Etusivu · Valmistellut asiat · SuVL 9/2026 vp
Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto sekä ehdotukset vuosia 2028-2034 koskevaksi EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi; E-kirje
SuVL 9/2026 vp · Valiokunnan lausunto
Tiedot
| Tunnus | SuVL 9/2026 vp |
|---|---|
| Tyyppi | Valiokunnan lausunto |
| Kuvaus | Valiokunnan toiselle valiokunnalle antama lausunto käsiteltävänä olevasta asiasta. |
| Päivämäärä | 2.10.2026 |
| Kieli | Suomi |
| Alkuperäinen | PDF eduskunnan arkistosta ↗ |
Aiheet
talousarviotrahoituskilpailukykyrahastotEU-tuetEuroopan unioni
Henkilöt ja roolit
| Nimi | Rooli | Asema |
|---|---|---|
| Mika Lintilä | allekirjoittaja | — |
| Eerikki Viljanen | allekirjoittaja | — |
| Mai Kivelä | allekirjoittaja | — |
| Pia Lohikoski | allekirjoittaja | — |
| Johanna Kaunisvaara | mainittu | EU-erityisasiantuntija |
| Kasper Paasikallio | mainittu | EU-erityisasiantuntija |
| Miika Grönholm | mainittu | neuvotteleva virkamies |
| Mikko Hirvi | mainittu | neuvotteleva virkamies |
| Martti Patjas | mainittu | neuvotteleva virkamies |
| Jarkko Kivistö | mainittu | neuvonantaja |
| Antti Ronkainen | mainittu | väitöskirjatutkija |
| Jyrki Niemi | mainittu | tutkimusprofessori |
| Anne Antman | mainittu | projektipäällikkö |
| Kirsi Brück | mainittu | erityisasiantuntija |
| Tapio Laakso | mainittu | EU-vastaava |
| Juha Ruippo | mainittu | johtaja |
| Siegfried Mureşan | mainittu | Euroopan parlamentin jäsen |
| Carla Tavares | mainittu | Euroopan parlamentin jäsen |
| Sinuhe Wallinheimo | mainittu | — |
| Laura Huhtasaari | mainittu | — |
| Juho Eerola | mainittu | — |
| Ritva Elomaa | mainittu | — |
| Elisa Gebhard | mainittu | — |
| Timo Harakka | mainittu | — |
| Pertti Hemmilä | mainittu | — |
| Teemu Keskisarja | mainittu | — |
| Mai Kivelä | mainittu | — |
| Jani Kokko | mainittu | — |
| Terhi Koulumies | mainittu | — |
| Mika Lintilä | mainittu | — |
| Helena Marttila | mainittu | — |
| Matias Mäkynen | mainittu | — |
| Susanne Päivärinta | mainittu | — |
| Onni Rostila | mainittu | — |
| Arto Satonen | mainittu | — |
| Sari Tanus | mainittu | — |
| Eerikki Viljanen | mainittu | — |
| Pauli Aalto-Setälä | mainittu | — |
| Pia Lohikoski | mainittu | — |
| Jani Mäkelä | mainittu | — |
| Anders Norrback | mainittu | — |
| Ville Skinnari | mainittu | — |
| Ville Väyrynen | mainittu | — |
| Laura Aho | mainittu | valiokuntaneuvos |
| Kaisa Männistö | mainittu | valiokuntaneuvos |
Valiokunnat
Baltic Sea Action Group (BSAG)Climate Leadership Coalition ryHelsingin yliopistoLuonnonvarakeskusMaa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK rySuomen PankkiSuuri valiokuntamaa- ja metsätalousministeriömaa- ja metsätalousvaliokuntasuuri valiokuntavaltioneuvoston kansliavaltiovarainministeriövaltiovarainvaliokunta
Teksti
