomen saaret ry
Suomen Tieyhdistys ry
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy
Valiokunta on saanut ilmoituksen, ei lausuttavaa:
oikeusministeriö
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi saaristolaki. Voimassa oleva laki saariston kehityksen edistämisestä kumottaisiin. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus saaristolain päivittämisestä.
Esityksen tavoitteena on edistää saariston elinvoimaa ja vastata muuttuneeseen toimintaympäristöön saaristossa ja yhteiskunnassa. Ehdotetussa laissa säädettäisiin kuntien ja hyvinvointialueiden velvollisuudesta huolehtia siitä, että saariston vakituisilla asukkailla on käytettävissään palvelut saariston erityisolot huomioon ottaen, sekä valtion velvollisuudesta edistää digitaalisten palveluiden saatavuutta saaristossa. Laissa ehdotetaan säädettäväksi myös saariston elinvoiman kehityksen ja erityispiirteiden huomioon ottamisesta saaristoa koskevassa päätöksenteossa. Laissa ehdotetaan säädettäväksi, että saariston erityisolosuhteet on otettava huomioon tuen tarvetta lisäävänä tekijänä muun lainsäädännön tukitoimien suunnittelussa ja kohdennuksessa.
Laissa ehdotetaan säädettäväksi valtion velvollisuudesta huolehtia yhteysalusliikenteen järjestämisestä niin, että ulko- ja välisaaristossa olisi käytettävissä vakituisen asumisen kannalta välttämättömät palvelut. Palveluiden olisi oltava joustavat sekä maksuttomat tai hinnaltaan kohtuulliset. Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella voitaisiin säätää yhteysalusliikenteen maksuista. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi yhteysalusliikenteen varautumisvelvollisuudesta.
Lisäksi laissa ehdotetaan säädettäväksi, että saaristoa ja siihen kuuluvia vesialueita koskevissa alueidenkäyttölain mukaisissa kaavoissa ja muissa suunnitelmissa on otettava huomioon saaristolaissa säädetyt tavoitteet. Laissa ehdotetaan säädettäväksi myös avustuksesta saariston luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön hoitoon. Elinvoimakeskukset myöntäisivät avustuksen hakemuksesta valtion talousarvion rajoissa valtionavustuslain mukaisena valtionavustuksena.
Laissa ehdotetaan säädettäväksi lisäksi valtioneuvoston velvollisuudesta saattaa eduskunta ajan tasalle antamalla eduskunnalle saariston tilanne- ja kehityskuva. Lisäksi laissa ehdotetaan säädettäväksi parlamentaarisesta saaristoasian neuvottelukunnasta, jonka valtioneuvosto asettaisi. Maa- ja metsätalousministeriö vastaisi tilanne- ja kehityskuvan valmistelusta, ja saaristoasiain neuvottelukunta toimisi maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä. Laissa ehdotetaan säädettäväksi kuitenkin myös siitä, että saaristopolitiikan toteutus ja seuranta kuuluisivat toimialallaan kullekin ministeriölle.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan pääosin 2.1.2027. Varautumisvelvollisuutta koskeva säännös tulisi kuitenkin voimaan kuuden kuukauden kuluttua lain voimaantulosta, jotta palveluntarjoajilla olisi riittävästi aikaa noudattaa uutta velvollisuutta.
VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT
Saaristolain uudistus
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi saaristolaki. Uuden saaristolain voimaantulon myötä voimassa oleva yli 45 vuotta vanha laki saariston kehityksen edistämisestä ehdotetaan kumottavaksi. Uudella saaristolailla sääntely saatetaan vastaamaan kuntien, saariston ja saaristoisten alueiden muuttunutta toimintaympäristöä. Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaan saariston elinvoimaisuudesta huolehtiminen on edellytys omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiselle, ja hallitusohjelmaan sisältyy myös kirjaus saaristolain päivittämisestä. Esityksen tavoitteena on edistää saariston elinvoimaa ja vastata muuttuneeseen toimintaympäristöön saaristossa ja yhteiskunnassa. Uudella lailla vahvistetaan saaristoasioiden huomioon ottamista päätöksenteossa sekä turvataan saariston palveluita ja yhteyksiä. Esityksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti saariston vakituisiin asukkaisiin, mutta esityksessä otetaan huomioon myös kausiasukkaat, joiden merkitys saariston elinvoimaisuudelle on kasvanut viime vuosikymmenien aikana. Saaristolain kokonaisuus edistää lähtökohtaisesti saariston asukkaiden yhdenvertaisuutta mantereella asuvaan väestöön nähden. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitettävin vähäisin muutoksin.
