Etusivu · Valmistellut asiat · HaVM 31/2026 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta
HaVM 31/2026 vp · Valiokunnan mietintö
Tiedot
| Tunnus | HaVM 31/2026 vp |
|---|---|
| Tyyppi | Valiokunnan mietintö |
| Kuvaus | Valiokunnan mietintö eli sen kannanotto asiasta, jonka eduskunta on lähettänyt sille valmisteltavaksi. |
| Päivämäärä | 11.11.2026 |
| Kieli | Suomi |
Aiheet
välineellistetty maahantulolaiton maahanmuuttorajaturvallisuushybridivaikuttaminenkansallinen turvallisuusrajanylityksetrajoituksetvarautuminenRajavartiolaitos
Henkilöt ja roolit
| Nimi | Rooli | Asema |
|---|---|---|
| Anna Kontula | allekirjoittaja | — |
| Alviina Alametsä | allekirjoittaja | — |
| Anne Ihanus | mainittu | lainsäädäntöneuvos |
| Jarmo Hirvonen | mainittu | esittelijäneuvos |
| Anu Konttinen | mainittu | yksikönpäällikkö |
| Krista Oinonen | mainittu | yksikönpäällikkö |
| Heini Ryynänen | mainittu | hallitussihteeri |
| Janne Salminen | mainittu | oikeuskansleri |
| Jukka Savolainen | mainittu | verkostojohtaja |
| Tommi Tiittanen | mainittu | tiedustelukeskuksen päällikkö, everstiluutnantti |
| Sara Sairanen | mainittu | ylitarkastaja |
| Teemu Naarajärvi | mainittu | erikoistutkija |
| Mauri Peltokangas | mainittu | — |
| Pihla Keto-Huovinen | mainittu | — |
| Alviina Alametsä | mainittu | — |
| Eveliina Heinäluoma | mainittu | — |
| Petri Honkonen | mainittu | — |
| Juha Hänninen | mainittu | — |
| Christoffer Ingo | mainittu | — |
| Mari Kaunistola | mainittu | — |
| Anna Kontula | mainittu | — |
| Rami Lehtinen | mainittu | — |
| Mira Nieminen | mainittu | — |
| Saku Nikkanen | mainittu | — |
| Hanna Räsänen | mainittu | — |
| Paula Werning | mainittu | — |
| Joakim Vigelius | mainittu | — |
| Juha Viitala | mainittu | — |
| Ben Zyskowicz | mainittu | — |
| Minna-Liisa Rinne | mainittu | valiokuntaneuvos |
Valiokunnat
Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskusHallintovaliokuntaOikeuskanslerinvirastoPoliisihallitusRajavartiolaitoseduskunnan oikeusasiamiehen kansliahallintovaliokuntakeskusrikospoliisiperustuslakivaliokuntapuolustusministeriösisäministeriösuojelupoliisiulkoministeriö
Teksti
Näytä koko teksti (31 522 merkkiä)
Valiokunnan mietintö HaVM 31 2026 vp HE 148/2026 vp Hallintovaliokunta Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta JOHDANTO Vireilletulo Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta ( HE 148/2026 vp Lausunto Asiasta on annettu seuraava lausunto: perustuslakivaliokunta PeVL 70/2026 vp Asiantuntijat Valiokunta on kuullut: lainsäädäntöneuvos Anne Ihanus sisäministeriö esittelijäneuvos Jarmo Hirvonen eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia yksikönpäällikkö Anu Konttinen ulkoministeriö yksikönpäällikkö Krista Oinonen ulkoministeriö hallitussihteeri Heini Ryynänen puolustusministeriö oikeuskansleri Janne Salminen Oikeuskanslerinvirasto verkostojohtaja Jukka Savolainen Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus tiedustelukeskuksen päällikkö, everstiluutnantti Tommi Tiittanen Rajavartiolaitos ylitarkastaja Sara Sairanen Rajavartiolaitos erikoistutkija Teemu Naarajärvi suojelupoliisi Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: keskusrikospoliisi Poliisihallitus HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan, että väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain voimassaoloa jatketaan 31.12.2028 asti. Lain sisältöön ei ehdoteta muutoksia. Esityksen tavoitteena on tehokkaasti torjua maahantulon välineellistämisen muodossa Suomeen kohdistettavaa painostamista, vahvistaa rajaturvallisuutta ja varautua maahantulon välineellistämisen vakavimpiin tilanteisiin. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 31.12.2026. VALIOKUNNAN PERUSTELUT Esityksen lähtökohdat Laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi ( 482/2024 368/2025 Laissa säädetään edellytyksistä, joiden mukaisesti valtioneuvoston yleisistunto voi päättää rajoittaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamista rajatulla osalla Suomen valtakunnanrajaa ja sen välittömässä läheisyydessä Suomen täysivaltaisuuden tai kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Laki koskee tilannetta, jossa vieras valtio pyrkii vihamielisesti vaikuttamaan Suomeen maahantulijoita hyväksikäyttämällä. Laki ei koske muita tilanteita. Tarve rajoituspäätöksen tekemiselle todetaan yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa. Päätöksen voi tehdä enintään kuukauden ajaksi kerrallaan. Lain soveltaminen on viimesijainen keino tilanteen hallitsemiseksi. Lakia ei ole toistaiseksi sovellettu. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lain voimassaoloa jatketaan 31.12.2028 asti. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 31.12.2026. Perustuslakivaliokunta on antanut esityksestä lausunnon PeVL 70/2026 vp Ajankohtainen turvallisuustilanne Hallintovaliokunnan asiassa saaman selvityksen mukaan turvallisuustilanne Euroopassa ja Suomen lähialueilla jatkuu jännitteisenä Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan takia. Rajavartiolaitoksen ja muiden turvallisuusviranomaisten arvion mukaan on varauduttava Venäjän pitkäkestoiseen uhkaan Euroopalle. Maahantulon välineellistäminen on yksi keinoista pyrkiä vaikuttamaan Suomen ja Euroopan unionin rajaturvallisuuteen, kansalliseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen. Keskeinen varautumiskeino on lainsäädäntö, joka sisältää viranomaisten riittävät toimivaltuudet toimia ennalta estävästi ja tehokkaasti. Suomen täysivaltaisuuden ja kansallisen turvallisuuden varmistaminen vaatii viranomaisten taktisen ja teknisen varautumisen lisäksi sääntelyä, jonka soveltaminen voidaan uhka-arvion niin vaatiessa aloittaa nopeasti. Välineellistetty maahantulo Suomen itärajalla on pidetty hallittuna rajavartiolain ( 578/2005 Hallintovaliokunta on kuvannut Suomen turvallisuusympäristön tilaa laajasti aiemmissa lakia koskevissa mietinnöissään HaVM 14/2025 vp HaVM 15/2024 vp Hallintovaliokunta katsoo, että turvallisuustilanteen vuoksi on välttämätöntä jatkaa lain voimassaoloa, jotta tilanteen mahdollisiin nopeisiin ja vakaviin muutoksiin voidaan varautua. Suomen itäraja muodostaa samalla osan EU:n ulkorajasta ja Naton Venäjän-vastaisesta rajasta, minkä vuoksi Suomen kyvyllä vastata rajaturvallisuuteen on kansallista turvallisuutta laajempaa eurooppalaista ja liittokunnan turvallisuuteen liittyvää merkitystä. Valtion täysivaltaisuuteen liittyviä näkökohtia Perustuslakivaliokunta kiinnittää nyt samoin kuin aikaisemmin ehdotettua lain voimassaoloajan pidentämistä arvioidessaan huomiota siihen, että valtioneuvoston lain 3 §:ssä tarkoitetun rajoituspäätöksen tekemisen edellytyksenä on muun ohella se, että rajoittaminen on välttämätöntä Suomen täysivaltaisuuden tai kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi ja että muut keinot eivät ole riittäviä Suomen täysivaltaisuuden tai kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi ( PeVL 14/2025 vp Perustuslakivaliokunta toistaa lausunnossaan keskeisiltä osin laista aiemmin antamissaan lausunnoissa esiin tuodut näkökohdat. Valiokunta korostaa muun muassa Suomen täysivaltaisuutta ja sitä, että rajavalvonta, rajanylityspaikoista päättäminen ja rajaliikenteen sääntely kuuluvat lähtökohtaisesti valtion suvereniteetin piiriin. Valiokunta painottaa myös edelleen, että Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta tilanne on erilainen kuin mitä kansainvälisissä sopimuksissa on käsitelty. Perustuslakivaliokunta pitää selvänä, ettei Suomi sitoutuessaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen sen lisäpöytäkirjoineen sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan ole hyväksynyt sitä, että vieras valtio saisi sopimusvaltiolle sopimusten mukaan kuuluvia velvoitteita väärin- ja hyväksikäyttämällä vakavasti vaarantaa Suomen täysivaltaisuuden tai kansallisen turvallisuuden (ks. myös PeVL 14/2025 vp PeVL 39/2020 vp PeVL 14/2018 vp Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että perustuslain 127 §:ssä säädetään velvollisuudesta osallistua isänmaan puolustukseen tai avustaa sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Perustuslakivaliokunnan mielestä sekin, että kansalaisille voidaan osoittaa tällainen velvollisuus, jonka täyttäminen voi käytännössä merkitä terveyden tai hengenkin menettämistä, osoittaa valtion suvereniteetin puolustamisen perustavanlaatuista merkitystä valtiosääntöisessä järjestelmässä. Oikeudellinen viitekehys EU-oikeus ja muu kansallinen lainsäädäntö Hallituksen esityksen perusteluissa on selostettu turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita koskevaa lainsäädäntöä, Schengenin rajasäännöstöä (EU) 2016/399, rajavartiolakia (578/2005) sekä komission vuonna 2024 antamaa muuttoliikkeen välineellistämistä koskevaa tiedonantoa (COM(2024) 570 final). Hallintovaliokunta viittaa lisäksi mietintöihinsä HaVM 14/2025 vp HaVM 15/2024 vp Yhteenvetona voidaan todeta, että kansallisesti tai EU:ssa ei ole lain voimaantulon jälkeen tullut voimaan sellaista uutta lainsäädäntöä, jolla olisi merkitystä väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain tarpeen arvioinnissa. Esimerkiksi Euroopan unionin uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen (pakti) muodostavia säädöksiä on sovellettu 12.6.2026 alkaen, mutta ne ovat tulleet voimaan jo 11.6.2024. Paktiin kuuluva kriisiasetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1359 muuttoliikkeeseen ja turvapaikanhakuun liittyviin kriisitilanteisiin ja ylivoimaisen esteen tilanteisiin vastaamisesta ja asetuksen (EU) 2021/1147 muuttamisesta PeVL 26/2024 vp Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan lain voimassaolon aikana ei ole toistaiseksi tunnistettu uusia lainsäädännöllisiä keinoja, joilla voitaisiin saavuttaa lain tavoite torjua välineellistettyä maahantuloa. Unionin tilaa koskevassa puheessaan 16.9.2026 komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on korostanut, että Eurooppa tarvitsee keinoja suojata rajojaan kaikissa tilanteissa, erityisesti skenaarioissa, joissa masinoidaan laajamittaista liikkumista ja käytetään sitä aseena. Tämän vuoksi komissio tulee esittämään uuden, eurooppalaisen hätätilakehyksen perustamista. Sitä sovellettaisiin tarkoin määriteltyjen kriteerien perusteella, ja se mahdollistaisi ajallisesti rajoitetun ja tiukasti määritellyn jouston vakiomenettelyistä. Toistaiseksi asiasta ei valiokunnalla ole tarkempia tietoja, joten lakia koskeva oikeudellinen arvio tulee tehdä voimassa olevan EU-oikeuden perusteella. Lain voimaantulon jälkeen hallintovaliokunnan tietoon ei ole tullut uutta EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka olisi merkityksellistä asian arvioinnissa. EU-tuomioistuin ei ole toistaiseksi arvioinut välineellistettyyn maahantulon tilanteeseen liittyvän lainsäädännön yhteensopivuutta EU-lainsäädännön kanssa, vaan se on ottanut kantaa joukoittaiseen maahantuloon liittyvään lainsäädäntöön. Valiokunnan saaman tiedon mukaan EU-tuomioistuimessa ei ole vireillä uusia tapauksia, joissa olisi kyse välineellistetystä maahantulosta. Valiokunta toteaa myös, että eduskunta on väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain säätämisen yhteydessä hyväksynyt hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta edelleen voimassaolevan lausuman, jossa edellytetään, että valtioneuvosto seuraa aktiivisesti EU-lainsäädännön ja sen tulkintakäytännön kehitystä, sekä toimii aloitteellisesti Euroopan unionin komission ja muiden jäsenvaltioiden suuntaan, jotta Suomi saa tulevaisuudessa käyttöönsä kaikki EU-lainsäädännön välineellistetyn maahantulon torjuntaan ja hallintaan soveltuvat tuki- ja poikkeustoimet ( EV 68/2024 vp HaVM 15/2024 vp Kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja muun oikeudellisen toimintaympäristön kehitys Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan lain voimaantulon jälkeen ei ole tullut uutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntöä, joka olisi merkityksellistä asian arvioinnissa. EIT ei ole toistaiseksi ratkaissut tapauksia, jotka olisivat yhteneviä Suomen itärajan välineellistetyn maahantulon tilanteen kanssa. EIT:ssä on edelleen vireillä Latviaa, Liettuaa ja Puolaa vastaan tehtyjä valituksia, jotka liittyvät maiden ja Valko-Venäjän välisten rajojen tilanteeseen vuosina 2021—2023. Näistä valituksista kolme (C.O.C.G. ja muut v. Liettua, nro 17764/22; H.M.M. ja muut v. Latvia, nro 42165/22; ja R.A. ja muut v. Puola nro 42120/22) on siirretty vuoden 2024 kevään ja kesän aikana Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston käsiteltäväksi. EIT on myöntänyt Suomelle sivuväliintulo-oikeuden kyseisissä valitusasioissa sekä puheoikeuden suuren jaoston pääkäsittelyihin. Valiokunnan saaman tiedon mukaan ratkaisut näissä asioissa annetaan marraskuun 2026 lopulla. YK:n kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) on käsittelyssä Liettuan toukokuussa 2025 Valko-Venäjää vastaan nostama kanne, joka liittyy välineellistettyyn maahantuloon. Liettua perustaa kanteensa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen (ns. Palermon yleissopimus) maahanmuuttajien salakuljetusta koskevaan lisäpöytäkirjaan (SopS 72 ja 73/2006) katsoen Valko-Venäjän tukeneen maahanmuuttajien laitonta salakuljetusta Liettuaan ja toiminnallaan vahingoittaneen Liettuan täysivaltaisuutta, turvallisuutta ja yleistä järjestystä sekä niiden salakuljetettujen maahanmuuttajien oikeuksia ja etuja, jotka ovat joutuneet kärsimään vakavista väärinkäytöksistä yrittäessään päästä Liettuan alueelle. Selvityksen mukaan Puola ja Venäjä ovat ilmoittaneet tekevänsä väliintulon kanteen käsittelyyn, ja EU on toimittanut huomioita tuomioistuimelle. Euroopan neuvoston muuttoliikettä ja Euroopan ihmisoikeussopimusta käsittelevä julistus Hallintovaliokunnan tietoon on myös saatettu muuttoliikettä ja Euroopan ihmisoikeussopimusta käsittelevä poliittinen julistus, joka on hyväksytty Euroopan neuvoston ulkoministerikokouksessa Chișinăussa, Moldovassa 15.5.2026. Julistus käsittelee valtioiden oikeutta hallita maahanmuuttoa ja suojella kansallista turvallisuutta suhteessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamiin oikeuksiin. Julistuksessa tunnustetaan ensimmäistä kertaa Euroopan neuvoston piirissä maahanmuuton välineellistäminen ilmiönä, joka luo haasteita kansalliselle turvallisuudelle. Julistuksessa huomioidaan, että ilmiötä voidaan pitää uutena, nykyajan ilmiönä, joka on syntynyt tietyssä geopoliittisessa ja turvallisuuspoliittisessa kontekstissa ja joka aiheuttaa erityisiä haasteita alueelliselle koskemattomuudelle ja kansalliselle turvallisuudelle sekä uhkaa heikentää yleissopimusjärjestelmän tukea ja eheyttä. Julistuksessa todetaan, että välineellistettyihin muuttoliikkeisiin osallistuvilla henkilöillä on oikeus yleissopimuksen sekä muun eurooppalaisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisten oikeuksiensa kunnioittamiseen ja suojeluun, yleissopimuksen ja muun eurooppalaisen ja kansainvälisen oikeuden sallimissa rajoissa. Julistuksessa muistutetaan kuitenkin, että valtion rajan laittomaan ylittämiseen pyrkivien henkilöiden toiminta voi olla merkityksellistä arvioitaessa valtion velvoitteiden noudattamista tiettyjen sopimusmääräysten osalta. Julistuksessa huomioidaan myös, että maahanmuuton välineellistäminen aiheuttaa haasteita valtioiden perusvelvollisuudelle suojella kaikkia lainkäyttövaltaansa kuuluvia henkilöitä, turvata rajansa sekä ylläpitää kansallista turvallisuutta ja yleistä järjestystä. Julistuksessa todetaan, ettei vihamielisen valtion tai muun toimijan voida sallia horjuttavan eurooppalaisia demokratioita eikä niitä arvoja, joille yleissopimus perustuu, eikä väärinkäyttävän järjestelmää, jonka tarkoituksena on suojella näitä arvoja. Julistusta voidaan pitää merkityksellisenä osoituksena Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden yhteisestä näkemyksestä välineellistämisen turvallisuushaasteista. Julistus ei kuitenkaan ole Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta oikeudellisesti sitova. Lain voimassaolon jatkamisen välttämättömyys ja kesto Väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain sisältöön ei ehdoteta muutoksia. Perustuslakivaliokunta