Siirry sisältöön
Vaalipäivä 18.4.2027 · jäljellä 146 pv 17 h 50 min · Ennakkoäänestys 7.–13.4.2027

Etusivu · Valmistellut asiat · SuVL 9/2026 vp

Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto sekä ehdotukset vuosia 2028-2034 koskevaksi EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi; E-kirje

SuVL 9/2026 vp · Valiokunnan lausunto

Tiedot

TunnusSuVL 9/2026 vp
TyyppiValiokunnan lausunto
KuvausValiokunnan toiselle valiokunnalle antama lausunto käsiteltävänä olevasta asiasta.
Päivämäärä2.10.2026
KieliSuomi
AlkuperäinenPDF eduskunnan arkistosta ↗

Aiheet

talousarviotrahoituskilpailukykyrahastotEU-tuetEuroopan unioni

Henkilöt ja roolit

NimiRooliAsema
Mika Lintilä allekirjoittaja —
Eerikki Viljanen allekirjoittaja —
Mai Kivelä allekirjoittaja —
Pia Lohikoski allekirjoittaja —
Johanna Kaunisvaara mainittu EU-erityisasiantuntija
Kasper Paasikallio mainittu EU-erityisasiantuntija
Miika Grönholm mainittu neuvotteleva virkamies
Mikko Hirvi mainittu neuvotteleva virkamies
Martti Patjas mainittu neuvotteleva virkamies
Jarkko Kivistö mainittu neuvonantaja
Antti Ronkainen mainittu väitöskirjatutkija
Jyrki Niemi mainittu tutkimusprofessori
Anne Antman mainittu projektipäällikkö
Kirsi Brück mainittu erityisasiantuntija
Tapio Laakso mainittu EU-vastaava
Juha Ruippo mainittu johtaja
Siegfried Mureşan mainittu Euroopan parlamentin jäsen
Carla Tavares mainittu Euroopan parlamentin jäsen
Sinuhe Wallinheimo mainittu —
Laura Huhtasaari mainittu —
Juho Eerola mainittu —
Ritva Elomaa mainittu —
Elisa Gebhard mainittu —
Timo Harakka mainittu —
Pertti Hemmilä mainittu —
Teemu Keskisarja mainittu —
Mai Kivelä mainittu —
Jani Kokko mainittu —
Terhi Koulumies mainittu —
Mika Lintilä mainittu —
Helena Marttila mainittu —
Matias Mäkynen mainittu —
Susanne Päivärinta mainittu —
Onni Rostila mainittu —
Arto Satonen mainittu —
Sari Tanus mainittu —
Eerikki Viljanen mainittu —
Pauli Aalto-Setälä mainittu —
Pia Lohikoski mainittu —
Jani Mäkelä mainittu —
Anders Norrback mainittu —
Ville Skinnari mainittu —
Ville Väyrynen mainittu —
Laura Aho mainittu valiokuntaneuvos
Kaisa Männistö mainittu valiokuntaneuvos

Valiokunnat

Baltic Sea Action Group (BSAG)Climate Leadership Coalition ryHelsingin yliopistoLuonnonvarakeskusMaa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK rySuomen PankkiSuuri valiokuntamaa- ja metsätalousministeriömaa- ja metsätalousvaliokuntasuuri valiokuntavaltioneuvoston kansliavaltiovarainministeriövaltiovarainvaliokunta