Saaristo, saaristokunnat ja saaristoiset hyvinvointialueet
Hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen mukaan saaristolain 3 §:ssä säädetään lain soveltamisalaa määrittävästä saariston käsitteestä ja 4 §:ssä saaristokunnista. Hallituksen esityksen mukaan saaristoa sekä saaristoista hyvinvointialuetta koskevat pykälät vastaavat pääosin valtiovarainministeriön hyvinvointialueiden rahoitusta koskevassa hankkeessa ehdotettuja pykäliä. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain ja saariston kehityksen edistämisestä annetun lain muuttamisesta (
HE 56/2026 vp
Lakiehdotuksessa esitetty 3 § vastaa pääosin heinäkuussa vahvistettua saariston määrittelyä ja täsmentää ja nykyaikaistaa saariston käsitettä voimassa olevaan lakiin verrattuna. Ehdotetut saaristoluokat ulkosaaristo, välisaaristo ja sisäsaaristo sekä saaristomaiset manneralueet noudattavat jatkossa Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaa objektiivista, maantieteelliseen tietoon perustuvaa saaristoluokitusta. Nämä ehdotetun 3 §:n mukaiset lain soveltamisalaan kuuluvat saaristoalueet kattavat noin 15 prosenttia Suomen pinta-alasta ja alueilla on noin 330 000 vakituista asukasta ja noin 615 000 kausiasukasta. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä uutta saaristoluokitusta on pidetty yleisesti kannatettavana ja sen on katsottu vähentävän luokitukseen liittynyttä tulkinnanvaraisuutta.
Hallituksen esityksen mukaan saaristoväestö on vähentynyt 19 prosenttia vuodesta 1980 ja saaristoalueiden väestön ikärakenne on vanhentunut. Eläkeikäisen väestön määrä on kasvanut kaikilla Suomen saaristoalueilla. Toisaalta saaristossa ei ole koskaan ollut yhtä paljon asukkaita, kun otetaan huomioon myös saariston kausiasukkaat. Laskentatavasta riippuen kausiasukkaita arvioidaan olevan Suomessa 2,4—2,9 miljoonaa, joista noin 600 000 on saaristoalueilla. Saaristoalueilla sijaitsevien kausiasuntojen määrä kasvoi vuosina 2005—2023 kaikkiaan 14 000 asunnolla eli kymmenen prosenttia. Vuonna 2023 saaristoalueilla oli noin 150 000 kausiasuntoa, mikä on 30 prosenttia koko maan kausiasunnoista. Näistä saaristoalueiden kausiasunnoista 22,5 prosenttia oli ympärivuotisesti asuttavia. Voimassa olevassa laissa ei oteta huomioon kausiasukkaita, mitä on yleisesti pidetty vakavana puutteena lain käytännön soveltamisen kannalta. Hallituksen esityksessä kausiasukkaiden huomioon ottamisesta ehdotetaan säädettäväksi saaristoista hyvinvointialuetta koskevassa 5 §:ssä ja yhteysalusliikenteen palveluita koskevassa 7 §:ssä. Saaristokuntaa koskeva säännös vastaa lakiehdotuksessa kuitenkin sisällöltään pääosin voimassa olevaa lakia.
