Siirry sisältöön
Vaalipäivä 18.4.2027 · jäljellä 146 pv 21 h 16 min · Ennakkoäänestys 7.–13.4.2027

Etusivu · Valmistellut asiat · MmVM 17/2026 vp

Ruokapoliittinen selonteko kansallisesta ruokastrategiasta

MmVM 17/2026 vp · Valiokunnan mietintö

Tiedot

TunnusMmVM 17/2026 vp
TyyppiValiokunnan mietintö
KuvausValiokunnan mietintö eli sen kannanotto asiasta, jonka eduskunta on lähettänyt sille valmisteltavaksi.
Päivämäärä5.11.2026
KieliSuomi
AlkuperäinenPDF eduskunnan arkistosta ↗

Aiheet

ruokastrategiatelintarviketuotantoelintarvikeketjuttuontihuoltovarmuusluonnon monimuotoisuuskestävä maatalousruokakulttuuriilmastonmuutoksetmaatalouspolitiikkaneuvostot

Henkilöt ja roolit

NimiRooliAsema
Veronika Honkasalo allekirjoittaja —
Tiina Elo allekirjoittaja —
Elina Ovaskainen mainittu erityisasiantuntija
Anni Savikurki mainittu erityisasiantuntija
Annaleena Soult mainittu erityisasiantuntija
Csaba Jansik mainittu erikoistutkija
Jyrki Niemi mainittu tutkimusprofessori
Matti Puolimatka mainittu ylijohtaja
Juha Mantila mainittu valmiusasiamies
Minna Kaljonen mainittu tutkimusprofessori
Pekka Kinnunen mainittu maatalousekonomisti
Jukka Ihanus mainittu yhteiskuntasuhdejohtaja
Susann Rännäri mainittu toiminnanjohtaja
Johan Åberg mainittu maatalousjohtaja
Thomas Blomqvist mainittu toiminnanjohtaja
Jukka Kajan mainittu toiminnanjohtaja
Anni-Mari Syväniemi mainittu toiminnanjohtaja
Jarmo Talasrinne mainittu toiminnanjohtaja
Emilia Nordlund mainittu tutkimuspäällikkö
Antti Kuusisto mainittu toimitusjohtaja
Ville Suojoki mainittu myyntijohtaja
Ritva Elomaa mainittu —
Anne Kalmari mainittu —
Markku Eestilä mainittu —
Tiina Elo mainittu —
Veronika Honkasalo mainittu —
Laura Huhtasaari mainittu —
Janne Jukkola mainittu —
Teemu Kinnari mainittu —
Milla Lahdenperä mainittu —
Helena Marttila mainittu —
Anders Norrback mainittu —
Piritta Rantanen mainittu —
Jenna Simula mainittu —
Timo Suhonen mainittu —
Eerikki Viljanen mainittu —
Peter Östman mainittu —
Pertti Hemmilä mainittu —
Tuire Taina mainittu valiokuntaneuvos

Valiokunnat

Apetit OyjArktiset Aromit ryElintarviketeollisuusliitto ryHelsingin yliopisto, Ruralia-instituuttiHuoltovarmuuskeskusKalatalouden KeskusliittoKuluttajaliitto ryLihakeskusliitto ryLuomuliitto ryLuonnonvarakeskusMaa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ryMaa- ja metsätalousvaliokuntaMatkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ryPaliskuntain yhdistysPellervon taloustutkimus PTTPro Kala ryPro Vege ryProAgria Keskusten Liitto ryPäivittäistavarakauppa ryRuokatieto Yhdistys ryRuokavirastoSuomen Ammattikalastajaliitto SAKL rySuomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL rySuomen LuontopaneeliSuomen Yrittäjät rySuomen elintarvikevientiyhdistys (SUVI) rySuomen luonnonsuojeluliitto rySuomen ympäristökeskusSvenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rfTeknologian tutkimuskeskus VTT OyTerveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)Veljekset Kuusisto OyWWF Suomimaa- ja metsätalousministeriömaa- ja metsätalousvaliokuntasivistysvaliokuntatulevaisuusvaliokuntatyö- ja elinkeinoministeriöympäristöministeriöympäristövaliokunta

Teksti

Näytä koko teksti (37 841 merkkiä)
Valiokunnan mietintö
MmVM
17
2026 vp
VNS 1/2026 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta
Ruokapoliittinen selonteko kansallisesta ruokastrategiasta
JOHDANTO
Vireilletulo
Ruokapoliittinen selonteko kansallisesta ruokastrategiasta (
VNS 1/2026 vp
Lausunnot
Asiasta on annettu seuraavat lausunnot:
sivistysvaliokunta
SiVL 8/2026 vp
tulevaisuusvaliokunta
TuVL 1/2026 vp
ympäristövaliokunta
YmVL 22/2026 vp
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut:
erityisasiantuntija
Elina
Ovaskainen
maa- ja metsätalousministeriö
erityisasiantuntija
Anni
Savikurki
maa- ja metsätalousministeriö
erityisasiantuntija
Annaleena
Soult
maa- ja metsätalousministeriö
erikoistutkija
Csaba
Jansik
Luonnonvarakeskus
tutkimusprofessori
Jyrki
Niemi
Luonnonvarakeskus
ylijohtaja
Matti
Puolimatka
Ruokavirasto
valmiusasiamies
Juha
Mantila
Huoltovarmuuskeskus
tutkimusprofessori
Minna
Kaljonen
Suomen ympäristökeskus
maatalousekonomisti
Pekka
Kinnunen
Pellervon taloustutkimus PTT
yhteiskuntasuhdejohtaja
Jukka
Ihanus
Elintarviketeollisuusliitto ry
toiminnanjohtaja
Susann
Rännäri
Luomuliitto ry
maatalousjohtaja
Johan
Åberg
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
toiminnanjohtaja
Thomas
Blomqvist
Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf
toiminnanjohtaja
Jukka
Kajan
Pro Vege ry
toiminnanjohtaja
Anni-Mari
Syväniemi
Ruokatieto Yhdistys ry
toiminnanjohtaja
Jarmo
Talasrinne
Suomen elintarvikevientiyhdistys (SUVI) ry
tutkimuspäällikkö
Emilia
Nordlund
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
toimitusjohtaja
Antti
Kuusisto
Veljekset Kuusisto Oy
myyntijohtaja
Ville
Suojoki
Apetit Oyj
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon:
työ- ja elinkeinoministeriö
ympäristöministeriö
Suomen Luontopaneeli
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Kalatalouden Keskusliitto
Paliskuntain yhdistys
Arktiset Aromit ry
Kuluttajaliitto ry
Lihakeskusliitto ry
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Pro Kala ry
ProAgria Keskusten Liitto ry
Päivittäistavarakauppa ry
Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry
Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Suomen Yrittäjät ry
WWF Suomi
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä ruokapoliittisesta selonteosta ja kansallisesta ruokastrategiasta
Valtioneuvoston ruokapoliittinen selonteko kuvaa kansallisen vuoteen 2040 ulottuvan ruokastrategian haasteet, tavoitteet ja vision. Edellinen valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta Ruoka2030 annettiin eduskunnalle vuonna 2017. Valtioneuvoston selonteon ja ruokastrategian valmistelussa on otettu huomioon kansallisessa ja globaalissa toimintaympäristössä viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneet muutokset. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että nyt on pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaisesti laadittu kotimaisen ruoantuotannon pitkän aikavälin strategia. Hallitusohjelman kirjauksissa hallitus sitoutui myös keväällä 2023 valmistuneen Maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen arviointiryhmän loppuraporttiin. Koska ruokajärjestelmä on yhteiskunnan kannalta erittäin merkittävä strateginen kokonaisuus, pitää maa- ja metsätalousvaliokunta parlamentaarista yhteistyötä välttämättömänä. Pitkäjänteinen työ suomalaisen ruokajärjestelmän hyväksi edellyttää sitoutumista yhteiseen visioon.
Valtioneuvoston ruokapoliittinen selonteko sijoittuu toimintaympäristöön, jossa ruokajärjestelmään kohdistuu samanaikaisesti useita muutospaineita, kuten geopoliittinen epävarmuus, ilmastonmuutoksen vaikutukset, tuotantopanosten hintavaihtelut sekä kuluttajakäyttäytymisen muutokset. Lisäksi Euroopan unionin sääntelykehys ja yhteinen maatalouspolitiikka ohjaavat keskeisesti kansallista liikkumavaraa. Ruokapoliittisen selonteon rinnalla valmisteltiin maaseutupoliittista selontekoa, josta maa- ja metsätalousvaliokunta on aikaisemmin tänä syksynä antanut mietinnön (
MmVM 15/2026 vp
VNS 12/2025 vp
MmVL 15/2025 vp
E 6/2025 vp
Ruokastrategian visio on ”Onnellisen ruuan maa - Suomesta maailman johtava kestävien ruokajärjestelmien kehittäjä ja uudistaja”. Onnellisen ruoan maa tekee hyvää ihmisille, eläimille ja ympäristölle. Visio rakentuu neljän strategisen päämäärän ja viiden kehitettävän valmiuden varaan. Päämäärät ovat kannattavuus ja reiluus, huoltovarmuus, luonnon kantokyky sekä ruokakulttuuri ja hyvinvointi. Strategiset päämäärät on jaettu edelleen yhteensä 15 tavoitteeksi. Ruokajärjestelmän kehitettäviksi valmiuksiksi on tunnistettu innovaatioiden ja teknologioiden kehittäminen ja hyödyntäminen, osaamiseen, oppimiseen ja muutoshalukkuuteen panostaminen, investointikyvyn vahvistaminen, yhteistyön ja ekosysteemien kehittäminen sekä hallinnon roolin kehittäminen aktiiviseksi mahdollistajaksi. Ruokapoliittisen selonteon ja ruokastrategian tavoitteita on maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä pidetty yleisesti oikeansuuntaisina ja kannatettavina. Samalla on kuitenkin tuotu esiin huoli strategian konkreettisesta toimeenpanosta. Strategian toimeenpano on käynnistynyt maa- ja metsätalousministeriön johdolla samaan aikaan, kun ruokapoliittista selontekoa on käsitelty eduskunnassa.
