Siirry sisältöön
Vaalipäivä 18.4.2027 · jäljellä 146 pv 18 h 12 min · Ennakkoäänestys 7.–13.4.2027

Etusivu · Valmistellut asiat · TrVM 11/2026 vp

Perusopetuksen oppimistulokset, mahdollisuuksien tasa-arvo ja rahoitus

TrVM 11/2026 vp · Valiokunnan mietintö

Tiedot

TunnusTrVM 11/2026 vp
TyyppiValiokunnan mietintö
KuvausValiokunnan mietintö eli sen kannanotto asiasta, jonka eduskunta on lähettänyt sille valmisteltavaksi.
Päivämäärä15.10.2026
KieliSuomi
AlkuperäinenPDF eduskunnan arkistosta ↗

Aiheet

perusopetusoppimistuloksetyhdenvertaisuusrahoitus

Henkilöt ja roolit

NimiRooliAsema
Hannu Karhunen mainittu tutkimusohjaaja
Tiina Kuuppelomäki mainittu erikoistutkija
Tuomo Suhonen mainittu tutkimusjohtaja
Matti Sarvimäki mainittu professori
Roope Uusitalo mainittu professori
Jussi Lammassaari mainittu finanssineuvos
Allan Seuri mainittu finanssineuvos
Tommi Karjalainen mainittu opetusneuvos
Minna Polvinen mainittu johtaja
Venla Bernelius mainittu erityisasiantuntija
Annina Hautala mainittu apulaistietosuojavaltuutettu
Veijo Kosola mainittu johtaja
Timo Mäkimarttunen mainittu erikoissuunnittelija
Anu Liljeström mainittu ylijohtaja
Hanna Pesola mainittu tutkimusjohtaja
Risto Hotulainen mainittu professori
Markku Jahnukainen mainittu erityispedagogiikan professori
Katariina Salmela-Aro mainittu akatemiaprofessori
Sonja Kosunen mainittu professori
Tomi Voutilainen mainittu professori
Mika Haapanen mainittu professori
Marja-Kristiina Lerkkanen mainittu professori
Salla Venäläinen mainittu yksikön johtaja
Jari Metsämuuronen mainittu johtava arviointiasiantuntija
Hannele Seppälä mainittu johtaja
Arto K. Ahonen mainittu yliopistotutkija
Najat Ouakrim-Soivio mainittu apulaisprofessori
Juhani Rautopuro mainittu tutkimusprofessori emeritus
Lucina Hänninen mainittu yksikön päällikkö, opetusneuvos
Tiina Luomanen mainittu opetusneuvos
Mari-Pauliina Vainikainen mainittu professori
Elina Kilpi-Jakonen mainittu professori
Mikko-Jussi Laakso mainittu professori
Jenni Helenius mainittu tiimipäällikkö, kehittämispäällikkö
Ville Raatikainen mainittu perusopetusjohtaja
Merja Lehtonen mainittu opetus- ja koulutusjohtaja
Mari Fabig mainittu vs. sivistysjohtaja
Mari Routti mainittu opetustoimenjohtaja
Paula Vorne mainittu pedagoginen päällikkö
Antti Jokikokko mainittu sivistysjohtaja
Antti Palomaa mainittu hyvinvointi- ja sivistysjohtaja
Irmeli Myllymäki mainittu koulutusasioiden johtaja
Mari Sjöström mainittu erityisasiantuntija
Ulla Ojalammi mainittu perusopetusjohtaja
Katri Vataja mainittu toimitusjohtaja
Anna Välimaa mainittu va. toiminnanjohtaja
Satu Ågren mainittu johtava asiantuntija
Mirja Hannula mainittu johtava asiantuntija
Hanna Virtanen mainittu tutkimuspäällikkö
Sarianna Reinikainen mainittu toiminnanjohtaja
Tomi Kiilakoski mainittu vastaava tutkija
Jaakko Salo mainittu koulutuspolitiikan päällikkö
Annakaisa Tikkinen mainittu johtava asiantuntija
Matti Paavonen mainittu pääekonomisti
Tatu Luoto mainittu hallituksen jäsen
Suvi Niemeläinen mainittu puheenjohtaja
Agneta Torsell mainittu hallituksen jäsen
Leena Pöntynen mainittu johtaja
Mirva Lindström mainittu toiminnanjohtaja
Jussi Sutinen mainittu puheenjohtaja
Anita Lehikoinen mainittu filosofian maisteri
Hannu Simola mainittu professori (emeritus)
Henna Busk mainittu vanhempi ekonomisti
Johanna Ojala-Niemelä mainittu —
Veijo Niemi mainittu —
Hanna Holopainen mainittu —
Janne Jukkola mainittu —
Arja Juvonen mainittu —
Teemu Kinnari mainittu —
Antti Kurvinen mainittu —
Hanna Laine-Nousimaa mainittu —
Ville Merinen mainittu —
Sari Tanus mainittu —
Tanja Kirjavainen mainittu valiokuntaneuvos

Valiokunnat

Aalto-yliopistoAmmattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ryAmmattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ryApollon YhteiskouluElinkeinoelämän keskusliitto ryElinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLAErilaisten oppijoiden liitto ryEtelä-Suomen aluehallintovirastoHelsingin Uusi yhteiskouluHelsingin kaupunkiHelsingin yliopistoItsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö srItä-Suomen yliopistoJyväskylän normaalikouluJyväskylän yliopistoKangasalan kaupunkiKankaanpään kaupunkiKansallinen koulutuksen arviointikeskusKoulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopistoLahden yhteiskoulun säätiö srLappeenrannan kaupunkiLupa- ja valvontavirastoNuorisotutkimusseura ryOpetusalan Ammattijärjestö OAJ ryOpetushallitusOulun kaupunkiPellervon taloustutkimus PTTPohjois-Suomen aluehallintovirastoSiilinjärven kuntaSivistysala rySodankylän kuntaSuomen KuntaliittoSuomen Luokanopettajat rySuomen Rehtorit rySuomen itsenäisyyden juhlarahasto SitraSuomen opinto-ohjaajat ryTampereen kaupunkiTampereen yliopistoTarkastusvaliokuntaTeknologiateollisuus ryTerveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)Turun yliopistoTyön ja talouden tutkimus LABOREValtion taloudellinen tutkimuskeskus VATTYksityiskoulujen Liitto rylapsiasiavaltuutetun toimistoopetus- ja kulttuuriministeriösivistysvaliokuntatarkastusvaliokuntatietosuojavaltuutetun toimistovaltiovarainministeriö

Teksti

Näytä koko teksti (89 787 merkkiä)
Valiokunnan mietintö
TrVM
11
2026 vp
O 20/2024 vp
Tarkastusvaliokunta
Perusopetuksen oppimistulokset, mahdollisuuksien tasa-arvo ja rahoitus
JOHDANTO
Vireilletulo
Tarkastusvaliokunta päätti kokouksessaan 11.6.2026 antaa mietinnön valvonta-aiheestaan perusopetuksen oppimistulokset, mahdollisuuksien tasa-arvo ja rahoitus. Tarkastusvaliokunnan tulee perustulain 90 §:n 1 momentin perusteella saattaa eduskunnan tietoon merkittävät valvontahavaintonsa.
Lausunto
Asiasta on annettu seuraava lausunto:
sivistysvaliokunta
SiVL 9/2026 vp
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut:
tutkimusohjaaja
Hannu
Karhunen
Työn ja talouden tutkimus LABORE
erikoistutkija
Tiina
Kuuppelomäki
Työn ja talouden tutkimus LABORE
tutkimusjohtaja
Tuomo
Suhonen
Työn ja talouden tutkimus LABORE
professori
Matti
Sarvimäki
Aalto-yliopisto
professori
Roope
Uusitalo
Helsingin yliopisto
finanssineuvos
Jussi
Lammassaari
valtiovarainministeriö
finanssineuvos
Allan
Seuri
valtiovarainministeriö
opetusneuvos
Tommi
Karjalainen
opetus- ja kulttuuriministeriö
johtaja
Minna
Polvinen
opetus- ja kulttuuriministeriö
erityisasiantuntija
Venla
Bernelius
opetus- ja kulttuuriministeriö
apulaistietosuojavaltuutettu
Annina
Hautala
tietosuojavaltuutetun toimisto
johtaja
Veijo
Kosola
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
erikoissuunnittelija
Timo
Mäkimarttunen
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
ylijohtaja
Anu
Liljeström
Lupa- ja valvontavirasto
tutkimusjohtaja
Hanna
Pesola
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
professori
Risto
Hotulainen
Helsingin yliopisto
erityispedagogiikan professori
Markku
Jahnukainen
Helsingin yliopisto
akatemiaprofessori
Katariina
Salmela-Aro
Helsingin yliopisto
professori
Sonja
Kosunen
Itä-Suomen yliopisto
professori
Tomi
Voutilainen
Itä-Suomen yliopisto
professori
Mika
Haapanen
Jyväskylän yliopisto
professori
Marja-Kristiina
Lerkkanen
Jyväskylän yliopisto
yksikön johtaja
Salla
Venäläinen
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus
johtava arviointiasiantuntija
Jari
Metsämuuronen
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus
johtaja
Hannele
Seppälä
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus
yliopistotutkija
Arto K.
Ahonen
Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto
apulaisprofessori
Najat
Ouakrim-Soivio
Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto
tutkimusprofessori emeritus
Juhani
Rautopuro
Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto
yksikön päällikkö, opetusneuvos
Lucina
Hänninen
Opetushallitus
opetusneuvos
Tiina
Luomanen
Opetushallitus
professori
Mari-Pauliina
Vainikainen
Tampereen yliopisto
professori
Elina
Kilpi-Jakonen
Turun yliopisto
professori
Mikko-Jussi
Laakso
Turun yliopisto
tiimipäällikkö, kehittämispäällikkö
Jenni
Helenius
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
perusopetusjohtaja
Ville
Raatikainen
Helsingin kaupunki
opetus- ja koulutusjohtaja
Merja
Lehtonen
Kangasalan kaupunki
vs. sivistysjohtaja
Mari
Fabig
Kankaanpään kaupunki
opetustoimenjohtaja
Mari
Routti
Lappeenrannan kaupunki
pedagoginen päällikkö
Paula
Vorne
Oulun kaupunki
sivistysjohtaja
Antti
Jokikokko
Siilinjärven kunta
hyvinvointi- ja sivistysjohtaja
Antti
Palomaa
Sodankylän kunta
koulutusasioiden johtaja
Irmeli
Myllymäki
Suomen Kuntaliitto
erityisasiantuntija
Mari
Sjöström
Suomen Kuntaliitto
perusopetusjohtaja
Ulla
Ojalammi
Tampereen kaupunki
toimitusjohtaja
Katri
Vataja
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö sr
va. toiminnanjohtaja
Anna
Välimaa
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry
johtava asiantuntija
Satu
Ågren
Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry
johtava asiantuntija
Mirja
Hannula
Elinkeinoelämän keskusliitto ry
tutkimuspäällikkö
Hanna
Virtanen
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
toiminnanjohtaja
Sarianna
Reinikainen
Erilaisten oppijoiden liitto ry
vastaava tutkija
Tomi
Kiilakoski
Nuorisotutkimusseura ry
koulutuspolitiikan päällikkö
Jaakko
Salo
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry
johtava asiantuntija
Annakaisa
Tikkinen
Sivistysala ry
pääekonomisti
Matti
Paavonen
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra
hallituksen jäsen
Tatu
Luoto
Suomen Luokanopettajat ry
puheenjohtaja
Suvi
Niemeläinen
Suomen opinto-ohjaajat ry
hallituksen jäsen
Agneta
Torsell
Suomen Rehtorit ry
johtaja
Leena
Pöntynen
Teknologiateollisuus ry
toiminnanjohtaja
Mirva
Lindström
Yksityiskoulujen Liitto ry
puheenjohtaja
Jussi
Sutinen
Yksityiskoulujen Liitto ry
filosofian maisteri
Anita
Lehikoinen
professori (emeritus)
Hannu
Simola
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon:
lapsiasiavaltuutetun toimisto
Apollon Yhteiskoulu
Helsingin Uusi yhteiskoulu
Jyväskylän normaalikoulu
Lahden yhteiskoulun säätiö sr
vanhempi ekonomisti
Henna
Busk
Pellervon taloustutkimus PTT
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Tausta
Tarkastusvaliokunnan tehtävänä on valvoa valtion taloudenhoitoa ja siten varmistaa talousarvion kautta kohdennettavien varojen tarkoituksenmukainen käyttö. Tässä yhteydessä valiokunta tarkastelee julkisesti rahoitettujen palvelujen arviointia erityisesti niiden vaikutusten ja vaikuttavuuden näkökulmasta. Valiokunta on aiemmin tarkastellut aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden kustannusvaikuttavuutta ja todennut mietinnössään (
TrVM 13/2022 vp
TrVL 1/2026 vp
Valiokunta päätti Perusopetuksen oppimistulokset, mahdollisuuksien tasa-arvo ja rahoitus -valvonta-aiheen avaamisesta kokouksessaan 20.3.2024 (TrVP 17/2024 vp). Valiokunta kuuli asiantuntijoita tutkimusaiheen täsmentämiseksi kevätistuntokaudella 2024. Valiokunta päätti kokouksessaan 12.6.2024 (TrVP 43/2024 vp) käynnistää tutkimuksen aiheesta. Valiokunnan lähtökohtana tutkimushankkeen käynnistämisessä on pitkään jatkuneen oppimistulosten laskun ohella myös asiantuntijakuulemisissa saadut tiedot mahdollisuuksien tasa-arvon heikentymisestä sekä perusopetuksen ja yleisemmin koulutuksen tiedonkeruussa olevista huomattavista puutteista.
Tutkimuksen tekijöiksi valittiin kilpailutuksen kautta Työn ja talouden tutkimuksen Laboren johtama konsortio, jossa oli Laboren tutkijoiden lisäksi tutkijoita Aalto yliopistosta ja Helsingin yliopistosta. Valiokunnan tilaama tutkimus Perusopetuksen oppimistulokset ja mahdollisuuksien tasa-arvo (Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2026) julkaistiin 11.2.2026.
Tässä mietinnössä valiokunta käy aluksi läpi lyhyesti tutkimuksen sisällön ja suositukset. Tämän jälkeen esitetään arviot tutkimuksesta ja sen rajaukset. Sen jälkeen tarkastellaan perusopetuksen oppimistuloksia, mahdollisuuksien tasa-arvoa, koulujen välistä eriytymistä ja kustannuksia. Mietinnössä keskitytään laajemmin perusopetuksen arviointiin ja tietopohjan kehittämiseen tutkimuksen tulosten pohjalta. Lopuksi esitetään valiokunnan kokoavat johtopäätökset.
Tutkimuksen sisältö ja suositukset
Tutkimuksessa esitetään toimeksiannon mukaisesti pitkän aikavälin kokonaiskuva oppimistuloksista, toisen asteen valintojen ja perhetaustan välisestä yhteydestä, koulutuksellisesta eriytymisestä sekä koulutuksen resurssien kehityksestä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millaisia puutteita nykyiseen koulutuksen tietovarantoon liittyy ja tehdään ehdotus siitä, miten valtakunnalliseen tietovarantoon kerättäviä tietosisältöjä tulisi kehittää, jotta perusopetuksen toimintaa ja vaikuttavuutta voidaan arvioida ja kehittää tulevaisuudessa nykyistä paremmin. Tutkimuksessa ehdotetaan parlamentaarista komiteavalmistelua konkreettisten toimien määrittelemiseksi parantamaan koulutuksen tietovarantoa. Tutkimuksessa ehdotetaan myös harkittavaksi komiteavalmistelua tukemaan kansallisten osaamisen arviointien laajaa pilotointia eri luokka-asteilla. Pilotoinnin tarkoituksena olisi antaa tietoa ja pohjaa mahdollista myöhempää Suomen mallia varten.
Arviot tutkimuksesta
Valiokunta on kuullut laajasti asiantuntijoita tutkimuksen tuloksista ja suosituksista. Asiantuntijoiden mukaan tutkimus on hyvin tehty analyyttinen tiivistys perusopetuksen oppimistulosten ja koulutuksellisten mahdollisuuksien tasa-arvon kehityksestä Suomessa. Raportin empiirinen osuus on asiantuntevasti tehty ja korkealaatuinen, ja tulokset ovat linjassa jo julkaistujen tutkimusten kanssa. Tutkimus myös kiinnittää kiitettävällä tavalla huomiota oppilasarvioinnin yhdenvertaisuuden puutteisiin Suomessa.
Asiantuntijoiden mukaan tutkimus osoittaa selkeästi ja ansiokkaasti perusopetuksen seurantajärjestelmän puutteellisuuden sekä sen, että kunnat käyttävät informaatio-ohjausta hyvin eri tavoin. Siten tutkijoiden näkemys nykyisen tietopohjan riittämättömyydestä on hyvin perusteltu. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) ei ole tuottanut riittävästi laadukasta tietoa perusopetuksen oppimistuloksista ja mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisesta. Raportin tulokset ja tutkimusryhmän suositukset perusopetusta ja yleisemmin koulutusta koskevan tietovarannon kehittämiseksi avaavat valiokunnan saaman lausunnon mukaan tärkeän keskustelun ja tarjoavat hyvän perustan aiheen jatkokäsittelylle. Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista kuitenkin suhtautuu kriittisesti tutkimuksessa ehdotettuihin perusopetuksen tietovarannon parannuksiin erityisesti oppimistulosten arvioinnin osalta. Asiantuntijoiden mielestä tutkimuksessa jää kyseenalaistamatta, miten koko oppilasjoukkoon kohdistuva tilastollinen tieto ratkaisisi perusopetuksen ongelmat.
Tutkimuksen rajoitteet
Aineistojen saatavuus on vaikuttanut tutkimuksen toteutukseen ja siinä käytettyihin rajauksiin. Mahdollisuuksien tasa-arvoa koulutuksessa arvioidaan tavallisesti analysoimalla oppimistuloksia oppilaiden sosioekonomisen taustan suhteen. Tällainen tarkastelu edellyttää mieluiten systemaattista tietoa koko ikäluokan oppimistuloksista eri luokka-asteilta tai perusopetuksen päättövaiheesta. Tiedot tulee myös voida yhdistää rekisteritietoihin täsmällisen tiedon saamiseksi vanhempien koulutuksesta ja tuloista. Tällaista tietoa ei perusopetuksesta ole saatavilla. Oppimistulosarvioinnit perustuvat otoksiin eikä niitä tehdä systemaattisesti jokaiselle ikäluokalle. Oppimistulosarviontien tietoja ei myöskään ole mahdollista yhdistää laajemmin rekisteritietoihin. Näiden syiden vuoksi tutkimuksessa on rajauduttu tarkastelemaan oppimistulosten sijaan perusopetuksen 9. luokan arvosanoja ja perusasteen jälkeisiä toisen asteen kouluvalintoja. Kyseiset tiedot ovat ainoita pitkältä aikaväliltä saatavissa olevia rekisteriaineistoihin yhdistettävissä olevia, perusopetuksen päättövaiheen tuloksia kuvaavia tietoja. Ajallisesti tutkimuksessa rajaudutaan tarkastelemaan peruskoulun vuosina 1996—2023 päättäneitä nuoria sen vuoksi, että analyyseissa tarvittavat rekisteriaineistot ovat saatavilla näiltä vuosilta suhteellisen yhdenmukaisesti. Tarkastelusta on rajattu pois yli 18-vuotiaat henkilöt sekä Ahvenanmaalla ja ulkomailla sijaitsevat peruskoulut.