Valiokunnan lausunto E 73/2025 vp Suuri valiokunta Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto sekä ehdotukset vuosia 2028-2034 koskevaksi EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi; E-kirje Valtioneuvostolle JOHDANTO Vireilletulo Eduskuntaan on saapunut valtioneuvoston jatkokirjelmä EJ 2/2026 vp - E 73/2025: Komission tiedonanto sekä ehdotukset vuosia 2028-2034 koskevaksi EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi. Lausunnot Asiasta on annettu seuraavat lausunnot: valtiovarainvaliokunta VaVL 3/2026 vp maa- ja metsätalousvaliokunta MmVL 17/2026 vp Asiantuntijat Valiokunta on kuullut: EU-erityisasiantuntija Johanna Kaunisvaara valtioneuvoston kanslia EU-erityisasiantuntija Kasper Paasikallio valtioneuvoston kanslia neuvotteleva virkamies Miika Grönholm valtiovarainministeriö neuvotteleva virkamies Mikko Hirvi valtiovarainministeriö neuvotteleva virkamies Martti Patjas maa- ja metsätalousministeriö neuvonantaja Jarkko Kivistö Suomen Pankki väitöskirjatutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopisto tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskus projektipäällikkö Anne Antman Baltic Sea Action Group (BSAG) erityisasiantuntija Kirsi Brück Baltic Sea Action Group (BSAG) EU-vastaava Tapio Laakso Climate Leadership Coalition ry johtaja Juha Ruippo Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Euroopan parlamentin jäsen Siegfried Mureşan Euroopan parlamentin jäsen Carla Tavares VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ Ehdotus Komissio antoi 16.7.2025 ehdotukset EU:n seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi (MFF) vuosille 2028-2034. Komissio täydensi ehdotuksiaan 3.9.2025 sektorikohtaisilla asetusehdotuksilla. Valtioneuvosto on muodostanut kantoja komission rahoituskehyskokonaisuuteen selvityksessä E 73/2025 vp ja U-kirjelmässä U 48/2025 vp sekä sektorikohtaisissa U-kirjelmissä. Nyt käsittelyssä olevalla jatkokirjeellä valtioneuvosto tarkentaa selvityksessä E 73/2025 vp määriteltyjä Suomen kantoja rahoituskehyksen kokonaistason, uusien omien varojen ja eräiden muiden keskeisten neuvottelukysymysten osalta. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvoston kanta on kuvattu jatkokirjeessä EJ 2/2026 vp. VALIOKUNNAN PERUSTELUT Rahoituskehyksen kokonaistaso ja rahoituksen kohdentaminen (1) (2) (3) Rahoituksen kohdentaminen (4) (5) (6) (7) Suomen asema itäisenä rajavaltiona ja pohjoiseen sijaintiin liittyvät erityiset olosuhteet (8) (9) Maatalouden rahoitus (10) (11) (12) (13) Unionin uudet omat varat (14) (15) VALIOKUNNAN LAUSUNTO Suuri valiokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan. Helsingissä 2.10.2026 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Sinuhe Wallinheimo kok 1. varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari ps jäsen Juho Eerola ps jäsen Ritva Elomaa ps jäsen Elisa Gebhard sd jäsen Timo Harakka sd jäsen Pertti Hemmilä kok jäsen Teemu Keskisarja ps jäsen Mai Kivelä vas jäsen Jani Kokko sd jäsen Terhi Koulumies kok jäsen Mika Lintilä kesk jäsen Helena Marttila sd jäsen Matias Mäkynen sd jäsen Susanne Päivärinta kok jäsen Onni Rostila ps jäsen Arto Satonen kok jäsen Sari Tanus kd jäsen Eerikki Viljanen kesk varajäsen Pauli Aalto-Setälä kok (osittain) varajäsen Pia Lohikoski vas varajäsen Jani Mäkelä ps varajäsen Anders Norrback r varajäsen Ville Skinnari sd varajäsen Ville Väyrynen kok Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Laura Aho valiokuntaneuvos