Teksti

Valiokunnan lausunto
E 73/2025 vp
Suuri valiokunta
Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto sekä ehdotukset vuosia 2028-2034 koskevaksi EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi; E-kirje
Valtioneuvostolle
JOHDANTO
Vireilletulo
Eduskuntaan on saapunut valtioneuvoston jatkokirjelmä EJ 2/2026 vp - E 73/2025: Komission tiedonanto sekä ehdotukset vuosia 2028-2034 koskevaksi EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi.
Lausunnot
Asiasta on annettu seuraavat lausunnot:
valtiovarainvaliokunta
VaVL 3/2026 vp
maa- ja metsätalousvaliokunta
MmVL 17/2026 vp
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut:
EU-erityisasiantuntija
Johanna
Kaunisvaara
valtioneuvoston kanslia
EU-erityisasiantuntija
Kasper
Paasikallio
valtioneuvoston kanslia
neuvotteleva virkamies
Miika
Grönholm
valtiovarainministeriö
neuvotteleva virkamies
Mikko
Hirvi
valtiovarainministeriö
neuvotteleva virkamies
Martti
Patjas
maa- ja metsätalousministeriö
neuvonantaja
Jarkko
Kivistö
Suomen Pankki
väitöskirjatutkija
Antti
Ronkainen
Helsingin yliopisto
tutkimusprofessori
Jyrki
Niemi
Luonnonvarakeskus
projektipäällikkö
Anne
Antman
Baltic Sea Action Group (BSAG)
erityisasiantuntija
Kirsi
Brück
Baltic Sea Action Group (BSAG)
EU-vastaava
Tapio
Laakso
Climate Leadership Coalition ry
johtaja
Juha
Ruippo
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
Euroopan parlamentin jäsen
Siegfried
Mureşan
Euroopan parlamentin jäsen
Carla
Tavares
VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ
Ehdotus
Komissio antoi 16.7.2025 ehdotukset EU:n seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi (MFF) vuosille 2028-2034. Komissio täydensi ehdotuksiaan 3.9.2025 sektorikohtaisilla asetusehdotuksilla. Valtioneuvosto on muodostanut kantoja komission rahoituskehyskokonaisuuteen selvityksessä E 73/2025 vp ja U-kirjelmässä U 48/2025 vp sekä sektorikohtaisissa U-kirjelmissä. Nyt käsittelyssä olevalla jatkokirjeellä valtioneuvosto tarkentaa selvityksessä E 73/2025 vp määriteltyjä Suomen kantoja rahoituskehyksen kokonaistason, uusien omien varojen ja eräiden muiden keskeisten neuvottelukysymysten osalta.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvoston kanta on kuvattu jatkokirjeessä EJ 2/2026 vp.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Rahoituskehyksen kokonaistaso ja rahoituksen kohdentaminen
(1)
(2)
(3)
Rahoituksen kohdentaminen
(4)
(5)
(6)
(7)
Suomen asema itäisenä rajavaltiona ja pohjoiseen sijaintiin liittyvät erityiset olosuhteet
(8)
(9)
Maatalouden rahoitus
(10)
(11)
(12)
(13)
Unionin uudet omat varat
(14)
(15)
VALIOKUNNAN LAUSUNTO
Suuri valiokunta ilmoittaa,
että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.
Helsingissä 2.10.2026
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Sinuhe
Wallinheimo
kok
1. varapuheenjohtaja
Laura
Huhtasaari
ps
jäsen
Juho
Eerola
ps
jäsen
Ritva
Elomaa
ps
jäsen
Elisa
Gebhard
sd
jäsen
Timo
Harakka
sd
jäsen
Pertti
Hemmilä
kok
jäsen
Teemu
Keskisarja
ps
jäsen
Mai
Kivelä
vas
jäsen
Jani
Kokko
sd
jäsen
Terhi
Koulumies
kok
jäsen
Mika
Lintilä
kesk
jäsen
Helena
Marttila
sd
jäsen
Matias
Mäkynen
sd
jäsen
Susanne
Päivärinta
kok
jäsen
Onni
Rostila
ps
jäsen
Arto
Satonen
kok
jäsen
Sari
Tanus
kd
