Etusivu · Valmistellut asiat · YmVM 12/2026 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rakentamislain muuttamisesta
YmVM 12/2026 vp · Valiokunnan mietintö
Tiedot
| Tunnus | YmVM 12/2026 vp |
|---|---|
| Tyyppi | Valiokunnan mietintö |
| Kuvaus | Valiokunnan mietintö eli sen kannanotto asiasta, jonka eduskunta on lähettänyt sille valmisteltavaksi. |
| Päivämäärä | 5.11.2026 |
| Kieli | Suomi |
| Alkuperäinen | PDF eduskunnan arkistosta ↗ |
Aiheet
rakentaminenenergiatehokkuusrakennuksetnollaenergiatalotpäästötlyhytvuokrausluvatuusiutuvat energialähteetrakennusluvatrakennusaineetkierrätysEU-direktiivitEU-asetuksetEuroopan unioni
Henkilöt ja roolit
| Nimi | Rooli | Asema |
|---|---|---|
| Mai Kivelä | allekirjoittaja | — |
| Jenni Pitko | allekirjoittaja | — |
| Eveliina Heinäluoma | allekirjoittaja | — |
| Johan Kvarnström | allekirjoittaja | — |
| Pinja Perholehto | allekirjoittaja | — |
| Hanna Kosonen | allekirjoittaja | — |
| Vesa Kallio | allekirjoittaja | — |
| Jaana Junnila | mainittu | hallitusneuvos |
| Jaakko Rastas | mainittu | hallitussihteeri |
| Satu Pentikäinen | mainittu | erityisasiantuntija |
| Paula Mäenpää | mainittu | kehittämispäällikkö |
| Virpi Hienonen | mainittu | johtava lakiasiantuntija |
| Anu Kärkkäinen | mainittu | johtaja, elinkeinoasiat |
| Sami Hämäläinen | mainittu | lakimies, varatuomari |
| Emil Jansson | mainittu | asiantuntija |
| Peter Lind | mainittu | toiminnanjohtaja |
| Jenna Päläs | mainittu | yliopistonlehtori |
| Pia Selroos | mainittu | erityisasiantuntija |
| Antti Aarnio | mainittu | toimitusjohtaja |
| Janne Tähtikunnas | mainittu | toimitusjohtaja |
| Jani Kemppainen | mainittu | päällikkö |
| Leena Salmelainen | mainittu | puheenjohtaja, valvontajohtaja |
| Leena Kristeri | mainittu | elinvoimajohtaja |
| Jenni Pitko | mainittu | — |
| Eveliina Heinäluoma | mainittu | — |
| Pauli Aalto-Setälä | mainittu | — |
| Marko Asell | mainittu | — |
| Christoffer Ingo | mainittu | — |
| Vesa Kallio | mainittu | — |
| Mai Kivelä | mainittu | — |
| Hanna Kosonen | mainittu | — |
| Johan Kvarnström | mainittu | — |
| Pinja Perholehto | mainittu | — |
| Jorma Piisinen | mainittu | — |
| Merja Rasinkangas | mainittu | — |
| Tere Sammallahti | mainittu | — |
| Sara Seppänen | mainittu | — |
| Janne Jukkola | mainittu | — |
| Marko Kilpi | mainittu | — |
| Susanna Paakkola | mainittu | valiokuntaneuvos |
Valiokunnat
Elinkeinoelämän keskusliitto ryEnergiatehokas Eristeteollisuus ryHelsingin kaupunkiItä-Suomen yliopistoKiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ryKohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat - KOVA ryLapin Matkailuelinkeinon liittoMaa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ryMatkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ryMikkelin kaupunkiOulun kaupunkiPuutuoteteollisuus ryRIL ryRakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ryRakennustarkastusyhdistys RTY ryRakennusteollisuus RT ryRovaniemen kaupunkiSuomen Arkkitehtiliitto SAFA rySuomen Isännöintiliitto rySuomen Kiinteistöliitto rySuomen KuntaliittoSuomen Omakotiliitto rySuomen Oman Kodin Omistajat rySuomen Vuokranantajat rySuomen Yrittäjät ryTampereen kaupunkiTurvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)Ympäristövaliokuntaoikeusministeriöperustuslakivaliokuntatalousvaliokuntaympäristöministeriöympäristövaliokunta
Teksti
Näytä koko teksti (61 127 merkkiä)
Valiokunnan mietintö YmVM 12 2026 vp HE 83/2026 vp Ympäristövaliokunta Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rakentamislain muuttamisesta JOHDANTO Vireilletulo Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rakentamislain muuttamisesta ( HE 83/2026 vp Lausunnot Asiasta on annettu seuraavat lausunnot: perustuslakivaliokunta PeVL 52/2026 vp talousvaliokunta TaVL 20/2026 vp Asiantuntijat Valiokunta on kuullut: hallitusneuvos Jaana Junnila ympäristöministeriö hallitussihteeri Jaakko Rastas ympäristöministeriö erityisasiantuntija Satu Pentikäinen oikeusministeriö kehittämispäällikkö Paula Mäenpää Suomen Kuntaliitto johtava lakiasiantuntija Virpi Hienonen Suomen Kiinteistöliitto ry johtaja, elinkeinoasiat Anu Kärkkäinen Rakennusteollisuus RT ry lakimies, varatuomari Sami Hämäläinen Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry asiantuntija Emil Jansson Puutuoteteollisuus ry toiminnanjohtaja Peter Lind Energiatehokas Eristeteollisuus ry yliopistonlehtori Jenna Päläs Itä-Suomen yliopisto erityisasiantuntija Pia Selroos Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ry toimitusjohtaja Antti Aarnio Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry toimitusjohtaja Janne Tähtikunnas RIL ry päällikkö Jani Kemppainen Rakennusteollisuus RT ry puheenjohtaja, valvontajohtaja Leena Salmelainen Rakennustarkastusyhdistys RTY ry elinvoimajohtaja Leena Kristeri Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: ympäristöministeriö Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) Helsingin kaupunki Mikkelin kaupunki Oulun kaupunki Rovaniemen kaupunki Tampereen kaupunki Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry Rakennustarkastusyhdistys RTY ry Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ry RIL ry Suomen Isännöintiliitto ry Suomen Vuokranantajat ry Suomen Yrittäjät ry Elinkeinoelämän keskusliitto ry Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat - KOVA ry Lapin Matkailuelinkeinon liitto Suomen Oman Kodin Omistajat ry Suomen Omakotiliitto ry HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rakentamislakia. Rakentamislakiin lisättäisiin uudelleenlaaditun rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin määritelmä päästöttömästä rakennuksesta sekä muutettaisiin direktiivin mukaisiksi rakentamislain säännökset energiatehokkuuden olennaisesta teknisestä vaatimuksesta ja lähes nollaenergiarakennuksesta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi rakentamislakiin seuraamus EU:n niin kutsutun rakennustuoteasetuksen rikkomisesta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuudesta rakennuksista Uusiutuvan energian niin kutsutun RED III -direktiivin toimeenpanemiseksi. Esityksessä ehdotetaan myös lisättäväksi rakentamislakiin muutamia tällä hetkellä asetustasolla olevia, rakentamisen vastuu- ja menettelykysymyksiä selkeyttäviä säännöksiä, joiden osalta on uuden asetuksen valmistelun yhteydessä nähty tarve lain tasolle nostamiseen. Esityksessä ehdotetaan myös teknistä korjausta rakentamislakiin. Rakentamislupaa koskevasta säännöksestä ehdotetaan korjattavaksi yhden virkkeen sanamuotoa. Rakentamislakiin lisättäisiin uusi luku asuntojen lyhytvuokrauksesta. Luvussa säädettäisiin rakennuksen käyttötarkoituksen olennaisen muutoksen luvanvaraisuudesta. Sääntely koskisi sellaista lyhytvuokraukseen käytettävää asuinrakennusta tai -tilaa, joka sijaitsee asemakaava-alueella ja jossa ei asuta vuokraushetkellä. Pääsääntöinen luvanvaraisuuden raja olisi asunnon käyttäminen lyhytvuokraukseen yli 90 päivää kalenterivuodessa. Tavoitteena on selkeyttää lyhytvuokrausta ja asuntojen käyttöä koskevaa sääntelyä maankäytön ja rakentamisen alalla. Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman tavoitteeseen asuntojen vuokrausta ja majoitusliiketoimintaa koskevan lainsäädännön selkeyttämisestä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan niin pian kuin mahdollista. Lyhytvuokrausta koskevat lain 59 b ja 59 f § tulisivat voimaan vasta vuoden 2027 alusta. VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT Yleistä hallituksen esityksestä Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rakentamislakia. Rakentamislakiehdotuksen uudessa 5 a luvussa ehdotetaan säädettäväksi siitä, milloin lyhytvuokraus edellyttää luvan hakemista käyttötarkoituksen muutokseen. Esityksessä tarkoitettua lyhytvuokrausta on kalustetun asunnon antaminen vuokralle majoitustarkoituksessa korvausta vastaan yhtäjaksoisesti alle 28 päiväksi. Lupaa edellyttävänä olennaisena käyttötarkoituksen muutoksena pidetään asunnon käyttöä lyhytvuokraukseen yli 90 päivää kalenterivuodessa. Lyhytvuokrauksen jäädessä 90 päivään tai sen alle käyttötarkoituksen muutosta ei lakiehdotuksen mukaan pidetä olennaisena. Lisäksi kunta voi lakiehdotuksen mukaan nostaa 90 päivän rajan aina 180 päivään kalenterivuodessa. Näin ollen kunnan päätöksestä riippuen lupaa ei tarvitse hakea sellaiseen lyhytvuokraukseen, joka ylittää 90—180 päivää kalenterivuodessa. Rajan nosto yli 90 päivään edellyttää erityisiä paikallisia olosuhteita ja eräiden muiden ehtojen täyttymistä. Lisäksi 5 a luku sisältää säännökset asunnonhaltijan lyhytvuokrauspäiviä koskevasta muistiinpanovelvollisuudesta. Rakentamislakiin ehdotetaan sisällytettäväksi rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1275, jäljempänä rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, mukainen määritelmä päästöttömästä rakennuksesta. Direktiivin toimeenpanoa varten ehdotetaan muutettavaksi rakentamislain säännöksiä energiatehokkuuden olennaisesta teknisestä vaatimuksesta ja lähes nollaenergiarakennuksesta. Hallituksen esityksessä ehdotetut rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä seuraavat muutostarpeet ovat vaikutuksiltaan vähäisiä. Rakentamislaki edellyttää jo nykyisin, että uusi rakennus on rakennettava lähes nollaenergiarakennukseksi. Vaatimuksen muuttuminen nollaenergiarakennuksesta päästöttömäksi rakennukseksi on käytännössä vähäinen muutos. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös säännökset uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuudesta rakennuksissa. Rakentamislain muutoksella toimeenpannaan direktiivin (EU) 2018/2001, asetuksen (EU) 2018/1999 ja direktiivin 98/70/EY muuttamisesta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisen osalta sekä neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2023/2413, jäljempänä RED III-direktiivi, vaatimuksia. Rakentamislaissa ehdotetaan, että uusien ja laajamittaisesti korjattavien rakennusten energialaskennassa käytettävästä laskennallisesta ostoenergian määrästä 52 prosenttia on peräisin uusiutuvista lähteistä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Vaatimus ei aiheuta lisävelvoitteita, sillä suurin osa uusista ja laajamittaisesti korjattavista rakennuksista täyttää ne jo nykyisin. Esityksessä ehdotetaan myös säännöksiä eräistä rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 305/2011 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/3110, jäljempänä EU:n rakennustuoteasetus, toimeenpanon edellyttämistä seikoista. Lisäksi rakentamislakiin ehdotetaan tehtäväksi eräitä teknisiä korjauksia. Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna. Lyhytvuokrausta koskevan sääntelyn arviointia Rakennusten, kuten asuinrakennusten ja niiden huoneistojen, käyttötarkoitus määräytyy rakentamislain ja alueidenkäyttölain (132/1999) säännösten mukaan. Hallituksen esityksestä käy ilmi, että asemakaava-alueiden rakennusten ja niiden osien käyttötarkoituksen olennainen muuttaminen on ollut yleisesti rakentamislainsäädännön historian aikana luvanvaraista. Luvanvaraisuuden konkreettinen ala on kuitenkin ajan saatossa voinut muuttua, vaikka lain sisältö on pysynyt samana. Nykyisin toiminnanharjoittajan tulee ensi sijassa itse arvioida, onko kyse kaavan ja rakentamisluvan mukaisesta asumisesta vai tosiasiallisesti sellaisesta majoitustoiminnasta, johon liittyy alueellisia rajoituksia ja majoitustoimintaa koskevia rakentamisen velvoitteita ja jota on arvioitava käyttötarkoituksen muutoksena rakentamislupamenettelyssä. Hallituksen esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi lyhytvuokrauksen kieltoa. Sen sijaan rakentamislakiehdotuksessa ehdotetaan säädettäväksi 90—180 päivän rajasta, jonka ylityttyä lyhytvuokraus muuttuu lupaa edellyttäväksi käyttötarkoituksen muutokseksi. Sääntelyä ehdotetaan sovellettavaksi asemakaava-alueella, pois lukien ranta-asemakaava-alueet, ja sellaisten asuntojen käyttämiseen, jotka eivät ole kenenkään asuinkäytössä lyhytvuokrauksen hetkellä. Näin ollen luvanvaraista käyttötarkoituksen muuttamista koskevan sääntelyn piiriin kuuluvat esimerkiksi niin kutsutut kakkosasunnot, sijoitusasunnot ja kuolinpesien omistamat asunnot. Sen sijaan vakituisesti omassa käytössä olevat asunnot ja loma-asunnot jäävät lyhytvuokrausta koskevan uuden luvun soveltamisalan ulkopuolelle. Asiantuntijakuulemisessa ja esityksessä ehdotetun sääntelyn arvioidaan vaikuttavan siten, että muutos rajoittaa kunnan mahdollisuutta ottaa huomioon tapauskohtaisia eroja. Lupaviranomainen ei voi ehdotetun sääntelyn toteutuessa ottaa huomioon tapauksen ympäristöolosuhteita, asemakaavan sisältöä ja rakentamisluvan erityispiirteitä vastaavasti kuin voimassa olevan lain aikaan. Kunnalle ehdotetaan kuitenkin jätettäväksi harkintaa sen suhteen, voiko asuntoa käyttää 90 päivän sijaan jopa 180 päivää vuodessa lyhytvuokraukseen ilman, että asunnonhaltijan on haettava lupaa käyttötarkoituksen muutokseen. Esityksessä ehdotetun käyttötarkoituksen muuttamista koskevan sääntelyn tavoitteena on sovittaa yhteen erilaisia asunto-omaisuuden käyttömuotoja siten, että niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa toisilleen. Kaavoituksessa rakennusten asuinkäyttö on erotettu majoitus- ja matkailukäytöstä juuri siitä syystä, että matkailun katsotaan poikkeavan vaikutuksiltaan tyypillisestä asuinkäytöstä ja aiheuttavan häiriötä asumiselle. Lyhytvuokrauksen vaikutukset alueen muuhun käyttöön sekä kuntien alueidenkäytön ohjaukseen ovat korostetun paikkasidonnaisia. Kaikilla paikkakunnilla lyhytvuokraus ei aiheuta kielteisiä vaikutuksia. Talousvaliokunnan lausunnossa ( TaVL 20/2026 vp Asiantuntijakuulemisessa ehdotettua sääntelyä on kritisoitu siitä, että se vapauttaa matkailu- ja majoitusalalle tulleita yrityksiä asemakaavamääräyksistä, lupaedellytyksistä sekä erilaisille käyttötarkoituksille asetetuista rakennusteknisistä vaatimuksista. Sääntelyratkaisu luo näin ollen kahdet rinnakkaiset ammattimaisen majoitusalan markkinat, joihin sovelletaan erilaisia markkinoille tulon ja majoitustoiminnan harjoittamisen vaatimuksia. Ehdotettu vuorokausirajoihin perustuva sääntelyratkaisu ei myöskään lisää valvovan viranomaisen keinoja puuttua haitalliseen tai häiritsevään lyhytvuokraukseen. Päinvastoin se tekee viranomaisvalvonnan käytännössä mahdottomaksi ja estää puuttumisen häiriöihin. Valiokunnan käsityksen mukaan kritiikki kuvaa nykytilaa, jossa lyhytvuokrauksen ongelmat ovat pitkälti paikallisia ja sesonkiluonteisia. Vaatimuksia kehittää lyhytvuokrauksen valvontaa valiokunta pitää perusteltuina. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi toiminnanharjoittajalle muistiinpanovelvollisuus lyhytvuokraustoiminnasta. Lakiehdotuksen mukaan muistiinpanoksi riittää esimerkiksi luettelo tai taulukko niistä päivistä, joina asuntoa on lyhytvuokrattu. Muistiinpanoihin ei vaadita kirjattavaksi henkilötietoja. Asunnon haltijan vastuulla on tunnistaa, onko vieraan yöpyminen asunnossa luvun soveltamisalaan kuuluvaa lyhytvuokrausta. Asiantuntijakuulemisessa vuorokausirajojen noudattamisen valvonnan perustuminen toiminnanharjoittajan omavalvontaan ja yöpymisten omaehtoiseen kirjanpitoon on saanut osakseen kritiikkiä. Viranomaisella ei ole tietoa kaikista lyhytvuokraustoimijoista eikä riittäviä tiedonsaantioikeuksia vuorokausirajojen noudattamisen valvomiseksi tai sen selvittämiseksi, kuka harjoittaa lyhytvuokrausta. Lyhytvuokrauksen valvontaan vaikuttaa EU-lainsäädäntö. Toukokuusta 2026 lähtien sovellettavassa lyhytaikaisia vuokramajoituspalveluja koskevien tietojen keruusta ja jakamisesta ja asetuksen (EU) 2018/1724 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1028, jäljempänä rekisteröintiasetus, säädetään lyhytvuokraukseen erikoistuneiden alustojen velvollisuudesta toimittaa lyhytvuokrauksista tietoja viranomaisille. Rekisteröintiasetus ei velvoita jäsenmaita rekisteröintijärjestelmän käyttöönottoon, mutta jos sellainen on käytössä, järjestelmän on oltava asetuksen vaatimusten mukainen. Suomi ei toistaiseksi kuulu niiden maiden joukkoon, jossa rekisteröintiasetusta on sovellettava. Hallituksen esityksessä todetaankin, että myös Suomessa olisi tarkoituksenmukaista selvittää majoittajien rekisteröintimenettelyn käyttöönottoa. Asiantuntijakuulemisessa esitetty huoli lyhytvuokrausta koskevien säännösten valvonnasta on aiheellinen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan rakennusten käyttöön liittyvät pakkokeinoasiat, kuten uhkasakko, tulevat yleensä vireille rakennusvalvontaviranomaisessa niin sanottujen valvontailmoitusten perusteella. Rakennusten käyttöä ei sen sijaan valvota suunnitelmallisesti. Valvontaan ryhdytään, jos viranomainen saa ilmoituksen tai viranomaista suoraan pyydetään puuttumaan rakennuksen käyttöön sillä perusteella, että pyytäjä epäilee käytön olevan rakentamisluvan vastaista. Ympäristövaliokunta katsoo, että rekisteröintivelvollisuus ja rekisteritiedon siirtyminen automatisoidusti kunnan viranomaisille olisi omiaan lisäämään lyhytvuokrauksen valvonnan tehokkuutta ja tasapuolisuutta. Valiokunta katsoo, että hallituksen tulee valmistella rekisteröintivelvollisuuden käyttöönotto siten, että rekisteröintivelvoite on käytössä vuoden 2027 loppuun mennessä. (Valiokunnan lausumaehdotus) Perustuslakivaliokunnan lausunnossa ( PeVL 52/2026 vp Perustuslakivaliokunta pitää rajoituksen oikeasuhtaisuuden varmistamisen kannalta olennaisena, että esitystä täydennetään sääntelyllä, joka estää omistajien näkökulmasta kohtuuttomien tilanteiden syntymisen. Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että erilaiset alueelliset olosuhteet huomioiden ehdotettua tehokkaampi ja kohdennetumpi tapa toteuttaa sääntely olisi esimerkiksi se, että kunnalle annettaisiin mahdollisuus kieltää lyhytvuokraus tai rajoittaa sitä johonkin tiettyyn vuorokausimäärään erillisellä päätöksellä niin, että omistajalle olisi aina jätettävä vähintään mahdollisuus vuokrata asuntoa 90 vuorokauden ajan.Ympäristövaliokunta tekee perustuslakivaliokunnan lausunnosta aiheutuvat muutosehdotuksensa jäljempänä. Energiamuotokertoimia koskeva sääntely Talousvaliokunta on asiassa HE 155/2026 vp TaVL 32/2026 vp Ensinnäkin ympäristövaliokunta yhtyy talousvaliokunnan lausunnossa ( TaVL 20/2026 vp Talousvaliokunnan keskeinen huoli liittyy siihen, ettei voimassa oleva energiatodistusjärjestelmää ja energiamuotokertoimia koskeva lainsäädäntö kohtele eri lämmitysmuotoja tasapuolisesti. Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan valtakunnalliset energiamuotokertoimet suosivat edelleen kiinteistökohtaisia lämmitysratkaisuja suhteessa kaukolämpöön, minkä seurauksena sääntely ohjaa perusteettomasti irtautumaan kaukolämmöstä ja vääristää eri lämmitysmuotojen välistä kilpailua. Tämän vuoksi talousvaliokunta korostaa, että energiatodistusjärjestelmää edelleen kehitettäessä on varmistettava eri energiaratkaisujen tasapuolinen kohtelu. Talousvaliokunta korostaa, että energiamuotokertoimia koskevassa sääntelyssä tulee energiatehokkuuden rinnalla nykyistä laajemmin ottaa huomioon energiajärjestelmän kestävyys, järjestelmätason energiatehokkuus, sähkötehon riittävyys, kysyntäjoustomahdollisuudet, energiaverkkojen kapasiteettitarpeet sekä energiankäyttäjille aiheutuvat kustannukset. Ympäristövaliokunta pitää talousvaliokunnan esiin nostamia tavoitteita perusteltuna ja katsoo, että niitä tulee edistää tässäkin yhteydessä. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaan energiatehokkuuden laskennassa voidaan käyttää joko primäärienergiakertoimia tai niiden vaihtoehtona kansallisia painotuskertoimia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomi on hyödyntänyt direktiivin liikkumavaraa ottamalla käyttöön kansalliset painotuskertoimet primäärienergiakertoimien sijasta. Direktiivin mukaan sekä primaarienergiakertoimien että kansallisten painostuskertoimien on perustuttava standardoituihin, läpinäkyviin ja säännöllisesti päivitettäviin menetelmiin, jotka ottavat huomioon muun muassa kansallisen energiajärjestelmän kehityksen, odotetun energiayhdistelmän ja eri energiamuotojen tuotantorakenteet. Direktiivi myös edellyttää nimenomaisesti, että rakennuksiin toimitettavan kaukolämmön ja -jäähdytyksen hyödyt tunnustetaan ja otetaan huomioon energiatehokkuuden laskentamenetelmissä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan voimassa oleva ja ehdotettu rakentamislain 37 §:n sääntely mahdollistaa talousvaliokunnan esille nostamien seikkojen huomioon ottamisen. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisissa painotuskertoimissa on otettu huomioon direktiivissä edellytetyt tekijät, mukaan lukien kansallisen energiajärjestelmän ominaispiirteet sekä eri energiamuotojen tuotantorakenteet. Lisäksi selvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että mahdolliset energiamuotokertoimien määrittämistä ohjaavat lisäkriteerit kohdistuisivat lähtökohtaisesti kaikkiin energiamuotoihin, myös sähköön. Tällöin niiden vaikutukset ulottuvat energiamuotojen kertoimien keskinäisiin suhteisiin laajemminkin kuin yksittäisen energiamuodon osalta, minkä vuoksi vaikutuksia olisi arvioitava huolellisesti kokonaisuutena. Kaiken kaikkiaan valiokunta katsoo, että talousvaliokunnan esiin nostamia tavoitteita tulee toteuttaa nykyisten energiamuotokertoimia koskevien säännösten kautta. Eräitä muita huomioita Esitystä käsitellessään valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota puurakentamista koskeviin vaatimuksiin rakennusten energiatehokkuusdirektiivin soveltamisessa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanoon liittyvä 10 prosentin rakennuksen energiantarpeen pienentäminen on tarkoitus hoitaa muuttamalla tasauslaskennan vaatimusta 10 prosenttia paremmaksi. Muutos on kohtuullinen eikä edellytä esimerkiksi massiivipuuseinien lisäeristämistä, vaan kompensointi voidaan tehdä tavanomaisessa rakentamisessa muilla rakennusosilla, paremmalla ilmanpitävyydellä ja teknisillä ratkaisuilla. Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota rakennusten energiatehokkuutta koskevan sääntelykokonaisuuden selkeyteen ja johdonmukaisuuteen. Ehdotetussa sääntelymallissa rakennusten energiatehokkuutta ohjataan rakentamislain ja sen nojalla annettujen asetusten sekä energiatodistusta koskevaan lakiehdotuksen ( HE 155/2026 vp HE 164/2026 vp Kelpoisuusvaatimuksia koskevaa siirtymäsäännöstä ehdotetaan muutettavaksi. Suunnittelijan ja työnjohtajan kelpoissuusvaatimuksiin liittyvää määräaikaa ehdotetaan pidennettäväksi. Uusi siirtymäajan päättymisaika on 1 tammikuuta 2030. Pidennyksellä on tarkoitus turvata sellaisten suunnittelijoiden ja työnjohtajien mahdollisuus harjoittaa ammattiaan, joiden pätevyyttä ei olisi vielä tunnustettu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että poikkeuksellisen vaativan suunnittelutehtävän kelpoisuusvaatimukset täyttää tietyin edellytyksin luonnollinen henkilö, jolla on erittäin vaativan vaatimusluokan pätevyystodistus ja joka on toiminut enintään viisi vuotta ennen lain voimaan tuloa poikkeuksellisen vaativassa suunnittelutehtävässä jonkin suomalaisen rakennusvalvontaviranomaisen hyväksymänä. Vastaavaa poikkeusta ehdotetaan poikkeuksellisen vaativan hankkeen työnjohtotehtävän kelpoisuusvaatimuksiin. Asiantuntijakuulemisessa on kannatettu rakentamislaissa säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia koskevan siirtymäajan pidentämistä esityksessä ehdotetulla tavalla kolmella vuodella 1 tammikuuta 2030 saakka. Ilman siirtymäajan pidennystä osa alalla toimivista ammattilaisista, jotka ovat suorittaneet tutkintonsa EU/ETA-maiden ulkopuolella tai joiden kansalaisuus on muu kuin EU/ETA, eivät pysty toimimaan pätevyystodistusta vaativissa tehtävissä 1.1.2027 alkaen. Muutostarve johtuu siitä, että voimassa olevan lainsäädännön mukaan pätevyystodistus voidaan myöntää ainoastaan EU/ETA-jäsenvaltion kansalaiselle, joka on suorittanut koulutuksen EU/ETA-maassa. Pätevyysvaatimuksia ei ole uudistettu, ja näin ollen siirtymäajan pidentämistä pidetään välttämättömänä. VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 37 §. Energiatehokkuus. Lakiehdotuksen 37 §:n 3 momentin mukaan energiatehokkuutta on parannettava rakennuksen rakentamisluvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Säännöksessä luetellaan tilanteet, joissa vaatimus ei tule sovellettavaksi. Valiokunta ehdottaa 3 momentin 8 kohtaan muutosta, jonka avulla säännöksessä käytetty terminologia muutetaan vastaamaan muualla rakentamislaissa käytössä olevaa puolustushallintoa koskevaa sääntelyä. Lisäksi 3 momentin säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, ettei vaatimuksia sovelleta Puolustusvoimien hallinnassa olevaan valtion kiinteistövarallisuuteen tai muutoin valtion käyttöä palvelevaan, välittömästi puolustustarkoitukseen liittyvään rakennukseen, lukuun ottamatta puolustusvoimien henkilöstön käytössä olevia yksittäisiä asuintiloja tai toimistorakennuksia. Vastaavaa sääntelyä sisältyy esimerkiksi rakentamislain 1 §:n 3 momenttiin, jossa säädetään poikkeus rakentamisen lupia koskevista säännöksistä. 