Hallituksen esityksessä saaristokuntaa koskeva pykälä säilyy sisällöltään voimassa olevaa pykälää vastaavana. Säännöstä on tarkoitus uudistaa myöhemmin, kun kuntien valtionosuuksia koskevaa sääntelyä muutetaan. Tästä seuraa, että edellä kuvatun saariston käsitteen täsmennykset lain 3 §:ssä eivät vaikuta vielä saaristokuntien määrittämiseen. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että saaristokuntaa koskeva säännös on merkittävä, sillä se toimii pohjana kuntien peruspalveluiden valtionosuuksien laskennassa. Osa valtionosuuksien laskennallisista kustannuksista määräytyy kunnan saaristoisuuden perusteella. Useissa valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen. Tällä hetkellä saaristokuntia on kahdeksan ja asukkaita niissä yhteensä noin 34 000. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan näille kunnille kohdistuu laskennallisia valtionosuuksia saaristokunta-asemaan perustuen noin 16 miljoonaa euroa. Saaristo-osakuntia on nyt 40, niitä on 13 maakunnassa ja valtionosuutta saaristoisuusperustein näille kunnille kohdistuu noin 10 miljoonaa euroa.
Yhteysalusliikenne
Hallituksen esityksen mukaan myös uudessa saaristolaissa säädetään yhteysalusliikenteen järjestämisestä. Yhteysalusliikenne on osa saaristoliikennettä, johon kuuluvat myös maantielautat ja -lossit sekä yksityistielautat ja -lossit. Nämä kolme saaristoliikenteen muotoa sijoittuvat maantieteellisesti hieman eri alueille sekä palvelevat erilaisia tarpeita. Ulko- ja välisaaristossa yhteysalusliikenne on usein ainut kulkuyhteys, sillä lautta- ja lossiyhteydet eivät sovellu niin pitkille välimatkoille. Yhteysalusliikenne on valtion järjestämää liikennettä, ja se käsittää lähes kaikki Saaristomeren ja Suomenlahden vakituisesti asutut saaret, joihin ei ole tieyhteyttä. Yhteysalukset liikennöivät yhteensä noin 150 saareen ja vuonna 2023 matkustajia oli yhteensä noin 260 000. Rahtia ja raskaita kuljetuksia hoidetaan yhteysaluksilla niiden kantokyvyn ja lastitilan mukaan. Lounais-Suomen elinvoimakeskus on valtakunnallisesti yhteysalusliikenteestä järjestämisvastuussa oleva viranomainen, joka kilpailuttaa palveluntarjoajat sekä hoitaa maksatukset toimijoille.
Yhteysalusliikenteen palveluiden järjestämistä esitetään uudessa laissa täsmennettäväksi siten, että jatkossa reittien ja liikennöintialueiden suunnittelussa on otettava huomioon vakituisen asumisen lisäksi saariston kausiasutuksen ja elinkeinotoiminnan tarpeet. Saariston kausiasukkaat ovat merkittävä yhteysalusliikenteen käyttäjäryhmä, ja kausiasutuksen tarpeiden huomioon ottaminen on siten perusteltua. Elinkeinotoiminnan tarpeiden huomioon ottamisen osalta maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu erityisesti raskaan liikenteen kuljetusten järjestämistä. Lisäksi on pidetty keskeisenä, että lain säännökset elinkeinotoiminnan tarpeiden huomioon ottamisesta näkyvät konkreettisesti saaristoalueiden liikennereittien, aikataulujen, kuljetuskapasiteetin ja varautumisjärjestelyjen suunnittelussa.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että häiriöillä yhteysalusliikenteessä voi olla välittömiä vaikutuksia välttämättömien tavarakuljetusten toteutumiseen, elinkeinotoiminnan jatkuvuuteen sekä saariston asukkaiden mahdollisuuksiin hoitaa esimerkiksi työssäkäyntiin ja opiskeluun liittyviä liikkumistarpeita. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi velvoite yhteysalusliikenteen palveluntuottajien varautumisvelvollisuudesta, jonka mukaan yhteysalusliikenteen palveluntuottajien on varauduttava normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin sekä laadittava varautumissuunnitelmat. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä tätä varautumisvelvollisuutta koskevaa ehdotusta on pidetty kannatettavana. Valiokunta korostaa, että sääntely edistää myös hallitusohjelmassa asetettua tavoitetta saariston huoltovarmuuden turvaamisesta.