Selonteon mukaan ruokastrategian mukaisen kansallisen ruokapolitiikan linjan noudattaminen varmistetaan nelivuotisilla toimeenpanosuunnitelmilla. Ensimmäisessä toimeenpanosuunnitelmassa esitetään kiireisimmät toimenpiteet ja tavoitteet kaudelle 2026-2030. Toimeenpanosuunnitelmaa tullaan edistämään neljällä ohjelmakokonaisuudella, jotka ovat arvonluonnin ja uudistavan liiketoiminnan ohjelma, ruoka-alan vientiohjelma, kestävän ja omavaraisen ruuantuotannon ohjelma sekä ruokakulttuurin ja terveellisen ruokavalion edistämisen ohjelma. Ohjelmat kattavat edellä kuvatut strategiset päämäärät ja tavoitteet. Käytännössä strategian vaikuttavuus ja uskottavuus riippuvat pitkälti siitä, kuinka täsmällisesti tavoitteet, toimenpiteet, resurssit ja mittarit määritellään näissä ohjelmissa. Strategian toimeenpanon seurantaa ja ohjausta varten maa- ja metsätalousministeriö on 19.10.2026 asettanut ruokaneuvoston. Ruokaneuvoston työtä tukevat teemaryhmät, joissa ruokajärjestelmän toimijat osallistuvat käytännön toteutukseen ja toimenpiteiden valmisteluun. Maa- ja metsätalousvaliokunta tarkastelee jäljempänä mietinnössään ruokastrategian strategisia päämääriä ja nostaa esiin niitä tavoitteita ja kysymyksiä, joita se pitää strategian toimeenpanon jatkovalmistelun kannalta erityisen merkityksellisinä.
Ruokastrategian visiossa on linjattu monimuotoisen ja kahteen eri mittakaavaan perustuvaa ruoantuotannon mallia. Nämä ruoantuotannon mallit ovat volyymeihin perustuva tuotanto, joka tukee elintarvikeviennin kasvua ja takaa turvallisen ja kohtuuhintaisen kotimaisen ruoan saatavuuden kaikille sekä toisaalta vuorovaikutusvetoinen, paikallisiin arvoketjuihin perustuva tuotanto, joka mahdollistaa monipuoliset tulonlähteet maaseudulla. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu, että strategian päämäärät kannattavuus ja reiluus, huoltovarmuus, luonnon kantokyky sekä ruokakulttuuri ja hyvinvointi ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja ne voidaan saavuttaa vain laajalla eri hallinnonalojen ja ruokajärjestelmän toimijoiden yhteistyöllä. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että alkutuotannon ja koko ruokaketjun kannattavuuden vahvistaminen on edellytys ruokajärjestelmän uudistamiselle ja strategian tavoitteiden saavuttamiselle. Ruokastrategian vahvuutena on kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat yhdistyvät samaan strategiseen kehykseen.
Ruuantuotannon kannattavuus ja reiluus
Kannattavuuden ja reiluuden osalta selonteossa nostetaan esiin erityisesti alkutuotannon pitkään jatkuneet haasteet. Selonteossa todetaan, että maatalouden yrittäjätulo on heikentynyt huomattavasti 2020-luvulla lukuun ottamatta kasvihuoneyrityksiä, joiden yrittäjätulo on kasvanut. Markkinatuottojen merkitys tulonmuodostuksessa on viime vuosina kasvanut, kun tukien ostovoima on heikentynyt inflaation myötä. Maatalouden yrittäjätulo ja ruokajärjestelmän markkinarakenne vaihtelevat merkittävästi eri tuotantosuunnissa, kuten vilja-, maito-, liha- ja puutarhasektoreilla, mikä asettaa tuottajat keskenään hyvin erilaiseen asemaan. Myös tilakoko vaihtelee ja kannattavuuserot tilojen välillä ovat huomattavia. Erityisesti aktiivisesti tuotantoaan kehittävien ja investoivien tilojen taloudellinen asema voi poiketa merkittävästi keskiarvoista. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että maatalouden kannattavuuden tarkastelua tulee syventää ruokastrategian toimeenpanossa, jotta toimia voidaan kohdentaa erilaisiin tilatyyppeihin ja tuotantosuuntiin. Näin voidaan mahdollistaa strategian vision mukaisesti monimuotoinen ja eri mittakaavan malleihin perustuva ruoantuotanto.
Selonteossa todetaan, että tuottajan osuus ruoan kuluttajahinnasta ei ole noussut ruoan hinnan nousun tahdissa. Samaan aikaan tuontituotteiden kulutus on kasvanut. EU:n markkinoiden toimivuuteen ja kotimaisten tuotteiden kilpailukykyyn vaikuttavat myös tuontituotteille asetetut vaatimukset. Maa- ja metsätalousvaliokunta onkin toistuvasti korostanut tarvetta soveltaa samoja ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyviä standardeja EU:n omille ja tuontituotteille (ks. MmVL 15/2025 vp —
E 6/2025 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että selonteossa tunnistetaan alkutuotannon heikko kannattavuus, arvonlisän epätasainen jakautuminen sekä tarve vahvistaa alkutuottajien neuvotteluasemaa. Ruokaketjun toimivuus perustuu siihen, että kaikilla toimijoilla on mahdollisuus harjoittaa kannattavaa ja pitkäjänteistä liiketoimintaa. Ilman kannattavaa alkutuotantoa ei voida saavuttaa ruokastrategian päämääriä eli rakentaa kestävää ruokavientiä tai turvata huoltovarmuutta. Maa- ja metsätalousvaliokunta on toistuvasti todennut, ettei maatilojen kannattavuusongelmista selviäminen voi perustua yksinomaan julkisen vallan tukitoimenpiteisiin, vaan elintarvikeketjun markkinoiden toimivuuden parantaminen on keskeinen tekijä ratkaisun löytämisessä (ks. MmVL 23/2026 vp —
HE 175/2026 vp
Kuten selonteossa todetaan, vaikuttaa EU:n maatalouspolitiikka merkittävästi suomalaiseen maatalouteen. EU:n komission keväällä 2025 julkaisemaa maatalouden ja ruoan visiota koskeneessa lausunnossaan maa- ja metsätalousvaliokunta piti erittäin kannatettavana, että komission tiedonannossa korostui maataloustukien nykyistä vahvempi kohdentaminen aktiiviseen tuotantoon, epäsuotuisille alueille sekä nuorille ja uusille tuottajille (
MmVL 15/2025 vp
E 6/2025 vp
Nuorten tuottajien asema ja sukupolvenvaihdosten edistäminen ovat keskeisiä kysymyksiä koko EU:n ja myös Suomen maatalouden tulevaisuuden kannalta. Ruokastrategian mukaan alan houkuttelevuutta vahvistetaan kannattavuuden, työhyvinvoinnin ja arvostuksen kautta sekä panostamalla koulutukseen, omistajanvaihdosten tukemiseen ja ekologisesti kestäviin innovaatioihin. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on tunnistettu erityisesti maatalouden kannattavuusongelmien ja sukupolvenvaihdosten vähenemisen välinen yhteys. Tulevaisuusvaliokunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassa lausunnossa todetaan, että tärkein tuottajaksi ryhtymistä määrittävä tekijä on, nähdäänkö ala kannattavana (
TuVL 1/2026 vp
MmVL 4/2026 vp
E 104/2025 vp
Selonteon mukaan maatalousyrittäjien koulutustaso on noussut viime vuosikymmeninä, mikä kertoo osaamisen vahvistumisesta. Maatalous- ja ruoka-alan koulutusta on myös tarjolla ympäri Suomen, vaikka koulutuksen rakennemuutos on vähentänyt etenkin toisen asteen oppilaitosten määrää viimeisen 20 vuoden aikana. Sivistysvaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa korostanut, että koulutuksella ja tutkimuksella kertyvä osaaminen ovat tärkeässä asemassa ruokastrategian päämäärien edistämisessä (
SiVL 8/2026 vp
Selonteossa todetaan, että ruokastrategian tavoitteena oleva reiluus koskee myös työntekijöiden oikeuksia ja tuotantoeläinten hyvinvointia, jotka ovat osa kestävää ja oikeudenmukaista ruokajärjestelmää. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu, että tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisessä on tärkeää viedä Suomessa jo käytössä olevia hyviä käytäntöjä ja kansallisen eläinten hyvinvointilain velvoitteita EU-tasolle kotimaisen tuotannon kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Kuluttajien mahdollisuuksia saada tuotekohtaista tietoa eläinten hyvinvoinnista tulee edistää vapaaehtoisten merkintäjärjestelmien kautta, joilla tuodaan esiin suomalaisen tuotantotavan erityispiirteitä eläinten hyvinvoinnin kannalta. Eläinten lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamisella erityisesti laidunnuksella on merkittävä yhteys maamme uhanalaisimpien luontotyyppien, eli perinnebiotooppien, tilaan ja hoitoon. Luonnonlaidunlihan tai -maidon brändillä voi kuluttajille viestiä hyödyistä uhanalaisille lajeille ja luontotyypeille.
Suomalainen ruokavienti
Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaisesti selonteossa on asetettu tavoitteeksi elintarvikeviennin kaksinkertaistaminen vuoteen 2031 mennessä ja edelleen kolminkertaistaminen vuoteen 2040 mennessä. Selonteossa todetaan Suomen ruokaviennin arvon kasvaneen 6 prosenttia vuosina 2024—2025 sekä kasvuvauhdin jääneen eurooppalaisia verrokkimaita hitaammaksi. Tavoite ruokaviennin kaksinkertaistamisesta vuoteen 2031 mennessä edellyttäisi noin 11 prosentin vuosittaista kasvuvauhtia ja tavoite viennin kolminkertaistamisesta vuoteen 2040 mennessä puolestaan vajaan 8 prosentin keskimääräistä vuosikasvua seuraavan viidentoista vuoden ajan. Selonteossa uudet arvoketjut ja ruokateknologiat on nostettu tärkeäksi kasvun ja viennin lähteeksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että ruokasektori nähdään aiempaa vahvemmin paitsi huoltovarmuuden ja aluepolitiikan myös talouskasvun, kilpailukyvyn ja viennin näkökulmasta. Suomen elintarvikeviennin potentiaali on tunnistettu myös monissa selvityksissä. Kotimarkkinat yksin eivät riitä ruokaketjun kasvun ja kannattavuuden perustaksi, vaan kasvua on haettava myös kansainvälisiltä markkinoilta.