Koulutuksen resurssien osalta tarkastelussa on jouduttu rajautumaan koulutuksen järjestäjätason kustannustietojen analyysiin, koska kyseisiä tietoja ei ole kootusti saatavilla kansallisista rekistereistä koulutasolla. Myöskään muista opetuksen resursseista kuten opetustuntien määristä tai opettajista ei Suomessa kerätä tietoa systemaattisesti. Kaikki nämä tiedot ovat keskeisiä arvioitaessa opetukseen käytettäviä resursseja.
Perusopetuksen oppimistulokset ja mahdollisuuksien tasa-arvo
Valiokunnan tilaamassa tutkimuksessa kuvataan perusopetuksen oppimistulosten kehitystä kolmen oppimistulosarvioinnin ja Puolustusvoimien P1-kokeiden tulosten perusteella vuosina 1998—2024. Jokaisen arvioinnin tulosten mukaan nuorten osaaminen nousi tarkastelujakson alkuvuosina, mutta kääntyi sen jälkeen laskuun. Käännepisteen ajankohta vaihtelee jonkin verran arvioinnista toiseen ajoittuen 1990-luvun lopusta vuoteen 2006. Poikkeuksena tästä on Puolustusvoimien P1-kokeessa matemaattisten ja kielellisten valmiuksien ohella testattava visuospatiaalinen hahmotuskyky, joka ei ole samalla aikavälillä laskenut, ja jota on vaikeampi muokata koulutuksella. Valiokunta on huolissaan siitä, että perusopetuksen oppimistulosten lasku on ollut kansainvälisestikin vertailtuna jyrkkää vuodesta 2006.
Yhtenäisen peruskoulun keskeisenä ajatuksena on ollut tasa-arvon lisääminen yhteiskunnassa tasaamalla lasten ja nuorten taustoista johtuvia eroja ja takaamalla kaikille valmiudet jatko-opintoihin. Perusopetuslain (
628/1998
Tutkimuksen tulosten mukaan mahdollisuuksien tasa-arvo ei kaikilta osin toteudu perusopetuksessa. Lukio- ja ammatillisen koulutuksen valinnat ovat vahvasti yhteydessä sukupuoleen, vanhempien koulutukseen ja tuloihin, syntyperään sekä asuinalueeseen. Erot eivät myöskään ole kaventuneet vuosien 1996—2023 aikana, jota tarkastelu koski. Perusopetuksen päättöarvosanat ovat tutkimusraportin mukaan voimakkaasti yhteydessä toisen asteen koulutusvalintoihin, mutta ne eivät poista perhetaustan merkitystä.
Koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat Suomessa olleet perusopetuksessa kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen pieniä Karvin ja kansainvälisten oppimistulosarviointien perusteella. Erot ovat kuitenkin kasvaneet tasaisesti. Tutkimusraportin tulosten mukaan koulujen välinen eriytyminen kunnissa on lisääntynyt myös oppilaiden sosioekonomisen taustan suhteen. Erot ovat kaksinkertaistuneet yli kahden vuosikymmenen ajan koko maan tasolla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa ne ovat muuta maata selvästi korkeampia.
Valiokunnan kuulemat asiantuntijat tunnistavat tutkimuksessa kuvatun kehityksen oppimistulosten ja mahdollisuuksien tasa-arvon heikentymisestä. Perusopetuksen oppimistuloksissa neljännesvuosisadan jatkunut lasku on valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan kansainvälisestikin aivan poikkeuksellisen pitkä ja syvä. Samalla on tapahtunut erittäin selvää oppilaiden taustaan liittyvää osaamiserojen kasvua. Myöskään toimissa maahanmuuttajataustaisen väestön aseman parantamiseksi ei asiantuntijoiden mukaan ole onnistuttu.
Asiantuntijoiden tavoin valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa on oppilas- ja opiskeluhuoltolaki, oppivelvollisuus 18 ikävuoteen asti sekä useita lainsäädännöllisiä rakenteita, joiden pitäisi tasata kasvuympäristöistä johtuvia eroja. Viimeisten vuosikymmenten aikana on myös tehty lukuisia uudistuksia, joiden tavoitteena on ollut lasten ja nuorten perhetaustoista ja asuinpaikoista aiheutuvien erojen vähentäminen koulumenestyksessä ja toisen ja kolmannen asteen opintoihin valikoitumisessa. Yhtenä esimerkkinä tästä on tarveperustainen rahoitus, jota on jaettu sosioekonomisesti heikommilla alueilla sijaiseville kouluille isommissa kaupungeissa. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan näissä toimenpiteissä ei ole juurikaan onnistuttu tutkimuksessa kuvattujen tarkastelujen perusteella. Valiokunta yhtyy asiantuntijoiden arvioon siitä, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu suomalaisessa peruskoulussa, mikä pahimmillaan rapauttaa yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja heikentää nuorten tulevaisuususkoa.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että oppimistulosten lasku ja oppijoiden taitojen eriytyminen vaikuttaa opetukseen toisella ja kolmannella asteella. Sekä lukioissa että ammatillisessa koulutuksessa perusopetuksen oppimistulosten heikkeneminen näkyy valiokunnan saaman tiedon mukaan opiskelijoiden osaamisen kasvavana vaihteluna ja tuen tarpeen moninaistumisena. Ammatillisissa opinnoissa tämä näkyy valiokunnan saaman tiedon mukaan yksilöllisen tuen ja ohjauksen tarpeen lisääntymisenä ja opetuksen painopisteen siirtymisenä aiempaa enemmän perusvalmiuksien vahvistamiseen. Viime kädessä ne vaikuttavat myös ammatillisten opintojen etenemiseen. Valiokunta pitää näitä havaintoja erittäin huolestuttavina.
Perusopetuksen ja toisen asteen aikana syntyneet oppimisvajeet näkyvät valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan lopulta ammattikorkeakouluissa ja työelämässä. Ammattikorkeakoulujen arjessa perusopetuksessa tukea tarvitsevien määrän kasvu ei näyttäydy yhtenä selkeänä muutoksena, vaan monien pienten asioiden kasaantumisena. Opiskelijoiden lähtövalmiudet vaihtelevat ammattikorkeakouluissakin aiempaa enemmän. Valiokunnan saaman tiedon mukaan ammattikorkeakoulut ovat vastanneet tähän vahvistamalla opintojen alkuvaiheen ohjausta, kieli- ja viestintäopintoja, matematiikan tukimuotoja, opintopsykologista tukea, tutorointia ja opiskelukyvyn tukipalveluja. Valiokunta on asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että oppimisvajeiden korjaamista ei voi pysyvästi siirtää korkeakoulujen vastuulle. Sekä opiskelijan että yhteiskunnan kannalta perusopetuksessa ja toisella asteella syntynyttä osaamisvajetta on raskasta korjata korkeakoulussa.
Asiantuntijoiden tavoin valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että perusopetuksen oppimistulosten heikentyminen ja koulutusvalintojen eriytyminen ei rajoitu vain perusopetukseen. Ne vaikuttavat toisen ja kolmannen asteen opintojen aloitukseen, opintojen etenemiseen, saavutettuun osaamiseen ja lopulta työelämässä aloittavien osaamiseen. Suomen tavoite korkeakoulutettujen osuuden kasvattamisesta edellyttää, että perusopetus antaa kaikille riittävät perustaidot ja toinen aste vahvistaa oppijan osaamista sekä antaa aidot jatko-opintovalmiudet. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä näkökohta otetaan huomioon perusopetuksen kehittämisessä.
Perusopetuksen resurssit
Perusopetuksen resurssit ja niiden muutokset vaikuttavat siihen, miten opetusta paikallisella tasolla järjestetään. Aineistojen ja tutkimusmenetelmien kehittymisen myötä on kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa pystytty osoittamaan vahva syy-seuraussuhde julkisen sektorin rahoituksessa tapahtuvien muutosten vaikutuksesta oppilaiden oppimistuloksiin. Tutkimustulokset osoittavat, että koulutusresurssien riittävyys tai niihin kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat erityisesti heikoimmin suoriutuviin ja marginalisoituneisiin oppilasryhmiin sekä sosioekonomisesti heikoimmassa asemassa olevien alueiden oppijoihin (Biasi ym. 2025; Jackson ym. 2024; Jackson 2020; Jackson ym. 2016). Suomessa resurssien vaikutusta oppimistuloksiin ei ole mahdollista tarkastella, sillä meillä ei kerätä rekistereihin koulukohtaista tietoa koulutuksen resursseista kuten kustannuksista, luokkakoosta tai tuntimääristä.
Valiokunnan tilaamassa tutkimuksessa perusopetuksen resurssien kehitystä tarkasteltiin perusopetuksen kustannusten avulla kuntakohtaisiin tietoihin perustuen. Tulosten mukaan oppilaskohtaiset kokonaismenot kasvoivat voimakkaasti vuosien 2000—2009 aikana pääosin opetukseen käytettyjen menojen kasvun vuoksi. Vuodesta 2010 opetuksen menot ovat pysyneet vakaana, kun taas kokonaismenot ovat jatkaneet lievää kasvua hallinto- ja kiinteistömenojen kasvun vuoksi. Kehityksessä on eroja alueellisesti siten, että kokonaismenot ovat kasvaneet muualla Suomessa pääkaupunkiseutua enemmän.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tutkimuksen tulosten mukaan pääkaupunkiseudulla opetukseen käytetyt menot oppilasta kohti ovat jopa hieman laskeneet viime vuosina vuoden 2010 tasosta. Tilanne on huolestuttava siksi, että samaan aikaan koulujen välinen eriytymiskehitys on voimistunut ja on pääkaupunkiseudulla selvästi muuta maata voimakkaampaa. Myös erot oppilaiden taustoissa ovat muuta maata suurempia.
Perusopetuksen kustannusten osalta valiokunnan kuulemat asiantuntijat nostavat esille 1990-luvulla tehdyt hallinnolliset uudistukset. Kun peruskoulun valtiollista sääntelyä purettiin ja paikallista autonomiaa lisättiin, se johti siihen, ettei valtion perusopetukseen osoittaman rahoituksen käyttöä enää valvottu. Koulutuksen järjestämisestä päättävät kunnat, mikä on johtanut asiantuntijoiden mukaan perusopetuksen määrän ja laadun kasvavaan eriarvoistumiseen kuntien välillä. Tuorein esimerkki kuntien eriytymisestä on heidän mukaansa oppimisen tuen uudistukseen kunnille osoitetun rahoituksen käyttöön liittyvät erilaiset ratkaisut, jotka eivät kaikissa tapauksissa ole kohdentuneet oppimisen tukeen. Valiokunta on huolestunut tästä kehityksestä. Valiokunta katsoo, että kuntien perusopetukseen käyttämiä resursseja tulee voida seurata nykyistä yksityiskohtaisemman tiedon avulla. On tärkeä tietää, miten opetuksen resurssit kohdistuvat oppimisen tukeen ja miten ne vaikuttavat oppimiseen ja hyvinvointiin.
Perusopetuksen arviointi
Suomessa toteutettiin 1990-luvulla useita mittavia hallinnollisia uudistuksia, joissa siirryttiin vahvasta valtion normiohjauksesta kohti hajautettua mallia painottamalla kunnallista itsehallintoa ja koulujen autonomiaa perusopetuksen järjestämisessä. Uudistuksissa luovuttiin valtakunnallisista, sitovista opetussuunnitelmista ja siirryttiin Opetushallituksen laatimiin väljiin opetussuunnitelmien perusteisiin. Valtionosuusjärjestelmää uudistettiin siten, että luovuttiin korvamerkityistä, toteutuneisiin kustannuksiin perustuvista valtionapualueista ja siirryttiin laskennalliseen malliin, jossa kunnat saivat itsenäisesti päättää heille suunnattujen rahojen käytöstä. Valvonnan osalta luovuttiin koulujen ja oppikirjojen tarkastuksesta ja tilalle tuli koulutuksen arviointi ja jälkikäteen tehtävä laadunvalvonta.
Koulutuksen arviointia toteutetaan sitä ohjaavan lainsäädännön mukaisesti. Koulutuksen tavoitteista ja arvioinnista säädetään yleisellä tasolla perusopetuslaissa (
628/1998
1061/2009
Sivistysvaliokunta tarkensi arvioinnin sisältöä aikanaan mietinnössään (
SiVM 3/1998 vp
628/1998
Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan perusopetuksessa 1990-luvulla toteutettu hallintorakenne on yhdistänyt kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisella tavalla hajautetun päätöksenteon ja vastuun erittäin rajoitettuun tiedonkeruuseen ja arviointiin. Käytännössä useimmissa muissa maissa päätöksentekoa hajautettaessa on luotu tai vahvistettu kansallisia arviointijärjestelmiä, jotta voidaan varmistaa kansallisten koulutuksen tavoitteiden sekä kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutuminen, joita sivistysvaliokunta arvioinnilta edellytti käsitellessään sitä perusopetuslain uudistusta koskevassa mietinnössään (
SiVM 3/1998 vp
Valiokunnan tilaamassa tutkimuksessa tutkijat kiinnittävät huomiota siihen, ettei koulutuksen arvioinnille ja sen tuottaman tiedon sisällölle ja laadulle ole asetettu tarkkoja vaatimuksia lainsäädännössä. Tutkijoiden mukaan nykyinen peruskouluja koskeva tietopohja on ongelmallinen perusopetuksen arviointia säätelevän lainsäädännön näkökulmasta. Aineistopuutteiden vuoksi on epäselvää, kuinka hyvin nykyinen kunnallinen ja kansallinen arviointitoiminta täyttää perusopetuslain 21 §:ssä asetetun tavoitteen tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa oppimisen edellytyksiä.
Perusopetuksen ulkoisesta arvioinnista vastaa Suomessa pääosin kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi), jonka asema on määritelty erillisellä lailla (
1295/2013
Karvin mukaan arvioinnin tehtävinä ovat tiedon tuottaminen, kehittäminen sekä tuloksellisuuden varmistaminen. Perusopetuksen osalta Karvi arvioi oppilaiden oppimistuloksia. Sen lisäksi Karvi tekee perusopetuksesta erilaisia teema-arviointeja eri aiheista. Karvi hyödyntää arvioinneissaan monimenetelmällistä tutkimusotetta, joka tuottaa kuvailevaa tietoa tarkasteltavista ilmiöistä. Valiokunnan saaman tiedon mukaan Karvi seuraa systemaattisesti arviointitiedon hyödyntämistä ja seurantatiedon mukaan kansallisia arviointeja käytetään laajasti muun muassa opetussuunnitelmatyössä, koulutuspoliittisessa valmistelussa sekä paikallisen kehittämisen tukena.
OECD on arvioinut äskettäin laajasti Karvin toimintaa tarkastelemalla sen laajuutta, laatua ja hyödyllisyyttä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä (OECD, 2024). OECD esittää arvioinnissaan useita kehittämiskohteita. Valiokunta nostaa esiin koulutuksen tietopohjan kehittämisen näkökulmasta tärkeän OECD:n arvion, jonka mukaan tietopohjaisen kehittämisen ja politiikkatoimenpiteiden perustaksi tarvitaan erityisesti syy-seuraussuhteiden tunnistamiseen pohjautuvaa tutkimus- ja arviointitietoa. Tällä hetkellä Karvin käyttämä monimenetelmäinen arviointi- ja tutkimusote tuottaa kuvailevaa tietoa tarkasteltavasta ilmiöstä eikä sillä pystytä tunnistamaan syy-seuraussuhteita. Sen vuoksi Karvin politiikkasuositukset eivät OECD:n mukaan perustu luotettavaan tutkimusnäyttöön. OECD myös suosittaa, että Karvin raporteissa esitettyjen toimenpidesuositusten perusteluna hyödynnettäisiin aiempaa systemaattisemmin jo julkaistuja, kausaalitutkimuksiin perustuvia tutkimustuloksia. Valiokunta yhtyy OECD:n suositukseen siitä, koulutuspoliittisten toimenpiteiden tulee perustua luotettaviin syy-seuraussuhteet tunnistaviin tutkimus- ja arviointituloksiin. Valiokunta toteaa, että tämä näkökohta tulee ottaa huomioon arviointitoimintaa kehitettäessä.
Opetuksen järjestäjien ja koulujen toiminnan arviointi perustuu Suomessa itsearviointiin. Itsearvioinnin sisältöjen määrittely ja käytännön toteutus on opetuksen järjestäjien ja koulujen vastuulla. Itsearvioinnin tueksi on laadittu perusopetuksen laatukriteerit (OKM, 2009). Niiden mukaan koulutuksen järjestäjien ja koulujen arviointi- ja kehittämistoimintaa tulisi toteuttaa systemaattisesti ja suunnitelmallisesti, ja niillä tulisi olla toimintansa tarpeisiin soveltuva arviointijärjestelmä. Arviointijärjestelmän tuottamaa tietoa tulisi käyttää opetuksen kehittämisessä sekä toiminnan ja talouden suunnittelussa. Arviointiosaamista tulisi myös kehittää systemaattisesti ja arvioinnin perusteiden tulisi olla yhteisesti sovittuja.
Valiokunta kiinnittää itsearvioinnin osalta huomiota tutkimuksessa esiin nostetun Karvin vuonna 2016 toteuttaman arvioinnin tuloksiin, joiden mukaan itsearviointivelvoitteen täyttämisessä oli puutteita, ja opetuksen järjestäjät toteuttivat velvollisuuttaan hyvin vaihtelevasti (Harjunen ym., 2017). Tilanne ei ollut myöskään juuri parantunut viisi vuotta myöhemmin, sillä Karvin tekemän seurannan (Silverström ym. 2021) perusteella 28 prosenttia kartoitukseen osallistuneista perusopetuksen järjestäjistä arvioi panostaneensa paljon laadunhallinnan kehittämiseen vuosina 2017—2021, kun taas noin puolet kuvasi toimineensa pääosin samoin kuin vuonna 2016. Arvioinnissa tunnistettiin myös merkittäviä laadunhallintaan vaikuttavia haasteita, jotka korostuivat erityisesti pienissä kunnissa ja yksityiskouluissa. Näihin lukeutuivat resurssipula, kuten ajan, henkilöstön ja taloudellisten voimavarojen riittävyys, sekä rakenteelliset tekijät.