Kuten edellä on kuvattu, hoitavat maantielautat ja -lossit sekä yksityistielautat ja -lossit myös osan saaristoliikenteestä. Maantielauttojen ja -lossien toiminnasta säädetään liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa. Suomen maantieverkolla on yhteensä 40 lossi- ja lautta-aluspaikkaa, joista suurin osa sijaitsee Varsinais-Suomen saaristossa ja Itä-Suomen järvialueilla. Yksityistielautoista ja -losseista säädetään yksityistielaissa, ja ne palvelevat yksityisteiden tavoin ensisijaisesti yksityistä liikennetarvetta kiinteistöille. Hallituksen esityksen mukaan yksityistielauttoja on 20. Niistä viisi sijaitsee Varsinais-Suomen saaristossa ja loput sisävesialueilla. Lakiehdotuksessa yhteysalusliikenteen palveluja koskevaan pykälään esitettyä yksityistielakiin kohdistuvaa viittaussäännöstä on maa- ja metsätalousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella tarpeen vielä täsmentää. Säännöksen täsmentämistä koskevaa ehdotusta käsitellään tarkemmin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Digitaaliset palvelut
Digitalisaatio on yksi hallituksen esityksessä esiin nostetuista toimintaympäristön muutoksista, joka on edellyttänyt saaristolain sisällöllistä päivittämistä. Digitaalisten palveluiden saatavuus korostuu ilman kiinteää tieyhteyttä olevassa saaristossa. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) tavoitteena on varmistaa, että viestintäverkkoja ja viestintäpalveluja on kohtuullisin ehdoin jokaisen saatavilla koko maassa. Suomessa viestintäverkot ovat rakentuneet ensisijaisesti markkinaehtoisesti. Saaristossa viestintäverkkojen markkinaehtoinen rakentaminen on kuitenkin toteutunut huonosti. Vuonna 2024 5G-mobiililaajakaista oli saatavilla hieman yli puoleen saariston asuntokunnista, mutta sen saatavuus vaihteli suuresti saaristoalueiden välillä. Ulkosaaristossa 5G-mobiililaajakaista oli saatavilla vain noin 5 prosenttiin asuntokunnista. Palveluiden digitaalisen saatavuuden parantamiseksi hallituksen esityksessä ehdotetaan saaristolain 6 §:ssä säädettäväksi valtion velvollisuudesta edistää digitaalisten palveluiden saatavuutta saaristossa.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että toimivat tietoliikenneyhteydet ovat nykyisin välttämättömiä sekä asumiselle että yritystoiminnalle. Kuten maa- ja metsätalousministeriön valiokunnalle toimittamassa vastineessa todetaan, on palveluiden ja erityisesti julkisten palveluiden määrä saaristossa vähentynyt merkittävästi, mikä korostaa digitaalisten palveluiden saatavuuden merkitystä. Digitaalisia palveluita kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon saaristoalueiden väestörakenne ja erilaiset valmiudet käyttää digitaalisia palveluita. Digitaalisten palvelujen tosiasiallinen saavutettavuus edellyttää toimivien tietoliikenneyhteyksien lisäksi riittävää digiosaamista ja mahdollisuutta saada tukea palvelujen käyttöön. Saaristoalueiden väestörakenne huomioon ottaen digiopastuksen ja muun käyttäjätuen saatavuuteen ja resursointiin on tärkeää kiinnittää huomiota. Näin voidaan varmistaa, että digitaalisten palvelujen lisääntyminen vahvistaa palvelujen yhdenvertaista saavutettavuutta.