jäsen
Eerikki
Viljanen
kesk
varajäsen
Pauli
Aalto-Setälä
kok (osittain)
varajäsen
Pia
Lohikoski
vas
varajäsen
Jani
Mäkelä
ps
varajäsen
Anders
Norrback
r
varajäsen
Ville
Skinnari
sd
varajäsen
Ville
Väyrynen
kok
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Laura
Aho
valiokuntaneuvos
Kaisa
Männistö
Eriävä mielipide 1
Perustelut
Yleiset lähtökohdat
Komissio on ehdottanut monivuotisen rahoituskehyksen merkittävää rakenteellista yksinkertaistamista ja uudistamista. Rahoitusohjelmien määrän vähentäminen ja kokoaminen yhteen uuteen ns. NRP-rahastoon voi johtaa eri politiikkasektoreiden välisiin rahoituskiistoihin ja rahoituksellisiin katvealueisiin. Tämä johtuu siitä, että jatkossa koheesio- ja maatalousrahoituksella olisi yksi yhteinen varojenjakomenetelmä. Alueellinen ja paikallinen päätösvalta on turvattava EU-rahoituksen suuntaamisessa.
Venäjän hyökkäyssodan seuraukset ovat lisänneet merkittävästi itäisten raja-alueiden sosioekonomisia haasteita, elinkeinorakenteen murrosta ja turvallisuuspaineita. Tästä syystä Suomen tulee neuvotteluissa varmistaa rahoitusmalli, joka vastaa itäisen Suomen turvallisuushuoliin ja elinvoimaan kohdistuviin haasteisiin.
Asiantuntijakuulemisissa on noussut esille vakava huoli Suomen ennakkovaikuttamisen myöhäisyydestä. Keskeisiä sidosryhmiä on kutsuttu laajemmin mukaan vasta siinä vaiheessa, kun komission esitys on jo annettu ja neuvotteluasetelmat ovat pitkälti muodostuneet.
Kokonaistaso
Hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi on näyttänyt muodostuvan monivuotisen rahoituskehyksen kokonaistason pitäminen mahdollisimman alhaisena.  Samalla hallitus tukee kaikkia rahoituskehystä kasvattavia tekijöitä, kuten puolustus ja kilpailukyky. Hallituksen linja on epälooginen. Suomi ei pysty turvaamaan saantojaan maataloudessa, maaseudun rahoituksessa ja aluekehitysrahoituksessa eikä saamaan rahoitusta kasvaviin menokohteisiin, kuten puolustus, mikäli rahoituskehyksen kokonaistaso ei jonkin verran nouse nykyisestä.
Monivuotisen rahoituskehyksen on oltava sellaisella tasolla, että unioni pystyy vastaamaan sille asetettuihin kasvaviin vaatimuksiin koskien kokonaisturvallisuutta, eurooppalaista huoltovarmuutta ja omavaraisuutta erityisesti ruuassa, energiassa, lääkkeissä, kriittisissä mineraaleissa ja infrastruktuurissa. Rahoituskehyksellä on vahvistettava eurooppalaisten yritysten, erityisesti pk-yritysten, kilpailukykyä ja unionin strategista autonomiaa.
Monivuotisella rahoituskehyksellä on pystyttävä kehittämään unionin toimintakykyä ja vastaamaan huoltovarmuuden ja omavaraisuuden vaatimuksiin.  Siksi rahoituskehyksen kokonaistasoa voidaan maltillisesti kasvattaa. Rahoituskehyksen on säilyttävä kuitenkin kohtuullisena.
Maatalous
Ruoantuotanto, ruokajärjestelmän kestävyys, maatalouden kriisinkestävyys ja maatalouden kannattavuus tulee olla jatkossakin yksi strateginen prioriteetti monivuotisessa rahoituskehyksessä.
Kannattava ja kestävä maataloustuotanto palvelee koko EU:n kilpailukykyä. Maataloutta on voitava harjoittaa taloudellisesti kannattavasti koko EU:n alueella.