Kuntien ja koulujen itsearvointiin liittyen kunnilla on asiantuntijoiden mukaan periaatteessa käytössään useita tietojärjestelmiä ja tietokantoja, jotka sisältävät paljon tietoa opetuksen järjestämiseen liittyvistä näkökohdista. Kuntien sivistystoimea tai kouluja ei kuitenkaan kehitetä tietoperusteisesti siitä syystä, että kunnilla ja koulujen rehtoreilla on tutkimusten mukaan vaihtelevasti kokemusta ja osaamista erilaisen toiminnasta kertyvän tiedon systemaattisesta kehittämisestä tai käytöstä toiminnan arvioimisessa. Tämä johtaa asiantuntijoiden mukaan siihen, ettei kuntien sivistystoimea ja kouluja johdeta tai kehitetä tietoperusteisesti.
Valiokunta katsoo, että perusopetuksen arvioinneissa on puutteita, minkä vuoksi arvioinnit eivät ole tukeneet parhaalla mahdollisella tavalla koulutuksen kehittämistä ja oppimisen edellytysten parantamista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös kuntien ja koulujen itsearvioinnissa on selkeitä puutteita. Valiokunta pitää tärkeänä, että perusopetuksen tietopohjaa ja arviointia kehitetään siten, että tulevaisuudessa saadaan luotettavaa arviointitietoa toimenpiteistä, joilla oppimistulosten lasku saadaan pysäytettyä ja käännettyä nousuun. Valiokunta on myös sitä mieltä, että puutteet kuntien ja koulujen itsearvioinnissa tulee korjata.
Perusopetuksen valvonta
Valiokunta nostaa vielä esiin kuulemisissa ilmi tulleen perusopetuksen valvonnan ja ohjauskeinojen puutteen. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan hyväkään seurantatieto ei riitä, jos ohjauskeinoja ei ole. Koulujen valvonta- ja tarkastustoiminnan lakkautuksen yhteydessä 1990-luvun aluevalvontaviranomaiselle ei säädetty oikeutta puuttua oma-aloitteisesti perusopetukseen. Sen seurauksena Suomesta on asiantuntijoiden mukaan puuttunut käytännössä kokonaan viranomainen, joka ohjaa ja tukee kouluja ja opettajia opetussuunnitelman käytäntöön viemisessä ja valvoo opetussuunnitelman toteutumista.
Viimeisimmän aluehallintouudistuksen yhteydessä vuonna 2025 perusopetuslakiin lisättiin Lupa- ja valvontavirastolle oikeus ottaa oma-aloitteisesti valvontaan esi- ja perusopetuksen järjestäjien toiminta, mikäli voidaan perustellusta syystä olettaa opetuksen järjestäjän rikkovan perusopetuslakia. Valiokunnan saaman tiedon mukaan vaIvontatoimivalta poikkeaa kaikista muista Lupa- ja valvontaviraston valvontatehtävistä. Tehtävä on rajattu ja siihen on osoitettu niukat resurssit. Esi- ja perusopetuksen valvonta poikkeaa merkittävästi esimerkiksi varhaiskasvatuksen, työsuojelun ja sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. Esi- ja perusopetuksen valvontatoimivalta on rajattu perusopetuslakiin ja sen nojalla säädettyyn. Perusopetuslain sääntely ei myöskään sisällä Lupa- ja valvontaviraston tarkastusoikeutta, eikä laissa ole säännöstä ohjauksesta osana valvontaa.
Valiokunnan samaan tiedon mukaan valvontatehtävää hoidetaan Lupa- ja valvontavirastossa kantelu- ja oikaisuvaatimusten ohessa olemassa olevilla resursseilla ja se perustuu pääosin kanteluihin. Kanteluiden määrä on valiokunnan saaman tiedon mukaan merkittävästi kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana. Resurssien niukkuus ja valvontatoimivallan rajoitteet ovat johtaneet siihen, ettei Lupa- ja valvontavirasto pysty valvomaan kattavasti, onko koulutus järjestetty Suomessa lainmukaisesti. Asiantuntijat korostavat, ettei ilman kattavaa valvontatoimivaltaa ole mahdollista todentaa, toteutuuko lapsen edun ensisijaisuus opetuksen järjestämisessä. Valiokunta yhtyy tähän näkemykseen ja katsoo, että esi- ja perusopetus ovat yhteiskunnan peruspalveluja eikä niiden valvontaa voi jättää kansalaisten omatoimisuuden varaan.
Oppimistulosten arviointi
Opetuksen onnistumisen kannalta keskeinen tieto on oppimisprosessin tuloksia kuvaavat oppimistulokset. Muista Pohjoismaista poiketen Suomessa ei perusopetuksessa toteuteta kansallisia kokeita, joiden avulla saadaan tietoa oppimistuloksista koko ikäluokan osalta eri luokka-asteilta säännöllisesti vuosittain. Kansallisten kokeiden sijaan oppimistuloksia mitataan perusopetuksessa otospohjaisesti. Otospohjaisuuteen päädyttiin 1990-luvulla, kun haluttiin välttää koulujen välinen vertailu paremmuusjärjestyksiin perustuen.
Oppimistulosarviointeja toteuttavat useat eri tahot. Karvin tehtävänä on vastata kansallisista oppimistulosarvioinneista. Karvin tekemät arvioinnit ovat painottuneet perusopetuksen loppuvaiheeseen 9. luokalle. Viime vuosina Karvi on myös arvioinut 1., 3. ja 6. luokan oppilaiden matematiikan ja äidinkielen oppimistuloksia pitkittäisaineistojen avulla (Ukkola ym., 2025). Arviointien tavoitteena on muun muassa opetussuunnitelmien mukaisten tavoitteiden toteutumisen seuranta sekä oppimistulosten tarkastelu suhteessa niin sanottuihin tasa-arvomuuttujiin, joita ovat muun muassa sukupuoli, koulun opetuskieli ja maantieteellinen sijainti sekä huoltajien koulutustausta. Oppimistulosarviointien perusperiaatteita ovat edustavan otannan lisäksi huolellisesti laaditut mittarit, niiden esitestaus sekä aineiston erityispiirteet huomioivat analyysimenetelmät, joilla pyritään varmistamaan arviointitulosten yleistettävyys ja luotettavuus. Karvi toimittaa oppimistulosarviointiin osallistuneille kouluille laajempaa ja yksityiskohtaisempaa palautetta, joka sisältää keskiarvojen lisäksi muun muassa analyysiä eri oppilasryhmien osaamisen jakaumista. Myös opettajat saavat arvioinnin jälkeen oman opetusryhmänsä oppilaskohtaiset tulokset. Otoksen ulkopuolelle jäävät kunnat ja muut opetuksenjärjestäjät voivat myös osallistua arviointeihin maksua vastaan.
Karvin toteuttamien perusopetuksen kansallisten oppimistulosarviointien ohella Suomi osallistuu tietyin väliajoin toteutettaviin kansainvälisiin oppimistulosarviointeihin. Näistä tunnetuin on Pisa-tutkimus (Programme for International Student Assessment), joka on vuodesta 2000 käynnissä ollut OECD:n jäsenmaiden yhteinen tutkimusohjelma. Pisa-tutkimuksessa arvioidaan osallistujamaiden 15-vuotiaiden nuorten lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden osaamista joka kolmas vuosi. Näiden kolmen arviointialueen lisäksi Pisa-tutkimuksessa tarjotaan optiona mahdollisuutta osallistua valinnaisiin kokonaisuuksiin, joiden aihealueet vaihtelevat eri kierroksilla. Pisa-tutkimuksessa tutkitaan miten nuoret hallitsevat tulevaisuuden kannalta keskeisiä avaintaitoja.
Pisa-tutkimuksen ohella Suomi on säännöllisesti osallistunut kansainvälisen IEA-järjestön (International Association for the Evaluation of Educational Achievement) koordinoimiin tutkimuksiin matematiikassa ja luonnontieteissä, lukutaidossa ja monilukutaidossa. Kyseiset tutkimukset perustuvat PISA-tutkimukseen verrattuna vahvemmin osallistujamaiden opetussuunnitelmiin. Neljän vuoden välein toteutettavassa TIMSS (Trends in International Mathematics and Science Study) tutkimuksessa arvioidaan 4. ja 8. vuosiluokan oppilaiden matematiikan ja luonnontieteiden osaamista. PIRLS (Progress in International Reading Literacy Study) tutkimus on lasten lukutaitotutkimus, jossa arvioidaan 4. vuosiluokan oppilaiden luetun ymmärtämistä. ICILS (International Computer and Information Literacy Study) tutkimuksessa arvioidaan 8. vuosiluokan oppilaiden monilukutaitoa, tietokoneen käyttötaitoa ja ohjelmoinnillista ajattelua. ICCS (International Civic and Citizenship Education Study) on nuorten yhteiskunnallisen osaamisen, taitojen, osallisuuden ja asenteiden tutkimus. Siinä tutkitaan nuorten yhteiskunnallisia tietoja, taitoja ja asenteita sekä halukkuutta sitoutua aktiiviseen kansalaisuuteen. Valiokunnan tilaamassa tutkimuksessa kuvattu oppimistulosten lasku matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä on havaittu myös IEA-järjestön kansainvälisissä oppimistulosarvioinneissa.
Edellisten lisäksi Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus ja Tampereen yliopiston Koulutuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimuskeskus ovat toteuttaneet vuodesta 2001 säännöllisesti oppimaan oppimisen arviointeja 9. luokan oppilaille. Turun yliopiston oppimisanalytiikan tutkimusinstitutti (TRILA) kehittää digitaalista työvälinettä (DigiArvi) tukemaan opettajien vuosiluokka-arviointia. Säännöllisten ikäluokkakohtaisten oppimistulosarviointien puutteen vuoksi tutkijat ovat käyttäneet tutkimuksissa myös Puolustusvoimien P1 -kokeiden tuloksia, jotka mittaavat palvelukseen astuvien nuorten verbaalisia, aritmeettisia ja visuospatiaalisia taitoja.
Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan Suomeen 1990-luvun lopussa muotoutunut oppimistulosten arviointijärjestelmä on kansainvälisesti tarkasteltuna ainutlaatuinen ja poikkeuksellisen kevyt. Kuten edellä tässä mietinnössä kuvatusta käy ilmi, arviointeja ei tehdä systemaattisesti jokaiselle ikäluokalle vaan kukin arviointeja toteuttava taho toteuttaa itsenäisesti arviointinsa oman aikataulunsa mukaisesti noin 3—5 vuoden välein. Siten eri ikäluokat valikoituvat eri aineiden arviointeihin sattumanvaraisesti ja eri ikäisinä. Otospohjaisuuden vuoksi arviointeihin osallistuu keskimäärin enintään 10 prosenttia testattavasta ikäluokasta joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Nykyinen järjestelmä tuottaa toisin sanoen pirstaleista ja rajallista tietoa. Valiokunta katsoo, että nykyisin oppimistuloksista saatavilla oleva tieto ei mahdollista perusopetuksen kehittämistä ja koulutuspoliittisten toimenpiteiden arviointia luotettavan tutkimuksen edellyttämällä tavalla. Tilanne on ongelmallinen, koska suomalaiset rekisteripohjaiset, kokonaisaineistoihin perustuvat tietovarannot ovat yleisesti kansainvälisesti korkeatasoisia.
Karvin tekemistä oppimistulosarvioinneista valiokunnan kuulemisessa tuotiin esiin, että ne jäävät pistemäisiksi kyselyiksi, joiden kattavuus on melko suppea. Koulujen käyttöönsä saamat tiedot oppimistulosarvioinneista ovat asiantuntijoiden mukaan suhteellisen karkealla tasolla siitäkin huolimatta, että Karvi on valiokunnan saaman tiedon mukaan kehittänyt koulujen saamaa palautetta monipuolisemmaksi ja yksityiskohtaisemmaksi. Karvin nykyiset otospohjaiset arvioinnit eivät myöskään tavoita kaikkia kouluja, mikä rajoittaa tulosten suoraa hyödynnettävyyttä paikallisella tasolla. Asiantuntijoiden mukaan onkin jossain määrin epäselvää, miten opettajat ja paikalliset päätöksentekijät voivat hyödyntää Karvin analyysien tuloksia opetuksen ja pedagogisten ratkaisujen kehittämisessä.
OECD:n (2024) tekemän arvioinnin mukaan Karvin käyttämällä otospohjaisella oppimistulosten arvioinnilla voi olla myös koulutuksen tasa-arvoa heikentävä vaikutus, kun samaan aikaan otoksen ulkopuolelle jääville kunnille ja kouluille tarjotaan mahdollisuus osallistua arviointiin maksua vastaan. Osallistuminen on siten riippuvaista kunnan taloudellisista, teknisistä ja hallinnollisista resursseista. Kooltaan suuremmat ja paremmin resursoidut kunnat ja niissä työskentelevät opettajat saavat yksityiskohtaisempaa vertailutietoa muun muassa oppilaiden osaamisesta toiminnan ja opetuksen kehittämiseksi kuin pienemmät kunnat aiheuttaen eriarvoisuutta. Myös valiokunta katsoo, että Karvin toimintatapa heikentää oppilaiden, koulujen ja opetuksen järjestäjien yhdenvertaisuutta ja mahdollisuuksia opetuksen paikalliseen kehittämiseen. Tämä tulee ottaa huomioon arviointia kehitettäessä. Oppimistuloksista tulee olla tieto kaikilla perusopetukseen osallistuvilla ja opetusta järjestävillä tasapuolisesti.
Oppimistulosarviointien otospohjaisuus
Perusopetuksen oppimistulosarvioinnit perustuvat Suomessa otoksiin, jotka Karvin joitakin pitkittäisarviointeja lukuun ottamatta ovat poikkileikkauksia perusjoukosta. Sivistysvaliokunta (
SiVL 9/2026 vp
Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota saamiensa tietojen perusteella esiin nousseisiin otospohjaisuuteen liittyviin rajoitteisiin, jotka hankaloittavat tulosten käyttöä niin arvioinnissa kuin koulutuksen kehittämisessä. Näitä ovat ensinnäkin otosten muodostamisessa mahdollisesti syntyvät vinoumat, jos tietyt ryhmät ovat yli- tai aliedustettuina. Tämä voi johtaa tulosten yleistettävyyden heikkenemiseen ja vaikeuttaa eri alueiden tai oppilasryhmien välisten erojen luotettavaa vertailua. Aiemmin otoksia on voitu täydentää painottamalla esimerkiksi ruotsinkielisten tai maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osuutta otoksessa. Oppilaspopulaatiot ovat kuitenkin entistä heterogeenisempia. Mitä heterogeenisempi oppilaspopulaatio on, sitä todennäköisemmin otoksen ulkopuolelle jää ryhmiä, joista ei saada luotettavaa tietoa. Tässä mielessä otospohjainen arviointi on valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan luonteeltaan myös rakenteellisesti syrjivää.
Toiseksi otoksiin perustuvien aineistojen käyttö syy-seuraussuhteiden havaitsemiseen on valiokunnan saamien tietojen mukaan metodologisesti hyvin haastavaa. Otoksiin perustuvat poikkileikkaustiedot tekevät myös muutosprosessien seuraamisen hyvin vaikeaksi sen vuoksi, että eri mittauksissa ei ole mukana samoja oppilaita tai kouluja. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan otospohjaisten arviointien avulla on vaikea analysoida luotettavasti esimerkiksi sitä, missä vaiheessa koulupolkua oppimistulosten heikkeneminen tapahtuu, miten oppimistulosten kehitys vaihtelee koulujen ja alueiden välillä tai miten koulutuksen erilaiset resurssit vaikuttavat oppimistuloksiin.
Valiokunnan kuulemat asiantuntijat nostavat esiin myös sen, ettei otoksia ole yleensä mahdollista yhdistää rekisteritietoihin. Tämän vuoksi oppilaiden ja heidän vanhempiensa taustatietoja kysytään oppilailta itseltään. Tutkimustiedon mukaan oppilaat eivät aina osaa raportoida omia taustatietojaan oikein (Lehti & Laaninen, 2021). Tämä koskee erityisesti vanhempien koulutustietoa, joka on oleellinen tieto tarkasteltaessa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista.
Valiokunnan kuulemisissa myös kritisoitiin näkemystä otospohjaisten arviointien kustannustehokkuudesta. Asiantuntijoiden mukaan näkemys perustuu siihen, että otospohjainen tiedonkeruu on edullisempi laajempaan tiedonkeruuseen verrattuna. Kustannustehokkuuteen vaikuttaa kuitenkin paitsi tiedonkeruusta aiheutuvat kustannukset, niin myös siten saatavan tiedon laatu ja kerätystä tiedosta saatava hyöty. Sekä OECD että useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat nostavat esiin sen, että tällä hetkellä meillä ei ole luotettavaa tietoa siitä, miten osaamista voidaan kehittää kaikkein tehokkaimmin. Olemassa olevat perusopetusta koskevat aineistot eivät myöskään mahdollista aiheen tutkimusta sille nykyisin asetettujen vaatimusten edellyttämällä tavalla. Luotettavan tiedon puuttuessa resurssit voivat kohdentua tehottomasti eikä ongelmiin pystytä puuttumaan ajoissa. Asiantuntijoiden tavoin valiokunta painottaa, että tarvitaan lisää tietoa siitä, miten parhaiten voidaan parantaa oppimistuloksia ja lisätä mahdollisuuksien tasa-arvoa.
Oppimistulosten arviointi kansallisilla kokeilla
Otospohjaisten oppimistulosarviointien puutteita on mahdollista välttää kehittämällä koko ikäluokkaa koskevaa, säännöllistä ja vertailukelpoista tietoa tuottavaa osaamisen arviointia. Yhtenä toteuttamisvaihtoehtona ovat kansalliset kokeet, jollaisia on käytössä Pohjoismaissa ja Virossa sekä useissa muissa länsimaissa ja kehittyneissä talouksissa. Niiden avulla oppijoiden osaamista voidaan seurata yhdenmukaisesti ajan mittaan. Valiokunnan tilaamassa tutkimuksessa ei suoraan oteta kantaa oppimistulosten arviointiin kansallisilla kokeilla. Tutkimuksessa kuitenkin tuodaan selkeästi esille perusopetuksessa käytössä oleviin otospohjaisiin oppimistulosarviointeihin liittyvät useat ongelmat, joita edellä tässä mietinnössä on kuvattu.