Elinkeinotoiminnan tukeminen
Uuden saaristolain 10 §:ssä esitetään säädettäväksi saariston elinkeinotoiminnan edistämisestä. Hallituksen esityksessä todetaan, että saariston elinkeinot vaihtelevat merkittävästi ja toimeentulo saaristossa vaatii usein monialaista yrittäjyyttä. Saariston perinteiset elinkeinot maa-, metsä- ja kalatalous ovat vähentyneet huomattavasti, mutta niiden lasku on kuitenkin hidastunut 2000-luvun alun jälkeen. Erityisesti matkailu- ja palvelualojen työpaikat ovat lisääntyneet viime vuosina saaristossa. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu, että maatalous on edelleen olennainen osa saariston paikallista elinkeinorakennetta, sillä se luo työpaikkoja, tuottaa ruokaa, ylläpitää avoimia kulttuurimaisemia ja pitää saaristoa elävänä ympäri vuoden. Kalankasvatus on puolestaan yksi saariston perinteisistä elinkeinoista, jonka merkitys on myös kasvamassa tulevaisuudessa. Alkutuotannossa toimivat yritykset luovat lisäksi kysyntää kuljetuksille, palveluille ja muulle yritystoiminnalle, mikä vahvistaa myös muiden saaristossa toimivien yritysten toimintaedellytyksiä. On tärkeää, että saaristo-olosuhteet katsotaan tekijäksi, joka lisää elinkeinotoiminnan tukitarvetta. Saariston pienillä yrityksillä on usein korkeammat kustannukset, rajoitettu saavutettavuus ja riippuvuus toimivista kuljetuksista.
Saariston luonto ja kulttuuriympäristö
Saaristolain 12 §:ssä esitetään säädettäväksi avustuksesta saariston luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön hoitoon. Avustusta koskeva sääntely säilyy käytännössä ennallaan, ja tukiviranomaisena toimii elinvoimakeskus. Saariston luonto, maisemat, perinteiset kulttuuriympäristöt ja rakennuskanta ovat keskeinen osa saariston identiteettiä, vetovoimaa ja elinvoimaa. Näiden arvojen säilyttäminen edellyttää usein aktiivista hoitoa ja pitkäjänteistä rahoitusta. Alueidenkäytön huolellisessa suunnittelussa voidaan yhteensovittaa ympäristön ja elinkeinojen tarpeet. Saariston saavutettavuuden parantaminen, matkailun kehittäminen ja kävijämäärien kasvu voivat vahvistaa saariston elinvoimaa, mutta samalla lisätä käyttöpaineita herkissä luontokohteissa. Vaikutukset voivat näkyä esimerkiksi maaston kulumisena, lajistoon kohdistuvana häiriönä sekä palvelurakenteiden ja käytön ohjauksen kasvavana tarpeena. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että yhteysalusliikenteen suunnittelussa kuullaan myös valtion maa- ja vesiomaisuuden hoidon kannalta merkittäviä julkisia hallintotehtäviä hoitavaa Metsähallitusta silloin, kun suunnitelluilla ratkaisuilla on olennainen vaikutus Metsähallituksen hallinnassa oleviin kohteisiin.
Saariston tilanne- ja kehityskuva
Saaristolain 13 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston velvollisuudesta antaa eduskunnalle saariston tilanne- ja kehityskuva. Hallituksen esityksen mukaan tilanne- ja kehityskuva annetaan eduskunnalle esimerkiksi kertomuksena tai selontekona vähintään kerran vaalikaudessa. Tilanne- ja kehityskuva antaa säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ajantasaisen kuvan saariston tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä, ja se voi olla esimerkiksi joka toinen kerta sisällöltään suppeampi. Valtioneuvoston velvoite saattaa tilanne- ja kehityskuva eduskunnan käsiteltäväksi vahvistaa saaristopolitiikan vaikuttavuutta ja lisää sen näkyvyyttä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että säännöllinen, tilastolliseen ja laadulliseen tietoon perustuva seuranta antaa myös perustan saaristopolitiikan vaikutusten arvioinnille. Saaristovaikutusten arviointi, saaristolautakunnat ja paikalliset saaristo-ohjelmat tarjoavat konkreettisia välineitä saariston elinvoiman kehityksen ja erityispiirteiden huomioon ottamiseksi saaristoa koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.
VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
Saaristolaki
7 §. Yhteysalusliikenteen palvelut.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi yhteysalusliikenteen palveluista. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi informatiiviset viittaukset liikennejärjestelmästä ja maanteistä annettuun lakiin sekä yksityistielakiin. Saamansa selvityksen perusteella maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa yksityistielakiin kohdistuvaa viittausta täsmennettäväksi siten, että viittauksessa mainitaan sekä yksityistielautat että -lossit. Näin viittaus kattaa sekä lautat että lossit vastaavasti kuin viittaus liikennejärjestelmästä ja maanteistä annettuun lakiin.
11 §. Alueiden käytön suunnittelu.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi saaristolain mukaisten tavoitteiden huomioon ottamisesta saaristoa ja siihen kuuluvia vesialueita koskevissa alueidenkäyttölain mukaisissa kaavoissa ja muissa vastaavissa suunnitelmissa. Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi alueidenkäyttölaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (
HE 70/2026 vp
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Maa- ja metsätalousvaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 166/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen.
(Valiokunnan muutosehdotukset)
Valiokunnan muutosehdotukset
Saaristolaki
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Lain tavoite
Tämän lain tavoitteena on luoda edellytykset saariston elinvoiman vahvistamiselle ja saaristossa asumiselle sekä kulttuuriperinnön ja luontoarvojen vaalimiselle.
2 §
Saaristopolitiikan toteutus ja seuranta
Saaristopolitiikan toteutus ja seuranta kuuluvat kullekin ministeriölle sen toimialalla.
3 §
Saaristo
Tätä lakia sovelletaan meri- ja järvialueilla sijaitsevaan saaristoon. Saaristo jaetaan seuraaviin luokkiin:
1) ulkosaaristo, joka sijaitsee kauimpana mantereesta;
2) välisaaristo, joka sijaitsee sisäsaariston ja ulkosaariston välillä;
3) sisäsaaristo, joka sijaitsee lähimpänä mannerta.
Mitä tässä laissa säädetään saaristosta, sovelletaan myös saaristomaisiin manneralueisiin, jotka sijaitsevat vesistöjen läheisyydessä ja jotka ovat voimakkaasti vesistöjen rikkomia.
Saariston jakamisessa luokkiin käytetään apuna Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaa saaristoluokitusta.
4 §
Saaristokunta
Saaristokunniksi voidaan määrittää ne kunnat, joissa saaristo-olot ovat olennaisena esteenä kunnan kehitykselle. Erityisestä syystä saaristokuntaa koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös muun kunnan saaristo-osaan.
Saaristokuntia määritettäessä sekä päätettäessä saaristokuntaa koskevien säännösten soveltamisesta muun kunnan saaristo-osaan perusteena on pidettävä saariston vakituisten asukkaiden määrää ja sen osuutta kunnan väestöstä sekä liikenneoloja ja peruspalvelujen saannin vaikeutta.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa luettelo saaristokunniksi määritettävistä kunnista sekä niistä muiden kuntien saaristo-osista, joihin sovelletaan saaristokuntaa koskevia säännöksiä.
5 §
Saaristoinen hyvinvointialue
Hyvinvointialue, jonka alueella sijaitsee saaristoa, voidaan määrittää saaristoiseksi hyvinvointialueeksi.
Saaristoiset hyvinvointialueet määritetään saaristoisuuspisteytyksen perusteella. Pisteytyksessä otetaan huomioon saariston vakituiset asukkaat ja kausiasukkaat, heidän osuutensa koko hyvinvointialueen väestöstä sekä saariston pinta-ala kyseisellä hyvinvointialueella. Kaupunkiseutujen keskustaajamia ei oteta pisteytyksessä huomioon.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä saaristoisen hyvinvointialueen saaristoisuuspisteytyksestä sekä luettelo saaristoisista hyvinvointialueista. Saaristoisuuspisteytyksen ja luettelon ajantasaisuus tarkistetaan viiden vuoden välein.