59 b §. Asunnon käyttötarkoituksen muutoksen luvanvaraisuus lyhytvuokrauksessa. Valiokunta ehdottaa pykälään perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytettyä muutosta. Pykälässä säädettäisiin asumisen rakentamisluvalla sallituksi majoitustoiminnaksi sellainen lyhytvuokraus, jonka kesto on enintään 90 päivää kalenterivuodessa. Jos lyhytvuokrausta harjoitetaan yli 90 päivää kalenterivuodessa, kunta harkitsee rakentamislain 42 §:n säännösten mukaisesti, edellyttääkö lyhytvuokraustoiminta kulloinkin käsillä olevassa yksittäistapauksessa luvan hakemista. Lukuunottamatta 90 päivän rajaa, ehdotetulla muutoksella ei ole tarkoitus vaikuttaa kunnan harkintavallan käyttöön rakentamislain 42 §:n soveltamisessa eikä vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöön, joka koskee sellaisia tilanteita, joissa lyhytvuokrausta harjoitetaan asunnossa yli 90 päivää kalenterivuodessa. 59 e §. Päätösmenettely. Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että kunnan päätös luvanvaraisuuden alan muuttamisesta annetaan rakentamisjärjestyksellä. Rakentamisjärjestyksen hyväksyminen kuuluu kunnanvaltuustolle, jonka toimivaltaa voidaan kuntalain (410/2015) 91 §:n mukaan hallintosäännössä siirtää kunnan määräämälle monijäseniselle toimielimelle. Toimivaltaa ei kuitenkaan saa siirtää viranhaltijalle. Valiokunta ehdottaa, että päätösmenettelyä koskevaan säännökseen tehdään tätä vastaavat muutokset. 59 f §. Asunnon haltijan muistiinpanovelvollisuus. Valiokunta ehdottaa säännöksen otsikkoa muutettavaksi siten, että otsikosta käy selvemmin ilmi asunnon haltijan velvollisuuksiin kuuluva asunnon lyhytvuokrausta koskevien tietojen kirjaaminen, niiden säilyttäminen, luovuttaminen seuraavalle haltijalle sekä esittäminen rakennusvalvontaviranomaiselle. Korvaamalla muistiinpanovelvollisuus kirjaamisvelvollisuudella otsikko saatetaan paremmin vastaamaan velvoitteen sisältöä. 152 §. Rangaistussäännökset. Esityksessä ehdotetaan 152 §:ään lisättäväksi uudet 12 ja 13 kohdat, joista ensin mainittu koskee EU:n rakennustuoteasetuksen 18 ja 19 artikloissa säädettyjen merkintävelvollisuuksien noudattamatta jättämistä ja viimeksi mainittu rakentamislain 37 §:ssä säädetyn velvollisuuden laiminlyöntiä. Valiokunta ehdottaa pykälän toissijaisuuslausekkeeseen teknistä korjausta, joka johtuu siitä, että rangaistussäännöksessä tulee viitata siihen aineelliseen velvollisuusnormiin, jonka rikkomisesta on kyse. Näin ollen hallituksen esityksessä ehdotettu muotoilu ”tai tuottamuksellisena ympäristörikoksena” on virheellinen. Valiokunta ehdottaa, että rangaistussäännöksen toissijaisuuslausekkeessa se korvattaisiin ilmaisulla ”tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen”. Voimaantulosäännös. Valiokunta ehdottaa lyhytvuokrausta koskevan siirtymäajan poistamista voimaantulosäännöksestä. Säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi asunnon haltijoille suotuisaan suuntaan ja voidaan arvioida, että ehdotetun lain voimaantulo tapahtuu lähellä ehdotetun siirtymäajan päättymistä. VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS Ympäristövaliokunnan päätösehdotus: Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 83/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) Eduskunta hyväksyy yhden lausuman. (Valiokunnan lausumaehdotus) Valiokunnan muutosehdotukset Laki rakentamislain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan sellaisina kuin niistä ovat 42 §:n 3 momentin johdantokappale, 62 § ja 195 § laissa 897/2024, sekä lisätään , ja , sekä 2 § Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 7) ulkopuolisella tarkastuksella 8) hyötypinta-alalla netto 2 3 § Ympäristöministeriön tehtävät Ympäristöministeriölle kuuluvat myös rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 305/2011 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/3110, jäljempänä rakennustuoteasetus 11 § Lähes nollaenergiarakennus Lähes nollaenergiarakennuksella tarkoitetaan rakennusta, jolla on erittäin korkea energiatehokkuus, sellaisena kuin se on määriteltynä rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1275 liitteen I mukaisesti. Lähes nollaenergiarakennuksen energiatehokkuuden on täytettävä vähintään vuoden 2023 kustannusoptimaalinen taso. Lähes olematon tai erittäin vähäinen energian määrä on hyvin laajalti katettava uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla, mukaan lukien paikan päällä tai rakennuksen lähellä tuotettava uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia. 11 a § Päästötön rakennus Päästöttömällä rakennuksella tarkoitetaan rakennusta, jolla on erittäin korkea energiatehokkuus, sellaisena kuin se on määritettynä rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1275 liitteen I mukaisesti, jonka energiantarve on olematon tai erittäin alhainen, joka ei aiheuta fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä paikan päällä ja joka aiheuttaa olemattoman tai hyvin alhaisen määrän käytöstä syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä direktiivin artiklan 11 mukaisesti ja jonka on kyettävä, jos se on taloudellisesti ja teknisesti toteutettavissa, reagoimaan ulkoisiin signaaleihin ja mukauttamaan oman energian käyttöä, tuotantoa ja varastointia. 14 § Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus Rakentamishankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että uuden tai laajamittaisesti korjattavan rakennuksen energialaskennassa käytettävästä laskennallisesta ostoenergiasta vähintään 52 prosenttia on uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vaatimuksen täyttyminen on osoitettava laskelmalla. 28 § Rakennusjärjestyksen uusiminen Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin rakennusjärjestyksiin sovelletaan 17 §:n asemesta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa tämän lain kanssa, kunnes rakennusjärjestys on muutettu tämän lain mukaiseksi ja muutos on tullut voimaan, enintään kuitenkin kahden vuoden ajan tämän lain voimaantulosta. 37 § Energiatehokkuus Rakentamishankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla siten, että energiaa ja luonnonvaroja kuluu säästeliäästi. Energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten täyttyminen on osoitettava laskelmilla. Energiatehokkuutta määritettäessä eri energiamäärät on muunnettava yhteenlaskettavaan muotoon energiamuotojen kertoimien avulla. Kunkin energiamuodon kerroin on annettava arvioimalla jalostamattoman luonnonenergian kulutusta, uusiutuvan energian käytön edistämistä sekä lämmitystapaa energiantuotannon yleisen tehokkuuden kannalta. Rakennuksessa käytettävien rakennustuotteiden ja taloteknisten järjestelmien sekä niiden säätö- ja mittausjärjestelmien on oltava sellaisia, että energiankulutus ja tehontarve rakennusta ja sen järjestelmiä käyttötarkoituksensa mukaisesti käytettäessä jää vähäiseksi ja että energiankulutusta voidaan seurata. Energiatehokkuuden laskennassa on otettava huomioon energian käytön päästöt. Uusi rakennus, jossa käytetään energiaa tilojen tarkoituksenmukaisten sisäilmasto-olosuhteiden ylläpitämiseksi, on suunniteltava ja rakennettava lähes nollaenergiarakennukseksi tai päästöttömäksi rakennukseksi. Uuden rakennuksen on oltava päästötön rakennus 1 tammikuuta 2030 alkaen. Julkisten elinten omistuksessa olevan uuden rakennuksen on oltava päästötön rakennus 1 tammikuuta 2028 alkaen. Uusi rakennus on suunniteltava siten, että siihen on mahdollista jälkiasentaa kustannustehokkaasti optimaalinen määrä aurinkoenergialaitteistoja ilman merkittäviä rakenteellisia lisätoimia. Suunnittelussa on otettava huomioon rakennuksen sijaintipaikan aurinkosäteily. Energiatehokkuutta on parannettava rakennuksen rakentamisluvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Edellä mainittuja vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta: 1) rakennukseen, jonka hyötypinta-ala on alle 50 neliömetriä; 2) loma-asumiseen tarkoitettuun asuinrakennukseen, joka on tarkoitettu käytettäväksi vähemmän kuin neljän kuukauden ajan vuodessa; 3) väliaikaiseen rakennukseen, jonka käyttöaika on enintään kaksi vuotta; 4) teollisuus- tai korjaamorakennuksiin; 5) muuhun kuin asuinkäyttöön tarkoitettuun maatilarakennukseen, jossa energiantarve on vähäinen tai jota käytetään alalla, jota koskee kansallinen alakohtainen energiatehokkuussopimus; 6) rakennukseen, jota käytetään hartauden harjoittamiseen ja uskonnolliseen toimintaan; 7) rakennukseen, jota suojellaan rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010), kaavassa annetun suojelumääräyksen tai maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1987) mukaiseen maailmanperintöluetteloon hyväksymisen nojalla osana määrättyä ympäristöä tai sen erityisten arkkitehtonisten tai historiallisten ansioiden vuoksi siltä osin kuin sen luonne tai ulkonäkö muuttuisi energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen vuoksi tavalla, jota ei voida hyväksyä; 8) asevoimien tai keskushallinnon omistamat kansalliseen puolustukseen käytettävät rakennukset Puolustusvoimien valtion kiinteistövarallisuuteen luettavaan tai muutoin valtion käyttöä palvelevaan, välittömästi puolustustarkoitukseen liittyvään rakennukseen asevoimien ja muun kansallisten puolustusviranomaisten Puolustusvoimien Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä energiamuotojen kertoimien lukuarvoista. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta koskevia tarkempia säännöksiä: 1) rakennuksen, rakennusosien ja teknisten järjestelmien energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksista sekä näiden laskentatavasta rakennuksessa; 2) energialaskennan lähtötiedoista ja selvityksistä; 3) energian kulutuksen ja siihen vaikuttavien tekijöiden mittaamisesta; 4) rakennuksen käyttötarkoituksen perusteella tapahtuvasta energiatehokkuuden vaatimustasojen asettamisesta ja luonnonvarojen säästeliään kulumisen ottamisesta huomioon niissä; 5) rakennustuotteista; 6) teknisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti toteutettavissa olevasta energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- tai muutostyön taikka käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä. 42 § Rakentamislupa Rakentamislupa tarvitaan myös sellaiseen korjaus- ja muutostyöhön, joka on verrattavissa rakennuksen rakentamiseen, sekä rakennuksen laajentamiseen tai sen kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen. Rakennuskohdetta korjattaessa rakentamislupa tarvitaan, jos korjaus kohdistuu vähäistä merkittävämmässä määrin toimenpidealueessa todetun terveyshaitan poistamiseen, toimenpidealueen kantava rakenne on vaurioitunut tai korjaustoimenpiteet voivat vaarantaa rakennuskohteen terveellisyyden tai turvallisuuden taikka korjaamisella on merkittävää vaikutusta kaupunkikuvaan, maisemaan tai kulttuuriperintöön. Rakentamislupa tarvitaan myös korjaamiseen, joka kohdistuu rakennuskohteen olennaisiin ominaispiirteisiin. Rakentamislupa tarvitaan aina, jos: 48 a § Rakennuksen etäisyys Rakentamishankkeeseen ryhtyvän on rakentamishankkeen sijoittamista ja rakennuspaikan soveltuvuutta harkitessaan huolehdittava vaarallisista aineista aiheutuvan suuronnettomuusvaaran torjumisen suojaetäisyyksistä. Palovaarallista rakennusta ei saa sijoittaa 15 metriä lähemmäksi toisen omistamaa tai hallitsemaa maata eikä 20 metriä lähemmäksi rakennusta, joka on toisen omistamalla tai hallitsemalla maalla. 48 b § Rakennuksen ulkokatto ja korkeus Rakennuksen ulkokatto saa kadulle ja pihalle päin kohota enintään 45 asteen kaltevuuskulmassa julkisivupinnan yläreunasta. Tästä voidaan poiketa, jos se kaupunkikuvan tai rakennuksen ulkonäköön liittyvän syyn johdosta on perusteltua. Rakennuksen korkeus on julkisivupinnan ja vesikaton leikkausviivan korkeus maanpinnasta. 48 c § Vähäiset ylitykset Kunta voi sallia rakennettavaksi asemakaavassa määrätyn rakennus- tai kattokorkeuden yli rakennuksen käyttötarkoitusta palvelevia rakennelmia sekä vähäisiä päätyjä ja torneja, jos ne sopeutuvat rakennukseen ja ympäristökuvaan eikä niistä aiheudu naapureille huomattavaa haittaa. Jollei asemakaavassa toisin määrätä, rakennuksen portaat, parvekkeet, erkkerit, räystäät ja vastaavat ulokkeet sekä lisäeristyksestä johtuva ulkoseinän osa saavat vähäisessä määrin ulottua tontin rajan yli katualueelle tai muulle yleiselle alueelle sen mukaan kuin kunnan rakennusjärjestyksessä määrätään. Tontin rajan yli ulottuvat rakennusosat eivät saa haitata yleisen alueen käyttämistä sen varsinaiseen tarkoitukseen. 48 d § Rakentamislupakäsittelyn lykkääminen kaavan ajanmukaisuuden arvioimiseksi Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen on ilmoitettava asemakaavan ajanmukaisuuden arvioinnista vastaavalle kunnan viranomaiselle rakentamislupahakemuksen vireilletulosta, jos on ilmeistä, että alueidenkäyttölain 60 §:n 2 momentissa tarkoitettu asemakaavan ajanmukaisuuden arviointi on suoritettava ennen rakentamisluvan myöntämistä. Rakentamisluvan käsittelyä on tällöin lykättävä, kunnes asemakaavan ajanmukaisuus on arvioitu tai todettu, että arviointiin ei ole tarvetta. Edellä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen saatuaan kunnan on ilman tarpeetonta viivytystä arvioitava asemakaavan ajanmukaisuus ja ilmoitettava arvioinnin tuloksesta rakennusvalvontaviranomaiselle. 48 e § Osoitemerkintä Rakennuksen omistajan on asetettava rakennuksen ja porrashuoneen tunnusta ilmaiseva numero tai kirjain kadulle näkyvään paikkaan, siten että sen voi havaita muulta liikenneväylältä ja tontin sisäiseltä liikennealueelta, sen mukaan kuin kunta on asiasta päättänyt. Osoitemerkinnän tulee myös opastaa hälytys- ja huoltoajoa sekä muuta liikennöimistä kiinteistölle. 56 a § Purkamisaikomuksesta tiedottaminen Jos rakennuksen tai sen osan purkaminen voi merkitä historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen taikka kaupunkikuvan tai rakennetun ympäristön turmeltumista, kunnan rakennusvalvontaviranomaisen on 14 päivän kuluessa purkamisilmoituksen tai purkamiseen johtavan rakentamislupahakemuksen saatuaan tiedotettava siitä kunnanhallitukselle ja lupa- ja valvontavirastolle. 57 a § Poikkeamisluvan hakeminen Edellä 57 §:ssä tarkoitettua poikkeamislupaa koskevaan hakemukseen on liitettävä: 1) ympäristökartta, joka osoittaa alueen sijainnin, sekä asemapiirros, josta käyvät ilmi sekä olemassa olevat että suunnitellut rakennukset tai rakentamistoimenpiteet rakennuspaikalla; 2) asiakirja, joka osoittaa rakennuspaikan hallinnan tai muun perusteen hakea poikkeusta; sekä 3) selvitys kuulemisesta, jos hakija on sen suorittanut 64 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla. Hakemuksessa on esitettävä arvio poikkeamislupaa koskevan hankkeen keskeisistä vaikutuksista sekä hakemuksen perustelut. 58 a § Alueellista poikkeamista koskevan päätösehdotuksen antaminen tiedoksi Kunnan on annettava tiedoksi alueellista poikkeamista koskeva päätösehdotus naapureille ja muille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa julkisella kuulutuksella. Julkisesta kuulutuksesta säädetään hallintolain (434/2003) 62 a §:ssä Kunnan on varattava 1 momentissa tarkoitetuille tahoille vähintään 14 päivää aikaa tehdä alueellista poikkeamista koskevasta päätösehdotuksesta kirjallinen muistutus. 5 a luku Lyhytvuokraus 59 a § Luvun soveltamisala ja lyhytvuokrauksen määritelmä Tätä lukua sovelletaan asunnon lyhytvuokraukseen asemakaava-alueella. Lyhytvuokrausta on kalustetun asunnon vuokralle antaminen yhdenjaksoisesti alle 28 päiväksi korvausta vastaan majoitustarkoituksessa. Edellä 1 momentista poiketen lukua ei sovelleta asemakaava-alueen laajentuessa sen uudella osalla ennen kuin vasta uuden asemakaavan voimaantuloa seuraavan kalenterivuoden alusta. Edellä 1 momentista poiketen lukua ei sovelleta ranta-asemakaava-alueella. Lukua ei sovelleta myöskään millään alueella vapaa-ajan asuntoon eikä asuinkäytössä olevaan asuntoon. 59 b § Asunnon käyttötarkoituksen muutoksen luvanvaraisuus lyhytvuokrauksessa Edellä Asunnon käyttöä lyhytvuokraukseen ei pidetä lupaa edellyttävänä olennaisena olennaisena pidetään asunnon käyttöä jos asuntoa käytetään yli kalenterivuoden aikana enintään päivää kalenterivuodessa. Lyhytvuokrauksen jäädessä 90 päivään tai sen alle muutosta ei pidetä olennaisena. päivänä. Jos asuntoa käytetään lyhytvuokraukseen tätä enemmän, käyttötarkoituksen muutoksen luvanvaraisuus määräytyy 42 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan. 59 c § Luvanvaraisuuden alan muuttaminen kunnan päätöksellä Kunta voi pidentää 59 b §:ssä säädettyä 90 päivän aikaa 180 päivään asti erityisestä paikallisista olosuhteista johtuvasta, alueiden tai rakennusten käyttöön, kehittämiseen tai ylläpitoon liittyvästä syystä. Kunnan on huolehdittava, että päätös on sopusoinnussa alueidenkäyttölain 54 §:ssä säädettyjen asemakaavan sisältövaatimusten kanssa. Päätöksestä ei saa aiheutua haittaa kaavan toteuttamiselle. Kunnan 1 momentissa tarkoitettu päätös voi koskea koko asemakaava-aluetta tai sen osaa. Kunnan on päätöksessään määrättävä, mitä osaa asemakaava-alueesta päätös koskee. Päätös voidaan tehdä määräajaksi tai toistaiseksi. Kunnan on määrättävä päätöksessään, että sitä sovelletaan jonkin tulevan kalenterivuoden alusta ja, jos päätös on voimassa määräajan, että soveltaminen päättyy tietyn kalenterivuoden lopussa. 59 d § Kunnan päätöksen pitäminen ajan tasalla Kunnan on pidettävä 59 c §:ssä tarkoitettu toistaiseksi voimassa oleva päätös ajan tasalla. Arvioidessaan päätöksen ajantasaisuutta kunnan on otettava huomioon lainsäädännön, asemakaavan ja muiden olosuhteiden olennaiset muutokset. Lisäksi kunnan on otettava huomioon, aiheutuuko päätöksestä sellaisia haitallisia vaikutuksia, jotka poikkeavat olennaisesti ennakolta arvioiduista vaikutuksista. Päätöksen muuttamiseen ja kumoamiseen sovelletaan, mitä 59 c §:ssä säädetään päätöksen sisällöstä ja päätöksenteon ehdoista. Muutosta ja kumoamista koskeva päätös voi tulla sovellettavaksi aikaisintaan päätöksentekoa seuraavan kalenterivuoden alusta. 59 e § Päätösmenettely Edellä 59 c ja 59 d §:ssä tarkoitetun päätöksen antaa tekee , rakennusvalvontaviranomainen tai muu . Toimivalta voidaan hallintosäännössä siirtää määräämä monijäseninen toimielin. Toimivaltaa muulle monijäseniselle toimielimelle, mutta saa siirtää Ennen päätöksen tekemistä kunnan on kuultava hyvinvointialueen pelastusviranomaista. Kun päätös on tehty, se ja ajantasainen tieto sen voimassaolosta on pidettävä esillä kunnan verkkosivuilla. Muuten 59 c ja 59 d §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemiseen, täytäntöönpanoon ja muutoksenhakuun sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään rakennusjärjestyksestä. 59 f § Asunnon haltijan muistiinpanovelvollisuus Lyhytvuokraustietojen kirjaamisvelvollisuus Asunnon haltijan on pidettävä luvun soveltamisalaan kuuluvasta lyhytvuokrauksesta muistiinpanoja. Muistiinpanoihin on merkittävä, minä päivinä kalenterivuodesta asuntoa on lyhytvuokrattu. Muistiinpanot on säilytettävä kahden vuoden ajan laskettuna kutakin lyhytvuokrauspäivää seuraavan kalenterivuoden alusta. Asunnon haltijalla on velvollisuus luovuttaa muistiinpanot seuraavalle haltijalle haltijanvaihdostilanteessa. Asunnon haltijan on esitettävä muistiinpanot rakennusvalvontaviranomaiselle nähtäväksi ja kopioitavaksi pyynnöstä tässä luvussa säädettyjen velvoitteiden valvomiseksi. 61 a § Hakemus maston tai tuulivoimalan rakentamiseksi Jos rakentamislupaa haetaan maston rakentamiseen, lupahakemukseen on liitettävä: 1) selvitys hankkeen vaikutuksista maisemaan ja naapureihin; 2) selvitys hakijan lähimmistä suunnitelluista muista mastoista; 3) selvitys siitä, onko maston tarkoitusta palvelevia yleiseen televerkkoon jo kuuluvan maston vapaita antennipaikkoja käytettävissä. Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, koskee myös lupahakemusta tuulivoimalan rakentamiseen. 62 § Sijoittamislupahakemus Jos rakentamishankkeeseen ryhtyvä hakee erillistä päätöstä sijoittamisluvasta, lupahakemukseen on liitettävä selvitykset, joiden perusteella kunta voi arvioida 44–46 a §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymisen. Selvityksenä on toimitettava tiedot massoittelusta ja julkisivusta sekä sijoittumisesta rakennuspaikalle, ajoyhteyden järjestämisestä sekä sellaisten alueiden, joilla on tai on tarkoitus toteuttaa kunnallistekniikka, osalta tieto, mistä kohti rakennuksen on siihen tarkoitus liittyä. 147 § Uhkasakko ja teettämisuhka Jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin niihin perustuvan velvollisuutensa, voi kunnan rakennusvalvontaviranomainen 5, 5 a, 6, 8, 10, 12 ja 13 luvun mukaisissa asioissa velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin. 152 § Rangaistussäännökset Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta 11) laiminlyö 145 §:ssä säädetyn velvollisuutensa saattaa rakennuspaikka ympäristöineen sellaiseen kuntoon, ettei se vaaranna terveellisyyttä tai turvallisuutta tai rumenna ympäristöä, 12) laiminlyö noudattaa rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 305/2011 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/3110, 18 ja 19 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia CE-merkinnän ja muiden merkintöjen kiinnittämisestä ja suoritustasoväittämistä, 13) laiminlyö noudattaa 37 §:ssä säädetyn velvollisuutensa parantaa rakennuksen energiatehokkuutta luvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai rakennuksen käyttötarkoituksen muutostyön yhteydessä taikka rakentaa uuden rakennuksen lähes nollaenergiarakennukseksi tai päästöttömäksi rakennukseksi on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain 48 luvun 1–4 §:n mukaisena ympäristön turmelemisena, törkeänä ympäristön turmelemisena, ympäristörikkomuksena tai tuottamuksellisena ympäristörikoksena tuottamuksellisena ympäristön turmelemisena rakennusrikkomuksesta 154 § Rakennustuotteiden markkinavalvontaviranomainen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston toiminnasta markkinavalvontaviranomaisena tilanteissa, joissa on perusteltua syytä epäillä, että rakennustuote on vaaraksi terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle tai omaisuudelle taikka se ei ole CE-merkinnän, tyyppihyväksynnän, varmennustodistuksen, valmistuksen laadunvalvonnan, muun vapaaehtoisen sertifikaatin tai vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvän sertifikaatin mukainen, säädetään markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 11 artiklassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 3 ja 4 kohdassa sekä 27 ja 28 artiklassa. Markkinavalvontaviranomaisen toimenpiteistä tilanteissa, joissa CE-merkitty rakennustuote ei täytä ilmoitettuja suoritustasoja tai aiheuttaa riskin, säädetään rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 305/2011 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/3110. 