Kaisa Männistö Eriävä mielipide 1 Perustelut Yleiset lähtökohdat Komissio on ehdottanut monivuotisen rahoituskehyksen merkittävää rakenteellista yksinkertaistamista ja uudistamista. Rahoitusohjelmien määrän vähentäminen ja kokoaminen yhteen uuteen ns. NRP-rahastoon voi johtaa eri politiikkasektoreiden välisiin rahoituskiistoihin ja rahoituksellisiin katvealueisiin. Tämä johtuu siitä, että jatkossa koheesio- ja maatalousrahoituksella olisi yksi yhteinen varojenjakomenetelmä. Alueellinen ja paikallinen päätösvalta on turvattava EU-rahoituksen suuntaamisessa. Venäjän hyökkäyssodan seuraukset ovat lisänneet merkittävästi itäisten raja-alueiden sosioekonomisia haasteita, elinkeinorakenteen murrosta ja turvallisuuspaineita. Tästä syystä Suomen tulee neuvotteluissa varmistaa rahoitusmalli, joka vastaa itäisen Suomen turvallisuushuoliin ja elinvoimaan kohdistuviin haasteisiin. Asiantuntijakuulemisissa on noussut esille vakava huoli Suomen ennakkovaikuttamisen myöhäisyydestä. Keskeisiä sidosryhmiä on kutsuttu laajemmin mukaan vasta siinä vaiheessa, kun komission esitys on jo annettu ja neuvotteluasetelmat ovat pitkälti muodostuneet. Kokonaistaso Hallituksen keskeiseksi tavoitteeksi on näyttänyt muodostuvan monivuotisen rahoituskehyksen kokonaistason pitäminen mahdollisimman alhaisena. Samalla hallitus tukee kaikkia rahoituskehystä kasvattavia tekijöitä, kuten puolustus ja kilpailukyky. Hallituksen linja on epälooginen. Suomi ei pysty turvaamaan saantojaan maataloudessa, maaseudun rahoituksessa ja aluekehitysrahoituksessa eikä saamaan rahoitusta kasvaviin menokohteisiin, kuten puolustus, mikäli rahoituskehyksen kokonaistaso ei jonkin verran nouse nykyisestä. Monivuotisen rahoituskehyksen on oltava sellaisella tasolla, että unioni pystyy vastaamaan sille asetettuihin kasvaviin vaatimuksiin koskien kokonaisturvallisuutta, eurooppalaista huoltovarmuutta ja omavaraisuutta erityisesti ruuassa, energiassa, lääkkeissä, kriittisissä mineraaleissa ja infrastruktuurissa. Rahoituskehyksellä on vahvistettava eurooppalaisten yritysten, erityisesti pk-yritysten, kilpailukykyä ja unionin strategista autonomiaa. Monivuotisella rahoituskehyksellä on pystyttävä kehittämään unionin toimintakykyä ja vastaamaan huoltovarmuuden ja omavaraisuuden vaatimuksiin. Siksi rahoituskehyksen kokonaistasoa voidaan maltillisesti kasvattaa. Rahoituskehyksen on säilyttävä kuitenkin kohtuullisena. Maatalous Ruoantuotanto, ruokajärjestelmän kestävyys, maatalouden kriisinkestävyys ja maatalouden kannattavuus tulee olla jatkossakin yksi strateginen prioriteetti monivuotisessa rahoituskehyksessä. Kannattava ja kestävä maataloustuotanto palvelee koko EU:n kilpailukykyä. Maataloutta on voitava harjoittaa taloudellisesti kannattavasti koko EU:n alueella. Komission esityksessä maatalouden ja maaseudun rahoitus vähenisi kokonaisuudessaan merkittävästi, mikä heikentää suomalaisen ja eurooppalaisen maatalouden kilpailukykyä ja kannattavuutta sekä edellytyksiä kehittää maaseutualueita. Rahoituksen vähentyminen maatalouteen ei ole hyväksyttävää. Maataloudelle korvamerkitty rahoitus laskee merkittävästi. EU:n tasolla lasku on