Komission esityksessä maatalouden ja maaseudun rahoitus vähenisi kokonaisuudessaan merkittävästi, mikä heikentää suomalaisen ja eurooppalaisen maatalouden kilpailukykyä ja kannattavuutta sekä edellytyksiä kehittää maaseutualueita. Rahoituksen vähentyminen maatalouteen ei ole hyväksyttävää.
Maataloudelle korvamerkitty rahoitus laskee merkittävästi. EU:n tasolla lasku on noin 20%. Maatalouden korvamerkitty rahoitus on riittämätön ottaen huomioon tuotantokustannusten nousun ja markkinahintojen kehityksen.  Suomen tulee rahoituskehysneuvotteluissa vaatia maatalouden korvamerkityn rahoituksen selvää kasvattamista komission ehdotuksesta ja sekä turvattava riittävä rahoitus maaseudun kehittämistoimille.
Suomalaisen alkutuotannon kannattavuus on jo nyt uusimman tilastotiedon mukaan koko EU-alueen heikoin. Tilojen määrä vähenee, tuotantokustannukset ovat korkealla ja investointikyky on suurimmalla osalla tiloista heikentynyt. Samalla viljelijöiltä odotetaan ruoantuotannon lisäksi huoltovarmuutta, ympäristötoimia, eläinten hyvinvoinnin parantamista sekä entistä vahvempaa varautumista muuttuviin turvallisuus- ja ilmasto-olosuhteisiin.
Suomen on vaadittava komission ehdotusta suurempaa rahoitusta maataloudelle ja maaseudun kehittämiseen. On myös välttämätöntä, että maaseudun kehittämiseen tarkoitettu rahoitus kohdistuu tosiallisesti maaseutualueille ja siellä toimivien yritysten, yhteisöjen ja asukkaiden hyväksi.
Eurooppalainen elintarviketeollisuus on merkittävä työllistäjä ja talouden kasvun mahdollistaja. Alkutuotannon rahoituksen vähentyminen heijastuisi elintarvikesektorin raaka-aineiden saatavuuteen, sektorin työllisyyteen ja kasvun mahdollisuuksiin.
Suomi on ollut nettosaaja erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan II-pilarista, joka lakkaa seuraavalla rahoituskehyskaudella. Tästä syystä johtuen Suomen nettomaksuasema on heikentymässä.
EU-rahoituksen menetykset on kyettävä kompensoimaan kansallisesti seuraavalla ohjelmakaudella.
Mikäli EU:n ennallistamissuunnitelman soveltaminen aiheuttaa taloudellisia menetyksiä tai kustannuksia yksityiselle maa- ja metsätaloudelle, on ne korvattava täysimääräisesti.
Koheesio
Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta (174 artikla) velvoitetaan, että alue- ja rakennepolitiikalla tasataan alueiden välisiä kehityseroja.
Seuraavalla ohjelmakaudella Suomen saanto alue- ja rakennepolitiikassa on pienentymässä huomattavasti.
Aluekehityksen rahoituksen pieneneminen heikentää merkittävästi Itä- ja Pohjois-Suomen kykyä vastata aluekehittämisen, osaamisen ja kilpailukyvyn vaatimuksiin.
Hallituksen tavoitteena on heikentää koheesiopolitiikan roolia monivuotisessa rahoituskehyksessä. Suomen pysyvät olosuhteet, pohjoinen sijainti, harva-asutus ja pitkät etäisyydet, edellyttävät EU:n koheesiopolitiikalta jatkuvuutta ja ennakoitavuutta.
Koheesiorahoituksessa ollaan siirtymässä nykyisestä kustannusperusteisesta varojenjaosta tulosperusteisempaan malliin. Ehdotus uudeksi varojenjakokriteeristöksi ei sisällä Suomen liittymissopimukseen perustuvaa pohjoisten harvaan asuttujen alueiden (NSPA) erityisrahoitusta.
NSPA-rahoitus on mahdollistanut Suomelle hyvän kokonaissaannon koheesiorahoituksessa. Suomen 2021-2027 saamasta EU:n koheesiorahoituksesta noin puolet on perustunut Suomen liittymissopimuksessa päätettyyn pohjoisten harvaan asuttujen alueiden rahoitukseen.