Valiokunnalle antamassaan lausunnossa sivistysvaliokunta (
SiVL 9/2026 vp
Koulujen paremmuusjärjestysten vaarana on asiantuntijoiden mukaan myös se, että arvioinnissa menestymisen tarve lisää niin oppilaiden kuin opetushenkilöstön paineita. Asiantuntijat viittaavat myös kansainväliseen tutkimukseen, minkä mukaan paljon standardoituja testejä käyttäviä koulujärjestelmiä leimaa usein sekä oppilaiden että oppilaitosten välinen kilpailullisuus. Niissä myös oppilaiden hyvinvointi on tyypillisesti heikompaa kuin Suomessa ja testiahdistusta esiintyy paljon.
Edelleen koulujen paremmuusjärjestyksiin liittyy asiantuntijoiden mukaan riski siitä, että erot koulujen välillä kasvavat ja luottamus koulutusjärjestelmään heikkenee, jos arviointitietojen julkisuutta käytetään leimaavalla tai syyllistävällä tavalla. Vaarana on myös lähikouluperiaatteen murentuminen. Periaatteen ajatuksena on turvata laadukkaan perusopetuksen saatavuus jokaiselle lapselle ja nuorelle yhdenvertaisesti hänen asuinpaikastaan riippumatta. Asiantuntijat myös näkevät, että ikäluokkakohtaisesti toteutettavat kokeet antavat perusopetuksen tuottamasta osaamisesta ja tavoitteista liian suppean kuvan.
Useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat tuovat esiin, ettei Suomessa viime aikojen keskustelussa korostunut kriittinen suhtautuminen kansallisiin kokeisiin kuitenkaan ole yksiselitteistä vaan kansallisiin kokeisiin liittyy heidän mukaansa useita myönteisiä piirteitä. Kielteisten vaikutusten osalta sivistysvaliokunta ja valiokunnan kuulemat asiantuntijat viittaavat Ketosen ja Atjosen (2025) julkaisemaan katsaukseen kansallisten kokeiden vaikutuksista. Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista kuitenkin toteaa, että kyseisen katsauksen johtopäätöksiin on syytä suhtautua varauksella, sillä se jättää raportoimatta monia luotettavia myönteisiä tutkimustuloksia kansallisten kokeiden vaikutuksista oppimistuloksiin.
Vastikään julkaistussa tutkimusraportissa (Karhunen, 2026) täydennetään Ketosen ja Atjosen (2025) katsausta lähinnä taloustieteellisillä syy-seuraussuhteita tunnistaneilla tutkimuksilla. Raportin tulosten mukaan kansallisilla kokeilla voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia nuorten oppimistuloksiin ja arvioinnin yhdenvertaisuuteen. Vaikutukset voivat olla erilaisia riippuen oppilaiden taitotasosta, sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta tai sukupuolesta. Kokeet ja niihin liittyvät paineet lisäävät oppilaiden stressiä lyhyellä aikavälillä erityisesti kokeiden läheisyydessä ja etenkin ns. korkean panoksen testeissä. Epävarmaa kuitenkin on, miten pitkäaikaisia vaikutukset ovat.
Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan hyvin toteutettuna kansalliset kokeet auttavat opettajia tunnistamaan varhain oppimisvaikeuksia ja tukemaan oppilaita oikea-aikaisesti sekä analysoimaan oppimisen kriittisiä katkoskohtia. Asiantuntijoiden mukaan opettajien on myös hyödyllistä saada tietoa oman luokkansa oppilaista ja heidän osaamisestaan suhteessa asianomaiseen ikäluokkaan. Tämä tieto helpottaa yksittäisen opettajan työtä ja tukee omalta osaltaan opetuksen suunnittelua.
Kokeiden tulokset antavat myös oppilaille ja heidän vanhemmilleen tietoa osaamisen tasosta ja sen kehityksestä suhteessa omaan ikäluokkaan. Tällaisen tiedon on Tanskassa todettu asiantuntijoiden mukaan parantaneen oppimistuloksia. Testauksesta ei myöskään ollut haittaa heikoimmille oppilaille, vaan myönteiset vaikutukset olivat suurempia matalan sosioekonomisen taustan, pienituloisten ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskuudessa, erityisesti kouluissa, joissa tällaisia oppilaita oli paljon.
Näkemys siitä, että ikäluokkakohtaisesti toteutettavat kokeet antavat perusopetuksen tuottamasta osaamisesta ja tavoitteista liian suppean kuvan pitää valiokunnan saaman lausunnon mukaan paikkansa. Sama ongelma koskee kuitenkin myös nykyisin Karvin toteuttamia samoin kuin kansainvälisiä otospohjaisia arviointeja. Tämän vuoksi lausunnossa ei nähdä ongelmaa siinä, että nykyisen tiedon rinnalle tuotettaisiin aiempaa kattavampaa, kokonaisvaltaisempaa ja luotettavampaa tietoa lasten tiedoista ja taidoista. Kansainvälisten oppimistulosvertailujen osalta ei myöskään ole mahdollista vaikuttaa siihen, mitä osaamista niissä mitataan, miten usein, missä ryhmissä, minkä ikäisenä, millä osa-alueilla ja miten. Kansallisten kokeiden avulla olisi mahdollista tuottaa huomattavasti monipuolisempi kuva suomalaisten nuorten osaamisesta testaamalla eri ikäisiä eri aineissa. Kansallisella tasolla kansalliset kokeet luovat edellytykset tutkimukselle, jossa voidaan arvioida erilaisten pedagogisten ratkaisujen vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta. Ne myös tukevat kohdennettujen toimenpiteiden suunnittelua.
Valiokunta nostaa esille saamansa tiedon siitä, että osa opetuksen järjestäjistä ja etenkin suuremmat kaupungit toteuttavat jo tällä hetkellä ikäluokkakohtaisia testejä perusopetuksen oppilaille ja kehittävät tutkimusperustaisia, systemaattisia arviointivälineitä lukutaidon ja matemaattisten taitojen kehittymisen arviointiin yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Osa kunnista myös ostaa koko ikäluokalleen Karvin tekemiä oppimistulosarviointeja. Karvin ohella Turun yliopistossa toimiva Oppimisanalytiikan tutkimusinstituutti TRILA on kehittänyt opettajien vuosiluokka-arvioinnin tueksi lukuvuoden loppuvaiheen arviointityökalun ("DigiArvi"). Sitä käytetään kouluissa säännöllisesti vuosittain kaikilla luokka-asteilla (2—9) koulutyön ohessa ilman, että kapeutetaan pedagogisia ratkaisuja, lisätään eriarvoistumista tai kavennetaan opettajien ja koulujen toimijuutta. Käytössä myös muita arviointityökaluja, joilla vuosittain testataan lasku- ja lukusujuvuutta kymmeniltä tuhansilta oppilailta. TRILA:n hallinnoimaa digitaalista ViLLE oppimisjärjestelmää (Laakso ym. 2017) käytetään noin 70 prosentissa peruskouluista.
Arviointivälineitä kehitetään valiokunnan saaman tiedon mukaan osassa kuntia siten, että ne hyödyttävät opettajaa arjessa. Opettajat saavat välittömän palautteen oppilaiden osaamisesta ja osaamisen kehittymisestä sekä tuen tarpeesta. Arviointitietoa kerätään siten, että tietoa oppilaiden osaamisen kehittymisestä saadaan systemaattisesti myös alue- ja kaupunkitasolla. Arviointivälineiden kehittämisessä on mukana myös opettajia. Asiantuntijat korostavat, että arvioinnit tuottavat arvokasta tietoa oppilaiden osaamisen kehityksestä eri nivelvaiheissa ja tukevat tuen kohdentamista eri ikäryhmissä. Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että osa kunnista on lähtenyt itsenäisesti korjaamaan oppilasarvioinnissa olevia selkeitä puutteita. Valiokunta korostaa, että tämänhetkinen tilanne kuitenkin asettaa oppilaat ja heidän vanhempansa eriarvoiseen asemaan asuinpaikan suhteen. Tämä näkökulma tulee valiokunnan mielestä ottaa huomioon perusopetuksen arviointia kehitettäessä.
Koulujen paremmuusjärjestysten osalta valiokunnan kuulemat asiantuntijat korostavat, ettei niitä voida estää välttämällä osaamisen yhdenmukaista arviointia. Tältä osin keskustelu on asiantuntijoiden mukaan jopa harhaanjohtavaa. Osaamisen vertailuun eri kouluissa suhtaudutaan usein kriittisesti siksi, että osaamisen tasoon vaikuttavat koulun oman toiminnan lisäksi muun muassa oppilaiden tausta. Vaarana on nähty, että osaamiseen perustuvat paremmuusjärjestykset leimaavat heikoiksi kouluiksi sellaiset koulut, jotka itse asiassa vain toimivat haasteellisessa ympäristössä. Tämän perusteen osalta on huomattava, että osaamistaso kouluittain ei ole Suomessa julkista tietoa, mutta kuten useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat painottavat, julkisista rekistereistä on löydettävissä muita tekijöitä, joiden perusteella koulut on mahdollista asettaa järjestykseen. Yhtenä esimerkkinä esiin nostetaan oppilaiden maahanmuuttajatausta ja vanhempien koulutus- ja tulotaso, joista löytyy julkinen tieto luokka-asteen tarkkuudella ja joiden perusteella esimerkiksi YLE julkaisi taannoin koulukoneen. Asiantuntijoiden mukaan on päädytty tilanteeseen, jossa vain koulujen kohtaamasta ympäristöstä on tietoa ja listauksia, mutta ei siitä, kuinka hyvin koulut onnistuvat oppimis- tai muiden tulosten perusteella vastaamaan haasteeseen. Valiokunta pitää edellä kuvattua tilannetta erittäin ongelmallisena ja yhtyy asiantuntijoiden näkemykseen siitä, että myös nykytilanne voi edistää kouluja eriyttävää kouluvalintaa, jos vanhemmat välttävät joitakin kouluja vain siksi, etteivät ole varmoja siitä, että koulu selviää toimintaympäristönsä aiheuttamista tarpeista.
Korkeammat kustannukset ovat osaltaan keskeinen syy siihen, miksei kansallisia oppimistulosarviointeja ole otettu käyttöön. Kustannusten osalta valiokunnan kuulemat asiantuntijat tuovat esille aiemmin tässä mietinnössä todetun lisäksi sen, ettei niitä voi eikä pidä verrata yksin Karvin otospohjaisen arvioinnin kustannuksiin, vaan huomioon tulee ottaa kuntien eri palveluntuottajien (mm. Oppimisanalytiikan keskus TRILA, Niilo Mäki Instituutti ja Karvi) tarjoamien arviointien ja arviointivälineiden käyttöön kohdentamat resurssit. Kuten edellä kuvattiin, kunnat käyttävät huomattavia resursseja toimiin, joiden tavoitteena on arvioinnin yhdenmukaisuuden parantaminen alueellisesti. Valiokunta toteaa, että edellä mainittujen arviointien ja arviointivälineiden ohella kansainvälisistä oppimistulosarvioinneista aiheutuvat kustannukset ovat huomattavia. Valiokunta korostaa, että oppimistulosten arviointijärjestelmän kustannuksia arvioitaessa tulee nykyistä kansallista järjestelmää ja kunnissa käytössä olevia arviointityökaluja tarkastella kokonaisuutena. Kustannuksia tulee myös suhteuttaa arvioinneista saatavaan hyötyyn, tiedon laatuun ja käytettävyyteen.
Oppimistulosten arviointi Tanskassa
Valiokunta on ollut kiinnostunut erityisesti Tanskassa käytössä olevasta oppimistulosten arviointimallista siitä syystä, että siihen liittyy piirteitä, jotka hyödyttävät opetuksen kehittämistä ja arviointia niin paikallisesti kuin kansallisesti. Tätä varten se pyysi erillisen selvityksen Tanskan opetusministeriöltä eduskunnan tietopalvelun kautta Tanskassa käytössä olevasta mallista ja siihen tulossa olevista muutoksista. Tanskassa pakollisten osaamistasoa mittaavien standardoitujen testien käyttöönotosta päätettiin parlamentaarisesti vuonna 2006 OECD:n suositusten ja heikkojen Pisa-tulosten perusteella peruskouluissa (folkeskole). Testit otettiin käyttöön 2.—8. luokille vuosina 2009—2010. Pakolliset 9. luokan päättökokeet oli otettu käyttöön jo aiemmin vuonna 2007. Vuodesta 2022 lähtien kouluissa on ollut pakolliset testit lukuvuoden alussa syksyisin lukutaidossa 2., 3., 4., 6. ja 8. luokilla ja matematiikassa 2., 4., 6., 7. ja 8. luokilla. Lisäksi taito- ja taideaineita (kotitalous, musiikki, käsityö ja kuvataide) testataan 8. luokalla. Testit siirrettiin lukuvuoden alkuun, jotta opettajat ja koulut voivat käyttää niiden tuloksia hyödyksi opetuksen suunnittelussa lukuvuoden aikana. Oppimistulosten testauksen lisäksi käytössä on myös erilaisia pakollisia seulontatestejä.
Testit ovat osa laajempaa työkalujen ja arviointimenetelmien valikoimaa ja niillä pyritään edistämään vahvaa arviointikulttuuria. Työkalut ja testit helpottavat yksittäisten oppilaiden tai koulujen haasteiden tunnistamista ja mahdollistavat siten tukitoimien ja kehittämisen käynnistämisen riittävän varhaisessa vaiheessa. Oppimistuloksia mittaavien testien lisäksi järjestelmään kuuluu myös kuntien vuosittaiset laadunarviointiraportit. Kokeiden kehittämisestä ja toimeenpanosta vastaa The National Agency for Education and Quality ja National Agency for IT and Learning sekä kokeiden että tietojärjestelmien osalta.
Valiokunta kiinnittää huomiota saamaansa tietoon, jonka mukaan Tanskassa muista Pohjoismaista poiketen oppilaiden ja koulujen 1.—8. vuosiluokan testitulokset ovat julkisuuslain perusteella salassa pidettäviä. Tällä halutaan välttää testitulosten perusteella tehtävät koulujen paremmuusjärjestysten julkaisut. Testin tuloksesta annetaan tieto ainoastaan oppilaan vanhemmille ja opettajalle. Koulutason tiedot ovat olleet koulun johdon ja koulun sijaintikunnan viranomaisten käytettävissä opetuksen kehittämistä varten.
Oppilaiden testitulokset on kerätty kansalliseen tietokantaan tunnistetietoineen siten, että niitä on ollut mahdollista yhdistää muihin rekisteritietoihin. Tunnistetietojen poistamisen jälkeen tiedot ovat olleet käytettävissä tutkimuksiin ja arviointeihin tietoturvallisessa ympäristössä. Valiokunta kiinnittää  huomiota  siihen, että kansalliset kokeet ja koulujen toimintaa koskevan muun tiedon laajamittainen kerääminen ovat  mahdollistaneet sen,  että  Tanskassa  on voitu tutkia useiden sekä varhaiskasvatukseen että perusopetukseen kohdistuneiden koulutusinterventioiden  ja -uudistusten vaikutuksia oppimistuloksiin ja kustannustehokkuuteen. Näin on saatu luotettavaa syy-seuraussuhteisiin perustuvaa tietoa koulutusjärjestelmän kehittämiseksi ja esimerkiksi opetusresurssien suuntaamiseksi.
Valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen mukaan tutkimuksista tehdyn laajan kirjallisuuskatsauksen (Larsen ym., 2026) tulosten mukaan kansallisten kokeiden käyttöönotto on oppimistulosten näkökulmasta kustannustehokkain toimenpide, kun sitä verrataan 32 muuhun Tanskassa tehtyyn tutkimukseen, niiden 49 interventioon ja 63 raportoituun vaikutuskokoon. Tanskassa kansallisten kokeiden tuottama tieto on auttanut kohdentamaan opetusresursseja tehokkaammin ja parantanut erityisesti matalan sosioekonomisen taustan, pienituloisten ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimistuloksia. Lisäksi Tanskasta on näyttöä siitä, että vanhemmille annettava tieto alakoulun matematiikan standardoidusta kokeesta parantaa myöhempiä matematiikan sekä lukutaidon tuloksia ilman viitteitä negatiivisista vaikutuksista.
Asiantuntijoiden tavoin valiokunta korostaa, että kansallisten kokeiden ei-toivotut vaikutukset riippuvat ratkaisevasti siitä, miten arviointijärjestelmä suunnitellaan, millainen rooli kokeille annetaan oppilaiden arvioinnissa tai koulutusvalinnoissa ja miten tulosten käyttöä ja julkisuutta säädellään. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että arviointijärjestelmän tulosten käyttö ja julkisuus voidaan järjestää eri tavoin. Esimerkkinä tästä on tässä mietinnössä kuvattu käytäntö Tanskassa, jossa kansalliset kokeet järjestetään lukuvuoden alkaessa, jotta tuloksia voidaan käyttää opetuksen suunnittelussa ja oppilaiden edistymisen seuraamisessa. Kokeiden tulokset eivät myöskään ole julkisia päättökokeita lukuun ottamatta. Valiokunta katsoo, että kansallisten kokeiden soveltuvuutta ja toteutustapaa tulee Suomessa arvioida pilotoimalla. Kokeiden tulosten salassapitoon tarvittavat lainsäädännölliset muutokset tulee myös yksityiskohtaisesti selvittää. Perusopetuksen keskeisten aineiden oppimistuloksista tulee olla saatavilla systemaattista ja vertailukelpoista tietoa valtakunnallisesti. Ainoastaan sillä tavalla varmistetaan, että perusopetuksen kehittämistoimenpiteiden perustaksi on tulevaisuudessa saatavilla luotettavaa syy-seuraussuhteisiin perustuvaa arviointi- ja tutkimustietoa. Sitä tarvitaan resurssien kohdentamiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että oppimistulokset tulevaisuudessa paranevat.
Perusopetuksen päättöarviointi
Valiokunnan tilaamassa tutkimuksessa tehty tarkastelu osoitti, että samaan aikaan kun oppimistulokset ovat laskeneet, päättöarvioinnin äidinkielen, matematiikan ja lukuaineiden keskiarvot olivat jopa hieman nousseet. Perusopetuksen päättöarviointi perustuu Suomessa opettajien tekemään arviointiin. Arviointia tukemaan otettiin 1990-luvun lopulla käyttöön kriteeriperustainen arviointi. Kriteerien laatiminen on ollut Opetushallituksen tehtävänä. Oppilaan saama päättöarvosana on oppiaineen tavoitteiden ja kriteerien perusteella muodostettu kokonaisarviointi.