arvioi edelleen, että kyse on perustuslain 73 §:n mukaisesta rajatusta poikkeuksesta perustuslakiin. Valiokunnan arvioitavana on siten ollut kysymys lain voimassaoloajan pidentämisestä kahdella vuodella. Perustuslakivaliokunta ei ole nyt arvioitavana olevaa lakia aikaisemmin arvioidessaan nimenomaisesti kiinnittänyt huomiota lain voimassaoloajan täsmälliseen pituuteen. Valiokunta on aikaisemmin arvioinut erilaisissa sääntely-yhteyksissä määräaikaisten poikkeuslakien voimassaolon pituutta (ks. esim. PeVL 25/2005 vp PeVL 46/2004 vp PeVL 67/2002 vp PeVL 59/2001 vp PeVL 25/2005 vp PeVL 67/2002 vp Perustuslakivaliokunta on painottanut, että poikkeusta perustuslaista merkitsevän sääntelyn on oltava välttämätöntä ( PeVL 26/2024 vp PeVL 26/2024 vp Väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain soveltamiskynnys on varsin korkea ja sidottu välttämättömyyteen ( PeVL 26/2024 vp PeVL 14/2025 vp Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin todennut, että jo lain voimassaololla voidaan arvioida olevan ennalta estävä vaikutus ( PeVL 14/2025 vp PeVL 26/2024 vp Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että valtioneuvoston tulee seurata tarkasti niin turvallisuustilanteen kuin merkityksellisen oikeustilan mahdollisia muutoksia ja reagoida asiaan tarvittaessa lainsäädäntötoimin. Lain soveltamiseen varautuminen Laissa tarkoitetun rajoituspäätöksen toimeenpanosta vastaa Rajavartiolaitos. Muut viranomaiset voivat antaa Rajavartiolaitokselle virka-apua voimassa olevan lainsäädännön mukaisin toimivaltuuksin. Rajavartiolaitos on varautunut lain soveltamiseen laatimalla kattavan ohjeistuksen ja kouluttamalla henkilökuntaansa. Ohjeistuksessa ja koulutuksessa lain säännöksiä ja menettelytapoja on tarkennettu käytännön toiminnan näkökulmasta. Erityisinä painopisteinä ovat poikkeusperusteiden arviointi, erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tunnistaminen sekä toiminta mahdollisessa maahantunkeutumisen torjunnassa. Ohjeistuksen ja koulutuksen tarkoituksena on varmistaa, että Rajavartiolaitoksen ja sitä tukevien muiden viranomaisten toiminta on mahdollisessa lain soveltamistilanteessa yhdenmukaista ja lainmukaista kaikilla alueilla. Rajavartiolaitos ylläpitää aktiivisesti valmiutta lain soveltamiseen. Eduskunnan asema Lain säätämisen ja lain voimassaolon jatkamisen yhteydessä on käsitelty eduskunnan vaikutusmahdollisuuksia lain mahdollisessa soveltamistilanteessa. Lain 3 §:n 3 momentin mukaan valtioneuvoston on viipymättä annettava 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä selvitys eduskunnan hallintovaliokunnalle, ulkoasiainvaliokunnalle ja puolustusvaliokunnalle. Valiokunnat voivat antaa selvityksen johdosta lausunnon valtioneuvostolle tai ministeriölle. Hallintovaliokunta voi myös laatia selvityksen pohjalta mietinnön täysistunnolle, jos valiokunta katsoo asian merkityksen sitä vaativan. Hallintovaliokunta on katsonut ( HaVM 14/2025 vp 1552/2011 Perustuslakivaliokunta korostaa edelleen eduskunnan tiedonsaantioikeuksien merkitystä. Tarvittaessa käytettävissä ovat myös perustuslain 44 §:n mukaiset tiedonanto- ja selontekomenettelyt. Toimitusministeristö Lain voimassaolo ehdotetulla tavalla jatkuu eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan ja siten myös toimitusministeristön oloihin. Toimitusministeristön asemasta ei ole nimenomaisia säännöksiä. Hallintovaliokunnalle esitetyn selvityksen mukaan toimitusministeristöllä on muodollisesti sama toimivalta kuin hallituksella ennen eduskuntavaaleja tai eronpyyntöä. Toimitusministeristön toimivaltaa rajoittaa kuitenkin se, että toimitusministeristön asema ei perustu perustuslain edellyttämällä tavalla eduskunnan luottamukseen. Selvityksen mukaan toimitusministeristön toimivaltaa arvioidaan perustuslaissa säädetyn valtiollisten tehtävien jaon ja parlamentarismin periaatteiden perusteella. Toimitusministeristön on katsottu voivan hoitaa välttämättömät juoksevat rutiiniasiat, mutta myös sellaiset kiireelliset asiat, joiden ratkaisua ei voida siirtää uudelle hallitukselle. Tällaisiin ratkaisuihin kuuluvat myös mahdolliset kansallisen kriisitilanteen vaatimat ratkaisut. Oikeuskanslerin tehtäviin ja toimivaltaan kuuluu valvoa myös toimitusministeristön päätöksenteon oikeudellisten rajojen noudattamista. Säätämisjärjestys Perustuslakivaliokunta katsoo, että ehdotonta valtiosääntöoikeudellista estettä käsitellä nyt arvioitava poikkeuslaki poikkeuksellisesti perustuslain 73 §:n 2 momentin tarkoittamassa kiireellisessä menettelyssä ei ole, jos säännöksessä tarkoitettu viiden kuudesosan vaatimus ääntenlaskennassa toteutuu. VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS Hallintovaliokunnan päätösehdotus: Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 148/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. Eduskunta käsittelee hallituksen esitykseen HE 148/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen perustuslain 73 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Helsingissä 11.11.2026 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Mauri Peltokangas ps varapuheenjohtaja Pihla Keto-Huovinen kok jäsen Alviina Alametsä vihr jäsen Eveliina Heinäluoma sd jäsen Petri Honkonen kesk jäsen Juha Hänninen kok jäsen Christoffer Ingo r jäsen Mari Kaunistola kok jäsen Anna Kontula vas jäsen Rami Lehtinen ps jäsen Mira Nieminen ps jäsen Saku Nikkanen sd jäsen Hanna Räsänen kesk jäsen Paula Werning sd jäsen Joakim Vigelius ps jäsen Juha Viitala sd jäsen Ben Zyskowicz kok Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Minna-Liisa Rinne Vastalause Perustelut Käsiteltävänä oleva esitys koskee poikkeuslakina hyväksytyn lain voimassaolon jatkoa vuoden 2028 loppuun asti. Lain sisältöön ei esitetä muutoksia. Esityksessä ehdotetaan lain hyväksymistä jälleen poikkeuslakina eli perustuslain 73 §:n mukaisessa säätämisjärjestyksessä rajattuna poikkeuksena perustuslakiin. Hallintovaliokunta on antanut asiasta mietinnön lakia alun perin vuodeksi hyväksyttäessä ( HaVM 15/2024 vp HaVM 14/2025 vp Suomella on oikeus ja velvollisuus valvoa rajojaan ja turvata kansallista turvallisuutta. Suomen tulee vastata autoritaarisen, kansainvälisestä oikeudesta piittaamattoman ja raakaa hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvän Venäjän toimiin. Tämä ei kuitenkaan oikeuta tai edellytä hylkäämään Suomen omaa oikeusvaltiota, perustuslain keskeisiä ratkaisuja ja sitoutumista kansainväliseen oikeuteen. Käsiteltävän lain ytimessä on pyrkimys mahdollistaa turvapaikanhaun estäminen osalla Suomen valtakunnanrajaa. Turvapaikkaa hakemaan pyrkivää henkilöä voitaisiin lain käyttöönoton myötä estää saapumasta maahan tai hänet voitaisiin poistaa maasta ilman mahdollisuutta jättää turvapaikkahakemus ja ilman valituskelpoista päätöstä. Esitys on ilmeisessä ristiriidassa ainakin ehdottoman palautuskiellon, oikeuden elämään, kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun kiellon, joukkokarkotusten kiellon, oikeusturvan ja oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä turvapaikkaoikeuden kanssa, sellaisina kuin ne on suojattu muun muassa Suomen perustuslaissa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, pakolaisten oikeusasemaa koskevassa sopimuksessa, kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa sopimuksessa, YK:n kidutuksen vastaisessa sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä näitä koskevassa tulkintakäytännössä. Asetelma on oikeudellisesti yksinkertainen ja kiistaton. Tätä ei muuta se, että lakiin ennen sen hyväksymistä tehtiin eduskuntakäsittelyssä eräitä näennäisiä muutoksia, kuten mahdollisuus kirjalliseen maasta poistamisen uudelleen arvioinnin vaatimiseen, jota ei voida pitää perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa tarkoitettuna oikeusturvakeinona todellisen valitusoikeuden puuttuessa täysin. Turvapaikkaoikeuden ytimessä oleva yksilöllinen arvio korvautuisi lain soveltamistilanteissa yksittäisen rajavartijan pikaisella kasvotusten, yli kieli- ja kulttuurimuurien tapahtuvassa vuorovaikutustilanteessa tekemällä päätöksellä siitä, olisiko turvapaikkahakemus pääsäännöstä poiketen välttämätöntä ottaa vastaan. Lain soveltaminen johtaisi mielivaltaiseen menettelyyn, joka vaarantaisi ehdottoman palautuskiellon loukkaamattomuuden lisäksi yhdenvertaisuuden, lapsen oikeudet, oikeuden perhe-elämään ja esimerkiksi vammaisten oikeudet. On kyseenalaista, miten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeudet kyettäisiin lakia sovellettaessa turvaamaan. Henkilön ikä, vammaisuus tai haavoittuva asema eivät ole seikkoja, jotka välttämättä olisivat helposti todennettavissa sanotussa tilanteessa. Kansainvälisen suojelun perusteet eivät toisaalta ole sidottuja siihen, onko henkilö erityisen haavoittuvassa asemassa, ja ehdoton palautuskielto velvoittaa olemaan palauttamatta epäinhimillisiin oloihin ketään täysin riippumatta hänen henkilökohtaisista tekijöistään. Mahdollinen välineellistäminen ei myöskään poista vainon tai ihmisoikeusloukkausten kohteen oikeutta kansainväliseen suojeluun. Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ovat erottamaton ja kiinteä osa nykyistä kotimaista perusoikeusjärjestelmää ja Suomen valtiosääntöä. Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 27 artiklan mukaan valtio ei voi vedota sisäisen oikeutensa määräyksiin perusteena valtiosopimuksen täyttämättä jättämiselle. Poikkeuslakimenettelyllä ei voida ratkaista ristiriitaa kansainvälisten sopimusten kanssa eikä poikkeuslailla voida tehokkaasti poiketa Suomea sitovista ihmisoikeusvelvoitteista. Ehdotus on ristiriidassa myös sellaisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa, joista poikkeaminen ei ole sallittua edes sodan tai muun hätätilan aikana. Nyt muutettavaa lakia säädettäessä ja nyt käsiteltävässä esityksessä on viitattu siihen, ettei Euroopan ihmisoikeustuomioistuin olisi toistaiseksi ratkaissut tapauksia, jotka olisivat yhteneviä Suomen itärajan välineellistetyn maahantulon tilanteen kanssa. Ihmisoikeustuomioistuimen laajasta turvapaikkaoikeudellisesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin selviä reunaehtoja hyväksyttävien rajavalvontatoimien ja turvapaikkamenettelyyn pääsyn suhteen. Ihmisoikeustuomioistuin on turvapaikkaoikeudellisessa oikeuskäytännössään soveltanut ennen kaikkea Euroopan ihmisoikeussopimuksen ehdottomia 2 (oikeus elämään) ja 3 artikloja (kidutuksen kielto, josta johdettu palautuskielto) sekä sopimuksen neljännen lisäpöytäkirjan 4 artiklaa (joukkokarkotusten kielto). Ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut turvapaikanhakijan menettelyllisten oikeuksien velvoittavuutta ja turvaamista myös poikkeuksellisissa oloissa. Tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että ihmisoikeussopimuksen velvoitteet edellyttävät valtioita takaamaan maahantulijoille tehokkaan ja tosiasiallisen mahdollisuuden päästä laillista maahantuloa koskeviin menettelyihin. Tuomioistuin on pitänyt erityisen keskeisenä tosiasiallista mahdollisuutta jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus siten, että se tulee asiallisesti vireille. Ihmisoikeustuomioistuin on erikseen todennut, että niiden sopimusvaltioiden osalta, joiden raja muodostaa myös Schengen-alueen ulkorajan, ihmisoikeussopimuksen oikeuksien tehokas toteutuminen edellyttää, että valtiot mahdollistavat laillisia väyliä maahan pääsemiseksi valtion rajalle saapuneille. Ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä useita Liettuaa, Latviaa ja Puolaa vastaan tehtyjä valituksia, jotka liittyvät maiden ja Valko-Venäjän välisten rajojen tilanteeseen vuosina 2021-2023. Kolmessa tuomioistuimen suureen jaostoon siirretyssä tapauksessa sivuväliintulon tehnyt Suomi on nimenomaisesti painottanut näiden tapausten merkitystä välineellistämiskysymyksen suhteen. Ratkaisuja tuomioistuimelta odotetaan lähiaikoina, mikä osaltaan asettaa kyseenalaiseksi myös käsiteltävässä esityksessä ehdotetun lain voimassaoloajan pidentämisen tällä kertaa peräti kahdella vuodella. Perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden lisäksi käsiteltävä lainsäädäntö on myös yksiselitteisessä ristiriidassa EU-oikeuden - niin primääri- kuin sekundäärioikeuden - kanssa. Turvapaikkahakemusten käsittelyä asianmukaisessa menettelyssä koskevat erityisesti EU:n turvapaikka-asetusten vaatimukset ja EU:n perusoikeuskirjan turvapaikkaoikeutta koskeva perusoikeussäännös. Kansallisen lainsäädännön ollessa käsiteltävän lakiehdotuksen tavoin ristiriidassa EU-oikeuden kanssa, tuomioistuimen tai muun viranomaisen on EU-oikeuden etusijaperiaatteen mukaisesti sovellettava kansallisen lainsäädännön sijasta EU-oikeutta. Euroopan unionin uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen voimaantulon myötä suurin osa turvapaikka-asioita koskevasta lainsäädännöstä on tätä nykyä myös suoraan sovellettavaa EU-lainsäädäntöä, jolloin kansallinen liikkumavara on entisestään kaventunut. Lakia säädettäessä ja nyt käsiteltävässä esityksessä on esitetty, ettei EU-tuomioistuimessa ole ollut ratkaistavana tapauksia, jotka olisivat yhteneviä Suomen itärajan välineellistetyn maahantulon tilanteen kanssa. Kuitenkin esimerkiksi unionin tuomioistuimen Liettuaa koskenut tuomio C-72/22 käsittelee tilannetta, joka on hyvin samankaltainen kuin itärajalla nähty välineellistämistilanne, ja ratkaisu on suoraan sovellettavissa itärajan tilanteeseen. Ratkaisussa tuomioistuin katsoi, ettei edes sotatila, poikkeustila tai kansallinen hätätilanne oikeuttanut poikkeamista menettelydirektiivistä ja turvapaikanhaun estämistä. EU-tuomioistuin ei ole hyväksynyt väitettä siitä, että jäsenvaltio olisi voinut kansalliseen turvallisuuteen (SEU 4 artiklan 2 kohtaan tai SEUT 72 artiklaan) vetoamalla poiketa jonkin turvapaikkadirektiivin säännöksistä. Toimivalta linjata EU-oikeuden tulkintaa toisin kuin se ilmenee EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä kuuluu ainoastaan EU-tuomioistuimelle. Myös esityksessä viitatussa komission 11.12.2024 antamassa välineellistämistilanteita nimenomaisesti koskevassa tiedonannossa (COM(2024) 570) painotetaan, että jäsenvaltioiden poikkeuksellistenkin toimien tulee noudattaa EU:n lainsäädännössä säädettyjä rajoituksia ja edellytyksiä, ja että jäsenvaltioiden on EU:n ulkorajoja valvoessaan samalla kunnioitettava perusoikeuksia ja palautuskiellon periaatetta. Kaikkien toimenpiteiden tulee olla oikeasuhteisia ja niiden on rajoituttava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä. Esitetyn lain hyväksyminen perustuslain 73 §:n mukaisessa perustuslainsäätämisjärjestyksessä poikkeuslakina ei poista ristiriitaa lain ja EU-oikeuden välillä eikä oikeuta EU-oikeutta rikkovia tekoja tai laiminlyöntejä. Eduskunnan ei tulisi edelleenkään hyväksyä esitystä, joka tietoisesti rikkoo Suomen jäsenyysvelvoitteita ja samalla jättää täysin auki, millaisia oikeusvaikutuksia sääntelyllä voi tämän ristiriidan vuoksi käytännössä olla. Esitetyn keinon sijaan Suomella on mahdollisuus vastata tilanteeseen oikeusvaltion tavoin eli toimimalla toisin kuin Venäjä. Vaikka välineellistetystä maahantulosta tai merkittävästä turvapaikanhakijoiden liikkumisesta itärajalla ei tällä hetkellä ylipäänsä ole viitteitä, välineellistetyn maahantulon mahdolliseen jatkumiseen tai lisääntymiseen on mahdollista vastata tehokkaalla turvapaikkamenettelyllä (ilmeisen perusteettomien hakemusten nopeutetut menettelyt, tutkimatta jättämiset ja rajamenettelyn käyttö mukaan lukien), panostamalla hakemusten käsittelyyn ja vastaanottojärjestelmään, perustamalla tarvittaessa järjestelykeskuksia sekä hyödyntämällä EU:n turvapaikkalainsäädännön mahdollistamaa jäsenvaltioiden, EU:n turvapaikkaviraston ja Euroopan raja- ja merivartioviraston tukea. Jäsenvaltio voisi myös pyytää lupaa erityisiin toimiin, kuten tietyistä menettelysäännöksistä joustamiseen. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan mukaan jos kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo aiheuttaa jäsenvaltiossa hätätilanteen, neuvosto voi komission ehdotuksesta hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä jäsenvaltion hyväksi. Myös tuore EU:n turvapaikkajärjestelmän laaja kokonaisuudistus, mukaan lukien niin sanottu kriisiasetus, tarjoaa keinoja nimenomaan välineellistetyn maahantulon tilanteisiin vastaamiseksi, sallimatta kuitenkaan turvapaikanhaun estämistä. Myös tilanteissa, joissa valtakunnanrajalle pyrittäisiin tunkeutumaan isoin väkijoukoin tai väkivaltaisesti, tarjoavat jo nykyinen lainsäädäntö, rajavartijoiden toimivaltuudet, fyysiset rajaesteet ja tarvittaessa valmiuslain määräykset tehokkaita keinoja rajaturvallisuuden varmistamiseksi. Puheena olevan lain perusratkaisuihin liittyvien ylitsepääsemättömien ongelmien lisäksi huomionarvoista on, että lausuttavana olevassa esityksessä ehdotetaan alun perin vuodeksi säädetyn ja sittemmin puolellatoista vuodella jatketun poikkeuslain voimassaoloa jatkettavaksi tällä kertaa peräti kahdella vuodella. Lain kokonaisvoimassaoloaika pitenisi näin jo lähes neljään ja puoleen vuoteen, ja voimassaolo jatkuisi pitkälle keväällä 2027 valittavan uuden eduskunnan toimikaudelle. Hallituksen esityksessä esitetyt perusteet niin poikkeuslain voimassaolon jatkamiselle nykyisessä tilanteessa ylipäätään, kuin esitetylle, aiempaa pidemmälle voimassaoloajalle ovat silmiinpistävän ohuet asian merkitykseen nähden. Merkitystä on myös sillä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä useita asian kannalta merkityksellisiä valituksia, joihin annettaneen ratkaisu lähiaikoina. Perustuslain 73 §:n vaatimus perustuslakiin tehtävän poikkeuksen rajatusta luonteesta ja poikkeuslakien välttämisen periaate edellyttävät myös ajallista rajausta välttämättömään. Äärimmäisestä poikkeuksesta ei saa muodostua uutta normaalia. Esitys on perusratkaisuiltaan syvästi ongelmallinen suomalaisen oikeusvaltion kannalta. Eduskunnan ei tulisi hyväksyä sitä missään säätämisjärjestyksessä. Ehdotus Edellä olevan perusteella ehdotamme, että lakiehdotus hylätään. Helsingissä 11.11.2026 Anna Kontula vas Alviina Alametsä vihr
Valiokunnan mietintö HaVM 31 2026 vp HE 148/2026 vp Hallintovaliokunta Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta JOHDANTO Vireilletulo Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta ( HE 148/2026 vp Lausunto Asiasta on annettu seuraava lausunto: perustuslakivaliokunta PeVL 70/2026 vp Asiantuntijat Valiokunta on kuullut: lainsäädäntöneuvos Anne Ihanus sisäministeriö esittelijäneuvos Jarmo Hirvonen eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia yksikönpäällikkö Anu Konttinen ulkoministeriö yksikönpäällikkö Krista Oinonen ulkoministeriö hallitussihteeri Heini Ryynänen puolustusministeriö oikeuskansleri Janne Salminen Oikeuskanslerinvirasto verkostojohtaja Jukka Savolainen Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus tiedustelukeskuksen päällikkö, everstiluutnantti Tommi Tiittanen Rajavartiolaitos ylitarkastaja Sara Sairanen Rajavartiolaitos erikoistutkija Teemu Naarajärvi suojelupoliisi Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: keskusrikospoliisi Poliisihallitus HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan, että väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain voimassaoloa jatketaan 31.12.2028 asti. Lain sisältöön ei ehdoteta muutoksia. Esityksen tavoitteena on tehokkaasti torjua maahantulon välineellistämisen muodossa Suomeen kohdistettavaa painostamista, vahvistaa rajaturvallisuutta ja varautua maahantulon välineellistämisen vakavimpiin tilanteisiin. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 31.12.2026. VALIOKUNNAN PERUSTELUT Esityksen lähtökohdat Laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi ( 482/2024 368/2025 Laissa säädetään edellytyksistä, joiden mukaisesti valtioneuvoston yleisistunto voi päättää rajoittaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamista rajatulla osalla Suomen valtakunnanrajaa ja sen välittömässä läheisyydessä Suomen täysivaltaisuuden tai kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Laki koskee tilannetta, jossa vieras valtio pyrkii vihamielisesti vaikuttamaan Suomeen maahantulijoita hyväksikäyttämällä. Laki ei koske muita tilanteita. Tarve rajoituspäätöksen tekemiselle todetaan yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa. Päätöksen voi tehdä enintään kuukauden ajaksi kerrallaan. Lain soveltaminen on viimesijainen keino tilanteen hallitsemiseksi. Lakia ei ole toistaiseksi sovellettu. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lain voimassaoloa jatketaan 31.12.2028 asti. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 31.12.2026. Perustuslakivaliokunta on antanut esityksestä lausunnon PeVL 70/2026 vp Ajankohtainen turvallisuustilanne Hallintovaliokunnan asiassa saaman selvityksen mukaan turvallisuustilanne Euroopassa ja Suomen lähialueilla jatkuu jännitteisenä Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan takia. Rajavartiolaitoksen ja muiden turvallisuusviranomaisten arvion mukaan on varauduttava Venäjän pitkäkestoiseen uhkaan Euroopalle. Maahantulon välineellistäminen on yksi keinoista pyrkiä vaikuttamaan Suomen ja Euroopan unionin rajaturvallisuuteen, kansalliseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen. Keskeinen varautumiskeino on lainsäädäntö, joka sisältää viranomaisten riittävät toimivaltuudet toimia ennalta estävästi ja tehokkaasti. Suomen täysivaltaisuuden ja kansallisen turvallisuuden varmistaminen vaatii viranomaisten taktisen ja teknisen varautumisen lisäksi sääntelyä, jonka soveltaminen voidaan uhka-arvion niin vaatiessa aloittaa nopeasti. Välineellistetty maahantulo Suomen itärajalla on pidetty hallittuna rajavartiolain ( 578/2005 Hallintovaliokunta on kuvannut Suomen turvallisuusympäristön tilaa laajasti aiemmissa lakia koskevissa mietinnöissään HaVM 14/2025 vp HaVM 15/2024 vp Hallintovaliokunta katsoo, että turvallisuustilanteen vuoksi on välttämätöntä jatkaa lain voimassaoloa, jotta tilanteen mahdollisiin nopeisiin ja vakaviin muutoksiin voidaan varautua. Suomen itäraja muodostaa samalla osan EU:n ulkorajasta ja Naton Venäjän-vastaisesta rajasta, minkä vuoksi Suomen kyvyllä vastata rajaturvallisuuteen on kansallista turvallisuutta laajempaa eurooppalaista ja liittokunnan turvallisuuteen liittyvää merkitystä. Valtion täysivaltaisuuteen liittyviä näkökohtia Perustuslakivaliokunta kiinnittää nyt samoin kuin aikaisemmin ehdotettua lain voimassaoloajan pidentämistä arvioidessaan huomiota siihen, että valtioneuvoston lain 3 §:ssä tarkoitetun rajoituspäätöksen tekemisen edellytyksenä on muun ohella se, että rajoittaminen on välttämätöntä Suomen täysivaltaisuuden tai kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi ja että muut keinot eivät ole riittäviä Suomen täysivaltaisuuden tai kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi ( PeVL 14/2025 vp Perustuslakivaliokunta toistaa lausunnossaan keskeisiltä osin laista aiemmin antamissaan lausunnoissa esiin tuodut näkökohdat. Valiokunta korostaa muun muassa Suomen täysivaltaisuutta ja sitä, että rajavalvonta, rajanylityspaikoista päättäminen ja rajaliikenteen sääntely kuuluvat lähtökohtaisesti valtion suvereniteetin piiriin. Valiokunta painottaa myös edelleen, että Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta tilanne on erilainen kuin mitä kansainvälisissä sopimuksissa on käsitelty. Perustuslakivaliokunta pitää selvänä, ettei Suomi sitoutuessaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen sen lisäpöytäkirjoineen sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan ole hyväksynyt sitä, että vieras valtio saisi sopimusvaltiolle sopimusten mukaan kuuluvia velvoitteita väärin- ja hyväksikäyttämällä vakavasti vaarantaa Suomen täysivaltaisuuden tai kansallisen turvallisuuden (ks. myös PeVL 14/2025 vp PeVL 39/2020 vp PeVL 14/2018 vp Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että perustuslain 127 §:ssä säädetään velvollisuudesta osallistua isänmaan puolustukseen tai avustaa sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Perustuslakivaliokunnan mielestä sekin, että kansalaisille voidaan osoittaa tällainen velvollisuus, jonka täyttäminen voi käytännössä merkitä terveyden tai hengenkin menettämistä, osoittaa valtion suvereniteetin puolustamisen perustavanlaatuista merkitystä valtiosääntöisessä