Pidämme välttämättömänä, että Suomen liittymissopimukseen perustuva, vakavista ja pysyvistä haitoista kärsivien pohjoisten harvaan asuttujen alueiden NSPA-erityisrahoitus on osa rahoituskehysratkaisua Suomen kannalta.
Suomen tulee rahoituskehysneuvotteluissa edistää voimakkaasti ratkaisuja, jotka turvaavat NSPA-rahoituksen ja harvan asutuksen perusteet, huomioivat itärajan erityisolosuhteet, säilyttävät koheesiorahoituksen tason, vahvistavat maakuntien asemaa NRP-valmistelussa, takaavat Interreg-yhteistyön jatkuvuuden ja mahdollistavat pitkäjänteisen aluelähtöisen aluekehittämisen, joka tukee koko maan elinvoimaa, kilpailukykyä ja turvallisuutta tulevalla ohjelmakaudella.
Interreg-ohjelmien jatkuminen jaetulla hallintomallilla olisi erittäin tärkeää. Kansainvälinen yhteistyö erityisesti arktisella ja Itämeren alueella sekä EU:n itäisellä ulkorajalla ovat strategisesti merkittäviä. Suomen hyvä menestys Interregissä on perustunut kansalliseen vastinrahoitukseen, joka tulee turvata jatkossakin. Vastinrahoitus on mahdollistanut suomalaisille toimijoille jopa laskennallista saantoa suuremman hyödyn.
Suomen ei tule hyväksyä rahoitusmallia, jossa EU:n ohjaus ja kansallinen keskittäminen kaventavat maakuntien ja alueiden roolia. Maakuntaliitot ovat keskeisiä aluekehityksen toteuttajia ja niiden vaikutusmahdollisuuksia ei tule heikentää siirtämällä päätösvaltaa yksinomaan valtion keskushallinnolle.
Puolustus
EU:n puolustukseen käyttämän rahoituksen kasvu tulee kohdistaa etulinjan maiden puolustuskyvyn vahvistamiseen ja eurooppalaisten suorituskykypuutteiden kehittämiseen. Näitä ovat itäisen sivustan maajoukkojen kyvykkyyksien kehittäminen, koko Euroopan ilma- ja ohjuspuolustuksen vahvistaminen ja joukkojen siirtämiskyvyn parantaminen.
EU:n puolustuksen rahoitusta on kehitettävä kokonaisturvallisuuden näkökulmasta vahvistaen jäsenmaiden kriisinkestävyyttä, huoltovarmuutta ja omavaraisuutta.
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitämme,
Helsingissä 2.10.2026
Mika
Lintilä
Eerikki
Viljanen
Eriävä mielipide 2
Perustelut
EU:n monivuotinen rahoituskehys on merkittävä unionin toimintaa ja rahankäyttöä ohjaava päätös. E-kirjeessä (E 73/2025 vp) linjataan Suomen kantoja ja asetetaan prioriteetteja tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä 2028–2034 käytäviin neuvotteluihin. Rahoituskehystä koskevassa komission tiedonannossa esitetään keskeiset poliittiset tavoitteet ja periaatteet, sekä esitellään poliittisiin painopisteisiin perustuvaa uutta talousarviorakennetta, rahoituskehykseen sisältyvää joustavuutta sekä rahoituskehykseen varattuja määriä ja kehyksen rahoittamiseksi tarvittavia tuloja eli omia varoja.
Vasemmistoliiton mielestä rahoituskehyksen on oltava laadultaan ja volyymiltaan sellainen, että se mahdollistaa EU:n vihreän siirtymän politiikkaa ja strategisia investointeja, varsinkin kun jäsenmaiden kyky tehdä näitä investointeja on rajallinen. Myös vahvan tuen jatkaminen Ukrainalle on tärkeää.