Hallitusohjelman mukaan suomalaisen puhtaan ruoan potentiaali hyödynnetään parhaillaan käynnissä olevalla ruoka-alan kasvuohjelmalla. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että edellisten kahden vuoden aikana on otettu useita oikeansuuntaisia edistysaskelia elintarvikeviennin kasvattamiseksi. Elintarvikeyritykset ovat osoittaneet sitoutumisensa kasvutavoitteisiin sekä omien kasvu- ja vientistrategioidensa että toimialaa edustavien ryhmien kannanottojen kautta. Valtio on myöntänyt lisäresursseja viennin edistämiseen, ja julkisen sektorin tukirakenteiden pystyttäminen on aloitettu. Yrityksille on perustettu vertaistukiperiaatteella toimiva vientivalmennusohjelma. Elintarvikesektorille on käynnistetty Valion vetämä veturiohjelma, johon on liittynyt jo yli 200 yritystä ja sidosryhmää. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että elintarvikeviennin kasvua koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tuottajaorganisaatioiden ja osuuskuntien vahvistamista sekä yrityksiltä investointeja kasvuun ja kansainvälistymiseen. Samalla on välttämätöntä, että valtio sitoutuu pitkäjänteisesti vienninedistämisen rakenteiden ja palveluiden kehittämiseen.
Selonteossa todetaan, että julkisen sektorin rooli viennin edistämisessä on keskeinen erityisesti viranomaisprosessien ja muiden vientipalveluiden kehittämisessä ja tukemisessa. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että viennin tukipalvelujen tulee toimia käytännössä. Yritysten tulee saada apua kansainvälistymiseen helposti ja sujuvasti, viranomaisprosessien tulee olla nopeita ja selkeitä, ja markkinoille pääsyyn liittyvän tuen tulee toimia. Ruokaviraston resurssit kohdemarkkinoiden viranomaisneuvotteluissa on turvattava, jotta yritysten kansainväliset kontaktit saadaan sujuvasti muutettua todelliseksi kaupaksi. Tämän lisäksi Ruokaviraston lupatodistusten käsittelylle on varattava riittävät resurssit niin, ettei siitä muodostu viennin estettä. Ruokaviennin palveluiden kehittämisessä tulee huomioida, että kaikenkokoiset ja hyvin erilaisissa viennin vaiheissa olevat yritykset tarvitsevat tukea. Näin mahdollistetaan monenlaisille yrityksille suunnitelmallinen kansainvälistyminen. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että Suomen ruokaviennin pullonkaula ei ole elintarvikkeiden laatu vaan niiden tuotteistaminen ja kansainvälinen myynti, minkä vuoksi markkinointi- ja myyntiosaamisen vahvistaminen on ruokaviennin kasvun keskeinen edellytys.
Selonteossa korkean lisäarvon tuotteita, ruokateknologiaa, kestävyyttä ja turvallisuutta korostetaan Suomen kilpailutekijöinä. Myös hallitusohjelman mukaan riittävällä TKI-rahoituksella vauhditetaan elintarvikealalle syntyviä innovaatioita ja investointeja, jotka kasvattavat alan arvonlisää ja työllisyyttä. Korkeamman arvonlisän ja viennin kasvun saavuttaminen perustuu tutkimus- ja innovaatiovetoiseen kehitykseen, uudenlaisiin tuotteisiin, prosesseihin ja myös teknologiavientiin, sekä koulutukseen ja osaajien varmistamiseen. Ilman osaavaa ja kielitaitoista työvoimaa hyvätkään tuoteinnovaatiot eivät päädy globaaleille markkinoille. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo sivistysvaliokunnan tavoin, että ruokastrategian toimeenpanosuunnitelmaan on tärkeää sisällyttää toimenpiteet, joilla TKI-toimet ja korkeakoulutus tuodaan esille ruoka-alan kehitystä vahvistavina toimina (
SiVL 8/2026 vp
Selonteossa todetaan, että suomalaisen ruokaviennin rakenteessa korostuvat tällä hetkellä matalan jalostusasteen tuotteet, kun taas pitkälle jalostettujen, korkeiden lisäarvotuotteiden osuus on edelleen pieni. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu, että kotimaiset tuotteet eivät pärjää vientimarkkinoilla hinnoittelussa. Kilpailuetu on rakennettava erottautumistekijöiden, kuten ilmastoon liittyvien kasvuolojen ja laadun, varaan. Suomessa puhdas luonto ja pohjoinen ilmasto tukevat korkeaa laatua, matalia torjunta-ainejäämiä ja tuoteturvallisuutta. Valoisa kesä ja kasvurytmi tuottavat erityisen makuprofiilin esimerkiksi vihanneksille. Korkea ruokaturvallisuus ja jäljitettävyys koko ketjussa lisäävät luottamusta. Lisäksi tuotantoeläinten terveys on Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna korkealla tasolla ja eläinten lääkinnässä on käytössä tarkka sääntely, mikä tarkoittaa muu muassa antibioottien vähäistä käyttöä. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että suomalaisten raaka-aineiden ja tuotteiden kilpailutekijöistä, kuten puhtaasta maaperästä ja salmonellavapaudesta, tulee jatkossakin pitää huolta.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että edellä kuvattu tarve jalostusasteen ja arvonlisän kasvattamiseen näkyy myös luomutuotteiden viennissä. Luomu on EU-lainsäädännössä määritelty, viranomaisvalvottu ja kansainvälisesti tunnistettu kestävyysmerkki, jolla suomalaisen elintarvikkeen kestävyysprofilointi voidaan tehdä uskottavasti. Suomessa on noin 309 000 hehtaaria luomupeltoa, eli noin 14 prosenttia peltoalasta. Luomukeruualueet huomioiden Suomen maapinta-alasta jopa 23 prosenttia on luomusertifioitua. Raaka-ainepohja vientiin on vahva, mutta merkittävä osa luomuraaka-aineista viedään jalostamattomana ulkomaille. Tämän seurauksena jalostuksen arvonlisä, työpaikat ja verotulot syntyvät muualla, vaikka tuotanto ja sertifiointi tapahtuu Suomessa. Suomessa on kuitenkin myös esimerkkejä toimivista suurteollisuuden sekä pk-yritysten ja tilatason vientimalleista, joissa luomu toimii lisäarvon rakentajana. Näistä esimerkeistä on tärkeää ottaa oppia vientipanostuksia kohdennettaessa.
Selonteossa on otettu huomioon myös kalatalous, sitä koskevat kansalliset strategiat ja sen kehittämispotentiaali kotimaisen elintarviketuotannon osana. Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteena on sekä moninkertaistaa kalatuotteiden vienti vuoteen 2035 mennessä että kasvattaa kotimaisen kalan kulutus ravitsemussuositusten mukaiselle tasolle. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että edistämisohjelman tavoitteita ei ole vielä saavutettu ja ohjelman toimeenpanoa tulee tehostaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että Suomessa järvissä ja merialueilla on runsaasti kalaa, mutta ammattikalastajien määrä on vähentynyt voimakkaasti. Kun kotimaisen kalan kulutusta halutaan lisätä ja kalatuotteiden vientiä kasvattaa, on kaupallista kalastusta koskevia kansallisia ja EU-tason säännöksiä kevennettävä ja sääntelyn on oltava oikeassa suhteessa toiminnan laajuuteen ja riskeihin. Kotimaisen kalantuotannon lisäämisessä tulee ottaa huomioon myös maalla tapahtuvan kiertovesikasvatuksen tarjoamat mahdollisuudet. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että ympäristövaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt kalatalouden ohella huomiota porotalouden merkitykseen (
YmVL 22/2026 vp
Kestävä ja omavarainen ruoantuotanto
Muuttunut globaali turvallisuustilanne vaatii ruokajärjestelmän kriisinkestävyyden ja omavaraisuuden vahvistamista. Kansainvälisessä vertailussa ruoan omavaraisuusaste on Suomessa korkea. Vaikka Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa, kattaa kotimainen ruoantuotanto tällä hetkellä noin 80 prosenttia kulutuksesta. Sen sijaan maatalouden tuotantopanosten, kuten lannoitteiden, energian, valkuaisrehuraaka-aineiden ja koneiden komponenttien, osalta omavaraisuus on pieni. Ruokapoliittisessa selonteossa alueellisesti hajautettu ruoan tuotanto ja jalostus nähdään tärkeänä kehittämiskohteena huoltovarmuuden parantamiseksi. Ruokastrategiassa kriittisten panosteollisuuden raaka-aineiden omavaraisuutta halutaan myös kasvattaa ja uusiutuvan energian käyttöä lisätä. Vähentämällä riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, käyttämällä luonnonvaroja resurssiviisaasti ja tehostamalla ravinteiden kierrätystä voidaan ruokastrategian mukaan saavuttaa sekä huoltovarmuuteen että luonnon kantokykyyn liittyviä tavoitteita. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää kytkentää huoltovarmuuden ja luonnon kantokyvyn huomioon ottamisen välillä tärkeänä ja katsoo, että kestävyyssiirtymässä tulee hyödyntää tutkimustuloksia, uutta teknologiaa ja maaperän kasvukunnon parantamista tavalla, joka tukee satotasoja ja tuotantovarmuutta.
Selonteossa todetaan, että huoltovarmuuden tavoitteiden ja keinojen valinnassa on otettava huomioon Suomen erityispiirteet, kuten kylmä ilmasto, syrjäinen sijainti, riippuvuus merikuljetuksista ja pitkät kuljetusetäisyydet. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että ruoka on osa kansallista turvallisuutta. Valiokunta katsoo, että ruoantuotanto ja elintarvikkeiden jalostus edellyttävät Suomessa sekä eläin- että kasvituotannon mahdollisuuksien hyödyntämistä laajasti asettamatta eri tuotantomuotoja vastakkain. Ilmastonmuutoksen seurauksena eläintuotannon painopiste voi Suomen runsaiden vesivarojen ansiosta ja laidunkauden pidentyessä siirtyä pohjoisemmaksi, mikä voi tuoda suomalaiselle nurmiviljelyyn perustuvalle eläintuotannolle kilpailuetua kansainvälisesti. Myös viljanviljelylle on ratkaisevan tärkeää, että kotieläintuotanto on kannattavaa ja riittävän laajaa. Elinvoimainen kotieläinsektori luo tasaista kysyntää merkittävälle osalle sadosta, joka ei täytä elintarviketeollisuuden vaatimuksia, mutta voidaan käyttää rehuksi.