161 § Ulkopuolisen asiantuntijan käyttö Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on oikeus käyttää apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita tuotteen vaatimustenmukaisuuden tutkinnassa, testaamisessa ja arvioimisessa. 174 § Velvollisuus korvata selvityskustannukset Rakennustuotteen valmistaja tai tämän valtuuttama edustaja, maahantuoja, jakelupalvelun tarjoaja tai jakelija on velvollinen korvaamaan selvityksestä valtiolle aiheutuneet kustannukset, jos selvitys osoittaa, että rakennustuote on vaatimustenvastainen. Rakennustuote on vaatimustenvastainen, jos se ei täytä tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä olennaisia teknisiä vaatimuksia tai ole rakennustuoteasetuksen vaatimusten mukainen. Jos rakennustuote on vaatimustenvastainen ja vaatimustenvastaisuus on merkittävä, markkinavalvontaviranomainen voi velvoittaa talouden toimijan korvaamaan tuotteen hankinnasta, testauksesta ja tutkimisesta aiheutuneet kustannukset. Korvaus on suoraan ulosottokelpoinen. Sen perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa. 195 § Kelpoisuuksia koskeva siirtymäsäännös Kelpoisuusvaatimukset täyttävänä suunnittelijana tai työnjohtajana pidetään 1 päivään tammikuuta 2030 saakka myös henkilöä, jolla on enintään viisi vuotta ennen tämän lain voimaantuloa jonkin rakennusvalvontaviranomaisen antama hyväksyntä vastaaviin tehtäviin sekä vaativuusluokan että rakentamishankkeen käyttötarkoituksen osalta ja jolla voidaan näin katsoa olevan tehtävän vaatimat edellytykset. Jos suunnittelutehtävä tai työnjohtotehtävä on kesken 1 päivänä tammikuuta 2030, säilyy kelpoisuus kyseisessä tehtävässä sen päättymiseen saakka. Poikkeuksellisen vaativan suunnittelutehtävän kelpoisuusvaatimukset täyttävänä voidaan pitää erittäin vaativan vastaavan vaativuusluokan pätevyystodistuksen omaavaa luonnollista henkilöä, jolla on enintään viisi vuotta ennen tämän lain voimaantuloa jonkin rakennusvalvontaviranomaisen antama hyväksyntä poikkeuksellisen vaativiin vastaaviin tehtäviin ja jolla voidaan näin katsoa olevan tehtävän vaatimat edellytykset. Edellä 85 §:stä poiketen rakennusvalvontaviranomainen voi tässä tapauksessa todeta kelpoisuuden ilman poikkeuksellisen vaativan vaativuusluokan pätevyystodistusta. Poikkeuksellisen vaativan työnjohtotehtävän kelpoisuusvaatimukset täyttävänä voidaan pitää erittäin vaativan vastaavan vaativuusluokan pätevyystodistuksen omaavaa luonnollista henkilöä, jolla on enintään viisi vuotta ennen tämän lain voimaantuloa jonkin rakennusvalvontaviranomaisen antama hyväksyntä poikkeuksellisen vaativiin vastaaviin tehtäviin ja jolla voidaan näin katsoa olevan tehtävän vaatimat edellytykset. Edellä 89 §:stä poiketen rakennusvalvontaviranomainen voi tässä tapauksessa todeta kelpoisuuden ilman poikkeuksellisen vaativan vaativuusluokan pätevyystodistusta. Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Lain 59 b § ja 59 f § tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2027. Valiokunnan lausumaehdotus Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee lyhytvuokrausta koskevan rekisteröintivelvollisuuden käyttöönoton siten, että rekisteröintivelvoite on käytössä vuoden 2027 loppuun mennessä. Helsingissä 5.11.2026 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Jenni Pitko vihr varapuheenjohtaja Eveliina Heinäluoma sd jäsen Pauli Aalto-Setälä kok jäsen Marko Asell sd jäsen Christoffer Ingo r jäsen Vesa Kallio kesk jäsen Mai Kivelä vas jäsen Hanna Kosonen kesk jäsen Johan Kvarnström sd jäsen Pinja Perholehto sd jäsen Jorma Piisinen ps jäsen Merja Rasinkangas ps jäsen Tere Sammallahti kok jäsen Sara Seppänen ps varajäsen Janne Jukkola kok (osittain) varajäsen Marko Kilpi kok (osittain) Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Susanna Paakkola Vastalause Perustelut Hallituksen esityksessä ehdotetaan useita muutoksia rakentamislakiin. Siinä muun muassa määritellään päästöttömän rakennuksen käsite ja tarkennetaan energiatehokkuutta koskevia keskeisiä vaatimuksia rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti sekä muutetaan uusiutuvan energian vähimmäisosuuksia RED III -direktiivin toimeenpanemiseksi. Lisäksi hallituksen esityksessä ehdotetaan kokonaan uutta sääntelykokonaisuutta asuntojen lyhytvuokrauksesta. Vastalauseen huomiot koskevat asuntojen lyhytvuokraukseen liittyvää uutta sääntelyä. Lyhytvuokrauksen määritelmä Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi rakentamislakiin uusi 5 a luku lyhytvuokrauksesta. Luku sisältää lyhytvuokrauksen määritelmän ja erityissäännökset rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksesta. Se koskee asemakaava-alueiden niitä asuntoja, jotka eivät ole asuinkäytössä - siis asuntoja, jotka eivät ole vakinaisesti tai tilapäisesti asuttuja lyhytvuokrauksen hetkellä. Lisäksi luvussa on säännös asunnon haltijan velvollisuudesta tehdä lyhytvuokrauspäivistä muistiinpanoja tai pitää niistä kirjaa, kuten ympäristövaliokunta on mietinnössään ehdottanut muotoiltavaksi. Haltijan olisi esitettävä muistiinpanot rakennusvalvontaviranomaiselle pyynnöstä. Lyhytvuokrauksella tarkoitetaan esityksessä kalustetun asunnon vuokralle antamista yhdenjaksoisesti alle 28 päiväksi korvausta vastaan majoitustarkoituksessa. Hallituksen esityksessä ehdotettiin alun perin, että luvun soveltamisalaan kuuluvan asunnon voisi vuokrata lyhytaikaisesti yhteensä enintään 90 päivää kalenterivuoden aikana, jonka jälkeen lyhytvuokraus edellyttäisi rakentamisluvan hakemista. Kunnalle esitettiin mahdollisuutta pidentää kyseistä 90 päivän aikarajaa 180 päivään asti erityisestä, paikallisista olosuhteista johtuvasta syystä. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin hallituksen esitystä koskevassa lausunnossaan todennut esitetyn kaltaisen luvanhakupakon johtavan asunnonomistajien kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Toisin sanoen perustuslakivaliokunta on katsonut lyhytvuokraukselle säädetyn aikarajan täyttymistä seuraavan vaatimuksen hakea rakentamisluvan muutosta omaisuudensuojaperusoikeuden vastaiseksi. Hallituksen esitystä on näin ollen täytynyt muuttaa, jotta se voidaan säätää tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan huomioihin vastaamiseksi ympäristövaliokunta esittää mietinnössään ympäristöministeriön lyhytvuokrausta koskevaa muutosehdotusta hallituksen esitykseen, joka katsoaksemme olennaisesti heikentää paitsi hallituksen esitystä, myös nykytilaa, jossa lyhytvuokrausta koskevaa erityissääntelyä ei ole olemassa. Kyseisen ehdotuksen (59 b §) mukaan asuntoa voisi vuokrata lyhytaikaisesti 90 päivää, jonka jälkeen rakentamisluvan muutosta koskeva harkinta tapahtuu käytännössä tapauskohtaisesti. Tapauskohtainen harkinta vastaa nykytilaa, mutta ympäristöministeriön ehdotus vahvistaisi lyhytvuokraajien asemaa sementoimalla lakiin oikeuden lyhytvuokrata asuntoa 90 päivän ajan ilman, että toimintaa katsottaisiin olennaiseksi käyttötarkoituksen muutokseksi. Tapauskohtainen harkinta tapahtuisi siten vasta 90 päivän ylittyessä eikä sitä ennen. Nykyisin tapauskohtaisen harkinnan toteuttamiselle ei ole asetettu aikarajaa. Luvanhakuedellytys asunnon käyttötarkoituksen muuttuessa poistetaan pykälän sanamuotoilusta. Lyhytvuokrauksen valvonta Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että vuokraustoiminnan valvonta perustuisi lähinnä toiminnanharjoittajan omavalvontaan eli majoituspäivien määrän kirjaamiseen ja asunnon haltijan omiin muistiinpanoihin. Tämä tekee lyhytvuokrauksen tosiasiallisesta valvonnasta käytännössä mahdotonta, ja siksi sääntelyä on tältä osin tarkennettava. Suomen tulisi ottaa sovellettavaksi EU:n rekisteröintiasetus (EU) 2024/1028, jolloin vuokraajia koskisi rekisteröintivelvoite ja vuorokausirajojen valvonta olisi helpompaa. Rekisterin perustamis- ja ylläpitokustannukset voitaisiin kattaa veroluonteisella maksulla, jonka maksaisivat lyhytvuokraajat tai vaihtoehtoisesti majoitusta Suomesta hankkivat henkilöt. Lopuksi On selvää, että hallituksen esitys rakentamislain muuttamiseksi puuttuu lyhytvuokrauksen ongelmiin vain rajallisesti ja siten vastaa sille asetettuun tavoitteeseen heikosti. Perustuslakivaliokunnan kannanoton johdosta tehdyt muutokset edelleen heikentävät mahdollisuuksia puuttua lyhytvuokrauksen ongelmiin, emmekä siksi voi yhtyä ympäristövaliokunnan mietintöön. Esitys täytyy palauttaa valmisteluun, jotta löytyy perustuslainmukainen mutta lakiesityksen tavoitteen täyttävä sääntelyratkaisu. Hallituksen esityksen alkuperäisenä tarkoituksena oli asunnon käyttötarkoituksen muutoksen luvanvaraisuuden alan sääntely nykyistä tarkemmin sääntelyn selkeyden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi. Nyt perustuslakivaliokunnan huomioiden pohjalta esitetty ratkaisu, johon mietinnössä on päädytty, ei tuo helpotusta lyhytvuokrauksesta johtuviin ongelmiin vaan ainoastaan varmistaa asunnon omistajan oikeuden lyhytvuokrata asuntoaan aina vähintään 90 päivää. Näin ollen sallituksi tulisi myös sellainen lyhytvuokraustoiminta, joka nykyisen toiminnan luonteeseen ja vaikutuksiin perustuvan tapauskohtaisen oikeuskäytännön mukaan voisi edellyttää käyttötarkoituksen muutoslupaa. Ympäristövaliokunnan olisi tullut yhdessä ministeriön kanssa hakea sellaista ratkaisua, joka olisi huomioinut perustuslakivaliokunnan kannan, mutta ollut samalla oikeustilaa aidosti selkeyttävä, asukkaiden oikeuksia vahvistava ja jolla olisi pystytty tiukemmin puuttumaan lyhytvuokrauksen haittoihin. Nyt ratkaisussa painottuu asuntoa vuokraavien oikeudet ja vuokraajien omaisuudensuoja, pysyvien asukkaiden sekä lyhytvuokrauksen kanssa täysin pulassa olevien kuntien ongelmien jäädessä ratkaisematta. Ympäristöministeriön tulisi selvittää perusteellisesti uudessa valmistelussa, millä tavalla perustuslakivaliokunnan havainnot voidaan ottaa huomioon siten, että lyhytvuokrauksen aiheuttamat ongelmat on mahdollista saada kuriin sen sijaan, että sementoidaan lakiin asunnon haltijan oikeus lyhytvuokrata asuntoaan aina vähintään 90 päivää. Uudessa valmistelussa tulisi huomioida paremmin myös kuntien harkintavalta, koska asuntomarkkinoiden olosuhteet sekä työvoima- ja elinvoimatekijät eri puolilla Suomea poikkeavat merkittävästi toisistaan ja yhtenäistä, koko Suomea koskevaa laintasoista sääntelyä olisi vaikea laatia siten, että se olisi eri kuntien kannalta oikeasuhtaista sääntelyn tavoitteisiin nähden. Lyhytvuokraus on tullut ilmiönä jäädäkseen. Siitä aiheutuvien ongelmien rajaamiseen tarvitaan aidosti toimivaa sääntelyä, jotta yhtäältä sallitaan oman tyhjän asunnon hyödyntäminen jatkossakin joustavasti vuokrauskäytössä, mutta toisaalta turvataan asumisrauha ja kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus paikallisille asuntoa tarvitseville. Samalla ammattimaiselle majoitustoiminnalle on turvattava tasavertaiset kilpailuolosuhteet lyhytvuokraukseen nähden. Näistä syistä esitämme, että hallituksen esitys palautetaan valmisteluun lyhytvuokrausta koskevien pykälien osalta. Ehdotus Edellä olevan perusteella ehdotamme, että lakiehdotus hyväksytään muutettuna (Vastalauseen muutosehdotukset) ja että hyväksytään yksi lausuma. (Vastalauseen lausumaehdotus) . Vastalauseen muutosehdotukset Laki rakentamislain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan sellaisina kuin niistä ovat 42 §:n 3 momentin johdantokappale, 62 § ja 195 § laissa 897/2024, sekä lisätään , ja §, 5 a luku, ja , sekä 2 § (kuten YmVM) 3 § (kuten YmVM) 11 § (kuten YmVM) 11 a § (kuten YmVM) 14 § (kuten YmVM) 28 § (kuten YmVM) 37 § (kuten YmVM) 42 § (kuten YmVM) 48 a — 48 e § (kuten YmVM) 56 a § (kuten YmVM) 57 a § (kuten YmVM) 58 a § (kuten YmVM) 5 a luku Lyhytvuokraus 59 a § Luvun soveltamisala ja lyhytvuokrauksen määritelmä Tätä lukua sovelletaan asunnon lyhytvuokraukseen asemakaava-alueella. Lyhytvuokrausta on kalustetun asunnon vuokralle antaminen yhdenjaksoisesti alle 28 päiväksi korvausta vastaan majoitustarkoituksessa. Edellä 1 momentista poiketen lukua ei sovelleta asemakaava-alueen laajentuessa sen uudella osalla ennen kuin vasta uuden asemakaavan voimaantuloa seuraavan kalenterivuoden alusta. Edellä 1 momentista poiketen lukua ei sovelleta ranta-asemakaava-alueella. Lukua ei sovelleta myöskään millään alueella vapaa-ajan asuntoon eikä asuinkäytössä olevaan asuntoon. 