Valtioneuvoston kannassa todetaan, että komission ehdottama rahoituskehyksen kokonaistaso on liian korkea. Valtioneuvosto osaltaan pitää välttämättömänä EU-rahoituksen painopisteiden priorisointia ja toteaa, että on löydettävä kokonaisuus, joka mahdollistaisi Suomelle keskeiset painotukset, kuten puolustuksen ja kilpailukyvyn vahvistamisen ja turvaisi Suomen merkittävimpiä saantoja. Kuitenkaan valtioneuvosto ei esitä, mistä kohteista tulisi karsia. Valtioneuvoston kanta on ristiriitainen. Samalla kun moititaan liian korkeaa menotasoa, esitetään uusia prioriteetteja, halutaan varmistaa Suomen saanto eikä kuitenkaan esitetä karsittavia menokohteita. Kaikki Suomen tavoitteet eivät voi toteutua yhtä aikaa. On myös huomionarvoista, että valtioneuvoston ajama niukka EU-budjetti loisi erityishaasteita Suomelle tilanteessa, jossa muut puolueet ovat sitoutuneet kansallista finanssipolitiikkaa merkittävästi kiristävään velkajarrusopimukseen.
Tosiasiassa budjetin kokoa ei voi pitää ylimitoitettuna vaan pikemmin niukkana suhteessa Euroopalta tässä ajassa tarvittaviin yhteisiin ponnistuksiin. Euroopan unioniin kohdistuu merkittäviä menopaineita esimerkiksi Ukrainan sodan, puolustuksen vahvistamisen, välttämättömien ilmastotoimien, kilpailukyvyn vahvistamisen ja strategisen autonomian näkökulmasta. Myös ihmisten hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Valtioneuvoston ajama linja heikentäisi unionin valmiutta vastata näihin haasteisiin.
Yksi merkittävä nykyinen Suomen saanto on Suomen liittymissopimuksessa sovittu Itä- ja Pohjois-Suomen NSPA-rahoitus. Komission ehdotuksessa sitä ei ole, ja tämä on merkittävä uhka pohjoisten ja harvaan asuttujen alueiden aluekehitysrahoitukselle, joka on EU-rahoituksen varassa. Jos NSPA-rahoitus nyt menetetään, se menetetään tästä ikuisuuteen. Tällä olisi merkittävä aluekehitystä haittaava vaikutus. Suomen tulisi voimakkaasti priorisoida neuvotteluissa NSPA-rahoituksen palauttamista esitykseen. Vasemmistoliitto yhtyy tältä osin suuren valiokunnan lausuntoon, jossa korostetaan, että NSPA-erityisrahoituksen jatko tulee turvata.
Rahoituskehykseen sisältyy nyt 35 prosentin ilmasto- ja ympäristötavoite, mutta vielä ei ole selvää, tuleeko tämä tarkoittamaan ympäristörahoituksen kasvua nykyisestä. Suomen EU-jatkovaikuttamisessa tulee painottaa ympäristörahoituksen lisäämisen välttämättömyyttä. Ilmastonmuutoksen hillinnän, ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja luontokadon torjunnan tulee säilyä unionin toiminnan sekä vastaavasti sen rahoituksen kohdentamisen keskeisinä prioriteetteina. Rahoituskehykseen kohdistuvat, erityisesti muuttuneesta turvallisuusympäristöstä johtuvat huomattavat uudistamispaineet eivät saa johtaa ilmasto- ja luontokriisin ratkaisemisen ja fossiilisista polttoaineista eroon pääsemisen laiminlyöntiin. Nämä tavoitteet vaativat jatkossakin merkittäviä panostuksia EU-varojen kohdentumisen osalta.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen, siihen sopeutuminen ja fossiilisista irtautuminen muodostavat samalla merkittävän osan kokonaisturvallisuutta. Fossiiliriippuvuudesta irtautuminen on avainasemassa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa sekä koko EU:n energiaomavaraisuuden ja strategisen autonomian turvaamisessa yhä epävakaammassa geopoliittisessa tilanteessa. Pitkällä tähtäimellä fossiiliriippuvuuden ylläpito tulee kasvattamaan EU:n ja Suomen menoja, hillitsemättömästä ilmaston kuumenemisesta puhumattakaan.