Ruokastrategian tavoitteena on, että lannoitteiden kotimaisuusaste nousee ja biokaasun tuotantoa lisäämällä vähennetään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista samalla kun ravinteiden kierrätys tehostuu. Suomessa typpilannoitteiden raaka-aineena käytetään edelleen merkittäviä määriä venäläistä ammoniakkia. Alkusyksystä 2026 hallitus ilmoitti käynnistävänsä selvityksen Suomen irtautumisesta fossiilisesta ammoniakista, ammoniakin huoltovarmuuden vahvistamisesta sekä puhtaan ammoniakin kotimaisen tuotannon ja käytön edellytyksistä. Samalla otetaan huomioon myös kierrätysravinteiden ja biokaasun edistäminen. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää toimia lannoiteomavaraisuuden kasvattamiseksi erittäin tärkeinä. Suomessa syntyy biomassoja maataloudesta, metsä- ja elintarviketeollisuudesta sekä yhdyskuntajätteiden prosessoinnista, joiden sisältämiä ravinteita voidaan kierrättää takaisin pelloille kierrätyslannoitteina ja maanparannusaineina. Kotieläinten lanta on selvästi suurin ravinneresurssi, mutta ravinteiden tuotanto ja kulutus ovat maantieteellisesti eriytyneet. Lantaa muodostuu runsaasti kotieläintuotantoon keskittyneillä alueilla, minkä seurauksena Suomessa kertyykin osassa maata ravinteita pysyvästi enemmän kuin niitä poistuu, kun taas toisilla alueilla maaperä köyhtyy ja tarvitsee ulkoisia ravinnepanoksia.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu, että tuotantorakenteen alueellinen tasapainottaminen mahdollistaisi ravinteiden paremman kierron, paikallisen hyödyntämisen ja vesistökuormituksen pienentämisen. Alueellinen hajautus ja monimuotoisuus parantaa ruokajärjestelmän kriisinkestävyyttä myös monilla muilla tavoin, mukaan lukien hajautetun energiantuotannon tarjoamat mahdollisuudet maaseudun yrityksille. Biokaasutuksen avulla kierrätyslannoitteiksi valmistettavista biomassoista on saatavissa myös merkittävä lisä kotimaiseen vihreään energiantuotantoon samalla kun kaasutus parantaa lannoitusarvoa ja vähentää ilmastohaittoja. Ympäristövaliokunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassa lausunnossa on katsottu kestävän biokaasutuotannon edellyttävän, että johdonmukaisesti sitoudutaan neljän terawatin tuotantotavoitteeseen ja investointeja vauhditetaan (
YmVL 22/2026 vp
Selonteossa todetaan, että kotieläintuotannossa täydennysvalkuaisrehun omavaraisuusaste on alle 30 prosenttia. Valtaosa eläinten ruokinnassa käytetystä täydennysproteiinista, kuten rapsista ja soijasta, tuodaan Suomeen ulkomailta. Kasviproteiinituotteiden kysyntä on kasvanut jo pitkään Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa. Kotimainen tuotanto ei ole kuitenkaan pystynyt vastaamaan lisääntyneeseen kysyntään. Kasviproteiineihin panostamalla Suomella olisikin kyky saavuttaa proteiiniomavaraisuus. Erityisesti palkokasvien viljely on keskeinen keino lisätä omavaraisuutta ja vähentää ulkoisten panosten tarvetta. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan nykyisillä keskisadoilla viljelykiertoa maksimaalisesti hyödyntäen palkoviljojen ja öljykasvien tuotanto voisi kolminkertaistua nykyisestä ja tuottaa merkittävästi uutta arvonlisää. Alttiuden vähentäminen tuontipanosten voimistuvalle hintavaihtelulle vahvistaa alkutuotannon ennustettavuutta ja kannattavuutta, ja näin tukee kotimaisen ruoantuotannon säilymistä elinvoimaisena. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että kasviproteiinituotannon lisääminen on ympäristö- ja huoltovarmuusnäkökulmasta kannatettavaa, minkä lisäksi kasviproteiineihin liittyy myös tutkimusten mukaan suurta kasvupotentiaalia ja arvonluontikykyä.
Suomen ruokajärjestelmän ja maatalouden ilmastovaikutusten osalta erityisesti turvepeltojen merkitys korostuu, sillä ne muodostavat huomattavan osuuden maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Myös ympäristövaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota siihen, millainen merkitys turvepelloilla on huoltovarmuudelle ja kotieläintuotannolle huomioiden, että niillä on ilmastovaikutuksia (
YmVL 22/2026 vp
Selonteossa nostetaan esiin myös yksilöiden ja kotitalouksien kriisivalmiuden merkitys osana ruokajärjestelmän kokonaisresilienssiä. Luonnonvaraisia resursseja, kuten riistaa, kalaa ja luonnontuotteita, ei tällä hetkellä hyödynnetä Suomessa täysimääräisesti, ja niillä on erityinen rooli poikkeusoloissa. Selonteossa todetaan, että Suomessa esimerkiksi mustikasta ja puolukasta kerätään vain 3—10 prosenttia vuosisadosta ja metsäsienistä alle 1,5 prosenttia. Toisaalta jo nyt esimerkiksi Suomessa syödystä kotimaisesta kalasta noin puolet on vapaa-ajankalastajien pyytämää. Tulevaisuusvaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa nostanut esiin viljelemisen, eläinten käsittelyn ja luonnontuotetaitojen ylläpidon ja huomauttanut, ettei kotitarveviljely näy selonteossa huolimatta sen merkittävästä kulttuurisesta läpäisevyydestä (
TuVL 1/2026 vp
Ruokakulttuuri ja hyvinvointi
Ruokastrategia nostaa ruokakulttuurin ja hyvinvoinnin yhdeksi keskeiseksi strategiseksi päämääräkseen. Strategisena tavoitteena todetaan, että yhdessä syömisen kulttuuri ja ruokailo vahvistuvat, ja ruoka toimii yhä vahvemmin yhteisöllisyyden, yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin rakentajana. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tavoitetta tärkeänä. Suomalainen paikallisesti vahvasti omaleimainen ruokakulttuuri, eli mitä ja miten syödään, kertoo laajasti suomalaisesta luonnosta, yhteiskunnasta, historiasta, identiteetistä ja kulttuurista. Suomalaiset voivat olla ylpeitä kotimaassaan kasvatetuista ja luonnon tarjoamista puhtaista ja monipuolisista raaka-aineista. Kuten sivistysvaliokunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassa lausunnossa todetaan, ei ruoka ole vain ravintoa ja kauppatavaraa, vaan ruokakulttuuri on kytköksissä kulttuuriperintöön monin tavoin esimerkiksi metsästyksessä, kalastuksessa, viljelyssä, puutarhanhoidossa ja marjastuksessa (
SiVL 8/2026 vp
Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa todetaan, että kansansairauksia voidaan vähentää merkittävästi vaikuttamalla riskitekijöihin, kuten ruokavalioon, liikkumattomuuteen ja ylipainoon. Selonteon mukaan suomalaiset ravitsemussuositukset ohjaavat kohti terveellisempää ruokavaliota korostamalla kasvisten, hedelmien, marjojen, täysjyväviljan, kalan ja pehmeiden rasvojen käyttöä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamat ravitsemussuositukset eri väestöryhmille, mukaan lukien kouluruokasuositukset, muodostavat perustan terveellisen ruokavalion edistämiselle. Ravitsemussuositusten mukaisen syömisen kohdalla on otettava huomioon, että panostukset ruokavalintoihin vaikuttamiseksi maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin säästöinä terveydenhuollon menoissa. Etenkin julkisilla hankinnoilla ja ruokapalveluilla on keskeinen rooli muutoksen vauhdittamisessa. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että ravintolat ja erityisesti henkilöstöravintolat voivat monin eri toimin mahdollistaa nykyistä paremmin ravitsemussuositusten mukaisten valintojen tekemisen ruokailijoille. Työnantajien tarjoamalla ateriaedulla on merkittävä väestön terveyttä edistävä vaikutus. Työaikainen ruokailu sekä yhteinen lounas tukevat lisäksi työyhteisön hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.
Ruokastrategian tavoitteena on, että joukkoruokailun ja erityisesti kouluruokailun arvostus kasvavat, ja niitä kehitetään osaksi terveellistä, saavutettavaa ja kestävää ruokakulttuuria. Toimeenpanosuunnitelman keskeiseksi teemaksi on lisäksi valittu kouluruokailun tasavertaisuuden ja laadun vahvistaminen valtakunnallisilla toimintamalleilla. Koulu- ja opiskelijaruokailu ovat kasvatus- ja koulutuspalvelujen keskeinen tukipalvelu, jonka tehtävä on tukea ja edistää lasten ja nuorten terveyttä, hyvinvointia ja opiskelukykyä. Sivistysvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota ruokakasvatuksen rooliin jo varhaiskasvatuksessa ja toisaalta korostanut, että myös opiskelijaruokailulla on keskeinen merkitys ruokakulttuurin, opiskelijoiden hyvinvoinnin ja ravitsemussuositusten leviämisen kannalta (SiVL 8/2026 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että julkisissa keittiöissä tehtävillä valinnoilla tulee lisätä ymmärrystä ruoan alkuperästä ja terveysvaikutuksista sekä lisäksi vahvistaa kotimaisten raaka-aineiden kysyntää, tukea kotimaista alkutuotantoa ja jalostusta sekä käyttää verovaroja tavalla, joka tuottaa työtä, osaamista ja arvonlisää Suomeen
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Maa- ja metsätalousvaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy kannanoton selonteon VNS 1/2026 vp johdosta.
Valiokunnan kannanottoehdotus
Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto
1.
antaa syysistuntokauden 2028 loppuun mennessä maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvityksen ruokastrategian ensimmäisen vuosia 2026—2030 koskevan toimeenpanosuunnitelman etenemisestä ja tuloksista;
2.
varmistaa riittävät taloudelliset ja toiminnalliset resurssit elintarvikkeiden viennin pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen edistämiseen viennin kaksinkertaistamiseksi vuoteen 2031 mennessä;
3.
jatkaa työtä maatalouden kannattavuuden ja elintarvikemarkkinoiden toimivuuden edistämiseksi, seuraa alkutuottajan kuluttajahinnoista saaman osuuden kehittymistä eri tuoteryhmissä ja huolehtii tarvittavin toimenpitein arvonlisän tasaisemmasta jakautumisesta ruokaketjussa.