6 §
Palvelut saaristossa
Kuntien ja hyvinvointialueiden on huolehdittava siitä, että saariston vakituisilla asukkailla on käytettävissään palvelut saariston erityisolot huomioon ottaen. Valtion on edistettävä digitaalisten palveluiden saatavuutta saaristossa.
7 §
Yhteysalusliikenteen palvelut
Valtion on huolehdittava valtion talousarviossa osoitettujen varojen rajoissa siitä, että ulko- ja välisaaristossa on käytettävissä vakituisen asumisen kannalta välttämättömät yhteysalusliikenteen palvelut, sekä siitä, että nämä palvelut ovat joustavat ja maksuttomat tai hinnaltaan kohtuulliset.
Yhteysalusliikenteen palveluilla
Yhteysalusliikenteen palvelut järjestetään reiteittäin tai liikennöintialueittain. Liikennöintialueiden ja reittien on koostuttava useasta saaresta. Reittien sekä liikennöintialueiden suunnittelussa on otettava huomioon vakituisen asumisen, saariston kausiasutuksen ja elinkeinotoiminnan tarpeet.
Lounais-Suomen elinvoimakeskus määrittelee yhteysalusliikenteen reitit ja liikennöintialueet sekä niiden palvelutason. Asianomaisia kuntia ja hyvinvointialueita sekä saaristoasiain neuvottelukuntaa on kuultava reittejä, liikennöintialueita ja palvelutasoa suunniteltaessa. Lisäksi Lounais-Suomen elinvoimakeskuksen on tarvittaessa kuultava muita tahoja, joita suunnittelu olennaisesti koskee.
Maantielautoista ja -losseista säädetään liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa (503/2005) ja
yksityistielautoista ja -losseista
Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella voidaan säätää yhteysalusliikenteen maksuista.
8 §
Yhteysalusliikenteen palveluntuottajan varautumisvelvollisuus
Yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on varauduttava normaaliolojen häiriötilanteisiin ja valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitettuihin poikkeusoloihin sekä huolehdittava siitä, että sen toiminta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi niiden aikana. Varautumisvelvollisuus koskee yhteysalusliikenteen palveluita.
Yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on arvioitava toimintansa jatkuvuutta vaarantavat riskit ja laadittava niiden perusteella valmiussuunnitelma. Valmiussuunnitelman laatimisessa on otettava huomioon saariston erityispiirteet.
Yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on toimitettava valmiussuunnitelma Lounais-Suomen elinvoimakeskukselle. Lisäksi yhteysalusliikenteen palveluntuottajan on Liikenne- ja viestintäviraston pyynnöstä toimitettava valmiussuunnitelma Liikenne- ja viestintävirastolle.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisesta. Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä valmiussuunnitelman sisällöstä ja laatimisesta.
9 §
Saariston elinvoiman kehityksen ja erityispiirteiden huomioon ottaminen
Saariston elinvoiman kehitys ja erityispiirteet on otettava huomioon saaristoa koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Saariston elinvoiman kehitys ja erityispiirteet voidaan ottaa huomioon:
1) laatimalla valmisteltavan päätöksen saaristovaikutusten arviointi;
2) kuulemalla saaristoasiain neuvottelukuntaa;
3) perustamalla kunnan tai hyvinvointialueen saaristolautakunta tai nimeämällä muu elin vastaamaan saaristoasioista ja kuulemalla sitä päätöksenteossa;
4) seuraamalla saaristoasioiden hoitoa;
5) laatimalla paikallinen tai alueellinen saaristo-ohjelma; tai
6) muulla kuin 1–5 kohdassa tarkoitetulla tarkoituksenmukaisella tavalla.
10 §
Saariston elinkeinotoiminnan edistäminen
Saariston elinkeinotoiminnan edistämiseksi on muun lainsäädännön mukaisten saaristoon kohdistuvien tukitoimien suunnittelussa ja kohdennuksessa katsottava saariston erityisolosuhteet tuen tarvetta lisääväksi tekijäksi.