järjestelmässä. Oikeudellinen viitekehys EU-oikeus ja muu kansallinen lainsäädäntö Hallituksen esityksen perusteluissa on selostettu turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita koskevaa lainsäädäntöä, Schengenin rajasäännöstöä (EU) 2016/399, rajavartiolakia (578/2005) sekä komission vuonna 2024 antamaa muuttoliikkeen välineellistämistä koskevaa tiedonantoa (COM(2024) 570 final). Hallintovaliokunta viittaa lisäksi mietintöihinsä HaVM 14/2025 vp HaVM 15/2024 vp Yhteenvetona voidaan todeta, että kansallisesti tai EU:ssa ei ole lain voimaantulon jälkeen tullut voimaan sellaista uutta lainsäädäntöä, jolla olisi merkitystä väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain tarpeen arvioinnissa. Esimerkiksi Euroopan unionin uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen (pakti) muodostavia säädöksiä on sovellettu 12.6.2026 alkaen, mutta ne ovat tulleet voimaan jo 11.6.2024. Paktiin kuuluva kriisiasetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1359 muuttoliikkeeseen ja turvapaikanhakuun liittyviin kriisitilanteisiin ja ylivoimaisen esteen tilanteisiin vastaamisesta ja asetuksen (EU) 2021/1147 muuttamisesta PeVL 26/2024 vp Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan lain voimassaolon aikana ei ole toistaiseksi tunnistettu uusia lainsäädännöllisiä keinoja, joilla voitaisiin saavuttaa lain tavoite torjua välineellistettyä maahantuloa. Unionin tilaa koskevassa puheessaan 16.9.2026 komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on korostanut, että Eurooppa tarvitsee keinoja suojata rajojaan kaikissa tilanteissa, erityisesti skenaarioissa, joissa masinoidaan laajamittaista liikkumista ja käytetään sitä aseena. Tämän vuoksi komissio tulee esittämään uuden, eurooppalaisen hätätilakehyksen perustamista. Sitä sovellettaisiin tarkoin määriteltyjen kriteerien perusteella, ja se mahdollistaisi ajallisesti rajoitetun ja tiukasti määritellyn jouston vakiomenettelyistä. Toistaiseksi asiasta ei valiokunnalla ole tarkempia tietoja, joten lakia koskeva oikeudellinen arvio tulee tehdä voimassa olevan EU-oikeuden perusteella. Lain voimaantulon jälkeen hallintovaliokunnan tietoon ei ole tullut uutta EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka olisi merkityksellistä asian arvioinnissa. EU-tuomioistuin ei ole toistaiseksi arvioinut välineellistettyyn maahantulon tilanteeseen liittyvän lainsäädännön yhteensopivuutta EU-lainsäädännön kanssa, vaan se on ottanut kantaa joukoittaiseen maahantuloon liittyvään lainsäädäntöön. Valiokunnan saaman tiedon mukaan EU-tuomioistuimessa ei ole vireillä uusia tapauksia, joissa olisi kyse välineellistetystä maahantulosta. Valiokunta toteaa myös, että eduskunta on väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain säätämisen yhteydessä hyväksynyt hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta edelleen voimassaolevan lausuman, jossa edellytetään, että valtioneuvosto seuraa aktiivisesti EU-lainsäädännön ja sen tulkintakäytännön kehitystä, sekä toimii aloitteellisesti Euroopan unionin komission ja muiden jäsenvaltioiden suuntaan, jotta Suomi saa tulevaisuudessa käyttöönsä kaikki EU-lainsäädännön välineellistetyn maahantulon torjuntaan ja hallintaan soveltuvat tuki- ja poikkeustoimet ( EV 68/2024 vp HaVM 15/2024 vp Kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja muun oikeudellisen toimintaympäristön kehitys Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan lain voimaantulon jälkeen ei ole tullut uutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntöä, joka olisi merkityksellistä asian arvioinnissa. EIT ei ole toistaiseksi ratkaissut tapauksia, jotka olisivat yhteneviä Suomen itärajan välineellistetyn maahantulon tilanteen kanssa. EIT:ssä on edelleen vireillä Latviaa, Liettuaa ja Puolaa vastaan tehtyjä valituksia, jotka liittyvät maiden ja Valko-Venäjän välisten rajojen tilanteeseen vuosina 2021—2023. Näistä valituksista kolme (C.O.C.G. ja muut v. Liettua, nro 17764/22; H.M.M. ja muut v. Latvia, nro 42165/22; ja R.A. ja muut v. Puola nro 42120/22) on siirretty vuoden 2024 kevään ja kesän aikana Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston käsiteltäväksi. EIT on myöntänyt Suomelle sivuväliintulo-oikeuden kyseisissä valitusasioissa sekä puheoikeuden suuren jaoston pääkäsittelyihin. Valiokunnan saaman tiedon mukaan ratkaisut näissä asioissa annetaan marraskuun 2026 lopulla. YK:n kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) on käsittelyssä Liettuan toukokuussa 2025 Valko-Venäjää vastaan nostama kanne, joka liittyy välineellistettyyn maahantuloon. Liettua perustaa kanteensa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen (ns. Palermon yleissopimus) maahanmuuttajien salakuljetusta koskevaan lisäpöytäkirjaan (SopS 72 ja 73/2006) katsoen Valko-Venäjän tukeneen maahanmuuttajien laitonta salakuljetusta Liettuaan ja toiminnallaan vahingoittaneen Liettuan täysivaltaisuutta, turvallisuutta ja yleistä järjestystä sekä niiden salakuljetettujen maahanmuuttajien oikeuksia ja etuja, jotka ovat joutuneet kärsimään vakavista väärinkäytöksistä yrittäessään päästä Liettuan alueelle. Selvityksen mukaan Puola ja Venäjä ovat ilmoittaneet tekevänsä väliintulon kanteen käsittelyyn, ja EU on toimittanut huomioita tuomioistuimelle. Euroopan neuvoston muuttoliikettä ja Euroopan ihmisoikeussopimusta käsittelevä julistus Hallintovaliokunnan tietoon on myös saatettu muuttoliikettä ja Euroopan ihmisoikeussopimusta käsittelevä poliittinen julistus, joka on hyväksytty Euroopan neuvoston ulkoministerikokouksessa Chișinăussa, Moldovassa 15.5.2026. Julistus käsittelee valtioiden oikeutta hallita maahanmuuttoa ja suojella kansallista turvallisuutta suhteessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamiin oikeuksiin. Julistuksessa tunnustetaan ensimmäistä kertaa Euroopan neuvoston piirissä maahanmuuton välineellistäminen ilmiönä, joka luo haasteita kansalliselle turvallisuudelle. Julistuksessa huomioidaan, että ilmiötä voidaan pitää uutena, nykyajan ilmiönä, joka on syntynyt tietyssä geopoliittisessa ja turvallisuuspoliittisessa kontekstissa ja joka aiheuttaa erityisiä haasteita alueelliselle koskemattomuudelle ja kansalliselle turvallisuudelle sekä uhkaa heikentää yleissopimusjärjestelmän tukea ja eheyttä. Julistuksessa todetaan, että välineellistettyihin muuttoliikkeisiin osallistuvilla henkilöillä on oikeus yleissopimuksen sekä muun eurooppalaisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisten oikeuksiensa kunnioittamiseen ja suojeluun, yleissopimuksen ja muun eurooppalaisen ja kansainvälisen oikeuden sallimissa rajoissa. Julistuksessa muistutetaan kuitenkin, että valtion rajan laittomaan ylittämiseen pyrkivien henkilöiden toiminta voi olla merkityksellistä arvioitaessa valtion velvoitteiden noudattamista tiettyjen sopimusmääräysten osalta. Julistuksessa huomioidaan myös, että maahanmuuton välineellistäminen aiheuttaa haasteita valtioiden perusvelvollisuudelle suojella kaikkia lainkäyttövaltaansa kuuluvia henkilöitä, turvata rajansa sekä ylläpitää kansallista turvallisuutta ja yleistä järjestystä. Julistuksessa todetaan, ettei vihamielisen valtion tai muun toimijan voida sallia horjuttavan eurooppalaisia demokratioita eikä niitä arvoja, joille yleissopimus perustuu, eikä väärinkäyttävän järjestelmää, jonka tarkoituksena on suojella näitä arvoja. Julistusta voidaan pitää merkityksellisenä osoituksena Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden yhteisestä näkemyksestä välineellistämisen turvallisuushaasteista. Julistus ei kuitenkaan ole Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta oikeudellisesti sitova. Lain voimassaolon jatkamisen välttämättömyys ja kesto Väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain sisältöön ei ehdoteta muutoksia. Perustuslakivaliokunta arvioi edelleen, että kyse on perustuslain 73 §:n mukaisesta rajatusta poikkeuksesta perustuslakiin. Valiokunnan arvioitavana on siten ollut kysymys lain voimassaoloajan pidentämisestä kahdella vuodella. Perustuslakivaliokunta ei ole nyt arvioitavana olevaa lakia aikaisemmin arvioidessaan nimenomaisesti kiinnittänyt