Helsingissä 5.11.2026
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Ritva
Elomaa
ps
varapuheenjohtaja
Anne
Kalmari
kesk
jäsen
Markku
Eestilä
kok
jäsen
Tiina
Elo
vihr
jäsen
Veronika
Honkasalo
vas
jäsen
Laura
Huhtasaari
ps
jäsen
Janne
Jukkola
kok
jäsen
Teemu
Kinnari
kok
jäsen
Milla
Lahdenperä
kok
jäsen
Helena
Marttila
sd
jäsen
Anders
Norrback
r
jäsen
Piritta
Rantanen
sd
jäsen
Jenna
Simula
ps
jäsen
Timo
Suhonen
sd
jäsen
Eerikki
Viljanen
kesk
jäsen
Peter
Östman
kd
varajäsen
Pertti
Hemmilä
kok
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Tuire
Taina
Vastalause
Perustelut
Yhdymme maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemykseen koskien ruokapoliittista selontekoa kansallisesta ruokastrategiasta (
VNS 1/2026 vp
Emme voi kuitenkaan yhtyä valiokunnan mietintöön, sillä siinä painotetaan suhteettomasti kotieläintalouden merkitystä omavaraiselle, kestävälle ja kannattavalle maatalous- ja ruokasektorille. Mietinnössä ei myöskään lainkaan huomioida ekologisten reunaehtojen ja ilmaston kuumenemisen merkitystä ruoantuotannolle. Ruokapoliittisessa selonteossa kannattavuutta pidetään maatalouden tärkeimpänä elinehtona, ja vaikka kannattavuus on keskeinen tavoite, ilmaston kuumenemisen sekä luonnon köyhtymisen aiheuttama eksistentiaalinen uhka ruoantuotannon jatkuvuudelle ja maatalouden harjoittamisen perusedellytyksille pitkälti sivuutetaan, niin ruokastrategiaa koskevassa selonteossa kuin valiokunnan mietinnössäkin.
Valiokunnan mietinnössä alleviivataan maataloussektorin uudistumista, kannattavuutta ja arvonlisän kehittämistä sekä uudenlaisia elintarviketuotteita ja -teknologioita, erityisesti osana elintarvikeviennin kasvattamista. Tässä yhteydessä kuitenkin vain sivutaan kasvipohjaisen sektorin merkitystä, vaikka se tulisi asettaa keskiöön. Kasvipohjaisen ruoan, jalostettujen kasvipohjaisten raaka-aineiden ja ruokateknologian viennillä on valtava kasvupotentiaali ja arvonluontikyky. Sitran ja Luken arvion mukaan ruoka-alan suurin kasvupotentiaali tulee nimenomaan kasvipohjaisista tuotteista, kuten kasviproteiineista ja kasvipohjaisista meijerituotteista. Kasvipohjainen sektori vastaa parhaiten ruokaviennin nykyiseen, matalan jalostusasteen ongelmaan, ja yhdistettynä kasvipohjaisten tuotteiden kestävyyteen ja innovatiivisuuteen niissä on suuri potentiaali suomalaisen elintarvikeviennin valttikortiksi. Tätä ei valiokunnan lausunnossa huomioida riittävästi. Emme alkuunkaan yhdy näkemykseen ilmastonmuutoksen tuomista “mahdollisuuksista” suomalaiselle eläintuotannolle, mihin valiokunnan mietinnössä viitataan.
Valiokunnan mietinnössä ei huomioida, että paras tapa parantaa ruokajärjestelmän huoltovarmuutta on siirtyä kasvipainotteiseen ruoantuotantoon. Huoltovarmassa ruokajärjestelmässä eläintuotannolla on roolinsa, erityisesti nurmen hyödyntämisessä ja perinnebiotooppien ylläpitämisessä, mutta kokonaisuutta tulisi viedä huomattavasti kasvipainotteisempaan suuntaan. Ruokajärjestelmän monipuolistaminen ja kasvipohjaisen tuotannon vahvistaminen ovat keskeisimpiä huoltovarmuuden elementtejä. Kasvipohjaiseen ruoantuotantoon siirtyminen mahdollistaa irtautumisen ulkomaisista tuotantopanoksista, kuten lannoitteista ja rehusta, ja niihin liittyvistä hintavaihteluista. Ulkomaisista tuotantoketjuista riippumaton kasvipohjainen ruoantuotanto parantaisi huomattavasti ruokajärjestelmän resilienssiä kriiseissä. Kasviproteiineihin panostamalla Suomella olisi kyky saavuttaa proteiiniomavaraisuus.
Kotimaisen ruoantuotannon ilmasto- ja ympäristökestävyyttä tulisi tarkastella myös globaalissa kontekstissa. Noin 90 prosenttia suomalaisten ruoankulutuksen monimuotoisuusvaikutuksista kohdistuu Suomen ulkopuolelle, sillä monet ruokaketjussa käytetyistä tuotteista tuodaan muualta. Ei siis ole globaalin kokonaiskuvankaan kannalta yhdentekevää, millaista ruokaa Suomessa kulutamme. Samalla on syytä muistaa, että globaalin ruokaturvan kannalta eläintuotanto on äärimmäisen tehotonta: liha ja maito ovat vastuussa vain noin 18 prosentista globaalista kalorituotannosta kasvipohjaisten ruoka-aineiden ollessa vastuussa lopusta 82 prosentista. Samaan aikaan maatalouden tarkoituksiin käytettävästä maaperästä peräti kaksikolmasosaa käytetään eläinten laiduntamiseen ja rehun tuotantoon.
Lopuksi, emme voi yhtyä valiokunnan mietinnössä ja ruokastrategiassa esitettyihin näkemyksiin koskien turpeen käyttöä. Vähintäänkin valiokunnan tulisi peräänkuuluttaa mahdollisimman nopeaa poissiirtymää kasvu- ja kuiviketurpeesta kohti kestävämpiä vaihtoehtoja. Turpeennosto tuhoaa suoluonnon ja myötävaikuttaa merkittävästi ilmaston kuumenemiseen, ja turpeen käytöstä tulee luopua ripeällä aikataululla.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy kannanoton selonteon VNS 1/2026 vp johdosta.
Vastalauseen kannanottoehdotus
Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto:
1. antaa syysistuntokauden 2028 loppuun mennessä maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvityksen ruokastrategian ensimmäisen vuosia 2026—2030 koskevan toimeenpanosuunnitelman etenemisestä ja tuloksista;
2. käynnistää kasvipohjaisen ruoan toimintasuunnitelman ja toimenpideohjelman valmistelun osana ruokastrategian toimeenpanoa;
3. vahvistaa kasvipohjaisen ruoan arvoketjuja varmistamalla riittävät taloudelliset ja toiminnalliset resurssit kotimaisten kasvipohjaisten elintarvikkeiden kehittämisen, tuotannon ja viennin pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen edistämiseen;
4. jatkaa työtä maatalouden kannattavuuden ja elintarvikemarkkinoiden toimivuuden edistämiseksi, seuraa alkutuottajan kuluttajahinnoista saaman osuuden kehittymistä eri tuoteryhmissä ja huolehtii tarvittavin toimenpitein arvonlisän tasaisemmasta jakautumisesta ruokaketjussa.
Helsingissä 5.11.2026
Veronika
Honkasalo
vas
Tiina
Elo
vihr
Valiokunnan mietintö
MmVM
17
2026 vp
VNS 1/2026 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta
Ruokapoliittinen selonteko kansallisesta ruokastrategiasta
JOHDANTO
Vireilletulo
Ruokapoliittinen selonteko kansallisesta ruokastrategiasta (
VNS 1/2026 vp
Lausunnot
Asiasta on annettu seuraavat lausunnot:
sivistysvaliokunta
SiVL 8/2026 vp
tulevaisuusvaliokunta
TuVL 1/2026 vp
ympäristövaliokunta
YmVL 22/2026 vp
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut:
erityisasiantuntija
Elina
Ovaskainen
maa- ja metsätalousministeriö
erityisasiantuntija
Anni
Savikurki
maa- ja metsätalousministeriö
erityisasiantuntija
Annaleena
Soult
maa- ja metsätalousministeriö
erikoistutkija
Csaba
Jansik
Luonnonvarakeskus
tutkimusprofessori
Jyrki
Niemi
Luonnonvarakeskus
ylijohtaja
Matti
Puolimatka
Ruokavirasto
valmiusasiamies
Juha
Mantila
Huoltovarmuuskeskus
tutkimusprofessori
Minna
Kaljonen
Suomen ympäristökeskus
maatalousekonomisti
Pekka
Kinnunen
Pellervon taloustutkimus PTT
yhteiskuntasuhdejohtaja
Jukka
Ihanus
Elintarviketeollisuusliitto ry
toiminnanjohtaja
Susann
Rännäri
Luomuliitto ry
maatalousjohtaja
Johan
Åberg
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
toiminnanjohtaja
Thomas
Blomqvist
Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf
toiminnanjohtaja
Jukka
Kajan
Pro Vege ry
toiminnanjohtaja
Anni-Mari
Syväniemi
Ruokatieto Yhdistys ry
toiminnanjohtaja
Jarmo
Talasrinne
Suomen elintarvikevientiyhdistys (SUVI) ry
tutkimuspäällikkö
Emilia
Nordlund
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
toimitusjohtaja
Antti
Kuusisto
Veljekset Kuusisto Oy
myyntijohtaja
Ville
Suojoki
Apetit Oyj
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon:
työ- ja elinkeinoministeriö
ympäristöministeriö
Suomen Luontopaneeli
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Kalatalouden Keskusliitto
Paliskuntain yhdistys
Arktiset Aromit ry
Kuluttajaliitto ry
Lihakeskusliitto ry
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Pro Kala ry
ProAgria Keskusten Liitto ry
Päivittäistavarakauppa ry
Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry
Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Suomen Yrittäjät ry
WWF Suomi
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä ruokapoliittisesta selonteosta ja kansallisesta ruokastrategiasta
Valtioneuvoston ruokapoliittinen selonteko kuvaa kansallisen vuoteen 2040 ulottuvan ruokastrategian haasteet, tavoitteet ja vision. Edellinen valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta Ruoka2030 annettiin eduskunnalle vuonna 2017. Valtioneuvoston selonteon ja ruokastrategian valmistelussa on otettu huomioon kansallisessa ja globaalissa toimintaympäristössä viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneet muutokset. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että nyt on pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaisesti laadittu kotimaisen ruoantuotannon pitkän aikavälin strategia. Hallitusohjelman kirjauksissa hallitus sitoutui myös keväällä 2023 valmistuneen Maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen arviointiryhmän loppuraporttiin. Koska ruokajärjestelmä on yhteiskunnan kannalta erittäin merkittävä strateginen kokonaisuus, pitää maa- ja metsätalousvaliokunta parlamentaarista yhteistyötä välttämättömänä. Pitkäjänteinen työ suomalaisen ruokajärjestelmän hyväksi edellyttää sitoutumista yhteiseen visioon.