noin 20%. Maatalouden korvamerkitty rahoitus on riittämätön ottaen huomioon tuotantokustannusten nousun ja markkinahintojen kehityksen. Suomen tulee rahoituskehysneuvotteluissa vaatia maatalouden korvamerkityn rahoituksen selvää kasvattamista komission ehdotuksesta ja sekä turvattava riittävä rahoitus maaseudun kehittämistoimille. Suomalaisen alkutuotannon kannattavuus on jo nyt uusimman tilastotiedon mukaan koko EU-alueen heikoin. Tilojen määrä vähenee, tuotantokustannukset ovat korkealla ja investointikyky on suurimmalla osalla tiloista heikentynyt. Samalla viljelijöiltä odotetaan ruoantuotannon lisäksi huoltovarmuutta, ympäristötoimia, eläinten hyvinvoinnin parantamista sekä entistä vahvempaa varautumista muuttuviin turvallisuus- ja ilmasto-olosuhteisiin. Suomen on vaadittava komission ehdotusta suurempaa rahoitusta maataloudelle ja maaseudun kehittämiseen. On myös välttämätöntä, että maaseudun kehittämiseen tarkoitettu rahoitus kohdistuu tosiallisesti maaseutualueille ja siellä toimivien yritysten, yhteisöjen ja asukkaiden hyväksi. Eurooppalainen elintarviketeollisuus on merkittävä työllistäjä ja talouden kasvun mahdollistaja. Alkutuotannon rahoituksen vähentyminen heijastuisi elintarvikesektorin raaka-aineiden saatavuuteen, sektorin työllisyyteen ja kasvun mahdollisuuksiin. Suomi on ollut nettosaaja erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan II-pilarista, joka lakkaa seuraavalla rahoituskehyskaudella. Tästä syystä johtuen Suomen nettomaksuasema on heikentymässä. EU-rahoituksen menetykset on kyettävä kompensoimaan kansallisesti seuraavalla ohjelmakaudella. Mikäli EU:n ennallistamissuunnitelman soveltaminen aiheuttaa taloudellisia menetyksiä tai kustannuksia yksityiselle maa- ja metsätaloudelle, on ne korvattava täysimääräisesti. Koheesio Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta (174 artikla) velvoitetaan, että alue- ja rakennepolitiikalla tasataan alueiden välisiä kehityseroja. Seuraavalla ohjelmakaudella Suomen saanto alue- ja rakennepolitiikassa on pienentymässä huomattavasti. Aluekehityksen rahoituksen pieneneminen heikentää merkittävästi Itä- ja Pohjois-Suomen kykyä vastata aluekehittämisen, osaamisen ja kilpailukyvyn vaatimuksiin. Hallituksen tavoitteena on heikentää koheesiopolitiikan roolia monivuotisessa rahoituskehyksessä. Suomen pysyvät olosuhteet, pohjoinen sijainti, harva-asutus ja pitkät etäisyydet, edellyttävät EU:n koheesiopolitiikalta jatkuvuutta ja ennakoitavuutta. Koheesiorahoituksessa ollaan siirtymässä nykyisestä kustannusperusteisesta varojenjaosta tulosperusteisempaan malliin. Ehdotus uudeksi varojenjakokriteeristöksi ei sisällä Suomen liittymissopimukseen perustuvaa pohjoisten harvaan asuttujen alueiden (NSPA) erityisrahoitusta. NSPA-rahoitus on mahdollistanut Suomelle hyvän kokonaissaannon koheesiorahoituksessa. Suomen 2021-2027 saamasta EU:n koheesiorahoituksesta noin puolet on perustunut Suomen liittymissopimuksessa päätettyyn pohjoisten harvaan asuttujen alueiden rahoitukseen. Pidämme välttämättömänä, että Suomen liittymissopimukseen perustuva, vakavista ja pysyvistä haitoista kärsivien pohjoisten harvaan asuttujen