Toisin kuin Suomessa muissa Pohjoismaissa ovat käytössä arvosanoihin vaikuttavat kansalliset päättökokeet, joita käytetään oppilaiden saamien arvosanojen yhdenvertaisuuden varmistamiseen, ja jotka osittain sisältyvät peruskoulun päättötodistukseen Norjassa ja Tanskassa. Myös Ruotsissa kansallisten kokeiden asemaa ollaan vahvistamassa entisestään vuodesta 2028 lähtien. Suomessa keskustelu päättökokeista on valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan osin erkaantunut kansainvälisestä keskustelusta ja tutkimusnäytöstä.
Osin keskustelu päättökokeista on asiantuntijoiden mukaan myös ristiriitaista sen vuoksi, että oppilaan arvioinnin ja koulutuksen arvioinnin välille on tehty selvä ero. Peruskoulun päättöarvioinnin yhdenvertaisuus on keskeinen koulutuspoliittinen tavoite, josta ei käytännössä vallitse erimielisyyttä. Toisaalta oppimistulosten arvioinnissa monet korostavat, että arvioinnin tulee olla otospohjaista, jotta voidaan estää koulujen paremmuuslistojen teko. On siis syntynyt tilanne, jossa yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää koko ikäluokan kattavaa vertailukelpoista arviointia, kun taas koulujen järjestykseen laittamisen estäminen edellyttää, että koko ikäluokkaa ei arvioida vertailukelpoisesti. Myös valiokunta pitää tätä keskustelua ristiriitaisena.
Päättöarvioinnin yhdenmukaisuudessa on valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan Suomessa suuria ongelmia. Arvioinnin epätasaisuutta eri koulujen välillä on tutkittu erityisesti matematiikassa ja äidinkielessä. Tutkimuksissa (Metsämuuronen & Nousiainen, 2021; Kauppinen & Marjanen, 2020) on havaittu, ettei päättöarvioinnin keskiarvo korreloi todellisen osaamisen kanssa kansallisten oppimistulosarviointien perusteella. Saman osaamistason oppilailla voi olla usean numeron ero oppiaineen päättöarvioinnissa, mikä aiheuttaa epäoikeudenmukaisuutta yhteishaun tuloksiin. Ongelma korostuu erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa toisen asteen koulutuksen opiskelupaikoista käydään kovaa kilpailua, ja jopa lukuaineiden keskiarvon sadasosilla on merkitystä.
Päättöarvioinnin yhdenmukaisuutta on pyritty vuosien varrella parantamaan eri arvosanojen kriteereitä määrittämällä ja täsmentämällä niitä askel kerrallaan useammille luokka-asteille ja arvosanoille. Myös kriteereiden juridista sitovuutta on lisätty. Kuten edellä kuvattiin, toistaiseksi ei ole kuitenkaan suomalaista tai kansainvälistä näyttöä siitä, että kriteereillä olisi vaikutusta arvioinnin yhdenmukaisuuteen. Asiantuntijoiden mukaan ei toisin sanoen ole selvää, millä välineillä koulujen ja kuntien tulee varmistaa arvioinnin yhdenmukaisuus, koska perusratkaisu nojaa arviointikriteereihin, joiden vaikuttavuudesta tai toimivuudesta ei ole saatu tutkimusnäyttöä, ja joita on myös lähes mahdotonta arvioida aineistopuutteiden vuoksi.
Valiokunnan kuulemisissa on käynyt myös ilmi, etteivät näkemykset päättökokeista ole niin yksiselitteisesti kielteisiä, kuin julkinen keskustelu usein antaa ymmärtää, ja josta voi helposti syntyä käsitys, että Suomessa vallitsisi laaja kansallisten kokeiden vastainen konsensus. Asiantuntijat nostavat esimerkiksi Karvin vuonna 2019 tekemän arvioinnin, jonka tulosten mukaan kansallisia kokeita kannatti suurempi osuus opettajista kuin niitä vastusti (Atjonen ym., 2019). Erityisesti pidempään opettajina toimineiden suhtautuminen kokeisiin oli myönteisintä.
Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista puoltaa päättökokeita keskeisissä aineissa kuten suomi äidinkielenä, suomi toisena kielenä, matematiikka ja englanti siksi, että he epäilevät, ettei viimeisimmän ns. osaamistakuun yhteydessä päättöarvioinnin kriteereihin tehtävillä parannuksilla poisteta päättöarvioinnissa olevia vinoumia. Päättökoe tekisi asiantuntijoiden mukaan päättöarvioinnista yhtenäisempää ja valinnasta toiselle asteelle oikeudenmukaisempaa. Asiantuntijat kuitenkin toteavat, että samalla tavoin kuin Tanskassa ja Norjassa, päättökoe ei saisi olla ainoa päättöarviointiin vaikuttava asia.
Asiantuntijoiden tavoin valiokunta katsoo, että nykyinen tilanne päättöarvosanojen epäyhtenäisyydessä on vakava ongelma nuorten oikeusturvan näkökulmasta. Toistaiseksi toimet, joita arvosanojen yhteismitallistamiseksi on tehty, ovat selvästi olleet riittämättömiä. Valiokunta on myös huolissaan siitä, ettei näiden toimien vaikutuksia ole mahdollista luotettavasti arvioida puutteellisten aineistojen vuoksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että perusopetuksen päättövaiheessa arvioinnin yhdenmukaisuuteen löydetään nykyistä toimivampia ratkaisuja. Yksi vaihtoehto on ottaa käyttöön päättökokeet muiden Pohjoismaiden tavoin.
Valiokunta katsoo, että päättökokeiden erilaisia toteuttamisvaihtoehtoja tulee selvittää niiden hyötyjen, haittojen ja kustannusten näkökulmasta. Myös niiden kokeilua tulee vakavasti harkita siten, että kokeilusta saadaan luotettavaa tietoa mahdollisista toteuttamisvaihtoehdoista ja näiden vaihtoehtojen kustannuksista sekä vaikutuksista päättöarvioinnin yhdenmukaisuuteen, toisen asteen valintojen oikeudenmukaisuuteen ja oppilaiden hyvinvointiin. Valiokunta myös yhtyy saamassaan asiantuntijalausunnossa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan mahdollisesta päättökokeiden käyttöönotosta tulisi toteuttaa kattava lapsivaikutusten ja pedagogisten vaikutusten arviointi sekä perusopetuksen oppilaiden ja vanhempien kuuleminen.
Koulutuksen valtakunnallisen tietovarannon kehittäminen
Nykyisin perusopetuksen ja laajemminkin koulutuksen arvioinneissa käytetyn tiedon avulla voidaan tuottaa kuvailevaa tietoa arviointikohteesta ja sen toimivuudesta. Kuten edellä tässä mietinnössä todetaan, kerätyn tiedon avulla on vaikea tuottaa syy-seuraussuhteisiin perustuvaa tietoa opetuksen kehittämistoimenpiteiden vaikutuksista. Valiokunnan kuulemisessa tuotiin myös esille, että arviointeja varten kerättyjä aineistoja on vaikea hyödyntää yksittäisiä arviointeja laajemmin. Valtakunnallisen tiedonkeruun ulkopuolelle jää niin ikään paljon opetuksen järjestämisen kannalta keskeistä tietoa.
Tutkimusraportissa tehdään ehdotus siitä, miten koulutussektorin tiedonkeruuta ja tietovarantoa tulisi jatkossa kehittää. Ehdotus perustuu aiemmin julkaistuihin selvityksiin, tutkijoiden tutkijayhteisön kanssa käymiin keskusteluihin sekä havaintoihin modernin empiirisen tutkimuksen vaatimuksista. Minimivaatimukseksi tietovarannolle otetaan lainsäädännössä määritellyt perusopetuksen tavoitteet sekä koulutuksen arvioinnille asetetut vaatimukset. Tästä lähtökohdasta tietovarannon tulisi mahdollistaa koulutuksen arviointi ja kehittäminen luotettavaan tietoon perustuen sekä lasten oikeuksien toteutumisen seuranta.
Tietovarannon kehittämisessä tulisi tutkimusraportin mukaan ottaa huomioon nykyistä paremmin arviointi- ja tutkimustiedolle asetettavat vaatimukset. Tästä näkökulmasta tutkijat esittävät kuusi ehtoa, jotka arviointiaineiston tulisi täyttää, jotta sen avulla olisi mahdollista vastata luotettavasti koulutuksen arvioinnin ja kehittämisen tarpeisiin nykytutkimuksen vaatimusten valossa. Ehtojen mukaan aineiston tulee olla pitkittäisaineisto eli havaintoyksikköjä tulee voida seurata pitkällä aikavälillä. Tietoja aineistoon tulee kerätä laajasti koulutuksen panoksista kuten koulujen määrärahoista ja opettajista, sekä näillä panoksilla tavoitelluista tuotoksista kuten oppimistuloksista ja hyvinvoinnista. Aineisto tulee voida yhdistää muihin kansallisiin rekisteritietoihin yli ajan ja sen tulee olla kokonaisaineisto. Aineistoa tulee myös voida päivittää ajan kuluessa. Edellisten ohella aineistojen keräämiseen liittyvät mahdolliset tahattomat vaikutukset on pyrittävä tunnistamaan ja minimoimaan ajoissa. Näillä tahattomilla vaikutuksilla viitataan esimerkiksi median yksipuolisten tietojen perusteella tekemiin koulujen paremmuusjärjestyksiin tai opetuksen painottumiseen testattaviin asiakokonaisuuksiin.
Tutkijoiden aineistoille asettamat ehdot ovat valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan hyvin perusteltuja ja pääosin myös toteuttamiskelpoisia. Asiantuntijoiden mukaan erityisesti aineistojen keräämiseen liittyviin mahdollisiin tahattomiin vaikutuksiin tulisi suhtautua vakavasti. Suurin osa asiantuntijoiden mainitsemista tahattomista vaikutuksista liittyy erityisesti oppimistulosten arviointiin kokonaisaineistoilla ja tietojen pohjalta mahdollisesti tehtäviin koulujen paremmuusjärjestyksiin.
Tutkimusraportissa ehdotettu valtakunnallinen tietovaranto koostuu kahdesta osasta: koulutustoiminnan panoksista ja panoksilla aikaansaaduista tuotoksista, joita tulisi pystyä mittaamaan systemaattisesti tilastoaineistosta. Panoksia ovat muun muassa opettajiin, oppimisympäristöön sekä tukipalveluihin ja koulutusjärjestelmän rakenteisiin liittyvät tekijät. Tuotoksia ovat lyhyen aikavälin koulutukselliset tulokset kuten oppimistulokset, keskipitkän aikavälin koulutus- ja uravalinnat ja pitkän aikavälin työmarkkinatulemat. Systemaattinen kansallinen tietovaranto, joka huomioi opetuksen panokset ja tuotokset, muodostaisi tutkijoiden mukaan tietoturvallisen kokonaisuuden, jota eri toimijat voisivat hyödyntää laajasti seurannassa ja tutkimuksessa. Tietovaranto myös korvaisi monia erilliskyselyjä, jotka työllistävät kouluja ja opetuksen järjestäjiä.
Suurimmat yksittäiset puutteet tietovarantoon kerättävien tietojen osalta liittyvät tutkimusraportin mukaan koulutason tietojen puuttumiseen kansallisista tietovarannoista. Kuten tässä mietinnössä on aiemmin tullut ilmi, koulutasolla ei tällä hetkellä kerätä systemaattisesti budjettitietoja, oppilaskohtaisia resursseja tai opetuksen tuntimääriä. Tutkijoiden mukaan useat heidän ehdottamansa tietokokonaisuudet koulutuksen panoksista ovat kuitenkin pääosin jo olemassa kuntien tietojärjestelmissä, joissa ne palvelevat opetuksen päivittäistä järjestämistä. Niitä ei kuitenkaan useinkaan säilytetä pitkäaikaisesti, saati jatkojalosteta ja kerätä valtakunnalliseen tietovarantoon kuin osittain. Esimerkiksi rahoitustietojen osalta kunnilla on hallussaan varsin yksityiskohtaistakin tietoa opetuksen järjestämisen kustannuksista, mutta Opetushallitus kerää tiedot valtakunnalliseen rekisteriin ainoastaan kuntatasolla, mistä seuraa se, etteivät nämä tiedot käytännössä sovellu seurannan ja tutkimuksen tarpeisiin. Valiokunta katsoo, että tiedot koulujen käytössä olevista resursseista ovat oleellisia opetusjärjestelyiden vaikutuksia arvioitaessa. Niistä tulee olla tietoa koulukohtaisesti valtakunnallisessa tietovarannossa.
Koulutason resurssitietojen ohella merkittävä rakenteellinen puute liittyy valtakunnalliseen opettajarekisteriin tai vastaavan tiedonkeruun puuttumiseen. Tällä hetkellä opettajia ja heidän kelpoisuuttaan toimia tehtävässään ei tilastoida kansallisesti, eikä opettajia voida yhdistää oppijaryhmiin tai yksittäisiin oppijoihin. Aiemmat vuosina 2011—2019 kolmen vuoden välein toteutetut kyselyihin perustuvat opettajatiedonkeruut ovat osoittautuneet työläiksi, ja ne ovat tuottaneet puutteellista tietoa lisääntyneen vastauskadon vuoksi. Niiden hyödynnettävyys on myös ollut vähäistä (Hannula ym. 2021). Kuten tutkimusraportissa todetaan, oppimisen keskeinen panos on opettajaresurssi eli aikuinen henkilöstö, joka työskentelee lapsen luokassa ja oppilasryhmässä. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan opettajarekisterin tiedot palvelisivat myös koulutustarpeiden ennakointia, kansallista koulutuksen kehittämistä, kasvatuksen ja koulutuksen valvontaa ja arviointia, resurssien kohdentamista sekä opettajakoulutuksen, opettajien täydennyskoulutuksen ja koulutuksen tutkimuksen kehittämistä. Valiokunta korostaa, että opettajien työhistoria ja kelpoisuus ovat koulutuksen tietoperusteisen kehittämisen kannalta keskeisiä tietoja. Valiokunta katsoo, että opettajarekisterin suunnittelua tulee jatkaa aiemman selvitystyön pohjalta (Hannula ym. 2021; Kohtalainen ym. 2023).
Valiokunnan tavoin useat asiantuntijat pitävät kansallisen tietovarannon kehittämistä ja hajallaan olevien tietojen kokoamista valtakunnallisiin tietokantoihin erittäin toivottavana ja jopa välttämättömänä. Asiantuntijat painottavat, että oppimistulosten eriytyminen ja tuen tarpeen kasvu ovat kasvatuksen ja koulutuksen alalla keskeinen ongelma. Tämä asettaa merkittäviä paineita opetuksen järjestämiselle, resurssien tarkoituksenmukaiselle kohdentamiselle sekä pedagogisen tuen kehittämiselle. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan asiantuntijoiden mukaan tutkimuspohjaista ja systemaattista arviointitietoa. Tietovarannon kehittäminen on avainasemassa, jotta perusopetuksen vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta voidaan arvioida.
Tietovarannon kehittäminen vaatii työtä niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti, mutta yhtenäiset kansalliset järjestelmät tukisivat asiantuntijoiden mukaan tiedon siirtoa ja hyödyntämistä paremmin kuin useat yksittäiset järjestelmät ja niiden väliset integraatiot. Valtakunnallinen tiedon strukturointi ja keskitetty, automatisoitu tiedonkeruu säästäisi asiantuntijoiden mukaan myös opettajien, koulujen ja koulutuksen järjestäjien aikaa korvaamalla erillisiä, työläitä tiedonkeruita.
Valiokunnan kuulemien viranomaisten mukaan tietovarannon parantaminen tukisi heidän työtään. Lapsiasiavaltuutetun mukaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa Suomea turvaamaan jokaiselle lapselle oikeuden opetukseen. Lapsiasiavaltuutetusta on ongelmallista, ettei saatavilla ole kattavaa tietoa esimerkiksi lasten yhdenvertaisuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä koulutusjärjestelmässä. Sen vuoksi lapsiasiavaltuutetun mukaan tarvitaan perusopetukseen liittyvän tiedonkeruun kehittämistä.
Perusopetuksen valvonnan näkökulmasta tietovarannon parantamiseen liittyviin konkreettisiin toimiin ryhtyminen on valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan välttämätöntä. Tietovarantoa kehitettäessä tulisi varmistaa, että se tuottaisi riittävästi tietoa lainsäädännössä koulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumisesta ja siten mahdollistaisi tiedon hyödyntämisen myös koulutuksen valvonnassa. Tämä edellyttäisi koulutusta koskevan lainsäädännön uudistamista siten, että valvontaviranomaiselle säädetään muiden peruspalvelujen tasoinen valvonta- ja ohjaustoimivalta, ja turvataan tehtävän hoitamiseen tarvittavat resurssit.
Usean opetuksen järjestäjän mielestä on tärkeää, että he saavat tulevaisuudessa laadukkaat välineet oppimistulosten seurannalle. Tällä hetkellä opetuksen järjestäjän käytössä ei asiantuntijoiden mukaan ole laajemmassa mittakaavassa riittäviä, vertailuaineistoa sisältäviä välineitä oppimistulosten ja hyvinvoinnin muutosten seurannalle.
Valiokunnan kuulemisissa tuotiin esiin myös näkemyksiä, joiden mukaan oppilastason tiedonkeruu tulisi hoitaa otospohjaisten pitkittäisaineistojen pohjalta ja kokonaisaineistojen tiedonkeruussa tulisi keskittyä kunta- ja koulutason resurssitietojen tai opettajatiedonkeruun kehittämiseen. Sivistysvaliokunnan tavoin osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista ei kuitenkaan nähnyt tarvetta keskitetylle tietovarannon kehittämiselle. Heidän mukaansa tarvitaan ainoastaan nykyisten tietojen käytön tehostamista keskittymällä olemassa olevan tiedon saatavuuden ja käytettävyyden parantamiseen.
Monet valiokunnan kuulemat asiantuntijat tuovat esille erilaisia omaan toimintaan liittyviä tietotarpeita, jotka tulisi sisällyttää osaksi valtakunnallista tietovarantoa. Tällaisia tietoja ovat muun muassa hyvinvointia ja oppimisen tukea koskevat tiedot. Osa asiantuntijoista myös painottaa laajemmin nuorten palveluja eikä pelkästään opetuksen tai koulun resursseja. Niihin kuuluvat myös opiskeluhuollon resurssit, lasten ja nuorten palvelujen saatavuus, psykososiaalinen tuki sekä perheiden kokonaistilanteen huomioiminen.