Valtioneuvoston ruokapoliittinen selonteko sijoittuu toimintaympäristöön, jossa ruokajärjestelmään kohdistuu samanaikaisesti useita muutospaineita, kuten geopoliittinen epävarmuus, ilmastonmuutoksen vaikutukset, tuotantopanosten hintavaihtelut sekä kuluttajakäyttäytymisen muutokset. Lisäksi Euroopan unionin sääntelykehys ja yhteinen maatalouspolitiikka ohjaavat keskeisesti kansallista liikkumavaraa. Ruokapoliittisen selonteon rinnalla valmisteltiin maaseutupoliittista selontekoa, josta maa- ja metsätalousvaliokunta on aikaisemmin tänä syksynä antanut mietinnön (
MmVM 15/2026 vp
VNS 12/2025 vp
MmVL 15/2025 vp
E 6/2025 vp
Ruokastrategian visio on ”Onnellisen ruuan maa - Suomesta maailman johtava kestävien ruokajärjestelmien kehittäjä ja uudistaja”. Onnellisen ruoan maa tekee hyvää ihmisille, eläimille ja ympäristölle. Visio rakentuu neljän strategisen päämäärän ja viiden kehitettävän valmiuden varaan. Päämäärät ovat kannattavuus ja reiluus, huoltovarmuus, luonnon kantokyky sekä ruokakulttuuri ja hyvinvointi. Strategiset päämäärät on jaettu edelleen yhteensä 15 tavoitteeksi. Ruokajärjestelmän kehitettäviksi valmiuksiksi on tunnistettu innovaatioiden ja teknologioiden kehittäminen ja hyödyntäminen, osaamiseen, oppimiseen ja muutoshalukkuuteen panostaminen, investointikyvyn vahvistaminen, yhteistyön ja ekosysteemien kehittäminen sekä hallinnon roolin kehittäminen aktiiviseksi mahdollistajaksi. Ruokapoliittisen selonteon ja ruokastrategian tavoitteita on maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä pidetty yleisesti oikeansuuntaisina ja kannatettavina. Samalla on kuitenkin tuotu esiin huoli strategian konkreettisesta toimeenpanosta. Strategian toimeenpano on käynnistynyt maa- ja metsätalousministeriön johdolla samaan aikaan, kun ruokapoliittista selontekoa on käsitelty eduskunnassa.
Selonteon mukaan ruokastrategian mukaisen kansallisen ruokapolitiikan linjan noudattaminen varmistetaan nelivuotisilla toimeenpanosuunnitelmilla. Ensimmäisessä toimeenpanosuunnitelmassa esitetään kiireisimmät toimenpiteet ja tavoitteet kaudelle 2026-2030. Toimeenpanosuunnitelmaa tullaan edistämään neljällä ohjelmakokonaisuudella, jotka ovat arvonluonnin ja uudistavan liiketoiminnan ohjelma, ruoka-alan vientiohjelma, kestävän ja omavaraisen ruuantuotannon ohjelma sekä ruokakulttuurin ja terveellisen ruokavalion edistämisen ohjelma. Ohjelmat kattavat edellä kuvatut strategiset päämäärät ja tavoitteet. Käytännössä strategian vaikuttavuus ja uskottavuus riippuvat pitkälti siitä, kuinka täsmällisesti tavoitteet, toimenpiteet, resurssit ja mittarit määritellään näissä ohjelmissa. Strategian toimeenpanon seurantaa ja ohjausta varten maa- ja metsätalousministeriö on 19.10.2026 asettanut ruokaneuvoston. Ruokaneuvoston työtä tukevat teemaryhmät, joissa ruokajärjestelmän toimijat osallistuvat käytännön toteutukseen ja toimenpiteiden valmisteluun. Maa- ja metsätalousvaliokunta tarkastelee jäljempänä mietinnössään ruokastrategian strategisia päämääriä ja nostaa esiin niitä tavoitteita ja kysymyksiä, joita se pitää strategian toimeenpanon jatkovalmistelun kannalta erityisen merkityksellisinä.
Ruokastrategian visiossa on linjattu monimuotoisen ja kahteen eri mittakaavaan perustuvaa ruoantuotannon mallia. Nämä ruoantuotannon mallit ovat volyymeihin perustuva tuotanto, joka tukee elintarvikeviennin kasvua ja takaa turvallisen ja kohtuuhintaisen kotimaisen ruoan saatavuuden kaikille sekä toisaalta vuorovaikutusvetoinen, paikallisiin arvoketjuihin perustuva tuotanto, joka mahdollistaa monipuoliset tulonlähteet maaseudulla. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu, että strategian päämäärät kannattavuus ja reiluus, huoltovarmuus, luonnon kantokyky sekä ruokakulttuuri ja hyvinvointi ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja ne voidaan saavuttaa vain laajalla eri hallinnonalojen ja ruokajärjestelmän toimijoiden yhteistyöllä. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että alkutuotannon ja koko ruokaketjun kannattavuuden vahvistaminen on edellytys ruokajärjestelmän uudistamiselle ja strategian tavoitteiden saavuttamiselle. Ruokastrategian vahvuutena on kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat yhdistyvät samaan strategiseen kehykseen.
Ruuantuotannon kannattavuus ja reiluus
Kannattavuuden ja reiluuden osalta selonteossa nostetaan esiin erityisesti alkutuotannon pitkään jatkuneet haasteet. Selonteossa todetaan, että maatalouden yrittäjätulo on heikentynyt huomattavasti 2020-luvulla lukuun ottamatta kasvihuoneyrityksiä, joiden yrittäjätulo on kasvanut. Markkinatuottojen merkitys tulonmuodostuksessa on viime vuosina kasvanut, kun tukien ostovoima on heikentynyt inflaation myötä. Maatalouden yrittäjätulo ja ruokajärjestelmän markkinarakenne vaihtelevat merkittävästi eri tuotantosuunnissa, kuten vilja-, maito-, liha- ja puutarhasektoreilla, mikä asettaa tuottajat keskenään hyvin erilaiseen asemaan. Myös tilakoko vaihtelee ja kannattavuuserot tilojen välillä ovat huomattavia. Erityisesti aktiivisesti tuotantoaan kehittävien ja investoivien tilojen taloudellinen asema voi poiketa merkittävästi keskiarvoista. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että maatalouden kannattavuuden tarkastelua tulee syventää ruokastrategian toimeenpanossa, jotta toimia voidaan kohdentaa erilaisiin tilatyyppeihin ja tuotantosuuntiin. Näin voidaan mahdollistaa strategian vision mukaisesti monimuotoinen ja eri mittakaavan malleihin perustuva ruoantuotanto.
Selonteossa todetaan, että tuottajan osuus ruoan kuluttajahinnasta ei ole noussut ruoan hinnan nousun tahdissa. Samaan aikaan tuontituotteiden kulutus on kasvanut. EU:n markkinoiden toimivuuteen ja kotimaisten tuotteiden kilpailukykyyn vaikuttavat myös tuontituotteille asetetut vaatimukset. Maa- ja metsätalousvaliokunta onkin toistuvasti korostanut tarvetta soveltaa samoja ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyviä standardeja EU:n omille ja tuontituotteille (ks. MmVL 15/2025 vp —
E 6/2025 vp
Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että selonteossa tunnistetaan alkutuotannon heikko kannattavuus, arvonlisän epätasainen jakautuminen sekä tarve vahvistaa alkutuottajien neuvotteluasemaa. Ruokaketjun toimivuus perustuu siihen, että kaikilla toimijoilla on mahdollisuus harjoittaa kannattavaa ja pitkäjänteistä liiketoimintaa. Ilman kannattavaa alkutuotantoa ei voida saavuttaa ruokastrategian päämääriä eli rakentaa kestävää ruokavientiä tai turvata huoltovarmuutta. Maa- ja metsätalousvaliokunta on toistuvasti todennut, ettei maatilojen kannattavuusongelmista selviäminen voi perustua yksinomaan julkisen vallan tukitoimenpiteisiin, vaan elintarvikeketjun markkinoiden toimivuuden parantaminen on keskeinen tekijä ratkaisun löytämisessä (ks. MmVL 23/2026 vp —
HE 175/2026 vp
Kuten selonteossa todetaan, vaikuttaa EU:n maatalouspolitiikka merkittävästi suomalaiseen maatalouteen. EU:n komission keväällä 2025 julkaisemaa maatalouden ja ruoan visiota koskeneessa lausunnossaan maa- ja metsätalousvaliokunta piti erittäin kannatettavana, että komission tiedonannossa korostui maataloustukien nykyistä vahvempi kohdentaminen aktiiviseen tuotantoon, epäsuotuisille alueille sekä nuorille ja uusille tuottajille (
MmVL 15/2025 vp
E 6/2025 vp
Nuorten tuottajien asema ja sukupolvenvaihdosten edistäminen ovat keskeisiä kysymyksiä koko EU:n ja myös Suomen maatalouden tulevaisuuden kannalta. Ruokastrategian mukaan alan houkuttelevuutta vahvistetaan kannattavuuden, työhyvinvoinnin ja arvostuksen kautta sekä panostamalla koulutukseen, omistajanvaihdosten tukemiseen ja ekologisesti kestäviin innovaatioihin. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on tunnistettu erityisesti maatalouden kannattavuusongelmien ja sukupolvenvaihdosten vähenemisen välinen yhteys. Tulevaisuusvaliokunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassa lausunnossa todetaan, että tärkein tuottajaksi ryhtymistä määrittävä tekijä on, nähdäänkö ala kannattavana (
TuVL 1/2026 vp
MmVL 4/2026 vp
E 104/2025 vp
Selonteon mukaan maatalousyrittäjien koulutustaso on noussut viime vuosikymmeninä, mikä kertoo osaamisen vahvistumisesta. Maatalous- ja ruoka-alan koulutusta on myös tarjolla ympäri Suomen, vaikka koulutuksen rakennemuutos on vähentänyt etenkin toisen asteen oppilaitosten määrää viimeisen 20 vuoden aikana. Sivistysvaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa korostanut, että koulutuksella ja tutkimuksella kertyvä osaaminen ovat tärkeässä asemassa ruokastrategian päämäärien edistämisessä (
SiVL 8/2026 vp
Selonteossa todetaan, että ruokastrategian tavoitteena oleva reiluus koskee myös työntekijöiden oikeuksia ja tuotantoeläinten hyvinvointia, jotka ovat osa kestävää ja oikeudenmukaista ruokajärjestelmää. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu, että tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisessä on tärkeää viedä Suomessa jo käytössä olevia hyviä käytäntöjä ja kansallisen eläinten hyvinvointilain velvoitteita EU-tasolle kotimaisen tuotannon kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Kuluttajien mahdollisuuksia saada tuotekohtaista tietoa eläinten hyvinvoinnista tulee edistää vapaaehtoisten merkintäjärjestelmien kautta, joilla tuodaan esiin suomalaisen tuotantotavan erityispiirteitä eläinten hyvinvoinnin kannalta. Eläinten lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamisella erityisesti laidunnuksella on merkittävä yhteys maamme uhanalaisimpien luontotyyppien, eli perinnebiotooppien, tilaan ja hoitoon. Luonnonlaidunlihan tai -maidon brändillä voi kuluttajille viestiä hyödyistä uhanalaisille lajeille ja luontotyypeille.