alueiden NSPA-erityisrahoitus on osa rahoituskehysratkaisua Suomen kannalta. Suomen tulee rahoituskehysneuvotteluissa edistää voimakkaasti ratkaisuja, jotka turvaavat NSPA-rahoituksen ja harvan asutuksen perusteet, huomioivat itärajan erityisolosuhteet, säilyttävät koheesiorahoituksen tason, vahvistavat maakuntien asemaa NRP-valmistelussa, takaavat Interreg-yhteistyön jatkuvuuden ja mahdollistavat pitkäjänteisen aluelähtöisen aluekehittämisen, joka tukee koko maan elinvoimaa, kilpailukykyä ja turvallisuutta tulevalla ohjelmakaudella. Interreg-ohjelmien jatkuminen jaetulla hallintomallilla olisi erittäin tärkeää. Kansainvälinen yhteistyö erityisesti arktisella ja Itämeren alueella sekä EU:n itäisellä ulkorajalla ovat strategisesti merkittäviä. Suomen hyvä menestys Interregissä on perustunut kansalliseen vastinrahoitukseen, joka tulee turvata jatkossakin. Vastinrahoitus on mahdollistanut suomalaisille toimijoille jopa laskennallista saantoa suuremman hyödyn. Suomen ei tule hyväksyä rahoitusmallia, jossa EU:n ohjaus ja kansallinen keskittäminen kaventavat maakuntien ja alueiden roolia. Maakuntaliitot ovat keskeisiä aluekehityksen toteuttajia ja niiden vaikutusmahdollisuuksia ei tule heikentää siirtämällä päätösvaltaa yksinomaan valtion keskushallinnolle. Puolustus EU:n puolustukseen käyttämän rahoituksen kasvu tulee kohdistaa etulinjan maiden puolustuskyvyn vahvistamiseen ja eurooppalaisten suorituskykypuutteiden kehittämiseen. Näitä ovat itäisen sivustan maajoukkojen kyvykkyyksien kehittäminen, koko Euroopan ilma- ja ohjuspuolustuksen vahvistaminen ja joukkojen siirtämiskyvyn parantaminen. EU:n puolustuksen rahoitusta on kehitettävä kokonaisturvallisuuden näkökulmasta vahvistaen jäsenmaiden kriisinkestävyyttä, huoltovarmuutta ja omavaraisuutta. Mielipide Edellä olevan perusteella esitämme, Helsingissä 2.10.2026 Mika Lintilä Eerikki Viljanen Eriävä mielipide 2 Perustelut EU:n monivuotinen rahoituskehys on merkittävä unionin toimintaa ja rahankäyttöä ohjaava päätös. E-kirjeessä (E 73/2025 vp) linjataan Suomen kantoja ja asetetaan prioriteetteja tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä 2028–2034 käytäviin neuvotteluihin. Rahoituskehystä koskevassa komission tiedonannossa esitetään keskeiset poliittiset tavoitteet ja periaatteet, sekä esitellään poliittisiin painopisteisiin perustuvaa uutta talousarviorakennetta, rahoituskehykseen sisältyvää joustavuutta sekä rahoituskehykseen varattuja määriä ja kehyksen rahoittamiseksi tarvittavia tuloja eli omia varoja. Vasemmistoliiton mielestä rahoituskehyksen on oltava laadultaan ja volyymiltaan sellainen, että se mahdollistaa EU:n vihreän siirtymän politiikkaa ja strategisia investointeja, varsinkin kun jäsenmaiden kyky tehdä näitä investointeja on rajallinen. Myös vahvan tuen jatkaminen Ukrainalle on tärkeää. Valtioneuvoston kannassa todetaan, että komission ehdottama rahoituskehyksen kokonaistaso on liian korkea. Valtioneuvosto osaltaan pitää välttämättömänä EU-rahoituksen painopisteiden priorisointia ja toteaa, että on löydettävä kokonaisuus, joka mahdollistaisi Suomelle keskeiset painotukset, kuten puolustuksen ja kilpailukyvyn