Asiantuntijoiden mukaan lisääntynyt tietojen kerääminen aiheuttaisi ainakin alkuvaiheessa tarpeen uudistaa tietojärjestelmiä, mikä lisää hallinnollista työtä ja kustannuksia. Vaikka uusi valtakunnallinen tietovaranto rakennettaisiin hyödyntämällä kuntien olemassa olevia tietovarantoja, tulee tämä heidän mukaansa vaatimaan kunnissa merkittävän työpanoksen. Tässä yhteydessä asiantuntijat ottavat esimerkiksi Koski-tietovarannon kehittämisen vaatimat muutokset kuntien omiin järjestelmiin. Tietovarannon valmistelussa tuleekin asiantuntijoiden mukaan varmistaa kuntien riittävät resurssit kerättävien tietosisältöjen yhdenmukaistamiseen sekä se, etteivät järjestelmävaatimukset tai järjestelmien yhteensovittamiseen tarvittavat resurssit muodostu kohtuuttomiksi erityisesti pienemmille opetuksen järjestäjille. Valiokunta katsoo, että nämä näkökulmat tulee ottaa huomioon kehittämistyössä.
Laajempana huolena tietovarannon kehittämisessä ja valtakunnallisessa tiedonkeruussa nähdään sen varmistaminen, että tiedot ovat virheettömiä ja vertailukelpoisia. Kustannustietojen osalta valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan ongelmana on aiemmin ollut kuntien ja koulujen epäyhtenäiset kirjaamiskäytännöt. Sama koskee myös opettajarekisterin tietoja, jossa epäyhtenäiset kirjaamiskäytännöt nähdään riskinä tietojen luotettavuudelle ja käytettävyydelle. Asiantuntijoiden tavoin valiokunta katsoo, että onnistuminen kansallisen tietovarannon kehittämisessä vaatii huolellista toimeenpanoa, selkeää kokonaisohjausta, riittäviä resursseja ja tasapainoa tiedon tuottamisen ja pedagogisen työn välillä. Myös paikallisen tason arvioinnin tietotarpeet tulee ottaa huomioon kehittämistyössä.
Valiokunnan johtopäätökset
Valiokunnan tehtävänä on valvoa valtion taloudenhoitoa ja siten varmistaa talousarvion kautta kohdennettavien varojen tarkoituksenmukainen käyttö. Tässä yhteydessä valiokunta on useasti aiemmin tarkastellut julkisesti rahoitettujen palvelujen arviointia vaikutusten ja vaikuttavuuden näkökulmasta. Perusopetus on yhteiskunnan kehityksen kannalta keskeinen julkinen palvelu. Tästä syystä valiokunta tarkastelee perusopetuksen oppimistuloksia, mahdollisuuksien tasa-arvoa ja rahoitusta. Julkisesti järjestetyn opetuksen tehtävänä on tarjota kaikille oppilaille yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen ja kompensoida yksilön kasvuympäristöstä johtuvia eroja lähtökohdissa. Onnistuminen tässä tehtävässä edellyttää, että opetukseen on suunnattu riittävästi resursseja, ja ne on kohdennettu tehokkaasti oppilaiden tarpeita vastaavasti. Toiminnasta tulee myös olla saatavilla luotettavaa arviointitietoa, jonka perusteella opetusta voidaan kehittää niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Arviointitiedon tulee myös olla tarjolla kaikille prosessiin osallistuville. Valiokunta pitää keskeisenä, että perusopetuksen arviointia ja tietopohjaa kehittämällä voidaan tulevaisuudessa vastata siihen, mitä lapset ja nuoret osaavat, kuinka opetukseen käytetyt resurssit vaikuttavat osaamiseen ja millä toimenpiteillä parannetaan oppimistuloksia ja vähennetään perhetaustan vaikutusta oppimistuloksiin ja koulupolkuihin.
Oppimistulokset, mahdollisuuksien tasa-arvo ja kustannukset
Valiokunta on huolissaan perusopetuksessa meneillään olevasta kehityksestä, jossa tulokset ovat heikentyneet useilla keskeisillä mittareilla mitattuna kuluneiden 20—30 vuoden aikana. Tämä koskee tutkimusraportin tulosten mukaan oppimistuloksia, oppilaan sukupuolen ja sosioekonomisen taustan yhteyttä oppimistuloksiin ja toisen asteen valintoihin sekä koulujen välistä eriytymistä oppimistuloksilla ja vanhempien taustoilla mitattuna. Opetukseen kohdistetut oppilaskohtaiset menot ovat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä nousseet, mutta sen jälkeen ne ovat pysyneet samalla tasolla. Pääkaupunkiseudulla, jossa oppilaiden taustat ovat moninaistuneet ja eriytymiskehitys on muuta maata vahvempaa, opetuksen menot ovat jopa laskeneet viime vuosina. Valiokunta toteaa, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu perusopetuksessa ja kielteiseen kehitykseen tulee puuttua.
Perusopetuksen arviointi
Valiokunta korostaa, että huolestuttava kehitys perusopetuksessa on jatkunut lukuisista lainsäädännöllisistä uudistuksista, koulutuksen arvioinneista sekä valtakunnallisista ja paikallisista kehittämishankkeista huolimatta. Valiokunta katsoo, että näissä toimenpiteissä ei kaikilta osin ole onnistuttu. Valiokunta on sitä mieltä, että osin tähän kehitykseen on vaikuttanut perusopetuksen ja laajemmin koulutuksen tietoperustassa olevat merkittävät puutteet, jotka käytännössä hankaloittavat ja jopa estävät koulutuksen arvioinnin luotettavalla ja nykytutkimuksen vaatimusten edellyttämällä tavalla. OECD:n mukaan perusopetuksen tietopohjaisen kehittämisen ja politiikkatoimenpiteiden perustaksi tarvitaan erityisesti syy-seuraussuhteiden tunnistamiseen pohjautuvaa tutkimus- ja arviointitietoa. Valiokunta katsoo, että perusopetuksen arviointitoimintaa kehitettäessä tämä näkökohta tulee ottaa huomioon.
Oppimistulosten arviointi
Valiokunta kiinnittää huomiota perusopetuksen oppimistulosten arviointijärjestelmään, joka tuottaa pirstaleista ja rajallista tietoa oppimistuloksista. Järjestelmä nojaa Karvin, yliopistojen ja tutkimuslaitosten sekä kansainvälisten organisaatioiden toteuttamiin arviointeihin, joita toteutetaan kunkin organisaation oman aikataulun mukaisesti. Ikäluokat valikoituvat eri aineiden arviointeihin sattumanvaraisesti ja eri ikäisenä. Otoksiin perustuviin arviointeihin osallistuu vain pieni osa arvioitavasta perusjoukosta. Valiokunta katsoo, että järjestelmän tuottama tieto oppimistuloksista ei mahdollista perusopetuksen kehittämistä ja politiikkatoimenpiteiden arviointia luotettavan tutkimuksen edellyttämällä tavalla. Valiokunnan mielestä riskinä on, että otospohjaisista arvioinneista saadun puutteellisen tiedon vuoksi resurssit kohdentuvat tehottomasti. Valiokunta pitää tämän vuoksi tärkeänä, että tulevaisuudessa pystytään arvioimaan paitsi oppimistulosten kehitystä myös erilaisten pedagogisten ja oppimisen tuen toteutusvaihtoehtojen sekä koulutuspoliittisten toimenpiteiden vaikutuksia oppimistuloksiin ja kustannustehokkuuteen.
Nykyisen oppimistulosten arviointijärjestelmän puutteita voidaan korjata kehittämällä koko ikäluokkaa koskevaa, säännöllistä ja vertailukelpoista tietoa tuottavaa osaamisen arviointia. Yhtenä toteuttamisvaihtoehtona ovat kansalliset kokeet, joiden soveltuvuutta ja toteutustapaa tulee valiokunnan mielestä arvioida kokeilulla. Kansallisia kokeita on Suomessa vastustettu niihin kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa liitettyjen negatiivisten sivuvaikutusten vuoksi. Näitä ovat muun muassa tulosten perusteella muodostettavat koulujen paremmuusjärjestykset, opetuksen kaventuminen testattaviin kokonaisuuksiin ja kilpailullisuuden lisääntymisen aiheuttama oppilaiden hyvinvoinnin heikentyminen. Valiokunta korostaa, että kyseiset ongelmat tulee ottaa vakavasti. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota Tanskassa käytössä olevaan malliin, jossa kokeet järjestetään lukuvuoden alussa syksyllä, jotta tuloksia voidaan käyttää opetuksen suunnittelussa ja oppilaiden edistymisen seuraamisessa. Kokeiden tulokset eivät ole julkisia. Valiokunta katsoo, että Tanskassa käytössä olevan järjestelmän soveltuvuutta Suomeen tulee arvioida tarkemmin. Arviointijärjestelmän tavoitteena tulee olla ennen kaikkea oppimisen tukeminen, opetuksen kehittäminen ja koulutuspoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi, ei koulujen asettaminen paremmuusjärjestykseen.
Valiokunta kiinnittää huomiota perusopetuksen päättöarvioinnin epäyhtenäisyyteen ja siitä aiheutuvaan epäoikeudenmukaisuuteen yhteishaun tuloksissa. Valiokunta katsoo, että nykyinen tilanne päättöarvosanojen epäyhtenäisyydessä on vakava ongelma nuorten oikeusturvan näkökulmasta. Toistaiseksi toimet, joita arvosanojen yhteismitallistamiseksi on tehty, ovat selvästi olleet riittämättömiä. Valiokunta on myös huolissaan siitä, ettei näiden ja tulevien toimien vaikutuksia ole mahdollista luotettavasti arvioida puutteellisten aineistojen vuoksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että perusopetuksen päättövaiheessa arvioinnin yhdenmukaisuuteen löydetään nykyistä toimivampia ratkaisuja. Yksi vaihtoehto on ottaa käyttöön päättökokeet muiden Pohjoismaiden tavoin.
Valtakunnallisen tietovarannon kehittäminen
Valiokunta pitää perusopetuksen kansallisen tietovarannon kehittämistä ja hajallaan kuntien ja muiden opetuksen järjestäjien tietojärjestelmissä olevien tietojen kokoamista yhteen tarpeellisena. Valtakunnallinen tiedon strukturointi ja keskitetty, automatisoitu tiedonkeruu säästäisi valiokunnan mielestä opettajien, koulujen ja koulutuksen järjestäjien aikaa korvaamalla erillisiä, työläitä tiedonkeruita. Yhtenäiset kansalliset järjestelmät tukisivat myös tiedon siirtoa ja hyödyntämistä paremmin kuin useat yksittäiset järjestelmät. Valiokunta katsoo, että ajantasainen valtakunnallinen tietopohja niin opetuksen panoksista kuin tuotoksista on avainasemassa, jotta perusopetuksen vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta voidaan tulevaisuudessa arvioida nykyistä paremmin. Valiokunta myös korostaa, että nykyistä parempi tietopohja tukee koulujen ja koulutuksen järjestäjien sekä usean viranomaisen tekemää arviointi- ja valvontatyötä.
Valiokunta katsoo, että tietopuutteet perusopetuksen resurssien ja oppimistulosten osalta tulee korjata. Valiokunta katsoo, että tiedot koulujen käytössä olevista resursseista kuten opetusmateriaaleista, opetustuntien määrästä ja kustannuksista ovat oleellisia opetusjärjestelyiden vaikutuksia arvioitaessa. Niistä tulee olla tietoa koulukohtaisesti valtakunnallisessa tietovarannossa. Valiokunta korostaa, että tietovarannon tietojen tulee mahdollistaa koulutukseen käytettyjen julkisten varojen vaikutusten ja kustannustehokkuuden arviointi. Pelkkä tieto käytettyjen resurssien määrästä ei riitä, vaan tulee pystyä arvioimaan, miten resurssit vaikuttavat eri oppilasryhmien oppimiseen, hyvinvointiin ja koulutuspolkuihin ja miten resursseja voidaan kohdentaa nykyistä tehokkaammin.
Valiokunta katsoo, että opetus- ja kulttuuriministeriön tuella tulee käynnistää laajapohjainen asiantuntijavalmistelu perusopetuksen tietovarannon parantamiseksi. Valmistelussa ja sen pohjalta laadittavassa selonteossa tulee ensinnäkin ottaa kantaa siihen, mitä taitoihin ja hyvinvointiin liittyviä arviointeja perusopetuksessa tulee tulevaisuudessa toteuttaa kansallisella tasolla. Tavoitteena tulee olla, että Suomessa on tulevaisuudessa kattava, säännöllinen ja vertailukelpoinen tieto jokaisen ikäluokan keskeisestä osaamisesta ja sen kehittymisestä perusopetuksen aikana. Arvioinnin tulee kattaa erityisesti perustaidot, kuten lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikka, sekä muu opetussuunnitelman tavoitteiden kannalta keskeinen osaaminen. Arvioinnin tulee tuottaa tietoa myös osaamisen eroista eri oppilasryhmien välillä niiden koosta riippumatta.
Toisekseen valmistelutyössä on määritettävä, miten perusopetuksen kansallinen tietovaranto tulee rakentaa, jotta se tukee opetuksen arviointia ja kehittämistä parhaalla mahdollisella tavalla niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Osana valmistelutyötä tulee myös luoda menettely, jolla seurataan säännöllisesti tiedon hyödyntämistä opetuksen, oppimisen tuen ja resurssien kohdentamisen kehittämisessä. Tavoitteena tulee olla opettajien työn tukeminen ja oppimisen tehostaminen, mikä edellyttää Suomessa ja muualla tehtyjen virheiden tunnistamista ja välttämistä. Lisäksi tavoitteena tulee olla uusi keskitetty ja automatisoitu tiedonkeruu, joka säästää opettajien, koulujen ja koulutuksen järjestäjien aikaa korvaamalla erillisiä tiedonkeruita. Tietovarannon tietojen tulee mahdollistaa myös oppilaiden osaamisen kehityksen tarkastelu suhteessa oppilaiden keskeisiin sosioekonomisiin ja muihin taustatekijöihin, jotta voidaan seurata, miten perhetaustan yhteys oppimistuloksiin kehittyy. Tärkeää on myös arvioida, millä toimenpiteillä tätä yhteyttä voidaan tehokkaimmin vähentää.
Kolmanneksi työssä tulee selvittää, mitä lainsäädännöllisiä muutoksia tarvitaan. Tavoitteena tulee olla mahdollistaa koulutuksen arviointi, tutkimus ja kehittäminen ja ehkäistä mahdolliset haitalliset sivuvaikutukset kuten koulujen paremmuusjärjestysten laatiminen oppimistulosarviointien perusteella. Asiantuntijavalmistelun tulokset tulee raportoida eduskunnalle selontekona seuraavan vaalikauden loppuun mennessä.
Valiokunta myös katsoo, että asiantuntijatyön rinnalla tulee käynnistää tutkijoiden ehdottamia kansallisia osaamisen arvioinnin pilotteja eri luokka-asteilla, joiden pohjalta on mahdollista tehdä päätökset Suomessa käyttöön otettavista nykyistä laajemmista osaamisen arvioinneista. Valiokunta pitää hyvänä lähtökohtana tässä mietinnössä tarkasteltua Tanskassa käytössä olevaa mallia kansallisista kokeista. Päätökset tulee perustaa kokeiluista saatuun luotettavaan tietoon osaamisen arvioinnin kustannuksista, vaikutuksista oppimiseen, oppilaan arvioinnin yhdenmukaisuuteen ja oppilaiden hyvinvointiin. Päätöksen perustaksi kokeilussa tulee arvioida myös sitä, onko arviointijärjestelmän tuottama tieto sellaista, että sen avulla voidaan tunnistaa oppimista parantavia toimenpiteitä ja kohdentaa resursseja nykyistä kustannustehokkaammin.
Valiokunta katsoo, että perusopetuksen ja laajemminkin koulutuksen arviointi sekä siihen liittyvä tiedonkeruu on jäänyt jälkeen useilla muilla keskeisillä sektoreilla toteutettavista arvioinneista ja tiedonkeruusta. Valiokunta on useasti aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että julkisin varoin toteutettujen palvelujen vaikutuksia ja vaikuttavuutta tulee arvioida luotettavaan tietoon perustuen. Ainoastaan sillä tavoin voidaan varmistaa rajallisten resurssien tarkoituksenmukainen ja tehokas käyttö. Valiokunta painottaa, että tämä koskee myös perusopetusta ja laajemmin koko koulutussektoria. Valiokunta korostaa, että tavoitteena ei tule olla ainoastaan tiedon lisääminen. Tavoitteena tulee olla tiedon käyttö päätöksenteon perustana: tunnistaa, mitä lapset osaavat, missä vaiheessa oppimisvajeet syntyvät, mitkä toimenpiteet parantavat oppimistuloksia ja miten rajalliset resurssit voidaan kohdentaa vaikuttavimmin. Erityisen tärkeää on tuottaa tietoa siitä, millä toimenpiteillä voidaan vähentää perhetaustan vaikutusta lasten oppimiseen ja koulutuspolkuihin.
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Tarkastusvaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy kahdeksan lausumaa.
Valiokunnan lausumaehdotukset
1.
Eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää laajapohjaisen asiantuntijavalmistelun toimista, joilla parannetaan perusopetuksen oppilaiden osaamisen ja hyvinvoinnin arviointia sekä perusopetusta koskevaa valtakunnallista tietopohjaa. Valmistelussa tulee ottaa huomioon tässä mietinnössä esitetyt näkökohdat. Asiantuntijavalmistelun tulokset tulee raportoida eduskunnalle selontekona seuraavan vaalikauden loppuun mennessä.
2.
Eduskunta edellyttää, että hallitus kehittää perusopetuksen valtakunnallista tietovarantoa selonteon eduskuntakäsittelyn pohjalta ja tekee tarvittavat lainsäädäntömuutokset.
3.
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin perusopetuksen oppimistulosten arvioinnin kehittämiseksi. Kehittämisessä tulee ottaa huomioon, että perusopetuksen oppilaiden keskeisestä osaamisesta ja sen muutoksista on tulevaisuudessa saatavilla kattavaa, säännöllistä ja vertailukelpoista tietoa ikäluokittain valtakunnallisessa tietovarannossa.
4.
Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii siitä, että perusopetuksen oppimistulosten arviointia kehitettäessä varmistetaan oppimistuloksia ja osaamisen kehitystä koskevien, opetuksen järjestämisen kannalta tarpeellisten tietojen yhdenvertainen saatavuus kaikkien koulujen ja opetuksen järjestäjien kesken.
5.
Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii siitä, että perusopetuksen tietopohjaa ja arviointia kehitetään siten, että perhetaustan yhteyttä lasten osaamiseen ja koulupolkuihin voidaan seurata säännöllisesti rekisteritietoon perustuen.
6.