Suomalainen ruokavienti
Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaisesti selonteossa on asetettu tavoitteeksi elintarvikeviennin kaksinkertaistaminen vuoteen 2031 mennessä ja edelleen kolminkertaistaminen vuoteen 2040 mennessä. Selonteossa todetaan Suomen ruokaviennin arvon kasvaneen 6 prosenttia vuosina 2024—2025 sekä kasvuvauhdin jääneen eurooppalaisia verrokkimaita hitaammaksi. Tavoite ruokaviennin kaksinkertaistamisesta vuoteen 2031 mennessä edellyttäisi noin 11 prosentin vuosittaista kasvuvauhtia ja tavoite viennin kolminkertaistamisesta vuoteen 2040 mennessä puolestaan vajaan 8 prosentin keskimääräistä vuosikasvua seuraavan viidentoista vuoden ajan. Selonteossa uudet arvoketjut ja ruokateknologiat on nostettu tärkeäksi kasvun ja viennin lähteeksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että ruokasektori nähdään aiempaa vahvemmin paitsi huoltovarmuuden ja aluepolitiikan myös talouskasvun, kilpailukyvyn ja viennin näkökulmasta. Suomen elintarvikeviennin potentiaali on tunnistettu myös monissa selvityksissä. Kotimarkkinat yksin eivät riitä ruokaketjun kasvun ja kannattavuuden perustaksi, vaan kasvua on haettava myös kansainvälisiltä markkinoilta.
Hallitusohjelman mukaan suomalaisen puhtaan ruoan potentiaali hyödynnetään parhaillaan käynnissä olevalla ruoka-alan kasvuohjelmalla. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että edellisten kahden vuoden aikana on otettu useita oikeansuuntaisia edistysaskelia elintarvikeviennin kasvattamiseksi. Elintarvikeyritykset ovat osoittaneet sitoutumisensa kasvutavoitteisiin sekä omien kasvu- ja vientistrategioidensa että toimialaa edustavien ryhmien kannanottojen kautta. Valtio on myöntänyt lisäresursseja viennin edistämiseen, ja julkisen sektorin tukirakenteiden pystyttäminen on aloitettu. Yrityksille on perustettu vertaistukiperiaatteella toimiva vientivalmennusohjelma. Elintarvikesektorille on käynnistetty Valion vetämä veturiohjelma, johon on liittynyt jo yli 200 yritystä ja sidosryhmää. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että elintarvikeviennin kasvua koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tuottajaorganisaatioiden ja osuuskuntien vahvistamista sekä yrityksiltä investointeja kasvuun ja kansainvälistymiseen. Samalla on välttämätöntä, että valtio sitoutuu pitkäjänteisesti vienninedistämisen rakenteiden ja palveluiden kehittämiseen.
Selonteossa todetaan, että julkisen sektorin rooli viennin edistämisessä on keskeinen erityisesti viranomaisprosessien ja muiden vientipalveluiden kehittämisessä ja tukemisessa. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että viennin tukipalvelujen tulee toimia käytännössä. Yritysten tulee saada apua kansainvälistymiseen helposti ja sujuvasti, viranomaisprosessien tulee olla nopeita ja selkeitä, ja markkinoille pääsyyn liittyvän tuen tulee toimia. Ruokaviraston resurssit kohdemarkkinoiden viranomaisneuvotteluissa on turvattava, jotta yritysten kansainväliset kontaktit saadaan sujuvasti muutettua todelliseksi kaupaksi. Tämän lisäksi Ruokaviraston lupatodistusten käsittelylle on varattava riittävät resurssit niin, ettei siitä muodostu viennin estettä. Ruokaviennin palveluiden kehittämisessä tulee huomioida, että kaikenkokoiset ja hyvin erilaisissa viennin vaiheissa olevat yritykset tarvitsevat tukea. Näin mahdollistetaan monenlaisille yrityksille suunnitelmallinen kansainvälistyminen. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että Suomen ruokaviennin pullonkaula ei ole elintarvikkeiden laatu vaan niiden tuotteistaminen ja kansainvälinen myynti, minkä vuoksi markkinointi- ja myyntiosaamisen vahvistaminen on ruokaviennin kasvun keskeinen edellytys.
Selonteossa korkean lisäarvon tuotteita, ruokateknologiaa, kestävyyttä ja turvallisuutta korostetaan Suomen kilpailutekijöinä. Myös hallitusohjelman mukaan riittävällä TKI-rahoituksella vauhditetaan elintarvikealalle syntyviä innovaatioita ja investointeja, jotka kasvattavat alan arvonlisää ja työllisyyttä. Korkeamman arvonlisän ja viennin kasvun saavuttaminen perustuu tutkimus- ja innovaatiovetoiseen kehitykseen, uudenlaisiin tuotteisiin, prosesseihin ja myös teknologiavientiin, sekä koulutukseen ja osaajien varmistamiseen. Ilman osaavaa ja kielitaitoista työvoimaa hyvätkään tuoteinnovaatiot eivät päädy globaaleille markkinoille. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo sivistysvaliokunnan tavoin, että ruokastrategian toimeenpanosuunnitelmaan on tärkeää sisällyttää toimenpiteet, joilla TKI-toimet ja korkeakoulutus tuodaan esille ruoka-alan kehitystä vahvistavina toimina (
SiVL 8/2026 vp
Selonteossa todetaan, että suomalaisen ruokaviennin rakenteessa korostuvat tällä hetkellä matalan jalostusasteen tuotteet, kun taas pitkälle jalostettujen, korkeiden lisäarvotuotteiden osuus on edelleen pieni. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu, että kotimaiset tuotteet eivät pärjää vientimarkkinoilla hinnoittelussa. Kilpailuetu on rakennettava erottautumistekijöiden, kuten ilmastoon liittyvien kasvuolojen ja laadun, varaan. Suomessa puhdas luonto ja pohjoinen ilmasto tukevat korkeaa laatua, matalia torjunta-ainejäämiä ja tuoteturvallisuutta. Valoisa kesä ja kasvurytmi tuottavat erityisen makuprofiilin esimerkiksi vihanneksille. Korkea ruokaturvallisuus ja jäljitettävyys koko ketjussa lisäävät luottamusta. Lisäksi tuotantoeläinten terveys on Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna korkealla tasolla ja eläinten lääkinnässä on käytössä tarkka sääntely, mikä tarkoittaa muu muassa antibioottien vähäistä käyttöä. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että suomalaisten raaka-aineiden ja tuotteiden kilpailutekijöistä, kuten puhtaasta maaperästä ja salmonellavapaudesta, tulee jatkossakin pitää huolta.
Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että edellä kuvattu tarve jalostusasteen ja arvonlisän kasvattamiseen näkyy myös luomutuotteiden viennissä. Luomu on EU-lainsäädännössä määritelty, viranomaisvalvottu ja kansainvälisesti tunnistettu kestävyysmerkki, jolla suomalaisen elintarvikkeen kestävyysprofilointi voidaan tehdä uskottavasti. Suomessa on noin 309 000 hehtaaria luomupeltoa, eli noin 14 prosenttia peltoalasta. Luomukeruualueet huomioiden Suomen maapinta-alasta jopa 23 prosenttia on luomusertifioitua. Raaka-ainepohja vientiin on vahva, mutta merkittävä osa luomuraaka-aineista viedään jalostamattomana ulkomaille. Tämän seurauksena jalostuksen arvonlisä, työpaikat ja verotulot syntyvät muualla, vaikka tuotanto ja sertifiointi tapahtuu Suomessa. Suomessa on kuitenkin myös esimerkkejä toimivista suurteollisuuden sekä pk-yritysten ja tilatason vientimalleista, joissa luomu toimii lisäarvon rakentajana. Näistä esimerkeistä on tärkeää ottaa oppia vientipanostuksia kohdennettaessa.
Selonteossa on otettu huomioon myös kalatalous, sitä koskevat kansalliset strategiat ja sen kehittämispotentiaali kotimaisen elintarviketuotannon osana. Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteena on sekä moninkertaistaa kalatuotteiden vienti vuoteen 2035 mennessä että kasvattaa kotimaisen kalan kulutus ravitsemussuositusten mukaiselle tasolle. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että edistämisohjelman tavoitteita ei ole vielä saavutettu ja ohjelman toimeenpanoa tulee tehostaa. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että Suomessa järvissä ja merialueilla on runsaasti kalaa, mutta ammattikalastajien määrä on vähentynyt voimakkaasti. Kun kotimaisen kalan kulutusta halutaan lisätä ja kalatuotteiden vientiä kasvattaa, on kaupallista kalastusta koskevia kansallisia ja EU-tason säännöksiä kevennettävä ja sääntelyn on oltava oikeassa suhteessa toiminnan laajuuteen ja riskeihin. Kotimaisen kalantuotannon lisäämisessä tulee ottaa huomioon myös maalla tapahtuvan kiertovesikasvatuksen tarjoamat mahdollisuudet. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että ympäristövaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt kalatalouden ohella huomiota porotalouden merkitykseen (
YmVL 22/2026 vp
Kestävä ja omavarainen ruoantuotanto
Muuttunut globaali turvallisuustilanne vaatii ruokajärjestelmän kriisinkestävyyden ja omavaraisuuden vahvistamista. Kansainvälisessä vertailussa ruoan omavaraisuusaste on Suomessa korkea. Vaikka Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa, kattaa kotimainen ruoantuotanto tällä hetkellä noin 80 prosenttia kulutuksesta. Sen sijaan maatalouden tuotantopanosten, kuten lannoitteiden, energian, valkuaisrehuraaka-aineiden ja koneiden komponenttien, osalta omavaraisuus on pieni. Ruokapoliittisessa selonteossa alueellisesti hajautettu ruoan tuotanto ja jalostus nähdään tärkeänä kehittämiskohteena huoltovarmuuden parantamiseksi. Ruokastrategiassa kriittisten panosteollisuuden raaka-aineiden omavaraisuutta halutaan myös kasvattaa ja uusiutuvan energian käyttöä lisätä. Vähentämällä riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, käyttämällä luonnonvaroja resurssiviisaasti ja tehostamalla ravinteiden kierrätystä voidaan ruokastrategian mukaan saavuttaa sekä huoltovarmuuteen että luonnon kantokykyyn liittyviä tavoitteita. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää kytkentää huoltovarmuuden ja luonnon kantokyvyn huomioon ottamisen välillä tärkeänä ja katsoo, että kestävyyssiirtymässä tulee hyödyntää tutkimustuloksia, uutta teknologiaa ja maaperän kasvukunnon parantamista tavalla, joka tukee satotasoja ja tuotantovarmuutta.