11 §
Alueiden käytön suunnittelu
Saaristoa ja siihen kuuluvia vesialueita koskevissa alueidenkäyttölain
(132/1999)
12 §
Avustus saariston luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön hoitoon
Saaristoluonnon ja -maiseman hoitoon ja vaalimiseen voidaan myöntää avustusta toimenpiteisiin, jotka kohdistuvat saaristokuntaan tai muun kunnan saaristo-osaan. Avustusta voidaan myöntää saaristokunnalle tai muun kunnan saaristo-osalle, kuntalain (410/2015) 3 §:ssä tarkoitetulle tällaisen kunnan jäsenelle taikka yhdistykselle tai säätiölle, jolla on toimintaa tällaisessa kunnassa. Avustusta voidaan myöntää myös saariston perinteisen kulttuuriympäristön rakennusten ja rakennelmien hoitoon ja vaalimiseen.
Elinvoimakeskukset myöntävät avustuksen hakemuksesta valtion talousarvion rajoissa valtionavustuslain (688/2001) mukaisena valtionavustuksena. Elinvoimakeskukset toimittavat ympäristöministeriölle yhteenvedot hakemuksista. Ympäristöministeriö vastaa alueellisten avustuskiintiöiden valmistelusta ja niiden jakamisesta elinvoimakeskuksille kuultuaan saaristoasiain neuvottelukuntaa.
Jos avustusta myönnetään taloudelliseen toimintaan, avustukseen sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annettua komission asetusta (EU) 2023/2831, jäljempänä
de minimis -asetus
Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa avustuksen maksamista ja takaisinperintää koskevat valtionavustuslain 12, 19, 21 ja 22 §:ssä säädetyt tehtävät. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa elinvoimakeskuksen ohella myös mainitun lain 15 §:ssä säädettyjä valvontatehtäviä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtionavustuksen hakemisesta, myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä.
13 §
Saariston tilanne- ja kehityskuva
Valtioneuvoston on säännöllisesti saatettava eduskunta ajan tasalle saaristoa koskevien politiikkatoimien edistämisestä ja niissä tapahtuneista keskeisimmistä muutoksista sekä arvioitava toimien vaikutuksia antamalla eduskunnalle saariston tilanne- ja kehityskuva. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa saariston tilanne- ja kehityskuvan valmistelusta.
Tilanne- ja kehityskuvan valmistelua varten on kerättävä tilastoaineistoa saariston elinvoimaan ja sen kehitykseen keskeisesti vaikuttavista tekijöistä. Tilastoaineiston lisäksi valmistelussa on hyödynnettävä laadullista aineistoa.
14 §
Saaristoasiain neuvottelukunta
Valtioneuvosto asettaa parlamentaarisen saaristoasiain neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on seurata ja arvioida lain tavoitteiden toteutumista sekä edistää saariston erityispiirteiden huomioon ottamista päätöksenteossa. Neuvottelukunnan tarkoituksena on vahvistaa saariston elinvoimaa. Neuvottelukunta toimii maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä.
Neuvottelukunta asetetaan eduskuntaryhmien esitysten perusteella siten, että eri saaristoalueiden edustus otetaan huomioon kokoonpanossa. Neuvottelukunta voidaan asettaa enintään kuuden vuoden määräajaksi kerrallaan. Neuvottelukunnan toimintaa tukevat pääsihteeri ja sihteeristö.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä neuvottelukunnan asettamisesta, kokoonpanosta, tehtävistä, pääsihteeristä ja sihteeristöstä sekä neuvottelukunnan toimintatavoista.
15 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan  päivänä  kuuta 20 . Sen 8 § tulee kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä heinäkuuta 2027.
Tällä lailla kumotaan saariston kehityksen edistämisestä annettu laki (494/1981).
Kumotun lain nojalla saaristoisista hyvinvointialueista annettu valtioneuvoston asetus (842/2026) ja saaristokunnista ja muiden kuntien saaristo-osista, joihin sovelletaan saaristokuntaa koskevia säännöksiä, annettu valtioneuvoston asetus (1089/2016) jäävät voimaan.
Helsingissä 18…