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin perusopetuksen koulukohtaisten kustannus- ja muiden resurssitietojen kokoamiseksi valtakunnalliseen tietovarantoon. Kehittämisessä tulee huolehtia siitä, että koulutukseen käytettyjen resurssien ja julkisten varojen vaikutuksia ja kustannustehokkuutta voidaan jatkossa arvioida nykyistä luotettavammin.
7.
Eduskunta edellyttää, että hallitus jatkaa opettajarekisterin suunnittelua aiemman selvitystyön pohjalta.
8.
Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii siitä, että perusopetuksen oppimistulosten arviointijärjestelmän ja tietovarannon kehittämisen yhteydessä luodaan menettely, jolla seurataan säännöllisesti tiedon hyödyntämistä opetuksen, oppimisen tuen ja resurssien kohdentamisen kehittämisessä.
Helsingissä 15.10.2026
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Johanna
Ojala-Niemelä
sd
varapuheenjohtaja
Veijo
Niemi
ps
jäsen
Hanna
Holopainen
vihr
jäsen
Janne
Jukkola
kok
jäsen
Arja
Juvonen
ps
jäsen
Teemu
Kinnari
kok
jäsen
Antti
Kurvinen
kesk
jäsen
Hanna
Laine-Nousimaa
sd
jäsen
Ville
Merinen
sd
jäsen
Sari
Tanus
kd
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Tanja
Kirjavainen
Valiokunnan mietintö
TrVM
11
2026 vp
O 20/2024 vp
Tarkastusvaliokunta
Perusopetuksen oppimistulokset, mahdollisuuksien tasa-arvo ja rahoitus
JOHDANTO
Vireilletulo
Tarkastusvaliokunta päätti kokouksessaan 11.6.2026 antaa mietinnön valvonta-aiheestaan perusopetuksen oppimistulokset, mahdollisuuksien tasa-arvo ja rahoitus. Tarkastusvaliokunnan tulee perustulain 90 §:n 1 momentin perusteella saattaa eduskunnan tietoon merkittävät valvontahavaintonsa.
Lausunto
Asiasta on annettu seuraava lausunto:
sivistysvaliokunta
SiVL 9/2026 vp
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut:
tutkimusohjaaja
Hannu
Karhunen
Työn ja talouden tutkimus LABORE
erikoistutkija
Tiina
Kuuppelomäki
Työn ja talouden tutkimus LABORE
tutkimusjohtaja
Tuomo
Suhonen
Työn ja talouden tutkimus LABORE
professori
Matti
Sarvimäki
Aalto-yliopisto
professori
Roope
Uusitalo
Helsingin yliopisto
finanssineuvos
Jussi
Lammassaari
valtiovarainministeriö
finanssineuvos
Allan
Seuri
valtiovarainministeriö
opetusneuvos
Tommi
Karjalainen
opetus- ja kulttuuriministeriö
johtaja
Minna
Polvinen
opetus- ja kulttuuriministeriö
erityisasiantuntija
Venla
Bernelius
opetus- ja kulttuuriministeriö
apulaistietosuojavaltuutettu
Annina
Hautala
tietosuojavaltuutetun toimisto
johtaja
Veijo
Kosola
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
erikoissuunnittelija
Timo
Mäkimarttunen
Etelä-Suomen aluehallintovirasto
ylijohtaja
Anu
Liljeström
Lupa- ja valvontavirasto
tutkimusjohtaja
Hanna
Pesola
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
professori
Risto
Hotulainen
Helsingin yliopisto
erityispedagogiikan professori
Markku
Jahnukainen
Helsingin yliopisto
akatemiaprofessori
Katariina
Salmela-Aro
Helsingin yliopisto
professori
Sonja
Kosunen
Itä-Suomen yliopisto
professori
Tomi
Voutilainen
Itä-Suomen yliopisto
professori
Mika
Haapanen
Jyväskylän yliopisto
professori
Marja-Kristiina
Lerkkanen
Jyväskylän yliopisto
yksikön johtaja
Salla
Venäläinen
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus
johtava arviointiasiantuntija
Jari
Metsämuuronen
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus
johtaja
Hannele
Seppälä
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus
yliopistotutkija
Arto K.
Ahonen
Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto
apulaisprofessori
Najat
Ouakrim-Soivio
Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto
tutkimusprofessori emeritus
Juhani
Rautopuro
Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto
yksikön päällikkö, opetusneuvos
Lucina
Hänninen
Opetushallitus
opetusneuvos
Tiina
Luomanen
Opetushallitus
professori
Mari-Pauliina
Vainikainen
Tampereen yliopisto
professori
Elina
Kilpi-Jakonen
Turun yliopisto
professori
Mikko-Jussi
Laakso
Turun yliopisto
tiimipäällikkö, kehittämispäällikkö
Jenni
Helenius
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
perusopetusjohtaja
Ville
Raatikainen
Helsingin kaupunki
opetus- ja koulutusjohtaja
Merja
Lehtonen
Kangasalan kaupunki
vs. sivistysjohtaja
Mari
Fabig
Kankaanpään kaupunki
opetustoimenjohtaja
Mari
Routti
Lappeenrannan kaupunki
pedagoginen päällikkö
Paula
Vorne
Oulun kaupunki
sivistysjohtaja
Antti
Jokikokko
Siilinjärven kunta
hyvinvointi- ja sivistysjohtaja
Antti
Palomaa
Sodankylän kunta
koulutusasioiden johtaja
Irmeli
Myllymäki
Suomen Kuntaliitto
erityisasiantuntija
Mari
Sjöström
Suomen Kuntaliitto
perusopetusjohtaja
Ulla
Ojalammi
Tampereen kaupunki
toimitusjohtaja
Katri
Vataja
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö sr
va. toiminnanjohtaja
Anna
Välimaa
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry
johtava asiantuntija
Satu
Ågren
Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry
johtava asiantuntija
Mirja
Hannula
Elinkeinoelämän keskusliitto ry
tutkimuspäällikkö
Hanna
Virtanen
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
toiminnanjohtaja
Sarianna
Reinikainen
Erilaisten oppijoiden liitto ry
vastaava tutkija
Tomi
Kiilakoski
Nuorisotutkimusseura ry
koulutuspolitiikan päällikkö
Jaakko
Salo
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry
johtava asiantuntija
Annakaisa
Tikkinen
Sivistysala ry
pääekonomisti
Matti
Paavonen
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra
hallituksen jäsen
Tatu
Luoto
Suomen Luokanopettajat ry
puheenjohtaja
Suvi
Niemeläinen
Suomen opinto-ohjaajat ry
hallituksen jäsen
Agneta
Torsell
Suomen Rehtorit ry
johtaja
Leena
Pöntynen
Teknologiateollisuus ry
toiminnanjohtaja
Mirva
Lindström
Yksityiskoulujen Liitto ry
puheenjohtaja
Jussi
Sutinen
Yksityiskoulujen Liitto ry
filosofian maisteri
Anita
Lehikoinen
professori (emeritus)
Hannu
Simola
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon:
lapsiasiavaltuutetun toimisto
Apollon Yhteiskoulu
Helsingin Uusi yhteiskoulu
Jyväskylän normaalikoulu
Lahden yhteiskoulun säätiö sr
vanhempi ekonomisti
Henna
Busk
Pellervon taloustutkimus PTT
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Tausta
Tarkastusvaliokunnan tehtävänä on valvoa valtion taloudenhoitoa ja siten varmistaa talousarvion kautta kohdennettavien varojen tarkoituksenmukainen käyttö. Tässä yhteydessä valiokunta tarkastelee julkisesti rahoitettujen palvelujen arviointia erityisesti niiden vaikutusten ja vaikuttavuuden näkökulmasta. Valiokunta on aiemmin tarkastellut aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden kustannusvaikuttavuutta ja todennut mietinnössään (
TrVM 13/2022 vp
TrVL 1/2026 vp
Valiokunta päätti Perusopetuksen oppimistulokset, mahdollisuuksien tasa-arvo ja rahoitus -valvonta-aiheen avaamisesta kokouksessaan 20.3.2024 (TrVP 17/2024 vp). Valiokunta kuuli asiantuntijoita tutkimusaiheen täsmentämiseksi kevätistuntokaudella 2024. Valiokunta päätti kokouksessaan 12.6.2024 (TrVP 43/2024 vp) käynnistää tutkimuksen aiheesta. Valiokunnan lähtökohtana tutkimushankkeen käynnistämisessä on pitkään jatkuneen oppimistulosten laskun ohella myös asiantuntijakuulemisissa saadut tiedot mahdollisuuksien tasa-arvon heikentymisestä sekä perusopetuksen ja yleisemmin koulutuksen tiedonkeruussa olevista huomattavista puutteista.
Tutkimuksen tekijöiksi valittiin kilpailutuksen kautta Työn ja talouden tutkimuksen Laboren johtama konsortio, jossa oli Laboren tutkijoiden lisäksi tutkijoita Aalto yliopistosta ja Helsingin yliopistosta. Valiokunnan tilaama tutkimus Perusopetuksen oppimistulokset ja mahdollisuuksien tasa-arvo (Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2026) julkaistiin 11.2.2026.
Tässä mietinnössä valiokunta käy aluksi läpi lyhyesti tutkimuksen sisällön ja suositukset. Tämän jälkeen esitetään arviot tutkimuksesta ja sen rajaukset. Sen jälkeen tarkastellaan perusopetuksen oppimistuloksia, mahdollisuuksien tasa-arvoa, koulujen välistä eriytymistä ja kustannuksia. Mietinnössä keskitytään laajemmin perusopetuksen arviointiin ja tietopohjan kehittämiseen tutkimuksen tulosten pohjalta. Lopuksi esitetään valiokunnan kokoavat johtopäätökset.
Tutkimuksen sisältö ja suositukset
Tutkimuksessa esitetään toimeksiannon mukaisesti pitkän aikavälin kokonaiskuva oppimistuloksista, toisen asteen valintojen ja perhetaustan välisestä yhteydestä, koulutuksellisesta eriytymisestä sekä koulutuksen resurssien kehityksestä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millaisia puutteita nykyiseen koulutuksen tietovarantoon liittyy ja tehdään ehdotus siitä, miten valtakunnalliseen tietovarantoon kerättäviä tietosisältöjä tulisi kehittää, jotta perusopetuksen toimintaa ja vaikuttavuutta voidaan arvioida ja kehittää tulevaisuudessa nykyistä paremmin. Tutkimuksessa ehdotetaan parlamentaarista komiteavalmistelua konkreettisten toimien määrittelemiseksi parantamaan koulutuksen tietovarantoa. Tutkimuksessa ehdotetaan myös harkittavaksi komiteavalmistelua tukemaan kansallisten osaamisen arviointien laajaa pilotointia eri luokka-asteilla. Pilotoinnin tarkoituksena olisi antaa tietoa ja pohjaa mahdollista myöhempää Suomen mallia varten.
Arviot tutkimuksesta
Valiokunta on kuullut laajasti asiantuntijoita tutkimuksen tuloksista ja suosituksista. Asiantuntijoiden mukaan tutkimus on hyvin tehty analyyttinen tiivistys perusopetuksen oppimistulosten ja koulutuksellisten mahdollisuuksien tasa-arvon kehityksestä Suomessa. Raportin empiirinen osuus on asiantuntevasti tehty ja korkealaatuinen, ja tulokset ovat linjassa jo julkaistujen tutkimusten kanssa. Tutkimus myös kiinnittää kiitettävällä tavalla huomiota oppilasarvioinnin yhdenvertaisuuden puutteisiin Suomessa.
Asiantuntijoiden mukaan tutkimus osoittaa selkeästi ja ansiokkaasti perusopetuksen seurantajärjestelmän puutteellisuuden sekä sen, että kunnat käyttävät informaatio-ohjausta hyvin eri tavoin. Siten tutkijoiden näkemys nykyisen tietopohjan riittämättömyydestä on hyvin perusteltu. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) ei ole tuottanut riittävästi laadukasta tietoa perusopetuksen oppimistuloksista ja mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisesta. Raportin tulokset ja tutkimusryhmän suositukset perusopetusta ja yleisemmin koulutusta koskevan tietovarannon kehittämiseksi avaavat valiokunnan saaman lausunnon mukaan tärkeän keskustelun ja tarjoavat hyvän perustan aiheen jatkokäsittelylle. Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista kuitenkin suhtautuu kriittisesti tutkimuksessa ehdotettuihin perusopetuksen tietovarannon parannuksiin erityisesti oppimistulosten arvioinnin osalta. Asiantuntijoiden mielestä tutkimuksessa jää kyseenalaistamatta, miten koko oppilasjoukkoon kohdistuva tilastollinen tieto ratkaisisi perusopetuksen ongelmat.
Tutkimuksen rajoitteet
Aineistojen saatavuus on vaikuttanut tutkimuksen toteutukseen ja siinä käytettyihin rajauksiin. Mahdollisuuksien tasa-arvoa koulutuksessa arvioidaan tavallisesti analysoimalla oppimistuloksia oppilaiden sosioekonomisen taustan suhteen. Tällainen tarkastelu edellyttää mieluiten systemaattista tietoa koko ikäluokan oppimistuloksista eri luokka-asteilta tai perusopetuksen päättövaiheesta. Tiedot tulee myös voida yhdistää rekisteritietoihin täsmällisen tiedon saamiseksi vanhempien koulutuksesta ja tuloista. Tällaista tietoa ei perusopetuksesta ole saatavilla. Oppimistulosarvioinnit perustuvat otoksiin eikä niitä tehdä systemaattisesti jokaiselle ikäluokalle. Oppimistulosarviontien tietoja ei myöskään ole mahdollista yhdistää laajemmin rekisteritietoihin. Näiden syiden vuoksi tutkimuksessa on rajauduttu tarkastelemaan oppimistulosten sijaan perusopetuksen 9. luokan arvosanoja ja perusasteen jälkeisiä toisen asteen kouluvalintoja. Kyseiset tiedot ovat ainoita pitkältä aikaväliltä saatavissa olevia rekisteriaineistoihin yhdistettävissä olevia, perusopetuksen päättövaiheen tuloksia kuvaavia tietoja. Ajallisesti tutkimuksessa rajaudutaan tarkastelemaan peruskoulun vuosina 1996—2023 päättäneitä nuoria sen vuoksi, että analyyseissa tarvittavat rekisteriaineistot ovat saatavilla näiltä vuosilta suhteellisen yhdenmukaisesti. Tarkastelusta on rajattu pois yli 18-vuotiaat henkilöt sekä Ahvenanmaalla ja ulkomailla sijaitsevat peruskoulut.
Koulutuksen resurssien osalta tarkastelussa on jouduttu rajautumaan koulutuksen järjestäjätason kustannustietojen analyysiin, koska kyseisiä tietoja ei ole kootusti saatavilla kansallisista rekistereistä koulutasolla. Myöskään muista opetuksen resursseista kuten opetustuntien määristä tai opettajista ei Suomessa kerätä tietoa systemaattisesti. Kaikki nämä tiedot ovat keskeisiä arvioitaessa opetukseen käytettäviä resursseja.
Perusopetuksen oppimistulokset ja mahdollisuuksien tasa-arvo
Valiokunnan tilaamassa tutkimuksessa kuvataan perusopetuksen oppimistulosten kehitystä kolmen oppimistulosarvioinnin ja Puolustusvoimien P1-kokeiden tulosten perusteella vuosina 1998—2024. Jokaisen arvioinnin tulosten mukaan nuorten osaaminen nousi tarkastelujakson alkuvuosina, mutta kääntyi sen jälkeen laskuun. Käännepisteen ajankohta vaihtelee jonkin verran arvioinnista toiseen ajoittuen 1990-luvun lopusta vuoteen 2006. Poikkeuksena tästä on Puolustusvoimien P1-kokeessa matemaattisten ja kielellisten valmiuksien ohella testattava visuospatiaalinen hahmotuskyky, joka ei ole samalla aikavälillä laskenut, ja jota on vaikeampi muokata koulutuksella. Valiokunta on huolissaan siitä, että perusopetuksen oppimistulosten lasku on ollut kansainvälisestikin vertailtuna jyrkkää vuodesta 2006.
Yhtenäisen peruskoulun keskeisenä ajatuksena on ollut tasa-arvon lisääminen yhteiskunnassa tasaamalla lasten ja nuorten taustoista johtuvia eroja ja takaamalla kaikille valmiudet jatko-opintoihin. Perusopetuslain (
628/1998
Tutkimuksen tulosten mukaan mahdollisuuksien tasa-arvo ei kaikilta osin toteudu perusopetuksessa. Lukio- ja ammatillisen koulutuksen valinnat ovat vahvasti yhteydessä sukupuoleen, vanhempien koulutukseen ja tuloihin, syntyperään sekä asuinalueeseen. Erot eivät myöskään ole kaventuneet vuosien 1996—2023 aikana, jota tarkastelu koski. Perusopetuksen päättöarvosanat ovat tutkimusraportin mukaan voimakkaasti yhteydessä toisen asteen koulutusvalintoihin, mutta ne eivät poista perhetaustan merkitystä.
Koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat Suomessa olleet perusopetuksessa kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen pieniä Karvin ja kansainvälisten oppimistulosarviointien perusteella. Erot ovat kuitenkin kasvaneet tasaisesti. Tutkimusraportin tulosten mukaan koulujen välinen eriytyminen kunnissa on lisääntynyt myös oppilaiden sosioekonomisen taustan suhteen. Erot ovat kaksinkertaistuneet yli kahden vuosikymmenen ajan koko maan tasolla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa ne ovat muuta maata selvästi korkeampia.
Valiokunnan kuulemat asiantuntijat tunnistavat tutkimuksessa kuvatun kehityksen oppimistulosten ja mahdollisuuksien tasa-arvon heikentymisestä. Perusopetuksen oppimistuloksissa neljännesvuosisadan jatkunut lasku on valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan kansainvälisestikin aivan poikkeuksellisen pitkä ja syvä. Samalla on tapahtunut erittäin selvää oppilaiden taustaan liittyvää osaamiserojen kasvua. Myöskään toimissa maahanmuuttajataustaisen väestön aseman parantamiseksi ei asiantuntijoiden mukaan ole onnistuttu.