Selonteossa todetaan, että huoltovarmuuden tavoitteiden ja keinojen valinnassa on otettava huomioon Suomen erityispiirteet, kuten kylmä ilmasto, syrjäinen sijainti, riippuvuus merikuljetuksista ja pitkät kuljetusetäisyydet. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että ruoka on osa kansallista turvallisuutta. Valiokunta katsoo, että ruoantuotanto ja elintarvikkeiden jalostus edellyttävät Suomessa sekä eläin- että kasvituotannon mahdollisuuksien hyödyntämistä laajasti asettamatta eri tuotantomuotoja vastakkain. Ilmastonmuutoksen seurauksena eläintuotannon painopiste voi Suomen runsaiden vesivarojen ansiosta ja laidunkauden pidentyessä siirtyä pohjoisemmaksi, mikä voi tuoda suomalaiselle nurmiviljelyyn perustuvalle eläintuotannolle kilpailuetua kansainvälisesti. Myös viljanviljelylle on ratkaisevan tärkeää, että kotieläintuotanto on kannattavaa ja riittävän laajaa. Elinvoimainen kotieläinsektori luo tasaista kysyntää merkittävälle osalle sadosta, joka ei täytä elintarviketeollisuuden vaatimuksia, mutta voidaan käyttää rehuksi.
Ruokastrategian tavoitteena on, että lannoitteiden kotimaisuusaste nousee ja biokaasun tuotantoa lisäämällä vähennetään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista samalla kun ravinteiden kierrätys tehostuu. Suomessa typpilannoitteiden raaka-aineena käytetään edelleen merkittäviä määriä venäläistä ammoniakkia. Alkusyksystä 2026 hallitus ilmoitti käynnistävänsä selvityksen Suomen irtautumisesta fossiilisesta ammoniakista, ammoniakin huoltovarmuuden vahvistamisesta sekä puhtaan ammoniakin kotimaisen tuotannon ja käytön edellytyksistä. Samalla otetaan huomioon myös kierrätysravinteiden ja biokaasun edistäminen. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää toimia lannoiteomavaraisuuden kasvattamiseksi erittäin tärkeinä. Suomessa syntyy biomassoja maataloudesta, metsä- ja elintarviketeollisuudesta sekä yhdyskuntajätteiden prosessoinnista, joiden sisältämiä ravinteita voidaan kierrättää takaisin pelloille kierrätyslannoitteina ja maanparannusaineina. Kotieläinten lanta on selvästi suurin ravinneresurssi, mutta ravinteiden tuotanto ja kulutus ovat maantieteellisesti eriytyneet. Lantaa muodostuu runsaasti kotieläintuotantoon keskittyneillä alueilla, minkä seurauksena Suomessa kertyykin osassa maata ravinteita pysyvästi enemmän kuin niitä poistuu, kun taas toisilla alueilla maaperä köyhtyy ja tarvitsee ulkoisia ravinnepanoksia.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan saamassa selvityksessä on korostettu, että tuotantorakenteen alueellinen tasapainottaminen mahdollistaisi ravinteiden paremman kierron, paikallisen hyödyntämisen ja vesistökuormituksen pienentämisen. Alueellinen hajautus ja monimuotoisuus parantaa ruokajärjestelmän kriisinkestävyyttä myös monilla muilla tavoin, mukaan lukien hajautetun energiantuotannon tarjoamat mahdollisuudet maaseudun yrityksille. Biokaasutuksen avulla kierrätyslannoitteiksi valmistettavista biomassoista on saatavissa myös merkittävä lisä kotimaiseen vihreään energiantuotantoon samalla kun kaasutus parantaa lannoitusarvoa ja vähentää ilmastohaittoja. Ympäristövaliokunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassa lausunnossa on katsottu kestävän biokaasutuotannon edellyttävän, että johdonmukaisesti sitoudutaan neljän terawatin tuotantotavoitteeseen ja investointeja vauhditetaan (
YmVL 22/2026 vp
Selonteossa todetaan, että kotieläintuotannossa täydennysvalkuaisrehun omavaraisuusaste on alle 30 prosenttia. Valtaosa eläinten ruokinnassa käytetystä täydennysproteiinista, kuten rapsista ja soijasta, tuodaan Suomeen ulkomailta. Kasviproteiinituotteiden kysyntä on kasvanut jo pitkään Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa. Kotimainen tuotanto ei ole kuitenkaan pystynyt vastaamaan lisääntyneeseen kysyntään. Kasviproteiineihin panostamalla Suomella olisikin kyky saavuttaa proteiiniomavaraisuus. Erityisesti palkokasvien viljely on keskeinen keino lisätä omavaraisuutta ja vähentää ulkoisten panosten tarvetta. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan nykyisillä keskisadoilla viljelykiertoa maksimaalisesti hyödyntäen palkoviljojen ja öljykasvien tuotanto voisi kolminkertaistua nykyisestä ja tuottaa merkittävästi uutta arvonlisää. Alttiuden vähentäminen tuontipanosten voimistuvalle hintavaihtelulle vahvistaa alkutuotannon ennustettavuutta ja kannattavuutta, ja näin tukee kotimaisen ruoantuotannon säilymistä elinvoimaisena. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että kasviproteiinituotannon lisääminen on ympäristö- ja huoltovarmuusnäkökulmasta kannatettavaa, minkä lisäksi kasviproteiineihin liittyy myös tutkimusten mukaan suurta kasvupotentiaalia ja arvonluontikykyä.
Suomen ruokajärjestelmän ja maatalouden ilmastovaikutusten osalta erityisesti turvepeltojen merkitys korostuu, sillä ne muodostavat huomattavan osuuden maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Myös ympäristövaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota siihen, millainen merkitys turvepelloilla on huoltovarmuudelle ja kotieläintuotannolle huomioiden, että niillä on ilmastovaikutuksia (
YmVL 22/2026 vp
Selonteossa nostetaan esiin myös yksilöiden ja kotitalouksien kriisivalmiuden merkitys osana ruokajärjestelmän kokonaisresilienssiä. Luonnonvaraisia resursseja, kuten riistaa, kalaa ja luonnontuotteita, ei tällä hetkellä hyödynnetä Suomessa täysimääräisesti, ja niillä on erityinen rooli poikkeusoloissa. Selonteossa todetaan, että Suomessa esimerkiksi mustikasta ja puolukasta kerätään vain 3—10 prosenttia vuosisadosta ja metsäsienistä alle 1,5 prosenttia. Toisaalta jo nyt esimerkiksi Suomessa syödystä kotimaisesta kalasta noin puolet on vapaa-ajankalastajien pyytämää. Tulevaisuusvaliokunta on maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa nostanut esiin viljelemisen, eläinten käsittelyn ja luonnontuotetaitojen ylläpidon ja huomauttanut, ettei kotitarveviljely näy selonteossa huolimatta sen merkittävästä kulttuurisesta läpäisevyydestä (
TuVL 1/2026 vp
Ruokakulttuuri ja hyvinvointi
Ruokastrategia nostaa ruokakulttuurin ja hyvinvoinnin yhdeksi keskeiseksi strategiseksi päämääräkseen. Strategisena tavoitteena todetaan, että yhdessä syömisen kulttuuri ja ruokailo vahvistuvat, ja ruoka toimii yhä vahvemmin yhteisöllisyyden, yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin rakentajana. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tavoitetta tärkeänä. Suomalainen paikallisesti vahvasti omaleimainen ruokakulttuuri, eli mitä ja miten syödään, kertoo laajasti suomalaisesta luonnosta, yhteiskunnasta, historiasta, identiteetistä ja kulttuurista. Suomalaiset voivat olla ylpeitä kotimaassaan kasvatetuista ja luonnon tarjoamista puhtaista ja monipuolisista raaka-aineista. Kuten sivistysvaliokunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle antamassa lausunnossa todetaan, ei ruoka ole vain ravintoa ja kauppatavaraa, vaan ruokakulttuuri on kytköksissä kulttuuriperintöön monin tavoin esimerkiksi metsästyksessä, kalastuksessa, viljelyssä, puutarhanhoidossa ja marjastuksessa (
SiVL 8/2026 vp
Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa todetaan, että kansansairauksia voidaan vähentää merkittävästi vaikuttamalla riskitekijöihin, kuten ruokavalioon, liikkumattomuuteen ja ylipainoon. Selonteon mukaan suomalaiset ravitsemussuositukset ohjaavat kohti terveellisempää ruokavaliota korostamalla kasvisten, hedelmien, marjojen, täysjyväviljan, kalan ja pehmeiden rasvojen käyttöä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamat ravitsemussuositukset eri väestöryhmille, mukaan lukien kouluruokasuositukset, muodostavat perustan terveellisen ruokavalion edistämiselle. Ravitsemussuositusten mukaisen syömisen kohdalla on otettava huomioon, että panostukset ruokavalintoihin vaikuttamiseksi maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin säästöinä terveydenhuollon menoissa. Etenkin julkisilla hankinnoilla ja ruokapalveluilla on keskeinen rooli muutoksen vauhdittamisessa. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että ravintolat ja erityisesti henkilöstöravintolat voivat monin eri toimin mahdollistaa nykyistä paremmin ravitsemussuositusten mukaisten valintojen tekemisen ruokailijoille. Työnantajien tarjoamalla ateriaedulla on merkittävä väestön terveyttä edistävä vaikutus. Työaikainen ruokailu sekä yhteinen lounas tuke…