vahvistamisen ja turvaisi Suomen merkittävimpiä saantoja. Kuitenkaan valtioneuvosto ei esitä, mistä kohteista tulisi karsia. Valtioneuvoston kanta on ristiriitainen. Samalla kun moititaan liian korkeaa menotasoa, esitetään uusia prioriteetteja, halutaan varmistaa Suomen saanto eikä kuitenkaan esitetä karsittavia menokohteita. Kaikki Suomen tavoitteet eivät voi toteutua yhtä aikaa. On myös huomionarvoista, että valtioneuvoston ajama niukka EU-budjetti loisi erityishaasteita Suomelle tilanteessa, jossa muut puolueet ovat sitoutuneet kansallista finanssipolitiikkaa merkittävästi kiristävään velkajarrusopimukseen. Tosiasiassa budjetin kokoa ei voi pitää ylimitoitettuna vaan pikemmin niukkana suhteessa Euroopalta tässä ajassa tarvittaviin yhteisiin ponnistuksiin. Euroopan unioniin kohdistuu merkittäviä menopaineita esimerkiksi Ukrainan sodan, puolustuksen vahvistamisen, välttämättömien ilmastotoimien, kilpailukyvyn vahvistamisen ja strategisen autonomian näkökulmasta. Myös ihmisten hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Valtioneuvoston ajama linja heikentäisi unionin valmiutta vastata näihin haasteisiin. Yksi merkittävä nykyinen Suomen saanto on Suomen liittymissopimuksessa sovittu Itä- ja Pohjois-Suomen NSPA-rahoitus. Komission ehdotuksessa sitä ei ole, ja tämä on merkittävä uhka pohjoisten ja harvaan asuttujen alueiden aluekehitysrahoitukselle, joka on EU-rahoituksen varassa. Jos NSPA-rahoitus nyt menetetään, se menetetään tästä ikuisuuteen. Tällä olisi merkittävä aluekehitystä haittaava vaikutus. Suomen tulisi voimakkaasti priorisoida neuvotteluissa NSPA-rahoituksen palauttamista esitykseen. Vasemmistoliitto yhtyy tältä osin suuren valiokunnan lausuntoon, jossa korostetaan, että NSPA-erityisrahoituksen jatko tulee turvata. Rahoituskehykseen sisältyy nyt 35 prosentin ilmasto- ja ympäristötavoite, mutta vielä ei ole selvää, tuleeko tämä tarkoittamaan ympäristörahoituksen kasvua nykyisestä. Suomen EU-jatkovaikuttamisessa tulee painottaa ympäristörahoituksen lisäämisen välttämättömyyttä. Ilmastonmuutoksen hillinnän, ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja luontokadon torjunnan tulee säilyä unionin toiminnan sekä vastaavasti sen rahoituksen kohdentamisen keskeisinä prioriteetteina. Rahoituskehykseen kohdistuvat, erityisesti muuttuneesta turvallisuusympäristöstä johtuvat huomattavat uudistamispaineet eivät saa johtaa ilmasto- ja luontokriisin ratkaisemisen ja fossiilisista polttoaineista eroon pääsemisen laiminlyöntiin. Nämä tavoitteet vaativat jatkossakin merkittäviä panostuksia EU-varojen kohdentumisen osalta. Ilmastonmuutoksen hillitseminen, siihen sopeutuminen ja fossiilisista irtautuminen muodostavat samalla merkittävän osan kokonaisturvallisuutta. Fossiiliriippuvuudesta irtautuminen on avainasemassa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa sekä koko EU:n energiaomavaraisuuden ja strategisen autonomian turvaamisessa yhä epävakaammassa geopoliittisessa tilanteessa. Pitkällä tähtäimellä fossiiliriippuvuuden ylläpito tulee kasvattamaan EU:n ja Suomen menoja, hillitsemättömästä ilmaston kuumenemisesta puhumattakaan. Jaan maa- ja