huomiota lain voimassaoloajan täsmälliseen pituuteen. Valiokunta on aikaisemmin arvioinut erilaisissa sääntely-yhteyksissä määräaikaisten poikkeuslakien voimassaolon pituutta (ks. esim. PeVL 25/2005 vp PeVL 46/2004 vp PeVL 67/2002 vp PeVL 59/2001 vp PeVL 25/2005 vp PeVL 67/2002 vp Perustuslakivaliokunta on painottanut, että poikkeusta perustuslaista merkitsevän sääntelyn on oltava välttämätöntä ( PeVL 26/2024 vp PeVL 26/2024 vp Väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain soveltamiskynnys on varsin korkea ja sidottu välttämättömyyteen ( PeVL 26/2024 vp PeVL 14/2025 vp Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin todennut, että jo lain voimassaololla voidaan arvioida olevan ennalta estävä vaikutus ( PeVL 14/2025 vp PeVL 26/2024 vp Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että valtioneuvoston tulee seurata tarkasti niin turvallisuustilanteen kuin merkityksellisen oikeustilan mahdollisia muutoksia ja reagoida asiaan tarvittaessa lainsäädäntötoimin. Lain soveltamiseen varautuminen Laissa tarkoitetun rajoituspäätöksen toimeenpanosta vastaa Rajavartiolaitos. Muut viranomaiset voivat antaa Rajavartiolaitokselle virka-apua voimassa olevan lainsäädännön mukaisin toimivaltuuksin. Rajavartiolaitos on varautunut lain soveltamiseen laatimalla kattavan ohjeistuksen ja kouluttamalla henkilökuntaansa. Ohjeistuksessa ja koulutuksessa lain säännöksiä ja menettelytapoja on tarkennettu käytännön toiminnan näkökulmasta. Erityisinä painopisteinä ovat poikkeusperusteiden arviointi, erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tunnistaminen sekä toiminta mahdollisessa maahantunkeutumisen torjunnassa. Ohjeistuksen ja koulutuksen tarkoituksena on varmistaa, että Rajavartiolaitoksen ja sitä tukevien muiden viranomaisten toiminta on mahdollisessa lain soveltamistilanteessa yhdenmukaista ja lainmukaista kaikilla alueilla. Rajavartiolaitos ylläpitää aktiivisesti valmiutta lain soveltamiseen. Eduskunnan asema Lain säätämisen ja lain voimassaolon jatkamisen yhteydessä on käsitelty eduskunnan vaikutusmahdollisuuksia lain mahdollisessa soveltamistilanteessa. Lain 3 §:n 3 momentin mukaan valtioneuvoston on viipymättä annettava 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä selvitys eduskunnan hallintovaliokunnalle, ulkoasiainvaliokunnalle ja puolustusvaliokunnalle. Valiokunnat voivat antaa selvityksen johdosta lausunnon valtioneuvostolle tai ministeriölle. Hallintovaliokunta voi myös laatia selvityksen pohjalta mietinnön täysistunnolle, jos valiokunta katsoo asian merkityksen sitä vaativan. Hallintovaliokunta on katsonut ( HaVM 14/2025 vp 1552/2011 Perustuslakivaliokunta korostaa edelleen eduskunnan tiedonsaantioikeuksien merkitystä. Tarvittaessa käytettävissä ovat myös perustuslain 44 §:n mukaiset tiedonanto- ja selontekomenettelyt. Toimitusministeristö Lain voimassaolo ehdotetulla tavalla jatkuu eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan ja siten myös toimitusministeristön oloihin. Toimitusministeristön asemasta ei ole nimenomaisia säännöksiä. Hallintovaliokunnalle esitetyn selvityksen mukaan toimitusministeristöllä on muodollisesti sama toimivalta kuin hallituksella ennen eduskuntavaaleja tai eronpyyntöä. Toimitusministeristön toimivaltaa rajoittaa kuitenkin se, että toimitusministeristön asema ei perustu perustuslain edellyttämällä tavalla eduskunnan luottamukseen. Selvityksen mukaan toimitusministeristön toimivaltaa arvioidaan perustuslaissa säädetyn valtiollisten tehtävien jaon ja parlamentarismin periaatteiden perusteella. Toimitusministeristön on katsottu voivan hoitaa välttämättömät juoksevat rutiiniasiat, mutta myös sellaiset kiireelliset asiat, joiden ratkaisua ei voida siirtää uudelle hallitukselle. Tällaisiin ratkaisuihin kuuluvat myös mahdolliset kansallisen kriisitilanteen vaatimat ratkaisut. Oikeuskanslerin tehtäviin ja toimivaltaan kuuluu valvoa myös toimitusministeristön päätöksenteon oikeudellisten rajojen noudattamista. Säätämisjärjestys Perustuslakivaliokunta katsoo, että ehdotonta valtiosääntöoikeudellista estettä käsitellä nyt arvioitava poikkeuslaki poikkeuksellisesti perustuslain 73 §:n 2 momentin tarkoittamassa kiireellisessä menettelyssä ei ole, jos säännöksessä tarkoitettu viiden kuudesosan vaatimus ääntenlaskennassa toteutuu. VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS Hallintovaliokunnan päätösehdotus: Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 148/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. Eduskunta käsittelee hallituksen esitykseen HE 148/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen perustuslain 73 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Helsingissä 11.11.2026 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Mauri Peltokangas ps varapuheenjohtaja Pihla Keto-Huovinen kok jäsen Alviina Alametsä vihr jäsen Eveliina Heinäluoma sd jäsen Petri Honkonen kesk jäsen Juha Hänninen kok jäsen Christoffer Ingo r jäsen Mari Kaunistola kok jäsen Anna Kontula vas jäsen Rami Lehtinen ps jäsen Mira Nieminen ps jäsen Saku Nikkanen sd jäsen Hanna Räsänen kesk jäsen Paula Werning sd jäsen Joakim Vigelius ps jäsen Juha Viitala sd jäsen Ben Zyskowicz kok Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Minna-Liisa Rinne Vastalause Perustelut Käsiteltävänä oleva esitys koskee poikkeuslakina hyväksytyn lain voimassaolon jatkoa vuoden 2028 loppuun asti. Lain sisältöön ei esitetä muutoksia. Esityksessä ehdotetaan lain hyväksymistä jälleen poikkeuslakina eli perustuslain 73 §:n mukaisessa säätämisjärjestyksessä rajattuna poikkeuksena perustuslakiin. Hallintovaliokunta on antanut asiasta mietinnön lakia alun perin vuodeksi hyväksyttäessä ( HaVM 15/2024 vp HaVM 14/2025 vp Suomella on oikeus ja velvollisuus valvoa rajojaan ja turvata kansallista turvallisuutta. Suomen tulee vastata autoritaarisen, kansainvälisestä oikeudesta piittaamattoman ja raakaa hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvän Venäjän toimiin. Tämä ei kuitenkaan oikeuta tai edellytä hylkäämään Suomen omaa oikeusvaltiota, perustuslain keskeisiä ratkaisuja ja sitoutumista kansainväliseen oikeuteen. Käsiteltävän lain ytimessä on pyrkimys mahdollistaa turvapaikanhaun estäminen osalla Suomen valtakunnanrajaa. Turvapaikkaa hakemaan pyrkivää henkilöä voitaisiin lain käyttöönoton myötä estää saapumasta maahan tai hänet voitaisiin poistaa maasta ilman mahdollisuutta jättää turvapaikkahakemus ja ilman valituskelpoista päätöstä. Esitys on ilmeisessä ristiriidassa ainakin ehdottoman palautuskiellon, oikeuden elämään, kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun kiellon, joukkokarkotusten kiellon, oikeusturvan ja oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä turvapaikkaoikeuden kanssa, sellaisina kuin ne on suojattu muun muassa Suomen perustuslaissa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, pakolaisten oikeusasemaa koskevassa sopimuksessa, kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa sopimuksessa, YK:n kidutuksen vastaisessa sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä näitä koskevassa tulkintakäytännössä. Asetelma on oikeudellisesti yksinkertainen ja kiistaton. Tätä ei muuta se, että lakiin ennen sen hyväksymistä tehtiin eduskuntakäsittelyssä eräitä näennäisiä muutoksia, kuten mahdollisuus kirjalliseen maasta poistamisen uudelleen arvioinnin vaatimiseen, jota ei voida pitää perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa tarkoitettuna oikeusturvakeinona todellisen valitusoikeuden puuttuessa täysin. Turvapaikkaoikeuden ytimessä oleva yksilöllinen arvio korvautuisi lain soveltamistilanteissa yksittäisen rajavartijan pikaisella kasvotusten, yli kieli- ja kulttuurimuurien tapahtuvassa vuorovaikutustilanteessa tekemällä päätöksellä siitä, olisiko turvapaikkahakemus pääsäännöstä poiketen välttämätöntä ottaa vastaan. Lain soveltaminen johtaisi mielivaltaiseen menettelyyn, joka vaarantaisi ehdottoman palautuskiellon loukkaamattomuuden lisäksi yhdenvertaisuuden, lapsen oikeudet, oikeuden perhe-elämään ja esimerkiksi vammaisten oikeudet. On kyseenalaista, miten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeudet kyettäisiin lakia sovellettaessa turvaamaan. Henkilön ikä, vammaisuus tai haavoittuva asema eivät ole seikkoja, jotka välttämättä olisivat helposti todennettavissa sanotussa tilanteessa. Kansainvälisen suojelun perusteet eivät toisaalta ole sidottuja siihen, onko henkilö erityisen haavoittuvassa asemassa, ja ehdoton palautuskielto velvoittaa olemaan palauttamatta epäinhimillisiin oloihin ketään täysin riippumatta hänen henkilökohtaisista tekijöistään. Mahdollinen välineellistäminen ei myöskään poista vainon tai ihmisoikeusloukkausten kohteen oikeutta kansainväliseen suojeluun. Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ovat erottamaton ja kiinteä osa nykyistä kotimaista perusoikeusjärjestelmää ja Suomen valtiosääntöä. Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 27 artiklan mukaan valtio ei voi vedota sisäisen oikeutensa määräyksiin perusteena valtiosopimuksen täyttämättä jättämiselle. Poikkeuslakimenettelyllä ei voida ratkaista ristiriitaa kansainvälisten sopimusten kanssa eikä poikkeuslailla voida tehokkaasti poiketa Suomea sitovista ihmisoikeusvelvoitteista. Ehdotus on ristiriidassa myös sellaisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa, joista poikkeaminen ei ole sallittua edes sodan tai muun hätätilan aikana. Nyt muutettavaa lakia säädettäessä ja nyt käsiteltävässä esityksessä on viitattu siihen, ettei Euroopan ihmisoikeustuomioistuin olisi toistaiseksi ratkaissut tapauksia, jotka olisivat yhteneviä Suomen itärajan välineellistetyn maahantulon tilanteen kanssa. Ihmisoikeustuomioistuimen laajasta turvapaikkaoikeudellisesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin selviä reunaehtoja hyväksyttävien rajavalvontatoimien ja turvapaikkamenettelyyn pääsyn suhteen. Ihmisoikeustuomioistuin on turvapaikkaoikeudellisessa oikeuskäytännössään soveltanut ennen kaikkea Euroopan ihmisoikeussopimuksen ehdottomia 2 (oikeus elämään) ja 3 artikloja (kidutuksen kielto, josta johdettu palautuskielto) sekä sopimuksen neljännen lisäpöytäkirjan 4 artiklaa (joukkokarkotusten kielto). Ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut turvapaikanhakijan menettelyllisten oikeuksien velvoittavuutta ja turvaamista myös poikkeuksellisissa oloissa. Tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että ihmisoikeussopimuksen velvoitteet edellyttävät valtioita takaamaan maahantulijoille tehokkaan ja tosiasiallisen mahdollisuuden päästä laillista maahantuloa koskeviin menettelyihin. Tuomioistuin on pitänyt erityisen keskeisenä tosiasiallista mahdollisuutta jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus siten, että se tulee asiallisesti vireille. Ihmisoikeustuomioistuin on erikseen todennut, että niiden sopimusvaltioiden osalta, joiden raja muodostaa myös Schengen-alueen ulkorajan, ihmisoikeussopimuksen oikeuksien tehokas toteutuminen edellyttää, että valtiot mahdollistavat laillisia väyliä maahan pääsemiseksi valtion rajalle saapuneille. Ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä useita Liettuaa, Latviaa ja Puolaa vastaan tehtyjä valituksia, jotka liittyvät maiden ja Valko-Venäjän välisten rajojen tilanteeseen vuosina 2021-2023. Kolmessa tuomioistuimen suureen jaostoon siirretyssä tapauksessa sivuväliintulon tehnyt Suomi on nimenomaisesti painottanut näiden tapausten merkitystä välineellistämiskysymyksen suhteen. Ratkaisuja tuomioistuimelta odotetaan lähiaikoina, mikä osaltaan asettaa kyseenalaiseksi myös käsiteltävässä esityksessä ehdotetun lain voimassaoloajan pidentämisen tällä kertaa peräti kahdella vuodella. Perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden lisäksi käsiteltävä lainsäädäntö on myös yksiselitteisessä ristiriidassa EU-oikeuden - niin primääri- kuin sekundäärioikeuden - kanssa. Turvapaikkahakemusten käsittelyä asianmukaisessa menettelyssä koskevat erityisesti EU:n turvapaikka-asetusten vaatimukset ja EU:n perusoikeuskirjan turvapaikkaoikeutta koskeva perusoikeussäännös. Kansallisen lainsäädännön ollessa käsiteltävän lakiehdotuksen tavoin ristiriidassa EU-oikeuden kanssa, tuomioistuimen tai muun viranomaisen on EU-oikeuden etusijaperiaatteen mukaisesti sovellettava kansallisen lainsäädännön sijasta EU-oikeutta. Euroopan unionin uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen voimaantulon myötä suurin osa turvapaikka-asioita koskevasta lainsäädännöstä on tätä nykyä myös suoraan sovellettavaa EU-lainsäädäntöä, jolloin kansallinen liikkumavara on entisestään kaventunut. Lakia säädettäessä ja nyt käsiteltävässä esityksessä on esitetty, ettei EU-tuomioistuimessa ole ollut ratkaistavana tapauksia, jotka olisivat yhteneviä Suomen itärajan välineellistetyn maahantulon tilanteen kanssa. Kuitenkin esimerkiksi unionin tuomioistuimen Liettuaa koskenut tuomio C-72/22 käsittelee tilannetta, joka on hyvin samankaltainen kuin itärajalla nähty välineellistämistilanne, ja ratkaisu on suoraan sovellettavissa itärajan tilanteeseen. Ratkaisussa tuomioistuin katsoi, ettei edes sotatila, poikkeustila tai kansallinen hätätilanne oikeuttanut poikkeamista menettelydirektiivistä ja turvapaikanhaun estämistä. EU-tuomioistuin ei ole hyväksynyt väitettä siitä, että jäsenvaltio olisi voinut kansalliseen turvallisuuteen (SEU 4 artiklan 2 kohtaan tai SEUT 72 artiklaan) vetoamalla poiketa jonkin turvapaikkadirektiivin säännöksistä. Toimivalta linjata EU-oikeuden tulkintaa toisin kuin se ilmenee EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä kuuluu ainoastaan EU-tuomioistuimelle. Myös esityksessä viitatussa komission 11.12.2024 antamassa välineellistämistilanteita nimenomaisesti koskevassa tiedonannossa (COM(2024) 570) painotetaan, että jäsenvaltioiden poikkeuksellistenkin toimien tulee noudattaa EU:n lainsäädännössä säädettyjä rajoituksia ja edellytyksiä, ja että jäsenvaltioiden on EU:n ulkorajoja valvoessaan samalla kunnioitettava perusoikeuksia ja palautuskiellon periaatetta. Kaikkien toimenpiteiden tulee olla oikeasuhteisia ja niiden on rajoituttava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä. Esitetyn lain hyväksyminen perustuslain 73 §:n mukaisessa perustuslainsäätämisjärjestyksessä poikkeuslakina ei poista ristiriitaa lain ja EU-oikeuden välillä eikä oikeuta EU-oikeutta rikkovia tekoja tai laiminlyöntejä. Eduskunnan ei tulisi edelleenkään hyväksyä esitystä, joka tietoisesti rikkoo Suomen jäsenyysvelvoitteita ja samalla jättää täysin auki, millaisia oikeusvaikutuksia sääntelyllä voi tämän ristiriidan vuoksi käytännössä olla. Esitetyn keinon sijaan Suomella on mahdollisuus vastata tilanteeseen oikeusvaltion tavoin eli toimimalla toisin kuin Venäjä. Vaikka välineellistetystä maahantulosta tai merkittävästä turvapaikanhakijoiden liikkumisesta itärajalla ei tällä hetkellä ylipäänsä ole viitteitä, välineellistetyn maahantulon mahdolliseen jatkumiseen tai lisääntymiseen on mahdollista vastata tehokkaalla turvapaikkamenettelyllä (ilmeisen perusteettomien hakemusten nopeutetut menettelyt, tutkimatta jättämiset ja rajamenettelyn käyttö mukaan lukien), panostamalla hakemusten käsittelyyn ja vastaanottojärjestelmään, perustamalla tarvittaessa järjestelykeskuksia sekä hyödyntämällä EU:n turvapaikkalainsäädännön mahdollistamaa jäsenvaltioiden, EU:n turvapaikkaviraston ja Euroopan raja- ja merivartioviraston tukea. Jäsenvaltio voisi myös pyytää lupaa erityisiin toimiin, kuten tietyistä menettelysäännöksistä joustamiseen. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan mukaan jos kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo aiheuttaa jäsenvaltiossa hätätilanteen, neuvosto voi komission ehdotuksesta hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä jäsenvaltion hyväksi. Myös tuore EU:n turvapaikkajärjestelmän laaja kokonaisuudistus, mukaan lukien niin sanottu kriisiasetus, tarjoaa keinoja nimenomaan välineellistetyn maahantulon tilanteisiin vastaamiseksi, sallimatta kuitenkaan turvapaikanhaun estämistä. Myös tilanteissa, joissa valtakunnanrajalle pyrittäisiin tunkeutumaan isoin väkijoukoin tai väkivaltaisesti, tarjoavat jo nykyinen lainsäädäntö, rajavartijoiden toimivaltuudet, fyysi…