Asiantuntijoiden tavoin valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa on oppilas- ja opiskeluhuoltolaki, oppivelvollisuus 18 ikävuoteen asti sekä useita lainsäädännöllisiä rakenteita, joiden pitäisi tasata kasvuympäristöistä johtuvia eroja. Viimeisten vuosikymmenten aikana on myös tehty lukuisia uudistuksia, joiden tavoitteena on ollut lasten ja nuorten perhetaustoista ja asuinpaikoista aiheutuvien erojen vähentäminen koulumenestyksessä ja toisen ja kolmannen asteen opintoihin valikoitumisessa. Yhtenä esimerkkinä tästä on tarveperustainen rahoitus, jota on jaettu sosioekonomisesti heikommilla alueilla sijaiseville kouluille isommissa kaupungeissa. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan näissä toimenpiteissä ei ole juurikaan onnistuttu tutkimuksessa kuvattujen tarkastelujen perusteella. Valiokunta yhtyy asiantuntijoiden arvioon siitä, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu suomalaisessa peruskoulussa, mikä pahimmillaan rapauttaa yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja heikentää nuorten tulevaisuususkoa.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että oppimistulosten lasku ja oppijoiden taitojen eriytyminen vaikuttaa opetukseen toisella ja kolmannella asteella. Sekä lukioissa että ammatillisessa koulutuksessa perusopetuksen oppimistulosten heikkeneminen näkyy valiokunnan saaman tiedon mukaan opiskelijoiden osaamisen kasvavana vaihteluna ja tuen tarpeen moninaistumisena. Ammatillisissa opinnoissa tämä näkyy valiokunnan saaman tiedon mukaan yksilöllisen tuen ja ohjauksen tarpeen lisääntymisenä ja opetuksen painopisteen siirtymisenä aiempaa enemmän perusvalmiuksien vahvistamiseen. Viime kädessä ne vaikuttavat myös ammatillisten opintojen etenemiseen. Valiokunta pitää näitä havaintoja erittäin huolestuttavina.
Perusopetuksen ja toisen asteen aikana syntyneet oppimisvajeet näkyvät valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan lopulta ammattikorkeakouluissa ja työelämässä. Ammattikorkeakoulujen arjessa perusopetuksessa tukea tarvitsevien määrän kasvu ei näyttäydy yhtenä selkeänä muutoksena, vaan monien pienten asioiden kasaantumisena. Opiskelijoiden lähtövalmiudet vaihtelevat ammattikorkeakouluissakin aiempaa enemmän. Valiokunnan saaman tiedon mukaan ammattikorkeakoulut ovat vastanneet tähän vahvistamalla opintojen alkuvaiheen ohjausta, kieli- ja viestintäopintoja, matematiikan tukimuotoja, opintopsykologista tukea, tutorointia ja opiskelukyvyn tukipalveluja. Valiokunta on asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että oppimisvajeiden korjaamista ei voi pysyvästi siirtää korkeakoulujen vastuulle. Sekä opiskelijan että yhteiskunnan kannalta perusopetuksessa ja toisella asteella syntynyttä osaamisvajetta on raskasta korjata korkeakoulussa.
Asiantuntijoiden tavoin valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että perusopetuksen oppimistulosten heikentyminen ja koulutusvalintojen eriytyminen ei rajoitu vain perusopetukseen. Ne vaikuttavat toisen ja kolmannen asteen opintojen aloitukseen, opintojen etenemiseen, saavutettuun osaamiseen ja lopulta työelämässä aloittavien osaamiseen. Suomen tavoite korkeakoulutettujen osuuden kasvattamisesta edellyttää, että perusopetus antaa kaikille riittävät perustaidot ja toinen aste vahvistaa oppijan osaamista sekä antaa aidot jatko-opintovalmiudet. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä näkökohta otetaan huomioon perusopetuksen kehittämisessä.
Perusopetuksen resurssit
Perusopetuksen resurssit ja niiden muutokset vaikuttavat siihen, miten opetusta paikallisella tasolla järjestetään. Aineistojen ja tutkimusmenetelmien kehittymisen myötä on kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa pystytty osoittamaan vahva syy-seuraussuhde julkisen sektorin rahoituksessa tapahtuvien muutosten vaikutuksesta oppilaiden oppimistuloksiin. Tutkimustulokset osoittavat, että koulutusresurssien riittävyys tai niihin kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat erityisesti heikoimmin suoriutuviin ja marginalisoituneisiin oppilasryhmiin sekä sosioekonomisesti heikoimmassa asemassa olevien alueiden oppijoihin (Biasi ym. 2025; Jackson ym. 2024; Jackson 2020; Jackson ym. 2016). Suomessa resurssien vaikutusta oppimistuloksiin ei ole mahdollista tarkastella, sillä meillä ei kerätä rekistereihin koulukohtaista tietoa koulutuksen resursseista kuten kustannuksista, luokkakoosta tai tuntimääristä.
Valiokunnan tilaamassa tutkimuksessa perusopetuksen resurssien kehitystä tarkasteltiin perusopetuksen kustannusten avulla kuntakohtaisiin tietoihin perustuen. Tulosten mukaan oppilaskohtaiset kokonaismenot kasvoivat voimakkaasti vuosien 2000—2009 aikana pääosin opetukseen käytettyjen menojen kasvun vuoksi. Vuodesta 2010 opetuksen menot ovat pysyneet vakaana, kun taas kokonaismenot ovat jatkaneet lievää kasvua hallinto- ja kiinteistömenojen kasvun vuoksi. Kehityksessä on eroja alueellisesti siten, että kokonaismenot ovat kasvaneet muualla Suomessa pääkaupunkiseutua enemmän.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tutkimuksen tulosten mukaan pääkaupunkiseudulla opetukseen käytetyt menot oppilasta kohti ovat jopa hieman laskeneet viime vuosina vuoden 2010 tasosta. Tilanne on huolestuttava siksi, että samaan aikaan koulujen välinen eriytymiskehitys on voimistunut ja on pääkaupunkiseudulla selvästi muuta maata voimakkaampaa. Myös erot oppilaiden taustoissa ovat muuta maata suurempia.
Perusopetuksen kustannusten osalta valiokunnan kuulemat asiantuntijat nostavat esille 1990-luvulla tehdyt hallinnolliset uudistukset. Kun peruskoulun valtiollista sääntelyä purettiin ja paikallista autonomiaa lisättiin, se johti siihen, ettei valtion perusopetukseen osoittaman rahoituksen käyttöä enää valvottu. Koulutuksen järjestämisestä päättävät kunnat, mikä on johtanut asiantuntijoiden mukaan perusopetuksen määrän ja laadun kasvavaan eriarvoistumiseen kuntien välillä. Tuorein esimerkki kuntien eriytymisestä on heidän mukaansa oppimisen tuen uudistukseen kunnille osoitetun rahoituksen käyttöön liittyvät erilaiset ratkaisut, jotka eivät kaikissa tapauksissa ole kohdentuneet oppimisen tukeen. Valiokunta on huolestunut tästä kehityksestä. Valiokunta katsoo, että kuntien perusopetukseen käyttämiä resursseja tulee voida seurata nykyistä yksityiskohtaisemman tiedon avulla. On tärkeä tietää, miten opetuksen resurssit kohdistuvat oppimisen tukeen ja miten ne vaikuttavat oppimiseen ja hyvinvointiin.
Perusopetuksen arviointi
Suomessa toteutettiin 1990-luvulla useita mittavia hallinnollisia uudistuksia, joissa siirryttiin vahvasta valtion normiohjauksesta kohti hajautettua mallia painottamalla kunnallista itsehallintoa ja koulujen autonomiaa perusopetuksen järjestämisessä. Uudistuksissa luovuttiin valtakunnallisista, sitovista opetussuunnitelmista ja siirryttiin Opetushallituksen laatimiin väljiin opetussuunnitelmien perusteisiin. Valtionosuusjärjestelmää uudistettiin siten, että luovuttiin korvamerkityistä, toteutuneisiin kustannuksiin perustuvista valtionapualueista ja siirryttiin laskennalliseen malliin, jossa kunnat saivat itsenäisesti päättää heille suunnattujen rahojen käytöstä. Valvonnan osalta luovuttiin koulujen ja oppikirjojen tarkastuksesta ja tilalle tuli koulutuksen arviointi ja jälkikäteen tehtävä laadunvalvonta.
Koulutuksen arviointia toteutetaan sitä ohjaavan lainsäädännön mukaisesti. Koulutuksen tavoitteista ja arvioinnista säädetään yleisellä tasolla perusopetuslaissa (
628/1998
1061/2009
Sivistysvaliokunta tarkensi arvioinnin sisältöä aikanaan mietinnössään (
SiVM 3/1998 vp
628/1998
Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan perusopetuksessa 1990-luvulla toteutettu hallintorakenne on yhdistänyt kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisella tavalla hajautetun päätöksenteon ja vastuun erittäin rajoitettuun tiedonkeruuseen ja arviointiin. Käytännössä useimmissa muissa maissa päätöksentekoa hajautettaessa on luotu tai vahvistettu kansallisia arviointijärjestelmiä, jotta voidaan varmistaa kansallisten koulutuksen tavoitteiden sekä kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutuminen, joita sivistysvaliokunta arvioinnilta edellytti käsitellessään sitä perusopetuslain uudistusta koskevassa mietinnössään (
SiVM 3/1998 vp
Valiokunnan tilaamassa tutkimuksessa tutkijat kiinnittävät huomiota siihen, ettei koulutuksen arvioinnille ja sen tuottaman tiedon sisällölle ja laadulle ole asetettu tarkkoja vaatimuksia lainsäädännössä. Tutkijoiden mukaan nykyinen peruskouluja koskeva tietopohja on ongelmallinen perusopetuksen arviointia säätelevän lainsäädännön näkökulmasta. Aineistopuutteiden vuoksi on epäselvää, kuinka hyvin nykyinen kunnallinen ja kansallinen arviointitoiminta täyttää perusopetuslain 21 §:ssä asetetun tavoitteen tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa oppimisen edellytyksiä.
Perusopetuksen ulkoisesta arvioinnista vastaa Suomessa pääosin kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi), jonka asema on määritelty erillisellä lailla (
1295/2013
Karvin mukaan arvioinnin tehtävinä ovat tiedon tuottaminen, kehittäminen sekä tuloksellisuuden varmistaminen. Perusopetuksen osalta Karvi arvioi oppilaiden oppimistuloksia. Sen lisäksi Karvi tekee perusopetuksesta erilaisia teema-arviointeja eri aiheista. Karvi hyödyntää arvioinneissaan monimenetelmällistä tutkimusotetta, joka tuottaa kuvailevaa tietoa tarkasteltavista ilmiöistä. Valiokunnan saaman tiedon mukaan Karvi seuraa systemaattisesti arviointitiedon hyödyntämistä ja seurantatiedon mukaan kansallisia arviointeja käytetään laajasti muun muassa opetussuunnitelmatyössä, koulutuspoliittisessa valmistelussa sekä paikallisen kehittämisen tukena.
OECD on arvioinut äskettäin laajasti Karvin toimintaa tarkastelemalla sen laajuutta, laatua ja hyödyllisyyttä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä (OECD, 2024). OECD esittää arvioinnissaan useita kehittämiskohteita. Valiokunta nostaa esiin koulutuksen tietopohjan kehittämisen näkökulmasta tärkeän OECD:n arvion, jonka mukaan tietopohjaisen kehittämisen ja politiikkatoimenpiteiden perustaksi tarvitaan erityisesti syy-seuraussuhteiden tunnistamiseen pohjautuvaa tutkimus- ja arviointitietoa. Tällä hetkellä Karvin käyttämä monimenetelmäinen arviointi- ja tutkimusote tuottaa kuvailevaa tietoa tarkasteltavasta ilmiöstä eikä sillä pystytä tunnistamaan syy-seuraussuhteita. Sen vuoksi Karvin politiikkasuositukset eivät OECD:n mukaan perustu luotettavaan tutkimusnäyttöön. OECD myös suosittaa, että Karvin raporteissa esitettyjen toimenpidesuositusten perusteluna hyödynnettäisiin aiempaa systemaattisemmin jo julkaistuja, kausaalitutkimuksiin perustuvia tutkimustuloksia. Valiokunta yhtyy OECD:n suositukseen siitä, koulutuspoliittisten toimenpiteiden tulee perustua luotettaviin syy-seuraussuhteet tunnistaviin tutkimus- ja arviointituloksiin. Valiokunta toteaa, että tämä näkökohta tulee ottaa huomioon arviointitoimintaa kehitettäessä.
Opetuksen järjestäjien ja koulujen toiminnan arviointi perustuu Suomessa itsearviointiin. Itsearvioinnin sisältöjen määrittely ja käytännön toteutus on opetuksen järjestäjien ja koulujen vastuulla. Itsearvioinnin tueksi on laadittu perusopetuksen laatukriteerit (OKM, 2009). Niiden mukaan koulutuksen järjestäjien ja koulujen arviointi- ja kehittämistoimintaa tulisi toteuttaa systemaattisesti ja suunnitelmallisesti, ja niillä tulisi olla toimintansa tarpeisiin soveltuva arviointijärjestelmä. Arviointijärjestelmän tuottamaa tietoa tulisi käyttää opetuksen kehittämisessä sekä toiminnan ja talouden suunnittelussa. Arviointiosaamista tulisi myös kehittää systemaattisesti ja arvioinnin perusteiden tulisi olla yhteisesti sovittuja.
Valiokunta kiinnittää itsearvioinnin osalta huomiota tutkimuksessa esiin nostetun Karvin vuonna 2016 toteuttaman arvioinnin tuloksiin, joiden mukaan itsearviointivelvoitteen täyttämisessä oli puutteita, ja opetuksen järjestäjät toteuttivat velvollisuuttaan hyvin vaihtelevasti (Harjunen ym., 2017). Tilanne ei ollut myöskään juuri parantunut viisi vuotta myöhemmin, sillä Karvin tekemän seurannan (Silverström ym. 2021) perusteella 28 prosenttia kartoitukseen osallistuneista perusopetuksen järjestäjistä arvioi panostaneensa paljon laadunhallinnan kehittämiseen vuosina 2017—2021, kun taas noin puolet kuvasi toimineensa pääosin samoin kuin vuonna 2016. Arvioinnissa tunnistettiin myös merkittäviä laadunhallintaan vaikuttavia haasteita, jotka korostuivat erityisesti pienissä kunnissa ja yksityiskouluissa. Näihin lukeutuivat resurssipula, kuten ajan, henkilöstön ja taloudellisten voimavarojen riittävyys, sekä rakenteelliset tekijät.
Kuntien ja koulujen itsearvointiin liittyen kunnilla on asiantuntijoiden mukaan periaatteessa käytössään useita tietojärjestelmiä ja tietokantoja, jotka sisältävät paljon tietoa opetuksen järjestämiseen liittyvistä näkökohdista. Kuntien sivistystoimea tai kouluja ei kuitenkaan kehitetä tietoperusteisesti siitä syystä, että kunnilla ja koulujen rehtoreilla on tutkimusten mukaan vaihtelevasti kokemusta ja osaamista erilaisen toiminnasta kertyvän tiedon systemaattisesta kehittämisestä tai käytöstä toiminnan arvioimisessa. Tämä johtaa asiantuntijoiden mukaan siihen, ettei kuntien sivistystoimea ja kouluja johdeta tai kehitetä tietoperusteisesti.
Valiokunta katsoo, että perusopetuksen arvioinneissa on puutteita, minkä vuoksi arvioinnit eivät ole tukeneet parhaalla mahdollisella tavalla koulutuksen kehittämistä ja oppimisen edellytysten parantamista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös kuntien ja koulujen itsearvioinnissa on selkeitä puutteita. Valiokunta pitää tärkeänä, että perusopetuksen tietopohjaa ja arviointia kehitetään siten, että tulevaisuudessa saadaan luotettavaa arviointitietoa toimenpiteistä, joilla oppimistulosten lasku saadaan pysäytettyä ja käännettyä nousuun. Valiokunta on myös sitä mieltä, että puutteet kuntien ja koulujen itsearvioinnissa tulee korjata.
Perusopetuksen valvonta
Valiokunta nostaa vielä esiin kuulemisissa ilmi tulleen perusopetuksen valvonnan ja ohjauskeinojen puutteen. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan hyväkään seurantatieto ei riitä, jos ohjauskeinoja ei ole. Koulujen valvonta- ja tarkastustoiminnan lakkautuksen yhteydessä 1990-luvun aluevalvontaviranomaiselle ei säädetty oikeutta puuttua oma-aloitteisesti perusopetukseen. Sen seurauksena Suomesta on asiantuntijoiden mukaan puuttunut käytännössä kokonaan viranomainen, joka ohjaa ja tukee kouluja ja opettajia opetussuunnitelman käytäntöön viemisessä ja valvoo opetussuunnitelman toteutumista.
Viimeisimmän aluehallintouudistuksen yhteydessä vuonna 2025 perusopetuslakiin lisättiin Lupa- ja valvontavirastolle oikeus ottaa oma-aloitteisesti valvontaan esi- ja perusopetuksen järjestäjien toiminta, mikäli voidaan perustellusta syystä olettaa opetuksen järjestäjän rikkovan perusopetuslakia. Valiokunnan saaman tiedon mukaan vaIvontatoimivalta poikkeaa kaikista muista Lupa- ja valvontaviraston valvontatehtävistä. Tehtävä on rajattu ja siihen on osoitettu niukat resurssit. Esi- ja perusopetuksen valvonta poikkeaa merkittävästi esimerkiksi varhaiskasvatuksen, työsuojelun ja sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. Esi- ja perusopetuksen valvontatoimivalta on rajattu perusopetuslakiin ja sen nojalla säädettyyn. Perusopetuslain sääntely ei myöskään sisällä Lupa- ja valvontaviraston tarkastusoikeutta, eikä laissa ole säännöstä ohjauksesta osana valvontaa.
Valiokunnan samaan tiedon mukaan valvontatehtävää hoidetaan Lupa- ja valvontavirastossa kantelu- ja oikaisuvaatimusten ohessa olemassa olevilla resursseilla ja se perustuu pääosin kanteluihin. Kanteluiden määrä on valiokunnan saaman tiedon mukaan merkittävästi kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana. Resurssien niukkuus ja valvontatoimivallan rajoitteet ovat johtaneet siihen, ettei Lupa- ja valvontavirasto pysty valvomaan kattavasti, onko koulutus järjestetty Suomessa lainmukaisesti. Asiantuntijat korostavat, ettei ilman kattavaa valvontatoimivaltaa ole mahdollista todentaa, toteutuuko lapsen edun ensisijaisuus opetuksen järjestämisessä. Valiokunta yhtyy tähän näkemykseen ja katsoo, että esi- ja perusopetus ovat yhteiskunnan peruspalveluja eikä niiden valvontaa voi jättää kansalaisten omatoimisuuden varaan.
Oppimistulosten arviointi
Opetuksen onnistumisen kannalta keskeinen tieto on oppimisprosessin tuloksia kuvaavat oppimistulokset. Muista Pohjoismaista poiketen Suomessa ei perusopetuksessa toteuteta kansallisia kokeita, joiden avulla saadaan tietoa oppimistuloksista koko ikäluokan osalta eri luokka-asteilta säännöllisesti vuosittain. Kansallisten kokeiden sijaan oppimistul…