metsätalousvaliokunnan huolen maatalouden EU-rahoituksen riittävyydestä ja yhdyn näkemykseen, jonka mukaan Suomen saanto maatalouden ja maaseudun kehittämisen tarpeisiin on turvattava jatkossakin. Samaan aikaan tulee kuitenkin varmistaa, että rahoitus ohjataan ympäristöllisesti kestävään ruoantuotantoon. Suhtaudun varauksellisesti valtioneuvoston kantaan koskien sääntelytaakan purkamista. Tämä pitää sisällään ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevan sääntelyn, jonka heikentäminen ei ole valiokunnan mielestä hyväksyttävää. Luontokadon ja ilmastokriisin torjuntaan maataloussektorilla on osoitettava paljon nykyistä vahvemmat panostukset, jo pelkästään EU:n biodiversiteettistrategian ja ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi. Ympäristötoimille on maataloudessa huomattavasti niiden nykytasoa suurempi tarve, ja viljelijät olisivat innostuneita tarttumaan niihin jos tukijärjestelmä saataisiin uudistettua ilmasto- ja ympäristötyöhön ohjaavaksi. Valtioneuvoston suhtautuminen erilaisiin rahoitusratkaisuihin on myös ristiriitainen. Yhtäältä se ottaa vastustavan kannan kriisimekanismiin ja Catalyst Europe-ohjelmaan. Toisaalta se on avoin erilaisille rahoitusratkaisuille mitä tulee puolustuspanostuksiin. Omien varojen, eli unionin omien tulojen hankkimisen, kehittäminen on keino kasvattaa EU-budjettia uusiin haasteisiin vastaamiseksi ilman, että jäsenmaksuosuudet kasvavat. Näiden seikkojen valossa valtioneuvoston ja suuren valiokunnan kanta omien varojen kehittämiseen verotuksen osalta on tarpeettoman varauksellinen. Suomen tulisi tukea omien varojen järjestelmän kehittämistä aktiivisesti. Vasemmistoliiton mielestä ylipäätään EU-budjettiin ja omiin varoihin tulisi suhtautua EU:n ja sen jäsenvaltioiden strategista autonomiaa ja kilpailukykyä lisäävänä välineenä, ei vain tulonjakokysymyksenä maiden välillä. Esimerkiksi amerikkalaisten ja muiden digijättien verottaminen EU-tasolla olisi keino vahvistaa EU-budjettia ja samalla ratkoa digitalisaatioon liittyviä verovääristymiä ja digisuvereniteettikysymyksiä. Toisin kuin valtioneuvosto ja suuri valiokunta, Vasemmistoliitto kannattaa ehdotusta niin sanotusta CORE-verosta, joka kohdistuisi yli 100 miljoonan euron liikevaihdon yrityksiin. Sen lisäksi että CORE-vero kerryttäisi EU:n omia varoja, EU:n laajuisena verona se auttaisi hillitsemään verojen välttelyä tai kiertoa EU:n sisällä. Todettakoon vielä, että valtioneuvoston kantaa määrittää liian kapeasti rahallisen kansallisen edun maksimointi. Euroopan unionilla monen maan liittona on huomattavasti paremmat mahdollisuudet toimia globaalien jännitteiden ja ekokriisin keskellä kuin yhdellä maalla yksinään, eikä EU:n budjettia tule arvioida pelkästään maksujen ja saantojen näkökulmasta, vaan sitä tulisi arvioida myös EU:n toimintakyvyn kannalta. Kun EU:lta odotetaan entistä enemmän, se näkyy väistämättä myös budjetissa Mielipide Edellä olevan perusteella esitämme, että valtioneuvosto vaikuttaa EU:n vuosien 2028–2034 monivuotiseen rahoituskehykseen edellä esitettyjen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti. Helsingissä 2.10.2026 Mai Kivelä Pia Lohikoski