59 b § Asunnon käyttötarkoituksen muutoksen luvanvaraisuus lyhytvuokrauksessa Asunnon käyttöä lyhytvuokraukseen ei pidetä 42 §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna, käyttötarkoituksen olennaisena muutoksena jos asuntoa käytetään lyhytvuokraukseen kalenterivuoden aikana enintään 90 päivänä. Jos asuntoa käytetään lyhytvuokraukseen tätä enemmän, käyttötarkoituksen muutoksen luvanvaraisuus määräytyy 42 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan. 59 c § Luvanvaraisuuden alan muuttaminen kunnan päätöksellä Kunta voi pidentää 59 b §:ssä säädettyä 90 päivän aikaa 180 päivään asti erityisestä paikallisista olosuhteista johtuvasta, alueiden tai rakennusten käyttöön, kehittämiseen tai ylläpitoon liittyvästä syystä. Kunnan on huolehdittava, että päätös on sopusoinnussa alueidenkäyttölain 54 §:ssä säädettyjen asemakaavan sisältövaatimusten kanssa. Päätöksestä ei saa aiheutua haittaa kaavan toteuttamiselle. Kunnan 1 momentissa tarkoitettu päätös voi koskea koko asemakaava-aluetta tai sen osaa. Kunnan on päätöksessään määrättävä, mitä osaa asemakaava-alueesta päätös koskee. Päätös voidaan tehdä määräajaksi tai toistaiseksi. Kunnan on määrättävä päätöksessään, että sitä sovelletaan jonkin tulevan kalenterivuoden alusta ja, jos päätös on voimassa määräajan, että soveltaminen päättyy tietyn kalenterivuoden lopussa. 59 d § Kunnan päätöksen pitäminen ajan tasalla Kunnan on pidettävä 59 c §:ssä tarkoitettu toistaiseksi voimassa oleva päätös ajan tasalla. Arvioidessaan päätöksen ajantasaisuutta kunnan on otettava huomioon lainsäädännön, asemakaavan ja muiden olosuhteiden olennaiset muutokset. Lisäksi kunnan on otettava huomioon, aiheutuuko päätöksestä sellaisia haitallisia vaikutuksia, jotka poikkeavat olennaisesti ennakolta arvioiduista vaikutuksista. Päätöksen muuttamiseen ja kumoamiseen sovelletaan, mitä 59 c §:ssä säädetään päätöksen sisällöstä ja päätöksenteon ehdoista. Muutosta ja kumoamista koskeva päätös voi tulla sovellettavaksi aikaisintaan päätöksentekoa seuraavan kalenterivuoden alusta. 59 e § Päätösmenettely Edellä 59 c ja 59 d §:ssä tarkoitetun päätöksen tekee kunnanvaltuusto. Toimivalta voidaan hallintosäännössä siirtää kunnan muulle monijäseniselle toimielimelle, mutta ei viranhaltijalle. Ennen päätöksen tekemistä kunnan on kuultava hyvinvointialueen pelastusviranomaista. Kun päätös on tehty, se ja ajantasainen tieto sen voimassaolosta on pidettävä esillä kunnan verkkosivuilla. Muuten 59 c ja 59 d §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemiseen, täytäntöönpanoon ja muutoksenhakuun sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään rakennusjärjestyksestä. 59 f § Lyhytvuokraustietojen kirjaamisvelvollisuus Asunnon haltijan on pidettävä luvun soveltamisalaan kuuluvasta lyhytvuokrauksesta muistiinpanoja. Muistiinpanoihin on merkittävä, minä päivinä kalenterivuodesta asuntoa on lyhytvuokrattu. Muistiinpanot on säilytettävä kahden vuoden ajan laskettuna kutakin lyhytvuokrauspäivää seuraavan kalenterivuoden alusta. Asunnon haltijalla on velvollisuus luovuttaa muistiinpanot seuraavalle haltijalle haltijanvaihdostilanteessa. Asunnon haltijan on esitettävä muistiinpanot rakennusvalvontaviranomaiselle nähtäväksi ja kopioitavaksi pyynnöstä tässä luvussa säädettyjen velvoitteiden valvomiseksi. 61 a § (kuten YmVM) 62 § (kuten YmVM) 147 § Uhkasakko ja teettämisuhka Jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin niihin perustuvan velvollisuutensa, voi kunnan rakennusvalvontaviranomainen 5, 5 a 152 § (kuten YmVM) 154 § (kuten YmVM) 161 § (kuten YmVM) 174 § (kuten YmVM) 195 § (kuten YmVM) (voimaantulosäännös kuten YmVM) Vastalauseen lausumaehdotus Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee ja antaa eduskunnan käsiteltäväksi viivytyksettä uuden esityksen lyhytvuokrauksen rajoittamiseksi, jolla selkeytetään lyhytvuokrausta koskevaa oikeustilaa ja mahdollistetaan nykyistä tehokkaampi puuttuminen lyhytvuokrauksesta aiheutuviin haittoihin sekä turvataan kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus paikallisille ja vahvistetaan asukkaiden oikeutta häiriöttömään asumiseen. Helsingissä 5.11.2026 Mai Kivelä vas Jenni Pitko vihr Eveliina Heinäluoma sd Johan Kvarnström sd Pinja Perholehto sd Hanna Kosonen kesk Vesa Kallio kesk
Valiokunnan mietintö YmVM 12 2026 vp HE 83/2026 vp Ympäristövaliokunta Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rakentamislain muuttamisesta JOHDANTO Vireilletulo Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rakentamislain muuttamisesta ( HE 83/2026 vp Lausunnot Asiasta on annettu seuraavat lausunnot: perustuslakivaliokunta PeVL 52/2026 vp talousvaliokunta TaVL 20/2026 vp Asiantuntijat Valiokunta on kuullut: hallitusneuvos Jaana Junnila ympäristöministeriö hallitussihteeri Jaakko Rastas ympäristöministeriö erityisasiantuntija Satu Pentikäinen oikeusministeriö kehittämispäällikkö Paula Mäenpää Suomen Kuntaliitto johtava lakiasiantuntija Virpi Hienonen Suomen Kiinteistöliitto ry johtaja, elinkeinoasiat Anu Kärkkäinen Rakennusteollisuus RT ry lakimies, varatuomari Sami Hämäläinen Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry asiantuntija Emil Jansson Puutuoteteollisuus ry toiminnanjohtaja Peter Lind Energiatehokas Eristeteollisuus ry yliopistonlehtori Jenna Päläs Itä-Suomen yliopisto erityisasiantuntija Pia Selroos Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ry toimitusjohtaja Antti Aarnio Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry toimitusjohtaja Janne Tähtikunnas RIL ry päällikkö Jani Kemppainen Rakennusteollisuus RT ry puheenjohtaja, valvontajohtaja Leena Salmelainen Rakennustarkastusyhdistys RTY ry elinvoimajohtaja Leena Kristeri Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: ympäristöministeriö Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) Helsingin kaupunki Mikkelin kaupunki Oulun kaupunki Rovaniemen kaupunki Tampereen kaupunki Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry Rakennustarkastusyhdistys RTY ry Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ry RIL ry Suomen Isännöintiliitto ry Suomen Vuokranantajat ry Suomen Yrittäjät ry Elinkeinoelämän keskusliitto ry Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat - KOVA ry Lapin Matkailuelinkeinon liitto Suomen Oman Kodin Omistajat ry Suomen Omakotiliitto ry HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rakentamislakia. Rakentamislakiin lisättäisiin uudelleenlaaditun rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin määritelmä päästöttömästä rakennuksesta sekä muutettaisiin direktiivin mukaisiksi rakentamislain säännökset energiatehokkuuden olennaisesta teknisestä vaatimuksesta ja lähes nollaenergiarakennuksesta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi rakentamislakiin seuraamus EU:n niin kutsutun rakennustuoteasetuksen rikkomisesta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuudesta rakennuksista Uusiutuvan energian niin kutsutun RED III -direktiivin toimeenpanemiseksi. Esityksessä ehdotetaan myös lisättäväksi rakentamislakiin muutamia tällä hetkellä asetustasolla olevia, rakentamisen vastuu- ja menettelykysymyksiä selkeyttäviä säännöksiä, joiden osalta on uuden asetuksen valmistelun yhteydessä nähty tarve lain tasolle nostamiseen. Esityksessä ehdotetaan myös teknistä korjausta rakentamislakiin. Rakentamislupaa koskevasta säännöksestä ehdotetaan korjattavaksi yhden virkkeen sanamuotoa. Rakentamislakiin lisättäisiin uusi luku asuntojen lyhytvuokrauksesta. Luvussa säädettäisiin rakennuksen käyttötarkoituksen olennaisen muutoksen luvanvaraisuudesta. Sääntely koskisi sellaista lyhytvuokraukseen käytettävää asuinrakennusta tai -tilaa, joka sijaitsee asemakaava-alueella ja jossa ei asuta vuokraushetkellä. Pääsääntöinen luvanvaraisuuden raja olisi asunnon käyttäminen lyhytvuokraukseen yli 90 päivää kalenterivuodessa. Tavoitteena on selkeyttää lyhytvuokrausta ja asuntojen käyttöä koskevaa sääntelyä maankäytön ja rakentamisen alalla. Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman tavoitteeseen asuntojen vuokrausta ja majoitusliiketoimintaa koskevan lainsäädännön selkeyttämisestä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan niin pian kuin mahdollista. Lyhytvuokrausta koskevat lain 59 b ja 59 f § tulisivat voimaan vasta vuoden 2027 alusta. VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT Yleistä hallituksen esityksestä Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rakentamislakia. Rakentamislakiehdotuksen uudessa 5 a luvussa ehdotetaan säädettäväksi siitä, milloin lyhytvuokraus edellyttää luvan hakemista käyttötarkoituksen muutokseen. Esityksessä tarkoitettua lyhytvuokrausta on kalustetun asunnon antaminen vuokralle majoitustarkoituksessa korvausta vastaan yhtäjaksoisesti alle 28 päiväksi. Lupaa edellyttävänä olennaisena käyttötarkoituksen muutoksena pidetään asunnon käyttöä lyhytvuokraukseen yli 90 päivää kalenterivuodessa. Lyhytvuokrauksen jäädessä 90 päivään tai sen alle käyttötarkoituksen muutosta ei lakiehdotuksen mukaan pidetä olennaisena. Lisäksi kunta voi lakiehdotuksen mukaan nostaa 90 päivän rajan aina 180 päivään kalenterivuodessa. Näin ollen kunnan päätöksestä riippuen lupaa ei tarvitse hakea sellaiseen lyhytvuokraukseen, joka ylittää 90—180 päivää kalenterivuodessa. Rajan nosto yli 90 päivään edellyttää erityisiä paikallisia olosuhteita ja eräiden muiden ehtojen täyttymistä. Lisäksi 5 a luku sisältää säännökset asunnonhaltijan lyhytvuokrauspäiviä koskevasta muistiinpanovelvollisuudesta. Rakentamislakiin ehdotetaan sisällytettäväksi rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1275, jäljempänä rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, mukainen määritelmä päästöttömästä rakennuksesta. Direktiivin toimeenpanoa varten ehdotetaan muutettavaksi rakentamislain säännöksiä energiatehokkuuden olennaisesta teknisestä vaatimuksesta ja lähes nollaenergiarakennuksesta. Hallituksen esityksessä ehdotetut rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä seuraavat muutostarpeet ovat vaikutuksiltaan vähäisiä. Rakentamislaki edellyttää jo nykyisin, että uusi rakennus on rakennettava lähes nollaenergiarakennukseksi. Vaatimuksen muuttuminen nollaenergiarakennuksesta päästöttömäksi rakennukseksi on käytännössä vähäinen muutos. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös säännökset uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuudesta rakennuksissa. Rakentamislain muutoksella toimeenpannaan direktiivin (EU) 2018/2001, asetuksen (EU) 2018/1999 ja direktiivin 98/70/EY muuttamisesta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisen osalta sekä neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2023/2413, jäljempänä RED III-direktiivi, vaatimuksia. Rakentamislaissa ehdotetaan, että uusien ja laajamittaisesti korjattavien rakennusten energialaskennassa käytettävästä laskennallisesta ostoenergian määrästä 52 prosenttia on peräisin uusiutuvista lähteistä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Vaatimus ei aiheuta lisävelvoitteita, sillä suurin osa uusista ja laajamittaisesti korjattavista rakennuksista täyttää ne jo nykyisin. Esityksessä ehdotetaan myös säännöksiä eräistä rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 305/2011 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/3110, jäljempänä EU:n rakennustuoteasetus, toimeenpanon edellyttämistä seikoista. Lisäksi rakentamislakiin ehdotetaan tehtäväksi eräitä teknisiä korjauksia. Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna. Lyhytvuokrausta koskevan sääntelyn arviointia Rakennusten, kuten asuinrakennusten ja niiden huoneistojen, käyttötarkoitus määräytyy rakentamislain ja alueidenkäyttölain (132/1999) säännösten mukaan. Hallituksen esityksestä käy ilmi, että asemakaava-alueiden rakennusten ja niiden osien käyttötarkoituksen olennainen muuttaminen on ollut yleisesti rakentamislainsäädännön historian aikana luvanvaraista. Luvanvaraisuuden konkreettinen ala on kuitenkin ajan saatossa voinut muuttua, vaikka lain sisältö on pysynyt samana. Nykyisin toiminnanharjoittajan tulee ensi sijassa itse arvioida, onko kyse kaavan ja rakentamisluvan mukaisesta asumisesta vai tosiasiallisesti sellaisesta majoitustoiminnasta, johon liittyy alueellisia rajoituksia ja majoitustoimintaa koskevia rakentamisen velvoitteita ja jota on arvioitava käyttötarkoituksen muutoksena rakentamislupamenettelyssä. Hallituksen esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi lyhytvuokrauksen kieltoa. Sen sijaan rakentamislakiehdotuksessa ehdotetaan säädettäväksi 90—180 päivän rajasta, jonka ylityttyä lyhytvuokraus muuttuu lupaa edellyttäväksi käyttötarkoituksen muutokseksi. Sääntelyä ehdotetaan sovellettavaksi asemakaava-alueella, pois lukien ranta-asemakaava-alueet, ja sellaisten asuntojen käyttämiseen, jotka eivät ole kenenkään asuinkäytössä lyhytvuokrauksen hetkellä. Näin ollen luvanvaraista käyttötarkoituksen muuttamista koskevan sääntelyn piiriin kuuluvat esimerkiksi niin kutsutut kakkosasunnot, sijoitusasunnot ja kuolinpesien omistamat asunnot. Sen sijaan vakituisesti omassa käytössä olevat asunnot ja loma-asunnot jäävät lyhytvuokrausta koskevan uuden luvun soveltamisalan ulkopuolelle. Asiantuntijakuulemisessa ja esityksessä ehdotetun sääntelyn arvioidaan vaikuttavan siten, että muutos rajoittaa kunnan mahdollisuutta ottaa huomioon tapauskohtaisia eroja. Lupaviranomainen ei voi ehdotetun sääntelyn toteutuessa ottaa huomioon tapauksen ympäristöolosuhteita, asemakaavan sisältöä ja rakentamisluvan erityispiirteitä vastaavasti kuin voimassa olevan lain aikaan. Kunnalle ehdotetaan kuitenkin jätettäväksi harkintaa sen suhteen, voiko asuntoa käyttää 90 päivän sijaan jopa 180 päivää vuodessa lyhytvuokraukseen ilman, että asunnonhaltijan on haettava lupaa käyttötarkoituksen muutokseen. Esityksessä ehdotetun käyttötarkoituksen muuttamista koskevan sääntelyn tavoitteena on sovittaa yhteen erilaisia asunto-omaisuuden käyttömuotoja siten, että niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa toisilleen. Kaavoituksessa rakennusten asuinkäyttö on erotettu majoitus- ja matkailukäytöstä juuri siitä syystä, että matkailun katsotaan poikkeavan vaikutuksiltaan tyypillisestä asuinkäytöstä ja aiheuttavan häiriötä asumiselle. Lyhytvuokrauksen vaikutukset alueen muuhun käyttöön sekä kuntien alueidenkäytön ohjaukseen ovat korostetun paikkasidonnaisia. Kaikilla paikkakunnilla lyhytvuokraus ei aiheuta kielteisiä vaikutuksia. Talousvaliokunnan lausunnossa ( TaVL 20/2026 vp Asiantuntijakuulemisessa ehdotettua sääntelyä on kritisoitu siitä, että se vapauttaa matkailu- ja majoitusalalle tulleita yrityksiä asemakaavamääräyksistä, lupaedellytyksistä sekä erilaisille käyttötarkoituksille asetetuista rakennusteknisistä vaatimuksista. Sääntelyratkaisu luo näin ollen kahdet rinnakkaiset ammattimaisen majoitusalan markkinat, joihin sovelletaan erilaisia markkinoille tulon ja majoitustoiminnan harjoittamisen vaatimuksia. Ehdotettu vuorokausirajoihin perustuva sääntelyratkaisu ei myöskään lisää valvovan viranomaisen keinoja puuttua haitalliseen tai häiritsevään lyhytvuokraukseen. Päinvastoin se tekee viranomaisvalvonnan käytännössä mahdottomaksi ja estää puuttumisen häiriöihin. Valiokunnan käsityksen mukaan kritiikki kuvaa nykytilaa, jossa lyhytvuokrauksen ongelmat ovat pitkälti paikallisia ja sesonkiluonteisia. Vaatimuksia kehittää lyhytvuokrauksen valvontaa valiokunta pitää perusteltuina. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi toiminnanharjoittajalle muistiinpanovelvollisuus lyhytvuokraustoiminnasta. Lakiehdotuksen mukaan muistiinpanoksi riittää esimerkiksi luettelo tai taulukko niistä päivistä, joina asuntoa on lyhytvuokrattu. Muistiinpanoihin ei vaadita kirjattavaksi henkilötietoja. Asunnon haltijan vastuulla on tunnistaa, onko vieraan yöpyminen asunnossa luvun soveltamisalaan kuuluvaa lyhytvuokrausta. Asiantuntijakuulemisessa vuorokausirajojen noudattamisen valvonnan perustuminen toiminnanharjoittajan omavalvontaan ja yöpymisten omaehtoiseen kirjanpitoon on saanut osakseen kritiikkiä. Viranomaisella ei ole tietoa kaikista lyhytvuokraustoimijoista eikä riittäviä tiedonsaantioikeuksia vuorokausirajojen noudattamisen valvomiseksi tai sen selvittämiseksi, kuka harjoittaa lyhytvuokrausta. Lyhytvuokrauksen valvontaan vaikuttaa EU-lainsäädäntö. Toukokuusta 2026 lähtien sovellettavassa lyhytaikaisia vuokramajoituspalveluja koskevien tietojen keruusta ja jakamisesta ja asetuksen (EU) 2018/1724 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1028, jäljempänä rekisteröintiasetus, säädetään lyhytvuokraukseen erikoistuneiden alustojen velvollisuudesta toimittaa lyhytvuokrauksista tietoja viranomaisille. Rekisteröintiasetus ei velvoita jäsenmaita rekisteröintijärjestelmän käyttöönottoon, mutta jos sellainen on käytössä, järjestelmän on oltava asetuksen vaatimusten mukainen. Suomi ei toistaiseksi kuulu niiden maiden joukkoon, jossa rekisteröintiasetusta on sovellettava. Hallituksen esityksessä todetaankin, että myös Suomessa olisi tarkoituksenmukaista selvittää majoittajien rekisteröintimenettelyn käyttöönottoa. Asiantuntijakuulemisessa esitetty huoli lyhytvuokrausta koskevien säännösten valvonnasta on aiheellinen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan rakennusten käyttöön liittyvät pakkokeinoasiat, kuten uhkasakko, tulevat yleensä vireille rakennusvalvontaviranomaisessa niin sanottujen valvontailmoitusten perusteella. Rakennusten käyttöä ei sen sijaan valvota suunnitelmallisesti. Valvontaan ryhdytään, jos viranomainen saa ilmoituksen tai viranomaista suoraan pyydetään puuttumaan rakennuksen käyttöön sillä perusteella, että pyytäjä epäilee käytön olevan rakentamisluvan vastaista. Ympäristövaliokunta katsoo, että rekisteröintivelvollisuus ja rekisteritiedon siirtyminen automatisoidusti kunnan viranomaisille olisi omiaan lisäämään lyhytvuokrauksen valvonnan tehokkuutta ja tasapuolisuutta. Valiokunta katsoo, että hallituksen tulee valmistella rekisteröintivelvollisuuden käyttöönotto siten, että rekisteröintivelvoite on käytössä vuoden 2027 loppuun mennessä. (Valiokunnan lausumaehdotus) Perustuslakivaliokunnan lausunnossa ( PeVL 52/2026 vp Perustuslakivaliokunta pitää rajoituksen oikeasuhtaisuuden varmistamisen kannalta olennaisena, että esitystä täydennetään sääntelyllä, joka estää omistajien näkökulmasta kohtuuttomien tilanteiden syntymisen. Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että erilaiset alueelliset olosuhteet huomioiden ehdotettua tehokkaampi ja kohdennetumpi tapa toteuttaa sääntely olisi esimerkiksi se, että kunnalle annettaisiin mahdollisuus kieltää lyhytvuokraus tai rajoittaa sitä johonkin tiettyyn vuorokausimäärään erillisellä päätöksellä niin, että omistajalle olisi aina jätettävä vähintään mahdollisuus vuokrata asuntoa 90 vuorokauden ajan.Ympäristövaliokunta tekee perustuslakivaliokunnan lausunnosta aiheutuvat muutosehdotuksensa jäljempänä. Energiamuotokertoimia koskeva sääntely Talousvaliokunta on asiassa HE 155/2026 vp TaVL 32/2026 vp Ensinnäkin ympäristövaliokunta yhtyy talousvaliokunnan lausunnossa ( TaVL 20/2026 vp Talousvaliokunnan keskeinen huoli liittyy siihen, ettei voimassa oleva energiatodistusjärjestelmää ja energiamuotokertoimia koskeva lainsäädäntö kohtele eri lämmitysmuotoja tasapuolisesti. Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan valtakunnalliset energiamuotokertoimet suosivat edelleen kiinteistökohtaisia lämmitysratkaisuja suhteessa kaukolämpöön, minkä seurauksena sääntely ohjaa perusteettomasti irtautumaan kaukolämmöstä ja vääristää eri lämmitysmuotojen välistä kilpailua. Tämän vuoksi talousvaliokunta korostaa, että energiatodistusjärjestelmää edelleen kehitettäessä on varmistettava eri energiaratkaisujen tasapuolinen kohtelu. Talousvaliokunta korostaa, että energiamuotokertoimia koskevassa sääntelyssä tulee energiatehokkuuden rinnalla nykyistä laajemmin ottaa huomioon energiajärjestelmän kestävyys, järjestelmätason energiatehokkuus, sähkötehon riittävyys, kysyntäjoustomahdollisuudet, energiaverkkojen kapasiteettitarpeet sekä energiankäyttäjille aiheutuvat kustannukset. Ympäristövaliokunta pitää talousvaliokunnan esiin nostamia tavoitteita perusteltuna ja katsoo, että niitä tulee edistää tässäkin yhteydessä. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaan energiatehokkuuden laskennassa voidaan käyttää joko primäärienergiakertoimia tai niiden vaihtoehtona kansallisia painotuskertoimia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomi on hyödyntänyt direktiivin liikkumavaraa ottamalla käyttöön kansalliset painotuskertoimet primäärienergiakertoimien sijasta. Direktiivin mukaan sekä primaarienergiakertoimien että kansallisten painostuskertoimien on perustuttava standardoituihin, läpinäkyviin ja säännöllisesti päivitettäviin menetelmiin, jotka ottavat huomioon muun muassa kansallisen energiajärjestelmän kehityksen, odotetun energiayhdistelmän ja eri energiamuotojen tuotantorakenteet. Direktiivi myös edellyttää nimenomaisesti, että rakennuksiin toimitettavan kaukolämmön ja -jäähdytyksen hyödyt tunnustetaan ja otetaan huomioon energiatehokkuuden laskentamenetelmissä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan voimassa oleva ja ehdotettu rakentamislain 37 §:n sääntely mahdollistaa talousvaliokunnan esille nostamien seikkojen huomioon ottamisen. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisissa painotuskertoimissa on otettu huomioon direktiivissä edellytetyt tekijät, mukaan lukien kansallisen energiajärjestelmän ominaispiirteet sekä eri energiamuotojen tuotantorakenteet. Lisäksi selvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että mahdolliset energiamuotokertoimien määrittämistä ohjaavat lisäkriteerit kohdistuisivat lähtökohtaisesti kaikkiin energiamuotoihin, myös sähköön. Tällöin niiden vaikutukset ulottuvat energiamuotojen kertoimien keskinäisiin suhteisiin laajemminkin kuin yksittäisen energiamuodon osalta, minkä vuoksi vaikutuksia olisi arvioitava huolellisesti kokonaisuutena. Kaiken kaikkiaan valiokunta katsoo, että talousvaliokunnan esiin nostamia tavoitteita tulee toteuttaa nykyisten energiamuotokertoimia koskevien säännösten kautta. Eräitä muita huomioita Esitystä käsitellessään valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota puurakentamista koskeviin vaatimuksiin rakennusten energiatehokkuusdirektiivin soveltamisessa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanoon liittyvä 10 prosentin rakennuksen energiantarpeen pienentäminen on tarkoitus hoitaa muuttamalla tasauslaskennan vaatimusta 10 prosenttia paremmaksi. Muutos on kohtuullinen eikä edellytä esimerkiksi massiivipuuseinien lisäeristämistä, vaan kompensointi voidaan tehdä tavanomaisessa rakentamisessa muilla rakennusosilla, paremmalla ilmanpitävyydellä ja teknisillä ratkaisuilla. Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota rakennusten energiatehokkuutta koskevan sääntelykokonaisuuden selkeyteen ja johdonmukaisuuteen. Ehdotetussa sääntelymallissa rakennusten energiatehokkuutta ohjataan rakentamislain ja sen nojalla annettujen asetusten sekä energiatodistusta koskevaan lakiehdotuksen ( HE 155/2026 vp HE 164/2026 vp Kelpoisuusvaatimuksia koskevaa siirtymäsäännöstä ehdotetaan muutettavaksi. Suunnittelijan ja työnjohtajan kelpoissuusvaatimuksiin liittyvää määräaikaa ehdotetaan pidennettäväksi. Uusi siirtymäajan päättymisaika on 1 tammikuuta 2030. Pidennyksellä on tarkoitus turvata sellaisten suunnittelijoiden ja työnjohtajien mahdollisuus harjoittaa ammattiaan, joiden pätevyyttä ei olisi vielä tunnustettu voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että poikkeuksellisen vaativan suunnittelutehtävän kelpoisuusvaatimukset täyttää tietyin edellytyksin luonnollinen henkilö, jolla on erittäin vaativan vaatimusluokan pätevyystodistus ja joka on toiminut enintään viisi vuotta ennen lain voimaan tuloa poikkeuksellisen vaativassa suunnittelutehtävässä jonkin suomalaisen rakennusvalvontaviranomaisen hyväksymänä. Vastaavaa poikkeusta ehdotetaan poikkeuksellisen vaativan hankkeen työnjohtotehtävän kelpoisuusvaatimuksiin. Asiantuntijakuulemisessa on kannatettu rakentamislaissa säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia koskevan siirtymäajan pidentämistä esityksessä ehdotetulla tavalla kolmella vuodella 1 tammikuuta 2030 saakka. Ilman siirtymäajan pidennystä osa alalla toimivista ammattilaisista, jotka ovat suorittaneet tutkintonsa EU/ETA-maiden ulkopuolella tai joiden kansalaisuus on muu kuin EU/ETA, eivät pysty toimimaan pätevyystodistusta vaativissa tehtävissä 1.1.2027 alkaen. Muutostarve johtuu siitä, että voimassa olevan lainsäädännön mukaan pätevyystodistus voidaan myöntää ainoastaan EU/ETA-jäsenvaltion kansalaiselle, joka on suorittanut koulutuksen EU/ETA-maassa. Pätevyysvaatimuksia ei ole uudistettu, ja näin ollen siirtymäajan pidentämistä pidetään välttämättömänä. VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 37 §. Energiatehokkuus. Lakiehdotuksen 37 §:n 3 momentin mukaan energiatehokkuutta on parannettava rakennuksen rakentamisluvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Säännöksessä luetellaan tilanteet, joissa vaatimus ei tule sovellettavaksi. Valiokunta ehdottaa 3 momentin 8 kohtaan muutosta, jonka avulla säännöksessä käytetty terminologia muutetaan vastaamaan muualla rakentamislaissa käytössä olevaa puolustushallintoa koskevaa sääntelyä. Lisäksi 3 momentin säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, ettei vaatimuksia sovelleta Puolustusvoimien hallinnassa olevaan valtion kiinteistövarallisuuteen tai muutoin valtion käyttöä palvelevaan, välittömästi puolustustarkoitukseen liittyvään rakennukseen, lukuun ottamatta puolustusvoimien henkilöstön käytössä olevia yksittäisiä asuintiloja tai toimistorakennuksia. Vastaavaa sääntelyä sisältyy esimerkiksi rakentamislain 1 §:n 3 momenttiin, jossa säädetään poikkeus rakentamisen lupia koskevista säännöksistä. 59 b §. Asunnon käyttötarkoituksen muutoksen luvanvaraisuus lyhytvuokrauksessa. Valiokunta ehdottaa pykälään perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytettyä muutosta. Pykälässä säädettäisiin asumisen rakentamisluvalla sallituksi majoitustoiminnaksi sellainen lyhytvuokraus, jonka kesto on enintään 90 päivää kalenterivuodessa. Jos lyhytvuokrausta harjoitetaan yli 90 päivää kalenterivuodessa, kunta harkitsee rakentamislain 42 §:n säännösten mukaisesti, edellyttääkö lyhytvuokraustoiminta kulloinkin käsillä olevassa yksittäistapauksessa luvan hakemista. Lukuunottamatta 90 päivän rajaa, ehdotetulla muutoksella ei ole tarkoitus vaikuttaa kunnan harkintavallan käyttöön rakentamislain 42 §:n soveltamisessa eikä vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöön, joka koskee sellaisia tilanteita, joissa lyhytvuokrausta harjoitetaan asunnossa yli 90 päivää kalenterivuodessa. 59 e §. Päätösmenettely. Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että kunnan päätös luvanvaraisuuden alan muuttamisesta annetaan rakentamisjärjestyksellä. Rakentamisjärjestyksen hyväksyminen kuuluu kunnanvaltuustolle, jonka toimivaltaa voidaan kuntalain (410/2015) 91 §:n mukaan hallintosäännössä siirtää kunnan määräämälle monijäseniselle toimielimelle. Toimivaltaa ei kuitenkaan saa siirtää viranhaltijalle. Valiokunta ehdottaa, että päätösmenettelyä koskevaan säännökseen tehdään tätä vastaavat muutokset. 59 f §. Asunnon haltijan muistiinpanovelvollisuus. Valiokunta ehdottaa säännöksen otsikkoa muutettavaksi siten, että otsikosta käy selvemmin ilmi asunnon haltijan velvollisuuksiin kuuluva asunnon lyhytvuokrausta koskevien tietojen kirjaaminen, niiden säilyttäminen, luovuttaminen seuraavalle haltijalle sekä esittäminen rakennusvalvontaviranomaiselle. Korvaamalla muistiinpanovelvollisuus kirjaamisvelvollisuudella otsikko saatetaan paremmin vastaamaan velvoitteen sisältöä. 152 §. Rangaistussäännökset. Esityksessä ehdotetaan 152 §:ään lisättäväksi uudet 12 ja 13 kohdat, joista ensin mainittu koskee EU:n rakennustuoteasetuksen 18 ja 19 artikloissa säädettyjen merkintävelvollisuuksien noudattamatta jättämistä ja viimeksi mainittu rakentamislain 37 §:ssä säädetyn velvollisuuden laiminlyöntiä. Valiokunta ehdottaa pykälän toissijaisuuslausekkeeseen teknistä korjausta, joka johtuu siitä, että rangaistussäännöksessä tulee viitata siihen aineelliseen velvollisuusnormiin, jonka rikkomisesta on kyse. Näin ollen hallituksen esityksessä ehdotettu muotoilu ”tai tuottamuksellisena ympäristörikoksena” on virheellinen. Valiokunta ehdottaa, että rangaistussäännöksen toissijaisuuslausekkeessa se korvattaisiin ilmaisulla ”tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen”. Voimaantulosäännös. Valiokunta ehdottaa lyhytvuokrausta koskevan siirtymäajan poistamista voimaantulosäännöksestä. Säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi asunnon haltijoille suotuisaan suuntaan ja voidaan arvioida, että ehdotetun lain voimaantulo tapahtuu lähellä ehdotetun siirtymäajan päättymistä. VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS Ympäristövaliokunnan päätösehdotus: Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 83/2026 vp sisältyvän lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) Eduskunta hyväksyy yhden lausuman. (Valiokunnan lausumaehdotus) Valiokunnan muutosehdotukset Laki rakentamislain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan sellaisina kuin niistä ovat 42 §:n 3 momentin johdantokappale, 62 § ja 195 § laissa 897/2024, sekä lisätään , ja , sekä 2 § Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 7) ulkopuolisella tarkastuksella 8) hyötypinta-alalla netto 2 3 § Ympäristöministeriön tehtävät Ympäristöministeriölle kuuluvat myös rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 305/2011 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/3110, jäljempänä rakennustuoteasetus 11 § Lähes nollaenergiarakennus Lähes nollaenergiarakennuksella tarkoitetaan rakennusta, jolla on erittäin korkea energiatehokkuus, sellaisena kuin se on määriteltynä rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1275 liitteen I mukaisesti. Lähes nollaenergiarakennuksen energiatehokkuuden on täytettävä vähintään vuoden 2023 kustannusoptimaalinen taso. Lähes olematon tai erittäin vähäinen energian määrä on hyvin laajalti katettava uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla, mukaan lukien paikan päällä tai rakennuksen lähellä tuotettava uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia. 11 a § Päästötön rakennus Päästöttömällä rakennuksella tarkoitetaan rakennusta, jolla on erittäin korkea energiatehokkuus, sellaisena kuin se on määritettynä rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1275 liitteen I mukaisesti, jonka energiantarve on olematon tai erittäin alhainen, joka ei aiheuta fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä paikan päällä ja joka aiheuttaa olemattoman tai hyvin alhaisen määrän käytöstä syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä direktiivin artiklan 11 mukaisesti ja jonka on kyettävä, jos se on taloudellisesti ja teknisesti toteutettavissa, reagoimaan ulkoisiin signaaleihin ja mukauttamaan oman energian käyttöä, tuotantoa ja varastointia. 14 § Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuus Rakentamishankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että uuden tai laajamittaisesti korjattavan rakennuksen energialaskennassa käytettävästä laskennallisesta ostoenergiasta vähintään 52 prosenttia on uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vaatimuksen täyttyminen on osoitettava laskelmalla. 28 § Rakennusjärjestyksen uusiminen Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin rakennusjärjestyksiin sovelletaan 17 §:n asemesta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa tämän lain kanssa, kunnes rakennusjärjestys on muutettu tämän lain mukaiseksi ja muutos on tullut voimaan, enintään kuitenkin kahden vuoden ajan tämän lain voimaantulosta. 37 § Energiatehokkuus Rakentamishankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla siten, että energiaa ja luonnonvaroja kuluu säästeliäästi. Energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten täyttyminen on osoitettava laskelmilla. Energiatehokkuutta määritettäessä eri energiamäärät on muunnettava yhteenlaskettavaan muotoon energiamuotojen kertoimien avulla. Kunkin energiamuodon kerroin on annettava arvioimalla jalostamattoman luonnonenergian kulutusta, uusiutuvan energian käytön edistämistä sekä lämmitystapaa energiantuotannon yleisen tehokkuuden kannalta. Rakennuksessa käytettävien rakennustuotteiden ja taloteknisten järjestelmien sekä niiden säätö- ja mittausjärjestelmien on oltava sellaisia, että energiankulutus ja tehontarve rakennusta ja sen järjestelmiä käyttötarkoituksensa mukaisesti käytettäessä jää vähäiseksi ja että energiankulutusta voidaan seurata. Energiatehokkuuden laskennassa on otettava huomioon energian käytön päästöt. Uusi rakennus, jossa käytetään energiaa tilojen tarkoituksenmukaisten sisäilmasto-olosuhteiden ylläpitämiseksi, on suunniteltava ja rakennettava lähes nollaenergiarakennukseksi tai päästöttömäksi rakennukseksi. Uuden rakennuksen on oltava päästötön rakennus 1 tammikuuta 2030 alkaen. Julkisten elinten omistuksessa olevan uuden rakennuksen on oltava päästötön rakennus 1 tammikuuta 2028 alkaen. Uusi rakennus on suunniteltava siten, että siihen on mahdollista jälkiasentaa kustannustehokkaasti optimaalinen määrä aurinkoenergialaitteistoja ilman merkittäviä rakenteellisia lisätoimia. Suunnittelussa on otettava huomioon rakennuksen sijaintipaikan aurinkosäteily. Energiatehokkuutta on parannettava rakennuksen rakentamisluvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Edellä mainittuja vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta: 1) rakennukseen, jonka hyötypinta-ala on alle 50 neliömetriä; 2) loma-asumiseen tarkoitettuun asuinrakennukseen, joka on tarkoitettu käytettäväksi vähemmän kuin neljän kuukauden ajan vuodessa; 3) väliaikaiseen rakennukseen, jonka käy…