Jaan maa- ja metsätalousvaliokunnan huolen maatalouden EU-rahoituksen riittävyydestä ja yhdyn näkemykseen, jonka mukaan Suomen saanto maatalouden ja maaseudun kehittämisen tarpeisiin on turvattava jatkossakin. Samaan aikaan tulee kuitenkin varmistaa, että rahoitus ohjataan ympäristöllisesti kestävään ruoantuotantoon. Suhtaudun varauksellisesti valtioneuvoston kantaan koskien sääntelytaakan purkamista. Tämä pitää sisällään ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevan sääntelyn, jonka heikentäminen ei ole valiokunnan mielestä hyväksyttävää. Luontokadon ja ilmastokriisin torjuntaan maataloussektorilla on osoitettava paljon nykyistä vahvemmat panostukset, jo pelkästään EU:n biodiversiteettistrategian ja ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi. Ympäristötoimille on maataloudessa huomattavasti niiden nykytasoa suurempi tarve, ja viljelijät olisivat innostuneita tarttumaan niihin jos tukijärjestelmä saataisiin uudistettua ilmasto- ja ympäristötyöhön ohjaavaksi.
Valtioneuvoston suhtautuminen erilaisiin rahoitusratkaisuihin on myös ristiriitainen. Yhtäältä se ottaa vastustavan kannan kriisimekanismiin ja Catalyst Europe-ohjelmaan. Toisaalta se on avoin erilaisille rahoitusratkaisuille mitä tulee puolustuspanostuksiin. Omien varojen, eli unionin omien tulojen hankkimisen, kehittäminen on keino kasvattaa EU-budjettia uusiin haasteisiin vastaamiseksi ilman, että jäsenmaksuosuudet kasvavat. Näiden seikkojen valossa valtioneuvoston ja suuren valiokunnan kanta omien varojen kehittämiseen verotuksen osalta on tarpeettoman varauksellinen. Suomen tulisi tukea omien varojen järjestelmän kehittämistä aktiivisesti. Vasemmistoliiton mielestä ylipäätään EU-budjettiin ja omiin varoihin tulisi suhtautua EU:n ja sen jäsenvaltioiden strategista autonomiaa ja kilpailukykyä lisäävänä välineenä, ei vain tulonjakokysymyksenä maiden välillä. Esimerkiksi amerikkalaisten ja muiden digijättien verottaminen EU-tasolla olisi keino vahvistaa EU-budjettia ja samalla ratkoa digitalisaatioon liittyviä verovääristymiä ja digisuvereniteettikysymyksiä. Toisin kuin valtioneuvosto ja suuri valiokunta, Vasemmistoliitto kannattaa ehdotusta niin sanotusta CORE-verosta, joka kohdistuisi yli 100 miljoonan euron liikevaihdon yrityksiin. Sen lisäksi että CORE-vero kerryttäisi EU:n omia varoja, EU:n laajuisena verona se auttaisi hillitsemään verojen välttelyä tai kiertoa EU:n sisällä.
Todettakoon vielä, että valtioneuvoston kantaa määrittää liian kapeasti rahallisen kansallisen edun maksimointi. Euroopan unionilla monen maan liittona on huomattavasti paremmat mahdollisuudet toimia globaalien jännitteiden ja ekokriisin keskellä kuin yhdellä maalla yksinään, eikä EU:n budjettia tule arvioida pelkästään maksujen ja saantojen näkökulmasta, vaan sitä tulisi arvioida myös EU:n toimintakyvyn kannalta. Kun EU:lta odotetaan entistä enemmän, se näkyy väistämättä myös budjetissa
Mielipide
Edellä olevan perusteella esitämme,
että valtioneuvosto vaikuttaa EU:n vuosien 2028–2034 monivuotiseen rahoituskehykseen edellä esitettyjen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti.
Helsingissä 2.10.2026
Mai
Kivelä
Pia
Lohikoski